Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 4: Shinjuku

sunnuntai, tammikuu 12, 2020

On neonvaloja, karjuva Godzilla, savuisia izakayoja. Pilvenpiirtäjiä ja fiinejä kauppakeskuksia. Ristiriitainen Shinjuku saattaa aluksi etäännyttää, mutta on mahdollisuuksia täynnä, jos vain tietää mistä etsiä.

 

Shinjuku on loistava paikka eksyä. Olen kulkenut siellä monta kertaa täysin eri reittejä, törmäämättä yhteenkään samaan paikkaan. (Okei, ajan kanssa se vähän vaikeutuu.)

Shinjukun kaupunginosaa määrittelevät omituisesti esiin putkahtelevat metroasemat ja Shinjuku station itsessään onkin nähtävyys. Kuinka usein päätyy seikkailemaan maanalaiseen verkostoon, jossa on 200 uloskäyntiä? Saattaa tosin olla järkevämpää karata maan pinnalle niin pian kuin mahdollista.

Budjettiruoan etsijälle Shinjukun asema on kuitenkin hyvä resurssi – vuokrat ovat niin kalliita, etteivät huonot paikat menesty. Samaa paikkaan ei tosin kannata koettaa löytää kahdesti. Yritin valehtelematta viidesti eri kaverien kanssa löytää ihastumaani ochazuke-paikkaa tuloksetta, koska ”se on varmasti ihan tässä lähellä jossain”. Ei muuten ollut.

 

Kuva Unsplash / Yu Kato / täältä

Koe: Fiilistele jättimäisiä erikoisliikkeitä

Shinjukussa erikoisliikkeet ovat välillä niin isoja, etteivät ne mahdu yhteen rakennukseen. Yodobashi cameralla (kuvassa) on yksi rakennus pelkästään kameratarvikkeille. Pokémon Gon pelaajat ilahtuvat sen rakennusten välissä sijaitsevasta aukiosta, jossa on penkkejä ja ikuiset luret.

Yksi kiinnostavista erikoisliikkeistä on BEAMS, jonka monikerroksisesta myymälästä löytyy hipsterimielisille matkamuistoja laidasta laitaan.

> Yodobashi Camera: 1-11-1 Nishishinjuku, Shinjuku
> BEAMS: 3−32−6, Shinjuku, Shinjuku

 

Haistele tunnelmaa hienoissa ostoskeskuksissa

Vaikka shoppailu ei kiinnostaisi, japanilaiset ostoskeskukset ovat nähtävyys jo itsessään. Infotiskiltä löytyy työntekijöitä viimeisen päälle silitetyissä uniformuissaan ja oikein fiineistä paikoista jopa hissistä nappia painamasta.

Suosikkipaikkani on kellarikerrosten depachika -herkkuosastot. Myynnissä on kaikkea bentoo-eväsbokseista leivonnaisiin ja uskomattoman yksityiskohtaisiin makeisiin. Tarkista myös leipomopuodit, etenkin jos kioskien pulla-leipien jälkeen alkaa himoita kovakuorisempaa leipää.

> Vaihtoehtoja, esim: Odakyu, Takashiyama Times Square, Isetan. Modernimpaan makuun shoppailevalle sopii OIOI (lausutaan hämmentävästi maru-i) tai Lumine est.

 

Iida ja Shinjuku gyoen-puisto

Pakene kaupunkia Shinjuku Gyoeniin

Ehdoton lempipaikkani Shinjukussa on valtava puisto: Shinjuku Gyoen. 52,8 hehtaaria pitää sisällään erityyppisiä puutarhoja: japanilaisen maisemapuutarhan, englantilaisen ja ranskalaisen sekä metsäisen. Puisto on erityisen suosittu japanilaisten keskuudessa kirsikankukkien aikaan. Muista mennä myös kasvihuoneeseen, joka on ihanalla tavalla vähän kuriton.

Nappaa mukaasi eväsrasia läheisten tavaratalojen herkkuosastolta ja tule puistoon paistattelemaan päivää. Pussikaljoitteluun paikka ei valitettavasti sovellu, sillä alkoholijuomat ovat kielletty. Sakuran aikaan jopa laukut tarkastetaan piilopullojen varalta.

> Sisäänpääsy 500 ¥, kokeile kysyä 50% opiskelija-alennusta. / Lähimmät metroasemat eri sisäänkäynneille: Shinjukugyoenmae, Sendagaya.  

Lue lisää:
Testissä missä on Tokion paras sakura, osa 2

 

 

Eksy kirjakauppaan – Kinokuniya ja BookOff

Jos matkalukeminen loppuu kesken tai tahdot japanilaisen kirjallisuusklassikon kielellä, jota ymmärrät, suuntaa Takashiyama-tavarataloon. Sen viereisessä Kinokuniyassa on nimittäin kerroksen verran englanninkielisiä kirjoja. Jos taas olet kiinnostuneempi japaninkielisistä kirjoista tai lehdistä, mene monikerroksiseen Kinokuniyan Main Storeen Kabukichōn vieressä.

Käytettyjen kirjojen ystävää taas lämmittää BookOffEnglanninkielisiä kirjoja on valitettavasti kuitenkin vain hyllyn verran. Itse raahasin Suomeen valikoiman lastenkirjoja japanin opiskelua varten, 2-4€/kpl.

 

Punaisten lyhtyjen Kabukichō

Alue on nimetty kabukiteatterin mukaan, jota ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Nykyisin alue tunnetaan punaisten lyhtyjen alueena. Turistinähtävyys on love hotel hill, jonka talojen arkkitehtuuri on juuri niin älytöntä, kuin tuntiperusteisille seksihotelleille kuvitella saattaa.

En välttämättä tahtoisi kävellä Kabukichossa yksin viikonloppuyönä, mutta mielestäni täällä on Tokion hienoimmat neonvalot. Alueelta löytyy myös (aika lailla turisteille rakennettu) Robot restaurant, jonka showsta ei kuulemma neonvaloja ja överiyttä puutu.

 

Temppelin rauhaa: Hanazono

1700-luvun puolivälissä rakennettu shintolaistemppeli löytyy Kabukichōn neonvalojen kyljestä. Se on omistettu Inari-jumalalle, kuten mm. Kioton kuuluisa Fushimi Inari Taishakin. Hanazono on erityisen kuuluisa kuulemma viihteen ja kaupan alan ihmisten keskuudessa.

Pyhäkön festivaalit järjestetään toukokuun lopussa ja marraskuussa. Erityisesti marraskuinen kukoille omistettu Tori no ichi -juhla on hieman kuin Japanin thanksgiving, ja erityisen suosittu. Pyhäkössä järjestetään myös monina sunnuntaina antiikkimarkkinoita, joita kannattaa tähyillä esimerkiksi Tokyo Cheapon tapahtumakalenterista.

> Ilmainen. / Osoite: 5-17-3 Shinjuku, Shinjuku.

 

Bongaa karjuva Godzilla

Hotel Graceryn parvekkeelta löytyy yllätys, joka kurkkii Kabukichōn rakennusten yli – Godzillan pää. Joka tunti sen silmät syttyvät punaiseksi ja otus puhkeaa karjumaan ja syöksemään savua. Esitys on laimeampi kuin miltä se kuulostaa, mutta hauska ilmainen ajanviete tunnin välein.

Livahda hissillä hotellin aulaan ja marssi pokkana terassille katsomaan maisemaa ja Godzillaa läheltä.

> Ilmainen / Osoite: 1-19-1 Kabukicho, Shinjuku Toho BldgShinjuku.

 

Kuva Unsplash / Josh Wilburne / täältä

Vietä ilta izakayassa

Perinteiseen illanistuntaan sopii izakaya, josta saa mutkatonta syötävää laidasta laitaan ja olut virtaa. Hyvä ketju on perinteisempi Wan, josta löytyy liukuovilla erotetuja loosseja isommille seurueille. Tilaa pöytään padin välityksellä pikkuannoksia jaettavaksi. Hyvä ja edullinen ketju on kalaruokiin keskittyvä Ootoya, jonka kastikkeet ovat niin hyviä, että nuolisin lautasen jos kehtaisin. Sekä Wanin että Ootoyan ravintoloita löytyy ympäri Japanin.

Myös Shinjukusta löytyy yokochō, pikkuruisia izakayoja ja baareja yhdistelevä katu. Omoide yokochō sijaitsee JR:n juna-aseman takana. Se on vielä itseltäni jäänyt testaamatta, sillä suurin osa paikoista keskittyy lihaan ja kanaan.

