Japani Vaihdossa Tokiossa

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

keskiviikko, toukokuu 22, 2019

Kaksi kuukautta on kulunut vaihdossa Japanissa. Viikkokuulumiset tällä kertaa mitä kuuluu oikeasti -blogihaasteen muodossa!

 

Mitä kuuluu OIKEASTI?

Tokiossa alkaa kesä (ja sadekausi) lähestyä vähitellen. Toukokuu on säiden puolestani yksi lempivuodenajoistani Japanissa. On lämmintä, muttei tukalan helteistä, ja kirsikankukkaturistit ovat palanneet kotimaihinsa.

Viime viikon kuulumisten seesteinen sopeutuminen on jatkunut. Sen rinnalle on nostamassa päätään alkava lähtöpaniikki – mitä, enää reilu kaksi kuukautta jäljellä?! Aika menee niin nopeasti, enkä ole vielä yhtään valmis luopumaan Japanista.

Matkakuvien kadottaminen on hieman syönyt bloggausintoa, mutta onneksi täältä löytyy koko ajan uutta kirjoitettavaa ja kuvattavaa.

Parisuhde, perhe, ystävät?

Perhe on lähellä, kun kuulumisia voi päivittää WhatsApp-ryhmiin monta kertaa päivässä. Rakastan soittaa puheluita sen välityksellä – on ihana vaihtaa nopeita kuulumisia äidin kanssa jopa useamman kerran viikossa.

Tokiossakin on alkanut vähitellen kasvaa kaverisuhteita maassa asuvien ulkomaalaisten kanssa. Koulussa keskustelut eivät sen sijaan oikein etene paria lausetta pidemmälle, vaikka välillä on tullutkin hengailtua japanilaisten kanssa. Omilla japanintaidoillani on kuitenkin harmillisen hankalaa rakentaa syvällisempiä kaverisuhteita.

Romantiikkarintamalla horisontissa varmaan pyörii pölypalloja.

Matkat?

Tänä viikonloppuna koittaa odotettu viikonloppureissu Hakoneen. Heinäkuun lähijunareissuja Japanin sisällä pitäisi alkaa vähitellen suunnitella – ostin inspiraatioksi kirjan nimeltä Japan: 100 Hidden Towns.

Elokuun Taiwanin matkalle on varattu lennot ja majoitukset! Aikataulu on aika tiukka ja reitistä muotoutui seuraavanlainen:

Taipei, 2 yötä
Kaohsiung, 2 yötä
Taitung, 1 yö
Green Island, 3 yötä
Taipei, 2 yötä

Harrastukset ja hyvinvointi?

Tällä hetkellä harrastuksena on ollut free-hommien paiskiminen ja pakoilu, sopivassa suhteessa, sekä pienet puolipäiväreissut lähialueilla.

Ehkä japanin opiskelu lasketaan myös harrastukseksi? Treffaan maanantaisin kielituutoriani, joka on Alvar Aallosta innostunut muotoilun opiskelija, ja tiistaisin juttelen kaupungintalon keskustelukurssilla topakan eläkeläistädin kanssa.

Hyvinvointi on valitettavasti täällä hieman retuperällä. Tykkään Suomessa käydä uimassa, mutta täällä se ei tatuointieni takia onnistu. Jos ympäriinsä kävelemistä ei lasketa, linja on ollut harmillisen sohvaperuna. Haaveissa olisi lähteä kokeilemaan vuorille kiipeämistä! Aion aloittaa Takaosta, joka on kuulemma helppo ja yllättävän lähellä Tokion keskustaa.

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten:

  • Pienet hetket, kun huomaa ymmärtävänsä jotain japaninkielistä, mikä on aiemmin ollut mysteeri.
  • Se, miten ihanan ruoan keskellä täällä saa – en ole pätkääkään kyllästynyt japanilaiseen ruokaan. Tällä hetkellä ihastuttaa daifuku-makeiset, joiden sisällä on anko-paputahnaa, soijapapuja sisältävä granola ja bataatti-tempura.
  • Se, että osaa yleensä suunnistaa Shinjukun asemalla, jolle joku pirulainen on rakentanut 200 uloskäyntiä. Silti elo on välillä kuin Tylypahkassa – paikat tuntuvat katoavan ja vaihtavan paikkaa, kun kokonaiskuva alueesta pätkii päässä.
  • Vaihtokoulun videokurssi, jossa testaillaan erilaisia tekniikoita muovailuvaha-animaatiosta 3D:n. Olen aina tykännyt liikkuvasta kuvasta, joten olen vieraista ohjelmista huolimatta lähes kotonani!

Vähiten:

  • Ajan käyttäminen metrossa istumiseen.
  • Se, että kaksi vuotta vanhat rillit eivät meinaa riittää huonontuneelle näölleni.
  • Syksyllä Suomessa edessä oleva koulun ja töiden yhteensovittaminen. Sitä helpottaakseni olen yrittänyt tehdä Suomen pään kouluhommia myös täällä ollessani.
  • Opinnäytetyö, jota pitäisi vähitellen aloitella.

Tällä hetkellä katson/luen?

