Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

matkailu

Australia Indonesia Matkalla Thaimaa

Mitä suosittelemme: Reissun top 5 paikat

tiistai, 17 heinäkuun, 2018

Paljon tätä on kysytty, varmaan enemmän kuin mitään muuta: Mikä oli reissun paras paikka?

Vihdoin on aika paljastaa Huiman lempparimestat myös täällä blogin puolella. Mietimme molemmat tahoillamme listan ja – yllätys, yllätys – niistä tuli identtiset. Huiman jäsenistöllä on sama (loistava) maku.

Lemppareiden yhteistä nimittäjää ei tarvitse kauaa etsiä. Kaikki paikat ovat tietenkin lumoavan kauniita, mutta maisemia tärkeämpiä meille olivat kohtaamiset. Vietimme kaikissa listan paikoissa useampia viikkoja ja tutustuimme paikallisiin ihmisiin. Sitä kautta pääsimme turistipintaa syvemmälle.

Nuo kohtaamiset jättävät sieluun sellaisen jäljen, jota maailman upeinkaan maisema ei voi ylittää.

Lätinät sikseet! Tässä ne tulevat, Huiman top 5 (ei parhausjärjestyksessä):

 

Weligama – Sri Lanka

Reissun viimeinen kohde vei sydämen täysin. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme valmiita lähtemään, koska majapaikkamme oli vähän kökkö, emmekä olleet nähneet kaupungista juuri mitään. Kun löysimme surffimestat ja mielettömän majatalon ihan rannan läheisyydestä, aloimme lämmitä.

Lopullisesti rakastuimme Weligamaan vasta, kun tutustuimme paikallisiin yrittäjiin. He neuvoivat meille parhaat biitsit ja ravintolat. Tajusimme nopeasti, että Sri Lanka on maana aivan mieletön. Ruoka, luonto ja ennen kaikkea ihmiset ovat priimaa. Huima aikoo palata Weligamaan, mutta kiertää saarta seuraavalla kerralla laajemminkin.

Kenelle: Surffaajalle, rennosta menosta pitävälle.

Milloin olimme: Low seasonin juuri alettua toukokuussa, täydellinen aika mennä.

 

Tasmania – Australia

Päädyimme Tasmaniaan hetken mielijohteesta. Mikko bongasi saaren kartalta ja totesi, ettei tiedä mestasta yhtään mitään. Minä tiesin vain Tasmanian tuholaisen. Mikä olisi parempi syy mennä jonnekin kuin se, ettei tiedä paikasta ennakkoon mitään?

Tasmania oli meille yksi isoimmista yllätyksistä. Matkasimme Melbournesta Devonportiin lautalla ja Devonportista Hobartiin bussilla. Hobartista vuokrasimme campervanin ja lähdimme unelmien roadtripille itärannikolle.

Suurin osa leirintäalueista sijaitsi aivan meren rannalla. Useilla paikoilla olimme ainoat turistit. Pääsimme paikallisten kanssa leirinuotioille, opimme paljon tasmanialaisesta kulttuurista ja mielenlaadusta, saimme vinkkejä roadtripillemme ja lopulta päädyimme erään perheen luokse illalliselle ja yöksi.

Tasmanian rannat olivat käsittämättömän upeita. Missään muualla ei tullut vastaan loputtomia valkoisia hiekkarantoja ja niin turkoosia vettä. Jotenkin uskomatonta, etteivät turistimassat ole vielä löytäneet Tasmaniaa – luojalle kiitos siitä!

Kenelle: Seikkailijalle, luontoihmiselle, karavaanarille.

Milloin olimme: Australian keväällä marraskuussa, juuri ennen high seasonin alkua.

Bali – Indonesia

Balia on helppo vihata. Se on ylituristisoitunut, ruuhkainen, likainen ja päällekäyvä. Mutta saarella on toinen puoli, jonka me ehdimme löytää kahden kuukauden aikana. Suurin osa paikallisista on nimittäin harvinaisen ystävällistä ja rehellistä porukkaa. Balilaisiin (ja muualta Indonesiasta tulleisiin) kannattaa ehdottomasti tutustua. Heidän sydämellisyytensä ei ole päälle liimattua.

Me aloimme lämmitä Balille, kun tapasimme surffiopettajamme Gekon. Vaikka hengailimme Balin pahimmassa turistirysässä, Kuta Beachilla, olo tuntui kotoisalta. Tutustuimme Gekon lisäksi muihin surffiopettajiin, rantaravintolaa pitäneeseen maailman suloisimpaan pariskuntaan ja paikallisiin biitsipelaajiin. Lopulta oli niin, ettei rannasta meinannut päästä lähtemään ollenkaan, kun koko ajan jäi suustaan kiinni.

Bali on oikeasti supermonipuolinen kohde, mutta se vaatii reissaajalta paljon omatoimisuutta. Saari tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta ne omat jutut on löydettävä. Tästä postauksesta löydät Huiman Bali-lempparit.

Kenelle: Omatoimiselle matkaajalle, joka jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen itselleen sopivat mestat ja aktiviteetit.

Milloin: Vietimme Balilla kesä-heinäkuun, joka oli säiden puolesta täydellinen valinta. Jos Suomen kesäsää ei houkuttele, Bali on varteenotettava vaihtoehto.

 

Koh Chang Ranong – Thaimaa

Tiedämme jo nyt, että paluu Changille tulee olemaan kunnon homecoming. Sydän jäi tuolle saarelle ja paikka tulee mieleen monta kertaa viikossa.

Saimme roppakaupalla uusia ystäviä ja tunsimme oikeasti olevamme osa saaren yhteisöä. Saimme kokata bungalow-paikkamme perheen kanssa juhla-aterioita ja syödä samaa arkiruokaa, mitä paikalliset söivät. Ja se ruoka, se on suoraan taivaasta. Parasta ruokaa koko reissulla.

Missään emme ole rentoutuneet niin täydellisesti kuin Changilla. Se on meille todellinen paratiisi.

Kenelle: Viidakon ihmeistä, hiljaisista hiekkarannoista, simppelistä bungalow-asumisesta, aidosta Thaikku-ruoasta ja absoluuttisesta rentoutumisesta pitävälle.

Milloin: Olimme Changilla tammikuussa. High seasonin aikaa, mutta silti rauhallista. Ranong on Thaimaan sateisin provinssi, joten sadekaudella emme saarelle menisi. Muuten milloin vaan!

 

Pulau Weh – Indonesia, Sumatra

Emme olisi ikinä uskoneet, että Pulau Wehiltä löydämme toisen kodin. Ei ole salaisuus, että meinasimme ensin jättää Wehin kokonaan väliin sharia-lain takia. Jännitti, miten tutustuisimme paikallisiin, kun kulttuurierot ovat niin suuret. Homma meni niin, että meillä on nyt Wehillä perhe, paikka omalle bungalowille ja ikuisia ystäviä.

Weh on lisäksi yksi kauneimpia näkemiämme paikkoja, jossa ainakaan meiltä ei tekeminen loppunut kesken. Kuulimme kyllä yhden jos toisenkin valittelevan tylsistymistä, mutta yhden paratiisi on toisen helvetti. Meille leppoisa elämänrytmi ja erityisesti paikallisten kanssa tekeminen riittivät erinomaisesti. Niin, ja pinnanalainen maailma on Wehillä aivan omaa luokkaansa.

Kenelle: Luontoa rakastavalle, snorklaajalle tai sukeltajalle, ennakkoluulottomalle ja sosiaaliselle tyypille.

Milloin: Me olimme Wehillä elokuussa, jolloin turisteja ei ollut hirveän paljon. Low seasonin aikaan paikallisilla on paljon enemmän aikaa, jolloin tutustuminen käy iisimmin.

Ai että, reissukuume alkoi vähän nostaa päätään noita mestoja muistellessa… Jakakaas omia lemppareitanne: minne Huiman kannattaisi suunnata seuraavaksi ja miksi?

Nam Yhteiskunta

Loppuiko lihansyönti reissuun?

maanantai, 18 kesäkuun, 2018

En ole koskaan ollut kasvissyöjä, enkä oikeastaan edes harkinnut ryhtyväni sellaiseksi. Madventuresin innoittamana olemme pari kertaa osallistuneet lihattomaan lokakuuhun, mutta that’s about it.

Reissussa lihansyönnille kuitenkin tapahtui jotakin. Se väheni pikkuhiljaa matkan edessä ja jäi lopulta luonnostaan. Nepalissa, Intiassa ja Sri Lankassa emme syöneet oikeastaan ollenkaan lihaa, emme edes kanaa.

Etelän hetelmät ja kasvikset maistuivat niin hyvältä, ettei lihaa ollut juurikaan ikävä.

Oletin, että liha olisi hiipinyt takaisin ruokavalioon Suomeen palatessa, mutta ei.

