Browsing Tag

budjettimatka

Matkalla Myanmar

Myanmar – mitä tehdä ja minne mennä

tiistai, toukokuu 1, 2018

”Pitäisköhän meidän skipata se?”

Oli joulukuun alku, kun suunnittelimme Mikon kanssa reittiämme. Mietimme, mennäkö Myanmariin, vanhaan Burmaan.

Tuo mystinen vuosikymmeniä suljettuna ollut maa kiinnosti molempia, mutta Myanmar oli ollut otsikoissa järkyttävän rohingya-tilanteen takia. Olimme saaneet mediasta sellaisen kuvan, että maassa oli meneillään hallituksen toteuttama kansanmurha ja taantuminen takaisin sotilasdiktatuuriin. Uutiset kuumottivat ja saivat meidät epäröimään.

Baganin temppelikaupunki auringonnousun aikaan. Maagistako? Ehkä hieman.

Päätös lähtemisestä syntyi, kun oleskelimme vuoden vaihteessa Koh Changilla aivan Myanmarin rajan tuntumassa. Tapasimme Changilla monia burmalaisia, jotka olivat kaikki uskomattoman sydämellistä porukkaa. Heihin tutustuminen sai meidät vakuuttumaan siitä, että oikea suunta oli Myanmar – oli maassa sitten levottomuuksia tai ei.

 

Paikallisia kalastajia, jotka toimivat tarpeen tullen myös takseina.

 

Anoimme viikkoa etukäteen e-visat (jotka hyväksyttiin parissa tunnissa) ja ylitimme rajan Ranongista Kawthaungiin longtailboatilla.

Koko rajanylitysprosessi on erittäin helppo. Maastapoistumiskortti leimataan Thaikku-rajalla ja sitten voikin jo hypätä rajan yli vievään veneeseen (kesto puolisen tuntia, hinta 100–300 bahtia tinkaustaidoista riippuen).

Myanmarin puolella rajanvalvontameininki on sata kertaa leppoisampaa kuin Thaimaassa. Annat virkailijalle printatun e-visan ja kopion passistasi. Parissa minuutissa saat passiisi 30 päivän viisumin. That’s it.

Temppeli karstivuoren päällä. Ihan ok maisemat.

Nopeat faktat

  • Kuukauden e-visan saa nopeasti ja helposti.
  • Majoittuminen on mahdollista vain valtion nimittämissä hotelleissa, jotka ovat suhteellisen tyyriitä budjettimatkailijalle (huone noin 20 jenkkidollaria yöltä).
  • Matkustaminen on helpointa busseilla, vaikkakin liput ovat melko kalliita. Tiet ovat hyvässä kunnossa isoimpien turistikohteiden välillä, mutta muualla vielä melkoista perunapeltoa. Varaa matkustamiseen runsaasti aikaa tai lennä.
  • Automaatteja löytyy nykyisin pienemmistäkin kaupungeista, joten rahaa ei tarvitse vaihtaa etukäteen. Sekä kyatit että jenkkidollarit käyvät valuuttana.
  • Huiman lempparit: Mawlamyine, Yangon ja Bagan.
  • Ruoka on edullista ja hyvää, hyviä ravintoloita löytyy esimerkiksi Tripadvisorin cheap eats -listalta. Erityinen suositus erilaisille nuudeliannoksille ja shan-ruoalle. Hanaolut on loistavaa ja halpaa.
  • Paikalliset ovat uskomattoman ihania ja sydämellisiä. Parhaiten tutustut heihin esimerkiksi aamutoreilla.
  • Maa on erittäin uskonnollinen ja suurimpia nähtävyyksiä ovatkin buddhalaistemppelit, -pagodat ja -luostarit.

Puluja on kaikkialla, jopa suljetussa maassa. Olemme vakuuttuneita, että lopulta pulut valloittavat maailman.

Kawthaung

Kawthaung on unelias ja pieni rajakaupunki, jossa ei ole juuri nähtävää. Paikan parasta antia ovat rannan olutravintolat. Hanaolut on maassa halpaa (50 senttiä tuopilta) ja erittäin hyvää.

Vietimme Kawthaungissa vain yhden yön, koska siellä majoittuminen on kallista. Toistaiseksi turisti voi majoittua ainoastaan hotelleissa, jotka maan hallitus on valinnut. Ja niissä hinnat ovat kovia (yli 20 jenkkidollaria yöltä).

One happy traveller.

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa bussilla kohti Daweita. Ostimme liput bussiasemalta ja ne olivat pirullisen kalliit (27 000 kyatia eli noin 20 euroa perältä). Matkan pituudeksi kerrottiin 450 kilometriä ja kestoksi 17 tuntia. Osasimme aavistaa, että siitä tulisi one hell of a ride.

Bussimatka kesti lopulta 22 tuntia. Tie muistutti perunapeltoa ja bussi tärisi niin, että siitä irtosi yksi ikkuna. Bussikuski pysäytti, kävi tarkastamassa tilanteen, veti verhot ikkuna-aukon eteen ja jatkoi matkaa. Bussi hajosi vielä pariin otteeseen matkan edetessä, mutta neuvokas kuski apupoikineen sai aina vian korjattua.

Karaokea 22 tuntia. Pystyisitkö sinä siihen?

Bussilla matkaavan kannattaa muuten varustautua korvatulpilla tai kuulokkeilla, sillä myanmarilaisilla on tapana nauttia karaokeviihteestä ja paikallisista musiikkivideoista matkaa tehdessä. Jos mukana on vain yksi dvd, sitä näytetään yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Osaamme nyt ulkoa monia burmalaisia juomalauluja ja siirappisia rakkausballadeja.

Dawei

Saapuessamme Daweihin olimme vuorokauden kestäneen karaokematkan jälkeen melko loppu. Löysimme suhteellisen mukavan ja edullisen majoituksen, mikä paransi mielialaa. Lähdimme illalla kävelemään kaupungille, joka oli kokonaan pimeänä. Korjasivat kuulemma alueen sähköjä.

Burmalaiset elävät edelleen erittäin perinteisesti. Fisukauppakin sijaitsee kadulla.

Tunnelma oli mystinen. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ajassa parisataa vuotta taaksepäin. Puisten talojen ovet olivat auki ja sisällä olevat paikalliset söivät illallistaan kynttilänvalossa. Mystiikkaa lisäsi se, että burmalaiset pukeutuvat ja elävät edelleen varsin perinteisesti. Naiset ja miehet pitävät longhyita, eräänlaista kietaistavaa hametta. Useimmat naiset koristelevat kasvonsa thanaka-puusta tehdyllä jauheella, joka suojaa heidän ihoaan auringolta.

Vuosikymmeniä kestäneen sotilasdiktatuurin ja eristäytyneisyyden ainoa hyvä puoli lienee se, että myanmarilainen kulttuuri on säilynyt harvinaisen muuttumattomana.

Kun ikivanhat perinteet ja moderni teknologia kohtaavat. Vuonna 2013 avautunut Myanmar on kiehtova sekoitus molempia.

Pimeydestä huolimatta löysimme Tavoy Kitchen -nimisen ravintolan ja tilasimme kookosnuudeleita. Olimme kuulleet paljon varoittelua myanmarilaisesta ruoasta, mutta nuudelit olivat superherkullisia.

Dawei on sympaattinen pikkukaupunki, jossa turistit ovat vielä todellinen ihmetyksen aihe. Paikalliset katsovat pitkään ja hymyilevät leveästi, jos katseet kohtaavat. Daweissa kannattaa ehdottomasti ottaa alle skootteri ja käydä ihastelemassa lähistön upeita rantoja.

Maungmaganin rannoilla ei ollut ruuhkaa.

Parin päivän jälkeen olimme kuitenkin valmiita jatkamaan matkaa. Olimme saaneet karaokesta tarpeeksemme, joten hyppäsimme minibussiin. Matka oli huomattavasti edellistä siedettävämpi ja kesti vain kahdeksan tuntia.

Mawlamyine

Mawlamyine oli Huiman lemppari etelä-Burmassa. Joen varrella sijaitseva kaupunki oli huomattavasti edellisiä paikkoja eläväisempi. Otimme myös Mawlamyinessä skootterin alle ja lähdimme eksplooraamaan lähistön luostareita ja nähtävyyksiä.

Bongasimme metsän keskellä sijaitsevan luostarin ja meditaatiokeskuksen. Saavuimme mestoille sattumalta juuri lounasaikaan ja meidät ohjattiin ruokajonoon. Saimme jäätävät määrät uskomattoman hyvää kasvisruokaa – ilmaiseksi! Yritimme kysellä, missä voisimme lahjoittaa rahaa luostarille, mutta meille vakuuteltiin, ettei ruoasta tarvitse maksaa. Tyydyimme lähettämään paikalle paljon hyviä ajatuksia ja hyvää karmaa.

Nuoria munkkikokelaita lounaalla.

Jatkoimme matkaa maailman isoimman makaavan Buddha-patsaan luokse. Win Sein Taw Ya -niminen patsas on käsittämätön tapaus. Korkeutta sillä on 30 metriä ja pituutta hurjat 180 metriä. Patsaan sisällä on hämmentävä museo, jossa kerrotaan patsasasetelmien avulla kadotukseen joutumisesta. Creepy stuff.

Maailman suurin köllöttelevä Buddha oli näkemisen arvoinen tapaus.

Poikkesimme matkalla vielä Hindu-temppelille ja kiipesimme karstivuoren päälle rakennetulle pikkupagodalle. Sitten olikin jo niin kuuma, että oli palattava ilmastoituun huoneeseen viilentymään.

Mawlamyinestä löytyy useita hyviä ravintoloita. Meidän lempparimme oli joen varrella sijaitseva Help Grandmother and Grandfather -rafla, jossa ruoka oli superhalpaa ja maistuvaa. Voimme suositella myös nuudeliaterioita tarjoavia shan-ravintoloita, joiden ateriat ovat yleensä herkullisia.

Shan-ruokaa, NAM.

Mawlamyinen hienoin juttu on auringonlaskun seuraaminen. Kyaikthanlan Pagodalta aukeavat huikeat näkymät kaupunkiin, joelle ja vuorille. On satumaista seurata auringonlaskua, kun buddhalaiset mantrat kaikuvat korvissa.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että Myanmar on erittäin uskonnollinen maa. Buddhalaisuus näkyy kaikkialla ja joka nurkan takaa ilmestyy temppeli tai pagoda. Turisti on tervetullut useimpiin palvontapaikkoihin, kunhan muistaa riisua kenkänsä temppelialueelle astuessaan ja käyttäytyy asiallisesti.

Myanmarissa pääsee näkemään, millaista on buddhalaisten munkkien elämä on.

Vietimme Mawlamyinessä kolme päivää ja jatkoimme matkaa kohti sisämaata paikallisbussilla. Matka kesti ainoastaan leppoisat kaksi tuntia. Ja ei karaokea!

Hpa-An

Hpa-An on karstivuorten ympäröimä symppis pikkukaupunki. Suurimpia vetonauloja ovat alueen luolatemppelit ja vuorten päälle rakennetut pagodat. Ne kuuluivat Huimankin suunnitelmiin, mutta toisin kävi. Olimme vuorotellen flunssaisina, emmekä pystyneet hikisiin kiipeilyurakoihin.

Sen sijaan päädyimme tutustumaan kaupungin pikkukujiin. Paikalliset ovat hurmaavan ihanaa porukkaa ja aidosti kiinnostuneita ulkomaalaisista. Meidät napattiin kadulta pieniin muslimihäihin.

Myanmarilaiset osaavat juhlimisen taidon. Häistä ei puutu värejä, musiikkia, ruokaa eikä hauskanpitoa. Itse panostin värikkyyteen lähinnä naamallani.

Kukaan ei puhunut englantia, mutta se ei menoa haitannut. Eteen tuli välittömästi erilaisia jälkiruokia ja sitten poseerattiin sekä hääparin että kaikkien vieraiden kanssa. Se oli niin mahtava kokemus, että hymyilytti vielä pari päivää häiden jälkeenkin.

Hpa-Anin jälkeen oli aika jättää pikkukaupungit ja suunnata kohti pääkaupunki Yangonia.

