Kodittomat Kuala Lumpurissa

Sillan alla on hämärää. Betonisista rakenteista on valunut jotakin märkää, joka saa asfaltin kiiltämään. Haju on sietämätön. Sillan alta virtaava joki on väriltään ruskea ja täynnä miljoonakaupungin jätteitä ja ulosteita.

Märälle asfaltille levitetyn muovialustan päällä konttaa alle vuoden vanha vauva. Viemäriltä haiseva loukko sillan alla on ainoa koti, jonka hän on yhdeksän kuukautta kestäneen elämänsä aikana nähnyt. Hänen isänsä ja äitinsä muuttivat vuosi sitten Kuala Lumpuriin naapurisaari Borneolta työn perässä, mutta työtä ei lopulta löytynytkään. Koska rahaa kotiin palaamiseen tai asunnon vuokraamiseen ei ollut, perhe joutui kadulle.

Pariskunta ja heidän 9-kuukautinen vauvansa asuvat kyseisen sillan alla. He eivät halunneet tulla kuvatuiksi ja me luonnollisesti kunnioitimme heidän toivettaan.

Kohtalo on surullisen yleinen Malesian pääkaupungissa.

Kuala Lumpurin kiiltävien pilvenpiirtäjien varjoissa asuu yli 2000 koditonta. Kaupungin kodittomien määrä on kasvanut muutamassa vuodessa kuudesta sadasta kahteen tuhanteen. Päivisin kodittomia ei juuri näe, mutta hämärän tullen pankkien ja muiden julkisten rakennusten edustat täyttyvät pahvipalasen päällä makaavista ihmisistä.

Kodittomia ei voi olla huomaamatta Kuala Lumpurin keskustassa liikkuessaan. Näimme hostellihuoneemme ikkunasta, kuinka he levittivät pahvilaatikoista tehdyt makuualustansa pankin portaille ilta toisensa jälkeen. Suurin osa käpertyi maahan sikiöasentoon vähäinen maallinen omaisuutensa pään alle aseteltuna. Yksi miehistä imppasi liimaa muovipussista ja katseli ohi kulkevia turisteja silmät valuen.

Näky oli niin surullinen, että vatsaa väänsi.

Se, että saattoi itse sulkea huoneen oven ja käpertyä lämpimään sänkyyn, tuntui iljettävältä ja epäreilulta. Kumpikaan meistä ei saanut unta, kun ajatukset pyörivät kadulla makaavien ihmisten kohtaloissa. Miksi nuo ihmiset olivat joutuneet kodittomiksi? Ja ennen kaikkea, miksei kukaan auttanut heitä?

Näkymä hostellihuoneestamme oli lohduton.

Otimme yhteyttä mieheen, joka on omistanut koko elämänsä Kuala Lumpurin kodittomien auttamiselle.

Gary Liew, 29, perusti vuonna 2011 Streetfeeders-nimisen järjestön. Aluksi Streetfeeders oli vain Garyn ja hänen ystäviensä yhteinen juttu: he kerääntyivät kerran tai pari viikossa yhteen ja jakoivat kodittomille ruokaa. Järjestö on kasvanut parin vuoden aikana massiivisesti – mutta niin on myös kodittomien määrä.

– Kasvoin kodittomien parissa. Äitini teki vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, kun olin lapsi. 11-vuotiaana aloin auttaa itsekin siinä, missä pystyin. Keittiöhommat eivät olleet vahvuuteni, mutta ystävystyin nopeasti kodittomien kanssa, Gary kertoo.

Äiti istutti poikaansa vahvan auttamisen halun. Gary oli 21-vuotias, kun hän päätti lähteä Keniaan tekemään lähetystyötä. Hän ajatteli, että oli lähdettävä kauas löytääkseen hätää kärsiviä.

– Kun palasin puolen vuoden jälkeen Keniasta, näin kotikaupunkini kodittomien lohduttoman tilanteen uudella tavalla. Silloin tajusin, että minun on tehtävä kaikkeni auttaakseni kotimaani heikoimmassa asemassa olevia.

Gary Liew on auttanut Kuala Lumpurin kodittomia 11-vuotiaasta lähtien.

Gary ja hänen silloinen tyttöystävänsä perustivat Streetfeedersin.

– Kodittomien ruokkiminen ja auttaminen oli monen vuoden ajan minun ja ystäväporukkani salaisuus. Olen ammatiltani elokuvatuottaja ja tein sitä päivätyönäni. Useimpina iltoina suuntasin töiden jälkeen kaduille, koska en vain voinut pysyä poissa.

– Kodittomien auttamisesta ja heihin tutustumisesta tuli osa minua.

