Näin loppukesästä tulee väkisinkin vähän jossiteltua sitä, mitä ois voinu tehdä tänä kesänä.  Jos mulla ois ollu kesän bucket list, siinä ois varmasti ollut roadtrip. Mun unelma oli ajaa mun Smart-autolla Losista Etelä-Dakotaan Mount Rushmorelle. En ees tiiä miks, mutta se vaan kuulosti sellaiselta idealta, joka pitäis toteuttaa. Roadtrippaaminen ei oo mulle ihan tuntematonta, koska mun ekana kesänä Amerikassa me otettiin mun Au pair kaverin kanssa host perheen auto alle ja kierrettiin Kaliforniasta Arizonaan, Nevedaan ja takas Kaliforniaan suurinpiirtein yhdeksässä päivässä.  Mä kokosin mieleni sopukoista viisi vinkkiä, jotka ois tullu tarpeeseen ennen kuin kaks blondia hyppäsi Volvoon ja suuntasi tien päälle.

1.Ota selvää paikoista matkan varrella. Sillä ei ole juurikaan väliä miten paljon sun kaverit on tykänny jostain paikasta missä ne on käynyt kaks vuotta sitten, ellei ne kaveri sit tuu sun mukaan ja halua sinne takaisin. Jos sulle sanotaan että paikka X on ihan ehdottomasti nähtävä, googlettele vähän ja mieti oisko se sun mielestä kiinnostava. Kaverina voisin antaa vastakkaisen neuvon mitä mulle annettiin: Älä aja pitkää ylimääräräistä lenkkiä katsomaan Hoover Damia. Aja vaan sen liittymän ohi ja vietä pari ylimääräistä tuntia Vegasissa. Voit kiittää mua myöhemmin.

2. Aja mottoritiellä ennenkuin lähdet roadtripille. Joo, tää pitäis ehkä laittaa ykköseks. Olin toki ajanut moottoritiellä sillai, että ajoin rampilta moottoritielle, tiellä suoraan ja rampilta pois. En ollut koskaan ajanut moottoritieltä toiselle, enkä oikein tajunnut navigaattorista (lapset, me käytettiin navigaattoreita ennen älypuhelimia) ohjeita. Siis miten mä ”pidä vasemmalla, mutta aja oikealla kaistalla”?

3. Mieti realistisesti missä nukut mukavasti. Halvassa pikkumotellissa moottoritien varressa voi varmasti nukkua yhtä sikeeästi kuin suositussa ketjuhotellissa kaupungin keskustassa, mutta mieti pystytkö olemaan siellä mukavasti ja tunnetko olosi kotoisaksi. Mulla ei oo mitään ongelmaa pikkumotelleissa, vaikka kieltämättä ne kokolattiamatot likatahroineen ei välttis oo mitään unelmakohteita. Budjettimatkailija on kuitenkin valmis kattoo pieniä tahroja läpi sormien. Me päätettiin ottaa homma seuraavalle levelille ja nukkua teltassa Grand Canyonilla ja Yosemitessä. Kaikki meni hyvin siihen asti kun piti mennä nukkumaan sinne telttaan. Ideana ihan jees, mutta ei sit kuitenkaan. Kun tarkoitus on kerätä voimia seuraavan päivän ajomatkaa varten, suosittelen miettimään tarkasti mikä ois paras vaihtoehto itselle.

4. Se, että osaat laittaa autoon bensaa ei välttämättä riitä. Saatat tarvita lisää öljyä, vaikka parempi ehkä ois tarkistaa ne öljyt ennen lähtöä. Auto saattaa ylikuumeta, varsinkin jos päätät ajaa maan kuumimpaan kohteeseen elokuussa (been there, done that). Kännykässä ei välttämättä oo kenttää, ja ois hyvä olla vähän vettä itselle ja autolle. Pikkuinen hätävaraboxi auton takatilassa tuskin haittaa ketään.

