Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Back to school

Eka kouluviikko meni just niinkun arvelin: syllabus-päivillä, kalliilla kirjoilla ja hauskoilla faktoilla minusta. Tiistaina mulla oli eka viestinnän tunnit ”Mass Comm Theory” jossa käytiin läpi mitä tulevan pitää. Luvassa on ihan liian paljon ryhmätöitä, opettaja vaikutti tosi rennolta vaikkakin ilmoitti heti että tunneilla on läsnäolopakko. Päästiin pois melkein tuntia aiemmin kuin ois pitänyt ja mulla oli tunti aikaa hengailla ennen kuin alkoi päivän toinen ja viimeinen kurssi, ”Theories of Communication: Humanities”. Mulla oli tässä sama opettaja kuin toisella kurssilla ennen joulua, joka pyysi kertomaan yhden asian itsestämme, jota hän ei vielä tiennyt. Ugh. Miten voikin olla noin vaikeeta keksiä lennosta jotain? Päädyinkin niinkin kiinnostavaan faktaan, kuin että ”En tykkää sipulista”. Se innosti opettajan kertomaan tarinan poikaystävästään, joka oli kokannut edellisenä päivänä jotain sipulikanaa joka oli ollut ihan kamalaa. Tällä kurssilla ei oo onneks luvassa mitään ryhmätöitä, vaan joka viikkoisia lukutehtäviä ja keskusteluja luokan kanssa.

Torstaina mulla oli ekana noi samat ”Mass Comm” tunnit kuin tiistaina. Tällä kertaa saatiin tehtäväksi haastatella vieruskaveria ja ens viikolla sitten esittelemme toisemme koko luokalle. Juttelin vähän meidän opettajan kanssa kun hän kysyi mistä mun sukunimi on ja sanoin et Suomesta. Hän oli käynyt Suomessa ja tykkäsi kovasti suomalaisista, jotka oli hänen mielestään hiljaisia ja pysyi omissa oloissaan. Salmiakista hän ei kuulema tykännyt. Päästiin normaalia aikaisemmin pois ja odottelin taas tovin seuraavan tunnin alkua. Mun torstain iltakurssi kulkee nimellä ”Race, justice and media”. Sen piti alkaa kuudelta, mutta opettajaa ei näkynyt mitään. Kaikilla alkoi jo hermoja kiristellä kun puoli seiskalta vielä istuttiin ilman opettajaa. Kukaan ei oikein tiennyt että pitäiskö lähteä kotiin vai odotella. Varttia vaille seitsemän meidän opettaja sitten saapui paikalle, pahoitellen myöhästymistään. Hän oli tulostanut vaan puolet syllabuksesta, joten käytiin sitten läpi se puolikas ja mitä kurssilla oli luvassa. Lukemista ja puhumista, ei ryhmätehtäviä. Jee! Päästiin kotiin about 20 minuutin kuluttua opettajan saapumisesta, mikä oli tosi jees.

Näiden lisäks mulla on vielä yks nettikurssi, jota en oo vielä sen tarkemmin katsonut. Se kulkee nimellä ”Theories of Communication: Social Sciences”. Pitää viikonloppua ottaa haltuun toi ja tutkia tarkemmin mitä se pitää sisällään. Oon suht tyytyväinen kursseihin tähän saakka, tuntuu että hommia on enemmän kuin syksyllä mutta eiköhän niistä selvitä. Pitää vaan opetella paremmin aikatauluttamaan päivät ettei tuu viime hetken paniikkia.

