Browsing Category

Yleinen

Malla Yleinen

Halveksin juuriani, halveksin itseäni

sunnuntai, maaliskuu 11, 2018

Muistan elävästi sen hetken, kun muutin pois kotikaupungistani Varkaudesta. Olin niin helvetin ylpeä ja onnellinen siitä, että pääsin vihdoin pois.

Kuinka paljon olenkaan haukkunut kotiani. Kuinka monta kertaa olenkaan naurattanut ystäviäni kertomalla, kuinka paska kaupunki Varkaus on. Olen päivitellyt paperitehtaan sulkeutumista, työttömyyttä, alkoholisteja, konkurssiin ajautuneita liikkeitä, hiljaisia katuja, baarien tyhjyyttä ja olematonta ravintolatarjontaa. Olen ajatellut, että sinne jääneet ihmiset ovat jämähtäneitä.

Olen ollut mestari keskittymään siihen, mikä kotikaupungissani mättää.

Vasta viime vuosina olen alkanut tajuta, kuinka idiootti olen ollut.

Osansa on ollut varmasti sillä, että perheemme hankki mökin aivan Varkauden kupeesta. Veri on vetänyt noihin maisemiin yhä useammin. Mökillä, luonnon ja perheen ympäröimänä, olen ollut onnellisempi kuin vuosiin. Samalla olen alkanut nähdä myös Varkauden uudessa valossa.

Nyt reissussa olen alkanut arvostaa kotikaupunkiani yhä enemmän. On tullut selväksi, että ympäristö, jossa olen kasvanut, on tehnyt minusta minut. Kun olen halveksinut juuriani, olen halveksinut itseäni.

Varkaus, sanottakoon se nyt julkisesti: minulle tulet aina olemaan yksi maailman parhaista paikoista.

Loputon luonto, puhtaat metsät ja järvet, hyvin hoidetut puistot, sydämelliset savolaiset, turvalliset tiet ja naapurustot, kulttuurin tekijät, ihmisten yritteliäisyys ja kekseliäisyys ja asioiden yksinkertaisuus – niitä arvostan joka päivä enemmän.

En usko, että palaan varkautelaiseksi aivan heti (tai ehkä koskaan), mutta en aio enää koskaan halveerata paikkaa, josta tulen. Sen sijaan aion aina puhua kodistani sillä ylpeydellä, jonka se ansaitsee.

Varkautelaiset, katsokaa ympärillenne. Kotikaupungissanne on kauneutta, jota on ehkä vaikea nähdä läheltä. Mutta näin toiselta puolelta maailmaa Varkaus näyttäytyy paratiisina, jota ikävöin suuresti.

Toimikoon tämä siis muistutuksena itselleni: älä koskaan unohda, mistä tulet. Se tulee aina määrittämään sitä, kuka olet, mitä teet ja minne olet menossa.

Ilman juuria et ole mitään.

Indonesia Matkalla Yleinen

Demoninen paratiisisaari Nusa Penida

keskiviikko, lokakuu 25, 2017

Nyt korvat auki sinä, joka vihaat Balia tai olet vältellyt saarta turistilaumojen takia. Sinulle on olemassa paikka, joka sijaitsee aivan Balin kainalossa, mutta on täysin eri maailmasta. Se on aito paratiisi.

On aidosti uskomatonta, että massat eivät ole vielä löytäneet Nusa Penidan valkoisia hiekkarantoja, turkoosina hohtavaa merta ja käsittämättömiä näköaloja. Käynnissä olleiden bungalow-rakennustyömaiden perusteella ennustamme, että tilanne tulee muuttumaan nopeasti. Mene siis nyt – ennen kuin on liian myöhäistä.

Huiman demoninen leijailu. Taustalla näkyy ärhentelemään ryhtynyt Agung-tulivuori. Liekö pahojen henkien tekosia?

Lauttamatka Balilta Penidalle kestää vain puolitoista tuntia, mutta jo satamaan saapuessa tuntuu kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Ei turisteja, ei matkamuistokojuja, ei hälinää. Tulijan ottavat vastaan vain turkoosina kimmeltävä meri ja jylhinä kohoavat viidakkoiset vuoret.

Penidalle pääsee sekä Sanurista turistiveneillä (13 euroa ja matkankesto noin tunti) että satamakaupunki Padang Baista autolautalla (2,5 euroa ja noin kaksi tuntia). Arvannette, kummanko vaihtoehdon Huima valitsi. Vinkkinä vielä, että autolautalle saa mukaan oman skootterin kolmen euron lisämaksulla. Meillä ei ollut mukana alkuperäistä rekisteriotetta, pelkästään kopio siitä, joten jouduimme jättämään räpättimen rantaan. Penidalta saa onneksi vuokrattua skoottereita kohtuulliseen hintaan.

Hitaat ihmiset hitaalla lautalla.

Satamakylä Sampalanista löytyy muutamia majoitusvaihtoehtoja, mutta maisemat ovat hienompia hieman kauempana. Huima suosittelee ottamaan välittömästi alle skootterin ja matkaamaan itärannikkoa Ped-nimisen kylän suuntaan. Itse majoituimme Banana Guesthousen bungalowissa, jonka partsilta avautuivat mielettömät näkymät merelle. Varasimme paikan Agodasta ja se kustansi 20 euroa yöltä. Parempiakin majapaikkoja varmasti löytyy, kun jaksaa etsiä.

Mikko ja saaren miehekkäin skootteri.

Penidalla on mielenkiintoinen ja jokseenkin kuumottava historia. 1500-luvulla balilaiset uskoivat, että Nusa Penida oli pahojen henkien ja mustan magian vallassa. Saarta hallitsi pelätty I Macaling -niminen demoni, jonka uskottiin lähettävän sairauksia ja muita vitsauksia Balille. Kun Balia kohtasi useampi vastoinkäyminen, kuningas päätteli suuressa viisaudessaan, että kyse oli Penidan demonista, joka oli saanut liikaa valtaa. Niinpä hän lähetti pappeja Nusa Penidalle tekemään pyhiä toimituksia ja palauttamaan hyvän ja pahan tasapainon. I Macalingin he vangitsivat temppeliin, joka on paikallaan yhä edelleen.

Penida ei puhdistuksista huolimatta tullut kovinkaan suosituksi balilaisten silmissä. Niinpä siitä tehtiin 1700-luvulla vankiensijoituspaikka. Uskotaan, että monet saaren nykyisistä asukkaista ovat vankien jälkeläisiä.

Ehkä ne demonit saivat sittenkin Huiman valtaansa…

Liekö tummanpuhuva historia syynä siihen, miksi Nusa Penida on jäänyt kehityksessä vuosikymmeniä Balin ja Lembonganin taakse. Huima ei yrityksistä huolimatta löytänyt merkkejä demoneista tai mustasta magiasta, mutta demonihan on edelleen vangittuna pieneen temppeliinsä. Ties mitä tapahtuisi, jos se pääsisi takaisin valtaan… Ehkä jotakin samankaltaista kuin Ameriikan luvatussa maassa.