 

Vegaaniravintola Ain Soph. Journey

Yksi Tokion parhaista kasvisravintoloista on japanilaista fuusiokeittiötä tarjoileva Ain Soph. Journey. Sen alkuperäinen ravintola itse asiassa sijaitsee Kiotossa. Ain Soph. -ketjulla on Shinjukun lähettyvillä myös rennompi vegeburgeriravintola Ain Soph. Ripple (kuvassa). Mutta jos rehellisiä ollaan, Bun2Bun ja muut Helsingin ketjut ovat totuttaneet liian hyvään tasoon voidakseni sitä ylistää, vaikka se ihan jees-tasoa onkin.

Ain Soph. Journey sen sijaan on ihana ja heidän feikki-lihansa parasta, mitä olen Japanissa syönyt. Skippaa pääruoat ja tilaa pöytä täyteen alkupaloja! Palvelu on vähän verkkaista, mutta herkullinen ruoka antaa sen anteeksi.

> Ain Soph. Journey osoite 3-8-9 Shinjuku, Shinjuku. / Ain Soph. Ripple osoite 2-46-8 Kabukicho, Shinjuku. 

 

Tokyo Metropolitan Government Building ja kirsikankukkia

Ihaile maisemia Metropolitan Government Buildingissa

Tokion metropolialueen hallintorakennuksen (ah mikä käännös!) observatorio on loistava paikka ihmetellä suurkaupungin siluettia.

Maisemaklassikko on myös Lost in Translation -elokuvan Park Hyatt-hotellin baari. Blogini nimestä huolimatta en ole vieläkään saanut aikaiseksi visiittiä sinne, minkä vähän sietääkin hävettää.

Lue lisää:
Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

 

LBGTQ-väen Nichōme (2-chōme)

Tokion sateenkaarevin paikka on Shinjukun Nichōmen kaupunginosa. Kannattaa huomioida, että monet paikoista on jaoteltu erikseen miehille tai naisille. Osa onneksi on avoinna kaikille.

Erityisen söpö on jalkakylvyn sisältävä queer-kahvila (足湯cafe&bar どん浴), josta saa mm. banh mi-leipiä ja okinawalaista makeahkoa tofua.

> Osoite: Shinjuku 2-7-3 ヴェラハイツ新宿御苑203, 160-0022 Shinjuku. Mene porttikongista sisään ja toiseen kerrokseen.

 

Käy golden gaissa

Pikkuruisten baarien täyttämä Golden gai on klassikko – ja monien mielestä varmasti jo turistien pilaama. Vaikka moni paikoista kieltäytyy ottamasta turisteja vastaan, muutaman korttelin kokoinen alue on viihtyisä paikka illanviettoon.

Pikkuruisia baareja on kuulemma jopa parisataa. Parhaan kokemuksen saa valitsemalla yhden vakiopaikan, ja palaamalla asiakkaaksi ilta toisensa jälkeen. Lisää infoa etiketistä mm. Rough Guidessa.

> Osoite: 1-1-6 Kabukicho, Shinjuku, Tokyo. 

 

Koreatown eli Shin-Okubo

Pieni Etelä-Korea löytyy Shinjukun Shin-Okubosta – kilometrin kävelyn tai yhden junapysäkin matkan päästä Shinjukun ytimestä. Ravintoloita bi-bim-bapeineen löytyy moneen lähtöön, söpöt pikkuliikkeet myyvät k-pop-krääsää. Alueelta löytyy myös tatuoidut asiakkaat hyväksyvä kortteli-sentoo, Mannenyu.

> Täällä Time Out Tokyon opas Shin-Okuboon.

 

 

Blogini aiemmat kaupunginosaoppaat:

Tokion kaupunginosaoppaa: Shibuya

Tokion kaupunginosaoppaat: Daikanyama, Meguro ja Ebisu

Tokion kaupunginosaoppaat: Yanesen eli Yanaka, Nezu ja Sendagi

Tokion kaupunginosaoppaat: Tokyōn alue ja keisarillinen palatsi

Japani Taiwan Viro

Iida in Translationin yksivuotissynttärit + voita liput matkamessuille!

keskiviikko, tammikuu 8, 2020

Matkavuosi 2019 vei vaihtoon Japaniin ja monille sivureissuille. Herkuttelin Tallinnassa, bongasin geishoja ja delfiinejä, tykästyin kuplateehen. Hyppää mukaan!

Lauantaina juhlitaan myös tämän blogin yksivuotissynttäreitä, sillä Iida in Translationin ensimmäinen postaus julkaistiin 11.1.2019. Vuoteen on mahtunut monta hienoa hetkeä – ja loppuvuoteen aika rajua reissukrapulaakin.

 

 

Tammi-helmikuu: Lähimatkailua ja herkuttelua Tallinnassa

Alkuvuosi sujui Japaniin lähtöä valmistellen. Reissuhetkiä koin maakuntamatkaillen Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa ja ystäväni luona Tampereella. Erityisesti pulahdus Rauhaniemen kansankylpylän hyytävään avantoon painui mieleen alkuvuoden kohokohtana. Tuollaisia kotimaan reissukokemuksia saisi mahtua toivottavasti reilusti vuoteen 2020!

Ihana oli myöskin äitini 70-vuotissynttäreiden kunniaksi tehty yllätysreissu Tallinnaan. Herkuttelimme SALTissa, Von Krahl Aedissa ja Kohvik Moonissa. Paijailimme kissoja Kassikohvik Nurrissa, kävimme lentosatamassa ja Kadriorgin palatsissa monen vuoden tauon jälkeen. Tallinna ei petä koskaan!

Lue lisää:
Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan
3 × Tallinnan reissun ravintolavalinta

 

Iida ja kirsikankukat

Maaliskuu: Kirsikankukkien ihailua Tokiossa

Maaliskuun lopussa Se Suuri Seikkailu vihdoin koitti ja lentokone heitti minut Japanin kamaralle. Ehdin juuri sopivasti ihastelemaan kirsikankukkia ennen viikon päässä häämöttävää koulun alkua. Totuttelin uuteen aikarytmiin ja ostin asuntolahuoneeseeni välttämättömimpiä keittiötavaroita. Nautiskelin monta sakurapiknikkiä ja aloin kirjoittaa viikkokuulumisiani tänne blogiin.

Pinnan alla kupli ihana odotus – kaikki oli vasta alussa.

Lue lisää:
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 1
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2
Hanamin juhlintaa Tokion Meguro-joella

 

tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Huhtikuu: Tokioon tutustumista

Huhtikuu kului Tokioon syventyen. Koulussa piirtelin mangaa, iltaisin tein pieniä kaupunkiseikkailuja. Erityisen paljon aikaa kului kotini lähialueilla Shinjukussa, Harajukussa, Shibuyassa ja Shimokitazawassa. Yksi kivoimmista päivistä oli Lanttimatkojen Lotan kanssa vietetty päivä, jolloin kävimme katsomassa Oiran-kulkuetta, päädyimme vahingossa oikeiden Asakusan geishojen tanssiesitykseen ja katsoimme kabukia, perinteistä japanilaista teatteria.

”Asuntolan kotiintuloajat saavat tuntemaan, että muutun keskiyöllä kurpitsaksi”, kirjoitin matkapäiväkirjaani. Tokion arki alkoi tuntua uudelta normaalilta ja tavat syömisestä kaverimenoihin alkoivat vähitellen asettua uomiinsa.

Lue lisää:
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe
Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

 

Iida ja Fuji-vuori

Toukokuu: Viikonloppureissu Hakoneen

Loppukevään kruunu oli viikonlopun mittainen sooloreissu Hakoneen, poispäin Tokiosta kohti Fuji-vuorta. Olin odottanut näkeväni aktiivisen tulivuoren laavakenttineen, mutta vaarallisten höyryjen takia alue oli suljettu. Se ei haitannut pätkääkään, sillä Hakone tarjosi paljon muuta: kulttuuria, temppeleitä, onsenissa rentoutumista.

Erityisen lumoava oli Hakonen luonto. ”Japanilaiset männyt ovat niin korkeita, että on helppo ymmärtää, että niissä jokaisessa asaattaa asua kami-sama. Niin jylhiä ne ovat ja maagisia valon siivilöityessä juurten tasolle. Japanilainen valo on ihan erilainen, mutta sitä on vaikea tallentaa kameralle.”

Toinen ihana toukokuun päivä oli retki Kawagoeen, historialliseen pikkukaupunkiin, jossa on yhä jäljellä edo-kauden tunnelmaa. Erityisen kiehtova oli Kawagoen paikallismuseo, jossa Rovaniemellä asti reissannut opas kertoili minulle pitkät pätkät Kawagoen historiasta, palokuntajärjestelmästä ja vaikka mistä.

Lue lisää:
Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas
Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit
Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

 

Toshogu-temppelin rakennuksia

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa Tokion valtasi kylmä ja harmaa sadekausi – eikä se ollut yhtään vähemmän harmaa Nikkossakaan. Parin tunnin junamatkan päässä Tokiosta löytyi vuoria, onseneita ja upea valikoima UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuvia temppeleitä.