Emme ole tehneet minkäänlaista linjanvetoa lihansyönnin suhteen, mutta sitä ei ole tullut poimittua kaupan hyllyiltä. Minä olen valinnut töissäkin pääosin vegevaihtoehtoja, Mikko milloin mitäkin. Kotona olemme syöneet vain kasvista, kalaa ja kämppiksen metsästämää peuraa.

Kaikista hassuinta on se, että tämä kaikki on tapahtunut vahingossa. Lihaa ei ole yksinkertaisesti tehnyt mieli.

Tuli reissussa lihaakin maisteltua, eritoten Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Noissa maissa lihankulutus on muuten melkoisissa lukemissa ja nauta hämmentävän edullista.

Pari viikkoa sitten silmiini osui tämä Hesarin uutinen. Siinä kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvisi, että liha- ja maitotuotteiden vältteleminen on tehokkain tapa vähentää omaa ympäristökuormaa. Artikkelissa oli kohtia, jotka saivat minut ajattelemaan kasvispainotteista ruokavaliotani aivan uudelta kantilta. Esimerkiksi tämä:

”Vegaaninen ruokavalio on todennäköisesti merkittävin yksittäinen keino vähentää vaikutustasi planeetta Maahan, ei vain kasvihuonekaasuja, vaan happamoitumista, rehevöitymistä sekä maan ja veden käyttöä”, sanoi tutkimusta johtanut Joseph Poore Oxfordin yliopistosta.

Aikamoista.

Meistä ei todennäköisesti tule vegaaneja koskaan, eikä ehkä kasvissyöjiäkään. Mutta olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi miettiä omaa lihankulutustaan.

Lihaa voisi ajatella enemmän luksuksena, jota kokataan vaikka viikonloppuisin tai mökillä grillatessa. Ateria kun ei kaipaa lihaa maistuakseen hyvältä tai täyttääkseen vatsan, vaikka niin tuntuvat monet edelleen ajattelevan. Jotenkin uskomatonta, miten joku voi vastustaa koulujen kasvisruokaPÄIVÄÄ. Mielestäni koulussa voisi hyvin olla yksi liharuokapäivä viikossa.

Maapallon tulevaisuus lepää seuraavan sukupolven harteilla. Näyttää siltä, ettei lihankulutus voi jatkua samalla tasolla, saati kasvaa. Siksi lapsille tulisi opettaa, mistä liha tulee, mitä sen tuottaminen vaatii ja mitkä ovat tuotannon vaikutukset. Eikä sitä tarvitse niin kauheasti kaunistella.

Nepalissa lihaa syödään erittäin harvoin. Tämä vuohi uhrattiin harvinaiselle juhla-aterialle. Moniko meistä länkkäreistä pystyisi katsomaan teurastusta saati tekemään sen itse? Se on kuitenkin aina lihansyönnin hinta, että eläin menettää henkensä. Ehkä meistä jokaisen pitäisi joutua näkemään useammin, mistä se liha marketin hyllylle tulee.

En ala jeesustella aiheesta yhtään tämän enempää. Jotkut rakastavat liharuokia, niin Huimakin. Mutta onko liha niin hyvää, että sen takia pitää tuhota koko maapallo? No, jokainen miettiköön tahollaan.

Huima jatkaa kasvispainotteisena, mutta edelleen lihaa silloin tällöin nauttivana yksikkönä. Ainakin juhannuksena ruokalistalta löytyy molempia sortteja. Ja kyllä ne kyrsät jossain vaiheessa tiensä grilliin löytävät, ei epäilystäkään.

Upeaa keskikesän juhlaa – olitpa sitten lihansyöjäkasvi tai kasvinsyöjäliha.

Blogiyhteistyö Kotimaanmatkailu

Suomen top 5: Näitä paikkoja Huima rakastaa

sunnuntai, 10 kesäkuun, 2018

Yhteistyössä 100syytä.fi ja Rantapallo.

Minua varmaan pidetään vähän hulluna.

Pyöräilen ympäri Helsinkiä irstaan leveä hymy kasvoilla. Ahmin sisääni kaikkea näkemääni: koivujen vihreyttä, tuulen aaltoilua pelloilla, kimmeltävää merta, jäätelökioskeja, onnellisia hymyjä, lempeää aurinkoa, raikasta ilmaa, lupiineja tien poskessa.

Minkäs teet, kun tämä maa tekee niin pirun onnelliseksi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Olen miettinyt, miksi en ole aiemmin tajunnut iloita Suomesta samalla tavalla. Totuus on varmaankin se, että kotimaa ja sen tarjoamat elämykset ovat aina jääneet isompien matkahaaveiden varjoon. Olen päässyt käymään Suomen upeimmissa paikoissa, mutta paratiisirannat ja vieraiden kulttuurien kutsu ovat vieneet mielessäni voiton.

Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa. Grande suositus!

Pakko myöntää, että koti-ikävä iski reissussa, varsinkin matkan loppupuolella. Rakkaiden tyyppien lisäksi huomasin ikävöiväni tiettyjä paikkoja. Juuri niitä, joiden loiston reissuhaaveet olivat aiemmin jyränneet alleen.

Nyt reissun jälkeen olen alkanut kiinnostua yhä enemmän rakkaan kotimaan tarjoamista matkailumahdollisuuksista. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan – tai no järveä edemmäs tässä tapauksessa – kun ympärillä on näin paljon eksploorattavaa?

Ehdin jo miettiä kirjoittavani kaipaamistani Suomi-paikoista postauksen, kun sähköpostiin kolahti yhteistyöehdotus. Epäilin hetken, että joku lukee telepaattisesti ajatuksiani (salaliittoteoriat Googlesta, Facebookista ja Italian mafiasta lienevät ihan normaaleja ajatusmalleja tällaisessa tilanteessa).

Onneksi kyseessä ei ollut Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, vaan kotimaan matkailua edistävä 100syytä.fi-sivusto. Sieltä ehdotettiin, että listaisin blogissa viisi kotimaista paikkaa, joita kaipasimme eniten reissussa. Oli muuten harvinaisen helppoa vastata kyllä kiitosta vuanniisa.

Myös herra Huisko rakastaa kotimaan tarjoamia antimia.

Nyt siis kuulolle te kaikki kotimaanmatkailua rakastavat ja siitä salaa fantasioivat: 100syytä.fi-sivustolta löytyy sata syytä matkustaa Suomessa. Se on jokaisen Suomi-fiilistelijän digitaalinen Raamattu.

Itse löysin kyseiselle saitille ensimmäistä kertaa, ja homma lähti heti lapasesta. Oli pakko käydä tsekkaamassa kaikki sata mestaa. Ja mitä helmiä sieltä löytyikään: salakapakka Kyrö Distillery (Napue Ginin koti, kyllä kiitos), Teijon kansallispuisto ruukkikylineen (alpakoita!), Turun saariston minisirkus (maailmankuuluja Cirque du Soleil -sirkustaiteilijoita), Suomen ainoa eläinten vanhainkoti Ylistarossa (öö PARASTA IKINÄ!?!)…

Hassua kyllä, listalta löytyivät myös kaikki ne paikat, joita kaipasin eniten reissun aikana. Kyseessä lienee siis erityisen laadukas tai savolaiseen mielenlaatuun sopiva listaus.

Sivustoa selaillessa syntyi ihan kunnon matkakuume, ensimmäistä kertaa reissun jälkeen. Me olemme Mikon koko kesän kiinni töissä, joten kotimaanmatkailukin jäänee vähäiseksi. Yksi karavaanarimatka on tosin jo suunniteilla, mutta siitä lisää tuonnempana.

Vetoan siis teihin, te onnekkaat kesälomalaiset. Menkää 100syytä.fi-sivuille, inspiroitukaa ja lähtekää ihastelemaan tätä kaunista Suomenmaata. Tämä on nimittäin se todellinen paratiisi.

Suomi Finland.

Tässä vielä Huiman lempparit listalta (ja samalla ne paikat, joita kaipasimme eniten Suomesta). Meidän mielestämme Suomi-ekskursio tuli ehdottomasti aloittaa joistakin näistä kohteista.

Kansallispuistot

Luonnon merkitys tuntuu kasvavan meille molemmille vuosi vuodelta. Kymmenen vuotta sitten olisin todennäköisesti nauranut, jos joku olisi ehdottanut patikkamatkaa luonnonpuistoon. En vielä silloin tajunnut, mikä vaikutus luonnolla on terveydelleni ja erityisesti mielenterveydelle.

Kun Mikon vanhemmat ehdottivat pari vuotta sitten syyslomareissua Sallaan, en ollut varsinaisesti innostunut. Lapin laskettelulomat olivat olleet aina kivoja, mutta en hinkunut pöpelikköön tai tuntureille.

