Monthly Archives

huhtikuu 2019

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue

maanantai, huhtikuu 15, 2019
oiran-kulkue asakusassa: upeita pukuja

Asakusan alueella järjestetään huhtikuun toisena lauantaina Ichiyo Sakura Festival. Sen vetonaulana on Edo-kauden oiran-kulkue pukuloistoineen. Kävin paikalla Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa tutustumassa tunnelmaan!

 

Asakusan Kannon-uran alueen teitä reunustaa kaunis kirsikankukkalaji ichiyo yaezakura. Päivä on kaunis, massiiviset valkoiset kukinnot huojuvat tuulenvireessä. On pientä kirpputoria ja paikallisten obaasanien pyörittämiä ruokakojuja. Tunnelma on niin kylämäinen, että on hankala uskoa, että nyt ollaan Tokiossa!

Leppoisa festivaalitunnelma ei kuitenkaan ole suurin syy, miksi tänne kannattaa tulla. Vaan kohta alkava kulkue!

upea sakura Tokiossa - ichiyo yaezakura-laji täydessä kukassa

asakusan sakuramatsuri: kaupunginosan naisten pyörittämä ruokakoju

kirpputorin tarjontaa

festivaalin järjestäjiä tauolla

Pieni historiantunti: Edo-kauden oiranit

Nyky-Tokion Asakusan Kannon-ura sijaitsee samoilla paikoilla, jossa oli aiemmin Edon kaupungin Yoshiwara. Se oli tunnettu punaisten lyhtyjen alueena. Yoshiwaran suurimpia paikallisjulkkiksia olivat korkean luokan kurtisaanit, oiranit, jotka olivat ikään kuin geishojen edeltäjiä. Hekin viihdyttivät maksukykyistä yläluokkaa tansseillaan, keskusteluillaan ja soittotaidoillaan, mutta toisin kuin geishoilla, heidän repertuaariinsa kuuluivat myös seksuaaliset palvelut.

Geishat ja oiranit elivät aluksi rinnakkain. Oiran saattoi kutsua asiakkaittensa viihteeksi geishan tai testata asiakasta katsomalla kauempaa, miten tämä pärjää geishan kanssa. Lopulta muoti kuitenkin muuttui ja geishat syrjäyttivät pömpöösit oiranit.

Oiran-perinne ei onneksi ole täysin kuollut: kuulemma Kiotossa toimii tällä hetkellä useampi ammattimainen tayuu. Yöllinen palveluvalikoima on tosin jäänyt edo-kauden puolelle, nykypäivän oiranit ovat geishojen kaltaisia viihdyttäjiä. Kioton kolmeensataan ammatti-geishaan verrattuna oiran-kulttuuri on kuitenkin nykyään varsin pientä.

oiran-kulkue asakusassa: hahmoja koristeellisissa perinneasuissa

Asakusan oiran-kulkue

Asakusan kulkue mallintaa Edo-kaudelta (1600-1800-l) peräisin olevaa traditiota. Tältä se on saattanut näyttää Yoshiwaran kaduilla, kun oiranit seurueineen laskeutuivat tavallisen kansan keskuuteen.

Kulkueen aloittavat pahaa karkoittavat Yoshiwara-kitsunemait. Kettumaskeihin pukeutuneena he soittavat huiluja ja rumpuja, karkoittaen pahaa onnea kulkuetta katsovista ihmisistä.

oiran-kulkue tokion asakusassa: perinneasuiset hahmot soittavat rumpuja ja huiluja

Sitten tulevat pitkien takahari-chouchin -lyhtyjen kantajat.

oiran-kulkue asakusassa: lyhtyjä

Seuraavaksi tulevat naiset esittävät Yoshiwara-alueen geishoja, perinteisen kimonon sijaan miesten vaatteisiin pukeutuneena.

oiran-kulkueen geisha

Upeimmissa puvuissa ovat oiraneista ylimmät, tayuu’t, valtavissa eteen solmituissa obivöissään ja peruukeissa, jotka saattavat painaa jopa 30 kiloa. Heidän lähellään kulkevat oppitytöt, kamurot.

Edo-kaudella tayuu’t olivat Yoshiwaran arvostetuimpia henkilöitä, jopa ohi kunnioitettujen samuraiden. Siksipä heidän kulkueessaan oli jos jonkinlaista palvelijaa – ja tietysti aurinkovarjon pitelijä.

asakusan oiran-kulkue: seurueen tärkeimmät

oiranin oppityttöjen upeat kimonot ja puukengät

Oppityttöjenkin asut ovat upean yksityiskohtaiset – mutta korot huomattavasti käytännöllisemmät!

Tayuu-oiraneiden kulkemistapa on hämmentävä. He liikkuvat hitaasti, jalat askelten välissä isoja ympyröitä sivuille piirtäen. Jokaisen ympyrä-askeleen jälkeen jalat palaavat vierekkäin, ennen kuin vastakkainen jalka aloittaa uuden ympyräkuvion.

