Japani Vaihdossa Tokiossa

13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa

torstai, kesäkuu 27, 2019
Iida kulkee hautausmaalla ja katsoo taakseen

Kolme kuukautta takana, kaksi kuukautta jäljellä Japanissa. Sadekauden epävakaa sää jatkui, mielen päällä oli yhteiskunta- ja politiikkajuttuja.

 

Asiat ovat aivan mukavasti, elelen tavallista vaihto-opiskelijan arkea, jonka outoutta on enää vaikea muistaa. On kavereiden näkemisiä ja pieniä kaupunkiseikkailuja. Tokio tuntuu monesti kaikesta ärsytyksestä huolimatta välillä jopa kotimaisilta.

Kevätlukukauden viimeinen kurssi alkaa. Japanin lukukausilogiikka on ihan nurinkurinen: kevätlukukausi on huhtikuusta heinäkuuhun, syyslukukausi syyskuusta tammikuuhun. Viimeisellä kurssilla tehdään kuvituskokeiluja, tyyli ja tekniikka ovat vapaat. Torstait on varattu tieteelliselle piirtämiselle: ensimmäiselle tunnille opettaja käskee tuomaan mukanaan kasvin, jota piirtää ja tutkia. En tiedä nauraisinko, miten tästä voi saada opintopisteitä, vai huokailisinko ihastuksesta.

Sateenvarjomeri ja kolikkopuhelin. Ja kampuskissan ruoat! <3

 

Ärsyynnyn sateeseen, yskään ja märkiin kenkiini, joten ostan sateenkestävät kengät. Ne ovat kaupan halvimmat ja ensimmäisen sateisen koulupäivän jälkeen saavat uuden lempinimen – neljän rakon kengät. Päätän liimata rakkolaastarit vaarakohtiin ja kokeilla seuraavalla sateella itsepäisesti uudelleen.

Toisena sadepäivänä saan lisää rakkoja, mutta toivon, että kolmas kerta toden sanoo.

Deittisovellus OkCupid lähettää uuden notifikaation: spesifejä kysymyksiä tarjolla alueellesi Japani. Menisitkö jouluaattona treffeille? (Hassu tapa, mutta tässä shintolais-buddhalaisessa maassa joulu on kaupallinen treffijuhla.) Käyttäisitkö työpaikalla shortseja? (Kiellettyä monessa paikassa.) Ottaisitko vastaan siirron, jos pomosi käskee? (Tällä hetkellä aiheuttanut kovasti kohua, sillä ihmisten siirrot ovat yleisiä, eivätkä ilmeisesti aina kovin perusteltuja.) Entä tuetko feministisiä liikkeitä? (Suomenkin medioissa on kirjoitettu täällä keskustelua herättäneestä korkokenkäkampanjasta. Japanissa kun on yleistä toimistopukukoodia vaatia naisia pukeutumaan työpaikoilla korkkareihin.)

 

japanilaista vaalimainontaa: mies vilkuttaa kovaäänisauton ikkunastaVaalimainontaa japanilaisittain. Olin juuri tottunut ihanan rauhallisiin katuihin ilman näitä kovaäänisautoja. Mutta sitten näin vaalimainostauluja pystyteltävän taas. 

 

Kuuntelen metroissa miten nuoret naisoletetut puhuvat metrossa avioliitto-ajatuksistaan. Heitä vanhemmat naururyppyiset taas juoruavat, ketkä ovat juuri menneet naimisiin. Mietin, etten tunne yhtään suomalaista, jonka small talk -repertuaariin aihe kuuluisi yhtä vahvasti, olipa ikä sitten mikä tahansa.

Nyanssien ylianalysointi on lisääntynyt. Mietimme vaihtarikaverini kanssa, onko mielenosoituksellista, että koulun vartija sanoo meille koulusta lähtiessämme ”sayoonara” – se kun viittaa hyvästeihin, joista ei nähdä enää koskaan. (Japanilaiset ovat monesti korjailleet, kun käytän vääriä fraaseja ihmisiä hyvästellessäni – tästä sayoonarasta sain noottia viime kesänä vapaaehtoistöissä Hiroshimassa. Esimerkiksi koulussa tunnin lopuksi käytettävä ”otsukaresamadesu”, kiitos päivän kovasta työstä, ei kuulemma sovi hyvästeiksi vapaaehtoisten pitämille japanintunneille. Jos joku osaa selittää aihetta vaikkapa kommenttiboksissa, arvostaisin kovasti!)

Olen huomaamattani muuttunut juuri sellaiseksi ärsyttäväksi ihmisiksi, joka olettaa, ettei kukaan ympärillä ymmärrä suomea. Löydän itseni kirjoittamasta aika henkilökohtaisia avautumisia sisältävää matkapäiväkirjaani lähijunassa kylki kyljessä muiden kanssa ja puhumassa ihmisistä, jotka ovat lähes vieressäni.

 

japanilaisia poliisejaPoliiseja vahtimassa kirsikankukkien katselijoiden liikkeitä keisarillisen palatsin edustalla maaliskuussa.

 

”Onko Suomen kouluissa kesäisin läksyjä”, tuutorini kysyy. Vastaan kieltävästi.

On kauhea klisee, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Mutta omassa elämässäni se on pitänyt harvinaisen paljon paikkansa. En ole missään muualla oppinut arvostamaan samalla lailla suomalaista yhteiskuntaa ja pohjois-Eurooppalaisia arvoja, kuin täällä Japanissa. Ihailen suomalaisia suuryrityksiä, jotka liputtavat iloisesti Priden puolesta (vaikkei se ole ongelmatonta, on vaikea nähdä saman tapahtuvan täällä Japanissa), ihmettelen uutisia naisvaltaisesta hallituksesta, muistelen vapaamuotoista työ- ja opiskeluelämää.