Olen odottanut joka maanantai Game of Thronesin uusia jaksoja ja haravoinut Netflixin animeja, joissa on englanninkieliset tekstitykset. Seurannassa on myös Rilakkuma & Kaori -animaatiosarja, joka söpöydestään huolimatta kertoo kolmenkympin kriisistä.

Lukeminen on rajoittunut valitettavasti blogeihin, matkavinkkeihin ja uutisiin. Ehkä joku päivä otan asiakseni mennä puistoon ihan oikean kirjan kera!

 

Mitä odotan?

Kaikkia tulevia reissuja Japanin sisällä ja elokuun Taiwania.

Syksyn Suomeen paluuta helpottamaan tekisi mieli varata joku loppusyksyn reissu, mutta koetan sietää syyhytystäni!

 

Kuvissa satunnaisräpsyjä viikon varrelta. Kävin GRAM-pannarikahvilassa Harajukussa, vietin hauskan päivän Moomin Valley Parkissa Saitamassa ja kävin katsomassa Asakusan Sanja-Matsuria. 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani

Pieniä hetkiä Japanissa, joka sulattivat sydämeni

maanantai, toukokuu 20, 2019

Se, kun olet mielenterveyskuntoutujien kodissa vapaaehtoistöissä Hiroshimassa. Ujo kuntoutuja, joka ei aluksi uskaltautunut edes katsomaan silmiin, rohkaistuu muutaman viikon päästä tuomaan tuliaiseksi maistiaisen eilen leipomastaan matchakakusta.

Se, kun karaokessa muutaman enemmän kuin muutaman nauttinut japanilaismies laulaa rakkauslaulua silmät kyynelissä.

Se, kun lisko lyllertää häntä heiluen pitkin ikkunaa, pyöreä valkoinen vatsa taloa kohden.

Se, kun olette töissä riisipellolla vapaaehtoisnuorten porukalla syrjäisellä maatilalla ja kylän obaasanit, vanhemmat isoäitihenkiset naiset, tulevat tuomaan virvokkeita. He kehottavat tekemään töitä ahkerasti, ”gambatte kudasai”, ja kertovat miten ihanaa on nähdä nuorta voimaa autioituvassa kylässä.

Se, miten illalla joku huutaa ”täällä on tulikärpänen!” ja kaikki ryntäävät ulos katsomaan.

Se, kun Hiroshiman pomoni kantaravintolan omistajan japanilaiset lapset yrittävät opettaa minulle kanjeja. He korjailevat hiragana-tekstejäni, joissa saken ansiosta yo:t ovat muuttuneet yu:ksi.

Se, kun moderni nunna ottaa sinut asumaan rankkasateiden ajaksi kotiinsa. Se sijaitsee buddhalaistemppelin yläkerrassa, siellä on futonit pedattu valmiiksi ja lahja odottamassa. En osaa kiittää tarpeeksi, etenkään kun ohjelma pistää vielä paremmaksi – munkki opettaa minulle ruoanlaittoa kädestä pitäen, soittaa surullisen laulun perinteisellä koto-kielisoittimella ja ottaa esiin kalligrafiavälineistönsä.

Se, kun tuntematon japanilainen obaasan alkaa bussipysäkillä nyppiä mustasta neuletakistani vaaleita irtohiuksiani.

Se, miten erilaiselta kohtaamiset muiden ihmisten kanssa tuntuu tällä maailman laidalla. Törmään mm. saksalaiseen sosiologiin, jenkkityttöön, joka on fanittanut teininä samoja bändejä kanssani ja puolalaiseen valokuvaajaan, joka kuvaa Jeesus-teemaisia esineitä. Japanissa tuntee olonsa välillä ulkopuoliseksi, joten tuntuu tosi hyvältä jakaa se ulkopuolisuuden tunne jonkun kanssa, edes hetken verran.

Se, kun pidän huoneeni ikkunaa auki, ja kuulen ulkona jonkun laulavan pyöräillessään kotiin.

Se, kun asuntolan yrmy yövartija vastaa kumarruksiini pienellä hymyllä ensimmäistä kertaa.

Hetket koettu matkoilla 2018 ja 2019. Kuvat viime kesältä Kiotosta, koska Kioto nyt on aina vaan ihana.

Lisää tunnelmia ja kohtaamisia Japanista:

Postikortteja Japanista: Kalmari
Postikortteja Japanista: Tatuointi
Postikortteja Japanista: Kodinhoitoa
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 2

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

lauantai, toukokuu 18, 2019

Yanakasta, Sendagista ja Nezusta koostuva Yanesen (YAnaka, NEzu, SENdagi) on harvoja alueita, jossa Tokiossa on jäljellä historiallista tunnelmaa. Tässä alueen parhaat palat!

 

Yaneseniin saapuessani tekee mieli hieraista silmiäni. Ai tällaistakin Tokiota on vielä jäljellä! Temppelitiheydestä ja vanhoista puutaloista voisi luulla, että nyt ollaan esimerkiksi Kiotossa.

Lähes koko Tokio on tuhoutunut viime vuosisadalla – joko Kanton suuressa maanjäristyksessä tai toisen maailmansodan pommituksissa. Lähimmäs vanhan Tokion tunnelmaa pääsee Yanesenin lisäksi Asakusassa. Siellä kuitenkin on niin paljon turisteja, että lumous vähän tuppaa särkymään.

