Monthly Archives

kesäkuu 2019

Japani Vaihdossa Tokiossa

11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa

perjantai, kesäkuu 14, 2019
Iida ja Shinjuku gyoen-puisto

Lähes kolme kuukautta Japanissa. Ihmettelin sääilmiöitä ja suunnittelin kesän reissuja. Viikkokuulumiset, olkaa hyvät!

 

Viimeisenä aurinkoisena päivänä ennen sadekauden alkua istumme vaihtarikaverini kanssa piknikillä helteisessä Shinjuku gyoenissa. En ole ollut siellä sitten kirsikankukkien. Puissa on nyt lehdet ja niiden alla rauhallista. Vain muurahaiset, joiden keon päälle vahingossa laitamme vilttimme, häiritsevät piknikhetkeämme.

Eväänä on combini-kioskin hedelmäpaloja, sipsejä, vihreää teetä ja superherkullista sushia. Paras paikka eväsostoksiin on Shinjukun lukuisien tavaratalojen B1-kerroksen ruokaosastot. Niiden pikkuruisista kojuista saa lähes mitä tahansa – vaikka tietysti halvemmalla pääsee hakemalla eväät combinista. (Nämä viisi valtavaa makirullaa maksoivat n. 5 €.)

Sadekausi vihdoin alkaa. Lämpötila tipahtaa kolmestakymmenestä alle kahdenkymmeneen. Vesisade tuntuu Suomen ukkoskuuroilta, ilman sähköisyyttä ja hellettä vain. Huoneessa on asetettava ilmastointi täysille ja tungettava läpimärät kengät täyteen paperia, jotta ne eivät homehtuisi yön aikana.

Unohdan kuitenkin paperit seuraavana aamuna kenkiin. Ja paperit ovat homeessa taas, kuten varmasti kenkien kärjetkin. Onneksi kyseessä on pari, joka on muutenkin hajoamassa käsiin. Niiden pohjat ovat lähteneet repsottamaan jo neljästi suutarikäynneistä huolimatta – varmaan valmistusvirhe. (Note to self: valitse ensi kerralla reissukengät tarkemmin!)

Aamuisin koulumatkoilla on hauska katsella hortensioiden avautumista ja sitä, miten ne vaihtavat väriä sademäärien mukaan. Yksi kukinto koostuu kymmenistä pienistä nupuista. Katselen, miten oudon näköisestä keskusosasta aukeaa pieniä nuppuja yksi kerrallaan ja kokonaisuudesta joskus kasvaa valtava kukinto.

Japanilaiset ovat tarkkoja omista tavaroistaan, mutta yksi poikkeus on. Sateenvarjot! Lainailukulttuuri on villiä. Erityisesti läpinäkyvät muoviset sateenvarjot tuntuvat olevan kaikkien kollektiivista omaisuutta.

Sade tekee uneliaaksi. Kaipaan villasukkia, kun hortoilen huoneessani, tehden laiskasti freehommia, kirjoittaen ja tutustuen Japanin Netflixin tarjontaan. Kokeilen combinin parin euron tiramisua, joka on hämmennyksekseni yhtä hyvää kuin monessa ravintolassa Suomessa.

Kesän reissusuunnitelmat ovat tarkentuneet entisestään. Kesäkuun lopussa koettaa reissu Nikkoon. Vain muutaman viikon päästä lähden muutamaksi yöksi Kobeen, sillä sain kutsun testaamaan erästä perinteistä ryokan-majataloa. Koulun loputtua lähden Japanin itärannikolle Kanazawaan.

Kulkutapakin on päätetty. Seishun 18 kippu -lähijunapassi-ajatukseni hautasin, kun luin Japan Bus Passista. Sillä pääsee 15 000 ¥ hintaan matkustamaan yöbusseilla viiden päivän ajan Japanin valtareiteillä, eikä passia tarvitse käyttää peräkkäisinä päivinä. Hintaeroa lähijunapassiin tulee n. 40 €, mutta mukavuuden voitto on suuri. Ei tarvitse stressata, muistaako jäädä oikealla pysäkillä junaa vaihtaakseen.

Odotan jo nyt, että voin rentoutua bussin penkillä ja katsella hajamielisesti vaihtuvia maisemia läpi Japanin alppien.

Vaikka onkin sadekausi, onneksi joka päivä ei sada. Kaupungintalon japaninkurssin vapaaehtoinen opettaja selittää, että sadekaudella matala- ja korkeapaineen kylmät ja kuumat ilmamassat taistelevat Japanin yllä.

Siltä se tuntuukin. Jonain päivinä leuto korkeapaine on niskan päällä, sää lämpenee ja aurinko pilkahtaa. Toisina päivinä matalapaine ilkkuu takaisin ja iskee niskaan sadetta vaakatasossa.

