Oli sunnuntaiaamu kun istuin Long Beachillä rannalla ja vilkasin nopeasti kännykkää. Mulla sattui olemaan selaimessa joku uutissivusto auki ja näin otsikon ”Helikopteri syöksyi maahan Calabasasissa, viisi kuoli”. Ei taas ilmailuun liittyvä onnettomuus, ajattelin järkyttyneenä. Jotain tapahtui mun edessä, mikä sai mun huomion pois puhelimesta enkä lukenut uutista sen tarkemmin.
Parin tunnin kuluttua tästä multa kysyttiin, kuulinko jo uutiset helikopteriturmasta. Joo, luin nopeesti. Luitko että siinä kuoli Kobe Bryant? Kesti hetken ennen kuin tajusin mitä mulle just sanottiin. Kobe Bryant? The Kobe Bryant? LA Lakersin entinen pelaaja? MVP? GOAT? Kobe? Kaivoin saman tien puhelimen esille ja halusin nähdä itse omin silmin noi sanat uutisissa. Ja siellähän ne oli, jokaisen uutissivun etusivulla, jokaisessa sosiaalisessa mediassa. Kobe Bryant ja kahdeksan muuta oli kuollut helikopterionnettomuudessa, mukaan lukien Koben 13-vuotias tytär. Koko maailma tuntui pysähtyvän hetkeksi, Los Angeles ehkä vähän pidemmäksi aikaa.
Kobe Bryant oli Los Angelesin kuningas. Hän omisti tämän kaupungin. Kaikki tietää kuka Kobe on ja kaikilla on jotain positiivista sanottavaa hänestä. Jos ei lueta mukaan niitä koripalloilijoita joita Kardashianit on deittailleet, mun lista pelaajista jotka tiedän nimeltä on aika lyhyt. Kobe Bryant on sillä listalla. Heti Koben kuoleman jälkeen Staples Centerin edusta täyttyi surevista faneista. Taiteilijat alkoivat maalata Koben kuvia seiniin ympäri kaupunkia. Uutisankkurit itkivät. Los Angeles puhui viikon Kobesta ja siitä mikä kauhea tragedia me oltiin just yhdessä koettu. Kobe tuli puheeksi lähes jokaisessa keskustelussa ja small talkissa kuluneen viikon aikana. Tätä suurta kaupunkia ja miljoonia ihmisiä yhdisti suru. Kuningas Kobe oli poissa.
Jokainen yhdeksän ihmistä, jotka kuolivat tuossa onnettomuudessa ovat yhtä arvokkaita. Jokaisella heistä on omaisia, joiden elämä ei koskaan tule olemaan sama kuin ennen. Me surraan myös heitä. Kobe antoi kasvot Los Angelesille monien vuosien ajan ja nyt Kobe antoi kasvot tuolle onnettomuudelle. Miten epäreilua onkin, että yhdeksän upeaa ihmistä kuolee traagisesti ihan tavallisena sunnuntaiaamuna? Miksi juuri he? Miksi Orange Countyssa on nyt kolme pientä lasta jotka menettivät äitinsä? Miksi on 16-vuotias tyttö, joka menetti isänsä, äitinsä ja siskonsa? Miten Kobe, joka teki niin paljon hyvää, kuoli kun ihmiset jotka tekee kamalia asioita saavat elää vanhoiksi?
Elämä on arvaamatonta ja jos jotain haluaa tehdä tai sanoa, kannattaa se tehdä heti. Huomista kun ei ole kellekään luvattu. Charlie Puthin ja Wiz Khalifan ”See you again” on ollu pitkään yks mun lempparibiiseistä ja ne veti sen perjantaina Staples Centerissä ennen Lakersien peliä kaikille onnettomuudessa menehtyneiden muistoksi: Rest in peace Alyssa Altobelli, John Altobelli, Keri Altobelli, Gianna Bryant, Kobe Bryant, Payton Chester, Sarah Chester, Christina Mauser ja Ara Zobayan.
No Comments