Yanesenissa asia on toisin. Kuljen kapeilla kaduilla haltioituneena, vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Miten sinne pääsee?

Aloita kierros Uenon asemalta ja tutustu ensin puiston kohteisiin. Jos tahdot kiertotien, Yanesenin alueelle pääsee hyvin myös asemilta Nippori, Nezu ja Sendagi.

Seuraavat kohteet ovat hyvin kierrettävissä puolessa päivässä.

 

Nezu Shrine

Atsaleoistaan tunnettu shintolaistemppeli on yksi Tokion vanhimmista ja kauniimmista. Täältä löytyy punaisten torii-porttien kuja, jossa voi kuvitella olevansa Kioton Fushimi Inari Taishassa.

Paikka on suosituimmillaan keväisin atsaleojen kukkimisaikaan (huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun). Tule silloin ihailemaan kukkamerta tai vältä ruuhkat ja tule muulloin.

(Lue tästä postauksesta Nezun pyhäkön atsaleafestivaalista.)

> Osoite: 1-28-9 Nezu

 

Dy’s Tofu House

Sympaattinen pikkupaikka Nezun temppelin vieressä tuntuu siltä, kuin olisi päässyt vieraaksi isovanhempien olohuoneeseen. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, eikä käsin kirjoitettua listaa ymmärrä edes Google Translaten kanjien kääntäjä.

Dy’s on erikoistunut tofuihin ja lounaalla on tarjolla muutama erilainen settivaihtoehto. Osassa on lihaa, mutta vegaaniruokaa löytyy aina. Suosittelen toistelemaan ”begetarian” tai ”began” – elekieli ja ystävällisyys riittää hyvin.

Palvelu on sympaattisen hidasta. Kun nousen pöydästä maksaakseni, vanhempi tarjoilija alkaa hössöttää teen unohtuneen. Paikka on pieni ja ulos muodostuu päivän mittaan jonoa, joten kannattaa olla paikalla vähän ennen avaamisaikaa.

> Osoite: 4-48-1 Sendagi.

 

Pikkuiset temppelit

Alueella on hämmentävän paljon pieniä temppeleitä – ai niin, tältä tuntuu Kiotossa käveleminen. Muutaman korttelin välein on yksi, jokainen kauniiksi remontoituna ja laitettuna.

Monen temppelin pihalla saa samoilla yksin. Se tuntuu ihanalta vastalääkkeeltä Shinjukun ja Shibyan ihmiskaaokselle.

On tosi vaikea uskoa olevansa miljoonakaupungissa!

 

Galleriat ja putiikit

Jos Shimokitazawa tai Koenji tuntuvat liian rähjäiseltä, saatat viihtyä Yanasenin kaupoissa ja kahviloissa. On kahviloita notkumiseen, gallerioita ja käsityöputiikkeja.

Herttaisin on kirjakauppa, joka myy japanilaisten niteiden lisäksi pohjoismaisia lastenkirjoja. Aika nuhjuinen Muumipeikko ja pyrstötähti olisi lähtenyt kotiin n. 40 eurolla.

Gallerioista kehutuin ei ollut golden weekin takia ollut vierailupäivänäni auki. SCAI the Bathhouse on rakennettu vanhaan kylpylään ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on sekä japanilaista että ulkomaista nykytaidetta.

> SCAI the Bathhouse sijaitsee osoitteessa 6-1-23 Yanaka.

 

Vanha puutalo Yanakassa Yanaka Museum Annex saketynnyreitä

Shitamachi Museum Annex

Vanha viinapuoti on entisöity alkuperäiselleen – ja avattu pikkuiseksi museoksi, joka on avoin kaikille.

Sisältä löytyy mm. saketynnyreitä, punnuksia ja mainoksia. Vanha puinen arkkitehtuuri on nähtävyys jo itsessään.

> Osoite: 2-10-6 Ueno-sakuragi. Ilmainen!

 

Yanaka Beer Hall & Vaner

Ehkä Tokion kauneimmalla sisäpihalla sijaitsee erikoisolutbaari Yanaka Beer Hall, kahviloita ja… hetkonen… mistä tuo korvapuustin tuoksu tulee?

Sisäpihan kaukaisimmassa nurkassa on viikinkilogolla varustettu leipomo Vaner. Heidän kanelipullansa (300 ¥) on lähes yhtä hyvää kuin Suomessa.

Ensi kerralla testaan oluthuoneen maistelusetin. Myynnissä on myös Yanaka lageria, jota saa vain täältä.

> Osoite: 2-15-6 Ueno-sakuragi

 

Yanaka reien -hautausmaa

Yanakan hautausmaa on yli 7 000 sielun viimeinen leposija. Jossain sieltä löytyy myös viimeinen shogunaatti Tokugawa, mutta paikan kauneus häkelsi minut niin, etten muistanut edes lähteä etsimään.

Monelle haudalle on tuotu vainajien lempijuomia – useimmiten sakea. Joku heistä taisi olla kuitenkin enemmän Kirin-oluen perään.

Yanaka reien on muuten erityisen suosittu keväisin kirsikankukka-aikaan. Monet sen teistä ovatkin kirsikkapuiden reunustamia. Paikka soveltuu myös kissojen bongailuun – monet naapuruston nelijalkaisista kun tuntuvat viihtyvän haudoilla!

