Suomi - Huima Travel

Suomen top 5: Näitä paikkoja Huima rakastaa

sunnuntai, 10 kesäkuun, 2018

Yhteistyössä 100syytä.fi ja Rantapallo.

Minua varmaan pidetään vähän hulluna.

Pyöräilen ympäri Helsinkiä irstaan leveä hymy kasvoilla. Ahmin sisääni kaikkea näkemääni: koivujen vihreyttä, tuulen aaltoilua pelloilla, kimmeltävää merta, jäätelökioskeja, onnellisia hymyjä, lempeää aurinkoa, raikasta ilmaa, lupiineja tien poskessa.

Minkäs teet, kun tämä maa tekee niin pirun onnelliseksi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Olen miettinyt, miksi en ole aiemmin tajunnut iloita Suomesta samalla tavalla. Totuus on varmaankin se, että kotimaa ja sen tarjoamat elämykset ovat aina jääneet isompien matkahaaveiden varjoon. Olen päässyt käymään Suomen upeimmissa paikoissa, mutta paratiisirannat ja vieraiden kulttuurien kutsu ovat vieneet mielessäni voiton.

Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa. Grande suositus!

Pakko myöntää, että koti-ikävä iski reissussa, varsinkin matkan loppupuolella. Rakkaiden tyyppien lisäksi huomasin ikävöiväni tiettyjä paikkoja. Juuri niitä, joiden loiston reissuhaaveet olivat aiemmin jyränneet alleen.

Nyt reissun jälkeen olen alkanut kiinnostua yhä enemmän rakkaan kotimaan tarjoamista matkailumahdollisuuksista. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan – tai no järveä edemmäs tässä tapauksessa – kun ympärillä on näin paljon eksploorattavaa?

Ehdin jo miettiä kirjoittavani kaipaamistani Suomi-paikoista postauksen, kun sähköpostiin kolahti yhteistyöehdotus. Epäilin hetken, että joku lukee telepaattisesti ajatuksiani (salaliittoteoriat Googlesta, Facebookista ja Italian mafiasta lienevät ihan normaaleja ajatusmalleja tällaisessa tilanteessa).

Onneksi kyseessä ei ollut Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, vaan kotimaan matkailua edistävä 100syytä.fi-sivusto. Sieltä ehdotettiin, että listaisin blogissa viisi kotimaista paikkaa, joita kaipasimme eniten reissussa. Oli muuten harvinaisen helppoa vastata kyllä kiitosta vuanniisa.

Myös herra Huisko rakastaa kotimaan tarjoamia antimia.

Nyt siis kuulolle te kaikki kotimaanmatkailua rakastavat ja siitä salaa fantasioivat: 100syytä.fi-sivustolta löytyy sata syytä matkustaa Suomessa. Se on jokaisen Suomi-fiilistelijän digitaalinen Raamattu.

Itse löysin kyseiselle saitille ensimmäistä kertaa, ja homma lähti heti lapasesta. Oli pakko käydä tsekkaamassa kaikki sata mestaa. Ja mitä helmiä sieltä löytyikään: salakapakka Kyrö Distillery (Napue Ginin koti, kyllä kiitos), Teijon kansallispuisto ruukkikylineen (alpakoita!), Turun saariston minisirkus (maailmankuuluja Cirque du Soleil -sirkustaiteilijoita), Suomen ainoa eläinten vanhainkoti Ylistarossa (öö PARASTA IKINÄ!?!)…

Hassua kyllä, listalta löytyivät myös kaikki ne paikat, joita kaipasin eniten reissun aikana. Kyseessä lienee siis erityisen laadukas tai savolaiseen mielenlaatuun sopiva listaus.

Sivustoa selaillessa syntyi ihan kunnon matkakuume, ensimmäistä kertaa reissun jälkeen. Me olemme Mikon koko kesän kiinni töissä, joten kotimaanmatkailukin jäänee vähäiseksi. Yksi karavaanarimatka on tosin jo suunniteilla, mutta siitä lisää tuonnempana.

Vetoan siis teihin, te onnekkaat kesälomalaiset. Menkää 100syytä.fi-sivuille, inspiroitukaa ja lähtekää ihastelemaan tätä kaunista Suomenmaata. Tämä on nimittäin se todellinen paratiisi.

Suomi Finland.

