Japani Vaihdossa Tokiossa

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

keskiviikko, toukokuu 8, 2019
auringonlasku Odaibassa

Rehellinen valituspostaus. Jos vaikka ärsyttää vähemmän, kun saa kaiken tämän pois systeemistä. First world problems -varoitus!

 

Reissuväsymys iskee. Japani ärsyttää.

Tuntuu, että iso osa päivistä kuluu metrossa istumiseen. Vaikka rakastankin Japanin metroja ja lähijunien ihanaa täsmällisyyttä, ärsyttää asua suurkaupungissa. On vaiva sopia tapaamisia, joille pitää olla jokin tarkka paikka – metroaseman nimi ei riitä, kun sisäänkäyntejä on lukuisia. Myös raha turhauttaa, kun joka ikisestä metromatkasta tietyllä linjalla pitää maksaa erikseen.

Tilaan kuukausijäsenyyden kaupunkipyöräsysteemiin. Mutta kun yritän ottaa pyörää käyttöön Shinjukussa, järjestelmä herjaa, että olet väärällä alueella. Oikea alue olisi tietysti 7 km päässä kotialueiltani, eikä pyörien lainailu muualta onnistu. Ärsyttää. Päätän selvittää asian kotikoneen ääressä.

Asiaa selviteltyäni huomaan, että aluetta ei voi vaihtaa, uutta tunnusta ei saa luotua ja asiakaspalvelulle ei ole yhteystietoja. ÄRSYTTÄÄ. Hylkään haaveet sähköavusteisella kaupunkipyörällä viilettämisestä ja irtisanon koko tilauksen.

Selvittelen, josko ostaisin käytetyn pyörän. Opin, että Japanissa ne pitää rekisteröitä ja mm. hankkia etu- ja takavalot. Homma kuulostaa työläältä ja kalliilta, joten – ärsyttää.

Ruoka ärsyttää

Kalliit vihannekset ärsyttävät. Ihmettelen miten japanilaiset voivat syödä niin terveellisesti, kun silmiin tunkee koko ajan friteerattuja kroketteja ja rasvaista ramenia. Tuntuu, että omat syömiseni täällä koostuvat hiilareista, liian vaaleasta leivästä, nuudeleista ja riisistä. Kaipaan ruokaisia salaatteja ja juurespatoja. Ärsyttää, etten osaa syödä täällä terveellisesti.

Yksi kotona kokatessa ärsyttävä juttu on löllö pehmeä tofu. Sitä käyttäessä kotiruokiin on hankala saada tekstuuria. Onneksi on pähkinät ja vihannekset, jotka voi yrittää jättää vähän al denteksi. Usein kuitenkin epäonnistun ja lopputulos on ärsyttävää mössöä.

(Toki se tofu on ihanaa japanilaistyyppisesti sellaisenaan soijakastikkeen ja inkiväärin kanssa. Ehkä pitäisi vain yrittää tehdä täällä japanilaisempaa kotiruokaa, eikä epäonnistuneita versioita sitä mitä Suomessa valmistan. Olen viikonloppuna menossa vegaaniselle kokkauskurssille, toivottavasti opin sieltä jotain uutta!)

Vaikka kala on täällä tosi hyvää, ärsyttää syödä sitä niin paljon. Käytän toki HappyCow’ta, mutta paikat ovat harvassa ja monesti tuplasti kalliimpia.

Ihmiset ja asuminen ärsyttää

Kielimuuri ärsyttää. On turhauttavaa, kun ei osaa ilmaista itseään eikä tule ymmärretyksi.

Ärsyttää ihmiset, jotka eivät ole skandinaavisen suorasukaisia. En voi koskaan tietää, tarkoittaako ”tehdään sitä ja tätä yhdessä!” aidosti sitä, että sanoja tahtoo meidän viettävän aikaa, vai onko se silkkaa small talkia.

Ghostaavat ihmiset ärsyttävät.

Ärsyttää, etteivät ihmiset moikkaa koulussa tai asuntolassa. Kiirehtivät vain ohi, eikä kukaan katso silmiin.

