Browsing Category

Uusi-Seelanti

Matkalla Uusi-Seelanti

Karu totuus Insta-unelmista – tällaista on elää campervanissa

torstai, maaliskuu 22, 2018

Tiedäthän ne Instagram-kuvat, joissa pariskunta loikoilee campervanissaan henkeäsalpaavan upeissa maisemissa? Vanin sisustus on boheemin chic ja avoinaisesta kontista näkyy vähintäänkin lumihuippuinen vuori tai sumuinen taikametsä. On tunnelmavaloa, viinipulloa ja viimeisen päälle stailattua hippimeininkiä.

No, se ei ole ihan koko totuus campervan-elämästä.

Huima picture perfect Insta-hetki. Tunnustettakoon, että kuva on lavastettu. Ennen kuvan ottamista meidän piti roudata kaikki kamat takapaksista pellolle. Oli kuuma, hiki valui. Makasimme paikoillaan juuri sen aikaa, että saimme kuvan otettua.

Me unelmoimme pitkään oman campervanin ostamisesta ja Uudessa-Seelannissa siihen tarjoutui oiva mahdollisuus. Molempia innosti ajatus rajattomasta vapaudesta ja elämästä pyörien päällä. Ja oli niitä Insta-kuviakin selattu.

Uusi-Seelanti on campervanien luvattu maa. Valtio on tehnyt auton ostamisesta helppoa myös ulkomaalaisille ja pakettiautoista tuunatut campervanit kiertävät edullisilla hinnoilla reissaajalta toiselle (tarkemmat ohjeemme campervanin hankkimiseen löydät täältä).

Nimesimme 20 vuotta vanhan Nissan Serenan Sukkulaksi ja karautimme Instagram-unelmat silmissämme kohti auringonlaskua. Noin kaksi minuuttia ja viisisataa metriä myöhemmin seisoimme Sukkulan vieressä kiroillen. Koko talven pihassa seisonut autovanhus ylikuumeni välittömästi.

Campervan-hommissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelmien mukaan. Sen saimme oppia heti alkumetreillä.

Ihanaa, Sukkula, ihanaa!

Viikon verran siihen meni, että Sukkula saatiin kuntoon. Ensimmäisnen yö campervanissa kului Christchurchin keskustassa yleisellä parkkipaikalla laittomasti leiriytyen. Vuorasimme ikkunat tyynyillä ja peitoilla, ristimme kädet ja yritimme nukkua.

Poliisien sireenien ääni herätti joka kerta, budjettimatkaajia kun pelotti 200 dollarin sakko laittomasta yöpymisestä.

Boho chic -aamu campervanissa.

Nyt riittää valittaminen. Alku oli hieman nihkeä, mutta sekään ei ole koko totuus.

Kun pääsimme vihdoin tien päälle, campervan-elämän hienous alkoi hiljalleen paljastua. Se huumaava vapauden tunne, sitä on vaikea selittää. Edessä olivat vain loputon tie ja tuntemattomat seikkailut yhdessä maailman kauneimmista maista, alla ikioma koti pyörien päällä.

Living the dream.

Uuden-Seelannin leirintäalueet olivat pääosin hyvin ylläpidettyjä ja monet niistä sijaitsivat kauniissa paikoissa. Mukavuuksiin tosin kuuluivat usein vain wc ja yksi vesilähde. Niillä mentiin. Peseytymässä kävimme uimahalleissa, yleisissä suihkuissa ja alppijärvissa.

Täysin hippimeininkiä eli niin kutsuttua freedom campingia saarilta ei enää juurikaan löydä, sillä leiriytyminen virallisten leirintäalueiden ulkopuolelle on sakkojen uhalla kiellettyä.

Herra Huisko nauttii raikastavasta kylvystä alppijärvessä.

Kokkaaminen oli oma taiteenlajinsa. Kävimme ruokaostoksilla usein Pak n’ Save -supermarketissa, jonka totesimme olevan edullisin. Ostimme isot määrät säilykkeitä, kuten pussiriisiannoksia ja tölkkikeittoja. Ruokavaliomme koostui lähinnä seuraavista annoksista: pikapuuroa, pastaa tomaattisella tonnikalakastikkeella, valmisriisiä, tonnikalaa, kesäkurpitsaa ja kananmunaa ja tonnikalamunakas.

Sukkulan keittiö ja ruokailuhuone.

Kaasukeitin oli ultimaattisen kätevä kokkausväline. Gourmet-ateriat nautimme muovisista lasten asioista tai Mikon tapauksessa suoraan paistinpannulta- ja hyvin maittoi.

