Japani Ruoka Vaihdossa Tokiossa

18. viikko Japanissa / Mitä minä täällä oikein syön?

sunnuntai, elokuu 4, 2019

Millaisia ovat arkiruokani Japanissa, mikä päivän ateria on ollut hankalin järjestää? Pystyykö kasvisruokavaliota noudattamaan ja jaksaako kotona kokata?

 

”Muuten, jos joskus sinulla on aikaa, bloggaisitko enemmän ruuasta? Vaikka siitä, mitä teet siellä kotona? Ja millaisia kasvisruokia syöt Japanissa?” kirjoitti Annakaisa blogini kommenttiboksiin.

Mikä loistava idea! Ruoka on niin arkisen tylsä osa elämääni täällä, etten ilman tuota toivetta olisi keksinyt aiheesta kirjoittaakaan.

buddhalaismunkkien kasvisruokaa KamakurassaJapanilaista kasvisruokaa fiineimmillään – buddhalaismunkkien shōjin ryōria.

 

Kasvisruokailu ja ulkona syöminen

Olen fleksaillut kala-kasvissyöjänä 17-vuotiaasta saakka. Välillä olen elänyt pitkiäkin aikoja ilman mereneläviä, mutta jossain vaiheessa toast skagenit, sushi ja savusiika ovat alkaneet houkuttaa liikaa. Nykyään yritän pitää kalaruoat ja maitotuotteet erikoisherkkuna, jota voi tilata ravintoloissa tai syödä sukulaisten pöydässä, mutta yritän olla ostamatta niitä kotiini.

Japani ei ole kasvispainotteisesti syövälle paras asuinmaa. Lihaa pidetään yleisesti mausteena, eikä siitä jakseta mainita ruokalistoissa. Keittojen liemet pohjautuvat yleensä kala-dashiin tai lihaliemiin – kirjoittelen tästä joskus pidemmän postauksen erikseen.

Yleensä nälän iskiessä kaupungilla tarkistan ensimmäisenä Happy Cown tarjonnan. Parhaat annokset ovat poikkeuksetta niissä, jotka tarjoavat pelkkää vegaaniruokaa, kuten ramenketju T’s Tan Tan tai Ain Soph. -ketjun fuusioravintolat. Japanilaiseen kasvisruokaan, kuten shōjin ryōriin, erikoistuneet ravintolat ovat ihania, mutta eivät halvimmista päästä. Varma valinta vegelle ovat intialaiset ravintolat tai tilata länsimaistyylisistä ravintoloista vaikkapa margarita-pizzaa. Vegaania nuo eivät valitettavasti kuitenkaan auta.

japanilainen munakas kädessäTamagoyakia välipalaksi Tsukijin ulkotorilla.

Itseäni on helpottanut se, että japanilaisten kananmunaruokien kirjo on laajaa. Ikisuosikkiani okonomiyaki-munakasta saa perinteisen pekoni-merenelävä-sekoituksen lisäksi myös vihannestäytteillä. Rakastan myös pehmeää, monesta paistokerroksesta muodostuvaa tamagoyakia (kuvassa). Hätätilassa sitä saa combinistakin, vaikkei se tietenkään ole murto-osaksikaan yhtä hyvää kuin japanilaiskuppiloiden versiot.

Friteerattu tempura on myös täydellistä lohturuokaa ja vegelle soveltuvaa, kunhan pyytää ne ilman katkarapuja. Kalaa välttelevän kannattaa kuitenkin skipata tarjottu kastike, joka sisältää dashia, ja dippailla palaset pöydässä olevaan maustesuolaan. Fiinimmissä paikoissa se on maustettu esimerkiksi matcha-teellä.

Mutta, rehellisyyden nimissä – Japanissa ulkona syödessäni popsin paljon kalaa. Liian monesti kasvisruoat ovat silkkaa vihannesta, jonka jälkeen on kohta taas nälkä. (Ja omalla hedonismillani saattaa olla osuutta asiaan, koska onhan tämä maa on paras paikka sushihimojen tyydyttämiseen…)

 

Aamiainen

Yllättäväksi haasteeksi Japanissa on osoittautunut perusasia nimeltä aamiainen. Suomessa teen yleensä tuorepuuroa tai syön leipää hummuksella – Japanissa aivoni löivät tyhjää, mitä ihmettä kotiin ostaisin. Ei joka aamuksi kehtaa kaupan valmiita onigiri-riisipallojakaan ostaa.