Korkeista puukengistä kuuluu karhea laahaava ääni nyky-Tokion asvaltilla, kun tayuu kulkee katsojan ohi.

tayuu-oiranin teatraalinen kävelytapa

ihmisiä yrittämässä saada kuvaa kulkueesta, mukana Tokion palomies!

tokion sakuraa asakusan alueella

Tunnelmat

Rakastan kaikkea visuaalista ja erikoisia pukuja, joten minulle kulkue oli täydellistä silmäkarkkia.

Paraati liikkuu hitaasti, mutta oiran-seurueita oli vain kaksi. Puolessa tunnissa lyhyelle kadunpätkälle pystytetty kulkue on jo ohi. Se oli lumoavan kaunista, mutta kesti vain hetken – vähän niinkuin vaikkapa kirsikankukat! Voi hyvin kuvitella, miten kulkija Yoshiwarassakin jäi haikailemaan näkevänsä lisää.

Kannon-ura sijaitsee hieman sivussa Asakusan suurimmista turistikohteista katsottuna, joten tapahtumassa oli ihanan rauhallista. Vain muutamat turistit olivat löytäneet paikalle.

Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ensi vuonna!

Tässä Lanttimatkat -kanavan tunnelmat Tokio-päivästämme videomuodossa!

> Festivaalit eli matsurit ovat loistava tapa viettää aikaa Japanissa ilmaiseksi ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Tokion tapahtumia listaa mm. Tokyo Cheapo ja TimeOut, koko Japanin matsureita mm. Japan Guide.

> Oiran-kulkue ja Ichiyo Sakura Festival järjestetään vuosittain huhtikuun toisena lauantaina. Säävaraus sateen sattuessa. Kiehtovasti oiraneista on kirjoittanut Matkasto-blogin Reetta, joka kokeili Kiotossa oiraniksi pukeutumista!

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Vintagekauppakierros Shimakitazawassa

perjantai, huhtikuu 12, 2019
Vintagekaupat Tokiossa - Shimokita Garage Department vaatteita ja graffiti

Shimokitazawa on hipsterikaupunginosa Tokiossa, muutaman pysäkin päässä Shibuyasta ja Shinjukusta. Se on tunnettu vintagekaupoistaan, kahviloistaan ja keikkapaikoistaan. Kävin alueella etsimässä täydennystä matkavaatekaappiin.

 

Kunhan juna-aseman remonttikaaoksesta pääsee eteenpäin, Shimokitazawa alkaa lumota. On Chabuton kasvisramenia (770 ¥), levykauppaa ja galleriaa. Kadut ovat kapeita, kivoihin paikkoihin törmää helposti katsomatta karttaa. Pujahdan söpöön kahvilaan matchavohvelille (joka maksaa reilusti enemmän kuin lounaani, mikä on Tokiossa yllättävän yleistä).

En ole vielä koskaan käynyt kaupunginosassa, jossa useampi kauppa myy käytettyjä kuin uusia vaatteita! Muutaman parhaan kaupan esittely lienee siis enemmän kuin paikallaan.

Shimokitazawan vohvelikahvilan matcha-papu-annos

Shimokitazawan kahviloita

Mutta löytääkö sieltä länkkärikokoinen mitään? En ole todellakaan japanilaisissa mitoissa (170 cm/L/42), mutta ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka! Riehaannuin ja ostin kaksi paitaa, hameen ja mekon (kaikki vintagea, yht. alle 50 €). Riippuu siis hirveästi koostasi, mutta kyllä moni länsimainenkin voi tehdä Japanissa vaatelöytöjä. Etenkin vintagessa osa on ulkomaista tuontitavaraa, joten mitoitus on länsimaiselle kropalle armollisempaa.

39-kokoinen jalkani ei tosin käytettyihin kenkiin mahtunut, paitsi miesten puolen maihareihin ja tennareihin. Pienempijalkaisella on paremmat apajat.

No mitenkäs vanhaa vintagea siellä sitten on? 70-lukua vanhemmista vuosikymmenistä syttyvä joutuu Shimokitazawassa valitettavasti pettymään. Tarjonta on uudempaa ja valittu nykymuotia mukailevaksi. Onneksi loistavaa laatua on tehty vielä 90-luvullakin! Ja toisaalta – Shimokitazawa sopii myös heille, jotka eivät vintagesta yleensä välitä.

Vintagekaupat Tokiossa - MICMOn julkisivu

MICMO

MICMOlla on monta myymälää pitkin Shimokitazawaa. Valikoima on hyvää ja hintataso on moneen naapurikauppaan verrattuna varsin maltillinen: mekkoja n. 2500 ¥, kauluspaitoja 1500 ¥–2500 ¥.

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei kaupan hinnoissa ole ilmoitettu verojen määrää, mikä on aina yhtä rasittava ylläri kassalla. (Käytäntö vaihtelee Japanissa kauppakohtaisesti, välillä verot ilmoitetaan ja välillä ei. Kanji-merkeissä taitavampi osaisi hoksata sen varmasti hintalapustakin.)

> 2-30-3 Kitazawa, alueella on useampi liike. Vaatteita sekä miehille että naisille.

