Japani Kioto

Rakkauskirje Kiotolle

torstai, elokuu 8, 2019

Kioto on kaupunki, josta en osaa kirjoittaa analyyttisiä matkavinkkejä. Tässä avoimen dramaattinen rakkauskirje yhdelle lempikaupungeistani Japanissa.

 

Voi Kioto,

Kun me kohtasimme ensimmäisen kerran, oli helteinen elokuun ilta. Olin varannut majoituksen Ryokan Hostel Gionista, tatamilattiaisesta kapsulihotellista. En osannut odottaa sen olevan yhdessä kauneimmista kortteleistasi. Katselin jokivartta puutalojen välissä, sydämeni alkoi hakata nopeammin.

Minä tahdoin heti tietää sinusta kaiken.

Sinä kesänä 2018 meillä oli monta pitkää ihanaa päivää yhdessä. Oli kuumuus vuorten välissä. Söi aamiaiseksi jäätelöä ja jäädytettyjä hedelmiä. Netissä kirjoitettiin ihmisten kuolleen helteeseen. Hikoilin kuin pieni porsas ja litkin ionisointijuomia.

Kioto, tahdoin nähdä sinut kauneimmillasi, ennen muita. Laitoin herätyskelloni soimaan ennen kuin kukaan muu täydessä makuusalissa oli vielä herännyt. Se kannatti. Temppelit olivat juuri auenneet, oli ihanan rauhallista. Vain kaskaat sirittivät ennen kuin niiden äänet peittyisivät ihmisten monikieliseen äänimassaan.

Ja ne kurjet. En ole nähnyt koskaan niin montaa hontelojalkaista japaninkurkea, kuin sinun jokivarsillasi.

Voi Kioto, sinä olet niin ylväs, kaunis ja turhamainen. Kaduiltasi löytyy enemmän epäkäytännöllisiä kimonovuokraamoja kuin paikkoja, joista asukkaasi saisivat arkisia asioita. Välillä minä mietin, oletko sinä kaupunki ollenkaan vai kaunis kulissi – historian ystävän huvipuisto.

Olen niin ihastunut sinuun, että siedän jopa sotkuista bussiverkostoasi. Se saa minut aina älähtämään raivosta päärautatieasemalla, koska en ikinä tajua mistä bussit lähtevät. Ensi kerralla lupaan vihdoin vuokrata sen pyörän.

Tältä kesältä yhteinen aikamme oli kovin lyhyt. Minä ahnehdin ja heräsin vieläkin aiemmin, samoilin Gionin kaduilla ennen aamukuutta. Muutama kaupanomistaja katsoi aavistuksen paheksuen, ihan kuin olisin rikkonut kaavan. ”Ei tänne vielä kuulu tulla.” Tähän aikaan ne kulmat ovat heidän.

Vaikka kaduillasi nykyään kuulee enemmän kiinaa kuin japania, pidän sinusta silti. Rakastan puutarhojesi pieniä sivupolkuja, hiekan ja kivien asetelmia. Herkullista ruokaa, itsetietoisia eläkeläisiä, koululaisia jotka heittelevät joessa kiviä veteen.

Välillä ehdin tuuduttautua rauhaasi niin, että parin korttelin päästä alkava turistikaaos tulee yllätyksenä. Ja pienenä loukkauksena. Osaavatko ne muut arvostaa sinua niin kuin minä? Pystytkö sinä ottamaan ne kaikki ihmiset vastaan? Kulutko jalkojen alla niin, että ne kaikki tyylikkäät asukkaasi muuttavat pois?

Minä toivon etteivät, ja metsästän aina seuraavaa rauhallista temppeliä ja puutarhaa.

Ja minä tulen taas takaisin, rakkaani, Kioto.

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Hanna torstai, elokuu 8, 2019 at 21:25

    Mieli tekisi kyllä sinne

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 06:29

      Toivottavasti vielä joskus pääset! ❤️

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 13:14

    Kioto jäi mieleen kauneimpana kohteena viime kesän Japanin junamatkallani. Se ei vastannut yhtään ennakkokäsitystäni Japanilaisesta kaupungista. Moni alue keskustassa ei ollut edes mitenkään erityisen kaunis. Mutta kyllä sitä kauneuttakin löytyi ja paljon. Tosin vähemmän aamuvirkkuna en ehtinyt nähdä mitään kohdetta ennen muita turisteja. Ainoastaan Fushimi Inarin kukkulalla oli rauhallista. 38 asteen helteessä ihan kaikki eivät jaksaneet kivuta huipulle asti. Olihan se melkoinen suoritus siinä kelissä, mutta kyllä siitä selvisi kun oli kassi täynnä vettä ja Pocaria.

