Monthly Archives

Haaveilu ja inspiraatio Vaihdossa Tokiossa

Loppukevään ja kesän reissusuunnitelmat

maanantai, 29 huhtikuun, 2019
punainen torii-portti Hakonessa

Japanissa oleilua on luvassa vielä useamman ihanan kuukauden ajan! Kerroin aiemmin haaveilevani sivureissuista vaihdon ajalle. Suunnitelmat ovat eläneet, mutta muutama soolomatka on nyt varattu!

 

Toukokuu: Hakone

Hakone on upea luontokohde muutaman tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Teen toukokuun lopussa sinne klassisen viikonloppureissun: lähden perjantaina ja palaan sunnuntaina. Haaveissa on tutustua alueen museoihin, ihailla luontoa, käydä järviajelulla ja nähdä höyryävää tuliperäistä maata. Ja kokea itse, haiseeko siellä yhtä pahalta, kuin pelotellaan!

Opintovapaabudjetilla kun liikutaan, majoitusmuoto on hostellidormi.

 

vesiputous luonnossa

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa kutsuu Nikko, viikonloppureissun verran tämäkin. Kaksi hostelliyötä irtosi kohtuulliseen 5200 jenin hintaan (n. 20 €/yö).

Nikko on kuuluisa upeasta luonnostaan ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvista temppeleistään. Odotan rentoutumista luonnon ääressä. Ehkäpä vihdoin muistan avata tänne raahaamiani romaaneja!

 

Japanilainen lähijuna

Heinäkuu: Seishun 18 kippu

Japanissa muulla kuin turistiviisumilla oleileva ei ole valitettavasti oikeutettu JR Passeihin, joilla pääsee matkustamaan luotijunissa kiinteään hinnalla. Passille on myös budjettivaihtoehto, jonka saa ostaa kuka tahansa: Seishun 18 kippu. Kyseinen junapassi käy vain lähijunissa ja on voimassa viiden reissupäivän ajan. JR Passista poiketen matkustuspäivät voi ripotella, eikä niiden tarvitse olla peräkkäin. Passin voi myös jakaa useamman matkustajan kesken.

Lipun paras pointti on hinta: 11 850 jeniä, eli yksi reissupäivä kustantaa alle 20 euroa. Miinuspuoli lipussa on, että se on voimassa vain koulujen loma-aikaan: kesäkuusta syyskuun alkuun, joulukuusta tammikuuhun ja maalis-huhtikuussa. (Infoa Seishun 18 Kipusta täällä ja täällä.)

Pidän lähijunailusta Japanissa, joten hidas matkustaminen ei ajatuksena haittaa. Kun kouluni loppuu heinäkuun loppupuolella, olisi muutama viikko aikaa keksiä junapassille käyttöä. Mielessä on lähteä Japanin länsirannalle Kanazawaan. Siellä pitäisi olla hyviä taidemuseoita ja Kioton tunnelmaa ilman Kioton tungosta. Matkan varrella olisi mm. Takayama, ja muita kohteita Japanin alppien varjossa. Matka-aika Tokiosta Kanazawaan tosin on aika hurja – noin 13 tuntia, sisältäen 6–8 junan vaihtoa.

Reitti-ideoita vastaanotetaan! Minne menisin?

taipein kaupunkimaisemaa

Elokuu: Taiwan

Elokuun pidemmäksi lomakohteeksi valitsin Taiwanin. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajattelin viettää maassa vajaa pari viikkoa, ja kierrellä parhaani mukaan.

Ajatus olisi olla muutama päivä Taipeissa ja matkustaa luotijunalla etelään Kaohsiungiin (Taiwanissa luotijunat maksavat murto-osan siitä mitä Japanissa, jee!). Sieltä tie vie Taitungiin. Taitungista olisi tarkoitus jatkaa vielä Green Islandille, vulkaaniselle saarelle jossa on erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja harvinaisia suolavettä sisältäviä kuumia lähteitä. (Riippuu tosin ihan siitä, onko saariparka loppuunmyyty jo tässä vaiheessa, kuten minulle kävi viime kesänä Naoshiman kanssa… Toivotaan parasta!)