 

Vintagekaupat Tokiossa - käsityökoruja

shimokitazawan garage department

Shimokita Garage Department

Vaikkei vintage kiinnostaisikaan, Shimokita Garage Department on silti nähtävyys! Herttaisen kämyinen ”kauppakeskus” on todellakin kuin jonkun autotalli. Sisällä ei juuri ole lämmitystä, mutta vastapainoksi on graffiteja, jouluvaloja ja pikkuisia putiikkeja.

Paikan erikoisuus on korupuoti, joka koostuu pienistä laatikoista. Jokaisessa laatikossa näyttää olevan yksittäisen koruntekijän oma putiikki, jonka he ovat itse saaneet somistaa omanlaisekseen. Ihana idea!

> 2-25-8 Kitawaza. Vaatteita kaupasta riippuen sekä naisille että miehille.

 

Vintagekaupat Tokiossa - Stick Out kyltti ulkoa

Vintagekaupat Tokiossa - Shimokitazawan Stick Out

Stick Out

Kuvittele hyvin kuratoitu, siisti pienehkö vintagevaatekauppa. Kuvittele sitten, että jokainen esillä oleva vaatekappale maksaa vain 700 ¥! Joo joo, todellakin!

Jos sinulla on aikaa vain yhteen, kierrä Stick Out. Koot vaihtelevat tosi paljon ja osa ihanimmista jutuista mahtuu vain pikkuruisille aasialaisille. Löysin täältä kuitenkin tosi kauniin hameen, joka todennäköisesti pelastaa suhteellisen minimalistisen reissugarderoobini.

> 2-14-16 Kitazawa, toinen kerros. Vaatteita sekä naisille että miehille.

 

Vintagekaupat Tokiossa - Shimokitazawan Wegon merkkipaitoja

WEGO

”Öö anteeksi, mitä WEGO tekee tällä listalla?” saattaa joku ajatella siellä ruudun takana. Älä anna nimen hämätä! Teineille suunnatusta halpamuodistaan tunnettu WEGO pitää Shimokitazawassa omaa vintageliikettä, jossa on yllättävän laadukas tarjonta. Ja okei, on siellä muutama hylly kertakäyttömuotiakin.

Nykymuotiin istuvan vintagen (yli-isoja farkkutakkeja, ysärikukkamekkoja, 70-luvun paitoja…) lisäksi tarjolla on huippumerkkejä. Diorin jakkupuku olisi irronnut 60 €, Chanelin käytetyt 36-kokoiset korkkarit 55 €. Hintataso oli niin edullinen, että epäilytti, voivatko ne olla edes aitoja! Toisaalta ehkä tämänhetkiset trendit vaikuttivat asiaan – Luis Vuittonin ja Guccin kasaricollegeista pyydettiin yli tuplahinta.

Silmäkarkkia on myös myymälän somistuksissa, jossa teemat on vedetty sopivasti yli.

> 2-29-3 Kitazawa. Paljon vaatteita sekä naisille että miehille.

 

PS. Lisää vinkkejä Shimokitazawaan löytyy mm. Tokyo Cheapolta, joka on muutenkin loistava sivu Tokion (budjetti)reissujen suunnitteluun!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

keskiviikko, huhtikuu 10, 2019
asuntolan käytävä

Muutan asuntolaan. Hostellidormin jälkeen pieni huone, jossa on sänky, kirjoituspöytä ja vaatekaappi, tuntuu luksukselta. Siellä on jopa oma jääkaappi! Reissussa prioriteetit vääntyvät, Suomessa tällainen olisi itsestäänselvyys.

Saan tuutorin tulkikseni ja käymme kaupungintalolla tekemässä muuttoilmoituksen. On jonoa jonon perään. En pysy laskuissa, montako lomaketta täytän. Välillä vuodet merkitään lomakkeisiin meikäläisen järjestelmän mukaan, välillä syntymäaika pitää tajuta merkitä keisarien hallintavuosien mukaan. Itse olen syntynyt Heisei-kauden vuonna 4. Toukokuusta eteenpäin vauvat syntyvät taas vuoteen 1, kun Reiwa-kausi alkaa.

Monta tuntia myöhemmin poistun kaupungintalolta mukanani japanilainen sairaanhoitovakuutustodistus ja residence card -henkkariini on printattu osoiterivi. Kaupungintalo on mennyt kiinni viideltä, mutta kaikki ennen viittä sisään tulleet asiakkaat palvellaan. Kuuden jälkeen jonoon jäi vielä monta ihmistä, virkailijaraasut joutuvat vielä pidemmäksi aikaa ylitöihin.

japanilainen mainosauto, josta ihmiset vilkuttavat

Käyn elämäni ensimmäistä kertaa äänestämässä ulkomailla suurlähetystössä eduskuntavaalien takia. Suomalaisvirkailijoihin lienee tarttunut japanilainen mentaliteetti, kun he kyselevät hyvin tuimaan sävyyn missä on äänestyslappuni. ”No en mä sitä Japaniin asti tajunnut tuoda”, mietin, täytän ylimääräisen lomakkeen ja annan ääneni.