Usein kokkaus oli pakko suorittaa takakontissa, koska tuuli niin pirusti.

Lounaalla alppijärven rannalla. Tarkkasilmäinen huomaa myös kerjääjäsorsan.

Halpaa laatikkoviiniä nautimme fiinisti muovisista laseista. Tässä tosin nautitaan viinimukista aamukahvia. Karavaanareilla se ei oo ihan niin justiinsa.

Yövyimme usein samassa paikassa vain yhden yön, koska aikaa kahden saaren kiertämiseen oli alun Sukkula-selkkausten takia vain neljä viikkoa. Jos ostatte campervanin Uudessa-Seelannissa, varatkaa aikaa ainakin neljä kuukautta. Muutoin tulee kiirus – ja se harmittaa, kun löytää upeita mestoja.

Näissä maisemissa olisi kelvannut yöpyä pidempäänkin…

Tällaisen tähtitaivaan alla kelpasi yöpyä.

Sukkulassa oli hyvä nukkua, mutta muuten emme auton sisätiloissa juurikaan oleilleet. Syy oli yksinkertainen: sisällä ei mahtunut edes istumaan selkä suorassa.

Jos ostaisimme camperin nyt, hankkisimme ehdottomasti yksilön, jossa on hieman enemmän tilaa. Meillä oli tuuria matkassa kelien kanssa, eikä viiteen viikkoon sattunut kuin yksi sadepäivä. Jos niitä olisi ollut enemmän, olisivat Sukkulan tilat saattaneet käydä hieman liian ahtaiksi.

Potslojo oli ainoa mukava asento, johon Sukkulassa saattoi taipua.

Saavuimme Uuteen-Seelantiin kevään korvilla, joten keli oli välillä kolea. Auringonpaisteessa olisi kelvannut rillutella vaikka bikineissä, mutta illan tullen lämpötila laski lähelle nollaa. Vaatevarustuksemme oli liian kevyt noihin olosuhteisiin, joten kävimme lisäkerroksia paikalliselta megakirpparilta.

Shoppailemassa Save Martissa. Loistava ja superedullinen paikka!

Sähkö oli välillä todellinen ongelma, sillä meidän piti tehdä läppäreillä hommia tien päältä. Puhelimien akkuja saimme ladattua tupakansytyttimen kautta, mutta töitä kävimme tekemässä kirjastoissa ja kahviloissa.

Tärähtäneiden toimisto.

Yksi parhaista jutuista karavaanaamisessa olivat matkalla tavatut ihmiset. Suureksi osaksi jengi oli kiireisiä turisteja, joilla ei ollut aikaa istua leirinuotioilla. He menivät nukkumaan ysin aikoihin noustakseen aamukuudelta trekkaamaan. Onneksi muutamia poikkeuksia löytyi.

Tapasimme Terryn ja Janetten leirintäalueella ja tulimme heti hyvin toimeen. Istuimme iltaa viinin ja oluen ääressä ja kävimme yöllä yhdessä ihastelemassa läheistä vesiputousta ja sen kiiltomatoja. Aamulla pariskunta kutsui meidät kotiinsa. Vietimme heidän kanssaan ihanan viikonlopun, jota emme tule unohtamaan koskaan.

Käsittämättömän ihanat Terry ja Janette, jotka ottivat meidät kotiinsa ja hoiviinsa.

Elämä campervanissa ei vastannut ihan sitä Instagram-utopiaa, mutta se ei ole huono juttu. Homman juju on nimittäin hieman sama kuin mökillä ollessa. Pienetkin arkiset jutut vaativat aikaa ja elämästä tulee väkisinkin yksinkertaisempaa. Ympärillä on luontoa, joka on sekin omiaan rauhoittamaan mieltä ja kehoa.

Viidessä viikossa Sukkulasta tuli meille koti, josta oli vaikeaa luopua. Arki tien päällä ja leirintäalueilla rutinoitui ja tuli päivä päivältä mukavammaksi. Siksi tuntui, että matka jäi auttamattomasti kesken. Olisimme tarvinneet viiden viikon sijaan ainakin viisi kuukautta.

Elämä campervanissa oli paljon parempaa kuin olimme osanneet unelmoida. Se vaatii joustavuutta, hermoja, huumoria ja tietynlaista hippiyttä, mutta niille, ketkä vapaudesta syttyvät, campervan on täydellinen tapa nähdä maailmaa.