Vaikka Nikko temppeleineen ja herkullisine ruokineen lumosikin, oloni oli vähän eksynyt. Maaseudulla kulki julkisia huonosti, en ollut varautunut kylmiin keleihin ja valitsemani hostelli oli koko reissuhistoriani homeisin ja kämäisin. Kun vielä sunnuntaina heräsin kaatosateeseen, päätin opetella armollisuutta reissuminääni kohtaan. Niinpä suuntasin aamupalan jälkeen takaisin Tokioon.

Arki Tokiossa oli täynnä pieniä ihania hetkiä. ”Hortensiat alkavat avautua. Pitää ehtiä pyykätä lakanat ennen sadenkauden alkua, muuten ne eivät kuivu millään kunnolla.” 

Lue lisää:
Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon
Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

 

Heinäkuu: Viikonloppu Kiotossa ja Arimassa

Heinäkuun arkivapaa meren päivä sai taas reissuhampaani kolottamaan. Kun kuulin, että koulussa ei järjestettäisi vapaamaanantain lisäksi opetusta perjantainakaan, päätin suunnata yhdeksi yöksi Kiotoon. Nautin Arashiyaman rauhasta ja ihmettelin apinapuiston makakeja, jotka vaeltelivat vapaana. Heräsin aamuviideltä ottaakseni kuvia hiljaisen Gionin kaduilla ja ehtiäkseni ensimmäisten joukossa Kiyomizu-deraan.

Kiotosta matkani jatkui blogini ensimmäisen yhteistyökuvion merkeissä Koben Arimaan, jossa nautin Goshoboh-ryokanin vieraanvaraisuudesta. Tunsin oloni hemmotelluksi prinsessaksi, ihanalla tavalla. Toivottavasti pääsen hyvään ryokaniin joskus toistekin!

Lue lisää:
Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain (kaupallinen yhteistyö)
Rakkauskirje Kiotolle
Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

 

Heinäkuu: Kanazawa

Saavuin Kanazawaan yöbussilla väsyneenä ja hieman haikeana – edellisenä iltana oli vietetty läksiäisiäni. ”Lähteminen on aina katkeransuloista”, kirjoitin. ”Näissä hetkissä matkailu tuntuu siltä, että sirottelee itsensä pieninä palasina ympäriinsä maailmalle.”

Japanin länsirannikolta löytyvä Kanazawa on Kioton historiallinen kilpailija. Vanhoilla geishojen teehuonealueilla ja kivisillä samuraialueilla voi aistia kaukaista tunnelmaa. Nähtävyyksiä löytyy upeista museoista ja linnasta yhteen Japanin kauneimmista puutarhoista, Kenrokueniin.

Kuvasin ja kirjoitin Kanazawassa paljon – toivottavasti vuonna 2020 ne vielä päätyvät postauksiksi tänne blogin taajuuksille. Ihana oli myöskin päiväreissu Shirakawa-gon kylään Japanin alpeille.

Lue lisää:
Shirakawa-go, kuvankaunis kylä Japanin alpeilla
19. viikko Japanissa / viimeinen viikko Japanissa

 

Elokuu: Taiwan

Elokuun kruunu oli kymmenen päivän soolomatka Taiwaniin. Tuo Japanin Okinawan lähellä sijaitseva saari on yksi halvimmista lentokohteista Japanista käsin – puhumattakaan paikan hienoudesta.

Vietin muutaman päivän Taipeissa, lähdin junalla Kaohsiungiin. Olin ajatellut lähteväni pikkuruiselle Green Islandille skootteroimaan, snorklailemaan ja lillumaan kuumissa lähteissä, mutta taifuuni pisti suunnitelmani uusiksi. Vietin ekstrapäivän Kaohsiungissa ja suuntasin Taiwanin itärannikolle Hualieniin. Vietin upean päivän Tarokon kansallispuistossa ja toisen veneretkellä delfiinejä bongaillen.

Taiwanista päällimmäisinä mieleen jäi upein luonto, jota olen missään nähnyt. Junarata, jonka toisella puolella kohisee valtameri. Kuplatee, +35°c helle, skootterit, ystävälliset ihmiset sekä halvat ja herkulliset kasvisruoat. Tämän reissun tunnelmia voi parhaiten bongailla Instagramini @iidaeli storyjen highlighteista.

Lue lisää:
Ensitunnelmia Taiwanista
Paluupäiväkirja

 

Marraskuu: Tallinna

Syksy Suomi-arkeen palaamisineen tuntui raskaalta. Tein liikaa töitä ja koulua, väsyin. Onneksi syksyyn mahtui mukaviakin asioita, kuten marraskuinen viikonloppu ystävän kanssa Tallinnassa. Katsoimme yhden leffafestivaalielokuvan, kävimme Fotografiskassa, Balti Jaama Turgilla, Koplissa, joulutorilla ja vintageputiikeissa. Niin, ja tietysti söimme hyvin.

Vaikka olen käynyt Tallinnassa lukemattomia kertoja, se ei vieläkään kyllästytä minua. Varmasti ensi vuoteenkin joku Viron piipahdus mahtuu!

Lue lisää:
Joulukuu, mitä kuuluu?

 

Joulukuu: Lomailua Helsingissä

Joulukuussa odottelin kahden viikon lomaa. Haaveenani oli vain takkatulen edessä loikoilu, wiener nougattien popsiminen, elokuvat ja saunominen. Oli lomani onneksi sitäkin, mutta myös sairastamista. Olenhan juuri sellainen, joka sairastaa lomalla – paitsi, jos on reissu varattuna. 😉

Kuva on eräältä aamulta, jolloin pidimme ystävän kanssa hitaan lounaan ja kävimme Tuomaan markkinoilla. Vikojen koulupäivien iloja, jolloin on vain yksittäisiä palautekeskusteluja jäljellä ja lähestyvän loman voi aistia ilmassa.

 

tipahtaneita kirsikankukkia sormien välissä

Mitä 2020 tuo tullessaan?

Tämän vahinko-reissutauon aikana olen miettinyt, mitä seuraavaksi tahtoisin. Euroopassa kutkuttavat klassiset kaupunkikohteet, interreilaaminen, Georgia, juna Pietariin, ruokamatka Italiaan.

Reissuhimojani ruokkivat tässä kuussa jokavuotiset matkamessut, jotka järjestetään 17.–19.1. Messukeskuksessa. Odotan erityisesti Maata pitkin -matkamessuja ja uusia ideoita suosikkilähikohteeseeni Viroon, joka on tänä vuonna Matkamessujen partnerimaa.

Niin, ja saattaapa yksi seikkailu olla jo mielen päällä. 😉 Kerron siitä lisää täällä blogin puolella, kun arkielämän kuviot sen ympärillä näyttävät selkeämmiltä.

 

+ Voita kaksi lippua matkamessuille!

Sain Matkamessuille bloggaajapassin ja kaksi lippua arvottavakseni sinulle ja avecillesi. Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotakin – vaikkapa miltä sinun reissuvuotesi 2020 näyttää tai mikä näistä 2019 reissuistani kuulosti houkuttelevimmalta. Arvonta suoritetaan 12.1. ja liput toimitetaan voittajalle meilitse.

Arki matkojen välissä Viro

Joulukuu, mitä kuuluu?

maanantai, joulukuu 30, 2019

Syksy. Mihin se kaikki oikein katosi? Ja mihin tämä blogi hiljeni? Valitettavasti tämä teksti on aivan yhtä ankea kuin syksynikin oli.

 

Kuin huomaamattani elokuu paluutuskineen vaihtui syyskuuksi, syyskuu lokakuuksi. Kohta ohi valui marraskuu ja joulukuukin. Mitä tänä syksynä on oikein tapahtunut?

Olen oppinut, että työ, koulu, sosiaalinen elämä ja lepo muodostavat neliön, josta ei voi valita kaikkia puolia. Skippasin levon, mutta kehoni vaati sen itse takaisin. Aloin nukkua pommiin kouluaamuista. Lääkitä itseäni useammilla päiväunilla, kuin edeltävinä vuosina yhteensä. Harmittelin, miten tämä blogi ja Instagram nukkuivat, kun minä koetin keskittyä selviämiseen satsumoiden, D-vitamiinin ja kaverimenojen voimin.

Päivä toisensa jälkeen haaveilin upottavasta hiekasta varpaiden alla. Rinkan pakkaamisesta ja junaan hyppäämisestä, siitä ettei ole aivan varma mistä maisemasta seuraavana aamuna herää. Mutta olin päivästä toiseen Suomessa, josta valo vähenee, ja työpäivien jälkeen on tartuttava kouluhommiin. Tai freelancer-keikkoihin, joille optimistisesti sanoi ”joo”, jotta surullisen tyhjä matkakassa saisi edes vähän täytettä.