5. Lepoa enemmän kuin ajoa. Vaikka ajaminen onkin kivaa, on hyvä varata väliin päiviä jolloin auton voi vaan jättää parkkiin ja tutkia paikkoja kävellen. Jos kuskeja on kaksi tai enemmän, se tietty helpottaa asiaa, mutta ihan jo oman ja muiden turvallisuuden kannalta olisi hyvä levätä välillä, eikä aina vaan ajaa paikasta toiseen.

6. Musiikki. Vaikka nyt eletäänkin hyvin syvällä Spotifyin maailmassa, ei kannata varautua pelkästää netissä kuuneltavaan musiikkiin. Monessa paikassa ei ole kenttää, ja voit joutua kuuntelemaan Katy Perryn Waking up in Vegasin kuusituhatta kertaa hittiradiossa ennnen kuin edes pääset Vegasiin, silloin kun radio toimii. Sekään ei toimi välttämättä koko matkaa. Ennenvanhaan poltettiin cd-levyjä ja yhdistettiin usb-tikku auton soittimeen, nykyään homma sujuu kätevästi suoraan puhelimesta vaikka bluetoothin kautta. Muista kuitenkin varmistaa että kaikki toimii niinkuin pitää, ja että olet ladannut muusiikit pilvestä puhelimeen.

7. Kaikkea menee aina enemmän, kuin kuvittelet. Aikaa, rahaa, bensaa ja snäksejä. Jos varaudut siihen etukäteen, voit välttyä nälkäkiukulta keskellä erämaata tai bensan loppumiselta aavikolla.

Ah, mitä ihania muistoja. Voisin lähtee milloin vaan uudestaan.

Joskus rakkaus ensisilmäyksellä onkin vihaa ensisilmäyksellä. Tai tässä tapauksessa kuuntelulla, koska toi Mamban biisi on kuulunut aina inhokkilistalleni. Samaan aikaan se on kuulunut ”loppuunkulutetut postausten nimet” listaani, josta sen nyt kaivoin esille. Kaliforniassa on kyllä oikeastaan aina kesää jäljellä, joten sinänsä turhaan käytin ton nyt. Anyways…

Kesä, jolla nyt tarkoitan sitä kesä+heinä+elokuu komboa on menny ohi ihan hujauksessa. Muistan kyllä kun toukokuu vaihtui kesäkuulle ja kauhisteltiin harmaita säitä, kun raketit paukkui itsenäisyyspäivänä ja kun elokuun alkua ei voinut uskoa todeksi. Ja nyt mennään on elokuun lopulla, ja mun hyvin alkaneesta bloggarinurasta on muistona vaan yks postaus kuukausien takaa. Pitääkö nyt pahoitella blogitaukoa ja vannoa parantaa tapansa? Ei, koska en vielä oo ees varma aionko koskaan hiiskua tästä blogista kellekään.

Vaikka vielä tulee kauniita päiviä, niin mun syksy alkaa virallisesti ens viikolla kun palaan kouluun. Tää on varmaan asia jota voin avata erikseen myöhemmin, mutta sanotaanko nyt sen verran että kun heitin sen sinisen hatun ilmaan kavereiden ympäröimänä keväällä 2014 en olisi uskonut palaavani kouluun neljä vuotta myöhemmin. Oon samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Oon ostanut kaikki koulutarvikkeet valmiiks reppua myöten ihan kuin olisin menossa ykköselle. Uudet kengät tuli tänään postissa, ja kohta saa varmaan taitella ekan päivän asun tuolin päälle valmiiks maanantaille. Samalla oon vähän kauhuissani siitä, että onko musta enää tähän. Osaanko mä enää olla osana oppilasmassaa, jaksanko mä istua merentutkimustunnilla kello 8 perjantaiaamuna ja tehdä läksyjä iltaisin? Se varmaan selviää syksyn aikana. Ainakin nyt mä oon vielä 70% innoissani ja 30% kauhuissani. Mun reppu on pakattu ja kynät teroitettu, eikös siinä oo jo puolet kurssista tehty?

Niin, sitä kesää on kai sit jäljellä 7 päivää koulun alkuun laskien, ja 14 päivää Labor Dayhin laskien. Mä lasken Halloweeniin, joten kyllähän tässä vielä ehtii vaikka mitä.