Päädyimme kiertämään Oulangan kansallispuistossa Pienen Karhunkierroksen, joka mullisti näkemykseni patikoinnista. Reitti oli niin uskomattoman monipuolinen ja luonto huikea, että olisin mielelläni jäänyt metsään pidemmäksikin aikaa. Iso Karhunkierros alkoi kovasti kiinnostaa, mutta annetaan idean vielä hautua…

Vesiputtouksella Pienellä Karhunkierroksella. Melekosta meininkiä!

Huiman mielestä kansallispuistot ovat tämän maan huikeinta antia. Me aiomme nauttia niiden antimista lisääntyvissä määrin. Mitään emme kaivanneet reissussa niin paljon kuin Suomen luontoa. Emme edes irtokarkkeja.

P.S. Jos patikointi ei napostele, voit myös polkujuosta kaikkien kansallispuistojen läpi.

 

Saimaa

On jotenkin hassua, että suurin osa ulkomaalaisista ryntää suoraan Helsingistä Lappiin. Siihen väliin kun jää kappale kauneinta Suomea. Toisaalta olemme ihan onnellisia, etteivät Saimaan rannat ole vielä täyttyneet turistiryhmistä. Uskaltaa kirmata saunasta järveen nakupellenä ilman pelkoa kiinalaiskameroiden räpseestä.

Saimaa, olet best.

Pidemmittä puheitta: Saimaa on kaunein näkemämme vesistö. Jos et usko, tule katsomaan. Se käy näppärästi esimerkiksi Saimaa-risteilyllä.

Saaristo

Olemme asuneet Helsingissä useampia vuosia, mutta yllätymme edelleen saariston kauneudesta. Harmittaa, ettei ole omaa venettä, jolla pääsisi tutkimaan saaristoa paremmin. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Sivustolla esitellään muuten Siljan saaristoristeily, joka alkoi helppoutensa takia heti kiinnostaa.

Helsingissä on sen puoleen autuasta asua, että saaristoon pääsee ilman omaa venettäkin. Meidän lempparireissumme on kulkea Vuosaaresta Sipoon Kaunissaareen reittiveneellä ja yöpyä saaressa viikonloppu. Matka kestää noin tunnin ja sinä aikana pääsee ihailemaan Helsingin edustan saaristoa ja komeita merimaisemia mielin määrin.

Tampere

Entinen kotikaupunki ja ikuinen suuri rakkaus. Tampereessa vaan on sitä jotakin, tiäksää.

Huima kävi nauttimassa samppakaljaa Torni-hotellin kattobaarissa. Bellissimo!

Sivustolla mainittiin legendaarinen Rajaportin sauna, mutta Mansella on niiiiiin paljon muutakin tarjottavaa. Omat lempparini tulevat tässä: Pyynikin ranta, näköalatorni, lenkkimaastot ja kartanot, Napoli-pizzeria, Salhojankadun pubi, Klubi- ja Doris-yökerhot, Tammelan tori, Kaupin maastot ja rannat ja Kehräsaaren alue ravintoloineen.

Tampere on kaupunki, jossa on oikeasti luonnetta. Tamperelaiset ovat huikeaa sakkia ja meno aina rentoa. Menen Tampereelle aina, kun mahdollista.

Varkaus

Oli pienimuotoinen yllätys, että Varkaus löytyi listalta. Kotikaupunkimme oli nimittäin hetki sitten jonkin radiokanavan äänestyksessä kilpailemassa Suomen masentavimman kesäkaupungin tittelistä… Me emme sen sijaan voisi olla ylpeämpiä juuristamme, kuten tästä postauksesta voitte ehkä havaita.

Sivustolla mainittiin taiteilijaryhmä Naivistien kesänäyttely, mutta se ei ole ainut näkemisen arvoinen juttu. Varkaus yllättää kävijät, kuten olen itsekin saanut todeta sinne kavereita roudatessani. Sehän on oikeasti sympaattinen kesäkaupunki, jolla on paljon tarjottavaa.

Mökkiranta auringonlaskun aikaan. Näitä maisemia Varkaudessa riittää.

Jos eksyt Varkauteen, vieraile ainakin näissä: vesitornin huipulla sijaitseva Torni-kahvila, Morton-burgerterassi, Keskuskonttori-kahvila, Varkauden teatteri (oikeasti laadukas), vanha kanava, Hertunranta, Ämmänkosken alue ja Puurtilan silta.

Voimme antaa personoidumpia vinkkejä lisää, jos joku on aidosti aikeissa matkata rakkaaseen kotikaupunkiimme. Siinä on kesälomakohde, joka varmasti herättää kysymyksiä ja keskustelua työpaikalla!

 

Siinäpä se. Alkakaahan jo painua 100syytä.fi-sivujen kautta lomalaitumille. Emme ole kateellisia, emme lainkaan.

P.S.Pahentakaa Huiman kotimaamatkakuumetta ja laittakaa jakoon omat lempipaikkanne Suomesta, dänksit ja pliitsit!

Malla

Ahdistaako? Miltä elämä paluun jälkeen tuntuu

torstai, 17 toukokuun, 2018

Muistan tarkalleen sen tunteen, kun olin lapsi ja kesäloma alkoi. Jännitys väreili ilmassa, se tuntui kutinana kurkunpäässä. Välillä otti vatsanpohjasta aivan kuin olisi ollut huvipuistolaitteessa.

Rakastin tuota huumaavaa tunnetta jo silloin.

Sama tunne valtasi minut lukion viimeisenä vuonna. Silloin ymmärsin, mistä oli kyse. Tuntematon tulevaisuus sai minut sekaisin parhaalla mahdollisella tavalla. Se, etten tiennyt, mitä seuraavaksi tekisin, oli ihanaa. Muistan, että monet ystäväni ahdistuivat epävarmuudesta, mutta minä en tiennyt mitään parempaa.

Tunsin itseni vapaaksi.

”Ahdistaako?”

Se on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joka minulle on esitetty paluun jälkeen. Olen kohautellut olkiani ja todennut, että ei ainakaan vielä. ”Varmaan sitten, kun arki oikeasti alkaa…”

Näiden kahden Suomessa vietetyn viikon aikana olen tajunnut, että fiilikseni ovat päinvastaiset. Olen alkanut jälleen tuntea kurkunpäässäni tuttua kutinaa. Minulla on kesätyö, mutta en tiedä tarkalleen, mitä syksyllä tapahtuu. Suunnitelmat ovat täysin auki, kaikki ovet ovat avoinna.

Ja se tuntuu samalta kuin lapsuuden kesäloma.

Eikä arki ole lainkaan vastenmielistä, ainakaan näin ajatuksen tasolla. Tuntuu, että olemme molemmat odottaneet sitä. Haluamme nähdä, miten kulunut vuosi on oikeasti muuttanut meitä, ajattelumaailmaamme ja elämäntapojamme.

Uskon vakaasti, että palaset alkavat loksahdella kohdalleen – mutta vasta ajan kanssa. En malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tällaisen matkan jälkeen. Jotakin upeaa, siitä olen varma.

Yhden asian tiedän nyt yhä paremmin. Jos elämä ei välillä huimaa, se ei ole minua varten.

Matkalla Myanmar

Myanmar – mitä tehdä ja minne mennä

tiistai, 1 toukokuun, 2018

”Pitäisköhän meidän skipata se?”

Oli joulukuun alku, kun suunnittelimme Mikon kanssa reittiämme. Mietimme, mennäkö Myanmariin, vanhaan Burmaan.

Tuo mystinen vuosikymmeniä suljettuna ollut maa kiinnosti molempia, mutta Myanmar oli ollut otsikoissa järkyttävän rohingya-tilanteen takia. Olimme saaneet mediasta sellaisen kuvan, että maassa oli meneillään hallituksen toteuttama kansanmurha ja taantuminen takaisin sotilasdiktatuuriin. Uutiset kuumottivat ja saivat meidät epäröimään.

Baganin temppelikaupunki auringonnousun aikaan. Maagistako? Ehkä hieman.

Päätös lähtemisestä syntyi, kun oleskelimme vuoden vaihteessa Koh Changilla aivan Myanmarin rajan tuntumassa. Tapasimme Changilla monia burmalaisia, jotka olivat kaikki uskomattoman sydämellistä porukkaa. Heihin tutustuminen sai meidät vakuuttumaan siitä, että oikea suunta oli Myanmar – oli maassa sitten levottomuuksia tai ei.

 

Paikallisia kalastajia, jotka toimivat tarpeen tullen myös takseina.

 

Anoimme viikkoa etukäteen e-visat (jotka hyväksyttiin parissa tunnissa) ja ylitimme rajan Ranongista Kawthaungiin longtailboatilla.

Koko rajanylitysprosessi on erittäin helppo. Maastapoistumiskortti leimataan Thaikku-rajalla ja sitten voikin jo hypätä rajan yli vievään veneeseen (kesto puolisen tuntia, hinta 100–300 bahtia tinkaustaidoista riippuen).