Yangon

Emme juuri tykkää isoista kaupungeista, joten ajattelimme, että jätämme Yangonin taaksemme niin nopeasti kuin mahdollista. Toisin kävi. Yangonista tuli yksi lempparipääkaupungeistamme.

Yangonin Chinatown.

Saavuimme bussilla Yangonin pääbussiasemalle, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. Bussiasemalta ei kannata ottaa ylihinnoiteltua taksia, vaan käyttää paikallisbussia. Bussit ovat ilmastoituja ja suhteellisen uusia. Ainoa ongelma on se, että ne ovat yleensä erittäin täynnä porukkaa, mutta paikalliset ihmiset ovat mestareita tekemään tilaa. Yksi ottaa rinkan syliinsä, toinen nousee penkiltä antaakseen sinulle tilaa.

Sanotaan se jälleen kerran: burmalaiset ovat kenties maailman ystävällisintä kansaa.

Majoituimme lähellä Chinatownia aivan kaupungin sydämessä. Hotellin nimi on Myint Myat ja voimme todellakin suositella sitä. Hotelli sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa, huoneet ovat supersiistejä ja henkilökunta ystävällistä. Mikä parasta, saman rakennuksen alakerrassa sijaitsee loistava nuudeliravintola ja monia pikkupubeja.

Elämää aamutorilla. Tämäkin leidi puhui täydellistä englantia ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja Myanmarin historia ja nykytilasta.

Yangonin isoimpia vetonauloja ovat luonnollisesti temppelit, kuten kaikkialla muuallakin Myanmarissa. Me keskityimme temppeleiden sijaan kaupungilla kävelyyn, puistoihin ja hengailuun.

Lempipuuhaamme oli paikallisella aamutorilla samoileminen ja paikallisiin tutustuminen. Tunnelma oli kuin pikkukylässä, vaikka olimmekin maan pääkaupungin ytimessä. Ja se on aina hyvän kaupungin merkki.

Bagan

Myanmarin suosituimmat turistikohteet ovat Yangonin lisäksi Inle Lake, Mandalay ja temppelikaupunki Bagan. Meillä oli aikaa vain yhteen ja valitsimme jälkimmäisen. Onneksi, koska mesta on jotain käsittämätöntä.

Majoitus Baganissa on suhteellisen kallista, mutta hyvää ruokaa sen sijaan saa edullisesti. Vältä pahimpia turistirafloja ja etsi ravintoloita hiljaisemmilta kaduilta. Meidän lempparimme Food Affair, hyvää ja edullista ruokaa tarjoava perheravintola.

Majoituimme Shwe Nadi Guesthouse -nimisessä suhteellisen hyvässä hotellissa, jonka aamupala oli loistava. Hinta taisi olla noin 14 euroa yöltä.

Bagan on kuin suoraan Indiana Jones -leffasta. Alueella on yli kaksituhatta tuhat vuotta vanhaa buddhalaista temppeliä, pagodaa ja stupaa. Isoimmat ovat valtavia kirkonkokoisia pytinkejä, pienimmät taas leikkimökin tyylisiä tiilimajoja. Parasta on se, että alueella saa seikkailla melko vapaasti.

Baganin ongelma ovat maanjäristykset, jotka ovat alkaneet tehdä vakavia tuhoja rapistuville temppeleille. Ennen matkailijat saivat kiipeillä temppeleillä oman mielensä mukaan, mutta nyt hommaa on alettu rajoittaa.

Huima suosittelee, että etsit oman keskikokoisen pagodan, joka on kaukana isommista ja tunnetummista temppeleistä. Ajat paikalle sähköskootterilla ennen auringonnousua, kiipeät pagodan päälle ja ihastelet yhtä maailman kauneimmista näyistä.

Auringonnousu, aamu-usva, tuhannet usvasta nousevat temppelit ja taivaanrantaan lipuvat kuumailmapallot. Sitä tunnelmaa ja näkyä ei osaa sanoin kuvata, mutta antaa kuvien puhua. Ehdottomasti yksi jutuista, joka Myanmarissa pitää kokea.

 

Kannattiko?

Myanmar on taianomainen, mystinen, ainutlaatuinen ja kiehtova maa. Olemme erittäin onnellisia siitä, että uskaltauduimme matkaan peloistamme huolimatta. Levottomuudet eivät näkyneet meille mitenkään, vaikka tiesimme, että Bangladeshin rajalla tapahtui hirveyksiä.

Jotkut boikotoivat Myanmariin matkustamista rohingya-tilanteen takia, mutta emme ymmärrä, miten se auttaa. Jotta maa kehittyisi demokraattiseen suuntaan, se tarvitsee kansainvälistymistä ja turismia. Maan eristäminen muusta maailmasta ei palvele ketään.

Nunnia ja munkkeja näkyy Myanmarissa kaikkialla.

Haastavinta Myanmarissa on paikasta toiseen pääseminen. Maan tieverkko on vielä suurelta osin huonossa kunnossa ja juna kuulemma maailman hitain. Isoimpiin turistikohteisiin pääsee kivuttomasti, mutta muutoin homma on säätämistä ja sietämistä. Se tosin tuo matkustamiseen seikkailuntuntua.

Teknologian kehitys on ollut nopeaa ja nykyisin lähes koko maassa toimii mobiiliverkko ja internet. Data on halpaa ja monelta paikalliseltakin löytyy matkapuhelin. On absurdia, kun perinteisesti pukeutuvat ja elävät burmalaiset napsivat selfieitä ja selailevat tottuneesti Facebookia. Kirjoitimme tästä aiheesta jutun tässä kuussa julkaistavaan Maailman Kuvalehteen, kannattaa lukea!

Teknologia kehittyy nopeasti, mutta muussa infrastruktuurissa on vielä paljon tekemistä. Tiet rakennetaan varsin alkukantaisella menetelmällä, joten homma ottaa aikaa.

Ruoka oli paljon parempaa kuin meille oli kerrottu. Hygieniataso parantuu vuosi vuodelta, emmekä me sairastuneet ruoasta kertaakaan. Kannattaa käyttää tervettä järkeä, sillä selviää pitkälle. Me käytimme paljon Tripadvisorin cheap eats -listaa, jolta löytyi monta helmeä.

Parasta Myanmarissa ovat paikalliset ihmiset, jotka ovat aluksi ujoja, mutta tulevat nopeasti kuorestaan. Monet vanhemmista burmalaisista puhuvat hyvää englantia, kiitos Brittien siirtomaa-ajan. Voisi kuvitella, että vuosikymmenien sotilasdiktatuuri, eristys ja sorto olisi tehnyt myanmarilaisista katkeria, mutta ei. Vaikka maa on edelleen yksi Aasian köyhimmistä, ihmiset vaikuttavat vilpittömän onnellisilta. Ja se hyväntuulisuus tarttuu matkailijaankin.

Matkailija kohtaa lempeitä hymyjä kaikkialla.

Huima antaa Myanmarille täydet suositukset. Se lumosi meidät ainutlaatuisuudellaan ja tunnelmallaan, eivätkä loputtomalta tuntuneet karaokebussimatkatkaan himmentäneet maan upeutta. Huima aikoo palata Myanmariin tutkimaan pohjoisen tuntemattomampia seutuja ja heimoalueita.

Myanmariin matkaavan täytyy pitää sydän avoinna ja mieli leppoisana. Maan taika on siinä, etteivät asiat aina mene ihan niin justiinsa, mutta lopulta kaikki järjestyy.

Burman kauneus on sen ihmisissä. Siksi suosittelemmekin skippaamaan maanisen temppelien kiertelemisen ja keskittymään ihmisten kohtaamiseen. Sitä kautta löytää jotain paljon suurempaa kuin jumalkuvia.

“Beauty is meaningless until it is shared.”
― George Orwell, Burmese days

Matkalla Uusi-Seelanti

Karu totuus Insta-unelmista – tällaista on elää campervanissa

torstai, maaliskuu 22, 2018

Tiedäthän ne Instagram-kuvat, joissa pariskunta loikoilee campervanissaan henkeäsalpaavan upeissa maisemissa? Vanin sisustus on boheemin chic ja avoinaisesta kontista näkyy vähintäänkin lumihuippuinen vuori tai sumuinen taikametsä. On tunnelmavaloa, viinipulloa ja viimeisen päälle stailattua hippimeininkiä.

No, se ei ole ihan koko totuus campervan-elämästä.

Huima picture perfect Insta-hetki. Tunnustettakoon, että kuva on lavastettu. Ennen kuvan ottamista meidän piti roudata kaikki kamat takapaksista pellolle. Oli kuuma, hiki valui. Makasimme paikoillaan juuri sen aikaa, että saimme kuvan otettua.

Me unelmoimme pitkään oman campervanin ostamisesta ja Uudessa-Seelannissa siihen tarjoutui oiva mahdollisuus. Molempia innosti ajatus rajattomasta vapaudesta ja elämästä pyörien päällä. Ja oli niitä Insta-kuviakin selattu.

Uusi-Seelanti on campervanien luvattu maa. Valtio on tehnyt auton ostamisesta helppoa myös ulkomaalaisille ja pakettiautoista tuunatut campervanit kiertävät edullisilla hinnoilla reissaajalta toiselle (tarkemmat ohjeemme campervanin hankkimiseen löydät täältä).

Nimesimme 20 vuotta vanhan Nissan Serenan Sukkulaksi ja karautimme Instagram-unelmat silmissämme kohti auringonlaskua. Noin kaksi minuuttia ja viisisataa metriä myöhemmin seisoimme Sukkulan vieressä kiroillen. Koko talven pihassa seisonut autovanhus ylikuumeni välittömästi.

Campervan-hommissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelmien mukaan. Sen saimme oppia heti alkumetreillä.

Ihanaa, Sukkula, ihanaa!

Viikon verran siihen meni, että Sukkula saatiin kuntoon. Ensimmäisnen yö campervanissa kului Christchurchin keskustassa yleisellä parkkipaikalla laittomasti leiriytyen. Vuorasimme ikkunat tyynyillä ja peitoilla, ristimme kädet ja yritimme nukkua.

Poliisien sireenien ääni herätti joka kerta, budjettimatkaajia kun pelotti 200 dollarin sakko laittomasta yöpymisestä.

Boho chic -aamu campervanissa.

Nyt riittää valittaminen. Alku oli hieman nihkeä, mutta sekään ei ole koko totuus.

Kun pääsimme vihdoin tien päälle, campervan-elämän hienous alkoi hiljalleen paljastua. Se huumaava vapauden tunne, sitä on vaikea selittää. Edessä olivat vain loputon tie ja tuntemattomat seikkailut yhdessä maailman kauneimmista maista, alla ikioma koti pyörien päällä.

Living the dream.

Uuden-Seelannin leirintäalueet olivat pääosin hyvin ylläpidettyjä ja monet niistä sijaitsivat kauniissa paikoissa. Mukavuuksiin tosin kuuluivat usein vain wc ja yksi vesilähde. Niillä mentiin. Peseytymässä kävimme uimahalleissa, yleisissä suihkuissa ja alppijärvissa.

Täysin hippimeininkiä eli niin kutsuttua freedom campingia saarilta ei enää juurikaan löydä, sillä leiriytyminen virallisten leirintäalueiden ulkopuolelle on sakkojen uhalla kiellettyä.

Herra Huisko nauttii raikastavasta kylvystä alppijärvessä.

Kokkaaminen oli oma taiteenlajinsa. Kävimme ruokaostoksilla usein Pak n’ Save -supermarketissa, jonka totesimme olevan edullisin. Ostimme isot määrät säilykkeitä, kuten pussiriisiannoksia ja tölkkikeittoja. Ruokavaliomme koostui lähinnä seuraavista annoksista: pikapuuroa, pastaa tomaattisella tonnikalakastikkeella, valmisriisiä, tonnikalaa, kesäkurpitsaa ja kananmunaa ja tonnikalamunakas.

Sukkulan keittiö ja ruokailuhuone.

Kaasukeitin oli ultimaattisen kätevä kokkausväline. Gourmet-ateriat nautimme muovisista lasten asioista tai Mikon tapauksessa suoraan paistinpannulta- ja hyvin maittoi.

