Onko Japanin korkein torni vierailun arvoinen vai pelkkää turisteilla rahastamista? Kävin ottamassa selvää.
Tokiossa on vaikeaa liikkua törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: 634 metriä korkeaan Tokyo Skytreehen. Se on kuulemma maailman korkein vapaasti seisova torni, joka häviää pituudessaan vain Burj Khalifa -pilvenpiirtäjälle Dubaissa (832 metriä).
Vaikka olen viettänyt Tokiossa paljon aikaa, Skytree on jäänyt välistä. Osittain suolaisen hintalapun takia, osittain itsepäisten vakuuttelujeni – kyllä ilmaisesta Metropolitan Government Buildingistakin ihan tarpeeksi maisemia näkee! (Postaukseni tuosta ilmaisesta näköalatasanteesta täällä.)
Randomfakta: Sotken iloisesti Tokion kaksi tornia toisiinsa, Tokyo Towerin ja Tokyo Skytreen.
Tokyo Tower on se pieni punavalkoinen, joka näyttää Eiffelin tornilta. Tuplasti korkeampaan Skytree-torniin mennessänikin onnistuin navigoimaan ensin itseni Tokyo Towerin luo. Punavalkean rakennuksen paljastuttua hihittelin itsekseni väsyneenä, että nyt on kyllä hiukan väärä torni.
Onneksi ylimääräinen keikaus ei lisännyt reissuaikaa kuin puolella tunnilla!
Maisemia 350 m näköalatasanteelta.
Skytreen historia
Vuonna 2012 valmistunut Tokyo Skytree on rakennettu, sillä Tokioon tarvittiin korkea televisiotorni lähettämään signaaleja yli pilvenpiirtäjien. Siinä on myös kovaäänisiä, jotka luonnonkatastrofin sattuessa lähettävät varoitusviestejään.
Alunperin Skytreen piti valmistua vuonna 2011, mutta Tōhokun maanjäristys (joka muistetaan myös Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaneesta tsunamista) tarvikepulineen viivästytti avajaisia vuodella. Korkeilla näköalatasanteilla hirvittää ajatella, miltä rakentajista on tuntunut puolivalmiissa tornissa maan järistessä.
Korkeasta tornista näkee hyvällä säällä Yokohamaan ja Fuji-vuorelle asti. Parhaat näkymät tornista on kuulemma talvisaikaan. Vierailupäivänäni horisontissa oli kuitenkin sumua, eikä Tokiota pidemmälle nähnyt.
Lippukäytännöt
Skytreehen myydään erilaisia lippuja – 350 m näköalatasanteelle ja 450 m näköalatasanteelle sekä yhteislippuja molempiin. Hinta on halvempi viikolla kuin viikonloppuna, yhteispassistani pulitin 3100 ¥. Netissä myydään myös passeja, joilla pääsee jonon ohi.
Arkisena torstai-iltapäivänä tornin jonot olivat kuitenkin minimissä. Lipputiskin jono oli alle viisi minuuttia, hisseille pääsi suoraan. Yllätyin, sillä olin paikalla puoli kuuden maissa – aikaan, jolloin auringonlaskukuvien metsästäjät jo virittelivät kameroitaan ikkunatasanteille.
Hissi hurahti nopeasti kolmensadan metrin korkeuteen. Ylhäällä huimasi, ihan kuin olisi tuntenut tornin hieman huojuvan tuulen mukana.
450 m korkeudessa unohtaa olevansa maan pinnalla. Maisemat ovat kuin lentokoneessa.
Uskallatko astua lasilattialle? Minä korkeanpaikankammoinen skippasin suosiolla, jo pelkkä tornissa oleilu nosti verenpainetta ihan tarpeeksi.
Leikin lomalaista ja tilasin äklömakean greippidrinkin (800 ¥).
Tembo-galleriassa oli esillä Hello Kitty -näyttely, mutta harva huomasi sitä maisemien ihailun lomasta.
