Japani Tokio Vaihdossa Tokiossa

Viides viikko Japanissa: on siis kevät

keskiviikko, toukokuu 1, 2019
kukkia Tokiossa

Viidennellä Japani-viikolla ihmettelin sääilmiöitä, kaipasin luontoon ja kuvasin kukkia.

 

Huhtikuun lopun sää alkaa tuntua Suomen kesältä. Lehdet ovat putkahtaneet puihin kuin vahingossa ja atsaleat ovat täydessä kukassa. Japanilaiset ovat vielä paksuissa vaatteissa, kun minä hikoilen kevyessä paidassa ja hameessa. Alan jo nyt haaveilla viuhkasta.

Mutta sitten sää viilenee, olen onnellinen paksusta neuleestani ja trenssistä. Bongaan saman päivän aikana japanilaisten päällä hämmentävän monta paksua untuvatoppatakkia. Suomen säätiedotuksessa lupaillaan Tokiota lämpimämpiä lukemia.

Ihmettelen, miten vierasta on kokea kevät aivastelematta! Siitepölyt taitavat olla täällä erilaisia kuin Suomessa, eivätkä ne ärsytä nenääni. (Onneksi en mennyt Hokkaidolle vaihtoon, sieltäkin löytyy koivuja.)

pinkki kukka tulee kalteriaidan läpi

punaisia kukkia ja appelsiinipuu

Henkien kätkemä -koriste jonkun kotipihalla Tokiossa

Koetan harjoitella kulkemaan Tokion metrolla katsomatta karttaa. Alan oppia taktikoimaan linjojen vaihtamisella niin, että säästän rahaa kävelemällä pysäkiltä toiselle tai valitsemalla enemmän kiertävän hitaan linjan. Toisaalta omalle ajalle ja vaivalle pitäisi välillä osata laskea budjetti!

Usein lost in translation -hetket turhauttavat, mutta onneksi jotkut niistä naurattavat. Tilaan liukuhihnasushipaikassa itsevarmasti minulle ja kaverilleni asari jiru -misokeittoa, jossa on simpukoita. Saamme sen sijaan kaksi olutta – asahi biru kun kuulostaa hieman samalta. Sushikokit tuijottavat meitä vähän hämmentyneenä, kun meinaamme tukehtua nauruun.

Tajuan nauravani ensimmäisen kerran kunnolla sitten Tokioon tultuani. Se vetää hetkeksi haikeaksi – ja kaipaamaan läheisiä Suomessa.

Välillä mietin sitä, miten ensimmäisellä Tokion reissullani Japani tuntui niin äärimmäisen mystiseltä. Kulttuurin ja tapojen salakieleltä, jota en koskaan uskonut pystyväni ymmärtämään. En ymmärrä siitä vieläkään kuin korkeintaan palasia, mutta mitä enemmän olen alkanut ymmärtää, sitä vaikeammalta tuntuu kirjoittaa Japanin kulttuurista mitään. Voin raportoida matkakohteistani vaivatta tai ladella nippelitietoa. Mutta jos pitäisi kuvailla suhdettani tähän maahan, vastaaminen muuttuu joka päivä hankalammaksi.

atsaleoja kerrostalon pihassa Tokiossa

kukkia Tokion kaduilla

kukkia Tokion kaduilla

Kaipaan luontoon, joten suunnittelen päiväretkiä. Varaan toukokuun loppuun viikonloppureissun itselleni Hakoneen. En ole käynyt siellä vielä koskaan, mutta odotan jo nyt luontomaisemia ja museoita. Haluan tietää, miltä tuoksuu vulkaaninen maa.