> Osoite: 7-5-24 Yanaka

 

Tenno-ji

Hämmentävän modernin portin takaa löytyy rauhallinen temppelipiha puurakennuksineen. Taivasalla istuu pronssinen buddha. Se ei ole lähelläkään Naran tai Kamakuran kokoluokkaa, mutta sievä se on näinkin.

Temppelistä löytyvät esitteet mainostavat zen-buddhalaisia meditaatioistuntoja. Olisi siistiä tulla kokeilemaan niitä tänne joskus!

> Osoite: 7-14-8 Yanaka

 

Nekoemon

Miltä kuulostaisi kahvihetki maneki neko -onnenkissoja maalaten? Tai tahdotko perinteisiä japanilaisia tuliaismakeisia, jotka ovat kissan muotoisia? Täällä onnistuu!

Nakoemonilla on kaksi liikettä lähellä toisiaan Yanesenissa – toinen on kauppa, toinen kahvila. Valitettavasti löysin vain sen kaupan, kahvila jää ensi kertaan.

> Lisää infoa täällä. Kahvilan osoite: 5-4-2 Yanaka. 

 

Asakura Museum of Sculpture

Kuvanveistäjä Asakura Fumion (1883–1964) kotitalo/ateljee on kiehtova yhdistelmä itää ja länttä. Korkeassa ateljeetilassa näkyvät jugendin vaikutteet. Sisäpihan puutarhaa vesiaiheineen voi katsella kaikista huoneista. Olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottelemaan sitä, erityisesti teehuoneen tatamilattialta käsin.

Esillä on tietysti myös veistostaidetta. Itselleni niiden kiehtovinta antia olivat erilaiset kissatyöt, joiden malleina ovat olleet Asakuran omat lemmikit. Niitä on elänyt talossa kuulemma kerralla jopa 20.

Osoite: 7-16-10 Yanaka. Sisäänpääsy aikuiset 500 ¥ / lapset 250 ¥.

 

Yanaka Ginza

Sympaattisesti vanhahtava kävelykatu, josta löytyy pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja. Käytettyjen kimonojen ja haorien metsästäjille löytyy omat kauppansa – kuvan haorit maksoivat 500 ¥ kappaleelta.

Suosikkeihini lukeutui alkupään keittiötarvikeliike Yanaka Matsunoya, jonka punotut korit aiheuttivat minussa hämmentävän suuria ostohimoja.

> Sijainti: n. 300 m kävelymatka JR Yamanoten asemalle Nippori.

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Päiväretki Miyajimaan: pyhä saari Hiroshiman lähellä
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

keskiviikko, toukokuu 15, 2019

Tunnelmia, kun on kulunut melkein kaksi kuukautta Japanissa vaihdossa. Kulttuurishokki alkaa vähitellen helpottaa.

 

Viime viikon valitusten jälkeen mieliala tuntuu seesteisemältä. ”Täällä sitä nyt ollaan elokuuhun asti. Tykkää, tai älä, mutta täällä sitä kuitenkin ollaan”, ajattelen. Kaiken kipuilun jälkeen tuntuu yllättävän luontevalta yrittää sopeutua ja viihtyä.

Yritän lopettaa rahasta stressaamisen. Kyllä Tokiossa voi elää 1000 jenillä päivässä, mutta onko se sen arvoista? Päätän, että täällä on säästöille huomattavasti fiksumpaa käyttöä, kuin vaikkapa Suomessa tavaroita ostelemalla.

Toki yritän olla tuhlaamatta turhaan – esimerkiksi syömällä ulkona siksi, että olen liian laiska kokatakseni vain itselleni.

Uuden ideologiani kannustamana varaan ensimmäistä kertaa elämässäni paikan kokkauskurssilta. Olen haaveillut jo pitkään oppivani valmistamaan vegaaniversioita japanilaisesta ruoasta!

 

Löydän podcastin nimeltä Tokyo Lense. ”Living in Japan can be lonely” -jakso tuntuu kuin empaattiselta taputukselta olalle. En ole yksin tunteitteni kanssa, kaikki nämä vierauden tunteet tässä kulttuurissa kuuluvat asiaan ulkomailla asuessa. Erityisesti, kun ollaan introvertissä Japanissa.

Aikaeron ja iltapäivätuntien takia aamuista on tullut omaa erityisaikaani. Syön hitaasti aamupalaa, teen freehommia Suomeen. Kun lähetän ne lounasaikaan, ne ovat kätevästi odottamassa aamulla töihin saapuvia suomalaisia. Tehokkaista aamuista tulee ihanan aikaansaava olo. Eikä haittaa ole siitäkään, että iltaisin voi puuhailla hyvällä omatunnolla mitä lystää!

Poistun ensimmäistä kertaa Tokiosta, vietän ihanan lauantaipäivän yksikseni Kawagoessa. Sobaravintolan työntekijöiden palvelusta hehkuu aito lämpö, uppoudun keskustelemaan paikan historiasta vanhemman museotyöntekijän kanssa lähes tunniksi. Joku on tullut turistikadulle papukaijansa kanssa – se tekee kuperkeikkoja turistien kädellä, eikä tempuista vaadita maksua. Tuossa ihanan lämpimässä tunnelmassa mietin, että vaikka Tokio on ihana, pidän vielä enemmän pienemmistä paikoista Japanissa.