Usein kokkaus oli pakko suorittaa takakontissa, koska tuuli niin pirusti.

Lounaalla alppijärven rannalla. Tarkkasilmäinen huomaa myös kerjääjäsorsan.

Halpaa laatikkoviiniä nautimme fiinisti muovisista laseista. Tässä tosin nautitaan viinimukista aamukahvia. Karavaanareilla se ei oo ihan niin justiinsa.

Yövyimme usein samassa paikassa vain yhden yön, koska aikaa kahden saaren kiertämiseen oli alun Sukkula-selkkausten takia vain neljä viikkoa. Jos ostatte campervanin Uudessa-Seelannissa, varatkaa aikaa ainakin neljä kuukautta. Muutoin tulee kiirus – ja se harmittaa, kun löytää upeita mestoja.

Näissä maisemissa olisi kelvannut yöpyä pidempäänkin…

Tällaisen tähtitaivaan alla kelpasi yöpyä.

Sukkulassa oli hyvä nukkua, mutta muuten emme auton sisätiloissa juurikaan oleilleet. Syy oli yksinkertainen: sisällä ei mahtunut edes istumaan selkä suorassa.

Jos ostaisimme camperin nyt, hankkisimme ehdottomasti yksilön, jossa on hieman enemmän tilaa. Meillä oli tuuria matkassa kelien kanssa, eikä viiteen viikkoon sattunut kuin yksi sadepäivä. Jos niitä olisi ollut enemmän, olisivat Sukkulan tilat saattaneet käydä hieman liian ahtaiksi.

Potslojo oli ainoa mukava asento, johon Sukkulassa saattoi taipua.

Saavuimme Uuteen-Seelantiin kevään korvilla, joten keli oli välillä kolea. Auringonpaisteessa olisi kelvannut rillutella vaikka bikineissä, mutta illan tullen lämpötila laski lähelle nollaa. Vaatevarustuksemme oli liian kevyt noihin olosuhteisiin, joten kävimme lisäkerroksia paikalliselta megakirpparilta.

Shoppailemassa Save Martissa. Loistava ja superedullinen paikka!

Sähkö oli välillä todellinen ongelma, sillä meidän piti tehdä läppäreillä hommia tien päältä. Puhelimien akkuja saimme ladattua tupakansytyttimen kautta, mutta töitä kävimme tekemässä kirjastoissa ja kahviloissa.

Tärähtäneiden toimisto.

Yksi parhaista jutuista karavaanaamisessa olivat matkalla tavatut ihmiset. Suureksi osaksi jengi oli kiireisiä turisteja, joilla ei ollut aikaa istua leirinuotioilla. He menivät nukkumaan ysin aikoihin noustakseen aamukuudelta trekkaamaan. Onneksi muutamia poikkeuksia löytyi.

Tapasimme Terryn ja Janetten leirintäalueella ja tulimme heti hyvin toimeen. Istuimme iltaa viinin ja oluen ääressä ja kävimme yöllä yhdessä ihastelemassa läheistä vesiputousta ja sen kiiltomatoja. Aamulla pariskunta kutsui meidät kotiinsa. Vietimme heidän kanssaan ihanan viikonlopun, jota emme tule unohtamaan koskaan.

Käsittämättömän ihanat Terry ja Janette, jotka ottivat meidät kotiinsa ja hoiviinsa.

Elämä campervanissa ei vastannut ihan sitä Instagram-utopiaa, mutta se ei ole huono juttu. Homman juju on nimittäin hieman sama kuin mökillä ollessa. Pienetkin arkiset jutut vaativat aikaa ja elämästä tulee väkisinkin yksinkertaisempaa. Ympärillä on luontoa, joka on sekin omiaan rauhoittamaan mieltä ja kehoa.

Viidessä viikossa Sukkulasta tuli meille koti, josta oli vaikeaa luopua. Arki tien päällä ja leirintäalueilla rutinoitui ja tuli päivä päivältä mukavammaksi. Siksi tuntui, että matka jäi auttamattomasti kesken. Olisimme tarvinneet viiden viikon sijaan ainakin viisi kuukautta.

Elämä campervanissa oli paljon parempaa kuin olimme osanneet unelmoida. Se vaatii joustavuutta, hermoja, huumoria ja tietynlaista hippiyttä, mutta niille, ketkä vapaudesta syttyvät, campervan on täydellinen tapa nähdä maailmaa.

Me suunnittelemme jo oman campervanin ostamista (tai tuunaamista) Suomessa. Nähtäväksi jää, toteutuuko tuo unelma jonain päivänä.

Kiitos Uusi-Seelanti, kiitos Sukkula, kiitos loputon tie.

Freedom, baby!

Malla

Lapset – nuo reppureissaajan elämän tuhoajat

perjantai, tammikuu 26, 2018

Argh. Ei nyt, ei vielä, ei ehkä koskaan.

Perheenperustaminen on ollut minulle ahdistava aihe. Lapset ovat kuuluneet siihen kuuluisaan ”sitten joskus” -kategoriaan. Ensin syynä oli villi nuoruus (joka jatkuu edelleen), sitten opiskelut (jotka nekin jatkuvat edelleen) ja nyt sitten tämä reissu. Mikä on syynä reissun jälkeen, sitä mietin nyt.

”Jos odotat oikeaa aikaa saada lapsia, sitä ei tule koskaan”, joku viisas on joskus sanonut. Silti tuntuu, että meihin pohjoismaalaisiin on istutettu syvään ajatus siitä, että puitteiden pitää olla kunnossa ennen lasten hankkimista. Ammatti, hyvä työ, tasaiset tulot, asunto, vakiintunut parisuhde, ehkä avioliittokin. Muutoin on riski, että lapsi joutuu jo syntyessään heitteille. Ja matkustaminen pienten lasten kanssa muualle kuin kahden viikon all inclusive -lomalle Kanariansaarille – forget it.

”Et ole tosissasi”, eräs saksalaisnainen totesi minulle eilen, kun kerroin hänelle peloistani lasten suhteen.

Hän on miehensä ja 4-vuotiaan lapsensa kanssa parin kuukauden reissussa Aasiassa. Nainen ei voinut kuin nauraa ajatukselleni siitä, ettei lasten kanssa voi matkustaa. Heidän kohdallaan matkustaminen pienen pojan kanssa on ollut jopa parempaa kuin reissaaminen ennen lasta.

Olemme kohdanneet reissun aikana kymmeniä perheitä, jotka matkustavat lapsiensa kanssa lähes samaan tapaan kuin ennen lapsia. Jopa vastasyntyneet ovat kulkeneet mukana kantorepussa niin vuoritrekeillä kuin biitsilläkin. Kaikkien mielipide lasten kanssa reissaamisesta on ollut yksinkertaisesti: no problem if you don’t make it one.

”Tärkeintä on, ettei stressaa liikaa. Lapset sopeutuvat kyllä ja löytävät kavereita mistä vain, kunhan heidät kasvattaa avoimiksi ja sosiaalisiksi”, saksalaisnainen sanoi.

”Olemme Euroopassa taipuvaisia ylisuojelemaan lapsiamme. Reissatessa sitä huomaa, kuinka turhista jutuista tulee murehtineeksi. Oikeasti lapsi tarvitsee vain rakkautta ja turvaa – ei täydellistä kotia, uusia leluja tai all inclusive -aamiaista.”

Lapsen saaminen ei ole koskaan yksinkertainen juttu, mutta ainakaan sitä korttia ei kannata jättää katsomatta sen takia, että janoaa maailmalle. Olen saanut huomata, ettei reissuelämän tarvitse päättyä perheen perustamiseen. Eikä sen puoleen opiskeluelämän tai sen villin nuoruudenkaan.

Reissuperheiden kohtaaminen on ollut vapauttavaa ja rohkaisevaa.

Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia lasten kanssa reissaamisesta. Onko reissuelämänne muuttunut lasten jälkeen? Paremmaksi vai huonommaksi? Mikä on ollut haastavaa ja mikä taas lapsellisen (heh) helppoa? Miten lapset ovat suhtautuneet reissuelämään? Miten reissaaminen on vaikuttanut lapsiin?

Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että reppureissaajan elämässä vain yksi asia muuttuu lasten myötä. Se on (kanto)repun sisältö.

Australia Matkalla

Tasmania – Huiman lemppari Australiassa

lauantai, joulukuu 23, 2017

Tasmania. Mitä tiedät siitä?

Jos olet kuin minä, et mitään muuta kuin piirroshahmo Tasmanian tuholaisen. Vähän nolottaa myöntää, mutta minulla ei ollut mitään muuta mielikuvaa tuosta Australian eteläpuolella sijaitsevasta saaresta.

Malla teki Tasmania-aiheista taidetta Paintilla.

Ehkä juuri tuo tietämättömyys sai meidät päättämään, että Tasmaniaan oli päästävä.

No, kun saavuimme Melbourneen, hintataso iski päin naamaa aika lujaa, kuten tästä postauksesta voitte aistia. Aloimme vakavasti epäillä mahdollisuuksiamme liikkua Ausseissa yhtään mihinkään. Teki lähinnä mieli ostaa teltta ja nukkua kuukausi Melbournen puistossa.

Alkushokin jälkeen aloimme kuitenkin selvittää mahdollisuuksia Tasmanian valloittamiseen. Saaren hallinnolliseen pääkaupunkiin Hobartiin oli suhteellisen edullista lentää Melbournesta, mutta eniten meitä kiinnosti lauttamatka Spirit of Tasmanialla Devonportiin.

Mikä on parempaa kuin lauttamatkailu? Spirit of Tasmania oli melkein kuin tallinnanlaiva, pienemmät tuopit vaan.

Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: täydellinen idea. Löysimme systeemin nimeltä car relocation. Käytännössä homma perustuu siihen, että palautat autonvuokrafirman menopelin sinne, mistä asiakas on sen alunperin vuokrannut. Maksat autosta tai campervanista pari dollaria päivältä ja saat usein parilla sadalla dollarilla bensaa tankkiin. Myös muut kulut (kuten lauttakulut Tasmanian ja päämantereen välillä) maksetaan puolestasi. Ja me löysimme Britzin uudenbränikän camperin, joka piti palauttaa Melbournesta Hobartiin kolmessa päivässä. Voi sitä ilon ja onnen päivää.

Reissumme oli siihen asti sujunut ilman isompia kömmähdyksiä, mutta onni loppui siihen. Kun marssimme Britzille rinkat pakattuina ja paluulento Hobartista Melbourneen (140 euroa) jo ostettuna, he ilmoittivat, että olimme päivän myöhässä. Hupsista saatana.

Kun hommat menivät relocationin kanssa mönkään, tämä haavekuva uhkasi kaikota.

Siinä sitä sitten oltiin. Ilman suunnitelmaa, 14 hengen dormissa, Mikon synttäripäivänä. Onneksi hostellistamme löytyi pieni matkatoimisto, josta saimme loistavaa palvelua. He hoitivat meille Hobartista helkkarin halvan camperin viikoksi. Purimme hammasta ja varasimme yölautan Devonportiin ja bussin Hobartiin. Lautta maksoi kahdelta henkilöltä noin 100 euroa, bussi 54 ja camper viikoksi 369 euroa (saimme sen vahingossa henkilöauton hinnalla).

Kun saimme auton alle ja lähdimme ajelemaan Hobartista kohti itärannikkoa, totesimme molemmat, että kannatti maksaa. Maisemat olivat sitä luokkaa, että jopa moottoriturpa-Murtomäki meni hiljaiseksi. Käsittämättömän turkoosi meri, valkoisina hohtavat kilometrien pituiset, tyhjät hiekkarannat, hehkuvan oranssit kalliot, luonnon puhtaus ja vihreys, sympaattiset pienet rantakylät, ilmaiset leirintäalueet aivan rantaviivan tuntumassa, pikkuvallabit kerjäämässä ruokaa, viinitilat, uskomattomat paikalliset…

Vai että tämmösiä maisemia. Bay of Fires.

Jokaisena yönä saimme nukkua tällaisen taivaan alla. Valosaastetta ei leirintäalueilla juurikaan ollut. Bay of Fires.

