Japani Vaihdossa Tokiossa

12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä

keskiviikko, kesäkuu 19, 2019
rankkasade lumpeenkukilla

Kolmen kuukauden rajapyykki Tokiossa on tullut täyteen. Tällä viikolla mietin kulttuurishokkijuttuja ja sopeutumista.

 

Japanin uutuudenviehätyksen viimeiset rippeet ovat alkaneet karista. Luulin, että sopeutumisprosessi uuteen maahan olisi suoraviivainen – ihastuksesta shokkivaiheen kautta sopeutumiseen. Mutta vaikka tavallaan olenkin sopeutunut, koti-ikävä on nostanut päätään uudella syvemmällä tasolla. Katselen kateellisena instakuvia mökkireissuista, festivaaleista ja Sodankylän elokuvajuhlilta.

Kaipaan Suomen kesää ja läheisiäni ja mietin, teinkö asiat väärin päin. Olisin paljon mieluummin karannut talveksi Suomesta ja nauttinut Suomen kesästä, rantasaunasta ja valoisista illoista. Kauhistelen jo valmiiksi pohjolan pitkää talvea ja harmittelen, etten pääse näkemään lumista Japania.

Listaan asioita, joita ei tule ikävä Japanista:

– Asuntolan lappuseinää, jossa pitää kääntää nimilapun eri värinen puoli esiin sen mukaan, onko paikalla vai ei. En meinaa millään muistaa, että pitäisi raportoida menemisistään jollekulle.

– Stressiä siitä, ehtiikö kotiintuloajaksi kotiin. Harvoin haluan riekkua kaupungilla yömyöhään, mutta tieto siitä, etten voi tulla kotiin silloin kuin tykkään, ärsyttää jo periaatteesta.

– Asuntolanaapureitani, joiden kanssa jaamme keittiön ja vessan. Erityisesti veden lorottelu turhanpäiten saa minut raivon partaalle. Koska asuntolassa käy siivoaja, montaa asukasta ei siivoaminen kiinnosta – keittiössä voi biojäteroskat heitellä ympäri pesuallasta ja suihkun seinät täyteen hiusväriä. Vessan seinät näyttävät siltä, ettei niitä ole koskaan siivottu, enkä tahdo tietää mistä niiden ruskeat tahrat ovat peräisin. Mikäköhän siinäkin on, että muiden sotkut ällöttävät paljon enemmän kuin omansa?

– Asuntolan paperiseiniä. Ikävöin hitaita aamuja viikonloppuaamuja kotikotona, jolloin voi siivota musiikkia kaiuttimista kuunnellen ja laulaa mukana. Asuntolassa kaikki kuuluu seinien läpi, enkä kehtaa hoilottaa kotona, vaikka mieli tekisikin. Harmittaa, ettei kotona voi olla oma itsensä.

– Kouluruokalaa. Vaikka joka päivä on tarjolla kuutisen erilaista ruokaa, viime viikkoina on ollut todennäköisempää, että jokaikinen vaihtoehto sisältää lihaa, kuin että yhdestä löytyisi kasvista tai kalaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää syödä lisukesalaatteja tai kitsune udon -keittoa, joka on hyvää, mutta alkaa tulla korvista ulos. Kaipaan Unicafea ja työpaikkaruokalaa, josta saa joka päivä edes jotain kasvisruokaa. Yritän luvata itselleni marmattaa niistä syksyllä vähemmän.

– Sosiaalisen kanssakäynnin kiemuroita japanilaisten kanssa, sitä miten mitään ei voi sanoa suoraan. Ikävä sitä, miten vapaamuotoisesti Suomessa voi kommunikoida jopa pomojen, opettajien ja vanhojen ihmisten seurassa!

– Pieniä sydänten särkymisiä joka kerta kun näen kaltoin kohdeltuja eläimiä, olipa kyseessä sitten lemmikkieläinkaupan pentuhäkit tai eläinteemakahvilat. Niitä löytyy Tokiosta kaikelle: minipossuille, siileille, pöllöille, käärmeille, chiba-koirille ja tietysti trendin aloittaneille kissoille.

