Japani Vaihdossa Tokiossa

Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia

keskiviikko, kesäkuu 5, 2019
hortensioita Tokiossa

Tällä viikolla podettiin kevätflunssaa, ihmeteltiin koulujuttuja ja siivottiin. Klassiset keskiviikkoiset arkihöpinät, olkaa hyvä!

 

Katselen koulumatkoilla, miten hortensiat alkavat avautua. Se on varma merkki lähestyvästä sadekaudesta. Mietin, että pitää ehtiä pyykätä lakanat ennen sitä – muuten on vaarana etteivät ne kuivu kunnolla. Muistan liian hyvin, miten viime kesänä Hiroshimassa keittiön kangastuolit alkoivat kukkia hometta.

Pidän vihdoin kunnollisen siivouspäivän. En suostunut ostamaan imuria muutaman kuukauden takia, joten prosessi on vaivalloinen. Sadan jenin kaupasta ostamani mopin varsi katkeaa ennen kuin saan pyyhettäkään siihen kiinni. Jynssään sitten lattioita kontaten.

Huoneeni lattia on tahmea julkisten tilojen takia, joissa ihmiset kävelevät ulkokengillä, ja minä hipsin siellä tohveleissa. Päätän, että tahmeat tohvelit eivät enää pääse puhtaaseen huoneeseeni.

Kuten välillä Suomessakin, ostan siivousmotivaattoriksi kukkia. Lähikaupan valkeat pionit maksavat reilut kaksi euroa. Pikkuruinen huoneeni tuntuu niiden ansiosta heti paljon viihtyisämmältä.

Köhin kurkkuflunssan kourissa. Harkitsen, pitäisikö hankkia klassinen kasvomaski, kuten monella japanilaisella. Sen sisällä yskiminen kuitenkin kuulostaa ikävältä ja epäilen japanilaisten katsovan oudosti heitä matkivaa länkkäriä. Niinpä jätän maskit kauppaan ja juon vettä aina kun alkaa yskittää.

Katson Hakonessa jalkaani ilmestynyttä valtavaa hyttysenpuremaa, joka on paisunut sitä raavittuani. (Urpo mikä urpo.) Alan yliajatella, onko flunssan ja hyttysenpureman välillä yhteys. Vakuutan kuitenkin itselleni, että kyllä ensimmäiset hyttysenpistot Suomessakin ovat tosi kivuliaita, ja että Japanin aivokuumerokotukseni on hyvin voimassa.

Japanilaistuutorini antaa lääkkeeksi köhimiseeni piparminttuöljyä, jota hän sipaisee kädelleni. ”Tämä auttaa päänsärkyyn, yskään ja mihin tahansa”, hän valistaa. Voimakas tuoksu tuntuu kuitenkin ärsyttävän kipeää kurkkuani vain lisää.

Raju yskiminen sotkee myös unirytmini. Unohdan, että köhimisen takia minun pitäisi muistaa mennä nukkumaan ainakin tuntia aiemmin. On raivostuttavaa, että illalla pystyasennossa kurkkuni on kunnossa, mutta heti kun asetun makuulle, yskähelvetti on irti.

Googletan Tokion parhaita vegaanirameneita ja päädyn T’s Tan Taniin. Se on niin hyvää, että voisin hieman itkeä ja tehdä lähes mitä tahansa saadakseni sen reseptin käsiini.

Kasvanut tukkani saa aiheuttaa lisähikoilua Tokion helteessä. Mietin, pitäisiköhän etsiä kampaaja.

Huomaan, että rusketus on tarttunut kämmeniini ja jalkapöytiini. Mietin, että tältä kesältä varmaan saan pitkähihaisten aiheuttaman kämmenrusketuksen, joka näyttää siltä, että käyttäisin koko ajan hansikkaita. Toisaalta ehkä murehdin turhia. Viime kesänä auringon UV-säteily oli niin vahvaa, että sain pitkähihaistenkin läpi rintsikoista rusketusraidat.