Me rakastuimme Tasmaniaan head over heels. Viikko paholaisen saarella oli yksi reissumme ehdottomia kohokohtia. Onneksi emme luovuttaneet Tasmanian suhteen silloin, kun car relocation kosahti. Onneksi.

Hyvät ihmiset, menkää Tasmaniaan.

Siellä näette Australian upeimpia maisemia, joita turistilaumat eivät todellakaan ole vielä löytäneet. Me aiomme palata takaisin, sillä tapasimme leirintäalueilla paikallisia, joiden kanssa ystävystyimme. Sitä paitsi meillä on vielä koko länsirannikko ja pohjoinen kokematta, valaat bongaamatta, paikalliset oluet maistelematta, Southern lightsit näkemättä… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tarkempi selostus reitistämme ja parhaista paikoista tulee pian julki Ilta-Sanomissa ja jaamme sen Facebook-tilillämme. Nyt paskapuheet sikseen ja annetaan kuvien puhua puolestaan.

Huima <3 Tassu.

Oli ihan messevää herätä aaltojen ääneen, avata ovi ja nähdä turkoosi meri. Bay of Fires.

Moi! Ei sul mittää salaatintähteitä olis? Friendly Beach.

Prichettien perhe, jonka tapasimme ekana yönä Fortesque Bayn leirintäalueella. He kutsuivat meidät Hobartiin kotiinsa illalliselle. Lopulta he tarjosivat meille myös yösijan. Uskomattomia tyyppejä!

Itärannikon tie tarjosi ihan kivoja näkymiä merelle.

Lammas poikineen.

Huiskon hyppy. Taisi olla perjantairiemu meneillään. Chain of Lagoons.

”Käydääks jossain kevyellä lounaalla? Voisin ehkä ottaa jonkun salaatin…”

Mallan camping-tyylinäyte ja muutamia muodin ystäviä. Friendly Beach.

Hobartin Mona-museo on ehkä oudoin, hulluin ja mielenkiintoisin taidemuseo, jossa olemme käyneet. Ehdoton suositus!

Mikko-kokilla siinä jotain kurmettia syntymässä.

Merta kesyttämässä. Friendly Beach.

Ostimme erään kylän kirpparilta itsellemme ystävän. Hän on Veksi, merihevoinen. Mayfield Bay.

Perfect traveller.

Selfie keskellä yötä leirintäalueen huussissa. Malla ei uskaltanut mennä yksin, koska myrkylliset eläimet. Mikko on oman helevettinsä valinnut…

Camper-elämä on parasta – ainakin auringonpaisteessa. Ehkä muutamme joskus pysyvästi pakettiautoon.

Raha ratkaisee

Kaakkois-Aasian budjetti: Näin selviät alle 25 eurolla päivässä

lauantai, joulukuu 16, 2017

Seksivau ja seikka on saletti.

Huima paljastaa nyt sen kaikista pyhimmän, eli finanssitilanteensa. Kuinka paljon on tullut törsäiltyä ja mentyä yli budjetin? Loppuuko reissu lyhyeen? Palaako Ilta-Sanomissa työnteon hylkäämisestä pauhannnut pariskunta häntä koipien välissä kotiin maksamaan veroja, kuten kunniallisen kansalaisen kuuluukin?

Täytyy myöntää, että itsekin odotin hengitystä pidätellen lopputulosta, kun Mikko ynnäili kuluja. Pitikö ottaa se neljäs olut silloin Balin rantabaarissa. Helvetti sentään, miksei piheys voi tulla luonnostaan?

Kun lopputulos selvisi, huokaisin helpotuksesta. Tähtäsimme neljäänkymppiin (siis kahteenkymppiin per perä), mutta tiesimme molemmat, että aivan siihen ei päästäisi. Lopputulos oli kuitenkin mieleinen yllätys.

Sitten lukuja tiskiin! Käytimme viidessä kuukaudessa Thaimaassa (29 yötä), Malesiassa (32 yötä) ja Indonesiassa (Balilla ja Sumatralla yhteensä 85 yötä) keskimäärin 49,54 euroa euroa päivässä. Tähän on laskettu aivan kaikki majoituksesta ruokaan ja matkustuskuluihin. Mukana ovat myös lennot.

 

BUDJETTILASKELMA

Kokonaiskulut Majoitus Käyttörahat Päiviä
Thaimaa 1531,60 406,96 1124,64 29
Malesia 1610,56 414,45 1196,11 32
Indonesia 3320,91 714,52 2606,39 85
Yhteensä 6463,07 1535,93 4927,14 146
Per päivä 44,27 10,52 33,75

Summa summarum

Kokonaisbudjetti 6463,07 euroa + 800,41 euroa lentoihin =  7263,48 euroa
Kokonaisbudjetti päivälle 7263,48 euroa / 146 päivää = 49,74 euroa
Kokonaisbudjetti päivälle per perä = 24,87 euroa

Millaisia uhrauksia moinen budjetti sitten tarkoitti? Ei oikeastaan minkäänlaisia.

Jos olisimme aina valinneet Agodan halvimman majoitusvaihtoehdon, syöneet joka päivä katukeittöstä, jättäneet alkoholin minimiin ja esimerkiksi surffihommat väliin, olisimme taatusti päässeet reilusti alle neljällä kympillä päivässä. Mutta kun emme halunneet kituuttaa.

Alle 25 euron päiväbudjetti Kaakkois-Aasiassa vaatii reissaajalta seuraavia asioita:

  • Älä yövy hotelleissa, vaan majataloissa ja bungaloweissa. Ne ovat persoonallisempia, mukavampia ja tunnelmallisia. Joudut ehkä tinkimään silitetyistä lakanoista, mutta säästät isoja summia.
  • Älä syö länkkäriravintoloissa. Katuruoka on Aasiassa halvinta ja herkullisinta. Äläkä turhaan jännitä vatsatautiasioita. Jos syöt samoissa mestoissa kuin paikalliset, saat taatusti hyvin tehtyä ja puhdasta ruokaa.
  • Älä shoppaile, ainakaan paljoa. Osta vaatteita vain silloin, kun oikeasti tarvitset niitä. Pysy poissa ostoskeskuksista ja tee löytöjä toreilta ja basaareista. Muista tinkiä!
  • Metsästä lentodiilejä hyvissä ajoin, jotta spottaat parhaan mahdollisen hinnan.
  • Kävele ja käytä julkisia. Jos tarvitset taksia, suosi mittarilaskutusta tai tingi mahdollisimman alhainen hinta. Muista myös, että tuktukit ja skootterit ovat takseja edullisempia.
  • Älä mene matkatoimistoihin, vaan varaa aina kaikki matkat itse.
  • Valitse kaupassa edullisin vaihtoehto aina, kun se on järkevää. Vaikka tuntuu hullulta säästää shampoopurkissa muutama sentti, muista, että pienistä puroista syntyy iso joki.
  • Älä haksahda turistikusetuksiin. Jos homma kuulostaa liian hyvältä ollaakseen totta, se onkin.
  • Pysyttele poissa turistirysistä. Niissä hinnat saattavat olla länsimaiden tasoa.
  • Valitse päivät jolloin haluat hemmotella itseäsi. Onpa kyse sitten herkuttelusta, bailaamisesta tai jostakin muusta spesiaalista, sitä ei kannata tehdä päivittäin.
  • Lopeta turha tissuttelu. Kalja on kallista.
  • Pidä rahanmenosta jatkuvasti kirjanpitoa. Laske vaikka joka päivän päätteeksi, kuinka paljon olet kyseisenä päivänä laittanut menemään. Jos jonakin päivänä menee enemmän, toisena voi elää vähän tiukemmin.
  • Ota käyttöön Trusted Housesitters, Workaway ja Couchsurfing. Kyseisten palveluiden kautta sinun on mahdollista saada majoituksesi ja jopa ruokasi ilmaiseksi. Me vietimme kissanvahteina kaksi kuukautta Balilla, mikä laski Indonesian budjettiamme huomattavasti.

Ei budjettireissaaminen mitään ihmeitä vaadi – ainakaan Kaakkois-Aasiassa. Nälkää ei tarvitse nähdä, eivätkä majoituspaikatkaan ole mitään huumeluolia olleet. Vähän järkeä rahankäyttöön ja silvuplee.

Palaamme pikapuoliin asiaan Australian ja Uuden-Seelannin budjetin kanssa. Siellä riittikin enemmän haasteita budjetissa pysymiseen. Hikikarpalot kohoavat otsalle, kun ajattelenkin sitä rahanmenoa…

 

Mieti, mihin käytät 25 euroa päivässä Suomessa. Kenties kahteen erikoisolueen kapakassa? Muutamaan leffalippuun? Erikoiskahviin ja pullaan? Sillä rahalla elät päivän täällä, auringon alla palmujen katveessa.

Valintoja, valintoja.

Australia Raha ratkaisee

Säästövinkit Australiaan – näin selviät alle 40 eurolla päivässä

keskiviikko, marraskuu 29, 2017

Ei helvetti. Me ei selvitä täältä hengissä.

Muistan, kuinka vatsassa väänsi, kun katselin ensimmäistä kertaa ruokakaupan hintoja Melbournessa. Kaakkois-Aasian jälkeen shokki oli melkoinen. Oli surullisen selvää, että meidän piti siirtyä herkullisista ravintola-aterioista purkkiruokaan ja riisikakkuihin.

Eikä rahanmeno ruokakauppaan loppunut.

Majoittuminen Ausseissa on niin kallista, että tekisi aidosti mieli nukkua kadulla. Maksoimme yöstä 14 henkilön dormissa 25 dollaria (16 euroa) per perä. Nuorempana ja lyhyemmillä reissuilla dormimajoitus menetteli, mutta nykyisin sitä kaipaa omaa tilaa. Varsinkin, kun dormissa yöpymistä helpottavaan kaljoitteluun ei juurikaan ole varaa. Mutta kun katsoimme oman hostellihuoneen hintoja, valitsimme ilolla dormin.

No, emme joutuneet kadulle tai nähneet nälkää, mutta viritimme Australian viikkoina budjettimatkaamisen täysin uudelle tasolle. Päiväbudjetiksemme muodostui noin 34 euroa per nuppi. Olisimme varmasti päässeet alle kolmenkympin, jos olisimme kituuttaneet hampaat irvessä, mutta what’s the fun in that.

Tässä siis kootut vinkkimme sentin venyttämiseen downunderissa. Säästäminen on oikeaa taidetta, kun vauhtiin pääsee.

 

Car relocation

Matkustaminen kaupungista toiseen on kallista, ottaa sitten junan tai bussin. Absurdia kyllä, lentäminen on usein se halvin vaihtoehto.

Car relocation on loistava tapa matkustaa paikasta toiseen erittäin halvalla ja toteuttaa samalla unelmien roadtrip. Relocationia tarjoavia firmoja löytyy helposti googlettamalla. Menopeliksi saa valintansa mukaan retkeilyauton tai tavallisen auton, joka sitten pitää kuljettaa vuokrafirman toivomassa ajassa tiettyyn kaupunkiin.

Meidän tapauksessamme olisimme kuljettaneet campervanin Melbournesta Hobartiin neljässä päivässä. Usein vuokrafirmat antavat myös jonkin verran rahaa bensoihin ja maksavat mahdolliset lauttamaksut.

Meillä kävi hieman kökkö tuuri, sillä päivämäärät menivät sekaisin sekä autoa välittäneellä firmalla että meillä. Lopputulos oli se, ettemme saaneet autoa lainkaan. Onneksi homma järjestyi ja saimme vuokrattua Tasmaniasta camperin erittäin halvalla.

 

Kuntosalin kokeilujaksot

Reissussa tulee välillä ikävä kunnollista salitreeniä. Monet kuntosalit tarjoavat muutaman päivän trial-jaksoa, jonka aikana potentiaalinen asiakas voi tutustua saliin. On tietty hieman ikävää, että reissaajana saattaa joutua kertomaan valkoisia valheita siitä, kuinka kauan aikaa on kaupungissa viettämässä.