Tässä vielä Huiman lempparit listalta (ja samalla ne paikat, joita kaipasimme eniten Suomesta). Meidän mielestämme Suomi-ekskursio tuli ehdottomasti aloittaa joistakin näistä kohteista.

Kansallispuistot

Luonnon merkitys tuntuu kasvavan meille molemmille vuosi vuodelta. Kymmenen vuotta sitten olisin todennäköisesti nauranut, jos joku olisi ehdottanut patikkamatkaa luonnonpuistoon. En vielä silloin tajunnut, mikä vaikutus luonnolla on terveydelleni ja erityisesti mielenterveydelle.

Kun Mikon vanhemmat ehdottivat pari vuotta sitten syyslomareissua Sallaan, en ollut varsinaisesti innostunut. Lapin laskettelulomat olivat olleet aina kivoja, mutta en hinkunut pöpelikköön tai tuntureille.

Päädyimme kiertämään Oulangan kansallispuistossa Pienen Karhunkierroksen, joka mullisti näkemykseni patikoinnista. Reitti oli niin uskomattoman monipuolinen ja luonto huikea, että olisin mielelläni jäänyt metsään pidemmäksikin aikaa. Iso Karhunkierros alkoi kovasti kiinnostaa, mutta annetaan idean vielä hautua…

Vesiputtouksella Pienellä Karhunkierroksella. Melekosta meininkiä!

Huiman mielestä kansallispuistot ovat tämän maan huikeinta antia. Me aiomme nauttia niiden antimista lisääntyvissä määrin. Mitään emme kaivanneet reissussa niin paljon kuin Suomen luontoa. Emme edes irtokarkkeja.

P.S. Jos patikointi ei napostele, voit myös polkujuosta kaikkien kansallispuistojen läpi.

Saimaa

On jotenkin hassua, että suurin osa ulkomaalaisista ryntää suoraan Helsingistä Lappiin. Siihen väliin kun jää kappale kauneinta Suomea. Toisaalta olemme ihan onnellisia, etteivät Saimaan rannat ole vielä täyttyneet turistiryhmistä. Uskaltaa kirmata saunasta järveen nakupellenä ilman pelkoa kiinalaiskameroiden räpseestä.

Saimaa, olet best.

Pidemmittä puheitta: Saimaa on kaunein näkemämme vesistö. Jos et usko, tule katsomaan. Se käy näppärästi esimerkiksi Saimaa-risteilyllä.

Saaristo

Olemme asuneet Helsingissä useampia vuosia, mutta yllätymme edelleen saariston kauneudesta. Harmittaa, ettei ole omaa venettä, jolla pääsisi tutkimaan saaristoa paremmin. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Sivustolla esitellään muuten Siljan saaristoristeily, joka alkoi helppoutensa takia heti kiinnostaa.

Helsingissä on sen puoleen autuasta asua, että saaristoon pääsee ilman omaa venettäkin. Meidän lempparireissumme on kulkea Vuosaaresta Sipoon Kaunissaareen reittiveneellä ja yöpyä saaressa viikonloppu. Matka kestää noin tunnin ja sinä aikana pääsee ihailemaan Helsingin edustan saaristoa ja komeita merimaisemia mielin määrin.

Tampere

Entinen kotikaupunki ja ikuinen suuri rakkaus. Tampereessa vaan on sitä jotakin, tiäksää.

Huima kävi nauttimassa samppakaljaa Torni-hotellin kattobaarissa. Bellissimo!

Sivustolla mainittiin legendaarinen Rajaportin sauna, mutta Mansella on niiiiiin paljon muutakin tarjottavaa. Omat lempparini tulevat tässä: Pyynikin ranta, näköalatorni, lenkkimaastot ja kartanot, Napoli-pizzeria, Salhojankadun pubi, Klubi- ja Doris-yökerhot, Tammelan tori, Kaupin maastot ja rannat ja Kehräsaaren alue ravintoloineen.

Tampere on kaupunki, jossa on oikeasti luonnetta. Tamperelaiset ovat huikeaa sakkia ja meno aina rentoa. Menen Tampereelle aina, kun mahdollista.

Varkaus

Oli pienimuotoinen yllätys, että Varkaus löytyi listalta. Kotikaupunkimme oli nimittäin hetki sitten jonkin radiokanavan äänestyksessä kilpailemassa Suomen masentavimman kesäkaupungin tittelistä… Me emme sen sijaan voisi olla ylpeämpiä juuristamme, kuten tästä postauksesta voitte ehkä havaita.