Japanissakin on paikallisvaalit, metroasemalla joku papattaa megafoniin ja kaduilla kiertää autoja kovaäänisineen. Autot tuntuvat olevan yllättävän yleinen markkinointimuoto. Shibuyan äärimmäisen ruuhkaisilla kaduilla kiertävät rekat mainostavat uusia CD:tä, idoliryhmiä, uutuustuotteita ja mitä ikinä.

Asuntolassa on kotiintuloaika puoliltaöin. Jos ei meinaa ehtiä, on soitettava asuntolaan ja selitettävä tilanne – pelkään tätä jo valmiiksi, sillä vain yksi työntekijöistä puhuu englantia. Kaikki höpöttävät nopeaa japania, suurin osa menee ohi ja ymmärrän korkeintaan aiheet. Tämä on todellakin sitä ydintä lost in translation.

Ärsyttää olla niin surkea japanin kielessä, vaikka on käyttänyt puolitoista vuotta sen opiskeluun. Kuuntelen haikeana miten kiinalainen tuutorini kertoo oppineensa kielen vuodessa. (Okei, heillä on aika paljon etumatkaa, kirjoitusmerkit kun ovat samoja. Niihin on jonkinlainen konteksti, toisin kuin minulla.)

kirsikankukkia sormien välissä

Kirsikankukkasesonki lähestyy loppuaan, terälehdet satavat maahan valkoisena lumisateena. Poimin maahan pudonneita kukkia, laitan ne aurinkolasikoteloon ja prässään ne kirjan välissä.

Metrossa japanilaiset tuijottavat hämmentyneenä jalkojani, kun ballerinoistani pilkistävät jalkojeni maatuskat. Rohkeuden ja epäröinnin suhde muuttuu Suomeen verrattuna. Pohdin aivan liian pitkään kehtaanko laittaa orientaatiopäivään nätin mekon, josta tatuointini hieman kuultavat läpi. (Laitan, vaikka japanilaisten suhtautuminen tatuointeihin on vähän mitä on.)

Ykköskävelykenkäni pohja alkaa irrota uudestaan, etsin suutarin. Hassu tunne ratkoa tosi arkisia juttuja ulkomailla! Lienee tosin tuttua kaikille, jotka ovat oleilleet ulkomailla yhtään pidempään yhtäjaksoisesti.

buddhalainen temppeli asuntolan lähistöllä

iida ja kirsikankukkapuu

Asuntolasta pääsee Shinjukuun alle puolessa tunnissa, mutta kaupunginosan kaduilla on hiljaista. Ihan kuin olisi maaseudulla. On vain yksi iso supermarket, sadan jenin kauppa, muutama kahvila ja pari combinia. Muutaman korttelin päästä löytyy upea buddhalaistemppeli, joka on lähes autio sekin. Tokio on hämmentävä!

Pidän aamupäivisin asuntolahuoneen ikkunaa auki. Verhot liikkuvat tuulen mukana, ulkona sirkuttavat linnut. Kuulen satunnaisia keskusteluja, liikennettä ja leikkivien lasten ääniä. Tuntuu, kuin olisin kotona Helsingissä, ja samalla on kutkuttava tunne vatsanpohjalla. Olen todella, todella kaukana.

Roskien lajitteluun on aivan toinen logiikka. Palavat (ruoantähteet, vaatteet, puu), palamattomat (muovi, metalli, alle 30cm kokoiset elektroniset laitteet),  lasipullot ja tölkit, muoviset PET-keräyspullot, pahvi ja lehdet, rikkinäinen lasi. Olen kiitollinen, että asuntola hoitaa roskien palauttamisen oikeina päivinä. Japanissa kerätään tietyt roskat kaduilta tiettyinä päivinä, ja jos myöhästyt, joudut odottamaan viikon seuraavaa kierrätyspäivää.

kaupunginosassa on kukan malliset katulamput

Kaupunginosan kaduilla osa katulampuista on kukkasen mallisia. Eiii, Japani! <3

Vaikka asuntolan seinät ovat paperia, ihmiset ovat ihanan hiljaa. (Paitsi muutamat yökyöpelit, jotka kokkaavat puolenyön jälkeen.) Voisin nukkua päivät läpeensä pehmeän peiton ja painavan viltin alla. Ei kai jet lagin näin kauaa pitäisi kestää? Toisaalta päässäni oleva kielien sekasoppa varmasti väsyttää lisää. Koko ajan on japania, englantia ja suomea, tässä määräjärjestyksessä.

Välillä asuntolan käytävillä soi plim-plim-plom -kello ja japaninkielinen kuulutus. Silloin havahdun, että ai niin, olen Japanissa.

Koulu alkaa vasta viikon päästä asuntolaan saapumisestani. Otan yllätysloman vastaan kiitollisena. Kierrän Shimokitazawan kirpputoreja, käyn Tinder-treffeillä, menen uudestaan Naka-Meguroon, jossa kirsikankukkien terälehdet putoilevat jokeen.