Me saimme viiden päivän trialin salille, joka sijaitsi aivan majapaikkamme naapurissa. Saimme käyttää salipuolta ja osallistua vapaasti kaikille tunneille. Ensin meidän piti toki käydä lyhyesti läpi asiakaspalvelijan kanssa tilannettamme ja sitä, olimmeko tosissamme kiinnostuneita salista. Kukaan ei kuitenkaan soitellut peräämme viiden päivän jälkeen, eikä meitä ahdisteltu millään muullakaan tavalla salin puolelta.

 

Ruoat Aldista

Ruoka on Australiassa Suomen hintatasoa. Aldi on Aussien Lidl sekä valikoimansa, ulkonäkönsä että hintojensa puolesta. Ruoka on huomattavasti halvempaa siellä kuin esimerkiksi Colesissa tai Woolsworthissa.

Aldin tuorepuolessa olisi parantamisen varaa, mutta muuten valikoima on reissaajalle loistava. Teimme yleensä isot ostokset Aldissa ja ostelimme tuoreksia Colesista.

 

Housesitting

Ei tule ihan heti mieleen loistavampaa keksintöä kuin housesitting. Käytännössä se siis tarkoittaa, että paikallinen antaa talonsa (ja monesti myös lemmikkinsä) vieraan hoidettavaksi. Kaikki tapahtuu palveluntarjoajan kautta ja on erittäin simppeliä.

Palveluntarjoajia on monia, mutta me päädyimme käyttämään Trusted Housesittersia, sillä rakastamme eläimiä. Sivuston kautta etsitään hoitajia nimenomaan talolle ja lemmikeille. Rekisteröitymismaksu oli 70 euron luokkaa.

Olimme talonvahtina ihanalle naiselle, jolla oli iso huoneista Melbournen rikkaassa lähiössä Glen Iriksessa. Hommaamme kuului pitää huolta rouvan kahdesta hieman ylipainoisesta kissasta. Hostimme oli ostanut meille ruoka-aineita ja avasi myös viinikaappinsa oven sanoen, että voisimme juoda, mitä halusimme. Hän ei selkeästi tajunnut puhuvansa kahdelle suomalaiselle…

Saavuimme naisen kotiin päivää ennen hänen lähtöään ja saimme yöpyä yhden yön hänen saapumisensa jälkeen. Vietimme naisen luona yhteensä 11 ilmaista yötä. Jos olisimme viettäneet saman ajan dormissa, olisimme köyhtyneet 350 euroa.

Et käytännössä maksa asumisesta yhtään mitään ja voit olla kuin kotonasi. Sinulla on seuranasi ihania eläimiä. Mikä olisi sen parempaa?

 

Couchsurfing

Sohvasurffaamista emme ehtineet kokeilla, sillä ystävämme majoittivat meidät pariksi viimeiseksi päiväksi. Olisimme kuitenkin saaneet majoituksen erään mukavalta vaikuttaneet vanhemman herrasmiehen luona.

Toivottavasti pääsemme jossain vaiheessa kokeilemaan couchsurfingia, sillä monet reissussa tapaamamme tyypit ovat ylistäneet sitä parhaaksi tavaksi matkustaa. Ehkä kokeilemme surffaamista Aasiassa. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia!

 

Airbnb

Huomasimme yllätykseksemme, että Airbnb-majoitus tulee Ausseissa usein halvemmaksi kuin hostelli – ainakin, jos yöpyjiä on useampia kuin yksi.

Me yövyimme maailman ihanimmassa paikassa Melbournen lähiössä. Saimme oman huoneen, joka vastasi varustelultaan ja siisteydeltään hotellihuonetta. Isossa keittiössä oli tarjolla kaikkea hedelmistä puuroon ja Nutellaan. Kaikista isoin bonus olivat kuitenkin kaksi rescue-koiraa, jotka nukkuivat lopulta meidän sängyssämme. Aurinkoisina päivinä uimme koirien kanssa takapihan uima-altaassa.

Talon omistajat Catharine ja Geoff olivat niin loistavia tyyppejä, että tapasimme heidät uudestaan, kun palasimme Tasmaniasta. Kävimme maistelemassa ginejä ja menimme heidän luokseen brunssille. Saimme siis samalla uusia ystäviä.

Yksi yö maksoi meille 25 euroa, eli se tuli reilut 8 euroa halvemmaksi kuin yö dormissa. Airbnb on taivaallinen keksintö.

 

Goon-viinit

Maassa, jossa kaikki muu on kallista, viini on suhteellisen halpaa. Itse suosimme niin kutsuttuja goon-viinejä, eli pöniköitä. Parhaimmillaan saimme 4,5-litraisen pönikän valkkaria 14 dollarilla. Sen juominen oli silkkaa säästöä.

Vinkkinä myös, että monet etnisistä ravintoloista ovat niin kutsuttuja BYO-paikkoja. Niihin saa siis viedä omat viinit mukanaan. Usein ravintolat ottavat muutaman dollarin ”pullonavausmaksua”, mutta silti viinittely tulee noissa paikoissa hitokseen halvemmaksi kuin ostamalla vinkkua ravintolahinnoilla.

 

Kokkaa omat ruokasi

Ravintolassa syöminen on samanhintaista kuin Suomessa. Kannattaa siis etsiä majoitusvaihtoehtoja, joista löytyy keittiö. Ainakin Airbnb-majoituksissa ja useimmissa backpackerhostelleissa on mahdollista tehdä itse ruokaa.

Jos kuitenkin haluat syödä ulkona, suosittelemme edullisia etnisiä ravintoloita. Thairuoka, intialainen ja kiinalainen ovat melko edullisia. Myös lounasaikaan saattaa löytää edullisia diilejä.

 

Ota mukaan opiskelijakortti

Siinä on etunsa, kun on ikuinen opiskelija. Opiskelijakorttia vilauttamalla saa tuntuvia alennuksia esimerkiksi museoista (ja mielettömään Melbourne Museumiin pääsee ilmaiseksi). Myös jotkut ruokapaikat tarjoavat opiskelija-alea.

Tarjoa siis korttia joka kerta, kun vähänkään tuntuu siltä, että alennus olisi mahdollinen.

 

Käy maistelemassa viinejä

Viinitilat vaikuttavat fancyilta paikoilta, joihin köyhillä ei ole asiaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin. Useimmat paikat tarjoavat ilmaisia tastingeja siinä toivossa, että maistelija ostaisi heidän tuotteitaan. Mitään ostopakkoa ei kuitenkaan ole.

Se on budjettireissaajan mahdollisuus saada huulilleen jotakin muuta kuin laatikkoviiniä. Ei sillä, että laatikkoviineissä olisi jotakin vikaa, mutta vaihtelu virkistää.

 

Ilmainen tram Melbournessa

Melbournessa on todella ajateltu turisteja. Kaupungin keskustaa kiertää raitiovaunu, joka ei maksa sentin senttiä. Kaupungin julkinen liikenne toimi muutenkin loistavasti, eikä maksanut maltailta.

 

Suosi kirppareita

Parhaiten säästää, jos ei ostaa yhtään uutta vaatetta, mutta joskus on pakko. Melbourne on tunnettu vilakasta ja vaihtelevasta kelistään ja Aasian kuukausien jälkeen meinasimme jäätyä sinne. Lämmintä vaatetta löytyy parilla dollarilla Salvation Armysta tai paikallisilta kirppareilta.

Siinäpä tärkeimmät. Toivottavasti näillä vinkeillä te muutkin onnistutte nauttimaan Ausseista ilman henkilökohtaista vararikkoa.

Jakakaa ihmeessä omia säästövinkkejänne, jos niitä tulee mieleen. Huima ottaa ne vastaan avosylin ja tiukasti suljetuin kukkaroin.

Nam

Tätä et tiennyt etkä halunnut tietää -faktoja Huimasta

torstai, marraskuu 16, 2017

Tasan puoli vuotta sitten Huima astui Bangkokin koneeseen ja lensi kohti tuntematonta. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, mutta tiimi jatkaa edelleen matkaa yhdessä – tiiviimpänä ja hullumpana kuin koskaan.

Ensin ajattelimme kirjoittaa hienoja sanoja kaikesta siitä, mitä olemme matkallamme oppineet ja kokeneet. Jotenkin homma meni kuitenkin siihen, että aloimme miettiä, mitä emme haluaisi välttämättä kertoa itsestämme kenellekään. Emme ihan tiedä miksi, mutta nyt julkaisemme ne teidän iloksenne.

Huima uskoo tähän vanhaan savolaiseen sananlaskuun: Naurattele ja suat kaverija, ärvötä nuama rutussa niin saat ryppyjä.

Paskajutut

Emme puhu paskaa, vaan paskasta. Ihan oikeasti. Joka kerta, kun toinen tulee vessasta, toinen kysyy miten homma meni. Vessassakävijä antaa reissulle pisteet ykkösestä viiteen.

Kakka on tärkeä indikaattori hyvinvoinnista, joten siitä pitää puhua. Ja jos vatsa toimii hyvin, se on onnellinen asia. Kakkajutut kunniaan!

Elämämme on jatkuvaa maailman hirveintä musikaalia

Meistä kumpikaan ei osaa laulaa, ei sitten yhtään. Silti laulamme ihan koko ajan, kun olemme kahdestaan. Jos toinen aloittaa laulamaan mitä tahansa, useimmiten itse keksimäänsä biisiä, toinen yrittää yhtyä mukaan tai vähintään fiilistelee täysillä vieressä.

On yleistä, että laulamme asioista, joita näemme edessämme. Reissun hitti on ollut Suu auki -lintu (kertoo linnusta, joka pitää usein suutaan auki, sävelenä Juha Tapion Tykkään susta niin että halkeen). Kappaleet ovat tasoltaan sellaisia, että jos joku ulkopuolinen altistuisi niille hetkenkin, hän leikkaisi mieluummin korvansa irti kuin jatkaisi kuuntelemista.

Hammaspesubailut

Tämä liittyy kiinteästi musikaalihelvettiin. Hampaidenpesu on maailman tylsintä hommaa. Siksi olemmekin kehittäneet perinteen tanssia (ja yleensä myös laulaa) tuon toimenpiteen aikana.

Nykyisin koreografiamme alkavat olla jo melko yhtenevät, mutta välillä tulee yllättäviä uusia kokeiluja, varsinkin Mikon puolelta. Mikon spesiaalimuuveja ovat kaikki twerkkaukseen ja epänormaalia laveampaan lantionpyöritykseen liittyvät liikkeet. Niille kalpenisi Jorma Uotinenkin.

Mikon sisällä asuu pieni Beyoncé

Jälleen luonteva jatkumo edelliseen. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi, mutta tiettyyn humalatilaan tullessaan Mikko alkaa tanssia Beyoncén liikkeitä Crazy in Love -musiikkivideosta. Tiedättehän, seksikkäästi kontillaan selkää vuoroin notkistaen ja pyöristäen ja tukkaa villisti pyörittäen. Mikä parasta, yleensä hän pyrkii tekemään liikkeen mahdollisimman näkyvällä paikalla.

Kyseinen liike on nähty reissussa jo pariin otteeseen, muun muassa kebab-paikan pöydällä ja keskellä autotietä. Kaunista, kaunista. Ihme kyllä, Savon Bijoonsse ei ole toistaiseksi joutunut suurempiin vaikeuksiin tanssiesityksiensä vuoksi.

Tykkäämme ottaa ja levitellä itsestämme mahdollisimman rumia kuvia

Onhan se nyt vaan hauskaa nähdä, miten rumalta voi kuvassa näyttää. Tässäkin postauksessa näkyviä helmiä on kiva lähetellä ihmisille päivää ilostuttamaan. Erityisosaamistamme ovat kaksoisleuat, jotka ilmestyvät kameraan, kun avaa vahingossa etukameran. Pyrimme saavuttamaan sen ihastuttavan lookin useimmissa selfieissämme.

Ja te, hyvät ystävät, joudutte katselemaan noita upeita otoksia. Se on teidän helevettinne.

Huima kiittää kaikkia teitä upeita ihmisiä siitä, että olette jaksaneet seurata toilailujamme kuusi perkeleen pitkää kuukautta. Hulluus on elämän suola, joka maistuu parhaimmalta jaettuna.

Kohti uusia kakkajuttuja ja kaksoisleukoja!