Sivustolla mainittiin taiteilijaryhmä Naivistien kesänäyttely, mutta se ei ole ainut näkemisen arvoinen juttu. Varkaus yllättää kävijät, kuten olen itsekin saanut todeta sinne kavereita roudatessani. Sehän on oikeasti sympaattinen kesäkaupunki, jolla on paljon tarjottavaa.

Mökkiranta auringonlaskun aikaan. Näitä maisemia Varkaudessa riittää.

Jos eksyt Varkauteen, vieraile ainakin näissä: vesitornin huipulla sijaitseva Torni-kahvila, Morton-burgerterassi, Keskuskonttori-kahvila, Varkauden teatteri (oikeasti laadukas), vanha kanava, Hertunranta, Ämmänkosken alue ja Puurtilan silta.

Voimme antaa personoidumpia vinkkejä lisää, jos joku on aidosti aikeissa matkata rakkaaseen kotikaupunkiimme. Siinä on kesälomakohde, joka varmasti herättää kysymyksiä ja keskustelua työpaikalla!

Siinäpä se. Alkakaahan jo painua 100syytä.fi-sivujen kautta lomalaitumille. Emme ole kateellisia, emme lainkaan.

P.S.Pahentakaa Huiman kotimaamatkakuumetta ja laittakaa jakoon omat lempipaikkanne Suomesta, dänksit ja pliitsit!

0 Kommenttia

Malla

Ahdistaako? Miltä elämä paluun jälkeen tuntuu

torstai, 17 toukokuun, 2018

Muistan tarkalleen sen tunteen, kun olin lapsi ja kesäloma alkoi. Jännitys väreili ilmassa, se tuntui kutinana kurkunpäässä. Välillä otti vatsanpohjasta aivan kuin olisi ollut huvipuistolaitteessa.

Rakastin tuota huumaavaa tunnetta jo silloin.

Sama tunne valtasi minut lukion viimeisenä vuonna. Silloin ymmärsin, mistä oli kyse. Tuntematon tulevaisuus sai minut sekaisin parhaalla mahdollisella tavalla. Se, etten tiennyt, mitä seuraavaksi tekisin, oli ihanaa. Muistan, että monet ystäväni ahdistuivat epävarmuudesta, mutta minä en tiennyt mitään parempaa.

Tunsin itseni vapaaksi.

”Ahdistaako?”

Se on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joka minulle on esitetty paluun jälkeen. Olen kohautellut olkiani ja todennut, että ei ainakaan vielä. ”Varmaan sitten, kun arki oikeasti alkaa…”

Näiden kahden Suomessa vietetyn viikon aikana olen tajunnut, että fiilikseni ovat päinvastaiset. Olen alkanut jälleen tuntea kurkunpäässäni tuttua kutinaa. Minulla on kesätyö, mutta en tiedä tarkalleen, mitä syksyllä tapahtuu. Suunnitelmat ovat täysin auki, kaikki ovet ovat avoinna.

Ja se tuntuu samalta kuin lapsuuden kesäloma.

Eikä arki ole lainkaan vastenmielistä, ainakaan näin ajatuksen tasolla. Tuntuu, että olemme molemmat odottaneet sitä. Haluamme nähdä, miten kulunut vuosi on oikeasti muuttanut meitä, ajattelumaailmaamme ja elämäntapojamme.

Uskon vakaasti, että palaset alkavat loksahdella kohdalleen – mutta vasta ajan kanssa. En malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tällaisen matkan jälkeen. Jotakin upeaa, siitä olen varma.

Yhden asian tiedän nyt yhä paremmin. Jos elämä ei välillä huimaa, se ei ole minua varten.

2 Kommenttia

Malla Yleinen

Halveksin juuriani, halveksin itseäni

sunnuntai, 11 maaliskuun, 2018

Muistan elävästi sen hetken, kun muutin pois kotikaupungistani Varkaudesta. Olin niin helvetin ylpeä ja onnellinen siitä, että pääsin vihdoin pois.

Kuinka paljon olenkaan haukkunut kotiani. Kuinka monta kertaa olenkaan naurattanut ystäviäni kertomalla, kuinka paska kaupunki Varkaus on. Olen päivitellyt paperitehtaan sulkeutumista, työttömyyttä, alkoholisteja, konkurssiin ajautuneita liikkeitä, hiljaisia katuja, baarien tyhjyyttä ja olematonta ravintolatarjontaa. Olen ajatellut, että sinne jääneet ihmiset ovat jämähtäneitä.