Sekin ärsyttää, että vaihto pienessä taidekoulussamme ei muistuta yhtään vaihto-opiskelua muualla. Ei ole yhdessä asioita koulun jälkeen tekevää vaihtariporukkaa, ei ole järjestettyä ohjelmaa vaihtareille, ei ole paikallisia opiskelijoita, jotka tahtoisivat tutustua meihin. On vain kaksi suomalaista tyttökoulun käytävillä, joissa japanilaiset katsovat vähän ohi.

(Okei, on meille yksi järjestetty retki, mutta minä fiksusti varasin Hakonen viikonloppureissun siihen päälle. Ärsyttää oma tällainen sekoilu!) 

Asuntolan käytävillä partioivat uniformupukuiset vartijat ärsyttävät. Ja erityisesti vapauden puute – se se vasta ärsyttääkin. Tuntuu naurettavalta raportoida menemisistään, kun on jo lähes 10 vuotta asunut yksin.

Ärsyttää tämä koulutunneilla piirtäminen. Kaipaan oikeita töitä ja merkityksellisyyden tunnetta.

Ärsytän itse itseäni

Ärsyttää valittaa, koska olen kuitenkin tosi onnekas saadessani kokea tämän kaiken. Eniten oikeastaan ärsyttääkin se, että ärsyttää!

Se ei kuitenkaan poista sitä tunnetta, että välillä olen alkanut olla aika valmis palaamaan Suomeen. Uskon, että tilanne olisi toinen, jos taidekoulun sijaan olisin mielekkäissä töissä, ja asuntolan sijaan asuisin vähemmän holhoavassa ympäristössä. (Mutta sitten mulla taas olisi uudet asiat, jotka ärsyttäisivät…)

Mutta koska oma asenne ärsyttää paljon enemmän kuin nuo pienet valituksen aiheet, yritän palata perusasioiden ääreen. Mitä tykkään tehdä Suomessa?

Syödä hyvin. Kirjoittaa. Juoda kahvia. Katsoa sarjoja. Laulaa. Käydä uusissa paikoissa.

Otan asiat agendalle. Nautin karaokereissusta. Jännitän Game of Thronesin uusia jaksoja. Vien itseni illalliselle hitaasti ja yritän nauttia jokaisesta suupalasta erikseen. Palaan pänttäämään japanin kieltä, jotta oppisin edes tilkkasen jotain.

Käyn Yanesen-alueella, joka lumoaa minut täysin. YAnakasta, NEzusta ja SENdagista koostuva naapurusto on säästynyt maanjäristyksiltä ja sodilta, tuntuu ihan kuin olisin Kiotossa. Olen kaivannut Kiotoon, joten tämä helpottaa hetkellisesti.

Japanin fiilikset ovat edelleen ristiriitaiset, mutta ainakin pahin ärsytys on väistynyt.

Kuvissa ärsytyksen vastapainoksi auringonlaskua Odaibassa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Ne Tammelat keskiviikko, toukokuu 8, 2019 at 15:41

    Toivottavasti ärsytys helpotti kirjoituksen myötä 😀 En ole itse ollut koskaan noin pitkää aikaa ulkomailla, joten en pysty samaistumaan fiiliksiin muilta osin kuin, että taannoisella Aasian reissulla kyllä ärsytti itseänikin ruokapolitiikka kun en lihaa syö ja niin sienistä tai sipulistakaan välitä, joilla melkein kaikki kasvisruuat olivat höystetty. Nyhtökauraa ja muita suomalaisia herkkuja tuli ikävä jo vajaan parin viikon reissulla.

    Jaksamista sinne ja katse kohti iloisia pieniä hetkiä, joista kasvaa toivottavasti isoja onnen tunteita 🙂

    • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 9, 2019 at 04:34

      Kyllä se ehdottomasti helpotti! 😀 Ja siis voi kyllä, nyhtökauraa ja muita suomen herkkuja on ihan kauhea ikävä <3 Täällä taas harmittaa se, että täällä kasvisruoat tarkoittaa usein erilaisia vihannesruokia, jotka eivät oikein riitä pitämään kylläisenä kovin kauan.