Taiwanissa kiinnostavat myös sohvaperunalle sopivat luontokohteet, ruokatorit ja yleinen kuhina. Aavistus rantalomafiilistäkään ei olisi pahitteeksi – jos vaan maltan!

Taiwan-suosituksia ja vinkkauksia otetaan mielellään vastaan myös! <3

 

Kuvat:
Hakonen torii-portti: Azlan Baharudin / Unsplash
Nikkon vesiputous: Sam Lee / Unsplash
Lähijuna: oma räpsy viime kesältä
Taiwanin kaupunkimaisema: Remi Yan / Unsplash

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

sunnuntai, 28 huhtikuun, 2019
tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Luulitko, että geishoja on vain Kiotossa? Luulit väärin! Geishoihin voi törmätä poistumatta Tokiosta – ja jopa ilmaiseksi!

 

Japanin pääkaupungista Tokiosta löytyy 50 ammattia harjoittavaa geishaa – toki vähemmän kuin perinteisemmästä Kiotosta, jossa heitä on 300. Todella hyvällä tuurilla Tokion geishan voi nähdä alkuillasta suuntaamassa teehuoneeseen Asakusan pienillä kaduilla, mutta varmempi tapa on päästä jonnekin missä geishat esiintyvät. Yksityinen illanvietto geishojen kanssa istuu harvan budjettiin (tai on mahdollistakaan ilman suosituksia), mutta Asakusan turistikeskuksessa on ratkaisu! Täällä nimittäin pääsee katsomaan geishoja täysin ilmaiseksi.

Olimme Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa käyneet aamulla katsomassa upeaa Oiran-kulkuetta läheisellä Kannon-uran alueella (postaus kulkueesta täällä). Päätimme sen jälkeen käydä vilkaisemassa maisemia Asakusan turistikeskuksessa. Maisemat olivatkin kauniit – yli matalan Asakusan, Senso-jin temppelialueelle ja Sumida-joelle.

asakusan sensoji-temppeli ylhäältä päin

Sitten tuli kuulutus, että auditoriossa alkaa kohta geishaesitys. Ei tarvinnut miettiä kahdesti, mennäkö vai eikö mennä!

Geishaesitykseen pääsee ilmaisella lipulla, jonka voi noutaa turistikeskuksesta saman päivän aamuna. Lipullisia paikkoja on 85. Ovelta pääsee sisään seisomapaikoille 30 – sinne mekin suuntasimme. Moni lipun aamulla noutaneista oli kuitenkin jättänyt saapumatta paikoille, joten kohta turistikeskuksen työntekijät ohjeistivat ihmisiä tiivistämään. Me pääsimme loistaville paikoille kolmanteen riviin.

Geisha ojentaa arvontalappua

Kun geishat saapuivat, auditorion tunnelma tiivistyi.  Ensin leikittiin perinteistä japanilaista peliä, jossa tikkuun on sidottu lanka, jonka päässä on pieni teekuppi. Ensimmäisenä lankaa kierittämällä kupin ylös nostanut on voittaja.

”Ei huolta, jos ei osaa, humalaiset japanilaisetkin selviävät tästä!” selitti juontaja, samalla kun istumanumeroiden mukaan peliin arvotut ihmiset astuivat lavalle.

Tokion geishoja upeissa kimonoissa

tanssiva geisha piiloutuu viuhkan taakse

Sitten oli soiton, laulun ja tanssin aika. Edeltävillä penkkiriveillä istuvat ihmiset unohtuivat.

Yksi geishoista lauloi ja soitti kitarannäköistä shamisen – soitinta, jonka ääni kuulostaa itämaiselta  kanteleelta. Kaksi geishaa ja yksi maiko tanssi viuhkoineen, pienieleisin liikkein. Maikot ovat geishaharjoittelijoita, jotka pukeutuvat geishoja värikkäämmin ja näyttävämmin, mutta eivät ole vielä täysin valmiita esiintymistaidoissaan.

Asut ovat viimeistä yksityiskohtaa myöten hiotut, vaaleaksi puuteroituun niskaan asti. (Niskaa muuten pidetään japanilaisessa estetiikassa erityisen viehättävänä alueena. Siksi kimonot monesti puetaan sitä vilautellen.)

geishan tanssia viuhkan kanssa

geisha tanssii sinisessä kimonossa

Geishojen tanssiliikkeet olivat pienieleisiä ja elegantteja. Arvoitukselliset kasvojen ilmeet toivat mieleen Mona Lisan. Viuhkojen liikkeet kertoisivat varmasti valtavasti, jos niiden symboliikkaa osaisi tulkita.