Indonesia Matkalla

10 syytä mennä Pulau Wehille

maanantai, marraskuu 13, 2017

Tähänastisen matkamme ehdoton kohokohta on ollut pikkuruinen ja ristiriitaisen maineen omaava saari Sumatran pohjoiskärjessä.

Meillä oli epäilyksemme Pulau Wehistä, mutta onneksi emme antaneet ennakkoluulojen voittaa. Sharia-laki ei ole este Pulau Wehille tai Acehin maakuntaan matkustamiselle. Weh sulatti Huiman sydämet läpikotaisesti – eikä se johtunut pelkästään paahtavasta helteestä.

Mietimme, mikä olisi paras tapa kertoa, mihin rakastuimme Wehissä. Tämä kymmenen kohdan lista antaa siitä ehkä jonkinlaisen kuvan. Meillä on jo unelmissa rakentaa oma pieni bungalow syrjäiselle rannalle ja asua osa vuodesta Wehilla. Things got that deep, really.

 

1. Alkoholittomuus antaa perspektiiviä

Koko Acehin maakunnassa ja siis myös Pulau Wehillä on voimassa islamilainen sharia-laki. Sen takia alkoholia ei virallisesti anniskella lainkaan. Useimmat turistit majoittuvat Iboihin kylässä ja monista sen ravintoloista olutta kyllä saa, tiskin alta tietenkin. Salakuljetetun ölppösen hinta on kuitenkin sellainen, ettei budjettimatkaajalla ole varaa sitä nauttia.

Kolmen viikon alkoholittomuus oli meille molemmille iso juttu. Illanvietot ilman kaljan tai viinin kiskomista olivat (ainakin melkein) yhtä hauskoja kuin päissään. Soitimme, tanssimme, nauroimme ja puhuimme syvällisiä. Joimme litratolkulla teetä ja paikalliset tupruttelivat yleensä tupakkaa ja silloin tällöin pilveä.

Mikolle maistui kookospirtelö ohrapirtelön sijaan.

Oli mahtavaa herätä illanviettojen jälkeen ilman darraa. Tuntui, että energiaa riitti vaikka mihin ja olo oli freesi. Taisimme todeta toisillemme jossain vaiheessa, että ehkä elämä ilman alkoholia ei olisikaan ihan paskaa elämää.

Alkoholittomus oli hyvä opetus, mutta jää nähtäväksi, hylkääkö Huima jossain vaiheessa viinanpirun kokonaan. On ainakin hyvä tietää, että ilman viinaakin voi olla hauskaa.

 

2. Turisteja on vain kourallinen, kiitos sharian

Sharia karkottaa tehokkaasti suurimman osan turisteista. Saarelle löytävät oikeastaan ainoastaan reppureissaajat, sukeltajat ja paikalliset turistit.

Suurin osa edullisista majoitusvaihtoehdoista löytyy Iboihista ja siellä sijaitsevat myös useimmat sukelluskeskuksista. Iboihissa turisteihin siis törmää useimmin, mutta silti harvakseen. Muualla saarella liikkuessa on lähes poikkeuksetta ainoa länsimaalainen. Turistikojuja on Iboihissa jonkin verran, mutta kukaan ei tule tuputtamaan yhtään mitään. Matkailija saa liikkua harvinaisen rauhassa. Emme törmänneet myös minkäänlaisiin kusetuksiin tai muihin turistirysien säätöihin.

Mikon, Rickyn ja Santin bändi Jungle Jammin esiintymässä paikallisessa kuppilassa. Ei olisi ensimmäisenä uskonut, että Mikko perustaa oman bändin sharia-alueella. Meininki on oikeasti paljon leppoisampaa kuin voisi kuvitella nettikeskusteluiden perusteella.

Vielä sananen shariasta.

Sharia tarkoittaa turistille sitä, että tämän on pukeuduttava ja käyttäydyttävä säädyllisesti, vaikka ei muslimi olisikaan. Naisen tulee peittää olkapäänsä ja reitensä julkisilla paikoilla liikkuessa, eikä pariskuntien kannata osoittaa hellyyttä toisilleen julkisesti. Huivia naisen ei tarvitse käyttää. Iboihissa sääntöjä on kuitenkin lievennetty ja turistit voivat uida useimmilla rannoilla bikineissä ja käyttää paljastavampia vaatteita. Meillä ei ollut minkäänlaisia hankaluuksia sharian suhteen, eikä se rajoittanut elämäämme juuri mitenkään.

 

3. Kätevän pieni saari, jossa on loputtomasti nähtävää

Pulau Weh on käsitettävän kokoinen saari, jonka tieverkosto on pääosin erinomaisessa kunnossa. Skootterin vuokraaminen on ehdoton juttu. Me neuvottelimme pidempiaikaisen vuokradiilin ja maksoimme menopelistä noin vitosen päivässä. Muista tinkiä, aina.

Näkemisen arvoisia paikkoja saarella riittää: Sabangin kaupunki ja sen vieressä sijaitseva upea Sumurtiga Beach, kaasuja tupruttava tulivuori, vesiputous viidakon keskellä, auringonlaskun ihailemiseen täydellinen Secret Beach ja Kilometer 0 saaren pohjoispäässä (Indonesian alkupiste).

Vesiputous oli maagisen kaunis mesta.

Saaren keskellä kohoaa villi viidakko, jonka koluamiseen reissaaja voisi käyttää koko ikänsä. Pieniä ja toinen toistaan upeampia rantoja löytyy joka puolelta. Myös kaikki saaren pikkukylät ovat pysähtymisen ja tutkimisen arvoisia. Pikku-warungeista saa purtavaa pikkurahalla ja uteliaita paikallisia tulee jutulle 100-prosenttisella varmuudella.

 

4. Paikalliset ovat uskomatonta porukkaa

Me ystävystyimme saarella Rickyn ja Santin kanssa, joiden kautta opimme tuntemaan suurimman osan Iboihin kylän asukkaista. Kun kävelimme kylänraitilla, emme meinanneet välillä päästä eteenpäin ollenkaan, kun piti jäädä välppäämään vastaantulevien tuttujen kanssa milloin mistäkin aiheesta.

Minne menimmekään, meidät otettiin vastaan avosylin. Saimme osaksemme pelkkää lämpöä. Vaalean reissaajan kannattaa varautua siihen, että häntä tuijotetaan, mutta paikalliset eivät tarkoita sillä mitään pahaa.

Rannalla kokkaushommissa Santin ja hänen isäpuolensa Papin kanssa. Grillattua tonnikalaa ja sambalia.

Ihmisille todellakin kannattaa mennä juttelemaan, vaikka he eivät englantia puhuisikaan. Hymyllä ja avoimella mielellä pääsee pitkälle. Paikalliset haluavat auttaa ja ovat yleensä aidosti kiinnostuneita ulkomaalaisista. Me päädyimme muun muassa paikallisiin häihin, Santin isäpuolen ja siskonpojan kanssa kalaan, Rickyn ja Santin kanssa autiolle rannalle telttailemaan, Santin tädin hierottaviksi, esiintymään paikallisessa ravintolassa ja näyttelemään Tarzania ja Janea bungalowin omistajan tyttären näytelmässä.

Hääpari vilkutteli meille iloisesti, kun olimme tekemässä lähtöä. Mites noi asut? Jotain tuollaista Huima tulee vetämään ylleen, jos hääpäivä joskus koittaa.

Kun teimme lähtöä Wehiltä, meitä tuli saattamaan kymmenen hengen seurue. Siinä tuli itku yhdeltä jos toiseltakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tuntui kuin olisi joutunut jättämään toisen kotinsa.

 

5. Hintataso tuo hymyn budjettireissaajan huulille

Pulau Wehillä on , erittäin edullista. Me majoituimme aivan meren rantaan rakennetussa bungalowissa, josta maksoimme kympin yöltä. Hieman hienomman mökin saa itselleen parilla kympillä. Me testasimme Pele’s Placen, Bixion ja Olala Bungalowsin ja voimme suositella kaikkia noista.

Kympin bungalow. Värikkäitä kaloja pystyi bongaamaan riippumatosta käsin.

Myös ruoka on halapaa ja erittäin hyvää. Parhaat sapuskat saimme Bixiosta (jumalaista italialaista ruokaa), DeeDee’sista (maailman parhaat kookospirtelöt ja loistavaa indonesialaista) ja Pele’s Placesta (paras syömämme tempe curry -annos). Olalan kookospuuro teki vaikutuksen ja Kilometer 0 -näköalapaikan läheltä sai herkullista rojak-salaattia. Iso ruoka-annos maksoi keskimäärin kaksi euroa. Miettikääs sitä.

Paikalliset syövät paljon soijasta valmistettua tempeä, joka on erittäin maukasta. Kuvassa tempeburger.

Ruokaa joutuu yleensä odottelemaan vähintään puoli tuntia, koska kaikki valmistetaan alusta asti vasta siinä vaiheessa, kun tilaus tulee sisään. Mutta joka kerta ruoka oli odottamisen väärti ja ruokahalu vain kasvoi keittiön tuoksuja haistellessa.

 

6. Kaunein osa saarta löytyy pinnan alta

Sukeltajat ympäri maailmaa ovat tehneet pyhiinvalluksia Pulau Wehille vuosikymmenien ajan. Saarta ympäröivät koralliriutat kuhisevat elämää ja ovat helposti tavoitettavissa suoraan rannalta.

Me snorklasimme omatoimisesti (riutta alkoi heti bungalowimme edustalta) ja kävimme myös päivän kestäneellä snorklausreissulla, jossa saaren parhaita spotteja kierrettiin veneellä. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Se kalojen ja muiden merenelävien määrä oli jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Malla onnistui näkemään jopa hain, joka kuitenkin pakeni siinä vaiheessa, kun Mikko kroolasi paikalle. Mutta SE HAI OLI OIKEESTI SIELLÄ, väittipä joku kateellinen mitä tahansa.

Riutoille pääsee suoraan rannaltakin, mutta ne salaiset (ja tietty kauneimmat) kohteet vaativat venekyydin.

Maskin ja räpylät saa vuokrattua päiväksi muutamalla eurolla, sukeltaminen on luonnollisesti tyyriimpää. Koko päivän kestävä snorklausreissu kustansi noin 30 euroa pakaraparilta sisältäen aamiaisen ja lounaan. Totally worth it!

 

7. Mahdollisuus oppia islamista

Meillä ei ollut juurikaan käryä islamista ennen kuin pölähdimme saarelle. Kun tutustuimme Rickyyn ja Santiin, aloimme pikkuhiljaa käsittää, mistä tuossa parjatussa uskonnossa on kyse. Juttelimme aiheesta paljon ja ymmärsimme, että islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto, jossa on kyse hyvän tekemisestä ja lähimmäisen rakastamisesta – aivan kuten kristinuskossa.

Ricky ja Santi kokivat karmivana sen, mitä terroristit ovat onnistuneet teoillaan tekemään islamin maineelle länsimaissa. Politiikassa puhutaan islamisaation uhasta ja muslimit joutuvat aidosti pelkäämään turvallisuutensa puolesta maissa, joissa he elävät vähemmistönä.

Päätin pukeutua huiviin häiden kunniaksi, vaikka sitä ei vaadittukaan. Paikalliset olivat erittäin otettuja eleestä.

Uskonto näkyy Wehillä kaikkialla. Useimmat paikallisista rukoilevat viisi kertaa päivässä ja monet käyvät säännöllisesti moskeijassa. Rukouskutsut tulevat siis turistille nopeasti tutuiksi. Muslimeille uskonto on kiinteä osa jokapäiväistä arkea. Rutiinit tuovat elämään turvallisuuden tunnetta ja luovat yhteenkuuluvuutta.

Täytyy todeta, että me emme kokeneet islamia lainkaan ahdistavana, vaan pikemminkin mielenkiintoisena osana paikallista kulttuuria. Opimme kolmessa viikossa niin paljon uutta. Sitä toivoisi, että myös monet muut (varsinkin ne terrorismin ja islamin toisiinsa sekoittavat rasistiset kilipäät) näkisivät, mistä islamissa on oikeasti kyse. Tuntuu, että ennakkoluulot ja pelot ovat ottaneet niskalenkkiotteen tiedosta ja omakohtaisesta kokemisesta. On niin paljon helpompaa vihata kuin ottaa itse selvää ja tehdä sitten johtopäätöksiä.