Jos ulkona liikkuminen rajuimpien sateiden aikana ei olisi niin ärsyttävää, saattaisin pitää tästä vuodenajasta. Olen alkanut jo odottaa heinäkuun helteitä.

 

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Hakone Japani Päiväretket Tokiosta

Viikonloppu Hakonessa osa 2 – aktiviteetit

maanantai, kesäkuu 10, 2019
Iida ja Fuji-vuori

Tahtoisitko maistaa tulivuoren kaasuissa keitettyä kananmunaa? Haluatko nähdä Fuji-vuoren vai maistuuko mieluummin taide ja museot? Kaikkea tätä ja paljon enemmän löytyy Hakonesta! (Miten sinne pääsee ja muut infot sarjan ensimmäisessä osassa täällä.)

Hakone Open Air Museum

Vuonna 1969 avattu patsaspuisto on taiteen ystävän pakkokohde. Luontoon yhdistyvässä museossa käy selväksi, miten valtavan monipuolista veistostaide voi olla. On minimalistisia teoksia, jotka muuttuvat optiseksi harhaksi, kun niitä tuijottaa kauan. On kaikkea perinteisistä veistoksista valtaviin installaatioihin, sekä outoja leikkipaikkoja, joihin saavat mennä vain lapset. Ja Hakonessa kun ollaan, virkistävä kuuma jalkakylpykin löytyy!

Pablo Picassolle on ulkoilmateosten lisäksi oma paviljonkinsa, joka on valitettavasti heinäkuuhun asti remontissa. Näyttely oli onneksi siirretty päähalliin, jossa pääsi ihmettelemään Picasson eri aikakausien töitä. Espanjassa vähemmän reissanneena oli ihanaa päästä ihmettelemään erityisesti hänen keramiikkataidettaan.

> Hakone Open Air Museum sijaitsee kivenheiton päässä Chokoku No Morin asemalta. Liput 1600 ¥, 1400 ¥ Hakone Free Passilla.

 

Ashi-järvi

Yksi Hakonen helmistä on ihana Ashi-järvi. Se on kuulemma syntynyt tulivuoren kraateriin tulivuoren purkauduttua viimeksi n. 3000 vuotta sitten.

Ashi-järveen voi tutustua soutu- tai polkuveneellä, mutta helpompi tapa on hypätä merirosvolaivaan. Puolessa tunnissa se on ajaa järven toiseen päähän.

Kirkkaina päivinä voi ihailla Fuji-vuorta ja rantoja, joista ihanan iso osuus on säilynyt rakentamattomana.

> Järviajelu sisältyy Hakone Free Passiin, ilman sitä yksi suunta n. 1000 ¥. Lisää infoa täällä.

 

Hakone Checkpoint & Sekisho Museum – rajatarkastuspiste

Vuosisatoja sitten Edo-kaudella Hakone oli tärkeä rajatarkastuspiste Kioton ja Tokion välillä. Uudelleen rakennetussa rajatarkistuspisteessä voi eläytyä ajan tunnelmaan.

Rajamuodollisuudet olivat tiukat. Paperit tarkistettiin asearsenaalia esitellen, jotta kukaan ei saisi vääriä ideoita. Jopa naisten kampaukset avattiin, ettei niiden sisässä voisi salakuljettaa tavaroita maaseudulta kaupunkiin.

Museolippuun sisältyy myös sisäänpääsy pieneen museoon, mutta päivän kävelyt helteessä ja valtavan kokoisen kakigori-jäähileherkun nauttiminen saivat väsyneeksi. Siispä päätin skipata museon ja suunnata seuraavan kohteeseeni!

> Lyhyt kävelymatka Hakone Machi -pysäkiltä, jossa myös piraattilaivat pysähtyvät. Sisäänpääsy 500 ¥, Hakone Free Passilla 400 ¥. 

 

Tenzan – ihanan rauhallinen onsen

”Voi kunpa joskus pääsisin oikeaan onseniin”, olin miettinyt jo pitkään. Onsenilla tarkoitetaan japanilaista kuumaa lähdettä, jonka kuuma vesi nousee vulkaanisesta maasta.

Haave oli tatuoidulle hieman kimurantimpi toteuttaa (lue täältä postaukseni Japanin suhtautumisesta tatuointeihin). Onneksi kuitenkin luin Tenzanista, joka ei varsinaisesti hyväksy tatuointeja, mutta ei ilmeisesti myöskään kiellä tatuoituja astumasta kylpyläänsä. (Toisissa nettiartikkeleissa sanotaan, että Tenzanissa vain pikkutatuoinnit ovat ok, mutta TripAdvisor on täynnä tatuoitujen hehkutusta sisäänpääsystä. Ota nyt sitten selvää!)