Söimme ensimmäisenä iltana Gallery-nimisessä ravintolassa, jonka omistaa britti Mike. Hän saapui Nusa Penidalle seitsemän vuotta sitten ja oli yksi ensimmäisistä saarella säännöllisesti vierailleista länkkäreistä .

– Seitsemän vuotta sitten täällä ei ollut lainkaan turismia. Ei ravintoloita, ei majapaikkoja. Kaikkien teiden varret olivat täynnä merilevää, jota paikalliset kasvattivat ja kuivasivat auringossa.

Miken pitämä Gallery-ravintola on käymisen arvoinen. Ruoka on hyvää ja mestassa myydään paikallisten tekemää taidetta ja käsitöitä.

Mike kertio, että muutama vuosi sitten merilevän kasvattamisesta tuli mahdotonta, kun merenpinta nousi yllättäen (jälleen kerran loistava osoitus siitä, että ilmastonmuutos on pelkkä myytti). Monet paikalliset jäivät ilman elantoa. Sen jälkeen saaren asukkaiden on ollut pakko keksiä muita tulonlähteitä ja se on osittain kiihdyttänyt turismin nousua.

– Viimeisen kahden vuoden aikana kehitys on ollut nopeaa. Saaren teitä on päällystetty uudelleen ja tänne on rakennettu useita bungalow-kyliä ja muutamia hotellejakin.

Living the slow life. Parasta on pysähtyä pienten kylien warungeihin hörppäämään tsumpit ja seuraamaan verkkaista elämänmenoa.

Myös Mike ennustaa, että turismin määrä Penidalla tulee vain kasvamaan. Hän toivoo, että saari pysyisi siitä huolimatta rauhaa ja luontoa rakastavien paratiisina. Ainakin toistaiseksi elämä saarella pyörii paikallisten, ei turistien, ehdoilla. Sopii siis savolaisille puskajusseille.

Saaren saa parhaiten haltuun skootterilla. Penidan tiet ovat hyväkuntoisia muutoin, paitsi länsirannalla sijaitseville Angel’s Billabongille ja Broken Beachille suunnatessa. Uskomme kuitenkin, että nuokin tiet tullaan päällystämään uudelleen pikapuoliin. Japanilaisia turisteja kärrättiin jo nyt paikalle nelivetoautoilla.

The baddest ass of the island.

Saaren kiertää skootterin selässä päivässä, mutta parasta on varata kierrokselle muutama päivä, jotta maisemista ehtii nauttia kunnolla. Edullista bungalow-majoitusta ja majataloja löytyy ympäri saarta. Näin mekin olisimme tehneet, jos emme olisi jo varanneet Banana Bungalowsista majoitusta koko reissulle. Me vietimme Penidalla kolme päivää, joka oli auttamattoman lyhyt aika. Ole sinä viisaampi!

Itärannikolla asuvat saaren viimeiset merileväviljelijät, joten siellä pääsee näkemään, millaista elämä Nusa Penidalla oli vain muutamia vuosia sitten. Idästä löytyy myös valtavaan luolaan rakennettu hindutemppeli Giri Putri, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kun matkaa jatkaa, tie kääntyy kohti saaren keskiosaa ja nousee mutkitellen vuorten päälle. Maisemat ovat mielettömiä.

Temppeliluolassa hindukasteen mystisissä jälkimainingeissa.

Tie kieputtelee vuorten lomassa ja halkoo monia pieniä kyliä, joissa paikalliset elävät edelleen maanviljelyksestä. Kylien lapset vilkuttavat innokkaasti ja juoksentelevat skootterin perässä. Kaikesta huomaa, että Penidalla turistit eivät ole vielä jokapäiväinen näky. Kyliin kannattaa ehdottomasti pysähtyä kahville, lounaalle tai vaikkapa pelaamaan lentistä kylän lasten kanssa, kuten allekirjoittanut. Paikalliset ovat erittäin mukavaa porukkaa, vaikka englantia on turha odottaa kuulevansa. Leveällä hymyllä ja kohteliaalla käytöksellä pääsee pitkälle.

Kylien lapset olivat mahtavinta hetkeen. Sen energian kun voisi purkittaa.

Etelän rantaviiva on täynnä toinen toistaan huikeampia näköalapaikkoja. Nusa Penidan kalliot kohoavat merenpinnasta yli sadan metrin korkeuteen. Aivan rantaviivan tuntumassa sijaitsee Seganing-niminen vesiputous, jolla emme valitettavasti ehtineet käydä. Perkeleen kireä aikataulu, never again.

Etelästä löytyy myös viimeinen palanen Nusa Penidan alkuperäistä sademetsää, joka oli Huiman ehdoton lemppari. Tembeling-niminen ikivanha metsä ja korkeiden kallioiden suojassa oleva samanniminen ranta ovat kuin suoraan satukirjasta. Sademetsän läpi kulkee pieni polku, mutta maisemista saa enemmän irti, kun skootterin jättää päätien varteen ja kävelee rantaa kohti. Lopuksi matkan rasitukset voi puhdistaa iholtaan rantaan muodostuneessa peilikirkkaassa luonnonaltaassa. Huiman jäsenet eivät uskaltautuneet altaaseen, sillä meidät valtasi ääretön loiskammo. ”Jotain persmatoja sieltä kuitenkin saa”, taisi kuulua perustelu.

Sademetsän takaa paljastuu järjettömän upea ranta. Me olimme ainoita paikalla, enkä usko, että rannalla joutuu lähitulevaisuudessakaan väistelemään selfietikkuja.

Saaren tunnetuimmat nähtävyydet löytyvät lounaasta. Yli satametrinen kallionkieleke Kelingking Beach tarjoaa Nusa Penidan huikeimmat puitteet auringonlaskun seuraamiselle. Angel’s Billabong ja Broken Beach ovat suosituimmat kohteet, minkä huomaa selfietikkujen määrästä. Luonnon muodostama ääretönallas ja romahtanut jättimäinen luola ovat silti ehdottomasti näkemisen arvoisia – oli sitten selfietikkuja tai ei.

Maisemat ovat pohjois-savolaisittain sanottuna murakoita.

Saaren suosituin ranta on idässä sijaitseva suojaisa Crystal Bay, mutta sielläkään ei ole ihmisiä ruuhkaksi asti. Rannalta pääsee snorklaamaan suoraan elämää kuhisevalle koralliriutalle. Nusa Penida on tunnettu paholaisrauskuistaan, mutta meren leppoisia jättiläisiä nähdäkseen snorklaajan tai sukeltajan pitää ottaa venekyyti Manta Bay -lahdelle. Huimalla oli suunnitelma toteuttaa mantasnorklaus, mutta uni vei voiton. Ei olisi pitänyt nauttia useita huurteisen kylmiä Bintangeja riippumatossa kellien ja merta tuijotellen. Nääh, oli se sen arvoista.