Myanmarin puolella rajanvalvontameininki on sata kertaa leppoisampaa kuin Thaimaassa. Annat virkailijalle printatun e-visan ja kopion passistasi. Parissa minuutissa saat passiisi 30 päivän viisumin. That’s it.

Temppeli karstivuoren päällä. Ihan ok maisemat.

Nopeat faktat

  • Kuukauden e-visan saa nopeasti ja helposti.
  • Majoittuminen on mahdollista vain valtion nimittämissä hotelleissa, jotka ovat suhteellisen tyyriitä budjettimatkailijalle (huone noin 20 jenkkidollaria yöltä).
  • Matkustaminen on helpointa busseilla, vaikkakin liput ovat melko kalliita. Tiet ovat hyvässä kunnossa isoimpien turistikohteiden välillä, mutta muualla vielä melkoista perunapeltoa. Varaa matkustamiseen runsaasti aikaa tai lennä.
  • Automaatteja löytyy nykyisin pienemmistäkin kaupungeista, joten rahaa ei tarvitse vaihtaa etukäteen. Sekä kyatit että jenkkidollarit käyvät valuuttana.
  • Huiman lempparit: Mawlamyine, Yangon ja Bagan.
  • Ruoka on edullista ja hyvää, hyviä ravintoloita löytyy esimerkiksi Tripadvisorin cheap eats -listalta. Erityinen suositus erilaisille nuudeliannoksille ja shan-ruoalle. Hanaolut on loistavaa ja halpaa.
  • Paikalliset ovat uskomattoman ihania ja sydämellisiä. Parhaiten tutustut heihin esimerkiksi aamutoreilla.
  • Maa on erittäin uskonnollinen ja suurimpia nähtävyyksiä ovatkin buddhalaistemppelit, -pagodat ja -luostarit.

Puluja on kaikkialla, jopa suljetussa maassa. Olemme vakuuttuneita, että lopulta pulut valloittavat maailman.

Kawthaung

Kawthaung on unelias ja pieni rajakaupunki, jossa ei ole juuri nähtävää. Paikan parasta antia ovat rannan olutravintolat. Hanaolut on maassa halpaa (50 senttiä tuopilta) ja erittäin hyvää.

Vietimme Kawthaungissa vain yhden yön, koska siellä majoittuminen on kallista. Toistaiseksi turisti voi majoittua ainoastaan hotelleissa, jotka maan hallitus on valinnut. Ja niissä hinnat ovat kovia (yli 20 jenkkidollaria yöltä).

One happy traveller.

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa bussilla kohti Daweita. Ostimme liput bussiasemalta ja ne olivat pirullisen kalliit (27 000 kyatia eli noin 20 euroa perältä). Matkan pituudeksi kerrottiin 450 kilometriä ja kestoksi 17 tuntia. Osasimme aavistaa, että siitä tulisi one hell of a ride.

Bussimatka kesti lopulta 22 tuntia. Tie muistutti perunapeltoa ja bussi tärisi niin, että siitä irtosi yksi ikkuna. Bussikuski pysäytti, kävi tarkastamassa tilanteen, veti verhot ikkuna-aukon eteen ja jatkoi matkaa. Bussi hajosi vielä pariin otteeseen matkan edetessä, mutta neuvokas kuski apupoikineen sai aina vian korjattua.

Karaokea 22 tuntia. Pystyisitkö sinä siihen?

Bussilla matkaavan kannattaa muuten varustautua korvatulpilla tai kuulokkeilla, sillä myanmarilaisilla on tapana nauttia karaokeviihteestä ja paikallisista musiikkivideoista matkaa tehdessä. Jos mukana on vain yksi dvd, sitä näytetään yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Osaamme nyt ulkoa monia burmalaisia juomalauluja ja siirappisia rakkausballadeja.

Dawei

Saapuessamme Daweihin olimme vuorokauden kestäneen karaokematkan jälkeen melko loppu. Löysimme suhteellisen mukavan ja edullisen majoituksen, mikä paransi mielialaa. Lähdimme illalla kävelemään kaupungille, joka oli kokonaan pimeänä. Korjasivat kuulemma alueen sähköjä.

Burmalaiset elävät edelleen erittäin perinteisesti. Fisukauppakin sijaitsee kadulla.

Tunnelma oli mystinen. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ajassa parisataa vuotta taaksepäin. Puisten talojen ovet olivat auki ja sisällä olevat paikalliset söivät illallistaan kynttilänvalossa. Mystiikkaa lisäsi se, että burmalaiset pukeutuvat ja elävät edelleen varsin perinteisesti. Naiset ja miehet pitävät longhyita, eräänlaista kietaistavaa hametta. Useimmat naiset koristelevat kasvonsa thanaka-puusta tehdyllä jauheella, joka suojaa heidän ihoaan auringolta.

Vuosikymmeniä kestäneen sotilasdiktatuurin ja eristäytyneisyyden ainoa hyvä puoli lienee se, että myanmarilainen kulttuuri on säilynyt harvinaisen muuttumattomana.

Kun ikivanhat perinteet ja moderni teknologia kohtaavat. Vuonna 2013 avautunut Myanmar on kiehtova sekoitus molempia.

Pimeydestä huolimatta löysimme Tavoy Kitchen -nimisen ravintolan ja tilasimme kookosnuudeleita. Olimme kuulleet paljon varoittelua myanmarilaisesta ruoasta, mutta nuudelit olivat superherkullisia.

Dawei on sympaattinen pikkukaupunki, jossa turistit ovat vielä todellinen ihmetyksen aihe. Paikalliset katsovat pitkään ja hymyilevät leveästi, jos katseet kohtaavat. Daweissa kannattaa ehdottomasti ottaa alle skootteri ja käydä ihastelemassa lähistön upeita rantoja.

Maungmaganin rannoilla ei ollut ruuhkaa.

Parin päivän jälkeen olimme kuitenkin valmiita jatkamaan matkaa. Olimme saaneet karaokesta tarpeeksemme, joten hyppäsimme minibussiin. Matka oli huomattavasti edellistä siedettävämpi ja kesti vain kahdeksan tuntia.

Mawlamyine

Mawlamyine oli Huiman lemppari etelä-Burmassa. Joen varrella sijaitseva kaupunki oli huomattavasti edellisiä paikkoja eläväisempi. Otimme myös Mawlamyinessä skootterin alle ja lähdimme eksplooraamaan lähistön luostareita ja nähtävyyksiä.

Bongasimme metsän keskellä sijaitsevan luostarin ja meditaatiokeskuksen. Saavuimme mestoille sattumalta juuri lounasaikaan ja meidät ohjattiin ruokajonoon. Saimme jäätävät määrät uskomattoman hyvää kasvisruokaa – ilmaiseksi! Yritimme kysellä, missä voisimme lahjoittaa rahaa luostarille, mutta meille vakuuteltiin, ettei ruoasta tarvitse maksaa. Tyydyimme lähettämään paikalle paljon hyviä ajatuksia ja hyvää karmaa.

Nuoria munkkikokelaita lounaalla.

Jatkoimme matkaa maailman isoimman makaavan Buddha-patsaan luokse. Win Sein Taw Ya -niminen patsas on käsittämätön tapaus. Korkeutta sillä on 30 metriä ja pituutta hurjat 180 metriä. Patsaan sisällä on hämmentävä museo, jossa kerrotaan patsasasetelmien avulla kadotukseen joutumisesta. Creepy stuff.

Maailman suurin köllöttelevä Buddha oli näkemisen arvoinen tapaus.

Poikkesimme matkalla vielä Hindu-temppelille ja kiipesimme karstivuoren päälle rakennetulle pikkupagodalle. Sitten olikin jo niin kuuma, että oli palattava ilmastoituun huoneeseen viilentymään.

Mawlamyinestä löytyy useita hyviä ravintoloita. Meidän lempparimme oli joen varrella sijaitseva Help Grandmother and Grandfather -rafla, jossa ruoka oli superhalpaa ja maistuvaa. Voimme suositella myös nuudeliaterioita tarjoavia shan-ravintoloita, joiden ateriat ovat yleensä herkullisia.

Shan-ruokaa, NAM.

Mawlamyinen hienoin juttu on auringonlaskun seuraaminen. Kyaikthanlan Pagodalta aukeavat huikeat näkymät kaupunkiin, joelle ja vuorille. On satumaista seurata auringonlaskua, kun buddhalaiset mantrat kaikuvat korvissa.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että Myanmar on erittäin uskonnollinen maa. Buddhalaisuus näkyy kaikkialla ja joka nurkan takaa ilmestyy temppeli tai pagoda. Turisti on tervetullut useimpiin palvontapaikkoihin, kunhan muistaa riisua kenkänsä temppelialueelle astuessaan ja käyttäytyy asiallisesti.

Myanmarissa pääsee näkemään, millaista on buddhalaisten munkkien elämä on.