Nautin tunnelmasta täysin siemauksin. Istuskelin vuorotellen eri altaissa, välillä kävin hörppimässä vettä automaatista. Tuijottelin pientä vesiputousta, josta kylpyvesi solisi altaaseen. Siinä luonnon sylissä mietin, että onnellisuus ei ole kovin kaukana tästä tuntemuksesta!

Naisten puolella on kuutisen allasta, miesten puolella kuulemma yksi vähemmän. Lämpötilat vaihtelevat hyytävän kylmästä kuuteenkymmeneen, joka sattuu iholle.

> Osoite: 208 Yumotochaya, Hakone, Ashigarashimo District. Kylpeminen maksaa 1300 ¥, alennusta Hakone Free Passilla.

 

Kuva: Ananth Pai / Unsplash

Ōwakudani – aktiivisen tulivuoren höyryjä

Yksi isoimmista syistä, jonka vuoksi Hakoneen ylipäätään tahdoin, oli vulkaaninen Ōwakudanin alue. Se on ollut osa Hakone-vuoren kraateria, joka on syntynyt yli 3000 vuotta sitten ja on edelleen aktiivinen. Tulivuoren höyryissä valmistetaan Hakonen kuuluisia pikimustia kananmunia. Kuulemma yhden popsiminen pidentää elinikää seitsemällä vuodella.

Ikävä kyllä toimiva tulivuori on matkailijalle arvaamaton yhdistelmä. Vaarallisten kaasujen takia koko alue oli suljettu vierailuviikonloppunani. Kaasut sulkevat alueelle vievän köysiradan aina silloin tällöin, mutta koko Ōwakudanin alue suljetaan vain harvoin – selvittelyjeni mukaan viimeksi kuulemma vuonna 2015.

Tässäpä hyvä syy palata Hakoneen mahdollisimman pian!

> Ōwakudaniin pääsee nousemaan Ashi-järven rannalta Togendain köysirata-asemalta. Köysirata-ajelu sisältyy Hakone Free Passin hintaan. Ilman passia 1200–2100 ¥ riippuen mistä asemalta kyytiin nouset ja menetkö edestakaisin.

 

Hakone Jinja

Tiheän metsän siimeksessä järven rannalla sijaitsee pyhäkkö. Toukokuun lopussa sen punaisten torii-porttien alla kukkivat upeat alppiruusut.

Pyhäkköön kuuluu myös tuo kuuluisa Ashi-järvessä seisova torii-portti. Japanilaisten maamerkkien tapaan sen edessä kierteli jono, jotta jokainen saisi selfiensä vuorollaan, ilman tunkeilevia ihmisiä. Totesin, että kiinteä objetiivini ei saisi porttia kuvaan kokonaan, joten jätin jonotuksen väliin.

> Temppeliin kävelee viitisen minuuttia Moto-Hakonen pysäkiltä.

 

Le Petit Prince Museum

Monet japanilaiset rakastavat kaikkea ranskalaista. On siis ainakin melkein loogista, että Hakonesta löytyy Pikku Prinssin teemamaa. Museo-osuus keskittyy sadun keksineen Antoine de Saint-Exupéryn elämänvaiheisiin ja herättää henkiin hahmot, jotka olin jo unohtanut. Teemapuisto-osuutta on sisustus ja arkkitehtuuri, joka huijaa hyvin olevansa Ranskassa.

Päädyin museoon vähän sattumalta, kun kuulin Ōwakudanin olevan suljettu, ja olin muut pakkokohteeni kiertänyt jo edellisenä päivänä. Paikka on ihan sievä, mutta antaa enemmän heille, joiden Pikku Prinssi -fanius on omaani syvempää.

> Osoite: 909 Sengokuhara, Hakone, Ashigarashimo. Liput aikuiselle ovelta 1600 ¥, hinnasta sai 10% alennuksen Hakone Free Passilla. Tarkemmat tiedot täällä.

 

Hakone-Yumoto – söpö pieni ”keskusta”

Moni suhaa Hakone-Yumoton ohi nopeasti junasta toiseen vaihtaen, mutta ei kannattaisi! Tämä pieni keskusta sisältää monta söpöä herkkukauppaa, ravintolaa ja muutaman sentoon (eli sisätiloissa olevan kylpylän, jonka vesi ei ole vulkaanista toisin kuin onseneissa).

Erityisesti syömisen kannalta piipahdus tähän keskustaan on hyvä idea.