      Ja kiitos, ihanasti sanottu tuo viimeinen lause <3 Pitää yrittää nauraa näille negatiivisille jutuille ja keskittyä hyviin asioihin! 🙂

  • Reply Piyya keskiviikko, toukokuu 8, 2019 at 20:26

    Onneksi kirjoitus ei ärsyttänyt lukijaa ja toivon ärsytyksen helpottaneet siihen kun sait sen mustaa valkoiselle.
    Haleja 😘

    • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 9, 2019 at 04:35

      Kiitos Piyya <3 Ihana kuulla jos ei ärsyttänyt! 😀 Vähän nolotti julkaista tällaista valituspostausta edes, mutta toisaalta koen että on hyvä näyttää näitä ulkomaan arjen negatiivisempiakin juttuja myös.

  • Reply Martta / Martan matkassa torstai, toukokuu 9, 2019 at 07:36

    Kuulostaa siltä että kuherruskuukausi on ohitse, kaiken ihanan ja uuden alun jälkeen käytännön asiat sekä kulttuuri alkaa tökkiä. En tiedä kuinka pitkään aiot olla siellä, mutta suosittelen lämpimästi verkostoitumaan muiden ulkomaalaisten kanssa, liittymällä eri yhteisöihin tai Suomi FB-ryhmiin, kyselemällä seuraa ja tekemistä vapaa-ajalle.. Tunteiden vuoristorata on ihan normaalia, mutta sitä auttaa ja helpottaa kun voi jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa jakaa näitä tunteita. Ikävä kuulla että yliopisto ei järjestä ohjelmaa, mikäli siellä on muita ulkomaalaisia opiskelijoita niin yritä itse olla aktiivinen ja luoda verkostoa. Zemppiä sinulle!

    • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 9, 2019 at 16:57

      Kiitos Martta! Joo ehdottomasti, juuri tuota kuherruskuukauden jälkeistä shokkiaikaa tässä eletään. Olen hieman onneksi muiden ulkomaalaisten kanssa verkostoitunutkin, mutta monet ovat expatteja ja tosi kiireisiä. Mutta uskon kyllä, että se vielä tästä 🙂 Ulkomailla asumiseen kuuluu sekä hyvät että huonot hetket.

      • Reply Eija/Lentävä joogamatto perjantai, toukokuu 10, 2019 at 20:44

        Ärsyyntyminen on varmasti täysin normaalia ja elävästi olet kuvaillut sitä. Toki ärsyyntyminen Japanissa on vain osa siellä saatavia kokemuksia. Kulttuurit törmäävät yhteen missä vain. Milloinkahan saisi varattua matkan johonkin päin Japania?

        • Reply Iida In Translation lauantai, toukokuu 11, 2019 at 05:16

          Kiitos Eija! 😊 Joo ehdottomasti, olen saanut kokea täällä hirveästi upeita asioita, jotka todellakin voittavat nämä pienet harmitukset. Suosittelen lämmöllä lähtemään tänne, vaikkapa syksyn ruska-aikaan! 😍 Ihan kauheasti nähtävää.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas torstai, toukokuu 9, 2019 at 20:35

    Hah 😀 Ihana ärsytyskirjoitus 😀 Usein siinä käy juuri niin, että kun vaan purkaa kaiken ulos, niin pahin ärsytys laantuu. Toivottavasti juuri niin kävi tämän myötä! 🙂

    • Reply Iida In Translation lauantai, toukokuu 11, 2019 at 05:14

      Kiitos Teija! 😊 Joo ehdottomasti, mieli kyllä parani harmitukset ääneen sanomalla! Seuraavat viikkokuulumiset ovat selkeästi seesteisemmät, ehkäpä sopeutumisvaihe on vähitellen alkamassa 😍

    Leave a Reply