Kaksi päivää koulun alkuun

Jotenkin on ihan uskomatonta että koulu alkaa taas tiistaina. Tää reilu kuukauden breikki on tullut tarpeeseen kiireisen syksyn jälkeen, mutta toisaalta on myös ihan kiva palata kouluun ja saada se osa arkirutiinia takaisin. Vaihdoin yhden mun kurssin pari päivää sitten mutta aikataulut pysyi samana ja mulla on koulua vaan tiistaisin ja torstaisin. Kirjoja en oo vielä ostanut enkä myöskään parkkilupaa, joten ne täytyy vielä hoitaa tänään tai huomenna. Parkkilupa maksaa vähän reilut 200 dollaria ja kirjoihin menee varmaan saman verran, vaikka otankin ne vaan vuokralle. Kirjojen ostaminen on tosi kallista ja usein turhaa koska niistä saa tosi vähän takaisin jos ne myy kurssin jälkeen pois. Toi parkkilupa on kans mun mielestä tosi kallis ja odottaisin vähintään valet-parkkia koulun edessä tohon hintaan, mutta valitettavasti joudun vaan ajamaan parkkiin sinne samalla kaukaiselle parkkipaikalle kuin ennen joulua, kävelemään ja nousemaan miljoona porrasta ennen kuin pääsen luokkaan. Noh, parempi sekin kuin SMC jossa sai pyöriä ympäri parkkihallia tunnin ennen kuin sai paikan.

Ekat päivät koulussa on ”syllabus days” jolloin päästään pois aikaisin koska tunneilla käydään vaan läpi kurssin sisältö. Joillakin kursseilla on kans se ärsyttävä ”esittele itsesi ja kerro yksi hauska fakta itsestäsi” jota vihaan kuten varmaan 90% kaikista opiskelijoista. Viime syksynä yhdellä mun viestinnän tunnilla sen sijaan et meidän professori ois vaan lukenut nimet listasta ja laittanut rastin et kuka oli paikalla, se kysyi joka tunti eri kysymyksen johon piti vastata. Kysymykset saattoi olla ”jos saisit valita minkä tahansa lemmikin, minkä ottaisit ja mikä sen nimeksi tulisi” tai ”jos sun pitäis syödä yhtä ruokaa loppuelämä, minkä ruuan valitsisit”.  Nää oli oikeesti hauskoja ja kiva tapa aloittaa tunnit kahdesti viikossa.

Ennen koulun alkua mulla on vielä tänään suunnitelmissa maalata Ikean lipasto, jonka ostin Craigslistiltä (paikallinen tori.fi). Saas nähdä mitä siitä tulee, kun en oo koskaan maalannut mitään. Valitsin maalit ja pensselit Home Depotista (iso rautakauppa) ja käyn hakemassa ne iltapäivällä. Oon yrittänyt järjestellä tavaroita ja heittänyt monta laatikkoa hyväkuntoista roinaa Goodwillille ja huonommat roskiin. Jotenkin sitä aina vaan kertyy, vaikka miten yrittää olla ostamatta.  Ehkä mun 2020 tavoite ois vähentää turhan tavaran ostelua, jotta ei tarviis aina vähän väliä mariekondoilla sitä turhaa tavaraa eteenpäin. Pitäis varmaan palata aina lukemaan tämä ennen jokaista käyntiä Targetilla ja poistaa Amazon-sovellus puhelimesta ihan vaan turvallisuussyistä.

Aamupäivä koirien rannalla

On tosi kivaa kun monen LA-vuoden jälkeen löytää paikkoja, joissa ei ole koskaan käynyt aikaisemmin. Tää ei oo mikään ongelma, koska kaikenlaista erilaista tekemistä ja näkemistä löytyy enemmän kuin ehtisi käymään. Mun To Do-listalla on pitkään ollu Rosie’s Dog Beach, joka sijaitsee Long Beachilla, puolisen tuntia etelään Los Angelesista (sunnuntaiaamuna ilman ruuhkaa). Koska julkisille rannoille ei saa viedä koiria, on Rosie’s Dog Beach ja lukemani mukaan Leo Carrillo State Beach Malibussa ainoat rannat, joissa koirat saa olla ihan luvan kanssa. Muille rannoille koiria ei saisi viedä edes hihnassa, mutta varsinkin talvella kun ihmisiä on vähemmän, näkee koiria rikkomassa lakia muillakin rannoilla.