Tanssissa oli myös hienovaraista flirttiä, kuten ranteen paljastamista juuri oikeissa kohdissa. Silloin aluskimonon punainen kangas paljastui. (Punainen väri symboloi Japanissa kauneutta, onnellisuutta ja erotiikkaa. Siksipä punaista löytyy niin geishojen meikistä kuin asuistakin.)

miespuolinen geisha tanssii

Tiesitkö, että geishat olivat muuten alunperin miehiä? Silloin he huvittivat ihmisiä juhlissa kertomalla tarinoita. Kirjaimellisesti sana geisha tarkoittaakin taiteen tekijää / esiintyvää taiteilijaa, eikä heitä tule sekoittaa kurtisaani-oiraneihin.

Asakusan erikoisuus oli juurikin miespuolinen geisha. Hänen tanssistaan tuli mieleen tarinaa kertova miimikko. Välillä nähtiin tuttuja jossain kaukana, välillä kalastettiin – kunnes nähtiin jotain suurta. Kielitaitoni ei riittänyt ymmärtämään laulun sanoista, mitä sitten tapahtui.

Turisteiden räpsivistä kameroista ja auditoriomiljööstä huolimatta kokemus oli lumoava! Kuvaaminen on sallittu, kunhan et käytä salamaa.


Asakusa Geisha Sitting Room 2019 järjestetään Asakusan kulttuurikeskuksessa 1.6., 8.6., 15.6., 22.6. sekä 13.7. / Tila: Taito Ward Asakusa Culture Tourism Center 6F Multipurpose Space. / Ohjeet: Hae lippu esityspäivän aamuna klo 10 alkaen ensimmäisen kerroksen infosta. Kannattaa katsella turistikeskuksen sivuja myöhäisemmistä päivämääristä, ilmeisesti esityksiä on järjestetty jo pidemmän aikaa ja luulisi niiden jatkuvan. Turistikeskuksen sivujen omaa infoa täällä. / Metroasema: Asakusa Station.

 

paikallinen televisioryhmä haastattelee kimonoon pukeutuneita naisia. seurassa paidattomia painijamaskisia miehiä

PS. Ja Tokiossa kun ollaan, nähtävyyksillä tulee usein törmättyä kuvausryhmiin. Tämän seurueen vaatteet olivat astetta överimmät! (Ja jos joku miettii niin ei, ei ole hyvä idea kulkea paidattomana Tokiossa.)

Katso geishojen tanssia videomuodossa Lanttimatkat-kanavalta:

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

perjantai, 26 huhtikuun, 2019
Tokyo Metropolitan Government Building ja kirsikankukkia

observatorion kyltti

Ilmaista tekemistä Tokiossa -sarja tutkii tällä kertaa Tokiota yläilmoista käsin. Siinä sivussa löytyi kaikille avoin flyygeli ja olympialippu.

 

Shinjukussa sijaitseva Tokion metropolialueen hallintorakennus Metropolitan Government Building on yksi harvoista paikoista, joissa pääsee ilmaiseksi pilvenpiirtäjän yläkerroksiin. Rakennus on valmistunut vuonna 1991 ja tänä vuonna sen näkäalatornit remontoidaan kumpikin vuorotellen. Remonttibuumi on tällä hetkellä Tokiossa vahvana muutenkin, sillä ensi vuonna kaupunki täyttyy olympialaisvieraista ja -turisteista.

Pilvenpiirtäjästä löytyy kaksi näköalatasannetta, sekä pohjoisesta että eteläisestä tornista. Näkymä on suhteellisen samanlainen, mutta juuri remontista valmistuneessa eteläisessä tornissa on eräs selkeä lisänähtävyys!

Arkipäivänä jono hisseille ei ole pitkä. Laukkutarkistuksen jälkeen huristellaan hiirenhiljaisella hissillä 45. kerrokseen.