Kylänraitti ja hauska sattumus. Edellä menee äiti, takana poika ja taaimmaisena isoäiti. Poika käveli mummonsa kanssa, mutta meidät nähdessään mummo alkoi tanssia ja höpsötellä kameran edessä. Poikaa alkoi nolottaa ja hän kiihdytti nopeasti askeleitaan. Mummo vaan nauroi ja jatkoi kulkuaan luuta kädessä tanssien.

Nusa Penida on edelleen villi, vapaa ja kesyttämätön. Se on seikkailijan ja luontoa rakastavan rentoilijan paikka. Meille se oli taivas Balin ruuhkiin verrattuna.

Meillä on suunnitelmana palata Penidalle ja nauttia saaresta ainakin pari viikkoa. Sekään ei todennäköisesti riitä mihinkään. Kuten Mike asian totesi, monet tulevat saarelle pariksi päiväksi, mutta jäävät kuukausiksi. Mies itse rakastui Penidaan niin pahanpäiväisesti, että jäi sinne pysyvästi. Huima ymmärtää sataprosenttisesti tuon päätöksen.

Nusa Penida on yksinkertaisesti helevetin hieno paikka.

Huima on kuin Nusa Penida: villi, vapaa ja selfietikuton.

Huiman hehkutukset

SYÖ: Gallery, Jungle Warung ja Penida Minang Beach

JUO: Penida Coladassa on kuulemma hyviä drinkkejä, mutta ne olivat liian kalliita meille. Mene kyläkauppaan ja osta kylmää Bintangia. Toimii.

YÖVY: Meidän majapaikkamme suurin plussa oli näköala, mutta muutoin mesta oli vähän kaukana kaikesta. Tsekkaa Agoda tai mene yksinkertaisesti paikanpäälle ja kysele suosituksia.

NÄE: Ehdottomasti Tembeling Forest, luonnon ääretönallas Angel’s Billabong ja romahtanut luola Broken Beach, auringonlasku Kelingking Beachilla (varaa mukaan hyvät kengät, jotta pystyt kävelemään alas jyrkkää, rannalle johtavaa polkua).

Merenelävät grillataan Jungle Warungissa kuivaneilla kookospähkinän kuorilla. Ruoka oli namiskuukkelia ja edullista.

Malla Yleinen

Hyvät ja huonot naiset – kenestä tulee huora?

maanantai, heinäkuu 17, 2017

Jouduimme reissun alussa epämukavaan tilanteeseen.

Istuimme bangkokilaisessa baarissa katsomassa Suomen jääkiekkopeliä, kun seuraamme liittyi noin kuusikymppinen suomalaismies. Hän kertoi tulleensa Thaimaahan tapaamaan tyttöystäväänsä, yli puolet häntä nuorempaa laolaista naista. He olivat tavanneet kaksi vuotta aiemmin Pattayalla tyttöbaarissa ja alkaneet ”seurustella”.

– Minähän se kaiken maksan, mies kertoi häpeilemättömästi ja selitti, kuinka kustantaa naisen ja tämän koko perheen elämisen Laosissa.

Kolmannen erän loppupuolella parikymppinen tyttöystävä ilmestyi baariin. Katsoin, kuinka kuvankaunis tyttö istui humaltuneen äijän viereen ja yritti hymyillä. Myös minä väänsin kasvoilleni pakotetun hymyn ja mietin, miltä tilanne mahtoi tytöstä tuntua. Häpesikö hän vai tunsiko sittenkin ylpeyttä?

Mies vetäisi naisen kainaloonsa, suuteli tätä suulle ja iski naiselle sitten rahaa kouraan.

– Get me beer! hän komensi.

Nainen näytti aluksi vastustelevan, mutta nousi sitten hitaasti ja teki työtä käskettyä. Mies kääntyi Mikkoon päin ja totesi naureskellen:

– Näin se homma toimii.

Menin kuvotuksesta kananlihalle.

Lady in red. Punaisiin pukeutunut musliminainen ei liity millään tavalla prostituutioon, mutta kuvassa on aiheeseen sopivaa symboliikkaa.

Tuon illan jälkeen olemme Mikon kanssa keskustelleet aiheesta useaan otteeseen. Olemme miettineet tilanteen etiikkaa. Onko se oikein vai väärin? Onko siinä yhtään häviäjää?

Naisen ei tarvitse enää myydä itseään. Hänen lapsensa on päässyt kouluun. Nainen, lapsi ja naisen äiti asuvat uudessa talossa, jossa tulvavesi ei valu ovesta maalattialle. Järjestelyn ansiosta kokonainen perhe on noussut absoluuttisesta köyhyydestä ja yksi lapsi saanut mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen. Mies sen sijaan saa naiselta kaipaamaansa hellyyttä ja läheisyyttä, vaikkakin vain muutaman viikon ajan vuodessa.

Olen ennen tuominnut jyrkästi kaiken prostituutioon liittyvän, seksiturismin eritoten, mutta oikeassa elämässä asiat eivät aina ole mustavalkoisia.

 

Sain lisää ajateltavaa, kun Balin talon emäntä antoi minulle luettavaksi kirjan nimeltä Sex Slaves – The trafficking of women in Asia. Teos kertoo naisen asemasta, ihmiskaupasta ja prostituutiosta Aasiassa ja on harvinaisen rankkaa luettavaa. Naisten kohtalot ovat järkyttäviä.

Kirjassa todetaan, että lähes kaikki itseään myyvät naiset tekevät sitä siksi, ettei heillä ole muita vaihtoehtoja. Nämä naiset – tai pikemminkin tytöt – ovat köyhistä maista, köyhimpien kylien köyhimmistä perheistä. Heille huoraamisessa on kyse on hengissä pysymisestä, epätoivosta.

Suurin osa tytöistä päätyy bordelliin 13–15 -vuotiaana. Monet tytöistä houkutellaan vieraaseen maahan tyhjillä lupauksilla työpaikasta tai avioliitosta. Perillä odottaa sänky bordellissa ja viidentoista asiakkaan päivätahti. Ei ole harvinaista, että nälkää näkevät vanhemmat myyvät tyttäriään bordelleihin saadakseen muulle perheelle ruokaa. Tai että tytön on pakko lähteä kotoa, kun vanhemmat eroavat ja uusi äitipuoli ei halua elättää miehensä lasta.

Kaikista epäreiluimmalta tuntuu, että raiskauksen uhriksi joutuminen on yksi yleisistä tavoista päätyä huoraksi. Monissa aasialaismaissa ajatellaan, että jos naisen neitsyys viedään avioliiton ulkopuolella, hänestä tulee epäpuhdas ja siten epäsopiva avioliittoon. Raiskattu nainen on yhteiskunnan hylkiö, jonka ainoa mahdollisuus on myydä itseään.

