Suomen suurin matkablogiyhteisö

2010-2019

2010

Uusi vuosikymmen alkoi Los Angelesissa, mutta en yhtään muista missä merkeissä. Tammikuu merkkasi mun toisen Au pair-vuoden alkavaksi. Noina aikoina mun lemppari vapaa-ajan aktiviteetteja oli viikottaiset LA Galaxyn jalkapallomatsit (koska David Beckham), julkkisten stalkkaaminen ensi-illoissa ja muissa tapahtumissa, 2 for 1 margaritat ja juustoranskalaiset Au Pair-kavereiden kanssa, blogin päivittäminen ja puistoilut mun ihanien Au pair-lapsien kanssa (3v ja 7v silloin).  Vuoden lopulla mun piti päättää mitä tekisin elämälläni seuraavat pari vuotta ja päätin hakea Santa Monica Collegeen opiskelee valokuvausta, koska tykkäsin ottaa kuvia ja olin saanut positiivista palautetta ottamistani kuvista.

2011

Vuosi alkoi pikareissulla Suomeen vaihtamaan Au pair-viisumi opiskelijaviisumiin. Aloitin koulun helmikuussa ja tykkäsin siitä paljon. Oli kiva saada vaihtelua arkeen ja olla taas koulussa monen vuoden jälkeen. Tykkäsin alusta asti amerikkalaisesta koulusysteemistä ja miten koulua käytiin Santa Monica Collegessa. Aika tietysti kultaa muistot ja muistelen haikeana sitä, kun aloittelin Collegea ja opettelin kehittämään kuvia pimiössä, laittamaan valoja studiossa tai editoimaan kuvia iMacilla. Vapaa-ajalla jatkui sama meno kuin vuosi aiemmin, mutta iso osa ajasta alkoi mennä koulun studiolla tai pimiössä.

2012

Sama meno. Koulussa oli ihan hullusti hommaa, koska suurin osa valokuvausopinnoista tehdään sen varsinaisen oppitunnin ulkopuolella. Sillon kun en ollut koulussa, olin järkkäämässä kuvauksia tai kuvaamassa. Se oli tosi hauskaa, mutta tosi paljon hommaa. Opin paljon ja muistelen sitä aikaa hyvällä, mutta muistan myös mitä hässäkkää se oli kun yritin saada ihmisiä auttamaan mua ilmaiseksi, olemaan malleina, laittamaan meikkejä ja auttamaan kuvauksissa. Olen yhä kiitollinen jokaiselle, jotka auttoi mua kouluaikoina ja tuli mukaan mun outoihin ideoihin ihan vaan siks että pyysin.

2013

Mun oli alunperin tarkoitus valmistua keväällä 2013, mutta koska en päässyt matikan kurssia läpi siirsin valmistumisen jouluun. Voitin koulun valokuvanäyttelyssä parhaan muotokuvan palkinnon. Kiireet kuvauksissa jatkui. Piti alkaa miettiä mitä tekisin koulusta valmistumisen jälkeen, mutta olin vähän hukassa. Tiesin vaan että halusin jäädä Losiin, mutta en vielä tiennyt miten. En muista mitään ihmeempää tapahtuneen 2013 joten elämä oli varmaa aika perusmenoa.

2014

Koska jouluna valmistuvat ei kävele vasta kuin seuraavana keväänä, tuli musta sitten osa Class of 2014 ja pääsin heittämään hatun ilmaan parin tuhannen muun kanssa koulun futiskentän katsomossa. Sain vuoden työviisumin ja mulla oli kolme kuukautta aikaa saada työpaikka. Kuvasin muutamia keikkoja freelancerina, autoin kaveria uuden vaatemalliston launchissa ja kuvasin perhekuvia ja headshotteja. Kesällä mulla ei ollu vieläkään vakkaripaikkaa ja mun kolme kuukautta menisi syyskuussa umpeen. Tolla viisumilla sai olla töissä vuoden mutta korkeintaan 90 päivää vuodesta työttömänä. Päätin hakea nuorten valokuvaajien kesän mentorointiohjelmaan. Ideana oli että eri kaupungeissa on joukkueita, joissa kaksi ammattivalokuvaajaa valitsee 4-5 nuorta valokuvaajaa, joita he mentoroi kesän ajan. Kaikilla on sama teema jonka puitteissa otettiin kuvia ja ”kilpailtiin” toisiamme vastaan. Toi oli ihan mieletön kokemus ja meidän team LA tuli kaikkiaan toiseksi ja mut valittiin parhaaksi mentoroitavaksi kaikkien kaupunkien valokuvaajien joukosta. Sen lisäksi toinen meidän mentoreista palkkasi mut assariksi ja sain jäädä Amerikkaan mun viisumin loppuun. Toi oli monella tapaa iso käännekohta, koska mun mentori on vielä tänäkin päivänä iso osa mun elämää ja LA-tarinaa.