Tokion siluettiTokion katuja kaukaaTokion siluetti ja jännittäviä pilvenpiirtäjiäTokion taloja pilvenpiirtäjästä

Maisemat

Parinsadan metrin korkeudesta on upeat näköalat ympäri Tokion. Toisella puolella näkyy näköalatorni Tokyo Sky Tree ja kauniita viheralueita, kuten Shinjuku Gyoen ja Meiji Jingu -temppeliä ympäröivät puistot. Näiden kahden välissä on jännittävä sinikattoinen rakennelma, joka on kooltaan suuren puiston kokoinen. Siitä on tulossa pääareena vuoden 2020 Tokion olympialaisiin.

Eteläinen torni on juuri valmistunut remontista. Pohjoinen torni on menossa remonttiin 1.5.2019 ja se aukeaa yleisölle 16.1.2020.

mies soittaa flyygeliä näköalatornissa

keltainen pallokuvioitu flyygeli ja koskettimet

Kaikille avoin flyygeli

Miltä kuulostaisi soittaa pianoa kahdensadan metrin korkeudessa? Täällä se onnistuu!

Eteläisen observaatiotornin helmi on ollut paikalla vasta huhtikuun alusta asti. Tänne on nimittäin lahjoitettu Yaoi Kusaman maalaama flyygeli, jota voi kuka tahansa käydä soittamassa! Maisemat saattavat olla hienoimmat, joissa tavallinen pulliainen pääsee elämänsä aikana konsertoimaan.

Vierailuni aikaan paikalla oli hämmentävän monta lahjakasta pianistia. Kohteliaasti he odottivat pianon olevan tyhjillään, ottivat nuotit esille ja soittivat kukin yhden kappaleen.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että laulaminen on kielletty!

 

Tokion siluetti, taustalla pieni Fuji-vuori!

Milloin voi nähdä Fujin?

Kirkkaalla säällä Tokiosta käsin voi nähdä Fuji-vuoren. Paras ajankohta on talvisin, auringonlaskun aikaan.

Huhtikuinen sää oli hieman pilvinen, mutta edellisen päivän sateet olivat tainneet viedä ilmansaasteita mukanaan. Fuji-san nimittäin erottui selkeästi läheisempien vuorten takaa. Se oli kuitenkin niin himmeänä, että joutui vähän siristämään silmiään, oliko se nyt aivan varmasti tosiaan Fuji. Moni turisti tuntui kulkevan ikkunoiden ohi tajuamatta ollenkaan, minkä näyn he sivuuttivatkaan.

Mutta siellä se oli – epäluonnollisen kauniina kaukana horisontissa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni upean Fuji-sanin! <3 Kaltaiselleni Japani-intoilijalle (ja Fujin näkemisestä kauan haaveilleelle) se oli valtavan suuri hetki.

 

hello kitty -nukkeja kimonossa

tuliaisostoksia tokiossa

Aktiviteetit

Tarjolla on pieni kahvila, jonka hinnat ovat varsin pilvissä (ehe-ehe!). Tornista löytyy myös pieni matkamuistomyymälä mochi-rasioineen ja postikortteineen, mutta halvemmat ja suuremmat valikoimat löytyvät muualta kuin täältä.

 

Olympialiput Tokiossa

Tokyo 2020 olympialaisten maskotit

+ Aulan näyttelyssä voi nähdä olympialaislipun!

Tokion 2020 olympialaisiin asti Metropolitan Government Buildingin aulasta löytyy myös toisenlainen vetonaula. Olympialaisten ja paraolympialaisten lippuja saa nimittäin mennä ihailemaan kuka tahansa!

Voit myös napata itsestäsi kuvan olympialaisten söpöjen maskottien kanssa. Lippukin näytti kuljetuslaatikosta päätellen kiertäneen ainakin Ateenassa, Pekingissä, Lontoossa ja Riossa.

 

> Metropolitan Government Building on ilmainen. Metroasema Tocho-Mae Station löytyy samaisen pilvenpiirtäjän kellarikerroksesta. JR:n asemalta Shinjuku on myös kävelymatka. Ajantasaisin tieto löytyy observatorion sivuilta täältä

Lisää tekemistä Tokiossa:

Risteilyllä Sumida-joella Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 1
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2
Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä, tällä hetkellä seikkaillaan vaihto-oppilaana Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

keskiviikko, 24 huhtikuun, 2019
Iida vaihdossa Tokiossa: taidekoulussa piirtämässä

Neljännellä viikolla koulu vihdoin alkoi. Luvassa kuulumisia vaihto-oppilaan arjesta japanilaisessa taideyliopistossa.

