Japani Vaihdossa Tokiossa

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

keskiviikko, toukokuu 15, 2019
puutarha Tokiossa

Tunnelmia, kun on kulunut melkein kaksi kuukautta Japanissa vaihdossa. Kulttuurishokki alkaa vähitellen helpottaa.

 

Viime viikon valitusten jälkeen mieliala tuntuu seesteisemältä. ”Täällä sitä nyt ollaan elokuuhun asti. Tykkää, tai älä, mutta täällä sitä kuitenkin ollaan”, ajattelen. Kaiken kipuilun jälkeen tuntuu yllättävän luontevalta yrittää sopeutua ja viihtyä.

Yritän lopettaa rahasta stressaamisen. Kyllä Tokiossa voi elää 1000 jenillä päivässä, mutta onko se sen arvoista? Päätän, että täällä on säästöille huomattavasti fiksumpaa käyttöä, kuin vaikkapa Suomessa tavaroita ostelemalla.

Toki yritän olla tuhlaamatta turhaan – esimerkiksi syömällä ulkona siksi, että olen liian laiska kokatakseni vain itselleni.

Uuden ideologiani kannustamana varaan ensimmäistä kertaa elämässäni paikan kokkauskurssilta. Olen haaveillut jo pitkään oppivani valmistamaan vegaaniversioita japanilaisesta ruoasta!

 

Löydän podcastin nimeltä Tokyo Lense. ”Living in Japan can be lonely” -jakso tuntuu kuin empaattiselta taputukselta olalle. En ole yksin tunteitteni kanssa, kaikki nämä vierauden tunteet tässä kulttuurissa kuuluvat asiaan ulkomailla asuessa. Erityisesti, kun ollaan introvertissä Japanissa.

Aikaeron ja iltapäivätuntien takia aamuista on tullut omaa erityisaikaani. Syön hitaasti aamupalaa, teen freehommia Suomeen. Kun lähetän ne lounasaikaan, ne ovat kätevästi odottamassa aamulla töihin saapuvia suomalaisia. Tehokkaista aamuista tulee ihanan aikaansaava olo. Eikä haittaa ole siitäkään, että iltaisin voi puuhailla hyvällä omatunnolla mitä lystää!

Poistun ensimmäistä kertaa Tokiosta, vietän ihanan lauantaipäivän yksikseni Kawagoessa. Sobaravintolan työntekijöiden palvelusta hehkuu aito lämpö, uppoudun keskustelemaan paikan historiasta vanhemman museotyöntekijän kanssa lähes tunniksi. Joku on tullut turistikadulle papukaijansa kanssa – se tekee kuperkeikkoja turistien kädellä, eikä tempuista vaadita maksua. Tuossa ihanan lämpimässä tunnelmassa mietin, että vaikka Tokio on ihana, pidän vielä enemmän pienemmistä paikoista Japanissa.

Olen käynyt temppeleissä muuten vaan, jos sellainen on tullut vastaan. Heittänyt viiden jenin kolikon (hyvää onnea tuottava goen), kumartanut ja taputtanut käsiäni. Rukoillut sopeutumista, tyyneyttä ja onnellisuutta, vaikka en ole ihan varma, kenelle ajatukseni kohdistan.

Uudet kurssit alkavat. Nyt vuorossa on animaation tekoa. Koneelle on asennettava uusia ohjelmistoja, joten päädyn päivitysviidakkoon… ja jotenkin siinä sivussa tuhoamaan kaikki originaalit viime kuun japanikuvistani. Ilmaan kadonneiden kuvien määrä on tuhansissa. Hämmennyn siitä, miten tyynesti asian otan – suurin tunne on huojennus, että ehdin sentään jo blogata parhaimmat jutut. Tulipahan ainakin opittua. Ja siivottua liian täyttä kovalevyä, vaikkei tapa ollutkaan se miellyttävin.

Mietin väkisinkin, kuuliko joku tai jokin nuo temppelissä tekemäni toiveet tyyneydestä.

Tai sitten ihan vaan alan vähitellen sopeutua paikalliseen elämänmenoon!

Kuvat otettu Chinzanson puutarhassa. Työn alla postaus Tokion ilmaisista ja ihanista puutarhoista!

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jenni | Boarding Time perjantai, toukokuu 24, 2019 at 13:11

    Voi miten ihana kirjoitus! Ja ihan varmasti vaatii aikaa sopeutua japanilaiseen elämänmenoon, onhan tuo niin omanlaisensa erikoinen ympäristö ja kuten sanoit, introvertti kulttuuri. Tokiossa (yksin) asuminen on varmaan todella hiukan eri asia kuin miltä lomamatka Japaniin tuntuu.
    Ihailtavaa tyyneyttä ja kärsivällisyyttä sinulta omia tuntemuksiasi ja Japania kohtaan!
    Tiedoksesi, että sun vaiheita siellä on ollut tosi kiva seurata jo tähänkin asti ja mielenkiinnolla odotan mitä kesä tuo tullessaan. Enkä varmasti ole ainoa!

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, toukokuu 26, 2019 at 13:16

      Kiitos superihanasta kommentista Jenni! <3 Todellakin, Japanissa suhteellisen yksin asuminen on tosi eri asia kuin lomalla oleminen! Ja ihanaa jos pidit, näiden viikkokuulumisten kanssa on välillä vähän hukassa, kun nämä ovat tällaisia tajunnanvirtaa/ajatusoksennuksia 😀

  • Reply Noora / Seikkailumielellä sunnuntai, toukokuu 26, 2019 at 14:26

    Voin myös uskoa, että japanilaiseen kulttuuriin ja elämään sopeutuminen ei tapahdu ihan hetkessä! Olen monesti miettinyt ihan Japaniin matkustamisenkin haasteena heidän kulttuuriinsa sopeutumista, ajatellen, että minä varmaan mokaisin ihan kaikessa ja antaisin aivan tollon vaikutelman itsestäni. Ja pidempi oleskelu maassa vaatii vielä aivan eri tason sopeutumiskykyä, rohkeutta ja tiedonhakua. Myös tuota tyyneyttä siinä varmasti tarvitaan 🙂

    • Reply Iida In Translation maanantai, toukokuu 27, 2019 at 03:02

      Matkailijana (ja täällä asuvanakin) virheitä tulee ja ei niille mitään voi, japanilaiset suhtautuvat yleensä silti tosi lämpimästi ja ystävällisesti turistiin 🙂 Peruskohteliaisuudella ja muiden huomioon ottamisella (esim ettei tunge metroon ennen muita tai roskaa) pärjää jo tosi pitkälle! Tolloksi täällä välillä itsensä kyllä tuntee, mutta siihen oppii suhtautumaan naurulla – japanilaiset tekevät monet asiat vain kerta kaikkiaan epäloogisesti päin länsimaisesta näkökulmasta ajatellen 🙂

      Ja kiitos sympatioista! 🙂

    Leave a Reply