Olen ollut mestari keskittymään siihen, mikä kotikaupungissani mättää.

Vasta viime vuosina olen alkanut tajuta, kuinka idiootti olen ollut.

Osansa on ollut varmasti sillä, että perheemme hankki mökin aivan Varkauden kupeesta. Veri on vetänyt noihin maisemiin yhä useammin. Mökillä, luonnon ja perheen ympäröimänä, olen ollut onnellisempi kuin vuosiin. Samalla olen alkanut nähdä myös Varkauden uudessa valossa.

Nyt reissussa olen alkanut arvostaa kotikaupunkiani yhä enemmän. On tullut selväksi, että ympäristö, jossa olen kasvanut, on tehnyt minusta minut. Kun olen halveksinut juuriani, olen halveksinut itseäni.

Varkaus, sanottakoon se nyt julkisesti: minulle tulet aina olemaan yksi maailman parhaista paikoista.

Loputon luonto, puhtaat metsät ja järvet, hyvin hoidetut puistot, sydämelliset savolaiset, turvalliset tiet ja naapurustot, kulttuurin tekijät, ihmisten yritteliäisyys ja kekseliäisyys ja asioiden yksinkertaisuus – niitä arvostan joka päivä enemmän.

En usko, että palaan varkautelaiseksi aivan heti (tai ehkä koskaan), mutta en aio enää koskaan halveerata paikkaa, josta tulen. Sen sijaan aion aina puhua kodistani sillä ylpeydellä, jonka se ansaitsee.

Varkautelaiset, katsokaa ympärillenne. Kotikaupungissanne on kauneutta, jota on ehkä vaikea nähdä läheltä. Mutta näin toiselta puolelta maailmaa Varkaus näyttäytyy paratiisina, jota ikävöin suuresti.

Toimikoon tämä siis muistutuksena itselleni: älä koskaan unohda, mistä tulet. Se tulee aina määrittämään sitä, kuka olet, mitä teet ja minne olet menossa.

Ilman juuria et ole mitään.

0 Kommenttia

Hyppää pois

Kun lähtee kauas, näkee lähelle – 100 syytä rakastaa Suomea

keskiviikko, 6 joulukuun, 2017

Juuri nyt Suomea on varmasti vähän vaikea arvostaa.

Kun herää, on pimeää ja sataa vettä. Kun lähtee töistä, on pimeämpää ja sataa räntää. Sitä mättää kuivaa aamupuuroa kirkasvalolampun kelmeässä valossa ja miettii, räiskäyttääkö ohi ajava auto lätäkön vedet niskaan tälläkin työmatkalla.

Noina aamuina moni olisi valmis vaihtamaan kotimaansa mihin vain, missä loska ei räisky.

Tiedättekö, mikä on hyvä lääke Suomi-vitutukseen? Se, että jättää armaan kotimaan pidemmäksi aikaa.

Asenteemme kotimaata kohtaan on ollut perisuomalaiseen tyyliin vähättelevä. Kun reissussa muut ovat kysyneet Suomesta, olemme keskittyneet lähinnä epäkohtiin ja negatiiviseen. Sisäänpäin kääntynyt kansa, kylmyys, masennus, itsemurhat, rasismi, käsittämättömät lakipykälät… You name it.

Mutta tiedättekö mitä?

Ne harvat, jotka ovat tienneet jotakin Suomesta, ovat yleensä osanneet kertoa, että kotimme on yksi maailman parhaista maista elää. He ovat puhuneet puhtaasta luonnosta, upeista järvimaisemista, metsistä, lumesta, neljästä vuodenajasta, ystävällisistä ja rehellisistä ihmisistä, kadehdittavasta koulutusjärjestelmästä, vapaasta mediasta, korruption vähyydestä, toimivasta sosiaalijärjestelmästä ja revontulista. Siitä, kuinka he haluaisivat ehdottomasti matkustaa Suomeen tai jopa muuttaa sinne.

On ollut herättävää nähdä oma kotimaa muiden silmien läpi.

Me vietämme Suomen suurta juhlapäivää suurin piirtein niin kaukana rakkaasta kotimaastamme kuin on mahdollista. On aurinkoa, lämpöä, ruskettuneita ihmisiä, meri-ilmaa, silmäpussittomuutta. Silti tuntuu siltä, ettemme vaihtaisi kotimaatamme mistään hinnasta.