Vietimme Mawlamyinessä kolme päivää ja jatkoimme matkaa kohti sisämaata paikallisbussilla. Matka kesti ainoastaan leppoisat kaksi tuntia. Ja ei karaokea!

Hpa-An

Hpa-An on karstivuorten ympäröimä symppis pikkukaupunki. Suurimpia vetonauloja ovat alueen luolatemppelit ja vuorten päälle rakennetut pagodat. Ne kuuluivat Huimankin suunnitelmiin, mutta toisin kävi. Olimme vuorotellen flunssaisina, emmekä pystyneet hikisiin kiipeilyurakoihin.

Sen sijaan päädyimme tutustumaan kaupungin pikkukujiin. Paikalliset ovat hurmaavan ihanaa porukkaa ja aidosti kiinnostuneita ulkomaalaisista. Meidät napattiin kadulta pieniin muslimihäihin.

Myanmarilaiset osaavat juhlimisen taidon. Häistä ei puutu värejä, musiikkia, ruokaa eikä hauskanpitoa. Itse panostin värikkyyteen lähinnä naamallani.

Kukaan ei puhunut englantia, mutta se ei menoa haitannut. Eteen tuli välittömästi erilaisia jälkiruokia ja sitten poseerattiin sekä hääparin että kaikkien vieraiden kanssa. Se oli niin mahtava kokemus, että hymyilytti vielä pari päivää häiden jälkeenkin.

Hpa-Anin jälkeen oli aika jättää pikkukaupungit ja suunnata kohti pääkaupunki Yangonia.

Yangon

Emme juuri tykkää isoista kaupungeista, joten ajattelimme, että jätämme Yangonin taaksemme niin nopeasti kuin mahdollista. Toisin kävi. Yangonista tuli yksi lempparipääkaupungeistamme.

Yangonin Chinatown.

Saavuimme bussilla Yangonin pääbussiasemalle, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. Bussiasemalta ei kannata ottaa ylihinnoiteltua taksia, vaan käyttää paikallisbussia. Bussit ovat ilmastoituja ja suhteellisen uusia. Ainoa ongelma on se, että ne ovat yleensä erittäin täynnä porukkaa, mutta paikalliset ihmiset ovat mestareita tekemään tilaa. Yksi ottaa rinkan syliinsä, toinen nousee penkiltä antaakseen sinulle tilaa.

Sanotaan se jälleen kerran: burmalaiset ovat kenties maailman ystävällisintä kansaa.

Majoituimme lähellä Chinatownia aivan kaupungin sydämessä. Hotellin nimi on Myint Myat ja voimme todellakin suositella sitä. Hotelli sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa, huoneet ovat supersiistejä ja henkilökunta ystävällistä. Mikä parasta, saman rakennuksen alakerrassa sijaitsee loistava nuudeliravintola ja monia pikkupubeja.

Elämää aamutorilla. Tämäkin leidi puhui täydellistä englantia ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja Myanmarin historia ja nykytilasta.

Yangonin isoimpia vetonauloja ovat luonnollisesti temppelit, kuten kaikkialla muuallakin Myanmarissa. Me keskityimme temppeleiden sijaan kaupungilla kävelyyn, puistoihin ja hengailuun.

Lempipuuhaamme oli paikallisella aamutorilla samoileminen ja paikallisiin tutustuminen. Tunnelma oli kuin pikkukylässä, vaikka olimmekin maan pääkaupungin ytimessä. Ja se on aina hyvän kaupungin merkki.

Bagan

Myanmarin suosituimmat turistikohteet ovat Yangonin lisäksi Inle Lake, Mandalay ja temppelikaupunki Bagan. Meillä oli aikaa vain yhteen ja valitsimme jälkimmäisen. Onneksi, koska mesta on jotain käsittämätöntä.

Majoitus Baganissa on suhteellisen kallista, mutta hyvää ruokaa sen sijaan saa edullisesti. Vältä pahimpia turistirafloja ja etsi ravintoloita hiljaisemmilta kaduilta. Meidän lempparimme Food Affair, hyvää ja edullista ruokaa tarjoava perheravintola.

Majoituimme Shwe Nadi Guesthouse -nimisessä suhteellisen hyvässä hotellissa, jonka aamupala oli loistava. Hinta taisi olla noin 14 euroa yöltä.

Bagan on kuin suoraan Indiana Jones -leffasta. Alueella on yli kaksituhatta tuhat vuotta vanhaa buddhalaista temppeliä, pagodaa ja stupaa. Isoimmat ovat valtavia kirkonkokoisia pytinkejä, pienimmät taas leikkimökin tyylisiä tiilimajoja. Parasta on se, että alueella saa seikkailla melko vapaasti.

Baganin ongelma ovat maanjäristykset, jotka ovat alkaneet tehdä vakavia tuhoja rapistuville temppeleille. Ennen matkailijat saivat kiipeillä temppeleillä oman mielensä mukaan, mutta nyt hommaa on alettu rajoittaa.

Huima suosittelee, että etsit oman keskikokoisen pagodan, joka on kaukana isommista ja tunnetummista temppeleistä. Ajat paikalle sähköskootterilla ennen auringonnousua, kiipeät pagodan päälle ja ihastelet yhtä maailman kauneimmista näyistä.

Auringonnousu, aamu-usva, tuhannet usvasta nousevat temppelit ja taivaanrantaan lipuvat kuumailmapallot. Sitä tunnelmaa ja näkyä ei osaa sanoin kuvata, mutta antaa kuvien puhua. Ehdottomasti yksi jutuista, joka Myanmarissa pitää kokea.

 

Kannattiko?

Myanmar on taianomainen, mystinen, ainutlaatuinen ja kiehtova maa. Olemme erittäin onnellisia siitä, että uskaltauduimme matkaan peloistamme huolimatta. Levottomuudet eivät näkyneet meille mitenkään, vaikka tiesimme, että Bangladeshin rajalla tapahtui hirveyksiä.

Jotkut boikotoivat Myanmariin matkustamista rohingya-tilanteen takia, mutta emme ymmärrä, miten se auttaa. Jotta maa kehittyisi demokraattiseen suuntaan, se tarvitsee kansainvälistymistä ja turismia. Maan eristäminen muusta maailmasta ei palvele ketään.

Nunnia ja munkkeja näkyy Myanmarissa kaikkialla.

Haastavinta Myanmarissa on paikasta toiseen pääseminen. Maan tieverkko on vielä suurelta osin huonossa kunnossa ja juna kuulemma maailman hitain. Isoimpiin turistikohteisiin pääsee kivuttomasti, mutta muutoin homma on säätämistä ja sietämistä. Se tosin tuo matkustamiseen seikkailuntuntua.

Teknologian kehitys on ollut nopeaa ja nykyisin lähes koko maassa toimii mobiiliverkko ja internet. Data on halpaa ja monelta paikalliseltakin löytyy matkapuhelin. On absurdia, kun perinteisesti pukeutuvat ja elävät burmalaiset napsivat selfieitä ja selailevat tottuneesti Facebookia. Kirjoitimme tästä aiheesta jutun tässä kuussa julkaistavaan Maailman Kuvalehteen, kannattaa lukea!

Teknologia kehittyy nopeasti, mutta muussa infrastruktuurissa on vielä paljon tekemistä. Tiet rakennetaan varsin alkukantaisella menetelmällä, joten homma ottaa aikaa.

Ruoka oli paljon parempaa kuin meille oli kerrottu. Hygieniataso parantuu vuosi vuodelta, emmekä me sairastuneet ruoasta kertaakaan. Kannattaa käyttää tervettä järkeä, sillä selviää pitkälle. Me käytimme paljon Tripadvisorin cheap eats -listaa, jolta löytyi monta helmeä.

Parasta Myanmarissa ovat paikalliset ihmiset, jotka ovat aluksi ujoja, mutta tulevat nopeasti kuorestaan. Monet vanhemmista burmalaisista puhuvat hyvää englantia, kiitos Brittien siirtomaa-ajan. Voisi kuvitella, että vuosikymmenien sotilasdiktatuuri, eristys ja sorto olisi tehnyt myanmarilaisista katkeria, mutta ei. Vaikka maa on edelleen yksi Aasian köyhimmistä, ihmiset vaikuttavat vilpittömän onnellisilta. Ja se hyväntuulisuus tarttuu matkailijaankin.

Matkailija kohtaa lempeitä hymyjä kaikkialla.

Huima antaa Myanmarille täydet suositukset. Se lumosi meidät ainutlaatuisuudellaan ja tunnelmallaan, eivätkä loputtomalta tuntuneet karaokebussimatkatkaan himmentäneet maan upeutta. Huima aikoo palata Myanmariin tutkimaan pohjoisen tuntemattomampia seutuja ja heimoalueita.

Myanmariin matkaavan täytyy pitää sydän avoinna ja mieli leppoisana. Maan taika on siinä, etteivät asiat aina mene ihan niin justiinsa, mutta lopulta kaikki järjestyy.