Rosie’s Dog Beach on mulle suht uus paikka enkä ole käynyt siellä kuin  puolisen kymmentä kertaa, ekaa kertaa lokakuussa 2019 ja viimeisimpänä kertana pari päivää sitten. Sen lisäksi että on kivaa nauttia suht tyhjästä rannasta on ollut tosi hauskaa katsoa koiria juoksemassa mereen frisbeen perässä, hyppimässä aalloissa ja juoksemassa hiekalla onnellisina.

Meidän rantakaveri Chrystal on seitsemänvuotias chiweenie, chihuahuan ja mäyräköiran risteytys. Hän ei välitä merestä, mutta innostuu heti kun pääsee juoksemaan vapaana hiekalla. Pienelle koiralle riittää helposti tunti, mikä on itsellekin näin talvella ihan sopiva aika, koska rannalla ei kuitenkaan ole kovin lämmintä enkä näköjään oo vielä tähän ikään mennessä oppinut pukeutumaan sään mukaan.

Pitää yrittää nyt vielä talven ja kevään aikana saada lisää reissuja koirien rannalle, koska en usko että tullaan käymään tuolla kesällä. Chrystal ei välitä suuresta määrästä koiria ympärillään ja mitä olen ihmisten kanssa rannalla jutellut, kesällä siellä on paljon koiria nauttimasta viileästä merivedestä ja raikkaasta tuulesta, eli se ei silloin olis Chrystalin mieleinen paikka. Onneksi (tai ehkä pitäisi sanoa toivottavasti) tässä on vielä monta viikkoa ennen kuin sää lämpenee ihan kunnon rantakeleiksi asti.

Rosie’s Dog Beach on siis ihan tavallinen julkinen ranta johon saa mennä koiran kanssa tai ilman. Vapaita parkkipaikkoja löytyi aamupäivisin talvisaikaan tosi paljon isolta parkkialueelta ihan rannan vierestä. Parkkimaksut oli jotain dollarin/tunti ja sen pystyi maksamaan kolikoilla, kortilla tai aplikaatiolla puhelimella. Kesäaikaan ranta on epäilemättä täynnä ja parkkipaikat kiven alla, mutta näin talvella on kiva käydä siellä pyörähtämässä. Rosie’s Dog Beach löytyy osoitteesta 5000 East Ocean Boulevard, Long Beach, CA 90803. 

2010-2019

2010

Uusi vuosikymmen alkoi Los Angelesissa, mutta en yhtään muista missä merkeissä. Tammikuu merkkasi mun toisen Au pair-vuoden alkavaksi. Noina aikoina mun lemppari vapaa-ajan aktiviteetteja oli viikottaiset LA Galaxyn jalkapallomatsit (koska David Beckham), julkkisten stalkkaaminen ensi-illoissa ja muissa tapahtumissa, 2 for 1 margaritat ja juustoranskalaiset Au Pair-kavereiden kanssa, blogin päivittäminen ja puistoilut mun ihanien Au pair-lapsien kanssa (3v ja 7v silloin).  Vuoden lopulla mun piti päättää mitä tekisin elämälläni seuraavat pari vuotta ja päätin hakea Santa Monica Collegeen opiskelee valokuvausta, koska tykkäsin ottaa kuvia ja olin saanut positiivista palautetta ottamistani kuvista.

2011

Vuosi alkoi pikareissulla Suomeen vaihtamaan Au pair-viisumi opiskelijaviisumiin. Aloitin koulun helmikuussa ja tykkäsin siitä paljon. Oli kiva saada vaihtelua arkeen ja olla taas koulussa monen vuoden jälkeen. Tykkäsin alusta asti amerikkalaisesta koulusysteemistä ja miten koulua käytiin Santa Monica Collegessa. Aika tietysti kultaa muistot ja muistelen haikeana sitä, kun aloittelin Collegea ja opettelin kehittämään kuvia pimiössä, laittamaan valoja studiossa tai editoimaan kuvia iMacilla. Vapaa-ajalla jatkui sama meno kuin vuosi aiemmin, mutta iso osa ajasta alkoi mennä koulun studiolla tai pimiössä.