Olenko minäkin niitä ihmisiä, jonka mielestä oma maa on kuitenkin mansikka?

Toisaalta tykkään vähintään yhtä paljon vesimeloneista ja mustikoistakin.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Hanna torstai, kesäkuu 27, 2019 at 12:38

    Kiitos Iida taas lukukokemuksesta. Oli ihanaa.

    • Reply Iida In Translation torstai, kesäkuu 27, 2019 at 16:11

      Kiitos, kun luit ja kommentoit!! <3

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, kesäkuu 28, 2019 at 07:39

    Hyvä teksti jälleen kerran 🙂 Kyllä se noilla pidemmillä reissuilla saa silmät aukeamaan, kun väistämättä joutuu tekemisiin erilaisen kulttuurin ja arvojen kanssa, kuin lyhyemmällä lomalla, missä kaikki jää pintapuoliseks. Etenkin noi yhteiskunnalliset asiat ja ihmisten elämänkatsomus laittaa miettimään ja arvostamaan omaa kotimaata ihan eri lailla.

    Mulla on aina ollu kaukokaipuu ja palava rakkaus Latinalaista Amerikkaa kohtaan, mutta pidemmän päälle kun siellä oli ja eleli, niin alkoi ihan eri lailla kattomaan asioita Suomessa. Etenkin tuo vanhoillisuus, sukupuolten välinen epätasa-arvo ja sosiaalinen käyttäytyminen oli sellasia, mitä itekin aloin miettimään kun olin tien päällä. Ulkomailla on ihana käydä ja reissata pidempäänkin, mutta kyllä Suomessa on kuitenkin hyvä asua <3

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, kesäkuu 30, 2019 at 09:29

      Kiitos Cilla Maria! <3 Jännittävää miten niin eri puolella maailmaa voikin häiritä niin samat asiat!! Allekirjoitan joka sanan tuosta 🙂 Vaikka kyllä uskonkin, että tulen Aasiassa viettämään tulevaisuudessakin tällaisia pidempiäkin ajanjaksoja, olen huojentunut että välissä pääsee Suomeen ja omiin rakkaisiin ympyröihin 🙂

  • Reply Anna | Muuttolintu maanantai, heinäkuu 1, 2019 at 05:38

    Klisee, mutta ehdottoman totta myös oman kokemuksen perusteella. Tosi mielenkiintoinen juttu, vaikka Japani ei kovin tuttu olekaan, vielä! Oma maa mansikka, mutta tykkään itsekin ainakin yhtä paljon mustikasta 🙂

    • Reply Iida In Translation torstai, heinäkuu 4, 2019 at 06:46

      Kiitos Anna! 🙂 Kiva kuulla!! Ja joo, kyllä se vaan on niin, että ulkomailla ollessa näkee Suomen parhaat puolet hirveän paljon selkeämmin. Vaikka kyllä sitä loskaa varmasti parin kuukauden kanssa ihan samalla tavalla silti kiroilen 😀

  • Reply Aino Aloha torstai, heinäkuu 4, 2019 at 12:04

    Nämä sinun pohdiskelevat Japani-postaukset ovat kyllä ihan suosikkejani, todella mielenkiintoinen kirjoitus taas! Hassua, en ole jotenkin ikinä ajatellut Japania haavekohteideni kärkipäähän mutta näitä lukiessani huomaan sen kiehtovan ihan äärettömästi. Ehkä pitäisi poistua hetkeksi sieltä paratiisiranta-hurmiosta ja suunnata seuraavalla kertaa Japaniin 🙂

    • Reply Iida In Translation perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 03:24

      Kiitos ihanista sanoistasi!! <3 Hauska kuulla, jos olen saanut Japani-kuumetta tartutettua! 😀

      Rakastan itsekin paratiisirantoja, mutta joku voima vaan vetää mua Japaniin kerran toisensa jälkeen. Pitäisi kyllä tutkia Japanin naapurimaitakin, en tiedä onko tuo tunne Itä-Aasian lumoa vai onko juuri Japanissa jotakin erityisen spesiaalia. Ehkä molempia, luulen! 🙂

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, heinäkuu 4, 2019 at 22:46

    Kiinnostavaa, kivasti kirjoitettua pohdintaa. Täytyy välillä mennä kauas nähdäkseen paremmin lähelle 🙂 Tämä suomalaisen naisen tasa-arvo on niin itsestäänselvyys, ettei sitä edes oikeastaan edes huomaa ja ymmärrä kuin vasta pienen tai suuren etäisyyden päästä. Onnellisia me.

    • Reply Iida In Translation perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 03:27

      Kiitos Annemaria! 🙂 Tuo on tosi totta! Muistelen yhtä Hesarin kolumnia, jossa jenkeissä asunut toimittaja oli päätynyt ajatukseen, että suomalainen nainen tuntee maailmalla välillä itsensä mieheksi. Itsekin oon havahtunut tuohon monesti, vaikkapa syödessä yksin illallista kaljatuopin kera kun muut yksin istuvat ovat aina miehiä.

      Oon kyllä myös super onnellinen, että saan olla juuri suomalainen nainen! <3

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 01:27

    Sun kirjoituksia on aina todella kiinnostavaa lukea – kirjoitat hauskasti mutta samalla kerrot paljon sellaista pinnan alta löytyvää, joka ei varmasti ihan pikavisiitillä paljastu. Opettavaista ja hymyilyttävää!

    • Reply Iida In Translation perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 03:28

      Iso kiitos kommentistasi, ihanasti sanottu – mieltäni lämmittää tosi paljon kuulla tuo! <3

    Leave a Reply