Mietin sitä, miten ennen Japaniin tuloani olin kuullut juttuja kouluelämästä, jossa opiskelijat lähinnä laiskottelevat tunnit. Hommien teko kuulemma aloitetaan vasta tuntien loputtua, pitkälle iltaan puurtaen. Joshibissa asia tuntuu olevan toisin. Suurin osa (muutamaa tunneilla nukkujaa lukuunottamatta) paiskii tunnilla hommia ahkerasti, mutta rientää kotiin heti kellon soidessa. Loppupresentaatioissa sai kuitenkin ihmetellä huikean yksityiskohtaisia töitä, jotka olivat selkeästi vaatineet lukuisia vapaa-ajan tunteja.

Jos olen Suomessa ajatellut inhoavani presentaatioiden pitämistä, se ei ole mitään sen sulan kauhun rinnalla, jota tunnen joutuessani esittelemään töitäni luokan edessä japaniksi. Onneksi opettajat ovat kannustavia jo yrityksestäkin ja saan pitää lunttilappuni.

On hassua saada palautetta, josta ymmärtää vain murto-osan. Ja vielä sitäkin vähemmän, jos se saadaan kirjallisena, opettajan suttuisella käsialalla paperille kirjoittamana. Pirun kanjit!

Ihmettelen, miten koko Japani tuntuu seonneen kuplateestä. Kaduilla ei ole mihinkään muualle yhtä pitkiä jonoja ja tapioca esiintyy jopa kolmessa (!!) animaatiokurssin päätösvideossa. Pitää ehdottomasti maistaa sitä joskus, jos jaksaisi liittyä pitkän jonon jatkoksi.

Olen myös miettinyt suhdettani blogiini. Nyt tämä paikka tuntuu ihanalta kokeilukentältä, jossa voi tehdä tekstejä, kuvia, videoita ja sosiaalista mediaa. Mietin, miten saan pidettyä kolmen viikkopostauksen päivitystahdista kiinni. Täällä Japanissa se on ollut helppoa, sillä inspiroivaa kirjoitettavaa pursuaa ovista ja ikkunoista.

Toisaalta olen miettinyt, että seikkaileminen ja uuden kokeileminen on myös asenteesta kiinni. Muistelen erästä ihanaa kesäsunnuntaita, kun lähdin elämäni ensimmäistä kertaa yksin Porvooseen. Suomestakin löytyy valtavan paljon nähtävää ja kirjoitettavaa! <3

Kuvissa hengailuja viikon varrelta Daikanyamassa ja Omotesandossa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Marttiina | Onioni.fi torstai, kesäkuu 6, 2019 at 09:57

    Kiva lukea näitä kuulumisia sieltä.😍 Kuplatee on täällä Kiinassakin suosittu juoma, etenkin näin kesähelteillä. Ja meilläkin katkes yhden mopin varsi hmm…imuri on vieras kapine useimmissa kodeissa. Hyvää kesäkuun jatkoa sinne ja toivottavasti köhä pian helpottaa!

    • Reply Iida In Translation perjantai, kesäkuu 7, 2019 at 12:19

      Oi kiitos paljon Marttiina! <3 Ihana kuulla! 🙂 Mä luulen, että menen suosiolla seuraavan kerran moppiostoksille Mujiin, ne on niin nättejäkin että vie mielellään mukanaan Suomeen! Täällä on imureja jonkin verran, mutta vaikuttaisi että Suomea vähemmän. Ihanaa kesän jatkoa sinne Kiinaan myös! 🙂

  • Reply Noora / Seikkailumielellä maanantai, kesäkuu 10, 2019 at 18:48

    Olipa hauska lukea tuosta kuplateevillityksestä, koska huomasin viime viikolla saman ilmiön Düsseldorfin ”Pikku-Tokiossa”, eli japanilaisessa korttelissa. Paikallinen kaverini kertoi juoman olevan iso hitti, mutta minullakaan ei maltti riittänyt jonottamiseen, joten jäi maistamatta. Kerrohan miltä maistui, sitten kun joskus toivottavasti jaksat liittyä jonottajiin 😀

    • Reply Iida In Translation tiistai, kesäkuu 11, 2019 at 03:22

      Kiitos Noora! 🙂 Hassua kuulla, että kuplatee on villinnyt sielläkin puolella maailmaa! Ja ehdottomasti, maistaminen on kyllä agendalla jossain vaiheessa! 🙂

    Leave a Reply