 

Vaihto-opiskelu tuntuu elämäni oudoimmalta pitkältä lomalta.

Ensireaktio on suunnitella joka illalle ja viikonlopulle kiehtovaa nähtävää, mutta sitten väsyn. Yritän harjoitella rentoutumaan. Katsomaan Netflixiä hyvällä omallatunnolla ja haahuilemaan. Yrittää valtavan ison aktiviteetin sijaan tehdä jotain ihan pientä, mennä vaikka piirtämään koulutehtäviä söpöön kahvilaan.

Ensimmäisellä koulukurssilla harjoitellaan sarjakuvien tekoa, perinteisellä japanilaisella mangatekniikalla. Sensei on taitava mangaka, sarjakuvataiteilija, joka ei puhu sanaakaan englantia. Onneksi apuopettajana on tutkimusassistentti, joka kääntää englantiin ohjeistusten pääkohdat.

vaihdossa japanissa - yliopiston käytävä jossa värikkäitä julisteita

Taidekoulun käytävillä bongaa enemmän shokkivärjättyjä hiuksia, kuin Tokion kaduilla monen päivän aikana. Vaatetyyleistä saisi mahtavan Art School Looks -katumuotiblogin aikaiseksi, jos kehtaisi kysyä ujoja tyttöjä asukuviin.

Tyttökoulun ihmismaisema näyttää pohjoismaisiin silmiin hassulta, on pelkkiä söpöjä nuoria aasialaistyttöjä. Minä ja toinen suomalainen vaihtari olemme ainoat länkkärit. Käytävillä kuulee myös Kiinaa ja Koreaa, mutta he lienevät tutkinto-opiskelijoita. (Ei käy kateeksi: lukukausimaksut ovat kylmäävät, yli kymppitonnin vuodessa. Toisaalta merkkilaukkujen määrästä päätellen se ei taida olla heille mikään ongelma.)

Media-osaston tervetuliaisjuhlissa jokaisen on pidettävä esittäytymispuhe. Kun dramaattiset tytöt pakoilevat mikrofonia mm. pöytien alle ryömimällä, mietin viime kesän vapaaehtoistöitä mielenterveyskuntoutujien parissa Hiroshimassa. Meno taidekoulussa tuntuu yllättävän samanlaiselta!

piirrosharjoituksia ja piirtoväline

Mangan piirtäminen lähtee viivoista, joiden harjoittelu tussiterillä ja mustepullolla vie aikansa. Kone saa levätä asuntolalla, kun nyherrän papereiden parissa korjauslakkapulloineni. Eniten haastetta tuo pisterasteri, jota lisätään töihin kollaasimaisesti, juuri oikeassa kulmassa mattoveitsellä leikaten. Näinkö nykymangatkin tosiaan tuotetaan…?

Tai niin luulen, kunnes alamme harjoitella mustekynän ja viivottimen kanssa tehtäviä räjähdyksiä ja vauhtiviivoja. Työ on suttaavaa ja tussiterä vihoviimeinen väline, jolla tahtoisin niitä piirtää vapaaehtoisesti. Kiroilen hiljaa suomeksi.

Piirrän ensimmäistä kertaa aikoihin. Niskat alkavat heti vieroksua kynä kädessä kyyhöttämistä. Päivät tuoksuvat mangamusteelta, käsiin ilmestyy mustia tahroja. Ensimmäisenä piirtopäivänä onnistun pyyhkimään mustetta vahingossa kasvoihinikin.

En ole aikoihin ollut näin kaukana mukavuusalueeltani! Mutta sepä vasta loman tunnetta lisääkin. Ei tätä oikein opiskeluksi osaa laskea, kun ei ole projekteja, tietokoneita tai tiukkoja tehtävänantoja. Työelämä on jossain kaukana – mutta toisaalta nyt ollaan maassa, jossa mangalla saattaa oikeasti voida elättää itsensä.

kouluruokaa japanilaisessa taideyliopistossa

Alan oppia sinuiksi koulun ruokalan automaatin kanssa, onneksi iso osa teksteistä on kirjoitettu äännemerkistö katakanalla. Joka päivä on tarjolla nelisen vaihtoehtoa, mutta monena päivänä niistä kaikki ovat lihaa. Silloin olen keksinyt rakennella oman kasvissetin ostamalla pikkuisia aterian osasia erikseen – 70 ¥ tofupalasta, 170 ¥ merilevä-perunasalaatista, 70 ¥ misokeitosta (yht. n. 2,5€).