Olen käynyt temppeleissä muuten vaan, jos sellainen on tullut vastaan. Heittänyt viiden jenin kolikon (hyvää onnea tuottava goen), kumartanut ja taputtanut käsiäni. Rukoillut sopeutumista, tyyneyttä ja onnellisuutta, vaikka en ole ihan varma, kenelle ajatukseni kohdistan.

Uudet kurssit alkavat. Nyt vuorossa on animaation tekoa. Koneelle on asennettava uusia ohjelmistoja, joten päädyn päivitysviidakkoon… ja jotenkin siinä sivussa tuhoamaan kaikki originaalit viime kuun japanikuvistani. Ilmaan kadonneiden kuvien määrä on tuhansissa. Hämmennyn siitä, miten tyynesti asian otan – suurin tunne on huojennus, että ehdin sentään jo blogata parhaimmat jutut. Tulipahan ainakin opittua. Ja siivottua liian täyttä kovalevyä, vaikkei tapa ollutkaan se miellyttävin.

Mietin väkisinkin, kuuliko joku tai jokin nuo temppelissä tekemäni toiveet tyyneydestä.

Tai sitten ihan vaan alan vähitellen sopeutua paikalliseen elämänmenoon!

Kuvat otettu Chinzanson puutarhassa. Työn alla postaus Tokion ilmaisista ja ihanista puutarhoista!

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: miten elää maanjäristysten keskellä?

maanantai, toukokuu 13, 2019
suursateet japanissa kesällä 2018 - suljettu tie

Miten japanilaiset kestävät maanjäristyksiä, tsunameita ja tulivuorenpurkauksia? Entä miten matkailija voi varautua luonnonkatastrofeihin? Tässä pieni taustoittava opas Japaniin reissaavalle.

 

Meren syvänteissä eläviä airokaloja on huuhtoutunut Japanin rannoille. Uskomusten mukaan noiden kymmenmetristen kalojen kuolema johtuu merenalaisista maanjäristyksistä, jotka ennakoivat suuria järistyksiä myös mantereella. Airokaloja nähtiin rannoilla myös ennen 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttanutta tsunamia.

“Miten oikein uskallat mennä sinne? Kaikki ne maanjäristykset, rankkasateet ja tsunamit”, on moni sanonut, kun olen kertonut lähteväni vaihtoon Japaniin.

 

Japanin maantiede

Euraasian, Tyynenmeren ja Filiippien laattojen saumakohdassa sijaitseva Japani on vulkaanisesti erittäin aktiivista aluetta. Epäillään, että mannerlaattoja saattaa olla vielä useampi ja kolmen suuremman lautan välissä keinuisi pieni Kantōn lautta. Vulkaanisuus aiheuttaa Japanin kuumat lähteet, mutta toisaalta ikävämpiä asioita maanjäristyksistä tulivuorenpurkauksiin.

Maanjäristyksiä on Japanissa ennustettu historian varrella esimerkiksi eläinten liikkeistä ja muista luonnonilmiöistä. Uskomuksia on yritetty todistaa tieteellä mm. kissaan kiinnitetyn askelmittarin avulla ja tarkkailemalla pilvimuodostelmia, jotka näkyvät taivaalla muutama päivä ennen järistystä. Ketään tuskin yllättää, että yhteyttä ei ole pystytty todistamaan.

Loppukesän ja alkusyksyn riesana ovat myös taifuunit. Ne syntyvät useimmiten avomerellä ja niiden kulkua on helpompi ennustaa. (Taifuunit eivät estä reissaamista, mutta lähelle sattuessaan saattavat sulkea yhteyksiä. Pahimmillaan reissusuunnitelmat saattavat peruuntua, kun jää sään takia jumiin – mutta monelle paikalliselle kyseessä on vain rento ylimääräinen vapaapäivä.)

tie Tokiossa, jossa kyltti: "emergency road. closed during major earthquake"

Infrastruktuuri

Japanissa maanjäristykset on huomioitu erityisesti rakentamisessa: taloista tehdään kestäviä ja joustavia. Esimerkiksi Tokiossa kulkiessa huomaa, että taloja on jaettu osiin, joiden välillä on silikonilla vuorattu joustava alue. Junat on ohjelmoitu pysähtymään maan täristessä, juoma-automaatit taas vapauttamaan pullonsa.

Ihmettelin viime kesän vapaaehtoistyömatkallani lähiössä iltapäivisin ulkona kaikuvaa musiikkia. Asiaa selviteltyäni opin, että kaupungeissa, lähiöissä ja jopa maaseudulla on kattava kovaäänisjärjestelmä, bōsai musen. Se on rakennettu, jotta pystytään kuuluttamaan viestejä luonnonkatastrofin uhatessa. Jokapäiväiset musiikkipätkät eli goji no chaimu, kello viiden kello, ovat tuon järjestelmän testejä.

Toki se myös toimii signaalina monelle lapselle, että aurinko alkaa kohta laskea ja on aika palata kotiin.