Ensimmäisenä iltana söin perinteisen tofuaterian Shikajaya -ravintolassaToisena iltana alueella kävellessäni näin paikan, joka mainosti tuoneensa pizzauuninsa Napolista asti. Niinpä päädyin 808 Monsmareen. Uskoin, että jos antaumus pizzaan on saanut raahaamaan uunin Euroopasta Japaniin, lopputulos tuskin voi olla kovin pahaa.

En onneksi joutunut pettämään – parin japaniruoalla vietetyn kuukauden jälkeen pizza maistui taivaalliselta. Ainakin niin kauan, kunnes näin laskun verojen jälkeen (2700 ¥ pizzasta ja oluesta). 

> Shija Jayan osoite: 640 Yumoto, Hakone-machi, 808. Monsmaren osoite: 10-698 Yumoto, Hakone-Machi.

 

Hakone Komagatake -köysirata

Olin alunperin suunnitellut meneväni Ōwakudaniin vievälle köysiradalle, jolta olisi voinut ihailla sekä Fuji-vuorta että vulkaanisia maisemia. Lohdutuspalkinnoksi vein itseni toiselle köysiradalle, joka vei Komagatake-vuoren päälle.

Alkuperäiseltä köysiradalta on todennäköisesti paremmat maisemat, mutta niistä tietämättä nämäkin näkymät mykistivät. Vuorelta olisi päässyt alas myös patikoimalla, mutta en löytänyt reitin alkupistettä (ja olin jalkojeni rakon takia ostanut meno-paluu-lipun).

> Meno-paluu vuorelle 1600 ¥, alennusta Hakone Free Passilla. Lähin pysäkki: Hakone-en.

 

Komagatake-vuori

Köysiradalta nousin Komagatake-vuorelle. Sieltä oli upeat maisemat lumihuippuiselle Fujille, Ashi-järvelle ja kaukaisille sumun hämärtämille vuorille.

Vuoren päältä löytyi myös söpö pieni temppeli. Sieltä löytyvät omikuji-paperiennustukset oli sidottu kiinni puihin – niin tehtiin kaikkialla muuallakin ennen telineiden yleistymistä!

 

Yleisfiilikset

Hakonesta jäi käteen lämmin tunnelma. Viikonloppu piti sisällään valtavasti kaikenlaista, ja vielä jäi paljon nähtävääkin. Ihanan luonnon jälkihehkuissa, onsenia muistellen leijailin pitkälle seuraavaan viikkoon.

En usko hetkeäkään, että tämä jäisi viimeiseksi visiitiksi Hakoneen!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Hakone Japani Päiväretket Tokiosta

Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas

perjantai, kesäkuu 7, 2019
Ashi-järvi, meressä seisova torii-portti ja Fuji-vuori

Hakone on täydellinen viikonloppukohde Tokiosta tai pysähdys Tokion ja Kioton välissä. Vuorten rauhasta löytyy luontoa, vulkaanista maata, onseneita ja kulttuurikohteita. Hakone-sarjan ensimmäisessä osassa esittelyssä Hakone pähkinänkuoressa!

 

1. Ilmasto ja luonto

Vuoristoisia teitä kävellessä aurinkolaseihin tarttuu ötököitä, junan ikkunalaudalla on kovakuoriainen. Järvi tuoksuu. Nyt ei todellakaan olla Tokiossa! Sen huomaa myös lämpötilasta. Toukokuun lopussa Tokiossa olin saanut unohtaa kevättakin jo muutama viikko sitten. Hakonen vuorten sylissä auringon laskettua ilahduin, että olin tajunnut tajunnut pakata sen mukaani. 

Toukokuun lopussa auringonpaisteessa on korventavan kuuma. Varjossa on kuitenkin nihkeän viileää, kuin kosteassa kellarissa kuumana kesäpäivänä.

Vuoret nousevat korkeina, matalan maan asukin on hankala käsittää miten puut voivat viihtyä niin kaltevalla alustalla. Kannattaakin varautua Hakoneen hyvillä kengillä. Juuri kun olin hehkuttanut ääneen Birkenstockieni kestäneen viime kesän Kansain ja Hiroshiman seikkailut ilman ainuttakaan rakkoa, ne päättivät hiertää koipeeni sellaisen nyt Hakonessa. Pitää jatkossa muistaa rakkolaastarit…

Tokiossa atsaleat olivat lakastuneet monta viikkoa sitten, Hakonessa ne olivat vielä kukassa.

Fuji Hakone-vuoren päältä nähtynä.

 

2. Päiväretki on liian lyhyt

Hakonesta voisi kuvista ajatella, että se on pikkukaupunki järven rannalla, jossa kaikki on käveltävissä. Ei muuten ole, vaan pikemminkin sarja useiden vuorien väliin kasaantunutta asutusta. Kaltevilla rinteillä kiemurtavilla teillä junat ja bussit ottavat aikansa päästäkseen paikasta toiseen. Ja maaseudulla kun ollaan, on turha odottaa että niitä kulkisi kerran kymmenessä minuutissa!