Ruokalan juoma-automaatista saa veden lisäksi tietysti vihreää teetä! <3 Tätä tulen varmasti kaipaamaan Japanista vielä kauan…

Kampuksella on myös tyttöjen taidelukio. Iltapäivisin heille pidetään liikuntatunteja ulkona. On äänekkäitä kannustushuutoja, pillin vihellyksiä ja pelihallit mieleen tuovaa j-poppia. Niin, ja tietysti koulupukuja!

Koulun kello soi jokaisen tunnin välissä välitunnin merkiksi. Silloin japanilaiset kehtavat kaivaa puhelimensa esille tai käydä käytävän automaatista ostamassa juotavaa.

Koulu ei tunnu laisinkaan yliopistolta, enkä ole varma tuntuuko se edes lukiolta. Kuin olisi palannut yläasteelle tai kuvaamataidon harrastuskerhoon!

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

Japani Ruoka Tokio

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

sunnuntai, 21 huhtikuun, 2019
Harajukun kawaii monster cafen sisustusta

Tokio on koti useammalle mitä hullummalle teemakahvilalle, -baarille ja ravintolalle. Ensimmäisenä vuorossa teemakahviloiden klassikko, Kawaii Monster Cafe Harajukussa.

 

Kivenheiton päässä Takeshita dori -ostoskadusta, ostoskeskuksen viidennestä kerroksesta, löytyy hullusti sisustettu teemamaa. Erikoisen visuaalisen maailman on suunnitellut Sebastian Masuda.

tokion teemakahvilat: kawaii monster cafen baari tokion teemakahvilat: kawaii monster cafen sisustustatokion teemakahvilat: kawaii monster cafen sisustusta

Tilat

Teemaravintola on sisustettu useampaan eri osaan. Mushroom Disco on yhtä sieninen, kuin miltä se kuulostaakin. Milk Stand on äärimmäisen hämmentävä kattoon kiinnitettyine maitopulloineen ja eläinpatsaineen, joiden silmät kiiluvat pimeässä. Söpömmässä Mel Tea Roomissa voi päästä istumaan kuppikakun sisään – mutta sen vieressä on omituinen Bar Experiment -baaritiski lonkeroineen. Tunnelma on trippaileva ja sadunomainen. Samalla söpö ja aivan täysin kahjo, tavalla joka tuo mieleen Liisa Ihmemaassa -sadun Irvikissan.

Kaiken tämän visuaalisen ilotulituksen keskellä on pauhaavaa musiikkia ja pyörivä Sweets-Go-Round -lavarakennelma, jonka päälle henkilökunta pomppii välillä tanssimaan.

Kahvilan pienuus tulee yllätyksenä. Peileillä on osuvasti huijattu kahvilaan lisätilaa, sokkeloisuus ja yksityiskohtien määrä saa kahvilan tuntumaan satumetsältä.

 

kawaii monster cafe harajukun jälkiruokia

Ruoka

Tuskin kukaan tulee Kawaii Monster Cafeen ruoan takia, mutta hinnoittelupolitiikka pakottaa tilaamaan myös syötävää. Ruokalista on hyvin lihapitoinen, mutta yhden pastoista näyttäisi saavan pyydettäessä kasvisversiona.

Olimme kuulleet, ettei ruoka ole täällä kovin kaksista, joten söimme pääruoat etukäteen. Täällä riitti jälkiruokalinja. Ystävälleni chemical cake maistui, mutta oma cat food ice cream -annokseni oli söpöstä ulkonäöstään huolimatta mauttomin, mitä olen koskaan ravintolassa syönyt.

Muiden pöytien pääruoka-annokset näyttivät kiehtovilta (mm. monsterihampurilaisia vihreän sämpylän sisässä, jolle on askarreltu silmät), mutta mausta en tiedä nettiarvioita enempää. Hullusti koristeltuja drinkkejä katsellessa iski kylläkin aikamoinen ateriakateus.

