Browsing Category

Nam

Blogiyhteistyö Nam Tallinna

Ahoy risteilijät! Paras vinkki Tallinnaan matkustaville

lauantai, kesäkuu 30, 2018

Yhteistyössä Eckerö Line ja Rantapallo

Siitä on pari vuotta, kun matkasimme työporukan kanssa Eckerö Linella päiväksi Tallinnaan. Joku oli ehdottanut, että menisimme risteilymatkan ajaksi loungeen. ”No nyt on pröystäilyä!” muistan naureskelleeni. Loungepaikka maksoi ennakkoon hieman yli kaksikymmentä euroa suuntaansa. Pidin sitä ensin isona hintana, mutta sitten aloin miettiä menneitä laivamatkojani. Olin tuhlannut kaksikymppiä juomiin ja pieneen purtavaan jo ennen kuin laiva oli lähtenyt satamasta.

Julistettakoon se heti, tässä ja nyt: lounge on paras tapa matkustaa Tallinnaan. PARAS.

Miksikö? Loungessa on tarjolla on syötävää ja holittomia ja holillisia juomia. Buffan antimista nauttimisen voi aloittaa heti, kun astuu laivaan. Siellä saa olla rauhassa ja istumapaikkoja riittää jokaiselle. Voi lukea lehteä, katsella merimaisemia, syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa ja ottaa iisisti.

Mieti, paljonko maksat laivalla yhdestä viinilasillisesta. Niitä ei tarvitse kovin montaa juoda, kun samalla hinnalla voisit jo nauttia loungen rajattomista antimista ja palveluista.

Bonuksena mainittakoon, että saimme työporukallemme oman kokoushuoneen, jossa pystyimme paluumatkalla soittamaan musiikkia ja bilettämään villisti. Jossain vaiheessa myös loungen mieletön henkilökunta tuli kanssamme joraamaan. Se oli yksi parhaista risteilykokemuksistani ever.

Hieman hymyilytti, kun Eckeröltä ehdotettiin yhteistyötä juuri loungen ja herkuttelun merkeissä. Ehkä sieltä oltiin kaivettu vanhoja videovalvontatallenteita esiin ja löydetty hiprakkainen Murtomäki julistamassa loungen ihanuutta… Kutsu sai ilahtuneen vastaanoton toki myös Mikolta, joka on tunnettu herkkusuu ja todellinen Tallinna-konkari (kiitos poikien reissujen ja työpaikan virkistysmatkojen).

Loungessa on tarjolla myös juustoa. Rajattomasti. Apua. Ei voi lopettaa syömistä.

Pari viikkoa sitten aurinkoisena sunnuntaipäivänä nousimme M/S Finlandialle. Kun astuimme loungen ovista sisään, meidät otettiin vastaan sellaisella kuplivalla ilolla, että väsymys katosi saman tien. Loungen henkilökunta on tähänastisten kokemusteni mukaan erityisen priimaa porukkaa, aidosti ihania ja iloisia tyyppejä.

Buffet on tarjolla koko laivamatkan ajan ja se sisältää suolaisen ja makean purtavan lisäksi juomatarjoilun. Löytyy siis kahveen ja holittomien juomien lisäksi olutta ja viinejä.

Otimme pöydän ikkunan vierestä ja aloitimme heti aamiaisbuffettiin tutustumisen. Minulla buffassa riitti aihetta iloon: oli täytettyjä patonkeja, croissantteja, piirakkaa, kakkua… Mikko keräsi hieman surkeannäköisenä lautaselleen vain hedelmiä ja jogurttia.

Kun toinen risteilyisännistä kuuli Mikon keliakiasta, hän lähti juoksujalkaa keittiöön. Kohta Mikolle tarjoiltiin pöytään gluteenittomia voileipiä ja oma jälkiruokalautanen. Siitä eteenpäin Mikko olikin isäntien suosikkipoika, jolle haettiin omat karkitkin Taxfreesta. Söps.

Isännät ja kultapoika.