Streetfeedersin toiminta kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2014. Tuolloin Kuala Lumpurin kodittomista kirjoitettiin erityisen paljon mediassa, kiitos maan hallituksen erityisten ”siivoustoimenpiteiden”.

– Eräs ministereistämme halusi puhdistaa keskustan kodittomista. Niinpä hallitus kielsi vapaaehtoisvoimin toimineiden soppakeittiöiden toiminnan keskusta-alueella ajatellen, että ongelma yhtäkkiä katoaisi, Gary kertoo.

– Silloin tehtiin myös paljon ratsioita, joissa kodittomat lastattiin isoihin rekkoihin ja kuljetettiin kauas kaupungin ulkoreunoille. Heidät lukittiin yöksi putkaan ja potkaistiin aamulla ulos, jonka jälkeen he joutuivat kävelemään tunteja päästääkseen takaisin keskustaan. Toiminta oli kuvottavaa ja epäinhimillistä.

Monet malesialaiset ajattelivat hallituksen toiminnasta samoin ja halusivat tarjota apuaan kodittomien hyväksi. Streetfeedersiin liittyi satoja uusia vapaaehtoisia. Viime vuosina järjestön toiminta on levinnyt muihin Malesian suurkaupunkeihin ja jopa ulkomaille. Vapaaehtoisista ei ole enää pulaa.

– Nykyisin vapaaehtoisia on aina kymmeniä, joskus yli satakin. Tavoitamme jopa 600 koditonta yhden yön aikana.

Parin vuoden takaiset tapahtumat saivat Malesian pääministerin havahtumaan kodittomien tilanteeseen. Hän halusi ojentaa auttavan kätensä ja rakennutti yömajan Kuala Lumpurin kodittomille.

– Hieno ajatus sinänsä – ja tietenkin upeaa pr-näkyvyyttä pääministerille – mutta yömajaan mahtuu parisataa henkilöä. Se on vain murto-osa kodittomien määrästä.

Gary kierrätti meitä ydinkeskustan alueilla, jotka täyttyvät illan hämärtyessä kodittomista. Viralliset tahot haluavat ”puhdistaa” keskustan kodittomista.

Samat epäinhimilliset siivoustoimet ovat alkaneet uudelleen nyt, kun Kuala Lumpur järjestää elokuussa suuret SEA Games -urheilukisat. Kodittomat halutaan pois kisaturistien ja kansainvälisen median silmistä.

– Ratsioita tehdään joka viikko, mutta tällä kertaa niistä ei juurikaan kirjoiteta mediassa. Tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että ongelma ratkaistiin pari vuotta sitten, vaikka kodittomien määrä on vain kasvanut.

Ratsioiden lisäksi kodittomia sorretaan nyt huomaamattomammilla taktiikoilla.

– Päämoskeijan edessä yöpyy noin kaksisataa ihmistä. Nyt sinne on asennettu järjettömän kokoisia valonheittimiä, jotka ovat tehneet nukkumisesta mahdotonta. He ovat keksineet keinot, joilla kodittomat häädetään ilman kohua.

Myös soppakeittiöiden toiminta on jälleen tapetilla. Virkamiehet haluaisivat kieltää avunantamisen vedoten siihen, että ilmainen ruoka motivoi kodittomia pysymään kadulla. Gary ei voi käsittää tuota logiikkaa.

– Hallitus luulee, että me vain syötämme kodittomia kuin eläintarhan eläimiä. Meidän tavoitteemme on saada ihmiset pois kaduilta. Jututamme näitä ihmisiä ja tutustumme heihin, jotta voimme auttaa heitä löytämään töitä ja saamaan katon päänsä päälle, Gary sanoo vakavana.

– Kukaan ei halua olla koditon, sen voin luvata. Elämä kadulla on käsittämättömän rankkaa.

Gary tietää, mistä puhuu. Hän on asunut kadulla muutaman päivän ajan ymmärtääkseen vähän paremmin, millaista kodittomuus on.

– En ole koskaan tuntenut olevani niin yksin. En voinut pyytää apua keneltäkään, en saada turvaa. Se oli järkyttävä kokemus.

Gary kertoo, että kadulla uhkana ovat paitsi rikolliset ja taudit, myös sää.

– Parin päivän sateen vielä kestää, mutta monsuunikaudella olosuhteet muuttuvat karmiviksi. Kadut tulvivat ja sairaudet leviävät. Sairastaminen oman sängyn pohjallakin on kamalaa, mutta mieti, millaista se on kadulla.

Sillan alla asuvan perheen kaikki tavarat paloivat kesäkuussa. Gary epäilee tuhopolttoa. Samaa mieltä oli ilmeisesti myös graffittitaiteilija, joka maalasi kyseisen teoksen pian tapaturman jälkeen.

Kodittomiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Moni ajattelee, että kodittomat ovat laiskoja juoppoja ja narkkareita, jotka ansaitsevat kohtalonsa.

– Toivon, että nämä ihmiset lähtisivät mukaani ja tulisivat tapaamaan kodittomia. He ymmärtäisivät, että kodittomat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Heillä on unelmia ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Myös heillä on perhe, joka merkitsee heille enemmän kuin mikään muu.

Garyn mukaan alkoholi- ja huumeongelmaiset muodostavat häviävän pienen osan Kuala Lumpurin kodittomista. Useimmat ovat päätyneet kadulle taloudellisten ongelmien takia.

– Monet tulevat maaseudulta isoon kaupunkiin töiden perässä, mutta joutuvat pettymään. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä huono, Gary kertoo.

Jotkut kodittomista käyvät töissä, mutta heidän palkkansa on niin matala, ettei vuokraan ja työmatkakuluihin ole varaa. Siksi he yöpyvät kadulla, lähellä työpaikkaa.

– Moni lähettää kaikki liikenevät rahansa kotiin perheelleen. Perhe ei välttämättä tiedä tilanteen lohduttomuutta, sillä kodittomuus voi olla suuri häpeä.

Kivipenkki, jolla Gary istuu, on kymmenien kodittomien nukkumapaikka.

Gary toivoo, että muutaman vuoden kuluttua Streetfeedersia ei enää olisi olemassa. Ettei sille olisi enää tarvetta.

– En anna sen lannistaa, että kodittomien määrä on kasvanut. Olen kuitenkin päättänyt ajatella positiivisesti: kun autamme ihmisiä yksi kerrallaan, lopulta saamme kaikki pois kadulta.

Eniten Garya harmittaa maan johdon suhtautuminen kodittomuuteen. Mahdollisuuksia ja rahaa ongelman ratkaisemiseen olisi, mutta heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen ei tunnu kiinnostavan hallitusta – tai ketään muutakaan.

– Malesiassa on länsimainen infrastruktuuri, mutta kehitysmaamentaliteetti. Täällä ajatellaan, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan. Ja jos ei pärjää, se on ihmisen oma ongelma, Gary sanoo vakavana.

– Olen sitä mieltä, että kodittomuus on meidän jokaisen ongelma. Ei vain hallituksen, ei vain kodittomien, vaan myös sinun ja minun.

Gary myöntää, että positiivisesta asennoitumisesta huolimatta työ käy välillä raskaaksi. Hän on opetellut suhtautumaan asioihin neutraalisti, mutta toisinaan ihmisten kohtalot menevät ihon alle. Nyt tieto siitä, että pieni vauva nukkuu yönsä saastan keskellä sillan alla, on valvottanut Garya.

– Aina, kun jätejoen vesi nousee, perhe joutuu pelastamaan nopeasti kaikki tavaransa ja kiipeämään sillan rakenteisiin vedenpintaa pakoon. Miettikää, millaista se on pienen vauvan kanssa.

Onnistumiset saavat Garyn kuitenkin jatkamaan rankkaa työtä.

– Se, kun joku pitkään kadulla asunut saa viimein avaimet ikiomaan asuntoonsa, tuntuu uskomattoman hienolta. Tieto siitä, että hän pystyy sulkemaan oven takanaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi ensi kertaa vuosiin, riittää antamaan minulle motivaatiota.

Streetfeedersin filosofian ytimessä on se, että jokainen voi auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Jos vain haluaa.

– Be your own hero, ole oman elämäsi supersankari. Sinä voit muuttaa toisen ihmisen elämän paremmaksi.

Yksi sankaritarina toteutui, kun vauva vanhempineen sai Garyn ja lukuisten lahjoittajien avulla asunnon Kuala Lumpurista. Pieni lapsi sai ensimmäisen kotinsa, jossa ei tarvitse kiivetä pakoon tulvavettä.

Be your own hero.

Maailma tarvitsee enemmän Garyn kaltaisia supersankareita. Myös me koetamme kaivaa sisäiset supervoimamme esiin syyskuussa, kun palaamme Kuala Lumpuriin. Silloin liitymme Streetfeedersien vapaaehtoisten joukkoon ja autamme kaupungin kodittomia.

Myös sinä voit auttaa. Ota yhteyttä Garyyn ja kysy, mitä voit tehdä. Yhteystiedot löydät Streetfeedersin kotisivuilta osoitteesta www.streetfeeders.com.

– Kaupungin näkee eri tavalla, kun sitä tarkastelee kodittomien näkökulmasta. Se on tismalleen sama paikka, mutta kokonaan eri maailma.