Olemme oppineet puhumaan Suomesta rakkaudella ja siinä samalla myös oma suhtautuminen kotimaahan on muuttunut lämpimämmäksi. Kai se on vaan on niin, että kaukaa näkee paremmin lähelle.

Jotta muistaisimme tämän tunteen myös sitten, kun seisomme räntäsateessa, päätimme listata sata asiaa, joita rakastamme kotimaassamme. Olkaa hyvät ja lisätkää listaan, sillä sitä voisi varmasti jatkaa loputtomiin.

Eläköön, 100-vuotias Suomi! Olet meille tänä päivänä rakkaampi kuin koskaan.

1. Paras irtokarkkivalikoima

2. Parhaat saunat

3. Edulliset maitotuotteet

4. Hyvältä maistuva juomavesi, jota saa mistä vain

5. Lämpimät talot

6. Siistit vessat, joita osaa käyttää

7. Luotettava poliisi

8. Ihmiset eivät juurikaan roskaa

9. Hyvä gluteeniton ja laktoositon valikoima

10. Ihmisten hurmio, kun aurinko paistaa

11. Saimaa ja kaikki Suomen järvet

12. Irtosuolakurkut

13. Emme ole koskaan valloittaneet siirtomaita

14. Ei maanjäristyksiä, tulivuoria tai suuria tulvia

15. Kunnon kahavee

16. Jokaisella on mahdollisuus tulla vaikka presidentiksi

17. Upean outo ja vaikea kieli

18. Vesi tulee yhdestä hanasta, jossa lämpötilaa on helppo säätää

19. Jääkiekon mm-kisat

20. Toimiva joukkoliikenne

21. Syksyn värit

22. Puhdas luonto ja saasteettomuus

23. Lumen narskuminen jalan alla

24. Suomi-iskelmät karaokebaareissa

25. Suomen kesä

26. Liikennesäännöt, joita kaikki noudattavat

27. Aurinko ei juurikaan polta

28. Kaupungissa ei haise

29. Hyvä palvelu

30. Kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai asua kadulla

31. Terveydenhuolto

32. Ei tappavan myrkyllisiä eläimiä

33. Marjat ja sienet

34. Fiilistely sisällä kynttilänvalossa, kun ulkona on kylmä

35. Karjalanpiirakat

36. Pitkät lomat töistä

37. Ei tarvitse pelätä hyttysten levittämiä tauteja

38. Ihmisiin voi luottaa

39. Järveen pulahtaminen suoraan saunasta

40. Ei ole koskaan liian kuuma

41. Martti Ahtisaari

42. Uutisten loppukevennykset

43. Jokamiehenoikeus

44. Revontulet

45. Se, että valtakunnan ykkösuutinen on presidentin vauva korruptiovyyhdin tai kansanmurhan sijaan

46. Pakkanen

47. Kevään tuoksu

48. Kesätorit

49. Ilmainen koulutus

50. Eläimiä kohdellaan yleisesti hyvin

51. Asioiden yksiselitteisyys ja selkeys

52. Rauhallisuus

53. Itsenäisyyden voittaminen

54. Tasa-arvo ja naisten asema

55. Opintotuki

56. Salmiakki

57. Lappi

58. Grillimakkara

59. Joulupukki asuu Suomessa

60. Suomalaiset jouluperinteet

61. Seksuaalivähemmistöjen asema

62. Fazerin sininen

63. Halpa matkustaa Onnibussilla

64. Muumit

65. Turvallisuus

66. Ruisleipä

67. Se, että on sallittua olla myös hiljaa

68. Ei sotia

69. Mansikkakakku

70. Hyvät ja lämpimät suihkut

71. Festarit

72. Juhannus ja yöttömät yöt

73. Sisu

74. Loistavat kirosanat

75. Raskas musiikki

76. Elokuun lämpimät ja pimeät illat

77. Vanhempainloma ja äitiyspakkaus

78. Vapaus päättää omasta elämästä

79. Pieni kansa

80. Ei vaarallisia kulkutauteja

81. Paljon tilaa olla ja elää

82. Naiset ja miehet voivat olla ystäviä keskenään

83. Ei tarvitse osata small talkia

84. Ilmainen kouluruoka

85. Suomalainen design

86. Metsät

87. Sananvapaus

88. Demokratia

89. Linnunlaulu

90. Nopeat nettiyhteydet

91. Murteet

92. Mahdollisuus matkustaa

93. Lyhyet etäisyydet maan sisällä

94. Hyvä tieverkosto

95. Luonnonsuojelu

96. Maakuntien eroavaisuudet

97. Kesäterassit

98. Murtomaahiihto

99. Kansainvälisyys

100. Rauha

10 Kommenttia

Malla

Minä myös – taisteluni alkoholismia vastaan

perjantai, 1 joulukuun, 2017

Tänään vietettäisiin isäni 57-vuotispäivää.