Mielestäni parasta loungessa on se, että matkasta saa nauttia rauhassa. Taxfree on aivan loungen vieressä, eikä ostoksia tarvitse roudata ympäri laivaa. Itse olen tykännyt käydä kiertelemässä laivan kannella ja fiilistelemässä hetken ajan risteilytunnelmaa, mutta sen jälkeen on ollut luksusta palata takaisin loungeen. Meno laivalla kun voi olla välillä vähän too much.

Saimme jättää loungeen turhat kamppeet, joita emme halunneet roudata ympäriinsä Tallinnan helteissä. Pystyi keskittymään paremmin muun muassa näiden bloggarikuvien ottamiseen. 

Rentouttavan laivamatkan jälkeen astelimme ulos laivasta ja lähdimme eksplooraamaan Tallinnaa. Perinteisen vanhan kaupungin sijaan suuntasimme raitsikalla Kopliin. Lippu maksoi 2 euroa ja sen sai ostettua kätevästi kuskilta. Matkasimme päätepysäkille asti ja suuntasimme kulkumme Bar Derevjaska -nimiseen pikkuravintolaan. Mikko oli lukenut kyseisestä paikasta Riku Rantalan kolumnista ja halusi päästä kokemaan ravintolan ainutlaatuisen tunnelman.

Hassua, miten 20 minuutin raitsikkamatkan aikana siirtymme täysin toiseen maailmaan. Poissa olivat keskustan humu, suomenkieliset kaljamainokset ja turistilaumat. Koplissa köpötteli hiljakseen vain muutamia harmaapäisiä paikallisia. Kukkaniityt heijasivat tuulessa ja kesä tuoksui huumaavalta.

Ravintola oli juuri sitä, mitä Rantala oli luvannutkin: kaurismäkeläisen kolkkoa neuvostotunnelmaa, kaihomielistä venäläisiskelmää, kuivattua kalaa pikkupurtavaksi, listalla halpaa vodkaa ja venäläisiä ruokalajeja. Koska palvelua oli tarjolla ainoastaan venäjäksi, päädyimme tilaamaan listalta sitä, mitä tiskin takana häärinyt leidi suositteli. Saimme eteemme annokselliset seljankaa, venäläistä lihakeittoa. Keitto oli ihan ookoo, mitä nyt Mikko valitteli muutamista sattumista ja ihrapalasista. Myös olut ja lonkero maistuivat varsin napsahtavilta ja olivat noin puolet edullisempia kuin keskustassa.

Kaiken kaikkiaan reissu Kopliin oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Huima suosittelee kaikille seikkailua, venäläisromantiikkaa ja kuivattuja kaloja rakastaville.

Jatkoimme matkaa Tallinnan hipsterikeskus Telliskiveen. Halusimme syömään loistavaksi aiemmin toteamaamme ravintola F-Hooneen, mutta vähän ennen sisäänkäyntiä meidät pysäytettiin. Ensireaktiona syntynyt ärsytys kääntyi nopeasti iloksi, kun kuulimme, että Telliskivessä oli käynnissä katuruokafestarit. Pääsylippu alueelle maksoi kokonaisen euron.

Jatkoimme matkaa euron rannekkeet kädessä ihastellen ruokakojujen tarjontaa. Minä herkuttelin nyhtöpossuburgerilla ja Mikko päätyi ottamaan alueen ainoan gluteenittoman hampparin, jota oli tarjolla helsinkiläisen Treffipubin kojussa. Tässä vaiheessa pitää nostaa isosti hattua Treffin pojille, sillä he olisivat tarjonneet Mikolle burgerin ilmaiseksi. Paikan korttilukulaite ei toiminut, eikä meillä ollut juuri käteistä. Kaivoimme kaiken, mikä taskunpohjilta löytyi, ja Mikko pääsi upottamaan hampaansa burgeriin. Isolta mieheltä pääsi melkein ilonkyynel.

Tapahtuma oli upeasti järkätty. Jäätävän laajan ruoka- ja juomavalikoiman lisäksi tarjolla oli musiikkia, sirkusta, burleskia, performansseja ja tekemistä lapsille. Kyllä kelepasi, kun kelikin helli.