Asuntolan avajaisjuhlissa skoolataan limutölkeillä, iso osa kanssa-asujistani on 18-vuotiaita. Tuntuu äärimmäisen omituiselta asua lähes 27-vuotiaana asuntolassa ja olla vaihtarina tyttökoulussa!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2

maanantai, huhtikuu 8, 2019
Shinjuku Gyoen-puiston kirsikankukkia Tokiossa keväällä 2019

Kirsikankukat varisevat jo puista Tokiossa, mutta seuraavaan sakuraan on alle 365 päivää. Tulevien vuosien inspiraatioksi tässä jatko-osa Tokion hanamin viettopaikoista. Postaussarjan ensimmäinen osa täällä.

 

sakuraa japanissa 2019

Chidorigafuchi – kukkia ja harhailua Tokion keisarillisen palatsin miljöössä

Chidorigafuchi näytti etukäteen katsomissani kuvissa upealta – joella seilaavia polkuveneitä, rannat täynnä kirsikankukkapuita.

Aloitin kierroksen metropysäkki Hanzomonilta ja päädyin väärälle uloskäynnille. Jouduin opasteiden puutteessa lievän hämmennyksen valtaan. Onnekseni löysin yhden kirsikankukkapuu-aukion piknikviltteineen, kiertelin, kuvasin… ja lähdin täysin väärään suuntaan polkuvenepaikkaan nähden.

Väärästäkin suunnasta löytyi paljon nähtävää: kansallisteatterin pihalla oli ruokakojuja ja valokuvauspiste, jossa sai kokeilla kabuki-teatterissa käytettäviä valtavan painavia kimonoita. Monista kimonokokemuksista poiketen tämä oli ilahduttavasti ilmainen!

iida kokeilee kabuki-kimonoa

sakura tokion keisarillisessa palatsissa

Hieman pidemmälle mentyäni vastaan tuli Tokion keisarillisen palatsin ensimmäiset portit ja vallihaudan laidalla kasvavia kirsikkapuita.

Iso liuta japanilaisia tuntui jonottavan jonnekin keisarillisen palatsin edustalla. En oikein edes tiennyt minne olin menossa, mutta liityin turvatarkastusjonon jatkoksi. Päädyin keisarillisen palatsin muurien sisään – ja onneksi menin! Silta, jota pitkin kuljimme, avataan ilmeisesti yleisölle vain harvoin. Näin hallintorakennuksia ja vierailijatalon, jossa muistelen nähneeni kuvia meidänkin valtionjohdosta Shinzo Aben vieraana.

Vaikka jätin varsinaisen keisarillisen puiston väliin (sinne on palattava vielä tällä reissulla!), tien vierustalle oli istutettu ilahduttava määrä erilaisia kirsikankukkapuita, joista oli kiinnostavaa seurailla sakuran etenemistä. Osa oli vielä nupullaan, osa täydessä kukassa, osa oli jo tiputellut terälehtiään maahan.

Myös ihmistungos oli valitettavasti melkoinen.

chidorafuchin sakura Tokiossa 2019

Paluumatkalla päädyin Chidorigafuchi walkwaylle, josta oli upeat näkymät myös juuri sinne polkuvenepaikkaan, jonne olin alun perin menossa. Päätin kuitenkin skipata polkuveneet, sillä niitä oli luvassa lisää seuraavassa sakuralokaatiossani. (Ja olin sudennälkäinen, eikä missään ollut ruokakojun puolikastakaan.)

Kirsikankukka-indeksi (1-3)

Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸🌸🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸
Tarjoilut: (ei kerrassaan mitään, tuo omat eväät! Tosin en tiedä saako keisarillisen palatsin tiluksille viedä ruokaa – epäilen, ettei.)

> Metroasema: Hanzomon. Chidorigafuchi-puistoon ja keisarillisen palatsin liepeille pääsy oli ilmaista. 

 

inokashira-puiston sakura ja soutuveneitä

Inokashira-puisto – kaukana, mutta sen arvoinen!

Inokashira-puistoon matkustus vie hetken aikaa, mutta perillä odotti yksi uusista suosikkipuistoistani. Kirsikkapuut nojailivat veteen, jossa ihmiset soutivat polkuveneillä. Piknikvilteillä meininki villiintyi illan hämärtyessä. Onneksi olin tajunnut ottaa omat eväät, ruokakojuja ei nimittäin ollut saatavilla.

Opin myös, että japanilainen bajamaja kyykkyvessalla haisee aivan yhtä pahalta kuin meikäläinen malli!

PS. Inokashira-puisto sijaitsee aivan Ghibli-museon vieressä, joten täällä on helppo saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Kirsikankukka-indeksi (1-3)

Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸🌸
Tarjoilut: 🌸– (antaisin puolikkaan kukan, muutama kahvila ja yksi koju, tuo omat eväät)

> Metroasema: Kichijoji. Inokashira-puistoon ajelee n. 30 min Tokion keskiosista. Puisto on ilmainen. Veneiden vuokrausjonot olivat niin pitkät, etten muistanut tarkistaa hintoja.

