Haaveilu ja inspiraatio Matkavinkit Muu höpinä

Yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet

lauantai, maaliskuu 30, 2019
iida temppelin pihassa ja kirsikkapuu
Kannattaako soolomatka? Mitkä ovat yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet? Kolme eri pituista reissua koettuani, tässä muutama huomio.

 

+ Näet enemmän

Ensimmäisellä soolomatkallani Singaporeen opin, että yksin matkustaessaan ehtii nähdä paljon enemmän kuin seurassa. Jo ensimmäisenä päivänäni ehdin kierrellä China Townia, käydä shoppailukatu Orchad Roadilla (ostamassa Uniqlosta hellehousut, sillä reiteni olivat hiertyneet ilkeästi yhteen hameessa helteessä) ja lähteä vielä Marina Bay Sandsin alueelle ja Gardens by the Bay-puistoon. Aikaa ei kulu neuvottelemiseen ja ruokapaikoiksi valitsee helposti ravintoloiden sijaan katuruokapaikkoja (ainakin hawkersien täyttämässä Singaporessa, jossa ravintolat ovat myös hinnoissaan).

Yksin asioista myös selviää nopeammin. En osaa jäädä notkumaan ravintolapöytiin yksikseni, mitä varmasti tekisin, jos olisi juttuseuraa.

 

+ Olet vapaa kompromisseista

Voit matkustaa juuri silloin kun haluat ja juuri sinne minne haluat. Herätä juuri niin aikaisin kuin tahdot, syödä juuri sitä mitä tahdot. Jäädä hotellilakanoihin jos tahdot tai kävellä jalkasi rikki aamusta iltaan nähtävyyksiä kiertämällä.

Olen yksin matkustaessani oppinut kuuntelemaan (ja hyväksymään!) temperementtiani. Välillä reissurytmini on niin överi, ettei siihen sulautuvaa seuralaista ole vielä löytynyt, ja välillä taas väsähdän täysin ja laiskottelen huolella.

 

+ Opit itsestäsi

Olen oppinut, että jaksan kierrellä uutta kaupunkia yksin korkeintaan viiden päivän verran. Sitten alan kaivata järjestettyä ohjelmaa, kahvittelua puolituttujen kanssa tai mitä tahansa, jossa pääsee juttelemaan muille ihmisille.

Olen myös oppinut, että väärällä aikavyöhykkeellä on helpompi huijata olevansa aamuvirkku, kunhan ei opeta kehoaan heräämään yhtä myöhään kuin Suomessa.

Ja niin kliseistä kuin se onkin, kaukaa on helpompi nähdä lähelle. Yksin matkustaessa on aikaa pohdiskelulle. Olen oppinut arvostamaan Suomen arjessa tärkeitä juttuja ja koen samalla arvojeni kirkastuneen.

Iida kukkapuskassa

– Sinulta puuttuu kuvaaja

Tämä kohta nyt on puolivitsillä, mutta puhelimeni on täynnä ylläolevan kaltaisia räpsyjä, joissa poseeraan ties minkä turhan objektin vieressä. Öäähh, minäkin haluan täydellisiä Instagram-kuvia! (Näitä kun kehtaa tunkea korkeintaan Instan storyyn.)

Rauhallisissa paikoissa kehtaan askarrella ajastimien kanssa, mutta kyllä se tyhjään poseeraaminen silloinkin vähän hävettää. Vai pitäisikö sittenkin niiden Instagram-poikaystävien puoliskojen hävetä, eikä minun..?

 

+ Yksin ei ole yksin

Siellä missä on wifi, siellä on myös kaikki ystävät ja perheenjäsenet.

Minulle ulkomailla yksin olo on jopa lähentänyt välejä perheenjäseniin Suomessa. Ja kuinka harvoin sitä tulee Suomessa soiteltua sanoen: ”äiti, arvaa mitä mä näin tänään?” 

(No joo, tulee sitä välillä, mutta yksin reissatessa teen sitä paljon enemmän!)

 

+ Helpompi jutella muille

Omat soolomatkani ovat sijoittuneet sellaisiin maihin, joissa usein tunnutaan pitävän etäisyyttä muihin ihmisiin. Yksin matkustaessa on saanut helposti juttuseuraa muista sooloreissaajista, ainakin silloin kun itse kehtaa avata suunsa.