Kirjan luettuani mietin yhä, onko hyvä juttu vai täydellisen väärin, että suomalaismies ostaa seksiä laolaiselta tytöltä, tykästyy tähän ja alkaa sitten elättää tyttöä ja hänen perhettään? Onko mies pelastanut yhden naisen vielä pahemmalta kohtalolta vai mahdollistanut toiminnallaan kuvottavan järjestelmän olemassaolon?

En osaa edelleenkään vastata. Mutta niin hullulta kuin se tuntuukin, laolaisen naisen kohtalo tuntuu armolliselta verrattuna niihin, joista kirjassa kerrottiin.

Tunnen yhä suurempaa voimattomuutta nyt, kun tajuan, etteivät suurin ongelma ole kyseinen suomalaismies tai muut hänen kaltaisensa. Ihmiskauppa ja prostituutio ovat seurausta naista alistavista kulttuureista, joka hallitsevat edelleen suurta osaa maailmaa, mukaan lukien Aasiaa. Kulttuuriin istutettua naisvihaa on huomattavasti vaikeampaa kitkeä kuin seksiturismia.

Suuressa osassa maailmaa ei tarvitse kuin syntyä naiseksi ja on jo hävinnyt pelin. Siinä maailmassa on lottovoitto, jos nainen voi myydä itseään baarissa rottia kuhisevan bordellin sijaan. Siinä maailmassa nainen on onnekas, jos aviomies ei myy häntä parittajalle. Siinä maailmassa naisella on käynyt satumainen tuuri, jos kuusikymppinen suomalaisukko kourii häntä ja käskee hakemaan kaljaa.

Ja mikä erottaa meidät suomalaisnaiset tuosta maailmasta? Silkka tuuri.

Hyppää pois Yleinen

Kuka pelkää paloittelusurmaajaa?

sunnuntai, heinäkuu 9, 2017

Aloitin 18-vuotiaana työt puhelinmyyjänä. Samoihin aikoihin olin menettää uskoni yhteiskuntaan ja ihmisiin. Oli tavallista, että yhden työvuoron aikana sai kuulla haistattelua, perverssejä ehdotuksia ja tappouhkauksia.

Onneksi puoli vuotta huorittelua ei riittänyt täysin tuhoamaan romanttista mielikuvaani ympäröivästä kauniista maailmasta ja empaattisesta ihmiskunnasta. Kiitos hyvän kasvatuksen ja terveen itsetunnon. Suurin osa porukasta on varmasti täyspäistä ja mukavaa, ajattelin muuttaessani parikymppisenä kotoa Tampereelle. Ja olin oikeassa.

Todellinen testi ihmisluottamukselle oli reppureissu Meksikoon vuonna 2010. Jos olisin uskonut pelottelijoita ja nettifoorumeita, minun olisi pitänyt blondina naisena liikkua aina miespuolisen ystäväni käsikynkässä, ainoastaan valoisan aikaan ja vain turistialueilla. Muutoin päätyisin meksikolaiselle kaatopaikalle heroiinilla huumattuna, raiskattuna ja paloiteltuna. ”Äläkä sitten juttele paikallisille miehille”, eräs tuttuni ohjeisti ennen lähtöä.

Ensimmäisen kerran uhmasin käskyä jo lentokoneessa. Nuorimies, Aldrin nimeltään, kutsui meidät lopulta kotiinsa Monterreyhin. Surullista kyllä, paloittelumielikuva palasi hetkeksi päähäni, kun hän esitti kutsun, mutta luotin kuitenkin vaistoihini ja vastasin myöntävästi.

Kokemuksesta tuli yksi elämäni parhaista ja ikimuistoisimmista. En ollut koskaan kohdannut sellaista vieraanvaraisuutta ja hyväntahtoisuutta.

Meksikossa pelot paloittelusta ja muista mahdollisista hirveyksistä alkoivat haihtua. Sen jälkeen olen tavannut reissuillani mahtavia tyyppejä ja päässyt kokemaan uskomattomia juttuja juuri siksi, että olen uskaltanut sanoa kyllä.

Kaikkeen ei tietenkään pidä myöntyä. Olen oppinut luottamaan reissulla niin kutsuttuun perstuntumaan: jos tilanne tuntuu oudolta tai ahdistavalta, pyrin pääsemään siitä pois mahdollisimman nopeasti.

Tarkoitan sitä, että mahdollisuuksia ei kannata jättää väliin vain siksi, että opaskirjassa sanotaan niin. Maailma on pullollaan mielettömän ihania ja aidosti hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka haluavat tutustua uusiin tyyppeihin ja jakaa asioita kulttuuristaan, maastaan ja itsestään. Heitä ei koskaan tapaa, jos lilluu vain hotellinsa uima-altaalla peläten paloittelusurmaa.

Sain tästä kaikesta muistutuksen taas eilen.

Olimme Melakan aamutorilla nauttimassa kahvia, kun malesialainen pariskunta istui samaan pöytään. Aloimme jutella maailmanmenosta, kuten torikahveilla yleensä tehdään. Puolen tunnin keskustelun jälkeen herra Chong ja rouva Lim ehdottivat, että lähtisimme pienelle kiertoajelulle kaupungin ympäri, heidän autollaan tietenkin.

Parin tunnin aikana kävimme katsomassa Melakan merenrantaa, lähiöitä ja teollisuusalueita. Samalla keskustelimme suomalaisesta ja malesialaisesta kulttuurista, ruoasta, töistä, perheistämme, matkustamisesta, intohimoista, rakkaudesta ja elämästä. Pysähdyimme lounaalle, josta me emme saaneet maksaa ringin ringiä. ”You are our guests”, kuului perustelu.

Tapaamisen lopuksi Chong ja Lim ajoivat meidät majapaikkamme eteen. Lim antoi numeronsa ja kehotti soittamaan, jos tarvitsisimme kyydin bussiasemalle. Sitten hän osti meille pari pulloa soijamaitoa evääksi bussimatkalle. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja halasimme. ”Kunpa olisimme tavanneet aiemmin, niin olisitte voineet tulla käymään meillä ja olisimme voineet näyttää teille enemmän kaupunkia ja lempiravintoloitamme”, Lim sanoi erotessamme. ”Toivottavasti tulette uudestaan.”

Upeita tyyppejä löytää kaikkialta maailmasta, kunhan uskaltaa olla avoin heidän tapaamiselleen. Pitää luottaa omiin vaistoihinsa ja ihmisten hyvyyteen. Raiskaaja-paloittelusurmaajiakin elää tällä pallolla, mutta sellaiseen törmääminen on kuin negatiivinen lottovoitto. Ei kovin todennäköistä.

Pidetään siis silmät ja sydän auki, ystävät. Ettei onni kulje ohi.