– Sadepäivien rankkasadetta aamusta iltaan. Läpimärkiä kenkiä ja sukkia, jotka eivät kuiva koulupäivän aikana. Olisi fiksua ostaa kalossit tai muut vedenkestävät kengät, mutta olen liian jääräpäinen tehdäkseni sitä muutaman viikon takia. Suomessa on ihan hyvät kumisaappaat, olisinpa vain tajunnut ottaa ne tänne mukaani. (Siispä kiroilen märissä kengissä ja edellisviikon yskäkin alkaa uudelleen.)

– Aikaerosäätöä Suomeen yhteydenpidon kanssa. Kun läheiset pääsevät Suomessa töistä kotiin, Japanissa on jo myöhä.

– Omia nollasta sataan muuttuvia tunteitani. ”Sä oot koko ajan eri mieltä”, nauraa vaihtarikaverini, kun valehtelematta vartin sisään haukun ja hehkutan After Effectsiä. Japani herättää minussa samanlaisia joko tai -tuntemuksia. Osaisinpa arvostaa niitä positiivisempia enemmän täällä ollessani… mutta  valittaminen on hirveän paljon helpompaa suomalaiselle luonteelle.

 

Viikkokysymys: Onko sinun sopeutumisprosessisi ulkomaille ollut suoraviivainen?

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Miika / Scenic Road Hunters keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 13:15

    Siis onko toi lappusysteemi vaan teidän opiskelijaasuntolan juttu vai jokin yleisempikin? Muuten noi tuntuivat olevan enempi tai vähempi semmoisia asioita mihin tottuis ajan myötä. Tosin jos on kasvissyöjä niin lihasta ei kasvista saa tottumalla.

    Suoraan asiat sanominen on semmonen mikä musta on tosi tärkeetä. Inhoan todella paljon kiertelyä ja vihjailua, joten ulkomailla tosiaan tulee toisinaan semmoisia ”ohhoh” katseita kun asiat sanoo suoraan. Senkin voi tietysti tehdä ystävällisesti.

    • Reply Iida In Translation keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 13:35

      Tuo on tosi totta, moneen näistä jutuista on tottunutkin 🙂 Lähinnä on vaan iloinen, että pääsee tietyistä kiemuroista eroon koti-Suomessa.

      Luulisin, että tässä kyseisessä lappusysteemissä kyse on vain meidän asuntolan jutusta, mutta kuulemma muissakin asuntoloissa tosi paljon kytätään menemisiä ja tulemisia. Viikonloppureissusta tai muusta ulkona yöpymisestä pitää jättää lappu ja jos kotiintuloajasta (klo 12) myöhästyy, pitää soittaa yövartijalle, joka päästää tai ei päästä sisään. Pahimmillaan olen kuullut, että kotiintuloaika saattaa olla jo iltakahdeksalta, että sinällään olen onnekas! 😀

      Mä olen myös tosi suora ihminen, ja on ollut kyllä sompailua aika välillä oman persoonan ja muille ystävällisenä olemisen välillä. Mutta ainakin se kasvattaa hermoja ja lisää sitkeyttä!

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 15:06

    Tuohon siivottomuuskohtaan liittyen – joskus kotiin palattuamme vitsailemme siipan kanssa, että jos hotellihuoneen kylpyhuone oli näin likainen, niin kyllä valittaisimme! Eli jotenkin se itse sotkeminen on vaan vähemmän ”vaarallista” kuin muiden sotkeminen.

    • Reply Iida In Translation torstai, kesäkuu 20, 2019 at 03:10

      Tuo on tosi totta, samaistun! 🙂 Omat sotkut eivät häiritse läheskään yhtä paljon, kuin toisten.