Hostellien yleiset tilat ovat parhaita paikkoja sosialisointiin. Nyrkkisääntönä toimii, että mitä pienempi paikka, sitä helpommin ihmisiin tulee tutustuttua. Paras hostellimeininki oli viime kesänä pikkukaupunki Kurashikissa, jossa oli niin vähän ihmisiä, että kaikki juttelivat kaikkien kanssa.

iida punaisten torii-porttien alla

+ Kohtaamiset

Viimeisenä Osakan iltanani päädyin pienenpieneen kalaravintolaan. Se oli käytännössä vain yksi baaritiski, jonka toisella puolella kokki valmisti annokset. Juttelimme niitä näitä, omasta reissustani ja siitä miten Jay Z oli käynyt asiakkaana tuossa samassa paikassa. Meinasin vuodattaa pari kyyneltä ravintolan suussasulavan herkullisen sashimin vuoksi.

Sitten ravintolan ovi avautui ja sisään tupsahti viisi pukumiestä, jotka mahtuivat juuri ja juuri tuon saman tiskin ääreen. Yksin reissaava nainen oli heille ihmetys, mutta ei pätkääkään ahdistelevassa hengessä. Juttelimme kotimaistamme, vaahtosimme animesta, maistelimme annoksia ristiin.

Tuollaisissa hetkissä sitä miettii, että vaikka kuinka erilaista elämää elettäisiin, ihmisissä on usein enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Niinkuin vaikka rakkaus hyvään sashimiin.

 

+ Opit tyyneyttä ja kantamaan vastuuta

Ajelet väärällä metrolla väärään suuntaan, korjaat suunnan ja jäät pois väärällä pysäkillä. Nälkäkin alkaa kalvaa. On mielenkiintoista tunnistaa itsessään se ärsytys, joka saa välillä mököttämään matkaseuralaiselleen, ja kantaa se itse.

Yksin reissaaminen onkin opettanut todella paljon omien virheiden sietämisestä. Vaikka se saattaa välillä tarkoittaa, että matka Osakasta ihanaan Ujiin muuttuisi tunnin matkasta kolmeen tuntiin, koska jäät neljästi väärällä pysäkillä ja Google maps unohtaa laskea väliasemilla pysähtymiset matka-aikaan.

Maailman mittakaavassa aika pieni munaus kuitenkin.

iida ja matkalaukku

+ Opit paremmaksi päätösten tekijäksi

Opit jämäkkyyttä, kun kaikki pitää tehdä ihan ite. Yksikin reissupäivä pitää sisällään valtavasti erilaisia päätöksiä: missä ja mitä söisi, mitä tekisi, minne menisi… Vaikka porukassa reissaaminen vaatii välillä tylsiä kompromisseja, välillä haluaisi lomailla päätöksenteosta ja myötäillä muita.

Nimimerkillä: edelleen vähän väsyneenä Tokiossa, enkä meinaa keksiä tekemistä.

 

– Toisaalta välillä yksin on tosi yksin

Jos ollaan rehellisiä, välillä yksin matkustaminen tuntuu hiljaisuusretriitiltä.

Englannin kielessä on osuvasti eroteltu positiivinen yksinolo solitude ja negatiivinen loneliness. Yksin reissaaminen pitää sisällään molempia – enemmän ensimmäistä, mutta myös sitä jälkimmäistä. Haikeus iskee välillä, kun kaveriporukat ovat nauraen menossa alkuillan menoihinsa, vanha pariskunta nojailee toisiinsa kirsikankukkia katsellessaan tai ystävykset parantavat maailmaa kahvikupin yli. Tai sitten se iskee somessa, kun katsot Suomen ihmisiäsi, joiden luona et ole.

Silloin helpottaa WhatsApp-olkapää, mutta sitäkin enemmän kylmä realismi. ”Itsehän sä tänne halusit. Ja kohta olet taas Suomessa ja tahdot taas lähteä jonnekin!”

 

+ Saatat myös voimaantua

Kun sohvaperuna raahaa ylipakattua rinkkaa ympäri Kansaita, mikä aiheuttaa hikeä, hiertymiä ja turhautumisraivoa, voi samalla myös myhäillä itsekseen.

Pärjään hienosti yksin!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Hannaäiti lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 15:07

    Olipa mielenkiintoista lukea sun ajatuksia taas. Sinusta on tullut ajatteleva aikuinen.

    • Reply Iida In Translation lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 15:50

      Ihana äiti! 😁❤️

      Kai se tässä melkein 27-vuotiaana on jo vähitellen aikakin!