Syötäisiin juustolla täytettyjä makkaroita ja juotaisiin jääkaappikylmää maitoa. Kuunneltaisiin täysillä Nightwishia. Katsottaisiin huonoja kauhuelokuvia. Tehtäisiin kaikkia niitä juttuja, joista isi pitää.

Mutta synttäreitä ei vietetä.

Isi kuoli seitsemäntoista vuotta sitten. Hän oli alkoholisti, jonka piinallista taistelua seurasin sivusta neljätoista vuotta. Sinä päivänä, kun sain kuulla isin kuolleen, olin pohjattoman surullinen ja samalla helpottunut. Enää ei tarvinnut pelätä pahinta, sillä se oli jo tapahtunut.

Kaksi kuukautta sitten kirjoitin isästäni ja alkoholiin liittyvästä vaikenemisen kulttuurista.

Se on tämän blogin ylivoimaisesti luetuin postaus. En ole ikinä saanut mistään kirjoituksestani niin paljon palautetta kuin tuosta kyseisestä tekstistä. Moni kertoi minulle omista kokemuksistaan ja mainitsi, ettei ollut aiemmin pystynyt puhumaan asiasta kenellekään. Noita viestejä lukemalla aloin ymmärtää, kuinka syvälle istutettua alkoholismiin liittyvä häpeä on.

Seurasin vaikuttuneena muutamia kuukausia sitten alkaneen #metoo-kampanjan leviämistä.

Kampanja antoi ahdistelun uhreille väylän purkaa kokemuksiaan ja kaikille mahdollisuuden keskustella niistä. Se puhdisti ilmaa ja teki tabusta asian, josta on ainakin piirun verran helpompi puhua. Ihmiset ymmärsivät samalla myös ongelman laajuuden. Seksuaalinen ahdistelu muuttui hetkessä tabusta asiaksi, josta oli kunnia-asia puhua avoimesti. Siinä konkretisoitui sosiaalisen median voima parhaimmillaan.

Kampanja sai minut toivomaan, että jotakin samankaltaista tapahtuisi alkoholismin suhteen.

Mikään ei ole meille kansana suurempi tabu kuin kuningas alkoholi. Epämiellyttävät tunteet, ikävät kokemukset ja mielenterveysongelmat lakaistaan maton alle ja muiden keinojen puuttuessa niitä aletaan lääkitä päihteillä. Suomalainen häpeällä kyllästetty vaikenemisen kulttuuri on omiaan ruokkimaan tuota tuhoisaa kierrettä.

Miettikää, jos ihmiset kertoisivat sosiaalisessa mediassa omista kokemuksistaan alkoholistina tai alkoholistin läheisenä. Kävisikö siinä samoin kuin #metoo-kampanjassa? Itse ainakin haluaisin nähdä, miten se muuttaisi alkoholismiin liittyvää häpeää, alkoholia koskevaa keskustelukulttuuria ja ennen kaikkea alkoholiongelmien ennaltaehkäisemistä.

Olen sitä mieltä, että sellaista muutosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kipeämmin kuin uutta Nokiaa.

Muutos voi lähteä vain meistä.

Toivon, että jotkut teistä, joita alkoholismi koskettaa tavalla toisella, jakaisitte kokemuksesianne sosiaalisessa mediassa. Tunnisteena olkoon #minämyös. Voitte myös lähettää tarinoitanne minulle ja julkaisen niitä täällä blogissa anonyymina.

Ennen kaikkea, tietäkää tämä: ette ole yksin. Sillä minä myös.

3 Kommenttia

Malla

Alkoholistin tytär

tiistai, 12 syyskuun, 2017

Isi, älä mene.

Muistan tuon hetken edelleen kivuliaan selvästi. Olin 11-vuotias ja viettämässä kesälomaa isäni luona. Olin nähnyt heti aamupalalla isin silmistä, että hän oli juonut. Olin oppinut erottamaan hänen katseessaan eron jo yhden oluen jälkeen.