Päivän Tallinnassa taaplaamisen jälkeen olo oli melko nuutunut. Kuinka ihanaa olikaan päästä turvaan loungen rauhaan!

Ennen buffetillallista saimme kunnian tavata M/S Finlandian keittiömestarit, jotka johdattivat meidät laivan  keittiötiloihin. This is where the magic happens, mietin keittiöön astuessani. On täysin käsittämätöntä, kuinka kompakteissa tiloissa ja pienellä porukalla valmistetaan järjetön määrä upeaa ruokaa.  14-henkinen tiimi valmistaa noin 2000 annosta vuorokaudessa. Ihan tajutonta!

Keittiömestarit Kai (vasemmalla) ja Tuomas veivät meidät kaikkein pyhimpään, laivan keittiöön.

Keittiömestarit Tuomas Sillanpää ja Kai Honkamäki saavat suunnitella seitsemän kertaa vuodessa vaihtuvat menut henkilökunnan kanssa yhteistyössä. Kesän ajan (22.8 saakka) buffet on saaristolaisteemainen. Tuomas ja Kai kertoivat, että satokausiajattelu ja raaka-aineiden kotimaisuus ovat keskeisiä juttuja menun suunnittelussa. Lähes kaikki tehdään alusta asti itse.

Oli mielenkiintoista jutella menusta sen kehittäjien kanssa ja päästä suorilta maistelemaan heidän luomuksiaan. Saaristolaisteema näkyi mielestäni melkein joka ruokalajissa. Tuomas ja Kai olivat valinneet menun punaiseksi langaksi savun: oli savusilakkaa, savustettua lampaan paahtopaistia ja kampelaa ja savujuustoa. Ai jumankauta oli hyvää!

Buffetin kanssahan tunnetusti lähtee pahasti käsistä, ja niin kävi nytkin. Olin jo alkuruokapöydän (joka usein on se paras) jälkeen vatsa pönköllään. Se harmitti, kun aloin maistella pääruokia. Erityisesti lammas oli taivaallisen hyvää. Jälkkäriksi vielä kakkuja, juustoja ja jäätelöä, niin ähky sai viimeisen silauksen. Sitten vaan loungeen potslojoksi loppumatkan ajaksi.

Siitä vähän jälkkäriä.

Hyvät ihmiset. Testatkaapa kerran lounge-risteilemistä. Se on todellakin rahan väärti. Niin, ja menkää nauttimaan Eckerön saaristolaisbuffetin antimista. Huiman herkkusuut kävivät, söivät, nauttivat ja ähkivät onnesta.

Kiitos Eckerö, kiitos Tallinna, kiitos launtsi. Huima nautti joka suupalasta.

Nam Yhteiskunta

Loppuiko lihansyönti reissuun?

maanantai, kesäkuu 18, 2018

En ole koskaan ollut kasvissyöjä, enkä oikeastaan edes harkinnut ryhtyväni sellaiseksi. Madventuresin innoittamana olemme pari kertaa osallistuneet lihattomaan lokakuuhun, mutta that’s about it.

Reissussa lihansyönnille kuitenkin tapahtui jotakin. Se väheni pikkuhiljaa matkan edessä ja jäi lopulta luonnostaan. Nepalissa, Intiassa ja Sri Lankassa emme syöneet oikeastaan ollenkaan lihaa, emme edes kanaa.

Etelän hetelmät ja kasvikset maistuivat niin hyvältä, ettei lihaa ollut juurikaan ikävä.

Oletin, että liha olisi hiipinyt takaisin ruokavalioon Suomeen palatessa, mutta ei.

Emme ole tehneet minkäänlaista linjanvetoa lihansyönnin suhteen, mutta sitä ei ole tullut poimittua kaupan hyllyiltä. Minä olen valinnut töissäkin pääosin vegevaihtoehtoja, Mikko milloin mitäkin. Kotona olemme syöneet vain kasvista, kalaa ja kämppiksen metsästämää peuraa.

