Tiedättekö sen hymyn, kun joku luulee tietävänsä asiat paremmin kuin sinä? Se on sellainen mairea, empatiaa ja sääliä tihkuva virnistys, joka sanoo: Voi sinua, kun olet niin naiivi.
Olen nähnyt tuon hymyn parin viimeisen vuoden aikana useammin kuin osaan laskea.
Teimme päätöksen pitkästä reissusta noin kolme vuotta sitten. Silloin olimme molemmat juuri saaneet vakituiset työt. Meillä oli ihana vuokra-asunto Helsingin Vallilassa. Harrastuksia, ystäviä, paljon tekemistä. Elämä reilassa, voisi sanoa.
Moni kai ajatteli suunnitelmastamme kuullessaan, että tulisimme järkiimme ennemmin tai myöhemmin. Ettemme oikeasti olisi niin hulluja, että jättäisimme kaiken sen hyvän, jonka olimme onnistuneet saavuttamaan. Varmasti välillä epäilimme myös itse. Onneksi hulluutemme kantoi loppuun asti.
Siitä syystä haluan rohkaista kaikki teitä, jotka haaveilette samasta. Se on mahdollista.
Me emme ole rikkaista perheistä, emmekä ole voittaneet lotossa. Emme ole hardcore-reppureissaajia, jotka yöpyvät rannalla ja elävät viidakonantimista. Emmekä halua tipahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle tai vältellä työntekoa loppuelämäämme.
Me olemme kaksi ihan tavallista tyyppiä. Olemme tehneet töitä, säästäneet rahaa ja lähteneet maailmalle. That’s it. Sinä pystyt samaan, jos haluat. Ripaus hulluutta riittää, kunhan on unelma ja suunnitelma sen toteuttamiseksi.
Ja ne itsetietoiset hymyt, ne hyytyvät kyllä, kun kone nousee ilmaan.
Tee päätös ja kerro siitä
Meidän kohdallamme päätös lähtemisestä syntyi itsestään.
Minulla unelma oli muhinut pitkään, Mikolle se selkiytyi kahden kuukauden reppureissun jälkeen. Syy lähtemiseen oli selvä: me molemmat halusimme nähdä maailmaa, tutustua uusiin kulttuureihin, tavata erilaisia ihmisiä, nähdä muita tapoja elää ja saada elämään uutta perspektiiviä. Halusimme selvittää, millaista oma elämä on ilman työaikoja, ilman velvoitteita ja ilman samanlaisena toistuvaa arkea. Lisäksi halusimme ottaa aikaa itsellemme ja toisillemme.
Pysyimme päätöksessämme, vaikka välillä tuntui järjettömältä taakalta hoitaa päivätyö ja järjestellä samalla kaikkea reissuun liittyvää. Välillä väsytti ja vitutti, mutta päämäärä pysyi mielessä niinäkin hetkinä.
Muistan elävästi sen hetken, kun otin tämän kuvan maaliskuussa. Olin töissä ja niin väsynyt, että silmiin sattui. Mietin, että katson tätä kuvaa sitten, kun olen jossain kaukana.
Kolmen vuoden ajan teimme oikeastaan kaiken lähtö mielessämme. Puhuimme päätöksestämme monille, mikä teki siitä konkreettisemman. Kävimme monia myöhäisillan keskusteluita, joissa meitä pyydettiin perustelemaan lähtöä. Ne olivat loistava tapa kirkastaa myös itselle reissun syitä ja päämääriä.
Tee konkreettinen suunnitelma
Tämä on se kohta, jonka itse kusimme.
Teimme konkreettisen to do -listan vasta puoli vuotta ennen lähtöä. Kun alkaa hoitaa päivätyön ja harrastusten ohella näin isoon irtiottoon liittyviä asioita, puoli vuotta on todella lyhyt aika.
Yksi välisuunnitelmistamme. Meillä plääni oli olohuoneen seinälle kiinnitettynä, jotta sitä tuli katsottua joka päivä.
Vahingosta viisastuneena suosittelen, että teet suunnitelman ja jonkinlaisen aikataulun heti, kun olet tehnyt päätöksen. Siitä voit seurata suoraan unelmasi toteutumista. Kuinka tyydyttävää onkaan vetää yli jokin tehty juttu listalta, kun tietää, mihin tehtävälistalla tähtää.
Ala säästää ja miettiä budjettia
Me säästimme erittäin hitaasti, karsimatta oikeastaan mistään.
Kolmessa vuodessa saimme kasaan noin 15 000 euroa. Summa olisi ollut helposti tuplasti suurempi, jos olisimme oikeasti kituuttaneet. Laitoimme molemmat säästöön aluksi 150 euroa kuussa, viimeisen vuoden aikana vähän enemmän. Summa oli sellainen, ettemme edes huomanneet sen puuttumista.
Aloitimme säästämisen klassisesti kahvipurkkiin. Kun koossa oli muutama tonni, perustimme yhteisen tilin. Kyseessä oli matalakorkoinen säästötili, mutta sijoittamalla rahat viisaasti olisi jälleen kerran voinut saada kokoon reilusti isomman potin. Meillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa perehtyä sijoittamishommiin, vaikka pankista olisi varmasti saanut apua ja neuvontaa.