On periaatteessa mahdollista ehtiä saman aikana oleellisimpiin nähtävyyksiin (Ashi-järvi, vulkaaninen Ōwakudani), mutta pelkät matkat Tokiosta Hakoneen vievät yhteensä vähintään kolme tuntia.

Kun näin ihaniin maisemiin pääsee, miksei niistä nauttisi kerralla päivän tai pari?

Lähijuna Tokion Shinjukusta Hakoneen.

 

3. Hanki Hakone Free Pass 

Jos taskussasi ei ole JR:n junapassia, harkitse Hakone Free Passia. Se sisältää edestakaiset matkat Hakoneen Tokion Shinjukusta, rajattomat liikkumiset Hakonen sisällä, ilmaisen risteilyn Ashi-järvellä, köysirata-ajelun Ōwakudaniin ja erinäisiä alennuksia Hakonen museoissa ja onseneissa.

Passin perushintaan sisältyvä liikkumismuoto Shinjukun ja Hakonen välillä on lähijuna (n. 2 tuntia 15 minuuttia). Matkustusmuoto on kuitenkin vähän epämukava. Pysähdyksiä pikkuasemilla riittää, syöminen on kielletty ja penkit ovat vastakkain. 1090 ¥ hintaan per suunta junan voi upgreidata Romance Cariin eli pitkän matkan junaan. Siellä saa istua naama menosuuntaan, syödä eväitä, ladata puhelinta ja saada varman istumapaikan. Samalla matka-aikakin vähenee puoleentoista tuntiin.

Itse päädyin matkustamaan Hakoneen lähijunalla ja palaamaan Tokioon tuollaisella romanssijunalla.

> Hakone Free Passin voi ostaa mm. Shinjukun Odakyu-tavaratalon turisti-infosta. Kahden päivän passi Shinjukusta maksaa aikuiselta 5700 ¥, kolmen päivän passi 6100 ¥.

 

4. Mihin majoittua Hakonessa?

Hakonesta saa eniten irti majoittumalla perinteiseen ryokaniin, johon sisältyy perinteinen monen ruokalajin kaiseki-illallinen ja aamiainen. Tällä alueella suurin osa ryokaneista sisältää myös onsenin, japanilaisen kylpylän. Kokemus tosin valitettavasti maksaa (alkaen 12000¥).

Budjettireissaajalle on tarjolla erilaisia hostelleja. Omani, Irori Guest House Tenmaku, oli sisustettu perinteiseen tyyliin, hengailutila-baarista löytyi tatamit ja grilli. Sen ääressä järjestetään iltaisin simppelin ruoan syöminkejä (1000¥), joita moni on TripAdvisorissa kehunut. Lainaksi olisi saanut perinteisiä puusandaaleja nähtävyyksillä tallusteluun, vuokra-yukata olisi kustantanut 300 ¥.

Minulle riitti kotoisa kapseli, jossa nukkua lähes kymmentuntisia yöunia vuoristoilman väsyttämänä.

> Maksoin kahdesta viikonloppuyöstä 7000 ¥.

 

5. Liikkuminen ja infrastruktuuri

Olen Tokiossa oppinut tapaan, että yritän välttää julkisten kulkuvälineiden käyttöä. Jokainen matka kun maksaa erikseen ja pidempiaikainen metrossa istuminen on tympeää. Hakonessa ajelut sen sijaan käyvät aktiviteetista. Voi jännittää, pysyvätkö matkatavarat paikallaan bussissa vuoren rinteen kiemuraisella tiellä. Toisaalta pidemmillä matkoilla alkaa toivoa, että olisi tajunnut ottaa matkapahoinvointilääkkeen.

Junabongari nauttii Hakone Tozan Railwaystä, joka on yksi Japanin ainoita vuoristossa kulkevia junia. Se vaihtaa suuntaa joka asemalla, ja ellei katso GPS-kartassa oikein etenevää pistettä, voisi uskoa junan hajonneen. Elämyksen tarjoaa myös Hakone Tozan Cable Car, joka nousee yli 2000 metriä merenpinnasta, vaikka junarata kulkee vain 1,2 kilometrin matkan.

Erityisesti Hakonen paikallisliikenteessä Hakone Free Pass maksaa nopeasti itsensä takaisin. Kertalipun hinta määräytyy matkan pituuden mukaan ja pahimmillaan maksaa yli 1000 ¥ per reissu. Taskuun kannattaa varata myös julkisen liikenteen IC-kortti, kuten Pasmo tai Suica, sekä sadan jenin kolikoita. Kaikki alueen onsenit eivät nimittäin osu Hakone Free Passilla käytettävien julkisten yhteyksien varrelle.

