Japani Vaihdossa Tokiossa

19. viikko Japanissa / viimeinen viikko Japanissa

keskiviikko, elokuu 14, 2019

Vihoviimeiset viikkokuulumiset Japanista. Tunnelmia luvassa kyynelistä ilotulitusraketteihin, kun paluukone Suomeen lähtee sunnuntaina.

 

Olen pelännyt aloittaa tämän postauksen kirjoittamisen, sillä olen tiennyt mikä sen otsikko tulee olemaan. Viimeinen viikko Japanissa.

En oikeastaan edes tajunnut sen alkaneen. Pakkasin laukkuni innolla ja huolella, hyppäsin yöbussiin kohti Japanin länsirannikon Kanazawaa. Bussi lähti Tokiosta kahdeltatoista illalla ja saapui aikaisin aamulla. Ensimmäinen päivä kului sumussa bussiunien vähyyden vuoksi, mutta ehdin rakastua jo vilauksiin tuosta kauniista historiallisesta kaupungista, jota ei ole vielä ylimatkustettu.

Nautin monta ihanaa päivää ja tein sivuretken Shirakawa-gon kylään Japanin alpeille. (Kauhean monta postausta tulossa joskus, kun ehdin käydä muistiinpanot ja kuvat läpi.)

Vasta viimeisenä Kanazawan iltana tajuan, että kyseessä on viimeinen viikkoni Japanissa. Muutaman päivän päästä lentäisin Taiwaniin, sen jälkeen Tokiossa olisi jäljellä vain kolme päivää. Tuo oivallus vie yöuneni ja aiheuttaa vatsanpohjalle kihelmöivän paniikin.

Miten ihmeessä ehtisin pakata ja siivota muutamassa tunnissa? En millään. Niinpä skippaan yöbussin ja lähden Tokioon etuajassa. Ainoa vaihtoehto on tyyris shinkansen.

Kohta istun jo matkalla Tokioon, Kanazawan ja Nakanon välillä on paljon tunneleita. Tuntuu kuin niiden kohdalla sulkisi silmänsä ja ne avatessaan olisi jo jossain muualla.

Junassa istuessani mietin sitä, miten yksi reissu synnyttää kolme uutta reissuideaa. Haaveilen Kyushusta, Shikokusta, Hokkaidosta, Sendaista ja Okinawasta. Siitä, miten kiertäisin koko maan luotijunilla Japan Rail Pass kädessäni.

Kyyneleet ovat herkässä, kun Tokioon on vielä matkaa, kirja on luettu loppuun, puhelimen data on vähissä ja seurana on vain kynä ja paperia. Kirjoitan paljon. Sanat eivät silti suostu menemään loogiseen järjestykseen kuvaamaan sitä panikoivaa haikeuden tunnetta, joka sisälläni velloo.

Mutta samalla se on väistämätöntä, ja junan maisemat lohduttavia. Junan ikkunasta käsin Nakano, Ōmiya ja monet muut kaupungit näyttävät ihan samanlaisilta. Pienet ravintolat, combinit, karaokekyltit ja sekavat sähkölinjat.

Kun pääsen Tokioon, alan pakata. Jynssään asuntolahuoneen jokaisen nurkan, jääkaapin ja ikkunankarmit. Ihmettelen mistä kaikki nämä tavarat ovat tulleet. Saavuin yhdellä matkalaukulla ja repulla. Lähtiessäni minulla on matkalaukku, iso rinkka, pieni matkustamoon mahtuva perässävedettävä laukku ja se samainen reppu.

Vaikka edessä on vielä upea sooloreissuseikkailu Taiwanissa, tuntuu kuin olisin lähdössä Japanista kokonaan.

Iltana ennen Taiwaniin lähtöä yökyläilen Chibassa asuvan ystäväni luona, katsomme Edogawa hanabi taikai -ilotulitusfestivaaleja. Ihmiset ovat hämärtyvässä illassa kesäkimono yukatoissa, olut virtaa ja lapsilla on käsissään pimeässä hohtavia rannekkeita. Helle saa hien pintaan, mutta ei yhtä läkähdyttävällä tavalla kuin päivällä.

Ja sitten ilotulitukset alkavat, varttia aiemmin kuin luulimme. Valtavan korkealla lentäviä raketteja, joiden kirjo ei tunnu loppuvan laisinkaan. Kyyneleet hiipivät silmiini taas, olen samaan aikaan surullinen ja onnellisimmillani.

Ajan loppumisen tajuaa vasta kun se oikeasti loppuu. Kaikki jää kesken, eikä mitään ole enää tehtävissä.

Paitsi tietysti keksiä uusi seikkailu.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä
13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa
14. viikko Japanissa / arjen paloja ja äänikirjoja
15. viikko Japanissa / lopun alkua
16. viikko Japanissa / seikkailun onnea ja reissukrapulaa
17. viikko Japanissa / juurtumista ja irtipäästämistä
18. viikko Japanissa / mitä minä täällä oikein syön?

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, elokuu 14, 2019 at 16:41

    Voi että. Meni kyllä lukijan silmissäkin niin nopeasti tuo sinun reissu, että oikein hirvittää tämä ajan juokseminen elämässä. Muistan nuo haikeuden tunteet, sen epätodellisen olon, kun tajuaa konkreettisesti, että matka on nyt ohi ja Suomeen pitäisi palata. Ei sitä ymmärrä vielä silloinkaan, kun lopulta istuu Suomessa junaan matkalla kotia kohti. Ympärillä kuuluva suomen kieli kuulostaa jotenkin väärältä, maisemat on tuttuja mutta samalla outoja. Kaikki tuntuukin väärältä ja oudolta. Mieli yrittää mukautua takaisin kotiin, mutta samalla aivot työskentelee suojausmoodissa punoen kasaan juuri noita uusia reissusuunnitelmia.
    Toivottavasti saat mukavan pehmeän laskun kotiutumiseen ja pääset pian taas uuteen seikkailuun 🙂 Tervetuloa takaisin ja kiitos vielä mielenkiintoisista postauksista!

    • Reply Iida In Translation perjantai, elokuu 16, 2019 at 11:19

      Kiitos Cilla Maria ihanasta kommentista! <3 Meni kyllä häkellyttävän nopeasti tämä aika täälläkin päässä! Vaikka toisaalta jos listaa alkaisi kirjoittaa, hämmentävän monia juttuja sitä on päässyt kokemaan.

      Just noita epätodellisuuden tunteita oli jo viime kesän 1,5kk jälkeen – saa nähdä missä määrin niitä on kohta luvassa… Varmaan paljon!

      Uusia seikkailuita toivon minäkin! <3

  • Reply saara perjantai, elokuu 16, 2019 at 12:34

    Mä kans haaveilen Okinawasta!!!!!
    Ihanaa kun oot kirjoittanut tätä blogia, on samaan aikaan helpottanut ja pahentanut mun Japani-ikävää 😀

    • Reply Iida In Translation tiistai, elokuu 20, 2019 at 11:02

      Kiitos Saara! <3 Okinawa ois kyllä niin haave, toivottavasti vielä joskus päästään molemmat!!

    Leave a Reply