2015

Keväällä mun elämä romahti hetkeksi (drama queen) kun jouduin palaamaan Suomeen tietämättä milloin voisin tulla takaisin Losiin. Pakkasin kaikki kamani ja huhtikuussa viimeisenä mahdollisena päivänä ennen viisumin umpeutumista vein mun entisen Au pair-lapsen kouluun ja jätin sen istumaan lattialle ja itkemään. Kävelin kotiin ja itkin Suomeen asti. Kävelin lentokentällä aurinkolasit päässä niin kauan kun pääsin koneeseen, jossa nukahdin ennen koneen nousua ja heräsin ja jatkoin itkemistä. Se oli kamalaa. Tässä vaiheessa mä olin asunut Los Angeleissa kuusi vuotta, eikä mulla ollu mitään hajua milloin voisin mennä takaisin. Mun väliaikainen majapaikka Suomessa oli äitin luona Pohjois-Savossa, mutta matkustin reppu selässä milloin mummolaan, siskolle tai veljelle. Oli tosi ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pitkästä aikaa, mutta reppureissaajan elämä oli aika hankalaa välillä enkä tykkää olla tekemättä mitään. Yritin miettiä mitä haluaisin seuraavaksi tehdä ja missä. Syksyllä lähdin ESTA:lla Losiin kolmeksi kuukaudeksi ilman sen suurempia suunnitelmia tulevasta.

2016

Tulin takaisin Suomeen ennen joulua 2015 ja yllättäen sain viestin mun Italian perheeltä. Mun Italian perhe on perhe, jonka Au pairina mä olin pariin eri otteeseen ennen kuin muutin Amerikkaan. Ne halus erottaa niiden nykyisen Au Pairin ja tarvis jonkun auttaa ennen kuin ne löytäisi uuden ja pyys mua tulee paikkaa. Tammikuussa mä sitten palasin Italiaan ja yllätyksekseni se Au pair olikin vielä siellä. Myöhemmin mulle selvisi että ne oli puhunut asiat halki ja se Au pair jäisikin sinne. Ne kuitenkin halus et mä tuun, joten niillä oli kaks Au pairia kahdelle yli 10-vuotiaalle lapselle. Oli ihanaa (ja helppoa!) olla taas Italiassa ja sain nähdä vanhoja kavereita ja hengailla perheen kanssa. Sain idean valokuvaprojektiin portfoliotani varten ja järkkäsin kuvauksia Italiassa siellä ollessani. Olin Suomessa pari viikkoa maaliskuun lopulla, tein parit kuvaukset, käännyin ympäri ja lähdin Los Anglesiin kolmeksi kuukaudeksi ESTA:lla. Kuvasin tuon kevään aikana varmaan parikymmentä lasta projektiani varten joten kiirettä piti kuvausten ja editoinnin parissa. Palasin Suomeen joskus kesällä ja aloin laittaa projektia kasaan. Lokakuun lopussa olin taas Los Angelesissa kolme kuukautta ESTA:lla ja nyt mulla oli missio: keksiä suunnitelma, jolla voisin palata Losiin ensi vuonna pysyvästi.

2017

Alkuvuodesta olin Amerikan suurlähetystössä hakemassa uutta opiskelijaviisumia. Olin löytänyt mitä halusin seuraavaksi opiskella: Menisin UCLA Extensioniin opiskelualana ”Marketing with Concentration in Social Media and Web Analytics. Tuo ohjelma oli siis lisäkoulutus eikä johtanut tutkintoon. Sen virallinen kesto oli kolme lukukautta mutta sitä sai venyttää viiteen. Helmikuussa matkasin Losiin ja huhtikuussa aloitin koulun. Toi koulu oli ihan mieletön. Opin tosi paljon markkinoinnista, vaikka luulinkin alkuun pitkään opiskelevani mainontaa. Hups. Koulussa oli tosi kivoja tyyppejä ja meillä oli tosi hauskaa tunneilla ja vapaa-ajalla. Ostin myös ikioman auton, ekan autoni ikinä: pienen punaisen kymmenvuotiaan Smartin.