Kokeilin kaurapuuroa, mutta pienen hiutalepaketin hinta huimasi päätä. Omeletit osoittautuivat aamu-uniselle työlääksi, sitten keksin keitetyt kananmunat ja paahtoleivän. Viikkojen myötä valkoinen leipä ja munat alkoivat kuitenkin hieman inhottaa.

Viimeiset aamut olen harjoitellut chiansiemenistä tehtävän ”puuron” valmistusta, mutta oikea suhde siementen ja soijamaidon välillä on vielä hakusessa. Hätätilassa selviää myös hedelmillä ja lähikaupan soijajogurtilla, joka on tosi hyvää, mutta paketti on naurettavan pieni.

 

Välipalat ja pikaruoat

Japanissa kokkaamista on helppo vältellä, sillä combini-kioskien ruokahyllyt ovat pitkät. Ja tarjonta on huomattavasti herkullisempaa, kuin yksikään valmisannos Suomessa!

Ostan välipalaksi usein onigiri-riisipalloja, joiden sisällä on erilaisia täytteitä (> 1€). Suosikkini on punapapua ja seesamia sisältävä aavistuksen makea pallero, erilaiset merileväversiot ja kalat. Aluksi inhosin pikkelöityä luumua, umeboshia, mutta nyt olen alkanut totutella siihenkin.

Varma valinta on myös friteeratun tofun sisälle käärityt inari-sushit (1–2€). Niiden kanssa myytävä inkivääri on ihanan paljon makeampaa ja purevampaa, kuin mikään mitä olen saanut Suomessa.

 

Kitsune udon -nuudelikeittoa ja friteerattua sipuliaRavintolaversio kouluruokavakiostani kitsune udonista.

Kouluruoat

Koulussani Joshibissa on kaksi ravintolaa, joten päivittäin tarjolla on yhteensä kymmenisen erilaista ruokalajia. Silti välillä on päiviä, jolloin jokaikinen vaihtoehto pitää sisällään kanaa, possua tai nautaa – ellei tilaa kitsune udon -nuudelikeittoa. Tuo inari-sushista tuttua friteerattua tofua sisältävä ruoka oli jossain vaiheessa lempiruokiani, mutta pakkosyöttö koulussa on saanut kiintiöni täyteen.

Yksi vaihtoehto olisi ottaa kouluun eväät – moni kun syö ruokalassa ihanan näköisiä kotitekoisia bentoo-rasioitaan. (Ja kasvissyöjien on pakkokin, sillä kitsune udon pohjautuu kala-dashiin.) 

Toisaalta, koska tuntini ovat yleensä olleet joko aamuisin tai iltapäivisin, olen usein skipannut koululounaat kokonaan. Välillä olen myös ostanut kouluun omat eväät Kitchen Origin-myymälästä. Se on hieman kuin supermarketin palvelutiski, jossa eväistä maksetaan painon mukaan. Valikoiden sieltä on saanut koottua kasvipohjaisen setin.

 

Herkut

En ole koskaan ollut suuresti makean perään, mutta välillä poimin matkaani pienen mochi-leivoksen. Niiden sisältä löytyy aavistuksen makeaa anko-paputahnaa, mutta makukokemus on kuitenkin aika raikas, eikä kauhean makea.

Siitä en sen sijaan halua puhua, mitä Japani on tehnyt sipsiaddiktiolleni… Ainoa hyvä puoli tässä on, että Japanissa myydään sipsejä valtavan pienissä pusseissa. (Työn alla: sipsikierteen katkaisu.)

 

Japanilaisten kotiruokien klassikko – karii raisu eli curry-riisi.

Kotiruoat

Hiroshimaan vein mukanani pussin soijarouhetta, josta kokkailin bolognesea ihan kuin kotona – tattaripohjainen soba sopii ihan hyvin myös pastaksi. Tokioon kuitenkin matkustin niin kevyin kantamuksin, ettei soijarouhepussille jäänyt tilaa.

Aluksi ruoanlaitto vieraiden elintarvikkeiden parissa oli turhauttavaa tuskaa – eikä asuntolan kalsea jaettu keittiö ja ulkona syömisen halvempi hintataso varsinaisesti lisännyt ruoanlaittomotivaatiotani. Kaupan paketeista on turha englantia etsiä, joten syynäsin joka ikistä pakettia kanjeja kääntävä sovellus kourassa. Myös kauppojen valikoimat pyörryttivät: hyllyllinen misotahnaa, soijakastikkeiden ja valmiscurry-seoksista määrästä puhumattakaan. Myös hintataso oli ihan erilainen. Vihannekset ja juurekset ovat kalliita, tofu ja kala halpaa.