  • Reply Ne Tammelat lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 16:06

    Ihanan rehellinen katsaus yksin matkustamiseen! Mulla on maailman paras matkakumppani, jonka kanssa tykkään reissata, mutta nostan hattua kaikille yksin matkustaville ja ehkä vielä joku kaunis päivä uskaltaudun itsekin ihan yksin reissuun. Lentomatkoja olen tehnyt itsekseen, mutta kohteessa on sitten viimeistään ollut tuttuja odottamassa.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 02:54

      Kiitos kommentista! 🙂 Jos nyt totta puhutaan, itsellä yksin matkustaminen on enemmänkin sitä, että matkakumppani puuttuu. Mikään ei ole kullan arvoisempaa kuin se, että on samanhenkistä ja -rytmistä matkaseuraa! <3 Ihania reissuja teille tulevaisuudessa 🙂

  • Reply Iinatravelsblog lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 16:48

    Kivoja ajatuksia ja hyvä postaus! Välillä yksin matkustaessa voin todellakin ymmärtää tuon kohdan kun ei ole kuvaajaa paikalla. Sitten sitä ei välttämättä kehtaa keltä vaan kysellä kuvaa, varsinkin jos haluaisi kunnon kuvaussessiot tehdä. Sitä sitten tyytyy perus turistikuvaräpsäisyihin.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 02:57

      Kiitos Iina kun kommentoit! ☺️ Kiva kun tykkäsit! Ja jep, juuri tuo! Muiden itsestä ottamat kuvat onnistuu harvoin heti, eikä siinä kehtaa pyydellä jatkuvasti uusiakaan. Toisaalta on elämässä ehkä ihan hyvin asiat, kun tämä on suurimpia ongelmia yksin reissatessa 😁

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 16:54

    Hyvää pohdintaa yksin matkaamisessa. Itse olen tehnyt yksin kaksi pidennettyä viikonloppumatka. Nyt menossa Islantiin viideksi päiväksi. Taitaa olla pisin. Aika näyttää, mitkä on fiilikset matkan jälkeen. Ja kuinka paljon omaa matka kaveria sitten kaipaa esim iltasella.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 04:00

      Kiitos Sari! ☺️

      Itse en itse asiassa ole koskaan tehnyt yksin viikonloppumatkoja, pitäisi ehdottomasti kokeilla joskus tuleeko silloin noita pidempien reissujen fiiliksiä samalla lailla. Voisin kuvitella, ettei.

      Ihanaa Islantia! ❤️ Se on ehdottomasti bucket listilläni ☺️

  • Reply Piyya lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 19:53

    Paljon yksin reissaavana voin hyvin samaistua yllä oleviin ajatuksiin ja minä olen kuitenkin jo täti ihmisen iässä, mutta samat asiat kolahtaa ja on myös vanhemman soolomatkaajan seuralaisena.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 04:02

      Kiitos Piyya! 😊 Todella kiinnostavaa kuulla, jos nämä tuntemukset ovat universaaleja eri ikäisten reissaajien keskuudessa! 🌷 On kiinnostavaa havainnoida joskus, muuttuvatko omat sooloreissukokemukset iän myötä erilaisiksi. 😊

  • Reply Jenna / Citylights & Sunsets sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 11:04

    Oon lentänyt yksin, mutta kokonaista reissua en oo ikinä tehnyt itsekseni. Olisihan se varmasti valaiseva kokemus, että en oo sellanen tyyppi, et nauttisin yksin matkustamisesta. Ehkä sitten, jos ei kerta kaikkiaan saisi ketään kaveria mukaan, niin voisin harkita lähteväni yksin. Oon kova stressaaja ja siedän aika huonosti vastoinkäymisiä, ehkä voisin kehittää itseäni sen suhteen kokeilemalla soolomatkaa!

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 13:45

      Kiitos kommentista Jenna! ☺️ Mä olen myös stressaaja ja jännittäjä, juuri siksi koen, että soolomatkoista on ollut mulle paljon hyötyä. Mihinkään Intiaan en vielä uskaltaisi soolona lähteä, mutta maailmassa on paljon ujommallekin sopivaa yksin reissattavaa 😁 suosittelen tosi paljon joskus kokeilemaan! ❤️✨

  • Reply Stacy Siivonen maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 16:00

    + Et ole osallinen siinä, kun porukassa oleva sählää kännissä. – Et ole osallinen myöskään siinä, kun reissuporukassa on osaava tyyppi, joka osaa navigoida raivostuttavan byrokratian kanssa. Etenkin ensimmäinen on ollut kuumottavaa, kun jollakin on ollut tosi negahenkinen kännitila. Tulee Mieleen, että Aunuksessa oli kerran turakaisen pahoinpitely. Siinä suomalainen turakainen pahoinpiteli toisen suomalaisen turakaisen.