Kaikista hassuinta on se, että tämä kaikki on tapahtunut vahingossa. Lihaa ei ole yksinkertaisesti tehnyt mieli.

Tuli reissussa lihaakin maisteltua, eritoten Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Noissa maissa lihankulutus on muuten melkoisissa lukemissa ja nauta hämmentävän edullista.

Pari viikkoa sitten silmiini osui tämä Hesarin uutinen. Siinä kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvisi, että liha- ja maitotuotteiden vältteleminen on tehokkain tapa vähentää omaa ympäristökuormaa. Artikkelissa oli kohtia, jotka saivat minut ajattelemaan kasvispainotteista ruokavaliotani aivan uudelta kantilta. Esimerkiksi tämä:

”Vegaaninen ruokavalio on todennäköisesti merkittävin yksittäinen keino vähentää vaikutustasi planeetta Maahan, ei vain kasvihuonekaasuja, vaan happamoitumista, rehevöitymistä sekä maan ja veden käyttöä”, sanoi tutkimusta johtanut Joseph Poore Oxfordin yliopistosta.

Aikamoista.

Meistä ei todennäköisesti tule vegaaneja koskaan, eikä ehkä kasvissyöjiäkään. Mutta olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi miettiä omaa lihankulutustaan.

Lihaa voisi ajatella enemmän luksuksena, jota kokataan vaikka viikonloppuisin tai mökillä grillatessa. Ateria kun ei kaipaa lihaa maistuakseen hyvältä tai täyttääkseen vatsan, vaikka niin tuntuvat monet edelleen ajattelevan. Jotenkin uskomatonta, miten joku voi vastustaa koulujen kasvisruokaPÄIVÄÄ. Mielestäni koulussa voisi hyvin olla yksi liharuokapäivä viikossa.

Maapallon tulevaisuus lepää seuraavan sukupolven harteilla. Näyttää siltä, ettei lihankulutus voi jatkua samalla tasolla, saati kasvaa. Siksi lapsille tulisi opettaa, mistä liha tulee, mitä sen tuottaminen vaatii ja mitkä ovat tuotannon vaikutukset. Eikä sitä tarvitse niin kauheasti kaunistella.

Nepalissa lihaa syödään erittäin harvoin. Tämä vuohi uhrattiin harvinaiselle juhla-aterialle. Moniko meistä länkkäreistä pystyisi katsomaan teurastusta saati tekemään sen itse? Se on kuitenkin aina lihansyönnin hinta, että eläin menettää henkensä. Ehkä meistä jokaisen pitäisi joutua näkemään useammin, mistä se liha marketin hyllylle tulee.

En ala jeesustella aiheesta yhtään tämän enempää. Jotkut rakastavat liharuokia, niin Huimakin. Mutta onko liha niin hyvää, että sen takia pitää tuhota koko maapallo? No, jokainen miettiköön tahollaan.

Huima jatkaa kasvispainotteisena, mutta edelleen lihaa silloin tällöin nauttivana yksikkönä. Ainakin juhannuksena ruokalistalta löytyy molempia sortteja. Ja kyllä ne kyrsät jossain vaiheessa tiensä grilliin löytävät, ei epäilystäkään.

Upeaa keskikesän juhlaa – olitpa sitten lihansyöjäkasvi tai kasvinsyöjäliha.

Nam

Tätä et tiennyt etkä halunnut tietää -faktoja Huimasta

torstai, marraskuu 16, 2017

Tasan puoli vuotta sitten Huima astui Bangkokin koneeseen ja lensi kohti tuntematonta. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, mutta tiimi jatkaa edelleen matkaa yhdessä – tiiviimpänä ja hullumpana kuin koskaan.

Ensin ajattelimme kirjoittaa hienoja sanoja kaikesta siitä, mitä olemme matkallamme oppineet ja kokeneet. Jotenkin homma meni kuitenkin siihen, että aloimme miettiä, mitä emme haluaisi välttämättä kertoa itsestämme kenellekään. Emme ihan tiedä miksi, mutta nyt julkaisemme ne teidän iloksenne.