Kun käytössä ei ollut oman kodin maustevalikoimaa ja uunia, huomasin kokkaustaitojeni haihtuvan savuna ilmaan.

Jotain oli kuitenkin syötävä, joten keksin curryseokset, jotka ovat hieman kuin jättikokoisia maustekuutioita. (Vaati tosin etsintää, että löysi version, joka ei sisältänyt sianrasvaa.) Esikeitin perunat, paistoin sipulin, heitin sekaan tofua, vapaavalintaisia vihanneksia ja tuon maustekuution. Sen kanssa tapasin syödä riisiä. (Riisistä tosin on reilua mainita, ettei asuntolassa ole riisinkeitintä. En suostunut ostamaan sellaista muutaman kuukauden takia, joten shoppailen tylysti mikrossa lämmitettäviä puolivalmiita riisirasioita.)

Myös erilaiset wokit (vihanneksia, sipulia, nuudelia, tofua, pähkinöitä, seesamiöljyä, soijakastiketta, viinietikkaa ja sitruunamehua) ja keitot (sama, mutta misotahnalla) tulivat nopeasti mukaan arkikokkauksiini. Marinoin soijasuikaleita misotahnan kanssa kuin lihaa. Valmissalaatti-mixien (n. 0,5 €) kanssa söin papuja (n. 1 €) ja pähkinöitä, päälle laitoin japanilaista seesamia sisältävää salaattikastiketta.

Osaan japanilaisista elintarvikkeista menin ihastumaan niin palavasti, että niitä on hamstrattava matkalaukkuun Suomea varten. Ostoslistallani on ainakin seesaminen salaatinkastikesuosikkini, soijapapugranola, vegaaniset valmisnuudelit, okonomiyakin päälle laitettava kastike ja paahdetut tummat seesaminsiemenet, jota voi ripotella ihan kaiken päälle. Taidanpa suunnata ruokakauppaan tätä listaa tuijotellen!

 

Näistä arkisista tunnelmista on hyvä siirtyä ensi viikolla pelkäämääni aiheeseen. Viimeinen viikko Japanissa on nimittäin koittanut.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä
13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa
14. viikko Japanissa / arjen paloja ja äänikirjoja
15. viikko Japanissa / lopun alkua
16. viikko Japanissa / seikkailun onnea ja reissukrapulaa
17. viikko Japanissa / juurtumista ja irtipäästämistä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Lotta | Lanttimatkat sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 18:50

    Hyvä postaus! Lisäisin kuitenkin vegeille ja kala-allergikoille tiedon, että tamagoyaki ja okonomiyaki sisältää myös monesti dashia. 😬 Herkkuja kyllä ovat! 👌Onneksi Tokiosta löytyy tänä päivänä myös paljon vegaanisia vaihtoehtoja, enenevissä määrin. 😊

    • Reply Iida In Translation maanantai, elokuu 5, 2019 at 03:42

      Iso kiitos Lotta kommentista ja korjauksesta! ☺️ Ja oi ei, maailmani romuttui nyt kyllä vähän 😅

  • Reply millaeevi sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 22:19

    Mielenkiintoinen postaus! 🙂 Kaikki ruoat näyttävät todella herkullisilta 😀

    • Reply Iida In Translation maanantai, elokuu 5, 2019 at 03:42

      Kiitos Millaeevi! ☺️

    • Reply Sanni/Revontulia repussa maanantai, elokuu 5, 2019 at 16:23

      Tosi mielenkiintoinen postaus! Muuallakin Aasiassa ruuat ovat toki näin länsimaalaiselle erikoisia, mutta Japanissa vaikuttaa olevan vielä omalla tasollaan tuo ruokakulttuuri!

      • Reply Iida In Translation keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 11:35

        Kiitos Sanni! 🙂 Todellakin, Japanissa on aivan omanlaisensa ruokakulttuuri, suosittelen lämmöllä joskus tutustumaan!

  • Reply Venlukka maanantai, elokuu 5, 2019 at 07:58

    Nälkä tuli tekstiä lukiessa, kuvissakin näyttää herkulle. Paljon olet töitä saanut tehdä, jotta oikeaa ruokaa löytyy suht halvalla <3 ihanaa, jos tuot uusia niksejä meille Suomi-pöytään. Opin myös että olet myös suolaisen rakastaja ;D sitä on vaikea ymmärtää, että juuston voisi korvata. MITEN?