Isi horjui ja yritti saada sandaaleja jalkoihinsa. Itkin polvillani hänen edessään niin lohduttomasti kuin vaan lapsi osaa. Rukoilin, uhkailin, huusin, anelin. Hän hoippui sanaakaan sanomatta ohitseni ja lähti kohti lähikuppilaa.

Mikään ei estänyt isiä juomasta, ei edes hänen ainoa lapsensa.

Isäni ei ollut paha ihminen eikä huono isä, vaan alkoholisti.

Isi oli paras tuntemani tyyppi: hauskin, kekseliäin, taiteellisin, rohkein, vahvin. Ihailin häntä ja rakastin viettää lomani hänen luonaan. Hän opetti minut ajamaan autolla, luistelemaan hokkareilla ja tekemään jousipyssyn katajasta. Hänen kanssaan nukuimme kesät teltassa mökin pihalla, ravustimme ja tuulastimme. Jaksoin kuunnella isin keksimiä luonto-ohjelmahahmoja loputtomiin. Hän oli kuin yhden miehen Putous.

Humalassa isi muuttui toiseksi ihmiseksi. Älykkäästä ja nokkelasta miehestä tuli hidas ja ylimielinen.

Isi ei koskaan juonut päästäkseen hiprakkaan, vaan tavoitteena oli änkyräkänni. Kaikki alkoi aina yhdestä oluesta mökillä tai lonkerosta terassilla. Pari päivää myöhemmin hän joi heti herättyään viinaa.

Isi yritti tosissaan pysyä selvinpäin silloin, kun minä olin hänen luonaan. Se oli myös äidin ehto. Useimmiten isi onnistuikin tsemppaamaan lomani ajan, mutta ei aina. Kun isäni vanhemmat tajusivat tilanteen, he tulivat hakemaan minut luokseen. Muistan vieläkin, kuinka hirvittävältä tuntui, kun näin isin itkevän lähtöäni. Ymmärsin jo tuolloin, että isi oli sairas. Minulla oli koko ajan järjetön huoli hänestä.

Opin pelkäämään isin kuolemaa jo varhain. Isi sanoi minulle joskus humalapäissään, ettei eläisi yli nelikymppiseksi. Se jäi painamaan pienen tytön sydäntä.

Kun olin isin luona syyslomalla vuonna 2000, hän halusi soittaa minulle itselleen tärkeän kappaleen. Se oli Stratovariuksen Forever. Uskon, että jollain tasolla isi tiesi lopun olevan lähellä.

Isi kuoli sairaskohtaukseen muutamaa kuukautta myöhemmin.

Olen alkoholistin tytär. Uskon, että suhteeni alkoholiin on siksi erilainen kuin monella muulla.

Olen miettinyt usein, kannanko samaa riippuvuusgeeniä kuin isäni. Pitäisikö minun huolestua juomisestani? Juonko liian usein? Liian paljon? Jossain vaiheessa yritin muistella, milloin olin viimeksi viettänyt viikonlopun täysin selvinpäin, ilman yhtään alkoholiannosta. En osannut sanoa. Se huolestutti.

Olen miettinyt myös sitä, pohtivatko muut juomistaan samalla tavalla kuin minä. Kaikki eivät ole alkoholistin lapsia, mutta riippuvuus elää geenien lisäksi kulttuurissamme. Alkoholismi on kansallissairaus, joka koskettaa jokaista suomalaista jollakin tasolla.

Alkoholistin tyttärenä toivon, että yhä useampi miettisi suhdettaan alkoholiin. Ehkä sitä kautta aiheesta pystyttäisiin käymään hiljalleen avointa ja järkevää keskustelua, jossa ei tarvitsisi pelätä tiukkapipon leimaa tai juopon mainetta. Tuntuu, että alkoholisteiksi luetaan vain puiston penkeillä nuokkuvat ”tosiammattilaiset”. Alkoholiongelma voi syntyä niin viinalla kuin samppanjallakin.

Uskon, että suomalaista juomakulttuuria ei muuteta alkoholiveroa nostamalla tai Tallinnan viinarallia rajoittamalla. Kuten niin monessa muussakin asiassa, muutoksen pitää lähteä meistä itsestämme.

Miksi kulkisimme isiemme jalanjäljissä, kun voimme oppia heidän harha-askelistaan?

20 Kommenttia