2012

Sama meno. Koulussa oli ihan hullusti hommaa, koska suurin osa valokuvausopinnoista tehdään sen varsinaisen oppitunnin ulkopuolella. Sillon kun en ollut koulussa, olin järkkäämässä kuvauksia tai kuvaamassa. Se oli tosi hauskaa, mutta tosi paljon hommaa. Opin paljon ja muistelen sitä aikaa hyvällä, mutta muistan myös mitä hässäkkää se oli kun yritin saada ihmisiä auttamaan mua ilmaiseksi, olemaan malleina, laittamaan meikkejä ja auttamaan kuvauksissa. Olen yhä kiitollinen jokaiselle, jotka auttoi mua kouluaikoina ja tuli mukaan mun outoihin ideoihin ihan vaan siks että pyysin.

2013

Mun oli alunperin tarkoitus valmistua keväällä 2013, mutta koska en päässyt matikan kurssia läpi siirsin valmistumisen jouluun. Voitin koulun valokuvanäyttelyssä parhaan muotokuvan palkinnon. Kiireet kuvauksissa jatkui. Piti alkaa miettiä mitä tekisin koulusta valmistumisen jälkeen, mutta olin vähän hukassa. Tiesin vaan että halusin jäädä Losiin, mutta en vielä tiennyt miten. En muista mitään ihmeempää tapahtuneen 2013 joten elämä oli varmaa aika perusmenoa.

2014

Koska jouluna valmistuvat ei kävele vasta kuin seuraavana keväänä, tuli musta sitten osa Class of 2014 ja pääsin heittämään hatun ilmaan parin tuhannen muun kanssa koulun futiskentän katsomossa. Sain vuoden työviisumin ja mulla oli kolme kuukautta aikaa saada työpaikka. Kuvasin muutamia keikkoja freelancerina, autoin kaveria uuden vaatemalliston launchissa ja kuvasin perhekuvia ja headshotteja. Kesällä mulla ei ollu vieläkään vakkaripaikkaa ja mun kolme kuukautta menisi syyskuussa umpeen. Tolla viisumilla sai olla töissä vuoden mutta korkeintaan 90 päivää vuodesta työttömänä. Päätin hakea nuorten valokuvaajien kesän mentorointiohjelmaan. Ideana oli että eri kaupungeissa on joukkueita, joissa kaksi ammattivalokuvaajaa valitsee 4-5 nuorta valokuvaajaa, joita he mentoroi kesän ajan. Kaikilla on sama teema jonka puitteissa otettiin kuvia ja ”kilpailtiin” toisiamme vastaan. Toi oli ihan mieletön kokemus ja meidän team LA tuli kaikkiaan toiseksi ja mut valittiin parhaaksi mentoroitavaksi kaikkien kaupunkien valokuvaajien joukosta. Sen lisäksi toinen meidän mentoreista palkkasi mut assariksi ja sain jäädä Amerikkaan mun viisumin loppuun. Toi oli monella tapaa iso käännekohta, koska mun mentori on vielä tänäkin päivänä iso osa mun elämää ja LA-tarinaa.

2015

Keväällä mun elämä romahti hetkeksi (drama queen) kun jouduin palaamaan Suomeen tietämättä milloin voisin tulla takaisin Losiin. Pakkasin kaikki kamani ja huhtikuussa viimeisenä mahdollisena päivänä ennen viisumin umpeutumista vein mun entisen Au pair-lapsen kouluun ja jätin sen istumaan lattialle ja itkemään. Kävelin kotiin ja itkin Suomeen asti. Kävelin lentokentällä aurinkolasit päässä niin kauan kun pääsin koneeseen, jossa nukahdin ennen koneen nousua ja heräsin ja jatkoin itkemistä. Se oli kamalaa. Tässä vaiheessa mä olin asunut Los Angeleissa kuusi vuotta, eikä mulla ollu mitään hajua milloin voisin mennä takaisin. Mun väliaikainen majapaikka Suomessa oli äitin luona Pohjois-Savossa, mutta matkustin reppu selässä milloin mummolaan, siskolle tai veljelle. Oli tosi ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pitkästä aikaa, mutta reppureissaajan elämä oli aika hankalaa välillä enkä tykkää olla tekemättä mitään. Yritin miettiä mitä haluaisin seuraavaksi tehdä ja missä. Syksyllä lähdin ESTA:lla Losiin kolmeksi kuukaudeksi ilman sen suurempia suunnitelmia tulevasta.