    • Reply Iida In Translation keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 11:37

      Kiitos Venlukka! 😀 Kyllä mä makeastakin tykkään, mutta sipsien voittanutta ei kyllä oikein ole löytynyt… Juustot on kyllä oma juttunsa, mutta oon niiden suhteen vähän lapsi, kun tykkään lähinnä fetasta ja halloumista… Musta hummus sopii leivälle paljon paremmin!

      • Reply Venlukka tiistai, elokuu 13, 2019 at 09:22

        <3 NO voi se ollakin, jos on hyvää ja sen kyllä uskon. Onko se tuoretta? Suomessa on tyhmää kun ne heti vanhenee jääkaapissakin…No odotan vaan sun kokkailuja nyt Suomessa!

        • Reply Iida In Translation perjantai, elokuu 16, 2019 at 11:14

          Noohhh riippuu mikä on heti! 😀 Kyllähän hummus nyt viikon kestää. Sitä Lidlin hummusta mä suurkulutan.

          Joo, katsotaan mitä ruokarutiineja täältä tarttuu mukaan! 🙂

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, elokuu 5, 2019 at 15:05

    Ruokapostaukset on aina tosi mielenkiintoisia. Olisi mielenkiintoista nähdä kuvia myös ruokakaupoista ja noista combineista.

    • Reply Iida In Translation keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 11:38

      Kiitos Cilla Maria! 🙂 Pistän toiveen korvan taakse ja yritän napsia salakuvia! Sääntöjä rakastavassa Japanissa kun on tietty niissä kuvaaminen kielletty :’D

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 18:07

    Ai, japanilaista ruokaa on kyllä ikävä. Ennen Japanin vierailua en tuntenut muita ruokia kuin sushin, mutta kyllähän ne siinä pian tutuiksi tulivat. Ja sushiakin syötiin joka päivä. 🙂

    Kasvissyöjälle varmasti aika moni paikka Aasiassa on haastava. Niitä kalapohjaisia liemiä ja tahnoja tungetaan joka paikkaan. Vaan mikäs oli se seesaminen salaatinkastike? Minulle tuli tuosta heti mieleen goma, jota Helsingissä Momotoko-ravintolassa käytetään. Se ainakin on seesamista ja todella hyvää.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 06:25

      Kiitos kommentista Aron! Todellakin, sushi on hyvää, mutta Japanissa on paljon muutakin herkullista syötävää. 😊

      Se on muuten just tuo goma, mahtavaa saada suosikille nimi! 😄 Pitääkin käväistä taas Momotokossa kun Helsinkiin palaan…

  • Reply Annakaisa lauantai, elokuu 10, 2019 at 17:27

    Kiitos, ihana Iida.
    Tämä oli kyllä niin herkullinen postaus. Ja muutenkin nämä sinun postaukset Japanista ovat olleet niin mainioita, että tulee ikävä Japani-tekstejäsi.
    Kiitos näistä lukuelämyksistä sinulle jo tähän mennessä.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 06:26

      Kiitos ihana Anna-kaisa! 💕 Ihanaa kuulla, kommenttisi lämmitti mieltäni kovasti 😊

      Onneksi löytyy luonnoksista rutkasti japanipostauksia vielä syksyllekin, vaikka nämä viikkokuulumiset loppuvatkin!

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä lauantai, elokuu 10, 2019 at 23:36

    Olipa todella mielenkiintoinen näkökulma japanilaiseen ruokaan, kiitos!

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 06:26

      Iso kiitos, Pia! 😊

  • Reply Periaatteen Nainen sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 21:27

    Viime vuonna Suomen lomalta pakkasin Espanjaan mukaan yhden matkalaukullisen pelkkää soijarouhetta (meillä olisi siis vahingossa buukattu 4 matkalaukkua mukaan, eli sain ihan rauhassa roudatakin).
    Lattareissa monissa ”kasvisruoissa” on vähintään lihalientä, siltä suljin silmäni…

    • Reply Iida In Translation perjantai, elokuu 16, 2019 at 11:17

      Haha, hauska kuulla että meitä soijarouhe-roudaajia on siis reissaajissa muitakin! 😀

      Joo, kyllä välillä kasvissyönti on täälläkin ”leikin ettei tässä ole lihalientä”-tasolla ja joskus jopa sitä, että noukkii lihanpalat annoksesta pois. Harmi, että se on vähän loukkaavaa kokkia kohtaan…

    Leave a Reply