Me suunnittelemme jo oman campervanin ostamista (tai tuunaamista) Suomessa. Nähtäväksi jää, toteutuuko tuo unelma jonain päivänä.

Kiitos Uusi-Seelanti, kiitos Sukkula, kiitos loputon tie.

Freedom, baby!

Hyppää pois Matkalla Uusi-Seelanti

Kuinka ostaa campervan Uudessa-Seelannissa – täydelliset ohjeet

tiistai, tammikuu 16, 2018

Huolettomuus, vapaus ja edessä vain loputon tie.

Moni unelmoi täydellisestä irtiotosta ja hippielämästä campervanissa. Yksi parhaista paikoista toteuttaa tuo roadtrip-haave on Uusi-Seelanti. Siellä auton ostamisesta on tehty erittäin helppoa. Ostajan ei tarvitse pyöriä virastoissa, vaan kaikki hoituu muutamassa minuutissa paikallisessa postitoimistossa.

Mikä parasta, ostamalla oman camperin voi säästää pitkän pennin. Asunto- tai retkeilyauton vuokraaminen on pirullisen kallista puhumattakaan hostelleista ja hotelleista. Oman auton ostaminen on aina riski, mutta yleensä sen ottaminen kannattaa – kunhan tietää, mitä tekee.

Ensin faktoja meidän campervan-seikkailustamme.

Ostimme Nissan Serenan vuosimallia -97. Hankimme auton diilerin kautta Christchurchissa ja maksoimme siitä 4000 dollaria, eli noin 2600 euroa. Diileri antaa kaikille myymilleen autoille 500 kilometrin takuun, mikä tuli meidän kohdallamme todellakin tarpeeseen. Sukkulaksi ristitty auto lasahti ensimmäisen kerran noin 500 metrin ajelun jälkeen. Lopulta Sukkulasta korjattiin vesipumppu, mikä meni diilerin piikkiin. Myöhemmin Sukkulasta hajosi takakontin lukitus, jonka korjaamiseen käytimme 250 dollaria. Kirsikka kakun päällä oli reikä jäähdytysvesiletkussa, jonka fiksaaminen maksoi onneksi vain muutamia kymppejä.

Hieman vastoinkäymisiä, mutta Sukkula kuljetti meitä Eteläsaaren läpi Pohjoissaarelle ja aina Aucklandiin asti. Mittariin kertyi yli 4000 kilometriä. Viiden viikon matkaamisen jälkeen myimme Sukkulan 4500 dollarilla Aucklandissa. Parinsadan dollarin voitto sai savolaisten suut maireaan hymyyn.

Opimme prosessissa paljon ja tekisimme nyt muutamia juttuja eri tavalla. Jos siis suunnittelet campervanin ostamista Uudessa-Seelannissa, lue ensin koostamamme lista läpi. Tietämällä nämä jutut vältyt monelta sudenkuopalta. Vanhan auton ostaminen ei ole koskaan riskitöntä, mutta onneksi riskit voi minimoida.

Unelmiesi road trip odottaa.

 

1. Mieti, mistä ostat

Aucklandissa on eniten sekä tarjontaa että kysyntää. Camperit ovat lähes poikkeuksetta Aucklandissa kalliimpia, joten olimme enemmän kuin tyytyväisiä päätökseemme lentää Christchurchiin. Teimme vertailuja ja huomasimme, että samasta autosta joutuu maksamaan Aucklandissa helposti 500 dollaria enemmän.

Jos suunnitelmissasi on ostaa auto Aucklandista ja myydä se Eteläsaarella, varaudu saamaan autostasi vähemmän kuin olet itse maksanut. Myös itse myyminen voi kestää pidempään, sillä ostajia on yksinkertaisesti vähemmän. Me suosittelemme auton hankkimista Eteläsaarelta ja sen myymistä Aucklandissa.

 

2. Mieti, keneltä ostat

Nykyisin camper-kauppaa käydään suurelta osin Facebookin myyntipalstoilla. Myynti-ilmoituksen laitoimme myös Backpacker noticeboardille. Kauppaa näillä palstoilla käydään suureksi osaksi reissaajien kesken. Muista, että toiselta reppureissaajalta ostaessasi et saa autolle minkäänlaista takuuta. Heti, kun omistajuus on vaihtunut, vastuu on sinulla.

Anthony ja Malla iloisina kaupanteon jälkeen.