2016

Tulin takaisin Suomeen ennen joulua 2015 ja yllättäen sain viestin mun Italian perheeltä. Mun Italian perhe on perhe, jonka Au pairina mä olin pariin eri otteeseen ennen kuin muutin Amerikkaan. Ne halus erottaa niiden nykyisen Au Pairin ja tarvis jonkun auttaa ennen kuin ne löytäisi uuden ja pyys mua tulee paikkaa. Tammikuussa mä sitten palasin Italiaan ja yllätyksekseni se Au pair olikin vielä siellä. Myöhemmin mulle selvisi että ne oli puhunut asiat halki ja se Au pair jäisikin sinne. Ne kuitenkin halus et mä tuun, joten niillä oli kaks Au pairia kahdelle yli 10-vuotiaalle lapselle. Oli ihanaa (ja helppoa!) olla taas Italiassa ja sain nähdä vanhoja kavereita ja hengailla perheen kanssa. Sain idean valokuvaprojektiin portfoliotani varten ja järkkäsin kuvauksia Italiassa siellä ollessani. Olin Suomessa pari viikkoa maaliskuun lopulla, tein parit kuvaukset, käännyin ympäri ja lähdin Los Anglesiin kolmeksi kuukaudeksi ESTA:lla. Kuvasin tuon kevään aikana varmaan parikymmentä lasta projektiani varten joten kiirettä piti kuvausten ja editoinnin parissa. Palasin Suomeen joskus kesällä ja aloin laittaa projektia kasaan. Lokakuun lopussa olin taas Los Angelesissa kolme kuukautta ESTA:lla ja nyt mulla oli missio: keksiä suunnitelma, jolla voisin palata Losiin ensi vuonna pysyvästi.

2017

Alkuvuodesta olin Amerikan suurlähetystössä hakemassa uutta opiskelijaviisumia. Olin löytänyt mitä halusin seuraavaksi opiskella: Menisin UCLA Extensioniin opiskelualana ”Marketing with Concentration in Social Media and Web Analytics. Tuo ohjelma oli siis lisäkoulutus eikä johtanut tutkintoon. Sen virallinen kesto oli kolme lukukautta mutta sitä sai venyttää viiteen. Helmikuussa matkasin Losiin ja huhtikuussa aloitin koulun. Toi koulu oli ihan mieletön. Opin tosi paljon markkinoinnista, vaikka luulinkin alkuun pitkään opiskelevani mainontaa. Hups. Koulussa oli tosi kivoja tyyppejä ja meillä oli tosi hauskaa tunneilla ja vapaa-ajalla. Ostin myös ikioman auton, ekan autoni ikinä: pienen punaisen kymmenvuotiaan Smartin.

2018 

Tammikuussa tulin Suomeen yllättää äidin ja auttamaan siskon baby showereiden kanssa. Pari viikkoa talvea riitti hyvin. Otin vikan kurssin markkinointia keväällä ja huvin vuoksi valokuvauskurssin kesällä. Tällä kertaa mulla oli jo suunnitelma syksyksi. Mulla ei oo Suomesta tai mistään muualtakaan mitään korkeampaa tutkintoa, Suomessa mulla on amis käyty ja Amerikasta kaksivuotinen Associates Degree. Päätin, että joko nyt tai ei koskaan ois hyvä aika hankkia korkeakoulututkinto. Syksyllä 2018 palasin Santa Monica Collegeen vuodeksi jotta voisin käydä tarvittavat kurssit ja siirtyä sen jälkeen yliopistoon ja saada Bachelor-tutkinnon kahdessa vuodessa. Tällä on siis yleistä että nelivuotisesta Bachelor-tutkinnosta käydään eka kaksi vuotta halvemmassa Community Collegessa ja sitten siirrytään Universityyn, jossa käydään sitten kaksi vuotta lisää. Koska mulla oli aiempia opiskeluja Santa Monica Collegesta, multa puuttui vain biologiaa, historiaa, pari valinnaista ja muuta yleistä kurssia ennen kuin pystyin vaihtamaan Universityyn.

