Japani Vaihdossa Tokiossa

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

keskiviikko, huhtikuu 24, 2019
Iida vaihdossa Tokiossa: taidekoulussa piirtämässä

Neljännellä viikolla koulu vihdoin alkoi. Luvassa kuulumisia vaihto-oppilaan arjesta japanilaisessa taideyliopistossa.

 

Vaihto-opiskelu tuntuu elämäni oudoimmalta pitkältä lomalta.

Ensireaktio on suunnitella joka illalle ja viikonlopulle kiehtovaa nähtävää, mutta sitten väsyn. Yritän harjoitella rentoutumaan. Katsomaan Netflixiä hyvällä omallatunnolla ja haahuilemaan. Yrittää valtavan ison aktiviteetin sijaan tehdä jotain ihan pientä, mennä vaikka piirtämään koulutehtäviä söpöön kahvilaan.

Ensimmäisellä koulukurssilla harjoitellaan sarjakuvien tekoa, perinteisellä japanilaisella mangatekniikalla. Sensei on taitava mangaka, sarjakuvataiteilija, joka ei puhu sanaakaan englantia. Onneksi apuopettajana on tutkimusassistentti, joka kääntää englantiin ohjeistusten pääkohdat.

vaihdossa japanissa - yliopiston käytävä jossa värikkäitä julisteita

Taidekoulun käytävillä bongaa enemmän shokkivärjättyjä hiuksia, kuin Tokion kaduilla monen päivän aikana. Vaatetyyleistä saisi mahtavan Art School Looks -katumuotiblogin aikaiseksi, jos kehtaisi kysyä ujoja tyttöjä asukuviin.

Tyttökoulun ihmismaisema näyttää pohjoismaisiin silmiin hassulta, on pelkkiä söpöjä nuoria aasialaistyttöjä. Minä ja toinen suomalainen vaihtari olemme ainoat länkkärit. Käytävillä kuulee myös Kiinaa ja Koreaa, mutta he lienevät tutkinto-opiskelijoita. (Ei käy kateeksi: lukukausimaksut ovat kylmäävät, yli kymppitonnin vuodessa. Toisaalta merkkilaukkujen määrästä päätellen se ei taida olla heille mikään ongelma.)

Media-osaston tervetuliaisjuhlissa jokaisen on pidettävä esittäytymispuhe. Kun dramaattiset tytöt pakoilevat mikrofonia mm. pöytien alle ryömimällä, mietin viime kesän vapaaehtoistöitä mielenterveyskuntoutujien parissa Hiroshimassa. Meno taidekoulussa tuntuu yllättävän samanlaiselta!

piirrosharjoituksia ja piirtoväline

Mangan piirtäminen lähtee viivoista, joiden harjoittelu tussiterillä ja mustepullolla vie aikansa. Kone saa levätä asuntolalla, kun nyherrän papereiden parissa korjauslakkapulloineni. Eniten haastetta tuo pisterasteri, jota lisätään töihin kollaasimaisesti, juuri oikeassa kulmassa mattoveitsellä leikaten. Näinkö nykymangatkin tosiaan tuotetaan…?

Tai niin luulen, kunnes alamme harjoitella mustekynän ja viivottimen kanssa tehtäviä räjähdyksiä ja vauhtiviivoja. Työ on suttaavaa ja tussiterä vihoviimeinen väline, jolla tahtoisin niitä piirtää vapaaehtoisesti. Kiroilen hiljaa suomeksi.

Piirrän ensimmäistä kertaa aikoihin. Niskat alkavat heti vieroksua kynä kädessä kyyhöttämistä. Päivät tuoksuvat mangamusteelta, käsiin ilmestyy mustia tahroja. Ensimmäisenä piirtopäivänä onnistun pyyhkimään mustetta vahingossa kasvoihinikin.

En ole aikoihin ollut näin kaukana mukavuusalueeltani! Mutta sepä vasta loman tunnetta lisääkin. Ei tätä oikein opiskeluksi osaa laskea, kun ei ole projekteja, tietokoneita tai tiukkoja tehtävänantoja. Työelämä on jossain kaukana – mutta toisaalta nyt ollaan maassa, jossa mangalla saattaa oikeasti voida elättää itsensä.

kouluruokaa japanilaisessa taideyliopistossa

Alan oppia sinuiksi koulun ruokalan automaatin kanssa, onneksi iso osa teksteistä on kirjoitettu äännemerkistö katakanalla. Joka päivä on tarjolla nelisen vaihtoehtoa, mutta monena päivänä niistä kaikki ovat lihaa. Silloin olen keksinyt rakennella oman kasvissetin ostamalla pikkuisia aterian osasia erikseen – 70 ¥ tofupalasta, 170 ¥ merilevä-perunasalaatista, 70 ¥ misokeitosta (yht. n. 2,5€).