Me päädyimme ostamaan auton diileriltä, joka on tehnyt samaa hommaa Christchurchissa 20 vuoden ajan. Hän antaa autoille viidensadan kilometrin takuun ja kaikille löytyy upouusi WOF eli warrant of fitness. Sukkula oli kuitenkin seissyt paikoillaan koko talven, joten ongelmia oli odotettavissa. Diileri sanoi suoraan, että jokin tulee taatusti hajoamaan. Onneksi meillä oli takuu ja isot remontit menivät myyjän piikkiin. Kaikki diilerit eivät takuuta anna, joten siitä kannattaa kysyä erikseen.

Oikeastaan on sama, keneltä ostat, kunhan toimit seuraavan kohdan mukaisesti.

 

3. Teetä AINA ostotarkastus

Tämä on ehkä tärkein asia koko ostoprosessissa: keneltä tahansa ostatkin, teetä autolle aina ostotarkastus itse valitsemassasi paikassa. Tarkastuksen voi teettää millä tahansa katsastusasemalla noin sadan dollarin hintaan. Homma menee ostajan piikkiin, mutta kannattaa. Vältyt ostamasta sysipaskaa ajoneuvoa, joka jättää sinut matkan varrelle ja tulee maksamaan maltaita.

Kun saat mekaanikolta listan vioista, kysy hintaa niiden korjaamiselle. Jos hinta on korkea tai korjaaminen kestää pitkään, jätä auto suosiolla ostamatta. Jos kyseessä on pikkuvika, joka kuitenkin saattaa haitata matkantekoa, neuvottele auton hinta alemmaksi myyjän kanssa.

 

4. Mieti, milloin ostat ja milloin myyt

Autoja ostetaan eniten high seasonin alussa eli marras- ja joulukuussa. Juuri ennen joulua myynti hiljenee, mutta kiihtyy uudelleen tammikuussa. Low season alkaa Suomen keväällä ja tuolloin campereita on erittäin vaikeaa saada myydyksi. Parasta on tietenkin ostaa auto high seasonin ulkopuolella ja myydä se high seasonilla. Yritä ainakin saada auto myyntiin ennen huhtikuuta.

Camper kannattaa laittaa myyntiin hyvissä ajoin, jotta välttyy paniikkiratkaisuilta. Diilerit kyllä tietävät hyvin, että epätoivoiset backpackerit joutuvat myymään menopelinsä pilkkahintaan lähtöpäivän lähestyessä. Toimi siis ajoissa.

 

5. Mieti, millaisen camperin haluat

Uudessa-Seelannissa on paljon niin kutsuttuja station wagoneita, jotka ovat farkkumallisiin henkilöautoihin rakennettuja campereita. Tilaa on niukasti, mutta henkilöauto on yleensä taloudellisempi ja helpompi ajaa. Lisäksi station wagonit ovat yleensä reilusti pakettiautoja edullisempia. Säilytystila on tärkeä juttu ja sitä henkilöautoissa on varsin rajallisesti. Testaa siis etukäteen, että kaikki kamasi mahtuvat menopeliin.

Me valitsimme pakettiauton, sillä halusimme tilaa. Sinänsä ironista, että päädyimme ostamaan auton, jossa oli vielä penkit tallella. Siksi camperissamme ei pystynyt edes istumaan suorassa. Penkit ovat hyvät jälleenmyyntimielessä, sillä camperin voi myydä myös tavallisena pakettiautona. Silti valitsisin nyt auton, jossa on reilummin tilaa. Erityisen hyviä ovat sellaiset pakettiautot, joissa takatilan saa muutettua sängystä pöydäksi ja penkeiksi. Jos kelit ovat sateisia, haluat auton, jossa voit ainakin istua.

Tärkeää on myös miettiä valintaa self-containedin ja non-self-containedin välillä. Self-contained tarkoittaa autoa, jossa voi tehdä kaikki tarpeensa. Siitä tulee siis löytyä niin vessa kuin tiskinpesupaikkakin. Self-contained -menopeleillä voi majoittua useammilla leirintäalueilla kuin non-self-contained -autoilla. Nuo leirintäalueet ovat usein niitä ilmaisia, joten self-contained -auton ostamalla saattaa säästää mukavan summan rahaa.

Me päädyimme non-self-containediin kustannussyistä. Vessalliset retkeilyautot ovat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi freedom camping on Uudessa-Seelannissa kokonaan kiellettyä, eikä siis leirintäalueiden ulkopuolella saa leiriytyä oli auto millainen hyvänsä.

Todettakoon vielä, että sopivaa yksilöä etsiessä kannattaa huomioida myös auton mittarilukema, kulutus ja ilmastoinnin olemassaolo ja toimivuus.