    • Reply Iida In Translation perjantai, elokuu 16, 2019 at 11:33

      Kiitos kommentista Aron! 🙂 Todellakin, Kioto ei ole yhtään sen tapainen kuin monet muut tyypilliset japanilaiset kaupungit, mutta sekin on jotenkin osa sen viehätysvoimaa.

      Hatunnosto kesällä Fushimi Inarille kiipeämiselle, itse jätin homman puolessavälissä kesken! 😀

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, elokuu 12, 2019 at 21:50

    Kaunis oodi upealle kaupungille! Tai mistä tiedän onko upea, sillä kaupunki ja maa on vasta listallani. Mutta siis Kiotoa olen kuullut niin paljon kehuttavan, että ei se voi olla muutakin upea. Ainakin todella upeita kuvia olit aikaiseksi kaupungista saanut.

    • Reply Iida In Translation perjantai, elokuu 16, 2019 at 11:34

      Oi kiitos Sari! 🙂 Toivottavasti pääset joskus vielä Kiotoon, turisteista huolimatta siellä on todella paljon kauneutta jäljellä!

  • Reply Travelloverin Annika perjantai, elokuu 16, 2019 at 13:27

    Mua harmittaa, että aikoinaan Japania parikin kertaa kierrellessäni pysähdyin Kiotoon liian lyhyeksi aikaa. Silloin olin tällaisten vähän eksoottisempien kohteiden (kyllähän Japani omalla tavallaan on kulttuurishokki, vaikkei samalla tavalla kuin kolmannen maailman maat) kanssa liian noviisi enkä osannut suhtautua Kiotoon enkä kylä Tokioonkaan oikein. Mia Kankimäen ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin” herätti suunnattoman uteliasuuden kaupunkia kohtaan. Pitäisi mennä sinne joskus vaikka viikoksi ja antaa kaupungin vain viedä. Sittenhän sen näkisi, kirjoittaisinko rakkauskirjeen vai jotain muuta. 🙂

    • Reply Iida In Translation tiistai, elokuu 20, 2019 at 11:09

      Kiitos Annika! Tuo on totta, kyllä Japani on aina jollain lailla kulttuurishokki, vaikkei se kolmannen maailman maa olekaan.

      Toivottavasti vielä joskus pääset Japaniin ja Kiotoon uudestaan 🙂 Muakin ovat nuo Mia Kankimäen kirjat huimasti inspiroineet.

  • Reply Pirkko / Meriharakka lauantai, elokuu 17, 2019 at 12:00

    Vaikka kiertelinkin Kiotoa enimmäkseen ohjatusti ja ryhmässä, niin kaupunki jäi kyllä lähtemättömästi mieleeni. Kaikki nuo oranssit pyhätöt, kullatut temppelit ja taidokkaasti toteutetut kivipuutarhat. Ja kaiken tuon päälle vielä syksyn värikäs ruska!

    • Reply Iida In Translation tiistai, elokuu 20, 2019 at 11:10

      Kiitos Pirkko! 🙂 Minäkin tahtoisin nähdä Kioton joskus vielä ruskan aikaan.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, elokuu 17, 2019 at 15:27

    Olipa kivasti kirjoitettu juttu! 🙂 Tiedän kyllä tunteen, kun jokin paikka on aivan ihana, eikä tunnu mielekkäältä kirjoittaa sellaista informatiivistä postausta, koska se tuntuisi jotenkin latistavan paikan. Kioto ja ylipäänsä Japani on edelleen mun ihan suurimpia matkaunelmia.

    • Reply Iida In Translation tiistai, elokuu 20, 2019 at 11:11

      Kiitos, ihana kuulla että tykkäsit! 🙂 Ja jep, juuri tuo fiilis!!

      Toivottavasti pääset vielä joskus toteuttamaan Japanin matkahaaveesi! 🙂

  • Reply Suvi / Suvin matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 10:25

    Ihana kirjoitus 🙂 Itse haluaisin kovasti käydä Kiotossa. Keväisen Tokion matkan jälkeen jäi muutenkin kova kaipuu takaisin Japania tutkimaan. Ensi kerralla suuntaan tutkimusmatkallani Japanissa varmasti Kiotoon!

    • Reply Iida In Translation tiistai, elokuu 20, 2019 at 11:11

      Kiitos Suvi! 🙂 Kioto on kyllä huikea, mutta niin on keväinen Tokiokin! <3 Toivottavasti pääset pian uudestaan Japaniin!

    Leave a Reply