  • Reply Mirka / Reason for Season keskiviikko, kesäkuu 19, 2019 at 21:31

    Tämähän on hauska lista, joka on samalla muistutus siitä, että tietyt asiat ovat Suomessa tosi hyvin. Itselleni yleensä Aasiassa vaikeuksia tuottaa eniten juuri se, että asioita kierrellään ja kaarrellaan, eikä mitään voida sanoa suoraan :D. Kaikkeen tottuu, mutta itse en kyllä menetä Suomessa koskaan samalla tavalla hermoja kuin Aasiassa :P. Ikävä sinne silti aina on <3.

    • Reply Iida In Translation torstai, kesäkuu 20, 2019 at 03:11

      Kiitos Mirka!! 🙂 Mulle myös tuo kiertely ja kaartelu on hankalaa ymmärtää suorasukaisena suomalaisena. Hauska kuulla, että meitä muitakin Aasiasta pitäviä ja siihen samalla raivostuvia löytyy! 😀 Kamala ikävä minullakin tänne on, paitsi silloin kun täällä olen.

  • Reply Marttiina | Onioni.fi sunnuntai, kesäkuu 23, 2019 at 06:42

    Huh ymmärrän hyvin. Kaikkialla on kyllä niin ne omat arjen haasteensa. Tuli mieleen omat opiskeluajat asuntolassa Lontoosta tuon siivottomuuden suhteen… täällä Kiinassa meillä on onneksi oma koti. Aikaero-kohdan allekirjoitan täysin. Koskaan ei ole tullut puhuttua näin vähän kotiin, koska soittelu menee ihan mahdottomaksi, kun päiväohjelmat/yöaika menee ihan ristiin…😬🙄 Ja kyllähän se harmittaa, kun missaa kaikki ihanat Suomen kesäjutut, mutta onneksi niitä on kuitenkin vielä paljon edessä! Ja sitten noita kokemuksia (myös haastavia😅) rikkaampana.☺️💕

    • Reply Iida In Translation maanantai, kesäkuu 24, 2019 at 04:24

      Kiitos Marttiina! 💕Joo, dormi-elämä on varmaan aika samanlaista kaikkialla omine haasteineen, oli sitten missä tahansa puolella maailmaa tahansa! Oppii kyllä arvostamaan oman kodin rauhaa ja vapautta 😀

      Ja tuo on tosi totta, täällä on omanlaisia kokemuksiaan vaikka kuinka paljon ja Suomen kesiä ehtii nähdä roppakaupalla myöhemminkin 🙂 Ja olemaan aikavyöhykkeellä, josta on helpompi soitella läheisille!

  • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, kesäkuu 26, 2019 at 20:12

    Kyllästyin Kiinassa jo viikossa kiinalaiseen ruokaan niin mitenhän mulle kävisi jos pitäisi noin pitkä aika syödä jotain, josta ei tykkää. Tylsää toki jos kasvissyöjille ei löydy muuta kuin lisukesalaattia tai keittoa. Muiden sotkut ärsyttää sekä se, ettei voi puhua suoraan. Näistä huolimatta haaveilen Japanin matkasta 🙂

    • Reply Iida In Translation torstai, kesäkuu 27, 2019 at 16:06

      Kiitos kommentista Merja! 🙂 Lähinnä nuo ongelmat koskevat kouluruokalaa, muualla olen mereneläviin fleksaavalla dieetilläni pärjännyt oikein sujuvasti. Ehdottomasti suosittelen Japanin matkaa, valtavasti nähtävää ja kun riisiin kyllästyy, täältä löytyy valtava määrä muuta ruokaa lähes jokaisesta maailman kolkasta! 🙂

  • Reply Sunna torstai, kesäkuu 27, 2019 at 12:45

    Monessa maassa vähän pitempiä aikoja vietettyäni olen huomannut, että yleensä kova alkuinnostus johtaa pian tympääntymiseen. Mutta jos alussa on neutraali tai vähän jopa koti-ikäväinen fiilis, silloin yleensä viihdyn loppujen lopuksi hyvin. Nyt uskon löytäneeni sen maailmankolkan, jossa haluan nykyisin asua, ja onneksi näillä näkymin ainakin seuraavan vuoden verran saankin. Itävalta ja Saksa best!