6. Tarkista WOF (eli katsastusleima)

Warrant of fitness kertoo, että auto on ajokuntoinen. Vanhat autot täytyy katsastaa puolen vuoden välein, joten on tärkeää, että autossa on mahdollisimman tuore WOF-leima. Jos WOFia ei ole voimassa kuin muutama kuukausi, vaadi myyjää teettämään uusi tarkastus.

7. Tarkista varusteet

Kannattaa käydä kaikki auton varusteet läpi. On tärkeää, että kauppaan kuuluu kaikki tarvittava autossa elämistä varten. Kokkaamisvälineet sekä patja ja lakanat tuntuvat vähäpätöisiltä jutuilta, mutta jos ne joutuu ostamaan uusina, summasta voi tulla merkittävä. Meidän autostamme ei löytynyt jääkaappia, mutta emme ostaneet mitään, mikä olisi mennyt pilalle lämpimässä. Purkkiruoka on retkeillessä se juttu.

Jos kuitenkin joudut hankkimaan jotakin, suuntaa ensimmäisenä Save Martiin (käytetyt vaatteet ja tekstiilit) tai Salvation Armyn kirppareille (astiat ja huonekalut).

8. Tee paperit postissa

Jos löydät haluamasi auton tuoreella WOF-leimalla ja se läpäisee ostotarkastuksen, on aika tehdä kaupat. Myyjän tarvitsee vain täyttää myynti-ilmoitus netissä (paikallinen myyjä) tai soittaa yksi puhelu (ulkomaalainen myyjä). Sen jälkeen ostaja voi mennä paikalliselle postiasemalle, täyttää lomakkeen, maksaa yhdeksän dollaria omistajanvaihdoksesta ja rekisteröinnistä noin yhdeksän dollaria kuukaudelta. Muutamaa minuuttia myöhemmin voi marssia ulos tuoreena auton omistajana.

 

9. Hoida vakuutukset kuntoon

Me otimme liikennevakuutuksen diilerin kautta, koska se oli helpointa. Vakuutusyhtiö oli Backpacker’s Motor Insurance. Vakuutus, joka kattoi muille henkilöille tai ajoneuvoille aiheutuneet vahingot miljoonaan dollariin asti, maksoi kolmeksi kuukaudeksi 203 dollaria.

Meidän mielestämme on aivan ehdoton juttu liittyä myös AA-kerhoon (heheh). Paikallinen tiepalvelu, eli AA, toimii loistavasti. Jos auto jättää tien päälle, sinut tullaan hinaamaan lähimmälle huoltoasemalle – olitpa kuinka korvessa tahansa ja olipa kellonaika mikä tahansa. Jos kyseessä on pieni vika, kuten puhjennut rengas tai tyhjentynyt akku, AA:n tyyppi korjaa vian saman tien. Vakuutus maksaa vuodeksi noin 85 euroa.

Kuulimme muilta reissaajilta kauhutarinoita siitä, kuinka paljon hinaaminen voi tulla maksamaan. Vakuutuksen olemassaolo huojensi mieltämme pahimpien mahdollisten uhkakuvien suhteen. Vaikka emme kertaakaan tarvinneet AA:n palveluita, vakuutuksen hankkiminen ei kaduttanut pätkääkään.

10. Tee viimeiset hankinnat

Esimerkiksi puuttuvat verhot eivät ole syy hylätä muutoin kelvollista autoa. Me askartelimme ikkunasuojat roskiksesta dyykkaamastamme pahvista ja ne toimivat loistavasti koko reissun ajan. Valoina toimivat loistavasti parin dollarin jouluvalot.

Lisäksi suosittelemme hankkimaan ainakin narua, pyykkipoikia, kirkkaan lampun ja jämäkkää teippiä. Ja jos kaipaat internetiä, hanki paikallinen liittymä. Se toimii hyvin kaupunkien ja kylien lähistöllä, mutta vähän huonommin korvessa. Hyvä kartta-appi on myös kullanarvoinen.

Kannattaa myös miettiä, tarvitsetko virtalähteitä. Tupakansytyttimeen yhdistettävä puhelimenlaturi on kätevä ja invertterin avulla on mahdollista ladata myös muuta elektroniikkaa.

 

HOI! Jos listasta puuttuu mielestäsi jotain tärkeää, kommentoi alle, niin lisäämme postaukseen. Tehdään ohjeista sellaiset, että niiden avulla camperin ostaminen on naurettavan helppoa.