Lopulta löysin itseni äärirajoilta ja itkemästä pomoni edessä. En onneksi saanut sairaslomaa vaan uuden viivan ”melkein burn outissa”-elämänkokemuslistaani – ja ymmärtäväiset esimiehet antoivat lyhentää työviikkoni kolmipäiväiseksi, jotta koulu saa enemmän aikaa. Sitä on jäljellä onneksi enää vain vähän. Syksyn muutamat rästityöt, kevään pienet kurssit ja opinnäytetyö.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen tänä syksynä löytänyt itseni tilanteesta, jossa en ole varma mitä odottaisin. Aiemmin harkitsin ja odotin opintovapaalle lähtemistä. Sitten Japaniin vaihtoon pääsyä. Mitä seuraavaksi? Pitkää matkaa? Jotakuta jota rakastaa? Ulkomaille muuttamista?

Kyllä, Suomeen paluu on tuntunut shokilta. Mutta en osaa edes määritellä millä tavalla. Arki ja seikkailut tuntuvat niin erillisiltä osilta minua, etten tiedä, kumpi osista on enemmän totta.

Ja samalla niskassa on se milleniaalin syyllisyys, first world problems, kun tavallinen arki töineen ei tunnu olevan tarpeeksi.

Mutta kivuliaimmissakin syksyissä on ne tietyt hetket, joissa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Sitä oli marraskuun lopun viikonloppureissu ystävän kanssa Tallinnaan. Tekosyynämme oli Pimeiden öiden filmifestivaali PÖFF, mutta oikeasti vaeltelimme joulutoreilla ja kaduilla katsomatta yhtä leffaa enempää.

Asuimme Kalamajassa Airbnb-kodissa, joka oli sisältä siisti, mutta rappukäytävä näytti kauhuelokuvan kulisseilta. Oli kitkerää mustaa kahvia ja polveilevia keskusteluja maailmanpolitiikasta tabuihin, matkustamiseen, deittailuun ja horoskooppeihin. Kävimme Fotografiskassa ja kävelimme vahingossa sisään valtavan ortodoksikirkon venäjänkieliseen jumalanpalvelukseen. Valtavat kupolit väreilivät kynttilänvalossa. Ulkona merituuli oli aivan yhtä pureva kuin vastarannalla Helsingissäkin.

Niin, tämä teksti on alaston ja keskeneräinen. Vähän niin kuin minä ja tämä syksykin ovat olleet. Mutta taas olemme päivän lähempänä kevättä.

Ja kevät… minulla on suunnitelmia varallesi. 😉

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto

Pieni kaupunkiopas: Kioto

lauantai, joulukuu 7, 2019

Mitä tehdä Kiotossa? Kioto on yksi Japanin suurimmista turistinähtävyyksistä, eikä syyttä. Sen lukuisat temppelit ja ihanat puutarhat antavat paljon historian ja kauneuden ystäville. Tässä kahden reissun pohjalta tehty pieni opas Kiotoon.

 

Kioto on Japanin vanha pääkaupunki, joka toimi vuodesta 794 vuoteen 1868 keisarin asuinpaikkana. Sitä ovat koetelleet luonnonmullistukset ja tulipalot, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Kiotokin nimittäin löytyi toisen maailmansodan aikana atomipommin pudotuskaupunkien listalta, kunnes poistettiin sieltä historiallisen arvonsa takia. (Tuon kirjoittaminen saa mut aina tuntemaan vähän kylmiä väreitä.)

Kioto onkin erittäin hyvä paikka aistia japanilaista tunnelmaa perinteisimmillään. Siellä on myös koko maailman suurin määrä UNESCOn maailmanperintökohteita saman kaupungin sisällä. Suosituimmat temppelit ovat pahimmillaan ruuhkaisuudeltaan ahdistavia, mutta tarpeeksi ajoissa liikkumalla jopa Fushimi Inari Taishassa voi kulkea hetken näkemättä ketään. Parhaimmillaan Kioto onkin kun menee suosituimmista temppeleistä vielä yhden verran pidemmälle. Toinen hyvä taktiikka on reissata sesongin vastaisesti, vaikkapa menemällä kirsikankukista kuuluisaan puutarhaan syksyllä.

Kiotoon pääsee näppärimmin Tokiosta luotijunalla (n. 118€) tai yöbussilla (n. 40€). Naapurikaupunki Osakan suunnasta tulee lähijuna. Suoraan Kiotoon saapuvan kannattaa lentää joko Kansain tai Itamin lentokentille.

Lue lisää:
Miten välttää Kioton ruuhkat?
Rakkauskirje Kiotolle

 

Yleistä: Liikkuminen Kiotossa

Jos ei lasketa turistimääriä, Kioton suurin heikkous on mielestäni liikkuminen. Moni neuvoo unohtamaan julkisen liikenteen kokonaan ja ottamaan pyörän alle – sen aion tehdä seuraavalla kerralla.

Kiotosta löytyy raitiovaunu (kuvassa), metrolinja, lähijunia ja busseja. Julkisen liikenteen päivälippu kustantaa n. 4€, mutta kannattaa varoa mihin sen kanssa hyppää. Iso osa busseista ei nimittäin kuulu systeemin piiriin.

Erityisesti Kioton asemalla oikeaa bussia etsiessä olen monta kertaa menettänyt hermoni, kun oikeaa laituria ja bussin numeroa ei vain millään tunnu löytyvän.

Huikkaa ihmeessä kommenttiboksiin, mikä on sinun mielestäsi fiksuin tapa liikkua Kiotossa!

 

Tee: Kerää temppelileimoja

Yksi ainutlaatuisimmista matkamuistoista Japanista on oma pyhiinvaelluskirja. Lähes jokaisella japanilaisella temppelillä on nimittäin oma leimansa, goshuin, jonka pariksi työntekijät kirjaavat kalligrafialla käyntipäivämäärän. Leimakirjoja voi ostaa suoraan temppeleistä noin 1000–2000 ¥ hintaan, yksittäinen leima maksaa 200–500 ¥.

Säilytän omaani kotona aarteena. Aina katsellessani sen sivuja muistan ne ylpeän penseät ammattilaiset, jotka ovat muistot sen sisälle tekstanneet.

Lue lisää:
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

 

Länsi-Kioto

Alue: Ihanan perinteinen Gion

Perinteisten puutalojen reunustaman Gionin kaduilla voi koettaa bongailla geishoja. Todennäköisemmin törmäät kuitenkin turistiin. Osa heistä tosin kantaa vuokrakimonojaan niin elegantisti, että geisha-epäilyksiltä on vaikea välttyä.

Gion on tunnelmallisimmillaan iltahämärissä. Poikkea pieniin (ja tyyriisiin) putiikkeihin, maistele pikkukojujen herkkuja ja eksy kujille. Ruokapuolella tarjolla on hävyttömän kallista kaisekia, japanilaista fine diningia, mutta myös budjettivaihtoehtoja. Päädyin vahingossa herkulliseen Senkaku-sobaravintolaan, joka tarjoaa Michelin-tasoista tempuraa kohtuuhintaan.

Ensi kerralla aion mennä Gion Corneriin, jonka tunnin kestävässä esityksessä näytetään palasia monista erilaisista japanilaisista taidemuodoista, kuten geishojen tanssista, teeseremoniasta, kukkien asettelutaide ikebanasta ja bunraku-nukketeatterista. (Lisää geishoista ja Gionin alueesta voit lukea mm. Matkasto-blogista.)

Majoitusvaihtoehdoksi alueella voin suositella edullista mutta ihanaa Ryokan Hostel Gionia, jossa jopa dormin kapsuleissa nukutaan tatameilla. Sijainti saattaa olla yksi Kioton kauneimmista.

> Alue Japan Guidessa. / Gion Cornerin aikuisten lippu 3150 ¥. 

 

Temppeli: Kiyomizu-dera

Yksi Kioton ja koko Japanin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Kiyomizu-dera, puhtaan veden temppeli. 778 perustettu temppeli on vanhempi kuin koko Kioton kaupunki ja se löytyy UNESCOn maailmanperintökohteiden listalta. Keväisin maisemaa värittävät kirsikankukat, syksyisin upea ruska.

Päähalli seisoo paikallaan 139:n puupalkin varassa. Tällä hetkellä sen katto on kuitenkin remontissa, joten kuuluisten kuvien näkymä temppelistä ja Kioton kaupungista ei valitettavasti onnistu. Remontin arvioidaan loppuvan ensi keväänä.

Visiitilläni aamuvarhaisella törmäsin eläkeläisiin täyttämässä vesipullojaan. Temppelin kolmesta eri virrasta saa nimittäin eri asioihin auttavaa vettä – opiskeluihin, rakkauselämään ja pitkäikäisyyteen. Valitse kuitenkin vain yksi, sillä kaikista kolmesta lähteestä juomisen ajatellaan olevan ahnetta.