Matkalla Thaimaa Yleinen

Prachuap Khiri Khan – pala kauneinta Thaimaata

sunnuntai, kesäkuu 25, 2017

Minne mennä Thaimaassa, jos haluaa paratiisirannalle, mutta ei keskelle turistirysää? Jopa nähdä palasen aitoa thaimaalaista elämänmenoa? Samaa pähkäilimme me.

Päädyin kysymään asiaa eräässä Facebook-ryhmässä ja sain kuulla sitä kautta ensimmäistä kertaa Prachuap Khiri Khan -nimisestä pikkukaupungista ja upeasta Ao Manaon rannasta Thaimaan itärannikolla. Pikaisen googlettelun jälkeen päädyimme varaamaan bussiliput Bangkokista Prachuapiin.

Mikäpäs ilmastoidussa bussissa reissatessa. Kyyti kustansi vain 200 bahtia kankkuparilta.

Bussimatka Bangkokin eteläiseltä bussiasemalta Prachuapiin kesti vain leppoisat neljä tuntia. Bussi jätti meidät rinkkoinemme valtatien viereen, josta matkaa keskustaan oli vielä nelisen kilometriä. Tien vieressä tepasteli kaksi kukkoa ja hieman kauempana kaksi miestä nojailemassa skoottereihinsa.

Miehet väläyttivät harvahampaiset hymynsä ja näyttivät peukkua, kun kysyimme taksikyytiä keskustaan. Ei ongelmaa! Rinkat kuskien jalkojen väliin, turistit skootterien takaloosterille ja kaasuhanat kaakkoon. Se ei pääse perille, joka pelkää.

Yövyimme ensimmäiset kolme yötä Prachuap Beach Hotel -nimisessä pytingissä. Kyseinen hotelli sijaitsee nimen mukaisesti rannassa ja tarjoaa upeat näköalat huoneista. Katselimme lumoutuneena, kun aurinko laski karstivuorten taakse ja kalastajat lähtivät lipumaan puuveneillään kohti ulappaa.

Prachuapin rannan auringonlaskut olivat maagisia. Kyseisellä rantsulla ei uida, vaan se on pyhitetty kalastajien käyttöön.

Prachuapiin tutustuminen kannattaa aloittaa rantabulevardilta, josta löytyy useita huikean hyviä ja hämmentävän edullisia ravintoloita. Sanomattakin lienee selvää, että listalta kannattaa valita merenantimia. Ne ovat niin tuoreita, että pärskivät melkein vielä lautasellakin.

Huima rakastui erityisesti Top Deck -nimiseen ravintolaan, jonka katkaravut punaisessa kookoscurryssa -annos (n. 3 euroa) oli tajunnanräjäyttävä. Tosin huonoa ruokaa emme saaneet yhdestäkään ravintolasta Prachuapissa. Kyseisenä viikonloppuna kaupungissa juhlittiin oikein urakalla. Koulun alkamisen kunniaksi rantabulevardin toinen pääty oli katettu markkinamenoja ja festareita varten. Aijai sitä ruoan määrää. Käsistä lähti ja pahasti.

Prachuapissa ruoka on helkkarin halapaa ja järjettömän hyvää. Need I say more?

Bulevardin jälkeen kannattaa suunnata yhtä katua ylemmäs. Thurd Rattatam Alley on ehkä Prachuapin tunnelmallisin. Katua reunustavat yli 100-vuotiaat pastellinsävyiset puutalot, joista löytyy muutamia ihania kahviloita ja yksi vintage-vaatekauppakin. Kadun varrella on myös aamutori, josta voi ostaa esimerkiksi tuoreita hedelmiä.

Pracuapin keskusta on sen verran pieni, että siellä liikkuu helposti jalan. Kaupungissa pörrää myös hauskoja sivuvaunulla varustettuja tuktukeja, mutta pidemmälle halajavan on kätevintä on vuokrata pyörä tai skootteri. Me päädyimme pyöriin, jotka saimme ilmaiseksi käyttöömme seuraavan majapaikkamme ihanalta isännältä.

Skootterit sievässä rivissä yli 100-vuotiaan puutalon edustalla.

Ja jonkinlaista menopeliä Prachuapissa tarvitsee, sillä reissu Ao Manaon paratiisirannalle on must.

Ao Manao sijaitsee muutaman kilometrin päässä Prachuapista. Ranta ja sitä ympäröivä alue on Thaimaan ilmavoimien omistuksessa, mutta sinne pääsevät kaikki turrikatkin päiväsaikaan (klo 6-18). Turistin tulee kirjautua tarkistuspisteellä sisään (muista ottaa ylös passinnumerosi) ja lähtiessä ulos. Ao Manaossa on vain yksi hotelli, sekin ilmavoimien omistama. Sen lisäksi alueelta löytyy muutamia ravintoloita ja kahviloita.

Hevosenkengänmuotoinen hiekkaranta rajautuu vehreisiin karstivuoriin. Hiekkapohja jatkuu pitkälle, eikä rannassa ole koralleja. Ao Manao, suomeksi limettilahti, on niin suojaisa, että vesi on helteisenä päivänä lähes kuumaa. Huima testasi rannan ravintolan ja yllättyi erittäin positiivisesti. Shrimp with pineapple -annos oli erittäin edullinen ja sou delissös.

Haaveissa tyhjä paratiisiranta? Ao Manaon rantaviivaa saa tepastella rauhassa.

Parasta rantsussa on se, että siellä saa olla varsin rauhassa – varsinkin arkipäivinä ja low seasonilla. Viikonloppuisin paikalliset tulevat nauttimaan rantaelämästä ja talvikuukausina hiekalla törmää taatusti muihin farangeihin. Väitän kuitenkin, että kiireisimmilläänkin Ao Manaon meininki on kaukana Pattayasta ja Phuketista.

Alunperin meidän piti viettää vain Prachuapissa kolme yötä, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen päätimme jäädä pidemmäksi aikaa. Vietimme Prachuapissa siis yhteensä viikon ja ihastuimme tunnelmalliseen kaupunkiin ja sen leppoisaan elämänmenoon. Itse asiassa pidimme Prachupista niin paljon, että oli aidosti vaikeaa lähteä. Se kertoo jo aika paljon.

Huiman arvio Prachuapista: kelepoo köllötellä ja öllötellä.

VAROITUS! Paikallisten hymy ja leppoisa elämänasenne saattavat tarttua reissaajaan jo viikossa.

Prachuapin parhaat palat

  1. Kävele rantabulevardilla ja käy syömässä hyvin. Huiman suositus: Top Deck ja sen seafoodit.
  2. Nauti kahvi yli 100-vuotiaassa puutalossa. Huiman suositus: Hachi Coffee and & Bike Shop.
  3. Vuokraa pyörä tai skootteri ja tee päiväretki Ao Manaon paratiisirannalle.
  4. Pyöräile läheiselle vuorelle ja Wat Ao Noi -temppelille. Vuorelta löydät mystisen luolan, jossa makaa kaksi valtavaa Buddha-patsasta.
  5. Majoitu edullisesti ja mukavasti. Huiman suositus: Milano Guesthouse (tilava yksityishuone ilmastoinnilla 450 bahtia).