2019

Vuosi alkoi biologian kurssilla, joka oli ihan kauhea. Se oli vaan joku ihan perus bilsan kurssi, mutta niin kaukana mistään mitä mä tajusin. Sain kuitenkin sen läpi ja B:n arvosanan, joten olin tyytyväinen. Keväällä oli aika hakea Universityyn ja hain neljään lähellä olevaan California State Universityyn opiskelemaan viestintää (Communication). Pääsin kaikkiin ja valitsin sen, mihin oli helpoin liikenne ja parhaat parkkipaikat. No, oli siinä ehkä muitakin asioita mitkä vaikutti ja valitsin Cal State LA:n. Kesä mulla oli vapaata koulusta ja loppukesästä kävin Suomessa mun siskon häissä. Sen jälkeen piti käydä miljoona eri typerää orientaatiota koululla ennen kuin sain valita kurssit. Elokuun lopussa musta sitten tuli yliopisto-opiskelija. Eka lukukausi yliopistossa meni tosi hyvin ja mulla oli tosi kivat kurssit, hyvät opettajat ja mukavat luokkakaverit. Meidän kursseilla oli porukkaa kahdeksantoistavuotiaasta viisikymppisiin, joten en tuntenut itseäni liian vanhaksi kovin montaa kertaa. Koulujutuista sais monta omaa postausta ja palaan varmasti niihin kaikkiin myöhemmin.

2010-2019. Time flies when you’re having fun. Hauska katsoa tota viimeistä kymmentä vuotta miten oon sahannut Suomen ja Losin väliä (anteeksi, maapallo, lupaan olla parempi tällä vuosikymmenellä!). Vuosiin tottakai mahtui paljon muutakin kuin mitä tässä mainitsin, mutta yritin tiivistää tähän blogin kannalta olennaisia asioita, tai sitten vaan mitä mieleen tuli. En vielä tiedä miten paljon haluan kaivella menneitä tulevissa postauksissa, mutta haluan ainakin kertoa enemmän opiskeluista täällä, näemmä siitä mulla ainakin on kokemusta jos näitä viimeistä kymmentä vuotta katsoo.

Yliopiston aikataulut ja kurssivalinnat

Tammikuu on siitä kiva kuukausi että koulu alkaa vasta kuun puolivälin jälkeen. Se ei tarkoita sitä etteikö kiirettä ja tekemistä riittäisi ennen sitä, mutta se tuo myös mahdollisuuden aikatauluttaa nää pari viikkoa joulun jälkeen välittämättä siitä, milloin on koulua.

Mä siis opiskelen yliopistossa viestintää (kai? Communication ja tarkemmin mass comm). Syksyllä mulla oli koulua kahdesti viikossa, yhteensä neljä eri kurssia. Maanantaisin koulu alkoi 1:40pm ja loppui 8:45pm. Keskiviikkoisin alkoi samaan aikaan ja loppui 5:45pm. Mulla kesti kouluun meno about 30-40 minuuttia riippuen vähän liikenteestä. Parkkipaikan löytäminen ja parkkihallista luokkaan kävely kestää about vartin. Yritin lähteä ajamaan kouluun 12:40pm, mutta useasti olin siitä myöhässä ja myöhästyin monet kerrat ekoilta tunneilta. Joskus myöhästyin vaikka lähdin etuajassa, niinkun vaikka eräänä joulukuisena päivänä kun satoi vettä ja matkaan meni puoli tuntia pidempään. Hups. Myöhästyin melkein omasta presentaatiostani. Kotiinpaluu kesti maanantaisin about 20 minuuttia kun liikennettä ei ollut lähes ollenkaan ja keskiviikkoisin matkaa sai tehdä yli tunnin, kiitos ruuhka-ajan ja kolmen eri motarin joita pitkin sinne ajelen. Se ei kuitenkaan haitannut, koska sain kuunneltua pari lemppari podcastia kotimatkalla.