Ruokalan juoma-automaatista saa veden lisäksi tietysti vihreää teetä! <3 Tätä tulen varmasti kaipaamaan Japanista vielä kauan…

Kampuksella on myös tyttöjen taidelukio. Iltapäivisin heille pidetään liikuntatunteja ulkona. On äänekkäitä kannustushuutoja, pillin vihellyksiä ja pelihallit mieleen tuovaa j-poppia. Niin, ja tietysti koulupukuja!

Koulun kello soi jokaisen tunnin välissä välitunnin merkiksi. Silloin japanilaiset kehtavat kaivaa puhelimensa esille tai käydä käytävän automaatista ostamassa juotavaa.

Koulu ei tunnu laisinkaan yliopistolta, enkä ole varma tuntuuko se edes lukiolta. Kuin olisi palannut yläasteelle tai kuvaamataidon harrastuskerhoon!

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Martina perjantai, huhtikuu 26, 2019 at 12:30

    Onpa mielenkiintoista! Tuli heti mieleen että minäkin haluan opiskelemaan jotain jonnekin ulkomaille. Se olisi varmasti hyvin opettavainen kokemus toki itse opiskelunkin takia, mutta ennen kaikkea siinä pääsisi kurkistamaan syvemmälle maan kulttuuriin ja oppisi itsestäänkin varmasti valtavasti uutta. Nauratti tuo mikrofonin pakoilu pöytien alle. Olisin niin halunnut tehdä saman ujona tyttönä vielä koulussa ollessani. 😀

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 05:28

      Kiitos, Martina! 😊 Todellakin, ulkomailla opiskelu on kiehtova mahdollisuus nähdä paikallista kulttuuria ja oleilla maassa pidempään. Suosittelen, jos mahdollisuus tulee vastaan! Ja haha, se oli kyllä tosi hassu tilanne 😁

  • Reply Teija / Lähdetään Taas perjantai, huhtikuu 26, 2019 at 15:33

    Kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta! Japani varmasti sopisi monenlaiseen vaihtoon, mutta jotenkin tuo Japanin visuaalisuus ja omanlaatuisuus sopii niin hyvin näihin sinun taideopintoihin.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 05:30

      Kiitos Teija! 😍 Todellakin, Japani on visuaalisuudeltaan täydellinen paikka taideopintoihin! Ja helpompi kielitaidoltaan heikolle, kuin luentopohjaisemmat oppiaineet 😁

  • Reply Diiskuneiti sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 12:35

    Kivasti kirjoitettu postaus ja tosi mielenkiintoinen. Siskoni piirtää mangaa ja täytyy vinkata hänelle tästä artikkelista, tuo olisi siskolleni ihan täydellinen koulu, koska hän on myös täysin hurahtanut Japaniin 🙂

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 15:33

      Kiitos kauniista sanoistasi! <3 Oooo joo, kiitos jos vinkkaat!! Tämä vaihtokouluni Joshibi löytyy monen suomalaisen AMK:n vaihtokohteista, joten tänne on hyvin mahdollisuuksia päästä vaihtoon puoleksi vuodeksi tai vuodeksi 🙂 Tutkinto-opiskelijoille lukukausimaksut on tosin aika suolaiset, jos koko tutkinnon täällä tahtoisi tehdä.

  • Reply Jenna / Citylights & Sunsets sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 18:25

    Todella mielenkiintoista luettavaa! Muutenkin kivan selkeä postaus, sellaiset kilometritekstipostaukset tulee skipattua aika helposti. Ota kaikki irti vaihtoajastasi, vaikuttaa ihan sairaan hyvältä! 🙂

    • Reply Iida In Translation maanantai, huhtikuu 29, 2019 at 08:32

      Kiitos Jenna, tosi kiva kuulla että pidit! 🙂 Yritän ehdottomasti ottaa ja nauttia joka päivästä!

  • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 29, 2019 at 20:54

    Kuulostaa mielenkiintoiselta! Piirtäminen on taito, jota olisi ihanaa osata, mutta siinä kohtaa kun sitä taitoa jaettiin niin hypättiin mun ohi 🙂 Minuakin nauratti tyttöjen pakoilu pöydän alle. Nauti, kuulostaa upealta kokemukselta!

    • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 2, 2019 at 06:44

      Kiitos Merja! 🙂 En mäkään sitä kovin hyvin näihin verrattuna osaa, mutta hauskaa vaihtelua tämä on normaaliin arkeen verrattuna! Kiitos, nautin! <3

    Leave a Reply