 

kawaii monster cafen drag-esiintyjä tyllihameessa

koristeellisesti pukeutuneita esiintyjiä

tanssiva ja hymyilevä drag-artisti

Aktiviteetit

Kawaii Monster Cafen vetonaulana ovat erilaiset esitykset: kannattaa huomioida esiintymisajat, jotta varmasti näet jotain! Itse emme tietenkään näin tajunneet tehdä, vaan lompsimme paikalle esitysten välissä emmekä jaksaneet odottaa seuraavaa. Onneksi teemahahmot jaksoivat nostattaa tunnelmaa pääesitysten välilläkin!

Vuonna 2019 show’t ovat viikolla kello 13 ja 14, lauantaisin 12.30, 14, 15.30, 18.30, 20 ja 21.30 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä 12.30, 14, 15.30, 17 ja 18.30.

Arki-iltaisin on tarjolla myös erikoisohjelmaa. On burleskia, drag-showta ja kawaii oiran -nimellä kulkevaa esitystä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että osa iltashow’sta on K20 ja suunnattu vain aikuisille.

 

kawaii monster cafen sisustusta, hulluja sienilamppuja

Yleisarvio

Japanissa on aina yhtä ilahduttavaa, että mitä lapsellisimpiin paikkoihin on aikuistenkin aivan ok mennä yksin tai keskenään. Tietysti Kawaii Monster Cafe sopii loistavasti lapsillekin! Heillä näytti olevan hauskaa hahmojen kanssa tanssiessaan.

Hulluttelukahvilan kakkukahvit olivat Tokion muuhun hintatasoon nähden vähän suolaisen hintaiset (2100 ¥ eli n. 17 €). Suosittelen ehdottomasti menemään paikalle esitysajat huomioiden, jotta saat enemmän vastinetta rahoillesi!

Muuten tämä hullu teemamaa kannattaa ehdottomasti ottaa ohjelmaan, jos liikkuu Harajukun ja Shibuyan nurkilla.

 

>  Sisäänpääsymaksu Kawaii Monster Cafeen yli 4-vuotiaalta 500 ¥. Illallisella kävijä sitoutuu ostamaan yhden juoman ja yhden ruoan. Halvimmat annokset 850 ¥, halvimmat juomat 500 ¥. Netistä voi ostaa lippuja, joilla pääsee jonon ohi.
Osoite:
Harajuku, Jingumae, 4−31−10. / Lähin asema: Harajuku Station.

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

keskiviikko, 17 huhtikuun, 2019
Iida soittaa leikkipuhelimella harajukussa

Haloo haloo, kuuleeko Suomi? Taas on luvassa viikkokuulumisia vaihto-opiskelusta Tokiossa.

 

Tokion kevätsää ei osaa päättää, millainen haluaisi olla. On perättäisinä päivinä aurinkoista 20°c, hyytävää vesisadetta 3°c, kaiken mukanaan vievän vahvaa tuulta ja 15°c. Harkitsen ostaisinko pipon ja sormikkaat. Päätän itsepäisesti olla ostamatta, on tässä jo pari viikkoa sinnitelty ilman. Kai se kohta lämpenee…

Saan Shimakitazawassa vohvelikahvilassa eteeni haarukan ja veitsen, ensimmäistä kertaa Japanissa ollessani. Ne tuntuvat jo nyt niin isoilta ja kömpelöiltä! (Okei, inhoan silti niitä puisia kertakäyttöisia syömäpuikkoja. Pitäisi alkaa kuljettaa mukana omia syömäpuikkoja!)

kitsune udon-lounas

Metsästän viidensadan jenin lounaita, Shinjukun kellareista löytyy monta loistavaa. Hätkähdän, kun yhdessä niistä naapuripöytään sattuu kaksi vanhempaa bisnesnaista jakkupuvuissaan. Tajuan, etten ole nähnyt heidän lisäkseen yhtäkään valkokaulustöissä olevaa vanhempaa naista.