 

hanamia yoyogi-puistossa sakura tokiossa, kukan oksia

yoyogi-puiston hanamin juhlintaa, seurueita piknikillä

Yoyogi-puisto

Yoyogi-puisto löytyy Harajukun ja Shibuyan naapurista. Se on tunnettu sunnuntaistaan, jolloin puisto täyttyy erilaisista katuesiintyjistä ja kuulemma myös fiftarihenkisistä Elviksistä, jotka tulevat puistoon chillailemaan. Olin matkassa liian aikaisin päivästä, joten fiftarityypit jäivät bongaamatta. Näin kuitenkin hurjan akrobaattiesityksen, jossa taitava 17-vuotias jonglööräsi tikareilla huterien portaiden varassa. Kylmäsi vähän. Hurjien aplodien jälkeen moni tiputti esiintyjän hattuun tuhannen jenin seteleitä (n. 8€), jotka olivat enemmän kuin ansaittuja.

Sakuran juhlinta oli Yoyogissa hyvin samankaltaista kuin muuallakin – piknikkejä, riemua, ruokaövereitä. Yllättävintä Yoyogi-puistossa oli koirien määrä. Hurjan söpöjä nelijalkaisia bongaillessani meinasin unohtaa tulleeni puistoon kirsikankukkien takia.

Kirsikankukka-indeksi (1-3)

Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸
Tarjoilut: 🌸 (muutama ruokakoju, juoma-automaatteja löytyy, omat eväät suositeltuja)

> Metroasema: Harajuku Station (JR Yamanote Line), viiden minuutin kävely. Vieressä on kuuluista temppeli Meiji Jingu. Sekä puisto että temppeli ovat ilmaisia.

 

shinjuku gyoen ja kirsikkapuu

shinjuku gyoen sakura

shinjuku gyoen monivärinen kirsikkapuu

Shinjuku Gyoen

Tokion kirsikankukka-lokaatioiden ykkönen on selvä: Shinjuku Gyoen. Se on yksi Tokion suurimmista puistoista keskeisellä lokaatiolla, jota reunustavat Shinjukun pilvenpiirtäjät. Kirsikankukkalajien kirjo on huima. Puistossa on niin paljon pikkuteitä samoiltavaksi, ettei yhdellä kerralla ehdi oikein kiertämään ja näkemään kaikkea.

Shinjuku Gyoen tarjoaa monenlaisia piknikpaikkoja: kauniimmat japanilaisen puutarhan laidalla, kukkarikkaimmat maisemapuutarhan niityillä, yksityisimmät näiden kahden välissä, Shouten-Tei teehuoneen vieressä.

Viihdyin puistossa niin paljon, että päädyin sinne kahdesti viikon sisään. Kirjoitan näistä kahdesta visiitistä enemmän erikseen! <3

Kirsikankukka-indeksi (1-3)

Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸🌸🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸🌸
Tarjoilut: 🌸 (muutama kahvilantapainen, tuo eväät)

> Metroasema: Shinjukugyoenmae. Sisäänpääsymaksu 500 ¥, vaihtareille 250 ¥. Puistoon on kolme sisäänpääsyporttia. 

 

+ Yhteenveto: Tokio on loistava paikka kirsikankukkien ihailuun ja vaihtoehtoja on paljon! Postauksen ensimmäinen osa löytyy täältä. Tunnelmaa löytyy toki läpi Japanin muualtakin.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Risteilyllä Sumida-joella Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan

lauantai, huhtikuu 6, 2019
japanin kaupunkimaisemaa, futuristisia rakennuksia. tokyo sky tree ja asahin pääkonttori, jonka päällä kultainen kakan näköinen veistos

Tokioon saa toisen vinkkelin mereltä päin katsellessa. Risteilyjä Tokion Sumida-joella on monenlaisia, vaatimattomammista lautoista lounas- ja illallisristeilyihin. Testissä lautta-ajelu Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan.

 

Oli viimeinen kokonainen päiväni hostellissa Asakusassa. Sää oli kaunis ja kuulas, tahdoin tehdä jotain mitä en ole vielä Tokiossa ehtinyt kokemaan. Nimittäin nähdä Tokion mereltä päin.

Iso osa laivoista ja risteilyistä lähtee Asakusasta, josta ainakin Tokyo Cruise seilailee Hamarikyu-puutarhaan, Toyosuun, Obaidaan ja Hinoden laituriin. Valitsemani veneajelu Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan sisälsi myös puutarhan pääsylipun (yht. 980¥). Infoa laivan aikatauluista ja reiteistä löytyy täältä.

Maisemia on luvassa heti Asakusan lähtölaiturista irtaannuttua – Japanin korkein rakennus Tokyo Sky Tree ja Asahi-oluen pääkonttori kullanvärisine arkkitehtuureineen. (Jokainen saa itse päättää, näyttääkö sen päällä komeileva veistos enemmän liekiltä vai kakalta.)