 

8. Tsunamitarinat

Me suomalaiset yhdistämme tsunamin helposti pelkästään Thaimaahan. Se on luonnollista, sillä suurin osa katastrofissa menehtyneistä suomalaisista kuoli juurikin Thaimaan rannoilla. Ehkä juuri siksi oli hurjaa kuulla, mitä tsunami teki Acehissa. Maanjäristyksen keskus kun sijaitsi aivan Acehin länsirannan tuntumassa. 25-metrinen aalto pyyhki rannikon kylät kokonaan mennessään.

Ilmakuva Lampuukin kylästä tsunamin jälkeen. Jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin moskeija.

Tsunami ei iskenyt Pulau Wehille niin pahasti kuin länsirannikon kyliin ja alueen pääkaupunki Banda Acehiin. Silti useimmilla paikallisilla on järkyttäviä tarinoita tuosta kohtalokkaasta päivästä.

Olimme melkoisen yllättyneitä siitä, kuinka avoimesti paikalliset kertoivat tsunamikokemuksistaan. Halusimme taltioida niistä yhden, jotta te muutkin saisitte jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista tuhoa tsunami Indonesiassa teki. Haastattelimme sitä varten ystäväämme Rickya. Hänen uskomaton selviytymistarinansa on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

 

9. Rauha

Koska turismi saarella on vielä niin pientä, useimmat saaren rannoista ja näköalapaikoista ovat säilyneet tyhjinä. Ei kaupustelijoita tai rihkamakojuja sitten missään. Eikä turistilaumoja. Parhaiten fiilistä kuvaa rauha.

Mihin tahansa saarella menetkin, saat todennäköisesti olla rauhassa. Saimme nauttia esimerkiksi tulivuoren mystisistä maisemista ja lumoavasta tunnelmasta vesiputouksella omassa ylhäisessä yksinäisyydessämme. Siitä tulee sellainen fiilis, että on onnistunut löytämään jotain spesiaalia.

 

10. Rentous

Pulau Wehillä on helppo ottaa iisisti.

Internet toimii huonosti, jos toimii lainkaan. Televisioita ei perusbungaloweissa ole. Kirjan lukeminen, teen lipittäminen, keskusteleminen, snorklaaminen, riippumatossa makoilu ja banaanipannukakkujen syöminen ovat niitä saarielämän peruselementtejä. Siinä mieli menee meditatiiviseen rentoustilaan melkein väkisin.

Mikko lukuhommissa. Martti Ahtisaaren elämänkerta on hyvä valinta Pulau Wehille, sillä mies neuvotteli Acehiin rauhan vuonna 2005. Useimmat paikalliset tunnistavat Ahtisaaren nimen.

Miettikää, jopa suorittaja-Murtomäki onnistui heittämään aikataulut veks Wehilla. Saaressa on siis oltava jotain erityistä taikaa. Jos siis stressin aiheuttamat peräpukamasi ovat kasvaneet liian isoiksi, matkusta Pulau Wehille. Et tarvitse muuta hoitoa.

 

No, jokos siellä on Momondon sivut auki?

Auringonlasku Secret Beachilla. Kyllä kelepas.

Varusteet

Pakkaa ainakin nämä – 5 tärkeää varustetta reppureissulle

keskiviikko, marraskuu 8, 2017

Takana on kohta puoli vuotta elämää reppu selässä hevonperseessä, kuten Mikon äiti asian ilmaisee. Tähän väliin on pakko todeta, että miten on voinut kulua kuusi kuukautta siitä, kun olimme Helsinki-Vantaalla tuopit kädessä ja lusikallinen löysää housussa? En jummarra. KRIISI.

Anyway, kuluneiden kuukausien aikana olemme ehtineet huomata, mitä reissussa oikeasti tarvitsee. Parhaat varusteet ovat olleet yksinkertaisuudessaan monikäyttöisimpiä ja sellaisia, joita olemme tarvinneet lähes joka päivä. Ne eivät kuitenkaan ole sellaisia, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen pakatessa. Siksi ajattelimme jakaa tämän kokemuksen tuoman suuren viisauden kanssanne.

Tässä siis Huiman varustevalintojen timanttinen top 5. Ja kertokaa hyvät ihmiset kommenteissa, mitkä varusteet ovat olleet teille niitä ultimaattisia McGyver-tason värkkejä. Vinkkejä otetaan vastaan riemulla.

 

Iso huivi

Huivi. Miettikää nyt, HUIVI. Ei tulisi ehkä ensimmäisenä mieleen. Väitän kuitenkin, että isokokoinen huivi on ykkösvalinta reissuun, olitpa sitten mies tai nainen.

Itse pohdin tovin, otanko huivi lainkaan matkaan, mutta onneksi otin. Se on osoittautunut kaikista monipuolisimmaksi yksittäiseksi varusteeksi.

Huivin materiaalin on hyvä olla suhteellisen jämäkkää ja sellaista, joka kestää kulutusta. Mitään vuittonia en ehkä itse ottaisi tähän tarkoitukseen. Huiman huivi on ikivanha Hemarin (varkautelainen nimitys H&M-ketjulle) rutku, mutta on ollut loistava valinta reissuun. Tarpeeksi lämmin, tarpeeksi iso ja tarpeeksi nuhjuinen. Bellissimo!

Miksi mukaan:

  • Alusta piknikille tai rannalle
  • Päähine, joka suojaa auringolta tai on uskonnollisesti sopiva
  • Peitto tai lakana
  • Hame tai mekko
  • Kaulahuivi tai hartiahuivi
  • Suoja esimerkiksi puskapissaamista varten tai verho campervanin ikkunaan
  • Käy hädässä vaikka pyyhkeestä tai tyynystä

Pakkauspussit ja koukut

Niin yksinkertaista, niin nerokasta. Pakkauspussit ovat reissun tärkein yksittäinen varustehankinta ja samalla yksi edullisimmista. Meidän pussukkamme ovat näitä Partioaitan värikkäitä yksilöitä ja olemme olleet niistä kiitollisia reissun jokaisena päivänä.

Partioaitan asiantuntijan vinkin ansiosta tajusimme ottaa matkaan myös kalustekoukkuja. Siis sellaisia, jotka saa ruuvattua helposti puiseen seinään. Olemme käyttäneet niitä kaikissa niissä huoneissa (lue: lähes jokaisessa Kaakkois-Aasian budjettihuoneista), joista koukkuja ei ole löytynyt. Kun pussukat ripustaa riippumaan niistä, ei tarvitse sen kummempaa vaatekaappia.

Miksi mukaan:

  • Rinkka on helppo pakata tiiviisti ja purkaa siististi.
  • Vaatteet pysyvät puhtaana.
  • Vaatteet saa pois lattialta paikkaan, josta niitä on helppo ottaa.
  • Vaatteet ovat suojassa ötököiltä. Bungalowien lattialla juoksentelee torakoita ja hämähäkkejä ja sängyn vierestä vaatteisiin saattaa hyppiä salamatkustajina viihtyviä lutikoita.
  • Pusseista on helppo löytää etsimänsä, kun koodaa vaatteet värien mukaan (ja koettaa muistaa, mikä väri tarkoitti mitäkin).

Silkkilakana

Olemme löytäneet lakanoistamme kuluneen reissun aikana seuraavia asioita: kaikenvärisiä karvoja, hiuspesäkkeitä, kuolleita ötököitä, eläviä ötököitä ja erittäin epäilyttäviä läikkiä. Budjettireissaajan on vain hyväksyttävä se tosiasia, että välillä sängystä löytyy jotakin pientä ekstraa.

Olemme nukkuneet silkkipussukoissamme joka kerta, kun sängyn siisteys on arveluttanut. Kerran Kuala Lumpurissa säästyimme bedbugien puremilta todennäköisesti juuri siksi, että nukuimme pusseissamme.

Meidän lakanapussukkamme ovat Partioaitan silkkiset versiot. Olemme olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Myös edullisempi puuvillainen vaihtoehto löytyy, mutta se on kuulemma huomattavasti painavampi ja tukahduttavan kuuma tropiikissa.

Miksi mukaan:

  • On täysin mahdollista, että majapaikkasi lakanoita ei vaihdeta. Omassa pussissa olet suojassa lialta ja ötököiltä.
  • Silkki tuntuu mukavan viileältä ihoa vasten helleolosuhteissakin, eikä kutita.
  • Uni tulee huomattavasti helpommin, kun tuntee olevansa turvassa pussukassaan.

Pitkälahkeiset löysät housut

Tropiikkiin tulee mieleen pakata vain shortseja ja hihattomia, mutta aidosti ja oikeasti olen käyttänyt eniten pitkiä löysiä housujani. Olen tuntenut oloni niissä kaikista mukavimmaksi ja ne ovat sopineet kaikkiin tilanteisiin. Myös Mikko sanoo, että on kaivannut sellaisia kevyestä materiaalista valmistettuja olohousuja.

Omat housuni ovat Gina Tricotin halvimmat mahdolliset ja ovat palvelleet hyvin, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa ainakin kahdet samanlaiset käyttöastetta ajatellen. Olisin valinnut ehkä laadukkaammasta materiaalista valmistetut yksilöt. Esimerkiksi pellava ei olisi ollut lainkaan huono vaihtoehto.

Miksi mukaan:

  • Suojaavat auringolta, hyönteisiltä ja lialta.
  • Ovat miellyttävät sekä helteessä että auringonlaskun jälkeen tai viileällä kelillä.
  • Sopivat kulttuuriin kuin kulttuuriin.
  • Ovat parhaat matkustaessa ja syödessä. Housuissa voi huoletta nukkua ja massu mahtuu niihin jättimäisen riisiannoksenkin jälkeen.
  • Näyttävät suhteellisen siisteiltä, mutta sopivan rennoilta. Käyvät niin rannalle, vaellusreissulle, kaupungilla hengailuun kuin bileiltaankin.

Hyvät ja monikäyttöiset kengät

Panosta yksiin laadukkakkaisiin ja monikäyttöisiin kenkiin. Todennäköisesti liikut paljon sandaaleissa, mutta aivan kaikkiin tarkoitukseen sandaalit eivät sovi. Esimerkiksi juoksulenkki, pitkä kävelymatka, patikointi tai siistimpi ravintola vaativat kunnolliset jalkineet.

Me saimme matkaan Partioaitan kautta popot, joiden hankkimista voimme suositella kaikille pitkän matkan reissaajille. Asolon Shiverit ovat nimittäin painonsa arvosta kultaa. Kengissä yhdistyvät juoksu- ja trekkijalkineiden parhaat ominaisuudet ja ne ovat toimineet loistavasti molemmissa tarkoituksissa. Lisäksi ne näyttävät tarpeeksi siisteiltä, että niillä pääsee sisään useimpiin hienompiinkin ravintoloihin.

Miksi mukaan:

  • Siistinnäköiset, eli olet salonkikelpoinen.
  • Hyvät kävellä.
  • Sopivat kuntosalille ja jopa juoksemiseen.
  • Hyvät maastossa.
  • Hengittävät ja mukavat myös tropiikissa.
  • Kelinkestävät ja mielellään edes osittain vedenpitävät.

 

Ekstravinkki! Ota mukaan villasukat. Niitä tarvitsee aina, jopa tropiikissa.

Raha ratkaisee

Budjettimatkaajan Thaimaa: 10 säästövinkkiä

keskiviikko, toukokuu 31, 2017

Isketään ensimmäisenä tiskiin fakta, jota meiltä on kysytty useammin kuin mitään muuta. Kerromme blogissa avoimesti, paljonko tämä koko hemmetin lysti tulee maksamaan.

Rahahan se on aina budjettireissaajan pienessä mielessä.

Emme ole voittaneet lotossa, eikä meillä ole upporikkaita vanhempia. Olemme säästäneet hiljakseen, mistään hirveästi tinkimättä.

Meillä on tällä hetkellä säästöjä piirun verran alle 20 000 euroa. Tuosta summasta maksamme kaiken matkalipuista majoitukseen, ruokaan ja muihin juokseviin kuluihin. Päiväbudjetti on siis noin 27 euroa per perä.

