Kioton Arashiyamasta löytyy paikka, josta pääsee suhteellisen eettisesti näkemään japaninmakakeja. Viime reissulla ehdin viimein käymään paikan päällä!
Oli eräs heinäkuun alun aamu. Olin juuri saapunut yöbussilla Tokiosta, jossa sadekauden viimeiset rippeet tekivät ilmasta kolean. Kioton lämpimän ilman tervehdys ihollani vei mukanaan kaiken istuen nukutun yön väsymyksen. Lempitunteeni: herätä uudesta kaupungista, kaikki mahdollisuudet avoinna.
Tahdoin nähdä palan Kiotoa kauneimmillaan, joten hyppäsin bussiin kohti Arashiyamaa.
Arashiyama on yksi lempialueistani Kiotossa. Se on hieman syrjässä keskustasta, bussi- tai lähijunamatkan päässä. Joki ja vuoret saavat paikan tuntumaan kylämäiseltä. Tähän kyläseen on vain sattunut putoamaan upeita temppeleitä, puutarhoja ja bambumetsikkö, joka on yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ja nykyään paikalle ovat tietysti löytäneet myös turistivirrat.
(Arashiyamassa ovat vierailleet ja bloganneet/vloganneet suomeksi ainakin Matkasto-blogi, Lanttimatkat, Ms. Kaisa K ja Ananas in Japan.)
Apinapuistoon mennään temppelin torii-portin läpi. No niinpä tietysti, Kiotossa kun ollaan! Temppeli on nimeltään Ichitanimunakata ja hämmentävän vanha, sillä se on peräisin 701–704-luvulta.
Apinapuisto sijaitsee pienen Iwatayama-vuoren päällä 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Vaikka polku on lapsiystävällinen, helteisenä päivänä parinkymmenen minuutin nousu saa nopeasti hien pintaan.
Mielessäni oli Iwatayama Monkey Park. Paikan historialla on surulliset puolensa – Arashiyaman alueella oli apinaongelma. Japaninmakakit kävivät terrorisoimassa kauppiaiden kojuja, mikä sai suuttuneet kauppiaat tappamaan apinoita. Alettiin miettiä lempeämpiä keinoja apinoiden karkottamiseksi, joten ne ohjattiin vastarannalle.
Nykyään Iwatayama Monkey Park on turistihitti ja ainutlaatuinen paikka päästä näkemään eläimiä vapaana, niiden ehdoilla.
Ethän katso apinoita silmiin tai muuten häiritse heitä. Muovipussit suositellaan laittamaan repun sisään, etteivät eläimet innostu niitä varastamaan.
Maisemat paranevat mitä korkeammalle kiivetään.
Ylhäällä kyltit toivottavat ”Otsukaresama desu”, onnittelut saavutuksestasi. Ensin pieni huilaus viilennetyssä lepomajassa, sitten olin valmiina kohtaamaan apinat ja näköalan.
Ja voi mitkä apinat! Eivät mitään lamaantuneita otuksia, joita joskus näkee eläintarhojen aitauksissa, vaan villejä hulluttelijoita. Ja tämä oli niiden valtakunta, ei ihmisten.
Tiesitkö, että japaninmakakien punainen pylly johtuu ihosta, jonka läpi veren virtaus näkyy?
Ylhäällä oli vastassa sekalainen seurue. Liikuttavan pieniä vauva-apinoita, joista pienimmät olivat tiiviisti kiinni vanhempiensa turkissa. Osa loikoili laiskoina sylikkäin toisiaan rapsutellen, jotkut kisailivat keskenään. Hassut ihmisten serkut, joilla on loputtomasti vapaa-aikaa. Ja täällä heitä riittää, sillä alueella asuu 130 makakia.
Eikä maisemissakaan ollut mitään vikaa. Kyoto Tower näkyi kaukaisuudessa, temppelialueet ja asuintalot muuttuivat vaaleaksi massaksi. Ihana vuorten ympäröimä Kioto.
Tunnistaisitko vihaisen ja peloissaan olevan apinan? En minä ainakaan!
Lähimmäs apinoita pääsee ruokintakopissa herkkuja lahjomalla. Tarjolla oli pähkinöitä ja hedelmänpaloja – muuten apinat syövät ravinnokseen soijapapuja ja vehnää.
Harvemmin tällaista näkee eläinpuistossa!
Katselin aikani makakien puuhasteluja, kunnes lounasnälkä alkoi kurnia vatsassani. Oli aika kivuta polku alas.