Burman kauneus on sen ihmisissä. Siksi suosittelemmekin skippaamaan maanisen temppelien kiertelemisen ja keskittymään ihmisten kohtaamiseen. Sitä kautta löytää jotain paljon suurempaa kuin jumalkuvia.

“Beauty is meaningless until it is shared.”
― George Orwell, Burmese days

Matkalla Thaimaa

Salaisuus paljastukoon: Tämä on Thaimaan paras saari

sunnuntai, 8 huhtikuun, 2018

Ainahan se on reissaajalla mielessä. Kuuma ja kostea. Salainen ja yksityinen. Kaikki unelmat täyttävä. Paratiisisaari siis, tietenkin.

Me kaikki hedonistireissaajat etsimme sitä omaa täydellistä saarta. Hiljaisia rantoja, lämmintä vettä, herkullista ja edullista ruokaa, paikallista leppoisaa elämää, omaa pientä bungalowia rannan tuntumasta, drinkkiä riippumatossa loikoillen… You know the deal.

Olemme erittäin onnellisia kertoessamme, että metsästys on meidän kohdallamme ohi. Löysimme oman palasemme paratiisia Thaimaan länsirannikolta Ranongin maakunnasta. Siksi jumahdimme kuukaudeksi Koh Chang Noille.

Semmottis auringonlasku. Siinä kelepasi heilutella tukkaa.

Saaren löytämisestä kunnia kuuluu Mikolle, joka rantautui Changille jo neljä vuotta sitten. Thaimaan bilesaaret kierrettyään hän alkoi kaivata paikkaa, jossa voisi oikeasti levätä ja rentoutua. Google Mapsia hetken tutkittuaan hän spottasi pienen Koh Chang Noin ja kiinnostui.

Saaresta ei löytynyt tietoa nimeksikään, mikä lupasi pelkästään hyvää.

Rannoilla ei ole ruuhkaa edes high seasonin aikaan.

Kun Mikko saapui Changille, hän tiesi löytäneensä jotain erityistä. Suurin osa saaresta oli viidakkoa ja sieltä löytyi  vain yksi pieni kylä. Bungaloweja oli rakennettu vain saaren pisimmälle rannalle ja aivan rantaviivan tuntumaan. Paikalliset olivat ihania, ruokaa loistavaa ja tunnelma uskomattoman leppoisa. Mikko vietti pari viikkoa uiden, syöden ja riippumatossa hengaillen.

Palatessaan kotiin Kaakkois-Aasiasta hän vannoi, että veisi jonain päivänä minutkin tuolle maagiselle saarelle.

Cheers to our paradise.

Aika koitti vihdoin tammikuussa. Mikkoa hermostutti, sillä hän pelkäsi, etten pitäisi saaresta. Häntä jännitti myös se, olisivatko turistimassat löytäneet Changin. Olisiko koko saari jo pilattu resorteilla?

Matkasimme Ranongista pari tuntia longtail-boatilla ja rantauduimme saman bungalow-mestan eteen kuin Mikko neljä vuotta aiemmin. Fullmoon Bungalowsiin oli rakennettu uusi ravintolarakennus, muutoin mikään ei ollut muuttunut. Minä bongasin heti biitsikentän ja paloin innosta päästä pelaamaan.

Saaren sisäinen biitsiturnaus, jossa Huima otti uskomattomien peliesitysten päätteeksi hopiaa.

Siitä se sitten alkoi. Vuotemme ylivoimaisesti rennoin ajanjakso. Uimme, söimme, pelasimme biitsiä, kävimme viidakkoseikkailuilla, otimme aurinkoa, vietimme aikaa Fullmoon Bungalowsit omistavan perheen kanssa, nukuimme riippumatoissa, kävimme olusilla rantabaarissa, juttelimme ihanien tyyppien kanssa, nautimme upeista auringonlaskuista, chillasimme, olimme vaan. Tuo aika Changilla oli niin helvetin ihanaa, etten osaa kuvailla sitä sanoin.

Täydellistä paratiisisaarielämää.

Keskellä viidakkoa. Mukana täytyy olla jonkinlainen keppi, jolla koputella maata. Silloin kärmekset (joita saarella todella riittää) osaavat pötkiä pakoon. Yhdellä viidakkoreissulla näimme tosin vilauksen kobrasta, mutta siitäkin vain hännänpään.

Saarella pidetään yhdet isommat bileet parin viikon välein. Saarella pippaloista ei ilmoiteta Facebookissa, vaan hieman perinteisemmin keinoin.

Moken-kylän ihana poika. ”Merimustalaisiksi” kutsutut Mokenit asuvat omassa kylässään saaren koillisrannalla.

Viidakon keskeltä löytyy autioita rantoja.

Koh Chang Noi sopii hyvälle ihmiselle, joka rakastaa rento meininkiä, luontoa ja aitoa thaimaalaista elämänmenoa. Vesijettejä, Mäkkäreitä ja yökerhoja Changilta on turha etsiä. Fistpumppaajat ja resorttipellet pysykööt muualla.

Toivomme, että saari pysyy entisellään myös seuraavat neljä vuotta. Siksi emme kirjoittaneet Changista juttua valtamediaan, vaan jaamme salaisuutemme vain täällä blogissa.

Olet siis oikeutettu ja armoitettu vierailemaan paratiisissamme. Kuka ties, saatat vaikka löytää samalla omasi. Siinä tapauksessa olet meille velkaa olusen.

Kalastajien vihreät valot kajastavat joka yö horisontissa. Valosaastetta ei yöllä ole, sillä sähköt katkeavat aina ennen puolta yötä. Mikä maagisinta, mustan kuun aikaan meressä näkyy hohtavaa planktonia.

Fullmoon Bungalowsissa porukka on yhtä isoa, hullua perhettä.

Saaren kylästä löytyy parin asumuksen lisäksi ravintola ja kauppa. Netti toimii vain valoisan aikaan.

Se ruoka… Changilta saa hyvää ruokaa paikasta riippumatta, mutta joissain paikoissa se on taivaallista.

Lopuksi Huiman erityissuositukset Changille:

  • Majoitus: Fullmoon Bungalows
  • Ruoka: Sawasdee (erityisesti curryt ja kala) ja Natureview’n ranskalaiset
  • Juoma: Natureview’n erittäin päihdyttävä cashew-viini
  • Paikka: Viidakko, erityisesti reitit Moken-kylään ja Tommy’s Gardeniin
  • Biitsi: Fullmoon Bungalowsin ranta
  • Aktiviteetti: Biitsikenttä lähellä Thai-baaria
  • Baari: Thai-bar

Bungalowimme vartija työssään. Kotigekko murhasi ilkeän ja myrkyllisen tunkeilijan kylmäverisesti.

Moken-kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se sijaitsee parin tunnin kävelymatkan päässä päärannalta. Suurin osa matkasta on saaren ainoaa ”tietä”, mutta loppumatka pitää taittaa viidakkopolkua pitkin.

Tilasimme usein ison illallisen koko Fullmoon Bungalowsin porukalle ja söimme yhdessä – sekä vieraat että paikan omistajat.

Oi Koh Chang, milloin pääsemme näkemään sinut uudelleen?

Haastattelu Hyppää pois

Reissulegendan vinkit maailmalle

keskiviikko, 7 maaliskuun, 2018

Välillä sitä pysähtyy miettimään, millaista tämä reissuelämä olisi ilman kännyköitä, nettiä ja sosiaalista mediaa. Olisiko se parempaa vai huonompaa? Vai pelkästään erilaista?

Pienen maistiaisen reissuelämästä ennen digiaikaa tarjosi toimittaja Rauli Virtanen, jonka saimme kunnian tavata kuukausi ennen lähtöämme. Laitoimme hänelle sähköpostia, jossa kerroimme suunnitelmistamme ja pyysimme vinkkejä reissuun. Kiireinen mies vastasi vielä saman päivän aikana: Tietenkin! Missä tavataan?

Raulilta, jos joltain, löytyy kokemusta matkustamisesta ja ulkomaantoimittamisesta. Maailman pahimmista kriisipesäkkeistä raportoineesta toimittajasta tuli jo 80-luvulla ensimmäinen suomalainen, joka oli käynyt jokaisessa maailman virallisessa valtiossa. Melkoinen reissumies siis.

Kun Rauli lähti ensimmäiselle matkalleen, asetelmat olivat melko lailla erilaiset kuin meillä nykyajan backpackereilla.  Joulukuussa 1970 parikymppinen nuorimies hyppäsi rahtilaivaan, joka kuljetti hänet Rio de Janeiroon.

– Kaverit naljailivat ennen lähtöä, että tulisin varmasti ensimmäisellä laivalla takaisin. Se lähinnä nauratti. Tiesin, ettei minulla olisi ollut mahdollisuutta palata, vaikka olisin halunnutkin. Rahaa oli parisataa markkaa – ei siis tarpeeksi edes paluulippuun.