Siinä joutuu jo hieman miettimään, mihin pennosensa laittaa. Olemmekin oppineet vajaan kahden viikon aikana pihistelemään huolella.

Tämä postaus on tehty teitä varten, te ihanat pihtarit ja budjettiniilot. Keräsimme yhteen kymmenen oikeasti toimivaa säästövinkkiä, joiden avulla olemme eläneet alle 20 euron päiväbudjetilla.

 

1. Matkusta sesongin ulkopuolella.

Thaimaan sadekausi sijoittuu Suomen kesäkuukausille. On totta, että sademäärät ovat isoja, mutta todellisuudessa vettä tulee taivaalta yleensä vain muutaman tunnin ajan päivässä. Silloin, kun sataa, sataa hetken ajan kovaa.

Low seasonilla paratiisirannoista saa nauttia ylhäisessä yksinäisyydessään.

Low seasonin edut ovat huomattavia: majoitus on jopa puolet halvempaa, ravintoloiden, baarien ja basaarien hinnat huokeampia, paratiisirannat tyhjiä. Sesongin ulkopuolella pääsee helpommin näkemään, millaista aito thaimaalainen arki on.

Jos siis haluat välttää turistimassoissa vellomisen ja säästää roposiasi, vietä kesäloma Thaikuissa. Et tule katumaan.

 

2. Ota käyttöön Agodan sovellus.

Edullisimmat majapaikat löytyvät kokemuksemme mukaan Agodasta. Kannattaa rekisteröityä sivustolle ja ladata sovellus, jolloin hinnat ovat entistäkin halvempia.

Huomasimme myös, että hinnat yleensä laskevat, kun hotellin varaa Thaimaassa ollessa. Jos siis mahdollista, buukkaa majapaikka Suomesta käsin vain muutamaksi yöksi ja varaa hotelli pidemmälle ajalle vasta perille saavuttuasi.

Varsinkin low seasonilla majoitusta kannattaa käydä kyselemässä myös paikan päältä. Arkena tilaa löytyy taatusti ja hinta voi olla murto-osan sesonkihinnasta.

Säästöä voi tulla myös siitä, jos huoneen hintaan kuuluvat aamupala, juomavesi ja wifi. Jääkaappi on plussaa, koska kylmässä voi säilyttää esimerkiksi jogurtteja ja hedelmiä.

 

3. Opettele tinkimisen jalo taito.

Ruoasta ei yleensä tingitä, mutta kaikesta muusta kyllä. Taksit, tuktukit, vaate- ja krääsäkaupat ovat tinkijän unelma: niissä hinta laskee tinkiessä helposti puoleen ensin ehdotetusta.

Tinkimistä ei kannata pelätä. Vaikka kuskit ja kauppiaat saattavat esittää hetken loukkaantunutta, he eivät oikeasti pahoita mieltään.

Ajattele tinkimistä hauskana pelinä ja pidä pilke silmäkulmassa. Älä koskaan hermostu tai ole töykeä – se ei johda toivottuun lopputulokseen. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen hinnasta, voit hyvin myös hylätä tarjouksen ja lähteä etsimään parempaa. Homma ei ole niin vakavaa.

 

4. Suosi katukeittiöitä ja samoja ravintoloita kuin paikalliset.

Thaimaa on kulinaristin paratiisi. Käsittämättömän herkullinen ateria irtoaa ravintolasta 40-60 bahtilla, eli 1,5 eurolla. Katukeittiössä voi päästä vieläkin halvemmalla.

Turistikatujen varsilla olevat ilmastoidut ja länsimaisen näköiset ravintolat ovat luonnollisesti niitä kalleimpia. Meidän linjamme on, että emme maksa ateriasta 150 bahtia enempää. Emmekä ole joutuneet näkemään nälkää.

Katukeittiöiden meininki saattaa näyttää pohjoismaalaiseen hygieniakäsitykseen tottuneen silmään epäilyttävältä, mutta katukokit tietävät, mitä tekevät. Kun menet kojulle, jossa paikalliset ruokailevat, et voi erehtyä.

Kanaa vartaassa hehkuvilla hiilillä grillattuna. Hinta 10 bahtia, eli noin 25 senttiä. Kelepaa!

Vatsallasi saattaa kestää hetken tuttua thai-ruokaan, mutta se rauhoittuu kyllä. Viime Aasian reissullaan Mikko sai yhden ruokamyrkytyksen ja yhden ripulin. Toinen tuli patonkiparatiisi Subwaysta ja toinen Burgerkingistä. Enough said.

Useimmista katukeittiöistä löytyy englanninkielinen menu, mutta suosittelemme, että bongaat herkullisen näköisen annoksen, ja pyydät itsellesi samanlaisen. Et välttämättä tiedä, mitä saat, mutta todennäköisesti yllätyt positiivisesti. Teemme myöhemmin postauksen Thaimaan herkullisimmista katuruoka-annoksista.

Katukeittöt ovat oikea valinta myös herkkusuille. Marketin sipsi- ja karkkihyllyn sijaan kannattaa suunnata banaanipannukakkujen, mango & sticky rice -annoksen, kookosjäätelön ja hedelmäsmoothieiden luokse. Taivaallisen hyvää ja käsittämättömän halpaa.

Lisäsäästövinkkinä, että katukeittiössä ruokaillessa saa yleensä juoda omia juomia. Marketista ostettu vesi tai bisse tulee aina halvemmaksi.

 

5. Älä juo holtittomasti kaljaa.

Alkoholiin saa uppoamaan isoja summia niin koto-Suomessa kuin Thaimaassakin. Yksi olut maksaa ravintolassa enemmän kuin ateria, siis noin 65-80 bahtia. Kaupasta iso Chang-olut irtoaa noin 50 bahtilla. Saakelin kallista, sanoo pihtari!

Halvimmaksi tulisi hylätä viinanpiru kokonaan, mutta what’s the fun in that. Huiman suositus on paikallinen viski. Hong Thong -viski (0,35l) maksaa kaupassa vajaat 140 bahtia. Herkkua se ei ole, mutta yhdistettynä soodaveteen (muista lime tai sitruuna) tai perinteisesti Cokikseen, homma toimii. Samaa tulilientä lipittävät myös paikalliset ukot kokoontuessaan jokailtaisiin maailmanparannuspiireihinsä.

Huima testasi Hong Thongin Bangkokissa. Maku on melko puhutteleva, jopa karski.

Baarissa kannattaa tilata yksittäisen juoman sijaan porukalla jättimäinen beertower tai salaperäinen viina-bucket. Yhteisen ämpärin ympärillä kökkiessä porukkakin pysyy paremmin koossa. Pilli bucketiin ja bileet käyntiin.

 

6. Suosi toreja ja isoja marketteja.

Ravintolassa syöminen on Thaimaassa niin edullista, ettei varsinaisiin kokkaushommiin kannata ryhtyä. Hedelmät ovat superhyviä ja halpoja ja sopivat täydellisesti välipalaksi. Niitä saa valmiiksi kuorittuna ja paloiteltuna katukauppiailta, mutta tuoreimmat hedelmät löytyvät torilta. Osta 7 Elevenistä oma hedelmäveitsi ja napostele tuoreita mangoja aamupalaksi. Kyllä muuten toimii.

Vettä menee kuumuudessa paljon. Puolentoista litran vesipullo maksaa pikkumarketissa 13 bahtia, mutta sixpackin ostamalla homma tulee hieman halvemmaksi. Isompaa markettia (esimerkiksi BigC ja Tesco) emme ole vielä testanneet, mutta oletamme, että sekä vesi että ruoka ovat niissä edullisempia.

 

7. Älä haksahda kusetuksiin.

Kuten aina suosituissa matkakohteissa, myös Thaimaassa turren huijaaminen on oma taiteenlajinsa. Runsaasti tietoa erilaisista huijaustekniikoista löydät Wikitravel-sivustolta.

Kuvan tuktuk-kuski ei liity kusetuksiin. Hän oli oikein mukava setä, mutta kuva oli tunnelmaltaan sopivan synkkä aiheeseen.

Tässä eräs Bangkokissa kohtaamaamme suhteellisen nerokas (ja kuulemma yleinen) kusetus. Nimesimme huolella käsikirjoitetun näytelmän Kohde on suljettu -huijaukseksi.

Ensimmäisessä näytöksessä huijari hengaa lähellä suosittua turistikohdetta, meidän tapauksessamme Grand Palacea. Huijari kertoo nähtävyyden olevan poikkeuksellisesti suljettuna. Voi möks, mikä tuuri!

Mutta ei hätää, sillä huijarilla on paljon ehdotuksia muista näkemisen arvoisista paikoista. Eipä aikaakaan, kun hän kaivaa esille vihkosensa ja alkaa rustata kohteita ylös. Temppelit, marketit ja muut superhienot kohteet ovat harmillisen kaukana toisistaan, mutta huijari neuvoo ystävällisesti ottamaan tuktukin koko nähtävyyskierroksen ajaksi. Hiton halvalla, tietenkin.

Ja kas, samalla hetkellä, kuin jumalan armosta, kadulle kurvaa tuktuk. Jos turisti tarttuu syöttiin ja nousee tuktukin kyytiin, hän köyhtyy huomattavalla rahasummalla. Meidän tapauksessamme tuktuk-kierros floating marketille ja muutamalle läheiselle temppelille olisi tullut maksamaan 1 400 bahtia henkilöltä. Huhheijaa.

 

8. Suosi julkisia.

Varsinkin Bangkokissa julkinen liikenne toimii loistavasti. Keskustan alueella kannattaa napata Chao Phraya -joen varrelta venekyyti, joka kustantaa vain 15 bahtia henkilöltä. Vältät ruuhkat, pääset kätevästi useimpiin turistikohteisiin ja voit ihailla kaupunkia vesiltä käsin. Löydät aikataulut ja reitit osoitteesta www.chaophrayaexpressboat.com. Liput saa ostettua kätevästi veneestä.

Suosittelemme myös Bangkokin busseja, junia ja metroa. Käytimme kaikkia ja kaikki toimivat loistavasti. Erityisen positiivinen yllätys oli ilmastoitu paikallisbussi, jolla matkasimme MBK-centerille. Hinta oli noin kymmenen bahtia pakaraparilta.

Taksilla ja tuktukilla matkustaminen on tietty vaivattominta, mutta myös kalleinta. Muista tinkiä, niin et maksa itseäsi kipeäksi ja sovi hinta AINA ennakkoon.

 9. Suosi ilmaisia nähtävyyksiä.

Thaimaa on pullollaan toinen toistaan upeampia temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Suurin osa niistä on ilmaisia, mutta esimerkiksi Bangkokin Grand Palacesta saa pulittaa 500 bahtia. Grand Palace on toki näkemisen arvoinen, mutta jos rahat ovat tiukilla, kannattaa mieluummin suunnata ilmaisiin kohteisiin.

Huima maksoi pitkin hampain sisäänpääsyn Grand Palaceen. Vaan olihan ne kullitukset nähtävä omin silmin.

10. Valitse ottomaatti ja rahanvaihtopaikka huolella.

Thai-pankit veloittavat nostosta (nostosummasta riippumatta) yleensä 220 bahtia. Huhujen mukaan Citybankin automaatit ovat ilmaisia, mutta emme ole vielä ehtineet testata teoriaa.

Oma pankki veloittaa nostosta yleensä muutaman euron vakiosumman ja tietyn prosenttimäärän nostetusta summasta. Käytämme itse Revolut- ja N26 -nimisiä kansainvälisiä kortteja, joilla saa nostaa tietyn summan ilmaiseksi kuussa. Korteista tulossa lisää tarinaa myöhemmin.

Rahaa vaihtaessa kannattaa aina tsekata kurssi. Yleensä hotellien ja matkatoimistojen yhteydessä sijaitsevat paikat ovat epäedullisimpia. Tarkista valuutan kurssi netistä ja suuntaa pankkikonttoriin.

 

Armon kanssareissaajat ja intohimoiset säästöliekittäjät, jatkakaa listaa. Mitkä olette havainneet parhaiksi tavoiksi säästää Thaimaassa ja muualla Kaakkois-Aasiassa?