 

1700 ¥ lohiriisi. En muuten maksaisi Tokiossa.

6. Ruoka on kallista

Ruoka on halpaa siellä, missä paikalliset syövät paljon ulkona ja kallista siellä, missä ihmiset ovat lomalla. Hakonessa ollaan lomalla ja hinnat sen mukaiset. Tokiossa minulla on epävirallisena periaatteena, etten maksa perusannoksesta yli tuhatta jeniä. Hakonessa rajaa piti venyttää – jopa niin paljon, että huomasin maksavani pizzasta ja oluesta törkeät 2700 ¥. (Okei, pizza oli tosi hyvää ja paistettu aidolla napolilaisella uunilla. Mutta silti!)

Luin jostain Hakonen neuvopostauksesta, että Hakonen paras illallispaikka on omassa ryokanissasi. Lausahduksessa on totuuspohja, sillä monet paikat sulkevat ovensa lounasajan jälkeen. Suuremmissa keskittymissä, kuten Hakone-yumotossa, ruokaa löytänee iltasellakin.

 

7. Mene onseniin

Hakone on kuuluisa onseneistaan, joten niiden skipaaminen on vähän kuin menisi Kiotoon haluamatta nähdä yhtäkään temppeliä. Ja mikä olisikaan parempaa ajanvietettä, kuin upean luonnon keskellä kuumassa kylvyssä rentoutuminen?

Kannattaa tosin muistaa, että suurimmassa osassa paikkoja tatuoinnit ovat edelleen ongelma. Varmin valinta on Tenzan, jossa omat 3/4-hihani eivät kiinnostaneet ketään. He eivät virallisesti salli tatuointeja, mutta eivät kiellä kylpemistä muilta kuin isommilta tatuoitujen ihmisten seurueilta, jotka saattavat pelottaa muita asiakkaita.

Ei-tatuoiduille elämys on esimerkiksi Hakone Yunessunonsen-elämyspuisto, jossa on perinteisten altaiden lisäksi mitä omituisempia kylpyjä. Miltä kuulostaisi pulahdus esimerkiksi viiniin, sakeen tai kahviin? Itseäni olisi vähän sake-kylpy kiinnostanut, geishojen klassinen kasvonhoitorutiini kun on pestä kasvot sakella!

 

Blogipostauksen seuraavassa osassa esitellään Hakonen aktiviteetteja!

Lisää päiväretkiä Japanissa:

Kawagoe: Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa

Hiroshiman parhaat nähtävyydet

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia

keskiviikko, kesäkuu 5, 2019
hortensioita Tokiossa

Tällä viikolla podettiin kevätflunssaa, ihmeteltiin koulujuttuja ja siivottiin. Klassiset keskiviikkoiset arkihöpinät, olkaa hyvä!

 

Katselen koulumatkoilla, miten hortensiat alkavat avautua. Se on varma merkki lähestyvästä sadekaudesta. Mietin, että pitää ehtiä pyykätä lakanat ennen sitä – muuten on vaarana etteivät ne kuivu kunnolla. Muistan liian hyvin, miten viime kesänä Hiroshimassa keittiön kangastuolit alkoivat kukkia hometta.

Pidän vihdoin kunnollisen siivouspäivän. En suostunut ostamaan imuria muutaman kuukauden takia, joten prosessi on vaivalloinen. Sadan jenin kaupasta ostamani mopin varsi katkeaa ennen kuin saan pyyhettäkään siihen kiinni. Jynssään sitten lattioita kontaten.

Huoneeni lattia on tahmea julkisten tilojen takia, joissa ihmiset kävelevät ulkokengillä, ja minä hipsin siellä tohveleissa. Päätän, että tahmeat tohvelit eivät enää pääse puhtaaseen huoneeseeni.

Kuten välillä Suomessakin, ostan siivousmotivaattoriksi kukkia. Lähikaupan valkeat pionit maksavat reilut kaksi euroa. Pikkuruinen huoneeni tuntuu niiden ansiosta heti paljon viihtyisämmältä.

Köhin kurkkuflunssan kourissa. Harkitsen, pitäisikö hankkia klassinen kasvomaski, kuten monella japanilaisella. Sen sisällä yskiminen kuitenkin kuulostaa ikävältä ja epäilen japanilaisten katsovan oudosti heitä matkivaa länkkäriä. Niinpä jätän maskit kauppaan ja juon vettä aina kun alkaa yskittää.