Rauli oli päättänyt tienata rahaa kirjoittamalla reissustaan juttuja. Jutut ja kuvat piti lähettää Suomeen kirjeitse ja joskus palkkion saamiseen meni kuukausia.

– Välillä rahatilanne meni niin tukalaksi, että oli pakko myydä paitakin päältä ruoan saamiseksi.

Kuuntelimme silmät pyöreinä, kun Rauli kertoi muista ensimmäisen matkansa ”pienistä” vastoinkäymisistä. Hän sairastui malariaan Amazon-joella keskellä viidakkoa, viikkojen matkan päässä sivistyksestä.

– Tajusin kyllä, että tämä voi olla paha juttu. Jokilaivalla oli lämmintä yli 40 astetta, mutta minä makasin horkassa villapaita päällä.

Siinä ei googlailtu lähimpiä sairaaloita tai soitettu Whatsapp-puheluita äidille. Oli vain hytistävä puisen laivan kannelle ripustetussa riippumatossa ja toivottava parasta.

Toinen läheltä piti -tilanne sattui, kun Rauli oli Kolumbiassa ja istui elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

– Homma ei mennyt suunnitelmien mukaan ja kone joutui lopulta tekemään pakkolaskun.

Kaikesta kuitenkin selvittiin. Kokemukset eivät onnistuneet säikäyttämään nuorta suomalaista, vaan kasvattivat sen sijaan uskoa siihen, että maailma kantaa. Suuren vaikutuksen tekivät myös paikalliset ihmiset.

– Opin jo tuolloin luottamaan tuntemattomiin ihmisiin. Huomasin nopeasti, että mitä köyhempi maa, sitä ystävällisempiä ovat sen asukkaat. Sain aina apua, kun sitä tarvitsin.

Meidän reissusuunnitelmamme kuulostivat Raulin korvaan erinomaisilta. Hänen totesi, että jokaisen, jolla on siihen mahdollisuus, pitäisi hänen mielestään matkustaa.

– Matkustaminen avartaa ja auttaa ymmärtämään asioita ja elämää laajemmin. En halua arvostella ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet matkustamatta, mutta kyllähän se herättää kysymyksen, ovatko he kiinnostuneita mistään muusta kuin omasta pihapiiristään.

Kun kerroimme suuntaavamme Kaakkois-Aasiaan, Raulin huulille nousi leveä hymy. Alueen maat ovat hänelle tuttuja ja nykyisin erityisen rakkaita.

– Ihmisten ystävällisyys, uskonnot, turvallisuus, alkuperäiskulttuurit ja tietysti ruoka. Rakastan myös alueen suurkaupunkeja, jotka eivät koskaan hiljene. Erityisesti Saigon on mieleeni.

Rauli myönsi käyttävänsä edelleen kaikki liikenevät rahansa kirjojen ohella matkustamiseen.

– Minä ajattelen niin, että matkustaminen on ainoa järkevä investointi.

Pari tuntia kuluivat kuin siivillä, kun kuuntelimme Raulin tarinoita viidakossa majailleista sissikapinallisista, vaikuttavasta Nelson Mandelasta ja 70-luvun Manhattanista. Kun puristimme kättä hyvästiksi, Rauli toivotti meille onnea matkaan ja kehotti luottamaan tuntemattomiin ihmisiin. Vaikka hän nähnyt uransa aikana paljon julmuutta ja kärsimystä, Rauli uskoo vankasti ihmisten hyvyyteen.

– Ajattelen, että ihmisen elämäntehtävä on tehdä toisille ihmisille hyvää, jos siihen vain on mahdollisuus.

 

Raulin viimeiset sanat tekivät meihin vaikutuksen.

Ja katsos, kuinka matkallamme on käynyt. Kauniit maisemat hälvenevät mielestä, mutta reissussa kohtaamiamme ihmisiä, sitä uskomatonta ystävällisyyttä ja lämpöä, emme unohda koskaan.

Kiitos siis ohjeestasi, Rauli. Se oli paras neuvo, jonka maailmalle lähtevälle voi antaa.

Mikko

Ajattelin pitkään, etten ole matkustajatyyppiä

keskiviikko, 3 tammikuun, 2018

Katselen bungalowini terassilta merelle ja mietin, menisinkö uimaan vai ottaisinko ensin päiväunet. Kymmenen vuotta sitten en olisi osannut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella, että olisin jonain päivänä tässä. Pienellä thaimaalaisella saarella. Täysin vapaana tekemään, mitä haluan.

Ajattelin pitkään, etten ole matkustajatyyppiä. Ajattelin, etten pärjäisi reissussa. Silti katselin Madventuresia iltaisin ja haaveilin, että jonain päivänä minäkin haluan elää noin.

24-vuotiaana olin käynyt ainoastaan Tallinnassa, Tukholmassa ja luokkaretkipyrähdyksellä Kreetalla. Perheen kanssa matkat olivat keskittyneet kotimaan sisälle. Matkustaminen jännitti: kun ei ole juurikaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, on seikkailu selvitä pelkästään lentokentältä koneeseen.

Ensimmäiselle omatoimimatkalle lähdin kahdeksi viikoksi Portugaliin Mallan kanssa vuonna 2012. Reissusta jääneen kipinän siivittäminä suuntasimme kaverini kanssa kahdeksi kuukaudeksi Aasiaan. Sen jälkeen moni asia muuttui.

Tajusin, että pärjään ulkomailla.

Vaikkei yhteistä kieltä ole välttämättä aina löytynyt, olen saanut asiat hoidettua vaikka käsimerkein. Olen huomannut, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Olen saanut apua aina, kun olen sitä tarvinnut. Olen kuullut englannistani pelkästään kehuja, vaikka luulin, etten ole siinä hyvä.

Nyt olen ollut seitsemän ja puoli kuukautta poissa Suomesta. Olen perustanut bändin Sumatralla, ostanut campervanin Uudessa-Seelannissa, yöpynyt riippumatossa taivasalla autiolla rannalla, snorklannut pallokalojen keskellä, bailannut housut kintuissa melbournelaisissa kotibileissä, murtanut kylkiluuni surffatessa Balilla. Olen osallistunut muslimihäihin, kiivennyt vuorille, nähnyt jäätikön ja syönyt ruokalajeja, joiden sisällöstä en tänäkään päivänä tiedä mitään.

Nyt makaan riippumatossani yhdellä Thaimaan pienistä saarista. Mietin miten paljon olen oppinut eri maista, eri kulttuureista, erilaisista ihmisistä ja ennen kaikkea itsestäni. Moni asia, joita en aiemmin olisi voinut kuvitellakaan, olisi jäänyt kokematta.

Matkustamisessa on myös yksi pelottava puoli. Kun kerran olet päättänyt lähteä maailmalle, sen jälkeen et enää ajattele muuta kuin seuraavaa reissua.

Raha ratkaisee

Kaakkois-Aasian budjetti: Näin selviät alle 25 eurolla päivässä

lauantai, 16 joulukuun, 2017

Seksivau ja seikka on saletti.

Huima paljastaa nyt sen kaikista pyhimmän, eli finanssitilanteensa. Kuinka paljon on tullut törsäiltyä ja mentyä yli budjetin? Loppuuko reissu lyhyeen? Palaako Ilta-Sanomissa työnteon hylkäämisestä pauhannnut pariskunta häntä koipien välissä kotiin maksamaan veroja, kuten kunniallisen kansalaisen kuuluukin?

Täytyy myöntää, että itsekin odotin hengitystä pidätellen lopputulosta, kun Mikko ynnäili kuluja. Pitikö ottaa se neljäs olut silloin Balin rantabaarissa. Helvetti sentään, miksei piheys voi tulla luonnostaan?

Kun lopputulos selvisi, huokaisin helpotuksesta. Tähtäsimme neljäänkymppiin (siis kahteenkymppiin per perä), mutta tiesimme molemmat, että aivan siihen ei päästäisi. Lopputulos oli kuitenkin mieleinen yllätys.

Sitten lukuja tiskiin! Käytimme viidessä kuukaudessa Thaimaassa (29 yötä), Malesiassa (32 yötä) ja Indonesiassa (Balilla ja Sumatralla yhteensä 85 yötä) keskimäärin 49,54 euroa euroa päivässä. Tähän on laskettu aivan kaikki majoituksesta ruokaan ja matkustuskuluihin. Mukana ovat myös lennot.

 

BUDJETTILASKELMA

Kokonaiskulut Majoitus Käyttörahat Päiviä
Thaimaa 1531,60 406,96 1124,64 29
Malesia 1610,56 414,45 1196,11 32
Indonesia 3320,91 714,52 2606,39 85
Yhteensä 6463,07 1535,93 4927,14 146
Per päivä 44,27 10,52 33,75

Summa summarum

Kokonaisbudjetti 6463,07 euroa + 800,41 euroa lentoihin =  7263,48 euroa
Kokonaisbudjetti päivälle 7263,48 euroa / 146 päivää = 49,74 euroa
Kokonaisbudjetti päivälle per perä = 24,87 euroa

Millaisia uhrauksia moinen budjetti sitten tarkoitti? Ei oikeastaan minkäänlaisia.