Loppuun klassisesti kissanpentukuva. Hän on Manu, Milano Guesthousen päällikkö.

Terveys Turvallisuus Vakuutus Yleinen

Näin hankit matkavakuutuksen pitkälle matkalle

maanantai, kesäkuu 19, 2017

Postauksen lopusta löydät pikaohjeet matkavakuutuksen hankkimiseen.

Makaat vertavuotavana vietnamilaisen sairaalan lattialla. Kukaan ei auta. Hoitaja käy kysymässä kerran matkavakuutuksestasi, tuhahtaa ja käskee lähteä muualle. Vuodat kuiviin katsellen lääkäreiden ohi kiitäviä nilkkoja ja miettien, miksi käytit matkavakuutukseen tarkoitetut rahat kesämekkoihin ja kaljaan.

Kyseinen kauhutarina voisi hyvin olla totta. Reissussa apua ei välttämättä saa, jos matkavakuutus ei ole kunnossa tai jos tiskiin ei ole latoa tuhansia dollareita riihikuivaa. Siis vaikka tekisi kuolemaa sairaalan lattialla.

Kattavan matkavakuutuksen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Päädyin sairaalan reissun kolmantena päivänä. Tuplapeukut matkavakuutukselle, jonka ansiosta minun ei tarvinnut edes kaivaa lompakkoani esille sairaalassa.

Matkavakuutus oli reissumme kallein yksittäinen ostos. Otimme vakuutuksen Fennialta hieman yli vuodeksi ja yhteenlasketuksi hinnaksi molempien vakuutukselle tuli hieman yli 2 000 euroa. Vakuutus kattaa myös työnteon ja lähes kaikki urheilulajit sekä korvaa matkatavarat 10 000 euroon asti.

Monen korvaan parin tonnin lasku voi kuulostaa käsittämättömältä. Voimme vakuuttaa, että maksoimme summan nikottelematta. Nyt voimme reissata tietäen, että avunsaanti ei jää missään tilanteessa kiinni vakuutuksesta. Sairaanhoito on monissa maissa erittäin kallista puuhaa: yksi yö länsimaisen tasoisessa yksityissairaalassa voi maksaa tuhansia dollareita.

Vakuutuksen hankkiminen oli yllättävän monimutkaista. Yhtiöitä on monia ja niiden kilpailuttaminen vie aikaa. Lisäksi pakkaa sekoittavat muun muassa luottokorttiyhtiöt, jotka tarjoavat vakuutuksia heidän korteillaan ostetuille matkoille. Vähemmästäkin menee pää sekaisin.

Päätimme avata hieman vakuutuksenvalintaprosessia, jotta se helpottaisi teidän muiden reissuun lähtevien urakkaa. Hankimme faktoja varten todellisen asiantuntijan: Fennian tuotepäällikkö Merja Fägerströmillä on 20 vuoden kokemus henkilövakuutuksista.

Kyseessä ei ole yhteistyö Fennian kanssa, vaan täysin objektiivinen kokemuksemme matkavakuutuksen hankkimisesta. Toivottavasti tästä on jeesiä teille, jotka olette hukkumassa vakuutusviidakkoon.

Mitä pitää ottaa huomioon matkavakuutusta valitessaan?

− Tavallinen jatkuva matkavakuutus on yleensä voimassa vain 90 vuorokautta ja sen jälkeen vakuutuksesta pitää maksaa päivähinta. Siitä tulee usein kallis paukku, Merja sanoo.

Saman huomasimme me tarjouksia kysyessämme. Valitsimme Fennian siksi, koska heidän valikoimastaan löytyi pidempiä vakuutuksia, jotka olivat hinnaltaan huomattavasti edullisempia kuin monien muiden yhtiöiden vaihtoehdot.

− Vakuutusta ottaessa pitää tietää matkan pituuden lisäksi se, mitä reissussa aikoo tehdä. Jos opiskelee tai tekee päivänkin töitä, pelkkä lomavakuutus ei riitä. Se ei korvaa, jos työhön tai opiskeluun liittyvällä matkalla tapahtuu jotakin.

Merja suosittelee pitkälle matkalle myös urheilulaajennusta.

− Tavallinen matkavakuutus kattaa urheilun todella rajatusti. Meidän vakuutuksissamme sallitaan kerran lajikokeilu, mutta sen jälkeen pitää olla urheilulaajennus. Voit siis käydä kokeilemassa esimerkiksi sukeltamista kerran normaalin matkavakuutuksen piikkiin, mutta siitä eteenpäin olet omillasi. Se on melkoinen riski.

Pitkälle reissulle lähtiessä ei voi tietää, mihin päänsä pistää. Siksi kannattaa varautua kaikkeen – varsinkin vakuutusta hankkiessa.

Mitä vakuutuksen ehdoista pitäisi osata katsoa? Miten huomata ehtojen porsaanreiät?

− Yksi tärkeä juttu on katsoa, miten vakuutus suhtautuu olemassa oleviin sairauksiin. Esimerkiksi meillä korvataan vanhoihin sairauksiin liittyvä ensiapuluontoinen hoito enintään viikon ajalta.

− Kannattaa siis hoitaa terveys kuntoon ennen reissun lähtöä. Eikä missään nimessä lähteä, jos on juuri sairastunut vakavammin.

Merja kehottaa lukemaan ehdot tarkasti läpi. Kannattaa tarkistaa ainakin, mikä on vakuutuksen omavastuuosuus ja kuinka pitkän ja kalliin hoidon se korvaa.

− Fenniassa hoidon hinnalla ei ole ylärajaa ja vakuutus korvaa 90 vuorokauden hoidon sairauden kohdalla ja kolmen vuoden hoidon tapaturman sattuessa. Jos matkalla sairastuu niin, että tarvitsee yli kolmen kuukauden sairaalahoitoa, kannattaa ehdottomasti palata Suomeen.

Merja kehottaa myös tarkistamaan, mikä vakuutuksen omavastuu on, jos aiheuttaa itse omalla toiminnallaan vahinkoa.

− Jos vuokraa esimerkiksi skootterin, kannattaa aina ensimmäisenä käydä vuokraajan kanssa läpi kaikki menopelin vauriot, ettei niistä päästä rokottamaan.

− Jos kuitenkin käy niin, että joutuu maksumieheksi, vastuuvakuutus korvaa muille aiheutuneet vahingot. Meillä omavastuu on 150 euroa, mutta omavastuun osuus vaihtelee yhtiön mukaan. Myös euromääräinen korvausten yläraja kannattaa tarkistaa.

Miten toimia, jos matkatavarat varastetaan?