Mun aikataulut muuttuu vähän nyt kevätlukukaudelle ja mulla on koulua tiistaisin ja torstaisin. Koska nyt koulu alkaa myöhemmin, liikenne on vähän pahempi ja tavoitteena on lähteä 1.5 tuntia ennen koulun alkua jotta kerkeän rauhassa etsiä parkin eikä tarvii juosta ekalle tunnille. Mulla tulee olee kolme kurssia kampuksella ja yksi netissä. Kun valitsin kursseja, halusin tarkoituksella ottaa sellaiset jotka veis mut kampukselle vaan kahdesti viikossa. Koska matkaan kuluu kauheesti aikaa, meen sinne mielummin harvemmin ja oon pidempään. Moni jonka kanssa puhuin asuu lähempänä koulua ja ottaa kursseja neljänä päivänä viikossa mut käy siellä vaan kääntymässä. Sitä myös suositeltiin orientaatiossa ja meille sanottiin ”Se mitä ei kannata tehdä on että ottaa kaikki kurssit peräkkäin kahtena päivänä”. Mulle toi kuitenkin toimi hyvin ja uskon ettei keväälläkään oo mitään ongelmia.

Koska en oo ikinä ollu Suomessa yliopistossa en tiedä miten siellä valitaan kursseja. Mun koulussa, California State University Los Angelesissa (tästä lähtien joko CalStateLA tai CSULA) homma toimii silleen, että saat rekisteröintipäivän joka kai riippuu siitä, miten monta kurssia sulla on vielä jäljellä tai montako oot jo ottanut. Sinä päivänä sitten vaan mennään nettiin ja valitaan ne kurssit, mitä halutaan. Ne pitää maksaa etukäteen ja tietty pitää varmistaa että ne on opintosuunnitelmaan käypiä, mutta ainakin noissa viestinnän kursseissa on aika vapaa rytmi ottaa miten haluaa. Tietty on pari kurssia joita suositellaan ottamaan ennen toisia ja muutama jotka pitää ottaa ennen toisia, mutta muuten oman kurssijärjestyksen saa päättää aika vapaasti. Normaali tahti ois ottaa viisi kurssia per lukukausi, mutta koska mulla on niin paljon kursseja hyväksiluettu Santa Monica Collegesta, mulle riittää neljä. Transfer-opiskelijat (minä) joutuu ottamaan myös muutamia ylemmän asteen yleissivistäviä kursseja, en ala kääntämään näitä suomeksi kun en oikein osaa, mutta otin syksyllä maantiedon kurssin ”Urban Environmental Pollution” joka oli ihan super mielenkiintoinen ja psykologian kurssin ”Human Violence and Individual Changes” joka oli tosi huonosti järjestetty ja sekava. Mun pitää ottaa vielä yksi yleissivistävä kurssi ja kaikki muut on viestinnän kursseja.

Kevätlukukausi loppuu koeviikkoon toukokuun puolivälissä. Kesällä ei oo pakko ottaa kursseja, mutta luulen että otan yhden jos se tarjotaan ja aikataulut käy hyvin. Mun koulu on sisämaassa ja siellä on ihan mielettömän kuuma ja ne rakennukset on tosi vanhoja ilman ilmastointia. Ihan jo senkin takia ei hirveästi kiinnosta kesäkurssit, mutta ehkä mä selviän. Kun asuu länsi-Losissa ja ajaa sisämaahan päin, auton lämpömittarista näkee miten lämpötilat kohoaa ja kohoaa. Alkusyksystä koulussa oli monesti melkein 38 astetta lämmintä, kun taas kotoa lähtiessä on 26. Länsipuolella asuessa tulee hemmotelluksi mereltä tulevalla tuulella, kun taas sisämaassa se tuuli on lämmintä, jos sitä edes on. Joo mä tiedän, first world problems.

Ainii! Mun postaus jossa tiivistän vuodet 2010-2019 on valmis mutta etsin siihen vielä kuvia. Sitä sitten seuraavaks!