Kun katsoo tarpeeksi monta kertaa, miten ihmiset jättävät kahvilassa lompakkonsa ja puhelimensa pöytään vessareissun ajaksi, unohtaa välillä itsekin reppunsa pöytään. Vaikka siellä on kamera, henkilökortti ja käteiset. (En enää edes viitsi yrittää käyttää täällä korttia, koska lähes jokaisella yritykselläni myyjät ovat olleet enemmän tai vähemmän kauhuissaan.) Tätä tapaa en olisi kyllä Japanista halunnut omaksua!

Välillä kun kuljen pilvenpiirtäjien keskellä Shinjukussa, jalkojani alkaa heikottaa. Kaikki on niin suurta. Tunnen oloni Liisaksi Ihmemaassa juuri kun kutistusjuoma alkaa vaikuttaa.

Mutta sitten tulen takaisin hiljaiseen omaan naapurustooni ja huokaan helpotuksesta.

shinjukun värivaloja illalla

Näen elämäni ensimmäistä kertaa Fuji-vuoren Metropolitan Government Buildingin ikkunasta. Liikutun, hymyilen idioottina ja tuijotan tuijottamistani. Fuji-san on vain haalea heijastus kaukana toisten vuorten takana, mutta silti se näyttää niin kauniilta ja unenomaiselta. Kuin kraaterilta kuun pinnalla.

Nostan automaateista maksimimääriä kerran toisensa jälkeen, jotta voin maksaa koko vaihtoaikani asuntolavuokrat kerralla, kuten sopimus käskee. Raha-asiat ahdistavat. Ihan toisella tavalla, kun summat kulkevat seteleinä, eivätkä vain numeroina muovikorttia käytellessä.

Rahahuolet heijastuvat uniini – näen uudenlaisia toistuvia painajaisia. Olen yhtäkkiä jonkun panikointi-päähänpiston seurauksena ostanut äkkilennon Suomeen, vaikka tiedän, että seuraavana päivänä olisi sovittuja menoja Japanissa. Noissa unissa olen aina Suomessa ja mietin, miksi hitossa tuhlasin turhiin lentolippuihin ja ehdinkö ajoissa takaisin Tokioon.

Iida ja iso pyöreä maskotti

Mietin, onko täällä ollut jo monta pientä maanjäristystä, jota en vain ole huomannut. Suomalaisena en osaa kiinnittää asiaan huomiota. Toisaalta mikromaanjäristykset saattaisivat selittää välillä oudosti iskevää huimausta.

Käyn ensimmäistä kertaa vaihtoyliopistomme kampuksella. Yllätyn positiivisesti siitä, miten rentoja professorit ovat, vaikkakin vain yksi heistä näyttää puhuvan englantia. Teemme kurssivalinnat: animointia, kuvittamista ja sarjakuvaa. En harkitse taiteilijan uraa, joten kurssit hieman naurattavat, mutta päätän yrittää nauttia piirustelusta nyt kun kerran voin.

Opin, että päänsäryt tuntuvat tuplasti pahemmalta maassa, jossa joka asialle on kuulutus.

purikura-automaatissa piirtämässä kuviin

Sisko kysyy ”mitä sulle oikeasti kuuluu” ja sepä vasta on vaarallinen kysymys. Japanin ensimmäinen itku tulee, eikä se meinaa loppua millään. Siihen kulminoituvat kaikki ulkopuolisuuden tunteet, yksinäisyydet ja hämmennykset, sellainen epämääräinen massa joka koostuu miljoonasta pienestä yksityiskohdasta. Kielimuurista, vieraudesta ja perusasioiden hankaluudesta. Näissä hetkissä olen kiitollinen siitä, että olen vaihdossa vain elokuuhun asti. (Enemmän olen kyllä harmitellut, miksen suoraan hakenut vuodeksi! Pelkään jo nyt sitä, että aika loppuu kesken.)

Japani saa tuntemaan oloni mummomaiseksi. Valittelen päänsärkyjäni, en jaksa mennä iltaisin baareihin tai karaokeen, oma sänky houkuttaa liikaa. Tajuan muuttuneeni kukkahattutädiksi, kun seuraan äärimmäisen järkyttyneenä miten turistipariskunta halailee koko metromatkan, nainen miehen peppua koko ajan kasuaalisti hipelöiden. Mitä japanilaisetkin mahtavat ajatella?!?

Koulu vihdoin alkaa. Mutta se on jo ihan oma tarinansa.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!