> Osoite: 294 Kiyomizu, Higashiyama Ward / Pääsylippu 400 ¥. 

 

 

Koe: Kokeile teeseremoniaa

Kiinnostaako, olisiko teeseremonia juttusi, mutta et tahdo panostaa monta tuntia ja suurta jenisummaa? Ellet ole ihan varma, voit kokeilla asiaa Camellia Tea Housessa, joka on englanninkielinen ja turistiystävällinen.

Kolmen vartin mittaisesta demonstraatiosta jäi kuitenkin itseni tasoiselle japanihurahtaneelle lähinnä nälkä nähdä pidempi teeseremonia. Suosituksia hyvistä paikoista siihen vastaanotetaan kommenttiboksiin!

> Osoite: 349-12 Masuya-cho, Higashiyama-ku / Jaettu lyhyt teeseremonia 3000 ¥, lapset 1500 ¥. 

 

Temppeli: Yasaka shrine

Gionin aluetta rajaa toisessa suunnassa Kiyomizu-dera, toisessa Yasaka-pyhättö. Ennen Gion-pyhäkön nimellä tunnettu Yasaka on omistettu meren ja myrskyjen jumala Susanoolle. 

Pyhäkön festivaali Gion matsuri järjestetään heinäkuussa. Se on yksi koko Japanin suosituimmista ja kuuluisimmista kesäfestivaaleista, jolloin kulkueet valtaavat koko Gionin alueen.

Ja jos satut Kiotoon uutenavuotena, suuntaa tänne uuden vuoden ensimmäisiä rukouksia varten!

> Osoite: 625 Gionmachi Kitagawa, Higashiyama Ward. / Ilmainen.

 

 

Luoteis-Kioto

Temppeli: Kinkaku-ji

Kinkaku-ji eli kultainen temppeli on yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ruuhkat ovat valitettavasti sen mukaiset. Olin paikalla vartti avaamisajan jälkeen, ja jouduin taistelemaan maisemapaikasta. Kullanhehkuinen temppeli toki oli livenä aivan yhtä yliluonnollisen kaunis, kuin kuvissakin.

Aiemmin Rokuonji-nimellä tunnettu temppeli on rakennettu shogunaatti Ashikaga Yoshimitsun eläköitymishuvilaksi ja muutettu 1408 zen-temppeliksi. Se on kauttaaltaan päällystetty Kanazawasta peräisin olevalla lehtikullalla. Kierrä polku läpi kauniin puutarhan ja ihaile temppeliä eri kulmista.

> Osoite: 1 Kinkakujicho, Kita Ward. / Sisäänpääsy 400 ¥.

 

Temppeli: Ryōan-ji

Kultaisen temppelin naapurista löytyy kiehtova Ryōan-ji, rauhallisen lohikäärmeen temppelijoka sekin lukeutuu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kyseessä on heian-kauden huvila, joka on vuodesta 1450 palvellut zen-temppelinä. Erityisen kuuluisa se on kivipuutarhastaan.

Kivien merkitys on mysteeri. Joidenkin mielestä ne symboloivat tiikeriemoa kantamassa pentujaan turvaan, joidenkin mielestä ne symboloivat jotain abstraktimpaa kuten ikuisuutta. Kivet on myös aseteltu niin, ettei kaikkia viittätoista ole mahdollista nähdä yhtä aikaa – ellet sitten ole kokenut valaistuksen, satorin.

Temppelin laaja puutarha on kaunis ja pitää sisällään mm. valtavan lammen lumpeineen ja pienen bambumetsikön. Ryōan-jissä maistoin myös ensimmäisen kerran buddhalaismunkkien kasvisruokaa yudofuun eli keitettyyn tofuun erikoistuneessa ravintolassa.

> Osoite: 13 Ryoanji Goryonoshitacho, Ukyo Ward. / Sisäänpääsy 500 ¥. 

Lue lisää:
Japanilaista kasvisruokaa maistamassa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

 

 

Keski-Kioto

Alue: kuvankaunis Kamogawa-joki

Kioton kenties kuuluisin joki on Kamogawa, ankkajoki. Toisella puolella on ydinkeskusta ja pienempi geisha-alue Pontonchō, toisella puolella mm. Gion. Joessa on lukuisia siltoja ja jossain kohdissa myös kiviä, joita pitkin hyppelemällä voi päästä puolelta toiselle.

Päivällä joen rannoilta ja silloilta voi bongailla eläkeläisiä kalastamassa ja koululaisryhmiä laiskottelemassa matkalla koulusta kotiin. Iltaisin paikalle ilmestyy pussikaljoittelijoita ja jokivarren terassit hohtavat kutsuvina.

Kamogawan vesi on peräisin läheiseltä Sajikigatake-vuorelta ja se virtaa kohti Osakanlahtea. Sadekausi saattaa välillä koetella joen kantokykyä. Hauska nippelitieto on myös se, että joen kivistä tehtyä lasitetta käytetään kuuluisassa raku-keramiikassa.

Niin, ja monet Kioto-aiheisten postausteni muistiinpanoista on kirjoitettu juuri tämän joen penkalla istuen.

 

Kuva Roméo A / Unsplash

Syö ja shoppaile: ruokakatu Nishiki market

Kioton ydinkeskustan helmi on 400-vuotias Nishiki market, ruokaan keskittynyt ostoskatu. Täältä löytyy kotiin viemisiksi sakea, matchaa, erikoisia mausteita, luksus-keittiöveitsiä ja vaikka mitä, mitä et keksinyt odottaa.

Maistele pikkukojujen herkkuja tai syö lounasta tai illallista. Naapurista löytyy myös shoppailuun soveltuva Shijo-katu kiiltävine ostoskeskuksineen. Hipsterimpiä tunnelmia löytyy Shinkyogaku-puiston läheisiltä pikkukaduilta, jossa on myös kehuttu Ain Soph. Journey-kasvisravintola.

> Osoite: 609 Nishidaimonjicho Tominokoji Dori ShijoagaruNakagyo.

 

Näe: Kioton rautatieasema – Kyoto Station

Vuonna 1997 avattu Kioton asema on sekä nähtävyys että liikenteen keskus luotijunineen, busseineen, lähijunineen ja metroineen. Aseman futuristinen arkkitehtuuri saa epäilemään, ollaanko nyt varmasti historiallisessa Kiotossa. Ensi kerralla suuntaan asemalle illalla, jolloin kuvassa olevat portaat valaistaan vaihtuvin valoinstallaatioin.

Kauppa- ja ravintolakerrosten sijaan kipua katolle, josta löytyy monen kerroksen mittaiset liukuportaat. Ylhäältä löytyy pieni aukio bambuistutuksineen. Paikka sopii loistavasti omien eväiden nauttimiseen sekä maisemien ihailuun. Näkymät ovat lähes samat, kuin naapurin 50 metriä korkeammasta Kyoto Towerista.

> Osoite: Higashishiokoji Kamadonocho, Shimogyo Ward. / Asema ja näköalatasanne on ilmainen.

 

Pohjois-Kioto

Temppeli: Ginkaku-ji

Kysyin edelliskesän vapaaehtoistöissäni Kiotossa asuvalta opiskelijalta, mikä on hänen lempipaikkansa kotikaupungissaan. ”Ehdottomasti Ginkaku-ji”, hän vastasi. ”Mene heti aamulla tai juuri ennen sulkemisaikaa.”

Ymmärrän hyvin. Ginkaku-ji, eli hopeinen paviljonki, ei ehkä ole Kioton näyttävin temppeli, mutta se on herttainen ja ainutlaatuinen.

Ginkaku-ji on inspiroitunut kultaisesta temppelistä, Kinkaku-jista: Ashikagan samanniminen lapsenlapsi rakensi sen vuonna 1482 omaksi eläke-huvilakseen. Kuten kultaisesta temppelistäkin, merkkihenkilön kuoleman jälkeen paikasta tuli zen-temppeli. Se koostuu useammasta temppelirakennuksesta, sammalpuutarhasta ja kuivasta hiekkapuutarhasta. Useaan tasoon levittäytyvä puutarha on sietämättömän kaunis ja huomattavasti kultaista serkkuaan rauhallisempi.

> Osoite: 2 Ginkakujicho, Sakyo Ward / Sisäänpääsy 500 ¥. 

 

 

Alue: Philosopher’s path

Nappaa Ginkaku-jin vierestä kohti Nanzenji-temppeliä lähtevä Filosofin polku. Se reunustaa idyllistä jokivartta, jonka varrelta löytyy söpöjä kahviloita ja pikkuputiikkeja. Löysinpä täältä 1000 jenin (n. 8€) silkkikimononkin.