Katson Hakonessa jalkaani ilmestynyttä valtavaa hyttysenpuremaa, joka on paisunut sitä raavittuani. (Urpo mikä urpo.) Alan yliajatella, onko flunssan ja hyttysenpureman välillä yhteys. Vakuutan kuitenkin itselleni, että kyllä ensimmäiset hyttysenpistot Suomessakin ovat tosi kivuliaita, ja että Japanin aivokuumerokotukseni on hyvin voimassa.

Japanilaistuutorini antaa lääkkeeksi köhimiseeni piparminttuöljyä, jota hän sipaisee kädelleni. ”Tämä auttaa päänsärkyyn, yskään ja mihin tahansa”, hän valistaa. Voimakas tuoksu tuntuu kuitenkin ärsyttävän kipeää kurkkuani vain lisää.

Raju yskiminen sotkee myös unirytmini. Unohdan, että köhimisen takia minun pitäisi muistaa mennä nukkumaan ainakin tuntia aiemmin. On raivostuttavaa, että illalla pystyasennossa kurkkuni on kunnossa, mutta heti kun asetun makuulle, yskähelvetti on irti.

Googletan Tokion parhaita vegaanirameneita ja päädyn T’s Tan Taniin. Se on niin hyvää, että voisin hieman itkeä ja tehdä lähes mitä tahansa saadakseni sen reseptin käsiini.

Kasvanut tukkani saa aiheuttaa lisähikoilua Tokion helteessä. Mietin, pitäisiköhän etsiä kampaaja.

Huomaan, että rusketus on tarttunut kämmeniini ja jalkapöytiini. Mietin, että tältä kesältä varmaan saan pitkähihaisten aiheuttaman kämmenrusketuksen, joka näyttää siltä, että käyttäisin koko ajan hansikkaita. Toisaalta ehkä murehdin turhia. Viime kesänä auringon UV-säteily oli niin vahvaa, että sain pitkähihaistenkin läpi rintsikoista rusketusraidat.

Mietin sitä, miten ennen Japaniin tuloani olin kuullut juttuja kouluelämästä, jossa opiskelijat lähinnä laiskottelevat tunnit. Hommien teko kuulemma aloitetaan vasta tuntien loputtua, pitkälle iltaan puurtaen. Joshibissa asia tuntuu olevan toisin. Suurin osa (muutamaa tunneilla nukkujaa lukuunottamatta) paiskii tunnilla hommia ahkerasti, mutta rientää kotiin heti kellon soidessa. Loppupresentaatioissa sai kuitenkin ihmetellä huikean yksityiskohtaisia töitä, jotka olivat selkeästi vaatineet lukuisia vapaa-ajan tunteja.

Jos olen Suomessa ajatellut inhoavani presentaatioiden pitämistä, se ei ole mitään sen sulan kauhun rinnalla, jota tunnen joutuessani esittelemään töitäni luokan edessä japaniksi. Onneksi opettajat ovat kannustavia jo yrityksestäkin ja saan pitää lunttilappuni.

On hassua saada palautetta, josta ymmärtää vain murto-osan. Ja vielä sitäkin vähemmän, jos se saadaan kirjallisena, opettajan suttuisella käsialalla paperille kirjoittamana. Pirun kanjit!

Ihmettelen, miten koko Japani tuntuu seonneen kuplateestä. Kaduilla ei ole mihinkään muualle yhtä pitkiä jonoja ja tapioca esiintyy jopa kolmessa (!!) animaatiokurssin päätösvideossa. Pitää ehdottomasti maistaa sitä joskus, jos jaksaisi liittyä pitkän jonon jatkoksi.

Olen myös miettinyt suhdettani blogiini. Nyt tämä paikka tuntuu ihanalta kokeilukentältä, jossa voi tehdä tekstejä, kuvia, videoita ja sosiaalista mediaa. Mietin, miten saan pidettyä kolmen viikkopostauksen päivitystahdista kiinni. Täällä Japanissa se on ollut helppoa, sillä inspiroivaa kirjoitettavaa pursuaa ovista ja ikkunoista.

Toisaalta olen miettinyt, että seikkaileminen ja uuden kokeileminen on myös asenteesta kiinni. Muistelen erästä ihanaa kesäsunnuntaita, kun lähdin elämäni ensimmäistä kertaa yksin Porvooseen. Suomestakin löytyy valtavan paljon nähtävää ja kirjoitettavaa! <3

Kuvissa hengailuja viikon varrelta Daikanyamassa ja Omotesandossa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion Aoyama Flower Market – iltapäiväteellä kukkakaupassa

maanantai, kesäkuu 3, 2019
Iida haistaa kukkia

Aoyama Flower Market on monesti listattu Tokion instagrammattavimpiin kohteisiin. Lähdimme vaihtarikaverini kanssa ottamaan asiasta selvää!