2018 

Tammikuussa tulin Suomeen yllättää äidin ja auttamaan siskon baby showereiden kanssa. Pari viikkoa talvea riitti hyvin. Otin vikan kurssin markkinointia keväällä ja huvin vuoksi valokuvauskurssin kesällä. Tällä kertaa mulla oli jo suunnitelma syksyksi. Mulla ei oo Suomesta tai mistään muualtakaan mitään korkeampaa tutkintoa, Suomessa mulla on amis käyty ja Amerikasta kaksivuotinen Associates Degree. Päätin, että joko nyt tai ei koskaan ois hyvä aika hankkia korkeakoulututkinto. Syksyllä 2018 palasin Santa Monica Collegeen vuodeksi jotta voisin käydä tarvittavat kurssit ja siirtyä sen jälkeen yliopistoon ja saada Bachelor-tutkinnon kahdessa vuodessa. Tällä on siis yleistä että nelivuotisesta Bachelor-tutkinnosta käydään eka kaksi vuotta halvemmassa Community Collegessa ja sitten siirrytään Universityyn, jossa käydään sitten kaksi vuotta lisää. Koska mulla oli aiempia opiskeluja Santa Monica Collegesta, multa puuttui vain biologiaa, historiaa, pari valinnaista ja muuta yleistä kurssia ennen kuin pystyin vaihtamaan Universityyn.

2019

Vuosi alkoi biologian kurssilla, joka oli ihan kauhea. Se oli vaan joku ihan perus bilsan kurssi, mutta niin kaukana mistään mitä mä tajusin. Sain kuitenkin sen läpi ja B:n arvosanan, joten olin tyytyväinen. Keväällä oli aika hakea Universityyn ja hain neljään lähellä olevaan California State Universityyn opiskelemaan viestintää (Communication). Pääsin kaikkiin ja valitsin sen, mihin oli helpoin liikenne ja parhaat parkkipaikat. No, oli siinä ehkä muitakin asioita mitkä vaikutti ja valitsin Cal State LA:n. Kesä mulla oli vapaata koulusta ja loppukesästä kävin Suomessa mun siskon häissä. Sen jälkeen piti käydä miljoona eri typerää orientaatiota koululla ennen kuin sain valita kurssit. Elokuun lopussa musta sitten tuli yliopisto-opiskelija. Eka lukukausi yliopistossa meni tosi hyvin ja mulla oli tosi kivat kurssit, hyvät opettajat ja mukavat luokkakaverit. Meidän kursseilla oli porukkaa kahdeksantoistavuotiaasta viisikymppisiin, joten en tuntenut itseäni liian vanhaksi kovin montaa kertaa. Koulujutuista sais monta omaa postausta ja palaan varmasti niihin kaikkiin myöhemmin.

2010-2019. Time flies when you’re having fun. Hauska katsoa tota viimeistä kymmentä vuotta miten oon sahannut Suomen ja Losin väliä (anteeksi, maapallo, lupaan olla parempi tällä vuosikymmenellä!). Vuosiin tottakai mahtui paljon muutakin kuin mitä tässä mainitsin, mutta yritin tiivistää tähän blogin kannalta olennaisia asioita, tai sitten vaan mitä mieleen tuli. En vielä tiedä miten paljon haluan kaivella menneitä tulevissa postauksissa, mutta haluan ainakin kertoa enemmän opiskeluista täällä, näemmä siitä mulla ainakin on kokemusta jos näitä viimeistä kymmentä vuotta katsoo.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Nea 19.4.2020 at 07:37

    Oon itse haaveillut pitkään jenkkeihin muutosta mutta miten ihmeessä olet pystynyt noin monta vuotta opiskelemaan ja elämään ilman tuloja, miten maksat korkeat vuokrat jne.?!

  • Leave a Reply