− Matkavakuutukseen pitää hankkia erillinen matkatavaravakuutus, joka perustuu matkatavaroiden arvioituun euromääräiseen arvoon. Kannattaa aina arvioida tavaroiden arvo hieman yläkanttiin, eikä pihistellä. Jos rinkka varastetaan bungalowista, hankittavaa on melkoisen paljon.

Meidän kohdallamme matkatavaroiden arvo nousi 10 000 euroon, sillä mukana ovat muun muassa kallis kuvauskalusto ja kaksi läppäriä. Tarvitsemme niitä työntekoon, joten jos ne lähtevät vorojen mukaan, meidän on pakko hankkia nopeasti uudet. Kannattaa ottaa huomioon myös se, kuinka paljon esimerkiksi passin ja korttien uusiminen maksaa, jos lompakko häviää.

Miten toimia, kun tarvitsee hoitoa?

− Kannattaa tarkistaa kohdemaan sopimussairaalat jo etukäteen. Jos tilanne ei ole akuutti, kannattaa suunnata niihin, sillä niissä hoito ja sopimus pelaavat.

− Jos tilanne on vakavampi tai sopimussairaalaa ei löydy läheltä, mikä tahansa muukin paikka käy. Hoidon taso kuitenkin vaihtelee paljon esimerkiksi Aasiassa, joten kannattaa selvittää, mitä paikkaa turistit ja ulkomaalaiset käyttävät.

Jos kyse on yksittäisestä lääkärikäynnistä, hoidon voi maksaa ensin itse. Korvaukset saa tilille jälkikäteen parissa päivässä. Isommissa jutuissa Merja neuvoo pyytämään aina apua vakuutusyhtiön SOS-numerosta.

− Sieltä saa paitsi tietoa korvausasioissa, myös neuvontaa hoitoon liittyen. Siellä on lääkäreitä, jotka osaavat arvioida, mitä hoitoa tarvitset. Joskus paikalliset lääkärit voivat tehdä täysin turhia operaatioita raha mielessään.

− Lääkkeet pitää maksaa ensin itse, mutta ne korvataan jälkikäteen.

Matkavakuutuskorttia ja passin kopiota kannattaa kantaa aina mukana. Todistuksen saa ladattua sähköisenä versiona kännykkään. Kaikki tärkeät numerot kannattaa tallentaa valmiiksi puhelimeen.

Reissussa olosuhteet voivat välillä olla hieman haastavat. Silloin helpottaa ajatella, että ainakin vakuutus korvaa, jos jotain sattuu.

Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos matkavakuutus ei ole kunnossa?

− Painajaistilanteesi on täysin mahdollinen. Hoito yksityisklinikoilla voi olla todella kallista ja useimmat paikat vaativat käteismaksun erikseen jokaisesta operaatiosta. Operaatiota ei suoriteta ennen kuin rahat ovat tiskissä. Voi olla, ettei saa ollenkaan hoitoa, vaikka kysymys on hengenvaarallisesta tilanteesta.

− Pahinta on tietysti se, että kuolee. Omaisten täytyy surunsa keskellä järjestää vainajalle kuljetus, mikä on erittäin kallista. Myös ambulanssilennolla Suomeen lennättäminen tulee järjettömän kalliiksi.

Merja muistuttaa, että itseaiheutetuksi katsottu tapaturma menee aina omaan piikkiin.

− Tämä koskee varsinkin nuoria reppureissaajia, jotka sekaantuvat huumeisiin tai muihin päihteisiin ulkomailla. Jos sattuu tapaturma ja mukana on päihteitä, vakuutusyhtiössä mietitään aina, olisiko tapaturma voinut sattua ilman päihteitä. Jos kyseessä on esimerkiksi huumepsykoosi tai alkoholimyrkytys, vakuutus ei korvaa mitään.

Näillä eväillä rohkeasti kohti vakuutusviidakkoa. Tärkein sääntö: ÄLÄ TINGI MATKAVAKUUTUKSESTA. Siinä voi olla kyse elämästä ja kuolemasta. Ota mieluummin varman päälle, jotta sinun ei tarvitse rajoittaa itseäsi ja tekemisiäsi reissussa ainakaan vakuutusehtojen takia.

Matkavakuutuksen ABC

  1. Mieti, kuinka pitkäksi aikaa tarvitset vakuutuksen. Valitse sellainen, joka on taatusti voimassa koko matkan ajan. Aikaa ei voi pidentää jälkikäteen, mutta jos palaat aiemmin, käyttämättä jääneen vakuutusajan hinta palautetaan sinulle.
  2. Aiotko urheilla, tehdä töitä tai opiskella? Pelkkä lomamatkavakuutus ei välttämättä korvaa urheillessa tai työreissussa tapahtuneita haavereita. Lue huolella vakuutuksesi ehdot urheiluun ja työhön liittyen. Myös nämä pitää ottaa ennen reissuun lähtöä, eikä niitä voi lisätä vakuutukseen myöhemmin.
  3. Onko sinulla olemassa olevia sairauksia? On mahdollista, että vakuutus ei korvaa lainkaan niihin liittyvää hoitoa tai korvataan vain akuutti ensiapuna annettu hoito. Hoida siis terveys kuntoon ennen lähtöä ja tarkista, mitä vakuutuksesi sanoo olemassa olevista sairauksista.
  4. Tarkista, mikä on vakuutuksesi omavastuu ja kuinka pitkän ja kalliin hoidon se korvaa. Tarkista myös se, mikä on omavastuusi tilanteessa, jossa sinä aiheutat vahingon jonkun muun omaisuudelle tai terveydelle.
  5. Ota riittävän iso matkatavaravakuutus. Arvioi matkatavaroidesi arvo mieluummin hieman yläkanttiin. Tarkista myös matkatavaravakuutuksen omavastuu.
  6. Tarkista vakuutusyhtiöltä, miten pääset hoitoon. Joudutko maksamaan hoidosta ja lääkkeistä ensin itse vai pääsetkö hoitoon vakuutustodistusta näyttämällä? Mistä sairaaloista saa hyvätasoista ja luotettavaa hoitoa? Mistä numerosta saat apua ja neuvoja?
  7. Pysy kaukana huumeista ja käytä alkoholia harkiten. Jos vahingon katsotaan johtuvan päihteistä eli olevan itseaiheutettu, vakuutus ei korvaa tai korvausta voidaan alentaa.
  8. Noudata normaalia varovaisuutta. Mukaan ei kannata ottaa mitään, mikä on itselle korvaamattoman arvokasta. Pidä huolta matkatavaroistasi ja terveydestäsi ja mieti, missä kannattaa liikkua mihinkin aikaan.

Vältä turhaa hampaiden kiristelyä ja hanki kattava matkavakuutus. Helepottaa kummasti huolia.

Yleinen

Sossupummihipit täällä moi

lauantai, kesäkuu 17, 2017

Mitäs helevettiä?

Meidän pärstämme Ilta-Sanomien etusivulla. Haastattelu kymmenen luetuimman joukossa (heti makkaraperunajutun alapuolella). Se veti savolaisetkin hiljaiseksi.