Lautta-ajelu kestää puolisen tuntia, samaan aikaan laivan kovaäänisistä selitetään mitä laivan kummallakin puolella milloinkin näkyy.

tokion taloja mereltä päin ja valkoinen laiva
Kaikki näyttää paremmalta kirsikankukilla.

japanilaisia lautassa
Parhaiten varustautuneilla oli oma viltti mukana, huhtikuun alun ilma kun oli varsin viileä.

kyltti lautassa: "may peace prevail on earth"
Kyllä nyt aina pitää veneen seinällä rauhanjulistus olla. Kaksin kappalein, molemmin puolin lauttaa.

kerrostalon parvekkeilla roikkuu futon-patjoja
Futonit roikkuvat niin korkeiden talojen parvekkeilla, että ihmettelen miten ihmiset uskaltavat. Mitä jos tuuli vie pyykit mennessään?

maisemia sumida-joelta, pilvenpiirtäjiäPilvenpiirtäjiä pilvenpiirtäjien perään.

lautan kapteeni japanissa
Laivan kapteeni.

 

Hamarikyu-puutarha

Hamarikyu on yksi Tokion kuuluisimmista puutarhoista. Se oli ennen shogunaatin palatsi ja osa entisen Edon kaupungin ulointa muuria. Nykyisin puutarha on erikoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, kun perinteisen puutarhan takana nousevat pilvenpiirtäjät. Puutarhan erikoisuus on erilaiset suolavesialtaat ja minikokoiselta saarelta löytyvä perinteinen teehuone.

hamarikyu-puutarha

tyttö kimonossa ja ihmisiä kirsikankukkapuiden alla

Kirsikankukat näyttivät upeilta täälläkin. Vaikka oltiin huhtikuun puolella, osa muualla jo putoilevista kukista oli täällä vasta avautumassa. Ehkä mereltä tuleva viima vaikuttaa asiaan.

Puiston mielenkiintoisin osuus itselleni oli vanhat rakennukset. Iso osa niistä oli varattu Edo-kauden yläluokan harrastukselle, haukkametsästykselle. Ideana on vangita haukkoja luonnosta ja kesyttää ne tottelemaan ihmistä, mutta hyökkäämään silti pienempien lajien kimppuun. (Haukkametsästys on edelleen sallittua monissa Euroopan maissa ja Lähi-idässä. Kyseessä ei ole ilmeisesti kovin suosittu ilmiö, sillä haukkojen kouluttaminen on niin haastavaa.)

hamarikyu-puutarhan rakennuksia

hamarikyu-puutarhan rakennuksia

puukatto japanilaisessa talossa

Näissä huoneissa on yläluokka hengaillut metsästysjahteja odotellen. Ainakin osa rakennuksista (ellei jopa kaikki) on rakennettu myöhemmin uudelleen vanhan mukaiseksi.

Tapa on luonnonmullistusten runtelemassa ilmeisesti Japanissa yleinen. Koenkin usein museoissa hämmennystä, kun en tiedä mikä esillä olevista esineistä on aito ja mikä replika. (Kirjoitusmerkkien lisää opiskelu auttaisi varmasti tätäkin asiaa!)

Hamarikyu-puutarhan oja

Täällä Hamakiryun alueella metsästettiin haukkojen avulla ankkoja, jotka saatiin houkuteltua kaivettuun ojaan houkutuslintua käyttämällä. Täällä metsästys tapahtui. Nyky-Tokion kurki on onneksi turvassa pataan joutumiselta!

sakura hamarikyun puutarhassa

kukkaniitty hamarikyu-puutarhassa

hamarikyun puutarhan lehtiä

Tokiossa on kevättä ilmassa, vanhojen kukkalajien tiputtaessa terälehtensä ovat seuraavat vuorossa valmiina. Myös Hamarikyussa sakura näytti kaunilta.

Myös tässä puutarhassa on piknikeille varattu niitty, jonne voi tulla eväitten kanssa. Itse en taaskaan muistanut ostaa eväitä valmiiksi, joten päätin lähteä läheiselle Tsukiji-kalatorin ulkotorille syömään jotain. (Paikka oli kuihtunut valtavasti sitten viime visiitin vuonna 2016. Muutaman korttelin sisällä oli yli viisi Sushizanmai-ketjuravintolaa ja hallissa vain muutama hassu kalamyyjä. Vanha sisätori, jossa pidettiin mm. kuuluisia tonnikalahuutokauppoja, on siirtynyt Toyosuun viime lokakuussa.)

yksi tokion vanhimmista männyistä

Edo-kaudella istutettu mänty.

kyltti: "please feel free to dust the surface with your shoes with the duster"

Ah, niin japanilaista!

 

Tsukijin jälkeen matka jatkui vielä Japanin ainoaan mainosmuseoon. Se sijaitsi kivenheiton päässä sekä Hamarikyusta että Tsukijista. The Ad Museum Tokyon esittelypostaus erikseen täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan vaihto-oppilaana Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Tokio

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

keskiviikko, huhtikuu 3, 2019
asakusa katu sadesäällä

Tämä on kolmas vierailuni Japanissa. 2016 vietin puolitoista viikkoa Tokiossa, viime kesänä kiersin Kansaita ja olin kuukauden vapaaehtoistöissä Hiroshimassa.