Asuntolaelämä sääntöineen tuntuu välillä kuristavalta, joten tykkään lähteä iltaisin pois kotoa, ilman sen kummempia suunnitelmia. Käyn Ikebukurossa Sumikkogurashi-lelukaupassa ja Pokèmon-keskuksessa (terkkuja vaan tältä melkein 27-vuotiaalta). Selailen mangoja Akihabarassa ja löydän Aki-Okan aseman alta vahingossa täydellisen tuliaisostos-kauppahallin, nimeltään Chabara. Sieltä bongaan ekaa kertaa Tokiossa buddhalaista kasvisruokaa tarjoilevan ravintolan. (Shojin ryori-kokemuksistani Kiotossa täällä.)

Golden Week alkaa, eli paikallinen loma, johon on yhdistetty kasa erilaisia juhlapäiviä. Tänä vuonna se on keisarin vaihtumisen takia erityisen pitkä. Käyn TeamLabin museossa Odaibassa ja fiilistelen Tokio Priden tunnelmaa.

Japani alkaa tuntua vähitellen arjelta. Vaikka yhä edelleen tulee vastaan hetkiä, jolloin henki salpautuu: ”omg, mä oikeasti asun Tokiossa”. Noita hetkiä tulee esimerkiksi kun katsoo auringonlaskua Odaibassa, josta näkee miten Tokion kantakaupungin pilvenpiirtäjien valot syttyvät illan pimetessä. Joella kulkee värikkäitä laivoja ja Rainbow Bridge valaistaan. Kaikki on vain niin hiton suurta – ja minä ihan kauhean pieni ja niin valtavan kaukana kotoa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Miika / Scenic Road Hunters torstai, toukokuu 2, 2019 at 12:10

    Japani on varmasti ihmeellinen ja erilainen maa. Tokiossa mua kiinnostaisi tutustua siihen autokulttuuriin, koska ensinnäkin ne tuntuvat tykkäävän sellasista koppamallisista autoista ja toisaalta siellä kukoistaa vielä sellainen Tuning -kulttuurikin.

    Japanissa taas kiinnostaisi maaseutu. Muuten on vaikea kuvitella/tiettää mitä sieltä haluaisi nähdä, koska en ole käynyt eikä toistaiseksi ole edes suunnitelmia.

    • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 2, 2019 at 14:23

      Joo todellakin, Japanin autokulttuuri on ihan omanlaisensa!! En ole nähnyt tällaisia hassuja kuutioautoja missään muualla kuin täällä.

      Ja maaseutu, ah! <3 Se on ehdottomasti yksi lempiasioistani Japanissa.

      Harmi vaan, ettei turisti saa helposti vuokrattua täällä autoa, vaan pitää olla kansainvälinen ajokortti. Jos se on kunnossa, suosittelen lämmöllä auton vuokraamista ja maaseutukierrosta! Kannattaa tosin varautua tietulleihin, joista tulee helposti sievoinen summa ekstrakuluja reissulle :/

  • Reply Teija / Lähdetään Taas torstai, toukokuu 2, 2019 at 12:44

    Japanissa on sitten niin kaunista. Juurikin tuo kukkaloisto on ihanaa. Minä satuin Japaniin juuri kirsikankukka-aikaan jokunen vuosi sitten. Suunnilleen siihen yritimmekin tähdätä, mutta kun syksyllä varaa lennot, niin varmuuttahan siihen ei tietysti ole. Onneksi kävi niin, että joka kaupungissa satuimme olemaan juuri täydelliseen aikaan.

    • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 2, 2019 at 14:24

      Kiitos Teija! 🙂 Ihana kuulla, että pääsitte näkemän sakuran! Se on ehdottomasti yksi kauneimmista ajoista vuodessa täällä. Onneksi kaikkea muutakin kukkaloistoa on luvassa kirsikankukkienkin jälkeen! 🙂

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, toukokuu 4, 2019 at 20:47

    Pokèmon-keskus <3

    "Harmi vaan, ettei turisti saa helposti vuokrattua täällä autoa, vaan pitää olla kansainvälinen ajokortti." No eihän tuo nyt ole minkäänlainen ongelma. Todella monessa maassa se vaaditaan, mutta kortin saa helposti. Itse voisin kuvitella ongelmaksi sen, että maaseudulla ei esim. olisi teiden numeroita tai kaupunkien nimiä millään normi turistin lukemalla merkintätavalla. Onko sulla tietoa, miten infra toimii enkuksi?