Jos olisimme aina valinneet Agodan halvimman majoitusvaihtoehdon, syöneet joka päivä katukeittöstä, jättäneet alkoholin minimiin ja esimerkiksi surffihommat väliin, olisimme taatusti päässeet reilusti alle neljällä kympillä päivässä. Mutta kun emme halunneet kituuttaa.

Alle 25 euron päiväbudjetti Kaakkois-Aasiassa vaatii reissaajalta seuraavia asioita:

  • Älä yövy hotelleissa, vaan majataloissa ja bungaloweissa. Ne ovat persoonallisempia, mukavampia ja tunnelmallisia. Joudut ehkä tinkimään silitetyistä lakanoista, mutta säästät isoja summia.
  • Älä syö länkkäriravintoloissa. Katuruoka on Aasiassa halvinta ja herkullisinta. Äläkä turhaan jännitä vatsatautiasioita. Jos syöt samoissa mestoissa kuin paikalliset, saat taatusti hyvin tehtyä ja puhdasta ruokaa.
  • Älä shoppaile, ainakaan paljoa. Osta vaatteita vain silloin, kun oikeasti tarvitset niitä. Pysy poissa ostoskeskuksista ja tee löytöjä toreilta ja basaareista. Muista tinkiä!
  • Metsästä lentodiilejä hyvissä ajoin, jotta spottaat parhaan mahdollisen hinnan.
  • Kävele ja käytä julkisia. Jos tarvitset taksia, suosi mittarilaskutusta tai tingi mahdollisimman alhainen hinta. Muista myös, että tuktukit ja skootterit ovat takseja edullisempia.
  • Älä mene matkatoimistoihin, vaan varaa aina kaikki matkat itse.
  • Valitse kaupassa edullisin vaihtoehto aina, kun se on järkevää. Vaikka tuntuu hullulta säästää shampoopurkissa muutama sentti, muista, että pienistä puroista syntyy iso joki.
  • Älä haksahda turistikusetuksiin. Jos homma kuulostaa liian hyvältä ollaakseen totta, se onkin.
  • Pysyttele poissa turistirysistä. Niissä hinnat saattavat olla länsimaiden tasoa.
  • Valitse päivät jolloin haluat hemmotella itseäsi. Onpa kyse sitten herkuttelusta, bailaamisesta tai jostakin muusta spesiaalista, sitä ei kannata tehdä päivittäin.
  • Lopeta turha tissuttelu. Kalja on kallista.
  • Pidä rahanmenosta jatkuvasti kirjanpitoa. Laske vaikka joka päivän päätteeksi, kuinka paljon olet kyseisenä päivänä laittanut menemään. Jos jonakin päivänä menee enemmän, toisena voi elää vähän tiukemmin.
  • Ota käyttöön Trusted Housesitters, Workaway ja Couchsurfing. Kyseisten palveluiden kautta sinun on mahdollista saada majoituksesi ja jopa ruokasi ilmaiseksi. Me vietimme kissanvahteina kaksi kuukautta Balilla, mikä laski Indonesian budjettiamme huomattavasti.

Ei budjettireissaaminen mitään ihmeitä vaadi – ainakaan Kaakkois-Aasiassa. Nälkää ei tarvitse nähdä, eivätkä majoituspaikatkaan ole mitään huumeluolia olleet. Vähän järkeä rahankäyttöön ja silvuplee.

Palaamme pikapuoliin asiaan Australian ja Uuden-Seelannin budjetin kanssa. Siellä riittikin enemmän haasteita budjetissa pysymiseen. Hikikarpalot kohoavat otsalle, kun ajattelenkin sitä rahanmenoa…

 

Mieti, mihin käytät 25 euroa päivässä Suomessa. Kenties kahteen erikoisolueen kapakassa? Muutamaan leffalippuun? Erikoiskahviin ja pullaan? Sillä rahalla elät päivän täällä, auringon alla palmujen katveessa.

Valintoja, valintoja.

Nam

Tätä et tiennyt etkä halunnut tietää -faktoja Huimasta

torstai, 16 marraskuun, 2017

Tasan puoli vuotta sitten Huima astui Bangkokin koneeseen ja lensi kohti tuntematonta. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, mutta tiimi jatkaa edelleen matkaa yhdessä – tiiviimpänä ja hullumpana kuin koskaan.

Ensin ajattelimme kirjoittaa hienoja sanoja kaikesta siitä, mitä olemme matkallamme oppineet ja kokeneet. Jotenkin homma meni kuitenkin siihen, että aloimme miettiä, mitä emme haluaisi välttämättä kertoa itsestämme kenellekään. Emme ihan tiedä miksi, mutta nyt julkaisemme ne teidän iloksenne.

Huima uskoo tähän vanhaan savolaiseen sananlaskuun: Naurattele ja suat kaverija, ärvötä nuama rutussa niin saat ryppyjä.

Paskajutut

Emme puhu paskaa, vaan paskasta. Ihan oikeasti. Joka kerta, kun toinen tulee vessasta, toinen kysyy miten homma meni. Vessassakävijä antaa reissulle pisteet ykkösestä viiteen.

Kakka on tärkeä indikaattori hyvinvoinnista, joten siitä pitää puhua. Ja jos vatsa toimii hyvin, se on onnellinen asia. Kakkajutut kunniaan!

Elämämme on jatkuvaa maailman hirveintä musikaalia

Meistä kumpikaan ei osaa laulaa, ei sitten yhtään. Silti laulamme ihan koko ajan, kun olemme kahdestaan. Jos toinen aloittaa laulamaan mitä tahansa, useimmiten itse keksimäänsä biisiä, toinen yrittää yhtyä mukaan tai vähintään fiilistelee täysillä vieressä.

On yleistä, että laulamme asioista, joita näemme edessämme. Reissun hitti on ollut Suu auki -lintu (kertoo linnusta, joka pitää usein suutaan auki, sävelenä Juha Tapion Tykkään susta niin että halkeen). Kappaleet ovat tasoltaan sellaisia, että jos joku ulkopuolinen altistuisi niille hetkenkin, hän leikkaisi mieluummin korvansa irti kuin jatkaisi kuuntelemista.

Hammaspesubailut

Tämä liittyy kiinteästi musikaalihelvettiin. Hampaidenpesu on maailman tylsintä hommaa. Siksi olemmekin kehittäneet perinteen tanssia (ja yleensä myös laulaa) tuon toimenpiteen aikana.

Nykyisin koreografiamme alkavat olla jo melko yhtenevät, mutta välillä tulee yllättäviä uusia kokeiluja, varsinkin Mikon puolelta. Mikon spesiaalimuuveja ovat kaikki twerkkaukseen ja epänormaalia laveampaan lantionpyöritykseen liittyvät liikkeet. Niille kalpenisi Jorma Uotinenkin.

Mikon sisällä asuu pieni Beyoncé

Jälleen luonteva jatkumo edelliseen. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi, mutta tiettyyn humalatilaan tullessaan Mikko alkaa tanssia Beyoncén liikkeitä Crazy in Love -musiikkivideosta. Tiedättehän, seksikkäästi kontillaan selkää vuoroin notkistaen ja pyöristäen ja tukkaa villisti pyörittäen. Mikä parasta, yleensä hän pyrkii tekemään liikkeen mahdollisimman näkyvällä paikalla.

Kyseinen liike on nähty reissussa jo pariin otteeseen, muun muassa kebab-paikan pöydällä ja keskellä autotietä. Kaunista, kaunista. Ihme kyllä, Savon Bijoonsse ei ole toistaiseksi joutunut suurempiin vaikeuksiin tanssiesityksiensä vuoksi.

Tykkäämme ottaa ja levitellä itsestämme mahdollisimman rumia kuvia

Onhan se nyt vaan hauskaa nähdä, miten rumalta voi kuvassa näyttää. Tässäkin postauksessa näkyviä helmiä on kiva lähetellä ihmisille päivää ilostuttamaan. Erityisosaamistamme ovat kaksoisleuat, jotka ilmestyvät kameraan, kun avaa vahingossa etukameran. Pyrimme saavuttamaan sen ihastuttavan lookin useimmissa selfieissämme.

Ja te, hyvät ystävät, joudutte katselemaan noita upeita otoksia. Se on teidän helevettinne.

Huima kiittää kaikkia teitä upeita ihmisiä siitä, että olette jaksaneet seurata toilailujamme kuusi perkeleen pitkää kuukautta. Hulluus on elämän suola, joka maistuu parhaimmalta jaettuna.

Kohti uusia kakkajuttuja ja kaksoisleukoja!