 

Oli alkuiltapäivä eräänä perjantaina. Edellisen jakson kurssit ovat juuri loppuneet, joten päätimme lähteä kaverini Anniinan kanssa juhlistamaan tilannetta Aoyama Flower Markettiin

Alkuiltapäivästä ulos oli kerääntynyt jono – ei pitkä, mutta valtavan hitaasti etenevä. Tunnin jonotusajan aikana ehdimme päästä keskusteluissamme syville vesille.

Ihmisiä lipui ulos ja sisään kukkakauppaan, moni kokosi viikonloppukimppua itse. Oli ihana vakoilla, miten erilaisista yhdistelmistä he aikaansaivat upean seesteisiä ja vaivattomia kimppuja. Toisaalta nyt ollaan maassa, jossa kukkienasettelutaide ikebana on kukoistanut jo vuosisatoja.

Kukkakauppaketju Aoyama Flower Marketilla on liikkeitä ympäri Japanin ja jopa Pariisissa ja Lontoossa asti. Teehuone tosin löytyy vain Tokion Omotesandon, Kichijojin ja Akasakan myymälöistä.

Näistä turistiystävällisimmät on Shibuyan naapuri Omotesando sekä Roppongin ja keisarillisen palatsin välinen Akasaka. Toisaalta jos suuntana on Ghibli-museo, se löytyy Kichijojista.

Omotesandossa ruokalistalta löytyi teen lisäksi myös lounasta – munakkaita ja salaatteja, jopa muutamalla lacto-ovo-kasvissyöjälle soveltuvalla versiolla. Jälkiruoissa oli tarjolla ranskalaista toastia, kakkuja sekä suosittua ruusu-parfaitia. Hinnoittelussa hieman huvitti, että tee maksoi saman verran kuin viinilasillinen.

Jokaisella viikolla teehuoneessa on eri teemakukka. Meidän vierailullamme teemana olivat pionit, mistä ilahduin – pioni kun on ehkä lempikukkani koskaan.

Teehuoneen tunnelma oli ihanan rauhallinen. Ulkona odottavasta jonosta huolimatta palvelu oli seesteistä ja melutaso (tablettia huudattavasta turistilapsesta huolimatta…) matala.

Valitsemani tee oli haudutettu tuoreista yrteistä ja kasveista: rosmariinista, sitruunaruohosta, piparmintusta ja omenamintusta. Pehmeän hunajan kanssa se on ihanan raikasta ja selvitti kevätflunssan kiusaamaa kurkkuani.

Jälkiruokani eteni kuin matka. Ensin oli vienoa ruusuhyytelöä, kermavaahtoa ja jäätelöä. Sitten alkoivat minikokoiset kakut ja marjat, joiden alla oli vielä herkullista granolaa.

Mukana oli tietysti syötäviä kukkia ja popsaisinpa vahingossa kuivatun ruusun nupunkin. Se oli hieman sitkeä, mutta ei lainkaan pahan makuinen.

Ympärillä tuoksuvat kukat huumaavasti, jopa flunssaiseen nenääni asti. Teehuone oli sisustettu seinillä ja katossa roikkuvin viherkasvein, pöydistä löytyi teemakukka pionia. Kukkia löytyi jopa pöytiin tuotavalta haarukkatarjottimelta asti, peukaloa pienemmässä vaasissa.

Kun teet on juotu (kannusta saa ihanan monta kupillista) ja jälkiruoat herkuteltu, oli aika siirtyä tutkimaan kukkakaupan tarjontaa.

Kauppa ei ollut halvin minkä olen nähnyt, mutta se oli yksi kauneimmista. Kasvit oli lajiteltu väreittäin, joukossa oli mitä oudoimpia lajeja. Valmiskimppuja oli tarjolla kirjahyllyyn mahtuvasta minikokoisesta suureen, joka näyttäisi upealta illallispöydän keskipisteenä.

Nuuhkin kukkia ja katselin ympärilleni pienessä myymälässä. Mietin, että taidan olla onnellisimmillani, kun ympärilläni on kauneutta.

Jonotusajasta huolimatta kokemus oli ehdottomasti sen arvoinen.

> Aoyama Flower Marketin lippulaivamyymälä teehuoneineen sijaitsee Omotesandossa. Ota Omotesandon asemalta uloskäynti A4 ja olet lähes paikan ovella. Tee ja leivos maksoivat n. 1500 jeniä, paikassa ei ole pöytämaksua. Nettisivut täällä ja teehuoneesta tarkemmin täällä.

 

Lisää tekemistä Tokiossa:

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!