 

tokion pilvenpiirtäjiä

Mielenmaisema

Länsimaisiin silmiin saattaa ihmetyttää, miten japanilaiset pystyvät pysymään tyynenä maassa, jonka luontoilmiöt voivat tappaa. Yksi selitys voi löytyä buddhalaisuudesta, joka pitää sisällään opin kaiken katoavaisuudesta. Kaikki mikä syntyy, kuolee. Kaikki mikä ilmaantuu, myös katoaa, ja aikamme tällä pallolla on rajallista.

Ehkä kaiken tuollaisen oman rajallisuutensa hyväksymisen keskellä ajatus luonnonvoimista tuntuu luontevammalta kuin meille länsimaisille, jotka ovat tottuneet pitämään asioita koko ajan kontrollissaan?

Vaikutusta on varmasti myös sillä, että varautuu pahimpaan. Kun on leikki-ikäisestä asti harjoitellut pöydän alle ryömimistä ja rauhallisena pysymistä, sujuu se aikuisenakin.

 

tulvinut joki hiroshimassa kesällä 2018Suursateiden aiheuttamia tulvia 2018 kesällä Hiroshimassa. Sade ei ehkä kuulosta tuhoisalta elementiltä, mutta liiallinen sade voi aiheuttaa maanvyörymiä. Ne voivat pahimmillaan viedä kokonaisia taloja mukanaan ja tappaa lukuisia – kuten viime kesänä.

 

Taifuunit ja rankkasateet

Taifuuneja pystyy ennakoimaan, maanjäristyksiä ei. Juuri ennen taifuunia kovaäänisautot kiertävät katuja ja kehottavat asukkaita pysymään sisätiloissa.

Olin viime kesänä Hiroshimassa rankkasateiden aikaan. Sateilla vuorten rinteet käyvät vaarallisiksi maanvyörymien takia, joten minutkin evakuoitiin vapaaehtoistyöpaikastani kaupunkiin. Kävimme pikapikaa hakemassa yöpymistavarani vaaralliseksi käyneestä talosta, vaikka maantien liittymät oli vedetty kiinni saderiskin takia. Jokaisessa liittymässä oli virkailija turvaliiveineen kysyen kuskilta mihin matka.

Minut vietiin tuttavantuttavan luokse moderniin buddhalaistemppeliin, jota pyörittävä munkki oli äärimmäisen vieraanvarainen. Samaan aikaan hänen puhelimensa soi, kun tuttavat yrittivät selvittää ovathan kaikki kunnossa. Oli käsittämätöntä, että sen kaiken keskellä munkki jaksoi järjestää minulle erityisohjelmaa, opetti kokkaamista ja kalligrafiaa.

Japanin meteorologinen laitos seuraa myrskyjen kehittymistä ja liikkumista Japanin läheisillä valtamerillä. Säätiedotuksia ja taifuuneja kannattaa itsekin seurata esimerkiksi täältä.

disaster prevention appTokyo Bousai -sovellus opettaa toimimaan onnettomuuksien sattuessa.

 

Varautuminen

Koben maanjäristyksen (1995) jälkeen Japanissa otettiin käyttöön malli, jossa korostettiin kansalaisten omaa vastuuta. Kansalaisten pitäisi pystyä pitämään itsensä ja läheisensä hengissä ensimmäiset 72 tuntia. Siinä ajassa pelastajilla on tarpeeksi aikaa ehtiä paikalle.

  1. Tarkista huoneen turvallisimmat paikat.
  2. Selvitä, missä on vaahtosammutin.
  3. Pysy poissa seinien lähettyviltä.
  4. Vältä kaikkea, mikä voi kaatua päällesi, kuten kirjahyllyjä.
  5. Sijoita painavat asiat mahdollisimman lähelle lattiaa, ei kaapin päälle katonrajaan.
  6. Pidä hyvät kengät lähettyvilläsi. Maanjäristyksen sattuessa tuskin haluat kaduille rantaläpsyissä.
  7. Pidä lähettyvillä vettä ja ravintoa kolmen päivän tarpeisiin, taskulamppu sekä pattereilla toimiva radio. (Nykyihminen lisäisi listaan varmaan myös power bankin.)
  8. Jos olet sisätiloissa, kun maa tärisee, älä mene ulos. Japanissa talot on rakennettu maan täriseminen huomioiden, ja pilvenpiirtäjienkin pitäisi pysyä vahingoittumattomina.
  9. Kun maa tärisee, pysy kyykyssä, jotta et kaadu.
  10. Vältä hissejä ja parvekkeita.
  11. Älä kuormita verkkoa soittelemalla, ovatko tuttusi kunnossa.
  12. Ison järistyksen sattuessa, varaudu jälkijäristyksiin.

Katso kattavampi lista varotoimenpiteistä täältä.

Maanjäristys- ja taifuunipelkoihin auttaa suhteuttaminen. Liikenteessä on kuollut 20-kertaisesti ihmisiä maanjäristyksiin verrattuna.

Ja suurin osa onnettomuuksista tapahtuu edelleenkin ihmisille heidän omissa kodeissaan.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat Japanin matkoiltani 2019, 2018 ja 2016.