Kato, myö ollaan Iltsun etusivulla!

Haastattelua antaessamme ajattelimme, että juttu tulisi kiinnostamaan vain niitä, jotka haaveilevat samankaltaisesta irtiotosta. Siksi olimme vilpittömän yllättyneitä sen suosiosta. On upeaa, että oravanpyörästä irtautuminen kiinnostaa monia.

Hienoa on myös se, että juttu herätti tunteita ja mielipiteitä. On loistavaa, että reissaamisesta ja sen etiikasta keskustellaan. Moni peräänkuulutti kommenteissa yhteiskunnallista vastuutamme ja vaati muun muassa palauttamaan opiskeluun hukkaamamme veronrahat. Jotkut arvelivat myös, että pystyimme lähtemään vain, koska meillä oli paljon omaisuutta myytävänä ja rikkaat vanhemmat tukemassa.

Haluamme oikaista muutamia väärinkäsityksiä, jotka tulivat esiin kommenteissa. Toivottavasti nämä tiedot helpottavat huolestuneita veronmaksajia ja antavat rohkaisua niille, jotka haaveilevat pitkästä reissusta.

  1. Olemme molemmat olleet työelämässä 18-vuotiaista asti, maksaneet koko sen ajan veroja ja kerryttäneet muun muassa eläkettä. Teemme jonkin verran töitä myös reissusta, joten valtion verokassan kerryttäminen jatkuu osaltamme. Ei huolta, suomalainen verokarhu kyllä löytää maailmanmatkaajankin.
  2. Emme nauti minkäänlaisista valtion myöntämistä etuuksista. Ei työttömyyskorvausta, opintotukea tai muutakaan ilakointia veronmaksajien rahoilla.
  3. Meillä ei ole ollut isoa omaisuutta, jonka olisimme voineet myydä. Luovuimme vuokra-asunnostamme, myimme huonekalumme ja suuren osan vaatteistamme. Siinäpä se.
  4. Elämme reissussa säästöillämme. Olemme laittaneet palkasta sivuun muutamia satasia kolmen vuoden ajan ja tehneet parina jouluna joulupukkikeikkaa. Uskomme, että moni pystyisi halutessaan samaan. Kyse on lopulta vain valinnoista.
  5. Suunnitelmissamme on palata Suomeen ja tehdä töitä myös tulevaisuudessa. Sosiaalituilla eläminen ja työttömyys eivät ole kummankaan tavoite.

Ilmeemme, kun luimme jutun kommenttiosiota.

Huima kuittaa, kumartaa ja pyllistää sivistyneesti.

Yleinen

Rakkaimmille

tiistai, toukokuu 23, 2017

Huima emme ole vain me kaksi.

Tätä unelmaa on ollut toteuttamassa iso joukko läheisiämme. He ovat tarjonneet pyyteetöntä apuaan ja tukeaan joka kerta, kun olemme sitä tarvinneet – myös silloin, kun emme ole osanneet itse pyytää. On tuntunut uskomattomalta huomata, millaisia ihmisiä meillä on lähellämme.

Tämä video on ylistyslaulu kaikille niille, jotka ovat olleet mukana tekemässä Huimaa. Olette meille tärkeintä maailmassa.

Yleinen

Unelmien hinta

maanantai, toukokuu 15, 2017

Mieletöntä, että olet hypännyt Huiman sivuille.

Oravanpyörästä hyppääminen on meidän unelmamme. Kerromme täällä, miten olemme tehneet siitä totta. Jos haaveiden toteuttaminen kiinnostaa sinua, olet oikeassa paikassa.

Haluamme näyttää maailman juuri sellaisena kuin me sen koemme ja näemme, sukeltaa postikorttimaisemia syvemmälle. Siksi tulemme kertomaan kaikesta matkalla tapahtuvasta mahdollisimman rehellisesti.

Huima tulee olemaan yhdistelmä meidän kokemuksiamme, faktatietoa irtioton käytännön järjestelyistä, aiheeseen liittyviä asiantuntijahaastatteluita, savolaista huumoria, eri maiden ja kulttuurien kokemista, syvällistä ja pinnallisempaakin pohdintaa, vessajuttuja, matkalla tapaamiemme ihmisten tarinoita ja ennen kaikkea rohkaisua haaveiden toteuttamiseen.

Yksi merkittävä syy blogin aloittamiselle on se, että emme ole unelmamme kanssa yksin.

Olemme käyneet parin vuoden aikana aiheesta lukemattomia keskusteluita ihmisten kanssa. Moni haaveilee jostakin samankaltaisesta. Yksi unelma pitkästä reissusta ja täydellisestä irtiotosta, toinen asteittaisesta leppoistamisesta ja kolmas uuden elämänsuunnan löytämisestä. Keskusteluissa toistuvat kuitenkin samat aiheet: työelämän tahdin järjettömyys, arjen kuluttavuus, unelmat ja niiden oletettu mahdottomuus. Se, että ihminen tuntee olevansa arjessaan vankilassa, josta ei pääse edes viikonloppuvapaille.

Haluamme osoittaa esimerkillämme, että vankila löytyy vain omasta mielestä.

Kerromme blogissamme paitsi kaikesta käytännön järjestelyitä vaatineesta, myös elämänmuutoksen henkisestä puolesta. Tutun ja turvallisen jättäminen ei ole yksinkertaista. Se on toki mahtavaa ja vapauttavaa, mutta samaan aikaan yksi vaikeimmista asioista, jonka olemme koskaan tehneet.

Juuri nyt, kaksi päivää ennen lähtöä, sydän tuntuu erityisen raskaalta. Kaikki muu on ollut tähän verrattuna helppoa. Omaisuuden myyminen, asunnosta luopuminen, jopa irtisanoutuminen. Mutta se, että pitää hyvästellä kaikki rakkaat vuodeksi, saa epäilemään, onko tämä sittenkään sen arvoista. Totta kai se on, järki sanoo, mutta samalla tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta. Nyt tajuaa konkreettisesti, millä on oikeasti väliä.

Meillä on uskomaton perhe. Kuva yllätysläksiäisistämme lauantailta.

Niin, unelmilla on aina hintansa. Uskomme kuitenkin, että se hinta kannattaa maksaa.

Äitini lainasi viikonloppuna läksiäisissä Dalai Laman viisaita sanoja: Give the ones you love wings to fly, roots to come back and reasons to stay. Opettelemme vielä lentämään omilla siivillämme, mutta juuret, ne ovat vahvat.

Oheiset kuvat on otettu Varkaudessa Pitkälänniemen pelloilla, jotka minun isäpuoleni perhe on omistanut ja joilla Mikon isä on tehnyt vuosia töitä. Isiemme maat, tajusimme kuvia ottaessamme.

Noissa maisemissa ovat meidän juuremme. Lähdön hetkellä on helpottavaa tietää, että niille voi aina palata.