Mitä sieltä löytyy?
Skytreen juurelta löytyy ostoskeskus, joka osoittautui epäluuloistani huolimatta yhdeksi Tokion kivoimmista. Parveilevien turistien takia hintataso on tietysti korkea, mutta kauppoja ja ravintoloita löytyy joka lähtöön.
Tornista itsestään löytyy kaksi näköalatasannetta, joiden suurimpana erona näytti olevan ihmisten määrä. Suurimmat ihmismassat tuntuivat jääneen alemmalle tasanteelle, ylempänä auringonlaskua sai ihailla rauhallisemmin. Toisaalta lähes puolen kilometrin korkeudessa maisemat alkoivat olla jo niin kaukaisia, että yksittäisiä rakennuksia oli vaikeampi erottaa. Ihan kuin olisi ollut lentokoneen kyydissä.
Tornista löytyy myös oma ravintola, pari kahvilaa ja villejä lavasteita, joiden edessä voi otattaa itsestään kuvia. 340 metrin korkeudesta löytyy myös lasilattia, jolle korkeanpaikankammoiset jalkani eivät suostuneet astumaan. Lisäksi on oma posti ja pieni galleria, jossa vierailuhetkelläni oli esillä näyttely Hello Kittyn historiasta.
Tokyo Tower on tuo pieni punavalkoinen torni kuvan oikeassa ylälaidassa. Miten kukaan voi sotkea kahta näin erilaista tornia jatkuvasti toisiinsa?!
Miniatyyri-autoja ja teitä. Oli hauska katsella, mitä kaikkea kerrostalot olivat laittaneet katoilleen, joille ei muuten oikein pääse kurkistamaan.
No kannattiko?
Skytreen upeiden maisemien edessä jouduin syömään sanani. Näin korkeita maisemia ei voi mitenkään verrata tavalliseen pilvenpiirtäjään. Oli ihana bongailla korkealla tuttuja rakennuksia eri perspektiivistä ja katsella, miten horisontti muuttui punertavaksi ja lopulta tummeni yöksi.
Mietin, miten käsittämätöntä on asua paikassa, jossa voi koulun jälkeen mennä kasuaalisti käymään Tokyo Skytreessä kaikkien muiden turistien seassa.
Mutta vaikka Tokiossa olisi vain turistina, auringonlasku Tokyo Skytreessä kannattaa ottaa ohjelmaan, jos budjetti siihen taipuu.
> Osoite: 1-1-2 Oshiage, Sumida-ku, Tokio / Lähimmät asemat: Oshiage ja Tokyo Skytree / Lisää infoa tornin sivuilta täällä.
—
Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!
Sateenvarjomeri ja kolikkopuhelin. Ja kampuskissan ruoat! <3
Vaalimainontaa japanilaisittain. Olin juuri tottunut ihanan rauhallisiin katuihin ilman näitä kovaäänisautoja. Mutta sitten näin vaalimainostauluja pystyteltävän taas. 
Poliiseja vahtimassa kirsikankukkien katselijoiden liikkeitä keisarillisen palatsin edustalla maaliskuussa.
Kuuluisan kabukinäyttelijän patsas Asakusassa.
– Asuntolan paperiseiniä. Ikävöin hitaita aamuja viikonloppuaamuja kotikotona, jolloin voi siivota musiikkia kaiuttimista kuunnellen ja laulaa mukana. Asuntolassa kaikki kuuluu seinien läpi, enkä kehtaa hoilottaa kotona, vaikka mieli tekisikin. Harmittaa, ettei kotona voi olla oma itsensä.
– Pieniä sydänten särkymisiä joka kerta kun näen kaltoin kohdeltuja eläimiä, olipa kyseessä sitten lemmikkieläinkaupan pentuhäkit tai eläinteemakahvilat. Niitä löytyy Tokiosta kaikelle: minipossuille, siileille, pöllöille, käärmeille, chiba-koirille ja tietysti trendin aloittaneille kissoille.