Kerrytimme säästöpottia mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Pukkibisnes on paitsi tuottoisaa myös erittäin mukavaa hommaa.
Reissubudjetiksi muodostui lopulta noin 20 000 euroa. Se jäi siis puhtaasti reissurahaksi vakuutusmaksujen, rokotteiden ja muiden hankintojen jälkeen. Käytimme merkittävän summan rahaa muun muassa kamerakaluston ja läppäreiden hankkimiseen, joita tarvitsemme työhommissa. Vakuutus maksoi yhteensä noin 2 000 euroa ja molempien rokotteet lähemmäs 800 euroa.
Yritämme selvitä 40 euron päiväbudjetilla. Tuosta summasta maksamme kaiken, myös majoittumisen.
Lienee selvää, että kyseisellä rahalla ei paljoa juhlita. Jos jonain päivänä käytämme enemmän rahaa – esimerkiksi juomalla olutta mukavassa seurassa – seuraavana päivänä meidän on kituutettava.
Käytännössä budjettimatkaaminen on tarkoittanut sitä, että on ollut pakko poistua omalta mukavuusalueelta. Jos majapaikan lakanat ovat likaiset, sen kanssa on elettävä. Vaikka katukojujen hygienia epäilyttää välillä, on luotettava siihen, että paikalliset kokit tietävät, mitä tekevät. Turistialueiden baarit, ravintolat ja aktiviteetit näyttävät houkuttelevilta, mutta niihin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.
Työkaverit arvelivat, että saatan tarvita kyseistä opusta reissussa.
Tee oma säästösuunnitelmasi niin, että voit elää reissussa haluamallasi tavalla.
Toinen mahdollisuus on tehdä töitä reissun päällä. Me teemme yhden matkailujutun kuukaudessa, joskus ehkä jotakin ekstraa. Saamme muutaman hassun satasen kuussa, mutta pienessä budjetissa ja Aasian hinnoissa sellainen raha on jo tuntuva lisä. Reissaaja voi tehdä esimerkiksi vapaaehtoistöitä, joiden kautta majoituksen ja joskus ruoatkin saa ilmaiseksi. Monet tapaamamme tyypit ovat suositelleet Workaway-sivustoa, mutta muitakin samankaltaisia löytyy.
Jätä hyvästit oravanpyörälle
Työpaikasta luopuminen oli aidosti kova paikka meille molemmille.
Säännöllisestä ansiosta luopuminen pelotti ihan helvetisti, sen voin myöntää. Valvoin monet yöt miettien, mitä teen, jos rahat loppuvat. Mitä tapahtuu, kun reissu on ohi? Saanko enää töitä? Miltä tuntuu olla työtön?
Läksiäislahjani oli huikea. Ihania työkavereita on ikävä.
Vakipaikkojen jättäminen oli monien mielestä sulaa hulluutta. Onhan työ monelle yksi elämän tärkeimmistä jutuista. Tärkeää se on meillekin, mutta ei missään nimessä tärkeintä. Kun vaakakupissa olivat työ ja ison unelman toteuttaminen, päätös irtisanoutumisesta oli lopulta helppo.
Myy kaikki ylimääräinen
Luojalle kiitos fb-kirppareista. Aiemmin pelkäsin aaveeyyvee-helvettiä, mutta minun tapauksessani Facebookin kirppariryhmät toimivat paremmin kuin hyvin.
Myin ensin vaatteitani perinteisellä kirpparilla, sitten kotikirppiksellä kavereille. Loput menivät Facebookin kautta. Tuntui ensin hassulta nähdä omia vaatteita kavereiden päällä, mutta hommasta tuli nopeasti vapauttavaa. Kai siinä konmarituksessa jotakin taikaa on. Sen verran kevyt olo omaisuuden myymisestä tuli.
Lähde
Me muutimme jäljelle jääneet tavaramme Mikon vanhemmille. Heillä on onneksi iso omakotitalo, jonka yläkertaan parisänkymme ja romulaatikot mahtuivat ongelmitta. Siirsimme myös kirjat virallisesti Mikon vanhempien osoitteeseen.
Kodittomuus on muuten erikoinen tunne. Toisaalta olo on vapaa ja kevyt, toisaalta todella rauhaton. Ehkä tämä prosessi auttaa arvostamaan omaa kotia enemmän sitten, kun sellainen taas on.
Tuoreet kodittomat muuttopakussa löysät housussa.
Lopetimme työt kaksi viikkoa ennen lähtöä, jotta ehdimme hyvästellä kaikki rakkaat. Se oli yksi rankimmista jutuista ikinä. Vaikka kyseessä on vain vuosi, se tuntui jäähyväisten aikaan ikuisuudelta. En ole varmaan ikinä itkenyt niin paljon kuin noiden kahden viikon aikana.
Vaikka lähteminen on kamalaa, se kannattaa. Sen saimme itse todeta, kun vihdoin pääsimme lentokentälle. Siellä mieli alkoi vapautua ja vihdoin tajuntaan iski ymmärrys siitä, mitä oli tapahtumassa. Lentokoneen kiihdyttäessä kohti Bangkokia tiesimme molemmat, että kaikki vaiva oli ollut sen arvoista.
Se tunne, kun yksi isoimmista unelmista toteutuu. Se on jotakin, mitä ei voi sanoin kuvailla. Se täytyy kokea itse.