Lähteet

  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • “Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys” HS 19.2.2019 
  • Maantieteen oppimateriaalia täällä ja täällä
  • Turvallisuusasiantuntijan haastattelu ”Varautuminen on Japanissa ajattelutapa” täällä.
  • Bosai musen-kellosysteemistä täällä
  • Helsingin yliopiston seismologian laitoksen ohjeet maanjäristyksen varalta matkailijalle täällä.
  • “Miten turistimatkalla voi varautua maanjäristykseen?” YLE 25.8.2016.

Lisää taustoittavia juttuja Japanista:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin
Tiesitkö tätä Japanin kielestä?
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

lauantai, toukokuu 11, 2019
Iida TeamLab Borderless-museon kukkien kanssa

TeamLab Borderless on Tokioon viime vuonna avattu nykytaiteen museo. Kävin testaamassa, onko se kaiken hypen arvoinen. Kyllä se oli, vaikka välillä selfien napsijat ärsyttivät. Borderless saattaa silti olla Tokion paras taidemuseo!

 

Kukkametsä, lumpeita, illuusioita sateesta, kirsikankukista ja sademetsästä. 60 työtä kahdessa kerroksessa. Karttaa ei ole, joten aikuinenkin joutuu leikkimään pakohuonepeliä etsiessään uusia huoneita – tai edes museon uloskäyntiä!

Olin matkassa vaihtarikaverini kanssa. Varauduimme pitkään jonottamiseen tukevalla lounaalla, mutta saimme yllättyä positiivisesti. Golden Weekin ensimmäinen lauantai oli hiljainen, pääsimme sisään suoraan ilman jonoja.

TeamLabin Flower Forest

Mikä TeamLab?

TeamLab on tokiolainen vuonna 2001 perustettu taiteilijakollektiivi. Sen 500 jäsenen joukossa on mm. graafisia suunnittelijoita, koodareita, arkkitehtejä, animaattoreita ja matemaatikkoja. Heidän tavoitteenaan on luoda uudenlaisia digitaalisia tiloja, jotka tutkivat mm. luovuutta, leikkiä, kauneutta, elämää ja liikettä. Monelle kollektiivi on tuttu Helsingin Amos Rexin Massless -näyttelystä.

Täällä Tokiossa TeamLabin töitä saa ihailla peräti kahden museon verran. Tunnetumpi on Odaibassa sijaitseva Borderless, muutama pysäkki pidemmällä Toyosusta löytyy Planets -näyttely. Se yhdistelee digitaidetta vesielementtiin, joten kannattaa varautua lyhyillä lahkeilla vedessä kahlaamista varten. (Toyosu on muuten tuttu Tsukijin kalatorin uutena kotina.)

 

TeamLab Borderlessin tiloja

Borderless

Wander, explore and discover”, kehoittivat aulan kyltit. Ohjeissa kehotettiin palaamaan samoihin huoneisiin uudestaan – työt kun vaihtuvat aivan toisiksi.

Ensimmäisessä kerroksessa on upeita interaktiivisia kukkien valtaamia tiloja ja sademetsä, Universe of Water Particles. Monessa tilassa on hyödynnetty peilejä, jotka saavat ne tuntumaan entistä suuremmalta. Peililattian ja -katon optinen illuusio sai korkeanpaikankammoisen haukkomaan henkeä. Huone kun tuntui avautuvan lattian alla uudestaan, yhtä korkeana.

 

Lumoava oli myös lummehuone, Memory of Topography, vaikkei sen taikaa oikein pysty tallentamaan valokuviin. Liikkuvat videoinstallaatiot heiluvien pallojen päällä eivät näytä pysähtyneessä kuvassa juuri miltään, vaikka livenä ne muistuttivat öistä järveä lumpeineen.

TeamLab borderlessin tiloja

Athletic Forest

Toinen kerros, Athletics Forest, on suunniteltu erityisesti lapsille ja lapsenmielisille. Laita hyvät kengät – tai lainaa museosta ilmaiseksi varatossut. Alle kolmevuotiaille on tarjolla kypäriä.

Lattia on rakennettu eläväiseksi, seinillä ui valaita ja muita mereneläviä. Hieman pidemmällä on upeita hohtavia jättikokoisia rantapalloja, jotka tuovat mieleen kuumailmapallot. Niitä pääsee itse kannattelemaan itse ilmassa – kuin lapsuuden leikeissä, joissa ilmapallot eivät saa koskea lattiaan.

lasten värittämiä hahmoja osana taideteosta

Kuten Amos Rexin Massless -näyttelyssä, myös Borderlessissa pääsee osallistumaan teoksen tekemiseen värittämällä erilaisia eläimiä. Ne skannataan osaksi liikkuvaa taideteosta, josta niitä pääsee bongailemaan.

Lapsille onkin museossa erityisen paljon tekemistä: digitaiteella tuunatuista perinteisemmistä leikkipaikoista liukumäkiin. Taaperoillekin on oma pieni valopallomaailmansa, jossa näyttää saavan erityisen söpöjä vauvakuvia.

TeamLab Borderless

Yksi teoksista oli galaksi, jossa pääsee pomppimaan trampoliinilla. Kovat pomput aikaansaivat mustan aukon ja räjähdyksen, joka tuntui nielevän kaikki tähdet mukanaan.

Jonottamisesta huolimatta kokemus oli itselleni yksi museon siisteimmistä. (Ja siitä, että se oli todennäköisesti suunniteltu lapsille… Nooh, ei siihen ikärajaa ollut!)