Kohtaaminen japaninmakakien kanssa jäi yhdeksi Japanin seikkailujeni kohokohdaksi. En voi muuta kuin suositella käymään ja mielellään pian – japaninkielinen nettisivu nimittäin uhkailee, että puisto suljetaan vuodenvaihteessa.
Mene vielä, jos ehdit!
> Apinapuisto on auki säävarauksella – taifuunin tai rankan lumisateen sattuessa polku ylös käy vaaralliseksi, joten se suljetaan. Liput: aikuiset 550¥, lapset 250¥. Puiston sivut täällä.
Lisää Kioto-juttuja:
Rakkauskirje Kiotolle
Miten välttää Kioton ruuhkat?
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
10 Comments
On kyllä komeat maisemat ollu siellä! Ja kiva että löytyy myös näitä paikkoja, joissa eläimet saavat olla vapaana ja suht luonnollisissa oloissa. En ole itse hirveä eläintarhafani, mutta tiedostan myös, että jotkut niistä tekevät tärkeää suojelutyötäkin. Toivottavasti söpöille apinoille löytyy hyvä uusi koti, mikäli joutuvat tuolta lähtemään (vai ihmisetkö sieltä vaan joutuvat häipymään).
Kiitos kommentista Anna! 🙂 Oli kyllä upeat maisemat! Minuakin eläintarhat vaivaavat, joten tällaiset pikkuisen eettisemmät eläinpuistot kiinnostavat tosi paljon. Tahtoisin ainakin toivoa, että apinat saavat jäädä paikalleen ja ihmiset vain siirtyvät muualle! Tai ehkä kyse on vain hetkellisistä kunnostustöistä, lause saitilla oli vähän kryptinen 😮
Ei taida enää ennen vuodenvaihdetta ehtiä, mutta kieltämättä tuo kuvio ”ihmiset häkissä” on ihan mielenkiintoinen lähestymistapa. Tulee mieleen joku Kolmårdenissa järjestetty tiimipäivä, jossa halukkaat pääsivät uimaan haiden sekaan, häkissä tai kehikossa – siis ihminen, hait isohkossa altaassa ”vapaina”.
Oho, kuulostaa jännältä tuo haiden seassa uinti kyllä myös! Muistelen lukeneeni, että tuollaisia järjestetään jossain päin maailmaa avomeressäkin. Se olisi ehkä hieno kokea joskus. 🙂
Olipa kiva nähdä Japanissa hieman vastuullisempikin lähestyminen eläimiin. Kävin aikanani Tokion Uenon eläintarhassa ja jäi kyllä aikamoisen tylsä kuva. Pakkoliikkeisiä jääkarhuja, pandoja pienissä ja likaisissa tiloissa ja koko yleiskuva varsin surullinen.
Kiitos kommentista, Anna! 🙂 Joo, Japani ei kyllä monesti ole varsinaisesti eläinoikeuksien mallimaa, joten tällaiset poikkeukset ovat tosi virkistäviä. Itsekin tulin niin surulliseksi Uenon eläintarhassa, että jopa jätin osan puistoa kiertämättä.
Ideana toimiva kyllä tämä, että eläimet ovat vapaana ja ihmiset häissä. Toisaalta sitten kysymys kuuluu, että kuinka laaja tila oikeasti näille apinoille on, että kokevatko olevansa oikeasti vapaana? Krugerin kansallispuisto on esimerkiksi oiva siitä, että eläimet elävät vapaana aidatulla alueella. Kyseessä on kuitenkin 19000 neliökilometrin tila, joten eläimet ovat vapaita. Oli miten oli, niin tämä Kioton kohde on kiehtova.
Tosi hyvä pointti, Rami! Häkin reunoja ainakaan ei näkynyt, mutta voi hyvin olla että ne jossain kohtaa vuorta olisivat tulleet vastaan. Koko vuoren etupuolen alue niille ainakin oli varattu ja se olisi jo itsessään moninkertaisesti suurempi häkki kuin mikään, mitä olen eläintarhoissa nähnyt.
Kannattaa kyllä käväistä, jos Kioton suunnilla liikut ja puisto on edelleen auki! 🙂
Tuttu paikka meillekin! Ihmisiä oli muuten yllättävän vähän ainakin meidän vierailuaikanamme, vaikka olimme liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan toukokuun alussa.
Heinäkuussa tuolla oli myös hiljaista. Ihan kiva, että Kiotosta löytyy vielä rauhallisiakin paikkoja! 🙂 Parempi se on apinoillekin, ettei ihan liikaa ihmisiä käy kiusana.