Keväisin kirsikoiden kukkiessa paikka on kuulemma yksi Kioton suosituimmista.

> Osoite: Shishigatani Honenin Nishimachi, Sakyo Ward / Lisää infoa Philosopher’s pathista Japan Guidessa.

 

 

Etelä-Kioto

Tyttö Fushimi Inari Taisha-temppelissä

Temppeli: Fushimi Inari-Taisha

Tuhannet punaiset torii-portit johdattavat 233 metriä korkean pyhän vuoren päälle. Turistit vähenevät kipuamalla yhä korkeammalle ja korkeammalle. Fushimi Inari-Taisha on Kioton klassikko, jolta ei voi välttyä.

Pyhäkkö on rakennettu vuonna 711 ja omistettu Inarille – riisin, hedelmällisyyden, maatalouden, kettujen ja maallisen hyvän jumaluudelle. Valkoisten kettujen, kitsune, ajatellaan olevan Inarin sanansaattajia, joten niitä löytyy temppelin patsaista, amuleteista ja koristeista. Inarin kettujen lempiruokaa on paistettu tofu. Niinpä temppelin lähistöltä ja vuorelta löytyy inari-sushia ja kitsune udon-keittoa tarjoavia kojuja.

Fushimi Inari-Taisha oli erityisen maaginen aamukuudelta, jolloin vain muutamat hassut turistit olivat löytäneet paikalle. Niin, ja jos ihmettelet mitä pyhää porteissa lukee, pahoittelut. Niissä lukee portin lahjoittajan tiedot ja lahjoituspäivämäärä.

> Osoite: 68 Fukakusa Yabunouchicho, Fushimi Ward. / Ilmainen, auki läpi vuorokauden.

 

Temppeli: Tofuku-ji

Yksi Kioton lempitemppeleistäni, Tofuku-ji, sijaitsee kävelymatkan päässä Fushimi Inari Taishasta. Se on erityisen kuuluisa upeasta ruskastaan ja on yksi Kioton suurimmista ja vanhimmista buddhalaistemppeleistä.

Tofoku-ji on perustettu vuonna 1236 kilpailemaan naapurikaupunki Naran suuren Todaiji-temppelin kanssa. Suurin osa rakennuksista on peräisin Muromachi-kaudelta 1300-luvulta.

Osa ulkona olevista Tofoku-jin rakennuksista, kuten massiivinen Sanmon-portti, ei vaadi pääsymaksua. Lipulla pääsee ihailemaan päähallia ja sen neljää erilaista pientä puutarhaa, joissa yhdistyvät zen-puutarhojen hiekka ja kivet sekä sammaleet. Toisella lipulla pääsee ihailemaan temppelin suurta ja upeaa puutarhaa lisärakennuksineen.

> Osoite: 778 Honmachi, Higashiyama Ward. / Sisäänpääsy Tsutenkyo-sillalle ja Kaisando-halliin 400 ¥, päähalliin ja puutarhoihin 400¥.

 

Syö: Vegans cafe and restaurant

Yhden juna-aseman päässä Fushimi Inarista sijaitseva vegaaniravintola on vähän syrjässä, mutta sopii hyvin lounaspaikaksi temppelien kiertelyn lomassa.

Pääkokki on kuulemma liharuokien parissa ammattinsa oppinut, mutta ekoherätyksen koettuaan tahtonut kehittää täydellisiä vegaaniruokia. Marinoitu tofu kastikkeineen olikin yksi taivaallisimmista, joita olen Japanissa maistanut.

> Osoite: 4-88 Fukakusa Nishiuracho, Fushimi Ward. / Ravintolan sivut täällä.

 

Arashiyama

Koe: Arashiyama

Hieman syrjässä sijaitseva Arashiyama, myrskyvuori, on yksi lempialueitani Kiotossa. Vuoret häämöttävät kaukaisuudessa, joki jakaa alueen kahdelle eri puolelle. Paikalle pääsee bussilla, raitiovaunulla tai lähijunalla.

Arashiyamassa etäisyydet ovat hyvin käveltävissä. Toki voi myös hypätä tyyriiseen riksakyytiin, joihin salskeat kantajat koettavat kulkijaa houkutella.

> Alue Japan Guidessa, Lanttimatkojen ihana video Arashiyamasta täällä.

 

Temppeli: Tenryu-ji

Arashiyaman bambumetsän vierestä löytyy alueen vaikutusvaltaisin zen-temppeli, Tenryu-ji. Sen on rakennuttanut vuonna 1345 shogunaatti Ashikaga Takauji (1305-1358). Tenryu-ji on erityisen kuuluisa lohikäärmeitä esittävistä kattomaalauksistaan, joita pääsee ihailemaan vain muutamana päivänä vuodessa.

Tulipalot ovat koetelleet Tenryu-jin rakennuksia, mutta puutarha on säilynyt lähes alkuperäisenä. Se onkin häkellyttävän kaunis ja niin laaja, että jopa omaa rauhaa saattaa löytyä. Maisemapuutarhaan onkin ihana unohtua oleskelemaan.

Myös täältä löytyy (tyyris) buddhalaista kasvisruokaa tarjoileva ravintola, nimeltään Shigetsu.

> Osoite: 68 Susukinobaba-cho, Saga-Tenryuji, Ukyo-ku, Kyoto-shi, 616-8385  / Sisäänpääsy 500 ¥, 300 ¥ lisämaksu temppelirakennuksiin. / Temppelin nettisivut.

 

Koe: Arashiyama Bamboo Grove

Tenryu-ji-temppelin vierestä löytyy yksi Arashiyaman suosituimmista nähtävyyksistä: bambumetsä. Polku johdattaa pienen metsän läpi, ja yhtäkkiä kaikki mitä näet, on bambuja. Ainakin, jos olet paikalla ennen turistimassoja.

Mutta, olipa seurana turistilaumat tai ei, kyllä bambut ovat länsimaisille silmille silti aina maaginen näky. Puhumattakaan siitä narinasta, mikä puista lähtee, kun tuuli niitä heiluttaa.

> Ilmainen. Auki kellon ympäri, joten suosittelen visiittiä epäinhimillisen aikaisin tai juuri ennen auringonlaskua.

 

Puutarha: Ōkōchi Sansō

Ehdoton lempipuutarhani Kiotossa on japanilaisten samurai-elokuvien filmitähti Ōkōchi Denjirōn (1898–1962) vanha residenssi, Ōkōchi Sansō. Älä anna tuhannen jenin (n. 8€) sisäänpääsyn järkyttää – lippuun nimittäin sisältyy kulhollinen matchaa ja makeinen puutarhan teehuoneessa. Ehkä lippuhintojensa takia puutarha pysyykin ihanan rauhallisena.

Ja mikä puutarha! Reitit risteilevät läpi pienten kivipolkujen, rakennusten ja porttien, näkymät vastarannan pienelle shintolaistemppelille ovat upeat. Välillä kuljetaan bambukujaa, välillä voi käydä jäljentämässä paperille buddhalaisia viisauksia meditaatiohuoneessa. Ja sitten on matchan aika.

Jos taas villimpi luonto kiinnostaa, mene naapurissa olevaan Kameyama-Koen puistoon. Siellä on kuulemma paljon apinoita, joskin itse spottasin alle vartin vaeltelulla peuran poikasineen.

> Osoite: 8 Sagaogurayama Tabuchiyamacho, Ukyo Ward. / Sisäänpääsy 1000 ¥.

 

Näe: Kimono Forest

Arashiyaman raitiovaunuasemalta löytyvä Kimono Forest sisältää 600 pylvästä, joista jokaisen sisällä on erilainen kimono. Kokonaisuus on upean moderni, perinteinen ja tunnelmallinen – etenkin iltaisin, jolloin pylväät valaistaan.

2013 avattuun kimonometsään voi käydä tutustumassa ilman junalippuakin.

> Osoite: 20-2 Sagatenryuji, Tsukurimichi-cho, Ukyo-ku, Kyoto.

 

Togutsekyo-silta

Arashiyaman eri puolet toisistaan erottaa 155-metrinen Togetsekyo-puusilta. Tai puu ja puu – oikeasti sen tukipalkeissa on käytetty sementtia ja vain kaiteet ovat sypressiä. Ensimmäinen silta rakennettiin paikalle 836, nykyinen valmistui vuonna 1934.

Perinteisen näköistä siltaa on käytetty historiallissa elokuvissa. Kesäiltoina joella saattaa kuulemma törmätä perinteiseen merimetsokalastukseen.

> Osoite: Sagatenryuji SusukinobabachoUkyo.

 

Koe: Iwatayama Monkey Park

Yksi Arashiyaman hauskimmista nähtävyyksistä on japaninmakakien suojelualue, Iwatayama Monkey Park. Läheisen Iwatayama-vuoren päällä apinat elävät suhteellisen vapaata elämää, jota ihmiset voivat tulla tirkistelemään. Herkkuja eläimille antaakseen on itse mentävä häkkiin, eläinten popsiessa makupaloja kalterien läpi. Juuri oikein päin!