Huima uskoo tähän vanhaan savolaiseen sananlaskuun: Naurattele ja suat kaverija, ärvötä nuama rutussa niin saat ryppyjä.

Paskajutut

Emme puhu paskaa, vaan paskasta. Ihan oikeasti. Joka kerta, kun toinen tulee vessasta, toinen kysyy miten homma meni. Vessassakävijä antaa reissulle pisteet ykkösestä viiteen.

Kakka on tärkeä indikaattori hyvinvoinnista, joten siitä pitää puhua. Ja jos vatsa toimii hyvin, se on onnellinen asia. Kakkajutut kunniaan!

Elämämme on jatkuvaa maailman hirveintä musikaalia

Meistä kumpikaan ei osaa laulaa, ei sitten yhtään. Silti laulamme ihan koko ajan, kun olemme kahdestaan. Jos toinen aloittaa laulamaan mitä tahansa, useimmiten itse keksimäänsä biisiä, toinen yrittää yhtyä mukaan tai vähintään fiilistelee täysillä vieressä.

On yleistä, että laulamme asioista, joita näemme edessämme. Reissun hitti on ollut Suu auki -lintu (kertoo linnusta, joka pitää usein suutaan auki, sävelenä Juha Tapion Tykkään susta niin että halkeen). Kappaleet ovat tasoltaan sellaisia, että jos joku ulkopuolinen altistuisi niille hetkenkin, hän leikkaisi mieluummin korvansa irti kuin jatkaisi kuuntelemista.

Hammaspesubailut

Tämä liittyy kiinteästi musikaalihelvettiin. Hampaidenpesu on maailman tylsintä hommaa. Siksi olemmekin kehittäneet perinteen tanssia (ja yleensä myös laulaa) tuon toimenpiteen aikana.

Nykyisin koreografiamme alkavat olla jo melko yhtenevät, mutta välillä tulee yllättäviä uusia kokeiluja, varsinkin Mikon puolelta. Mikon spesiaalimuuveja ovat kaikki twerkkaukseen ja epänormaalia laveampaan lantionpyöritykseen liittyvät liikkeet. Niille kalpenisi Jorma Uotinenkin.

Mikon sisällä asuu pieni Beyoncé

Jälleen luonteva jatkumo edelliseen. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi, mutta tiettyyn humalatilaan tullessaan Mikko alkaa tanssia Beyoncén liikkeitä Crazy in Love -musiikkivideosta. Tiedättehän, seksikkäästi kontillaan selkää vuoroin notkistaen ja pyöristäen ja tukkaa villisti pyörittäen. Mikä parasta, yleensä hän pyrkii tekemään liikkeen mahdollisimman näkyvällä paikalla.

Kyseinen liike on nähty reissussa jo pariin otteeseen, muun muassa kebab-paikan pöydällä ja keskellä autotietä. Kaunista, kaunista. Ihme kyllä, Savon Bijoonsse ei ole toistaiseksi joutunut suurempiin vaikeuksiin tanssiesityksiensä vuoksi.

Tykkäämme ottaa ja levitellä itsestämme mahdollisimman rumia kuvia

Onhan se nyt vaan hauskaa nähdä, miten rumalta voi kuvassa näyttää. Tässäkin postauksessa näkyviä helmiä on kiva lähetellä ihmisille päivää ilostuttamaan. Erityisosaamistamme ovat kaksoisleuat, jotka ilmestyvät kameraan, kun avaa vahingossa etukameran. Pyrimme saavuttamaan sen ihastuttavan lookin useimmissa selfieissämme.

Ja te, hyvät ystävät, joudutte katselemaan noita upeita otoksia. Se on teidän helevettinne.

Huima kiittää kaikkia teitä upeita ihmisiä siitä, että olette jaksaneet seurata toilailujamme kuusi perkeleen pitkää kuukautta. Hulluus on elämän suola, joka maistuu parhaimmalta jaettuna.

Kohti uusia kakkajuttuja ja kaksoisleukoja!