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 08:33

      Joo todellakin, jos kansainvälinen ajokortti on kunnossa ja uskoo pärjäävänsä vasemmanpuoleisen liikenteen kanssa, suosittelen lämmöllä auton vuokraamista! Itsellä on kokemuksia vain kyydissä istumisesta, koska en luota omiin ajotaitoihini ja kv-ajokortti puuttuu.

      Japanissa on vähän erikoinen systeemi osoitteisiin ja teihin! (Apua, näyttääpä tuo tie-sanan taivutus oudolta.) Täällä valtaosalla teistä ei ole nimiä, vaan osoitteet määräytyvät teiden välissä olevien kortteleiden ja talojen mukaan. Google Maps toimii täälläkin puolen maailmaa tosi hyvin, joten sen perusteella navigoiden uskoisin pidempienkin reissujen sujuvan ongelmitta. Valtateiden kylteissä näyttäisi löytyvän paikannimet myös meidän aakkosilla.

      Tylsin puoli infrassa täällä on tosiaan nuo tietullit. Muistelisin että n. 200km ajolle ne ovat luokkaa 40€, riippuen toki teistä. Lanttimatkojen Lotalla ja Suomalaiset Japanissa -FB-ryhmässä olisi varmasti valistuneempaa tietoa aiheesta! 🙂

  • Reply Riikka sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 09:29

    Hei! Tästäpä löysinkin mainion blogin, kiitos hyvistä korjpotuksista 😊! Osaisitko arvioida paljonko turisti saa varata viikossa euroja ruokailua varten Tokiossa? Ei siis mitään viiden tähden ravintola-annoksia, mutta toisaalta ei mitään mäkkäriruokailuakaan. Itse en tiedä Japanin hintatasosta muuta kuin että kallista on, mutta miten ruuan hinta asettuu?
    Paljon hienoja kokemuksia sinulle sinne 😊!

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 12:46

      Kiitos kommentista Riikka, mahtavaa kuulla että olet viihtynyt blogin parissa! 🙂

      Ruokailu on täällä mun mielestä halvempaa kuin voisi kuvitella! Helposti syö halvemmalla kuin Suomessa, mutta toki ökyravintoloitakin löytyy. Lounasaikaan hyvät perussetit saa n. 8€ tai halvemmallakin, ramen-kulho maksaa n. 5€ (possua yleensä, vegeversiot kalliimpia). Jos vähän metsästää niin 3-4€ lounassettejä löytyy myös, jos valitsee paikan missä ei ole enkkulistoja (kuvat ja malliannokset löytyy ulkoa, joten hyvin pärjää niilläkin). Olut on n. 4€. Combini-kioskeista saa yllättävän hyviä salaatteja ja sushiannoksia 2-5€. Länsimainen ruoka ja sushi on täällä kalleinta!

      Riippuu hirveästi mitä syö ja missä, mutta kyllä 25€/pv ruokabudjettiin pääsee suht helpolla, jos ostaa välipaloja ja aamiaisia kaupasta. 🙂 Musta täällä kalleinta on liikkuminen, viihde (leffa-, teatteriliput, yms) ja majoitus.

  • Reply Diiskuneiti maanantai, toukokuu 6, 2019 at 10:06

    Tykkään sun Japani-tarinoista ja olipa taas mukaansa tempaava kirjoitus. Aivan ihania kukkia ja kasveja siellä 🙂

    • Reply Iida In Translation keskiviikko, toukokuu 8, 2019 at 04:18

      Kiitos Diiskuneiti, ihana kuulla! <3 Oli kyllä tosi kauniita livenäkin 🙂

    Leave a Reply