    Nyt useamman vuoden Suomesta pois oltuani suurimmat shokit saan aina Suomi-lomalla, enkä vietä mielelläni paria viikkoa pitempää aikaa passimaassani putkeen. Ehkä sitten joskus.

    • Reply Iida In Translation torstai, kesäkuu 27, 2019 at 16:10

      Kiitos perspektiivistä! 🙂 Kiinnostavaa kuulla sopeutumisprosessistasi ja mahtavaa, että olet löytänyt maailmalta hyvältä tuntuvan kolkan!

      Tuo alkuinnostus varmasti vaikuttaa asiaan tosi paljon – itsellä on tosi vahvojen tunteiden jälkeen Japanin kanssa muodostunut syvä viha/rakkaus-suhde. Rakastan edelleen tosi monia asioita täällä enemmän kuin missään muualla maailmassa, mutta toiset asiat taas saavat raivon partaalle.

      Odotan kyllä mielenkiinnolla mitä tuntemuksia Suomi mussa tulee herättämään… todennäköisesti aika vahvaa paluushokkia ainakin!

  • Reply Terhi torstai, kesäkuu 27, 2019 at 22:42

    Totta, että valittaminen on suomalaiselle niin helppoa, valitettavasti. Nuo kotiintuloajat kyllä ärsyttäisivät ketä tahansa, olettehan kuitenkin aikuisia ihmisiä.

    • Reply Iida In Translation lauantai, kesäkuu 29, 2019 at 11:32

      Niinpä, minäkin luulen että se vähän kuuluu suomalaiseen luonteeseen! 😀 Pitäisi harjoitella siitä tavasta pois…

  • Reply Stacy Siivonen perjantai, kesäkuu 28, 2019 at 11:16

    Taas asioita, jota en tiennyt Japanista, kuten esimerkiksi sade. Mitä tulee suoraan palautteeseen, niin minun suosikkeihini kuuluu Uuno Karjula Tuntemattomassa: https://www.youtube.com/watch?v=TikIRWCgL5g Minua naurattaa Karjula enemmän kuin ”Hitler saa tietää”, sillä Hitler oli pimeä.

    Ulkomailla tietysti eniten on häirinnyt melu, jota tehdään ympärivuorokautisesti. Lattarimaissa se oli musiikki, kunnes päätin, että musiikki kuuluu asiaan. Ylipäätään nykyään minun vastaukseni näihin ulkomaiden epäkohtiin on, että se kuuluu asiaan.

    • Reply Iida In Translation lauantai, kesäkuu 29, 2019 at 11:34

      Joo, täällä on kuukauden mittainen sadekausi ennen loppukesän helteitä! Ja haha, kiitos linkistä 🙂

      Tuo on tosi totta, ulkomailla erinäisten ikävien asioiden kanssa eläminen kuuluu asiaan. Mutta kyllä se sen arvoista silti ehdottomasti on!

  • Reply Aino Aloha perjantai, kesäkuu 28, 2019 at 12:15

    Onpas kummia juttuja, varsinkin tuon lappusysteemi! Se on kyllä aina mielenkiintoista tehdä huomioita ilmiöistä jotka poikkeavat siitä totutusta, tätä olikin kiinnostavaa lukea kun en ole Japanissa vielä päässyt käymään. Kasvisruuasta taasen, vaikka en odota erityiskohtelua kala-kasvisruokavalioni vuoksi, kyllä se jurppii että liha on edelleen aina se perusolettamus ellet nyt ihan vege-ravintolaan suuntaa. Ehkä se maailma vielä muuttuu hiljalleen, TUI:lle hatunnosto kun poistivat punaisen lihan lentoaterioilta!