 

Olin kuitenkin ehtinyt unohtaa…

… miltä tuntuvat viileät kevätillat iholla, kun takki ja villatakki eivät millään meinaa riittää pitämään lämpimänä. Ja miten ihanaa sellaisina päivinä on on löytää vessa, jossa on lämmitetty vessanpönttö. Ja että combinit myyvät talvikaudella tölkki- ja pullojuomia myös lämmitettynä. Hymyilyttää kävellä lämmin kahvitölkki taskussa sormien lämmikkeenä, kun harppoo merituulen puhaltamilla kaduilla.

… miten paljon kyltinpitelijä-ammatteja Japanissa tuntuu olevan. On tämäkin ratkaisu lähes täystyöllisyyteen! (Menemättä siihen, ettei suurin osa naimisissa olevista naisista käy töissä, mutta he ovat tilastojen ulkopuolella.)

wasabi-kasveja

katukojun myyjä liekittää kalavarrasta

… miten epätasaisesti ihmiset tuntuvat jakautuneen tämän kaupungin sisällä. Yhdessä kohdassa saattaa olla huima tungos, muutaman korttelin päässä taas hyvin tilaa kulkea. Ja taas kun kulkee metrolla muutaman aseman kauemmaksi, ei välttämättä ohita kadulla ketään hetkeen. Tokio tuntuu yllättävän kylämäiseltä. Ihan kuin se olisi metroverkoston yhdistämiä erikokoisia kaupunkeja, joista vain muutama on valtava.

… miltä Japani kuulostaa. Pelihallien korviahuumaavalta meteliltä, jingleiltä, metron hiljaisuudelta. Välillä ihmisten virta on käsittämätön, mutta samalla on hiljaista, ihan kuin äänet olisi painettu pois ”mute”-napista. Tietysti on metrovaunujen kolina ja liikenteen äänimatto, mutta monesti ihmisten äänet tuntuvat puuttuvan kokonaan. (Vasta tätä kirjoittaessani tajusin järjettömyyden – korkokengät ovat täällä tosi suosittu jalkine, mutta en muista kuulleeni niiden kopinaa missään!)

sateella ihmisiä muoviverhon takana syömässä

paketti valkoisia mansikoita

harajukun takeshita-dorin tungos

… miksi japanilaiset nukkuvat metroissa. Väsymyksen ja pitkien päivien takia, toki, mutta myös siksi, että hiljainen tunnelma lämpimässä junanvaunussa on niin uskomattoman unettava yhdistelmä. Väkisinkin nuokahtaa. Etenkin, jos on metrolukemistona kimurantti Japanin kielen oppikirja.

… kuinka vanhanaikaista täällä aina välillä on. Metroasemalla on kolikkopuhelimet, asuntolasta mainitaan erikseen faksausmahdollisuudet. Miten aamumetrossa matkustaa lähes identtinen bisnesihmisten kansa. (Työelämä näyttäytyy jännän muodollisena. Jopa hipsteri, joka tulee tekemään hostellin aulassa minulle käyttäjätestiä suunnittelemastaan sovelluksesta, näyttää LinkedIn-kuvassaan samanlaiselta tylsältä pukumieheltä kuin he kaikki muutkin.)

… miten nopeasti jeneistä pääsee eroon ostamalla automaattiteetä, onigireitä ja temppeli-ennustuksia.

japanilaista keramiikkaa

japanilainen munakas-annos

… että aasialaiset katsovat tosi hämmentyneesti sekadormeissa majoittuvaa yksin reissaavaa naista.

… miten paljon identtisiä kuvia kamerasta voi viikon kiertelyn jälkeen löytyä.

… että ilman nettiäkin pärjää, kunhan on Lonely Planetin sovellus ja offline-kartta Tokion kaduista. Olen hassu väliinputoaja nettiasioissa. Turisteille on tarjolla laaja valikoima erilaisia prepaideja viikosta kolmeen kuukauteen, mutta pidempiaikaiset liittymät alkavat vasta kuudesta kuukaudesta, joka taas on itselleni liikaa. Tilaamani prepaid on sisältänyt molemminpuolista sekoilua minun ja palvelufirman välillä, välillä netti on lähtenyt alta kokonaan. On ollut kiinnostavaa olla tahattomasti offline ja vain keskittyä kaupungin tarkkailuun.

… miten nopeasti pää putoaa Japani-asetuksille, kun täällä on ollut jo aiemmin. Alkaa ojentaa setelit ja kortit kaksin käsin, kumartelemaan ja asettumaan liikenteessä vasemmalle puolelle.

… ennen kaikkea sen, miten onnekkaita me suomalaiset opislelijat olemme. Minulla on oman korkeakoulun tuki, osakunnan apuraha ja Kela – espanjalaisella vaihtarilla ei näistä mitään. Niin, ja lukukausimaksuista puhumattakaan!

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan vaihto-oppilaana Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!