    • Reply Iida In Translation tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 12:18

      Iso kiitos lisäyksistä Stacy, erittäin osuvia pointteja! 🙂 Allekirjoitan täysin tuon byrokratian ymmärtävän tyypin kaipuun, monesti sitä kaipaisi toiset aivot ettei olisi vain näiden ainoiden varassa. Ja totta tuokin, ettei ainakaan tarvitse hävetä kenenkään puolesta 😀

  • Reply Lilja Lumilla maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 22:05

    Olen kanssasi samaa mieltä! Erityisesti tuon kuvaajan puuttuminen on ehkä ärsyttävintä, ja olenkin joskus viritellyt ties mitä itselaukaisija-asetelmia ja toivonut, ettei kukaan huomaa. Parasta on mielestäni se, että varsinkin jos yöpyy hostelleissa, tapaa siellä helposti muita samanhenkisiä reissaajia! Hyvällä tuurilla sieltä löytyy joku muukin instagrampuolisoa vailla oleva, ja sittenhän on kaikki taas hyvin! 😀

    • Reply Iida In Translation tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 12:20

      Kiitos Lilja kommentista! 🙂 Oih, tuollaisen instagrampuolison kun onnistuisi bongaamaan! Tarvitsen selkeästi tuntomerkkejä ja parempaa pelisilmää tähän 😀

  • Reply Jenni | Boarding Time tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 10:02

    Ei ole todellista, olen juuri kirjoittelemassa samantyyppistä juttua soolomatkailun plussista ja miinuksista viimeisen Japanin reissun pohjalta!! 😀
    Harmi muuten, että taisin poistua maasta juuri kun sinä tulit, olisi ollut kiva karkoittaa yksinäisyyttä vaikka matcha-kupposen äärellä. 😉
    Hyvin samankaltaisia fiiliksiä itselläkin, ensimmäiset viisi päivää menivät tosi hyvin, mutta sitten iski ikävä. Elän vielä melkoisen symbioottisessa parisuhteessa, joten kyllähän tuo yksin matkustaminen nykyään aika eksoottiselta tuntuu. Hyvässä ja pahassa. Allekirjoitan kyllä täysin sen, että paljon enemmän ehtii nähdä ja tehdä yksikseen, ajankäyttö on jotenkin ihan hirveän paljon tehokkaampaa. Hyviä kuvia itsestäni saan muutenkin otettua erittäin harvoin, joten tämä ei sen enempää ole jäänyt harmittamaan; mieheni on maailman surkein valokuvaaja ja 8-vuotias poikanikin tässä asiassa jo huomattavasti parempi! 😀
    Ihanaa Japania sulle sinne, on kyllä niin helmi paikka!!! Mielenkiinnolla jään seuraamaan seikkailujasi!

    • Reply Iida In Translation tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 12:23

      Eikä, hassu sattuma! 😀 Ehkä Japani aiheuttaa pohdiskelevan mielentilaa. Ihanalta vaikutti sinunkin reissusi! <3

      Yhteis-matcha olisi kyllä ollut tosi kiva kokea! Ehkä törmäillään jossain muissa yhteyksissä myöhemmin! 🙂 Ja mahtavaa, sulla on sieltä selkeästi kasvamassa oma hovikuvaaja! 😀

      Ja kiitos, ihana kuulla <3

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä keskiviikko, huhtikuu 3, 2019 at 23:02

    Olipa hyvin kirjoitettu kooste kokemuksistasi! Tunnistan itsessäni monia samoja piirteitä, yksinmatkaaminen on välillä kovin ristiriitaista. Eniten pidän siitä, ettei kompromissejä tarvitse tehdä ja jos huvittaa, voi vaikka istua puistossa kirjan kanssa koko päivän suorittamatta yhtäkään muistomerkkiä tai museota. Foodiena minua rassaa myös monien ruokavalioiden ja mielipiteiden yhteensovittaminen ravintolaa valitessa, kun itse haluaisi vain nauttia paikallisista perinteistä, syödä ja juoda hitaasti ja hyvin.

    • Reply Iida In Translation perjantai, huhtikuu 5, 2019 at 05:55

      Kiitos, Pia! 😊 Minä myös rakastan tuota kompromissivapautta. Ihanaa, että osaat myös sooloreissuilla nauttia ruoan iloista! Itse tunnen oloni valitettavasti vähän orvoksi ravintoloissa yksin, mutta toisaalta siinä tulee hyvin säästettyä. 😁

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, huhtikuu 4, 2019 at 22:19

    Niin tuttuja ajatuksia ja niin käytännössä koettua. Itselläni on kaksi asiaa, jotka yksinmatkaamisessa harmittaa. Toinen on yksin syöminen iltaisin. On vaan maita, joissa ravintolassa yksin istuva nainen iltaisin on kummajaisuus. Siksi usein turvaudun lounaaseen ja mussutan hotellihuoneessa iltapalaa.