TeamLab borderlessin valotiloja

Museoon ei ole tarjolla karttaa, joten teoksiin on helppo eksyä. Jos ei ole tarkkana, saattaa myös hukata seuralaisensa. Kun löysin yhden uusista huoneista, juuri niin kävi – lähdin väärään suuntaan ja kaverini ehti kadota sillä aikaa. Sykkeeni alkoi nousta, kun tajusin puhelimeni ja lompakon olevan ystäväni käsilaukussa. Minulla oli matkassa pelkkä kamera.

”Pakko meidän on jossain vielä törmätä”, ajattelin kuitenkin. Ja kohta löysimmekin toisemme jättimäisestä Crystal Worldista.

Chrystal world ja jonkun jalat

TeamLab borderlessin valotaidetta

Crystal World

Yksi suosikkiteoksistani oli juuri Crystal World – loputtomalta tuntuva valonauhojen labyrintti. On sadetta ja tähtien tuiketta. Oli vaikea uskoa, että se kaikki oli saatu aikaan pelkillä valoilla.

Yhdessä kulmassa olevalla monitorilla sai vietyä valonauhojen viidakkoon erilaisia efektejä. Tuntui hassulta päästä kontrolloimaan niin suurta huonetta, edes pienen hetken verran.

Lopulta jouduin kysymään apua valvojalta – teoksesta kun ei meinannut löytää edes ulos!

 

ihmisiä ottamassa kuvia ja Iidan selfie Borderlessissa

Selfieympäristö vai taidemuseo?

Välillä kuitenkin sekoittuu, onko Borderless täydellisen selfien taustaympäristö vai nykytaiteen museo. Valokuvauksen salliminen välillä kadottaa taideaspektin. Toki somenäkyvyys on täydellistä mainosta museolle, mutta huomaan kaipaavani Naoshimaa ja muita museoita, joissa kuvaamista rajoitetaan. Siellä pystyy keskittymään kokemiseen ja itse taiteeseen paremmin. (Postaukseni taidesaari Naoshimasta täällä.)

Borderlessissa huomaan keskittymiseni välillä katkeilevan. Alan bongailla selfie-taustoja, ihan kuten monet muutkin, ja muistikortilta löytyy päivän jäljiltä ihan liikaa kuvia.

Harmitus väistyy, jos ajattelee Borderlessia enemmän kokemuksena: taiteellisena teemapuistona tai digitaalisten tilojen kokoelmana.

Ja perinteisempiä taidemuseoita löytyy kyllä ihan riittämiin! Eiköhän poikkeus ole ihan piristävä, päätän.

 

Black Waves Borderlessissa

Black Waves

Lopussa voi ottaa torkut taideteoksessa. Vaikka näin Black Waves -teoksen digitaaliset aallot jo kolmatta kertaa (ensin Singaporessa, sitten Amos Rexissä ja nyt täällä) ne jaksoivat edelleen lumota. Ihmettelen miten niin selkeän keinotekoisesti voi luoda jotain niin rauhoittavaa ja orgaanista.

Aaltoja katsellessa tuntui ihanalta lepuuttaa jalkoja – istumapaikkoja museossa kun on harmillisen vähän. Pitkän museoseikkailun jälkeen jaloissa alkoi vähitellen tuntua. Ja vaikka kaikki nähty olikin upeaa, lopussa digielämysten ilotulitus alkaa puuroutua mielessä.

 

TeamLab Borderlessin Flower Forest

Summa summarum:

Borderless oli selfie-ihmisistään huolimatta upea kokemus, ja neljä tuntia vierähti kuin siivillä.

Suosituimpiin teoksiin muodostuu jonoja päivän mittaan – kiitämme onneamme, että tulimme paikalle ajoissa, sillä iltapäivällä ruuhkat kasvoivat. Kehutun En Tea House -teehuoneen skippasimme hitaan jonon takia. Siellä olisi saanut katsoa, miten omassa teekupissa kasvaa kukkasia. Muutama huone jäi myös kerta kaikkiaan löytämättä: lasersäteistä koostuva disco, jossa olisi päässyt tanssimaan, sekä pallomainen huone, jonka verkossa olisi päässyt makoillen katsomaan kolmiulotteisia videoteoksia.

Etenkin jos Amos Rexin näyttely jäi välistä, suosittelen ehdottomasti mahduttamaan tämän museon Tokion matkan ohjelmaan! TeamLabin teokset ovat jotain ihan muuta, kuin mihin museossa yleensä törmää.

Ja museovisiitin jälkeen voi jähdä ihmettelemään futuristista Odaibaa feikki-vapaudenpatsaineen.

> TeamLab Borderlessin liput kannattaa hankkia etukäteen museon nettisivuilta täällä. Aikuisten lippu 3200 ¥, lasten liput 1000 ¥. Museoon on usein pitkät jonot, jotka ovat pienimmillään aamuisin ja lähellä sulkemisaikaa. Museoon myydään lippuja myös ovelta, jos netin ennakkolippuja on jäänyt yli. 

Lisää museojuttuja:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Lähimatkailuvinkki: Turun Aboa Vetus & Ars Nova
Singaporen museo-suosikit

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!