Pienen vuoren päältä on myös mahtavat maisemat yli matalan Kioton.

Lue lisää:
Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

 

Syö: Musubi Cafe

Terveellisiä japanilaisia lounassettejä ja erittäin herkullisen näköisiä vegaanisia leivonnaisia. Tarjolla myös lihaa, misokeitto on vegaanista. Söin 1350¥ lounassetin ja ilahduin japanilaisen juurevasta makumaailmasta ja herkullisesta munakoisosta. Lämmin suositus alueella liikkuville!

> Lisää infoa täällä. / Osoite: 1-8-Nishikyu, Arashiyama, Nishiichikawacho, Kyoto

 

portti Kioton Gionissa

+ Minne vielä?

Kioto on täynnä nähtävyyksiä, joista kaikkia en ole vielä ehtinyt kokoamaan. Tulevilla reissuillani tahdon mennä ainakin Ni-jōn linnaan ja joka kuun 21. päivänä järjestettäville Toji-temppelin Kōbō-san-antiikkimarkkinoille. Näkemättä ovat myös kaikki ennakkovarauksen tarvitsemista puutarhoista ja temppeleistä, kuten sammaleestaan kuuluisa Saiho-ji.

Opas siis päivittyy, kunhan pääsen uudelleen rakastettuni Kioton luo 😉

 

Lisää seikkailuja Kansaissa ja sivuretkiä:

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja
Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa
Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain (Kaupallinen yhteistyö)
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Päiväretki Himejiin –Himejin linna ja Kokoen-puutarha
Hiroshiman kaupunkiopas
Päiväretki Miyajimaan – pyhä saari Hiroshiman lähellä

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto

Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

perjantai, marraskuu 29, 2019
Arashiyaman apinapuisto

Kioton Arashiyamasta löytyy paikka, josta pääsee suhteellisen eettisesti näkemään japaninmakakeja. Viime reissulla ehdin viimein käymään paikan päällä!

 

Oli eräs heinäkuun alun aamu. Olin juuri saapunut yöbussilla Tokiosta, jossa sadekauden viimeiset rippeet tekivät ilmasta kolean. Kioton lämpimän ilman tervehdys ihollani vei mukanaan kaiken istuen nukutun yön väsymyksen. Lempitunteeni: herätä uudesta kaupungista, kaikki mahdollisuudet avoinna.

Tahdoin nähdä palan Kiotoa kauneimmillaan, joten hyppäsin bussiin kohti Arashiyamaa.

Arashiyama on yksi lempialueistani Kiotossa. Se on hieman syrjässä keskustasta, bussi- tai lähijunamatkan päässä. Joki ja vuoret saavat paikan tuntumaan kylämäiseltä. Tähän kyläseen on vain sattunut putoamaan upeita temppeleitä, puutarhoja ja bambumetsikkö, joka on yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ja nykyään paikalle ovat tietysti löytäneet myös turistivirrat.

(Arashiyamassa ovat vierailleet ja bloganneet/vloganneet suomeksi ainakin Matkasto-blogi, Lanttimatkat, Ms. Kaisa K ja Ananas in Japan.)

 

Apinapuistoon mennään temppelin torii-portin läpi. No niinpä tietysti, Kiotossa kun ollaan! Temppeli  on nimeltään Ichitanimunakata ja hämmentävän vanha, sillä se on peräisin 701–704-luvulta.

Apinapuisto sijaitsee pienen Iwatayama-vuoren päällä 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Vaikka polku on lapsiystävällinen, helteisenä päivänä parinkymmenen minuutin nousu saa nopeasti hien pintaan.

 

Mielessäni oli Iwatayama Monkey Park. Paikan historialla on surulliset puolensa – Arashiyaman alueella oli apinaongelma. Japaninmakakit kävivät terrorisoimassa kauppiaiden kojuja, mikä sai suuttuneet kauppiaat tappamaan apinoita. Alettiin miettiä lempeämpiä keinoja apinoiden karkottamiseksi, joten ne ohjattiin vastarannalle.

Nykyään Iwatayama Monkey Park on turistihitti ja ainutlaatuinen paikka päästä näkemään eläimiä vapaana, niiden ehdoilla.

 

Ethän katso apinoita silmiin tai muuten häiritse heitä. Muovipussit suositellaan laittamaan repun sisään, etteivät eläimet innostu niitä varastamaan.

Maisemat paranevat mitä korkeammalle kiivetään.

 

Ylhäällä kyltit toivottavat ”Otsukaresama desu”, onnittelut saavutuksestasi. Ensin pieni huilaus viilennetyssä lepomajassa, sitten olin valmiina kohtaamaan apinat ja näköalan.

Ja voi mitkä apinat! Eivät mitään lamaantuneita otuksia, joita joskus näkee eläintarhojen aitauksissa, vaan villejä hulluttelijoita. Ja tämä oli niiden valtakunta, ei ihmisten.

 

Tiesitkö, että japaninmakakien punainen pylly johtuu ihosta, jonka läpi veren virtaus näkyy?

Ylhäällä oli vastassa sekalainen seurue. Liikuttavan pieniä vauva-apinoita, joista pienimmät olivat tiiviisti kiinni vanhempiensa turkissa. Osa loikoili laiskoina sylikkäin toisiaan rapsutellen, jotkut kisailivat keskenään. Hassut ihmisten serkut, joilla on loputtomasti vapaa-aikaa. Ja täällä heitä riittää, sillä alueella asuu 130 makakia.

Eikä maisemissakaan ollut mitään vikaa. Kyoto Tower näkyi kaukaisuudessa, temppelialueet ja asuintalot muuttuivat vaaleaksi massaksi. Ihana vuorten ympäröimä Kioto.

 

Tunnistaisitko vihaisen ja peloissaan olevan apinan? En minä ainakaan!

Lähimmäs apinoita pääsee ruokintakopissa herkkuja lahjomalla. Tarjolla oli pähkinöitä ja hedelmänpaloja – muuten apinat syövät ravinnokseen soijapapuja ja vehnää.

Harvemmin tällaista näkee eläinpuistossa!

 

Katselin aikani makakien puuhasteluja, kunnes lounasnälkä alkoi kurnia vatsassani. Oli aika kivuta polku alas.

Kohtaaminen japaninmakakien kanssa jäi yhdeksi Japanin seikkailujeni kohokohdaksi. En voi muuta kuin suositella käymään ja mielellään pian – japaninkielinen nettisivu nimittäin uhkailee, että puisto suljetaan vuodenvaihteessa.

Mene vielä, jos ehdit!

> Apinapuisto on auki säävarauksella – taifuunin tai rankan lumisateen sattuessa polku ylös käy vaaralliseksi, joten se suljetaan. Liput: aikuiset 550¥, lapset 250¥. Puiston sivut täällä

 

Lisää Kioto-juttuja:

Rakkauskirje Kiotolle
Miten välttää Kioton ruuhkat?
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 3: Tokyōn alue ja keisarillinen palatsi

lauantai, lokakuu 19, 2019

Tokyō ei välttämättä tarkoita koko Japanin pääkaupunkia – se on nimittäin myös kaupunginosa. Alueelta löytyy Keisarillinen palatsi, hyviä museoita ja ehkä Tokion paras vegaaninen ramen!

 

Tervetuloa jälleen Tokion kaupunginosaoppaat -sarjan pariin!

Tällä kertaa lähdemme Tokion keskiosiin, Tokyōn alueelle. Bisnesalueelle kätkeytyy paljon historiaa, kulttuuria ja hämmentävän hyviä museoita.

 

Maamerkki: Tokyo Station

Jos saavut shinkansenilla Tokioon, mitä luultavimmin saavut tälle asemalle. Ja juniahan täällä piisaa, sillä asema on koko Japanin kiireisin: päivittäin lähtee noin 3000 junaa.

1914 avattu asemarakennus on Japanissa harvinaisen länsimaistyylinen näky. Arkkitehtuuri on kuitenkin japanilaisen Kingo Tatsunon käsialaa.

Kurkista sisällä ylöspäin kohti koristeellisia kupolikattoja!

> Japan Guiden opas Maranouchin alueelle täällä. / Osoite: 1-9-1 Marunouchi, Chiyoda.

 

Taidetta: Tokyo Station Gallery

Tokion aseman pohjoispäädyssä löytyy moderniin taiteeseen ja muotoiluun keskittyvä museo vaihtuvine näyttelyineen. Kävin täällä Suomesta innostuneen japanilaiskaverini kanssa katsomassa Rut Brykin keramiikkataidetta, sitä ennen esillä oli ollut mm. Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Alvar Aaltoa.