    Toinen yksinmatkustamisen heikko kohta on se, että silloin kun näkee ja kokee jotain hienoa, ei ole useinkaan ketään kenen kanssa jakaa fiilistään. Hienot kokemukset ikään kuin vahvistuvat jakamalla tunteensa. Muuten yksin reissaaminen on supermukavaa.

    • Reply Iida In Translation perjantai, huhtikuu 5, 2019 at 06:00

      Olen tosi samaa mieltä tuosta iltaisin yksin syömisestä! Täällä Japanissa onneksi helpottaa, että on aina yksin syöviä bisnesihmisiä ja monessa ravintolassa on paikkoja esim. pystypöydässä ikkunaa vasten, jolloin voi keskittyä kadun tarkkailuun eikä tule kateelliseksi muiden pöytäseurueista 😊 Mutta aika paljon itsekin harrastan eväitä tai venytän lounaan niin myöhäiseen, että pärjään iltapalalla 😅

      Ja joo, tuo kokemusten jakaminen on myös tosi totta! 😊

  • Reply Aino Aloha perjantai, huhtikuu 5, 2019 at 13:39

    Olipas kiva lukea tätä! Itse en ole vielä uskaltanut reissuun yksin ja epäilen myös olisiko minusta edes siihen. Yksinolo on koti-olosuhteissa mukavaa ja jopa välttämätöntä, mutta jotenkin sitä on pelko että uusissa ympyröissä iskisi se vääränlainen yksinäisyys. Ajatus kyllä kiehtoo kovasti mutta ehkä vielä ei vain ole sen aika😊

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 16:06

      Kiitos kommentistasi Aino! 🙂 Ehdottomasti ehtii sitä myöhemminkin! Ja aina voi aloittaa pienestä, vaikkapa sooloreissusta yksin vieraaseen kaupunkiin Suomen sisällä. Suosittelen kuitenkin lämmöllä joskus kokeilemaan! 🙂

  • Reply Heli / Drama On The Road lauantai, huhtikuu 6, 2019 at 12:36

    Juurikin samoja mietteitä soolomatkailusta. Itse olen harrastanut sitä melko lailla, mutta myös usein kohteisiin missä on tuttuja jo valmiiksi. On sitten jotain suunnitelmia joillekin illoille, mutta kuitenkin pääasiassa olen yksin. Juuri tuo itsestään oppiminen, täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja uusiin ihmisiin tutustuminen on se mikä vetää mua edelleen uudestaan ja uudestaan soolomatkoille. Rakastan sitä, kun saan uusia kavereita reissuilla, ja kun he vielä jäävät elämääni! Edelliseltä soolomatkalta jäi jamaikalainen lipunmyyjä keikkapaikan ulkopuolelta, jonka kanssa edelleen lähettelemme sähköpostia ja on varmaa, että näemme seuraavallakin reissullani Lontoossa 😀 Jotenkin aivan ihanaa! Vaikka toki nuo huonot puolet soolomatkailusta ovat myös totta, mutta koen että hyvät puolet voittavat silti 🙂

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 16:08

      Kiitos Heli! 🙂 Ihana kuulla tuollaisista kohtaamisista, mäkin koen ne rakkaimpina asioina omilla reissuillani! Ja todellakin olen samaa mieltä – hyvät puolet ehdottomasti voittavat ne huonot 🙂 Uskon, että vaikka löytyisi reissuseuraa, tahdon silloin tällöin soolomatkailla.

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, huhtikuu 6, 2019 at 17:22

    Hyvää pohdintaa! Olen tehnyt vasta yhden soolomatkan ja etukäteen mietitytti lähinnä se tuleeko jossain vaiheessa yksinäinen olo. Ei ehtinyt viikonlopun aikana tulla. Olisi kiva kokeilla joskus pidempää reissua itsekseen.

    • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 16:09

      Kiitos Merja! 🙂 Hauska kuulla, että olet uskaltautunut matkustamaan yksin! Suosittelen lämmöllä kokeilemaan pidempääkin reissua, jos viihdyit viikonlopun verran 🙂 Siinä on paljon enemmän aikaa kaikelle – ajattelemiselle, nähtävyyksille, kokemuksille.

    Leave a Reply