    • Reply Iida In Translation lauantai, kesäkuu 29, 2019 at 11:37

      Siis jep, tuo nimenomaan!! Tuota on vielä hankalampi ymmärtää, kun kaikissa muissa ravintoloissa on yleensä edes jotain kalaa tarjolla, en käsitä miksi hipstereitä täynnä olevassa taidekoulussa pitää olla tuollainen linja. En tiennyt TUI:sta, ihana kuulla tuollaisia uutisia! 🙂

      Ja kiitos, kiva kuulla jos viihdyit! 🙂

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi lauantai, kesäkuu 29, 2019 at 09:13

    Ihanan rehellinen valitusjuttu! Kiva tällaisiakin välillä lukea. Tottahan on että arki on arkea ja joka paikassa on ne omat kiemuransa. Mukavaa Japania sinulle ja nauti loppuajasta!

    • Reply Iida In Translation lauantai, kesäkuu 29, 2019 at 11:38

      Haha, kiitos Tanja! 🙂 Tuo on tosi totta – täällä hyvät puolet on ihan erilaisia kuin Suomen hyvät puolet niin totta kai se pätee huonompiinkin asioihin.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, kesäkuu 29, 2019 at 17:24

    Nuo kissa ym. kahvilat. En voi tajuta, miten ihmiset pitävät niitä hyvinä asioina. Minusta minkään eläimen paikka, saati sitten pöllön tai jonkun muun ei-lemmikin, ei ole olla missään kahvilassa ihmisten ”rapsuteltavana”. Tuomitsemmehan me tiikeritemppelit, miksi ei siis pöllökahviloitakin!

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, kesäkuu 30, 2019 at 09:16

      Siis jep, nimenomaan tämä!! Harmistun joka ikinen kerta, kun ihmiset kohtelevat eläimiä esineinä. Toivottavasti tämä olisi muuttumassa tulevaisuudessa – en tosin tiedä onko se realistinen toive, sillä japanilaiset rakastavat noita kahviloita 🙁

  • Reply Eve, Jetlaggies sunnuntai, kesäkuu 30, 2019 at 08:16

    Rakentava ja perusteltu valittaminen on osa matkustamisen fiilistä toisinaan. Huolestuisin vasta, jos se alkaa vallita tunnetilana. Kun on pitkään uudessa kulttuurissa, pienetkin jutut alkavat välillä ottaa päähän. Aikoinaan asuessani Kanadassa muistan olleeni kyllästynyt moneen asiaan, jotka nyt ovat hyvää maustetta muistoissa ja tärkeä osa matkatarinoita. Ärsytyskin helpottaa ajan myötä. Itsekin huomaan kiinnittäväni usein kulttuureissa huomiota erityisesti mm. vuorovaikutukseen, ruokaan, siisteystapoihin sekä naisten, lasten tai eläinten oikeuksiin, tasa-arvoon ja individualistisen vapauden käaitteeseen. Jännä miten aihealueet pysyvät, vaikka maa muuttuisi. Selvästi siis myös asioita, joita pidän tärkeänä maailmankuvani kannalta. Ps. Vapauden ja riippumattomuuden kaipuu lienevät seikkailijalle tärkeitä arvoja, josta ei haluaisi antaa periksi seikkailunkaan vuoksi <3 Tsemppiä ja ihanaa Japanis!

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, kesäkuu 30, 2019 at 09:19

      Kiitos Eve! <3 Erittäin kiinnostava havainto, että nuo samat asiat tökkivät eri maissa. Voisin kuvitella itselläni asian olevan myös noin! 🙂 Ja tuo on myös hyvin totta – vapaudenhalu ja riippumattomuuden toive ovat kyllä yksi iso syy, joka ajaa mua maailmalle, niin on kyllä vähän nurinkurista menettää ne täällä tällä lailla!

      Ja se on totta, nämä kaikki asiat kyllä värittävät muistoja myöhemmin, myöhemmin noille lappuseinille sun muille voi nauraa lämmöllä! 🙂

    Leave a Reply