Galleria on perustettu vuonna 1988 tarjoamaan hengähdyspaikka vilkkaalle asemalle. Puitteet punatiiliseinineen ovat hienot.

> Osoite: 1-9-1 Marunouchi, Chiyoda. / Gallerian sivut täällä. / Sisäänpääsy n. 1100 ¥.

 

Ruokaa ja ostoksia: Tokyo Character Street & Ramen street

Tokion asema itsessään on jo nähtävyys. Tarjonnasta puhumattakaan, joten kannattaa ostaa asemalippu. Piippaa matkakortti JR:n portteihin ja kävele sisään nousematta junaan. Saman aseman portit kieltäytyvät päästämästä sinua samalla asemalla ulos, joten poistuessasi kulje toimistokopin kautta, jossa he nollaavat korttisi ja myyvät asemalipun.

Oma suosikkini on shinkansen-laitureiden lähistöltä löytyvä Tokyo Character Street, jossa on ehkä Tokion paras valikoima erilaista hahmokrääsää. Valikoimaa on Doraemonista Rilakkumaan, Pokémoneihin ja omaan suosikkiini Sumikkogurashiin.

Naapurista löytyy myös kehuttu Tokyo Rāmen Street, jonka kahdeksan ravintolan valikoimista löytyy hyvä valikoima shōyu-soijaliemestä kylmänä tarjoiltavaan tsukemeniin. Kasvissyöjälle sopii Soranoiro Nippon.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

> Osoite: B1, First Avenue, Tokyo Station, 1-9-1 Maranouchi. Lähellä JR:n Yaesu-exitiä.

 

Ruokaa: T’s Tan Tan

Terveyssyistä kasvisruokaa valitsevat vaviskoon – täältä tulee T’s Tan Tan! Paksuilla liemillään valloittava vegaaninen ramenketju ei nimittäin vihanneksilla brassaile.

Suosittelen seesamista golden miso -ramenia, joka on parasta, mitä olen Tokiosta löytänyt. Paikka myy myös erilaisia japanilaisia pikaruokaklassikkoruokia soijapohjaisina versioina, kuten maipo-tofua ja kiinalaisia dumplingseja.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

Osoite: 1F JR Tokyo Station, Marunouchi 1-9-1, Chiyoda, Tokyo. / T’s Tan Tan HappyCowssa.

 

Luonnontiedettä: Intermediatheque

Asuuko sisälläsi pieni gootti, joka rakastaa ihmetellä outoja eläimen luita ja fossiileja? Intermediatheque on täydellinen paikka sinulle – ja vieläpä ilmainen!

University of Tokyon ja Japanin postin omituinen museo on samaan aikaan tyylikäs ja kodikas, kuin olisi astunut hullun tiedemiehen kartanoon. Esillä on hämmentävän valtavia luita (ilman selitystä mistä eläimestä ne olisivat peräisin), peuran sikiön luuranko, tappajavalaita ja mitä omituisempia lintuja. Mukana on menneen maailman havinaa kömpelösti täytettyine eläimineen ja opasteksteineen, jotka on selkeästi tehty kirjoituskoneella.

Opin mm. että Kyushussa asuu hämähäkkirapu, jonka saksien väli on yli kaksimetrinen, strutsit ovat valtavia ja apinoiden luurangot näyttävät tosi ihmismäisiltä.

Upeinta antia itselleni olivat kehystetyt eksoottisten kasvien lehdet, jotka ovat ihmistä suurempia. Ne pesivät monen taiteilijan työt 6-0.

> Osoite: 2-7-2 Marunouchi, Chiyoda-ku / Gallerian sivut täällä. / Sisäänpääsy ilmainen.

 

 

Historiaa: Imperial Palace

Pienen kävelymatkan päässä Tokion asemalta löytyy ehkäpä Tokion tunnetuin nähtävyys.

Japanin keisarin koti levittäytyy vallihautojen sisään, joihin kuljetaan lukuisten muurien läpi. Ennen paikalla seisoi Edon linna, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Uudelleenrakennus jäljittelee Edon aikaista tyyliä.

Ainoastaan osa palatsin alueista on auki yleisölle ja silloinkin vain tiettyinä päivinä, kuten uutenavuotena ja keisarin syntymäpäivänä. Muihin aikoihin voi yrittää saada lipun suosituille kierroksille (jotka eivät kuitenkaan vie rakennusten sisälle). Kierrosten lippuja voi tutkia Imperial Household Agencyn sivuilta täällä.

Alue on myös suosittu kirsikankukkien aikaan, jolloin kävijät pääsevät ihailemaan muurien sisältä löytyvää kirsikankukkakujaa. Sieltä löytyy upea valikoima eri aikaan kukkivia kirsikankukkalajikkeita.

> Kymmenen minuutin kävelymatka Tokyon asemalta. / Osoite: 1-1 Chiyoda.

 

Ripaus luontoa: Imperial Palace East Gardens

Keisarillisen palatsin puutarha on avoinna yleisölle vuoden ympäri. Tällä hetkellä tosin kävijää ärsyttävät remontit, jotka sulkevat yli puolet puistosta. (Kannattaa tarkistaa vaikkapa Japan Guiden artikkelista täältä, koska remonttivaroitus poistuu.)

Keisarillinen puutarha ei välttämättä säväytä esimerkiksi Shinjuku Gyoenin jälkeen, mutta on erityisen kaunis ruska-aikaan marraskuun lopun tienoilla sekä tietysti kirsikoiden kukkiessa.

> Ilmainen. / Lähin asema: Otemachi.

 

Taidetta: MOMAT eli The National Museum of Modern Art

Modernin taiteen kansallismuseo on hieno rakennus, joka katselee kohti keisarillisen palatsin vallihautoja. Japanilaisittain varsin suurikokoinen rakennus tuntuu modernilta, vaikka se on rakennettu vuonna 1952.

Peruskokoelma valottaa hyvin japanilaista taidehistoriaa puupiirroksista nykypäivään asti, vaihtuvissa näyttelyissä on ollut mm. animaattori Takahata Isaon töitä.

Museokauppa on laaja, yläkerrasta saa fine diningia. Kesällä pihalle oli parkkeerattu ruokarekka, josta sai hyvää ja edullista kasviscurryä.

> Museon sivut täällä. / Lippujen hinnat vaihtelevat erikoisnäyttelyjen mukaan. / Osoite: 3-1 Kitanomaru-koen, Chiyoda, Tokyo.

 

 

Muut kehuvat: Jimbocho

Seuraavalla reissulla tahdon ehtiä läheiselle kirjakauppa-alueelle, jossa on kuulemma erityisen hyvät antiikkivalikoimat. Jimbocho on kuulemma kirjatoukille sama kuin Akihabara elektroniikkafaneille.

> Lue lisää esimerkiksi täältä ja täältä.

 

 

Kuva: täältäserena_tang,  CC

Muut kehuvat: Yasakuni-pyhäkkö

Yksi Tokion kuuluisimmista shintolaispyhäköistä, Yasakuni, on nolosti päässyt unohtumaan reissuiltani.

Poliittisesti ristiriitainen pyhäkkö muistelee Japanin sodissa kaatuneita 2,5 miljoonaa. Joukossa on myös liuta sotarikollisia. Erityisesti pahalla katsotaan poliitikkojen vierailua pyhäkköön Japanin toisen maailmansodan häviämispäivänä 15.8.

Yasakuni on myös kuuluisa Mitama-matsurista, jolloin pyhäkköön sytytetään 30 000 paperilamppua kuolleiden kunniaksi. Se on yksi Tokion suurimmista kesäfestivaaleista ja kävijöitä on monta sataa tuhatta.

> Osoite: 3-1-1 Kudan-kita, Tokyo. / Lähin asema: Hanzōmon, exit 1. / Ilmainen.

 

 

chidorafuchin sakura Tokiossa 2019

Sakuran aikaan: Chidorigawafuchi

Yksi Tokion kuuluisimmista kirsikankukkien bongailupaikoista löytyy toiselta puolelta Keisarillista palatsia: Chidorigawafuchi. Instagram-materiaali on taattu, kun ihmiset soutelevat joutsenenmuotoisilla polkuveneillä ja rantoja peittävät sadat kirsikkapuut.

Lue lisää:
Testissa missa on Tokion paras sakura, osa 2

> Osoite: 2 chome Kudan Minami, Chiyoda City, Tokyo / Viiden minuutin kävelymatka asemilta Kudanshita ja Hanzomon.

 

 

Aiemmat kaupunginosaoppaat:

Tokion kaupunginosaoppaa: Shibuya

Tokion kaupunginosaoppaat: Daikanyama, Meguro ja Ebisu

Tokion kaupunginosaoppaat: Yanesen eli Yanaka, Nezu ja Sendagi

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli.

Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!