Browsing Category

Thaimaa

Australia Indonesia Matkalla Thaimaa

Mitä suosittelemme: Reissun top 5 paikat

tiistai, heinäkuu 17, 2018

Paljon tätä on kysytty, varmaan enemmän kuin mitään muuta: Mikä oli reissun paras paikka?

Vihdoin on aika paljastaa Huiman lempparimestat myös täällä blogin puolella. Mietimme molemmat tahoillamme listan ja – yllätys, yllätys – niistä tuli identtiset. Huiman jäsenistöllä on sama (loistava) maku.

Lemppareiden yhteistä nimittäjää ei tarvitse kauaa etsiä. Kaikki paikat ovat tietenkin lumoavan kauniita, mutta maisemia tärkeämpiä meille olivat kohtaamiset. Vietimme kaikissa listan paikoissa useampia viikkoja ja tutustuimme paikallisiin ihmisiin. Sitä kautta pääsimme turistipintaa syvemmälle.

Nuo kohtaamiset jättävät sieluun sellaisen jäljen, jota maailman upeinkaan maisema ei voi ylittää.

Lätinät sikseet! Tässä ne tulevat, Huiman top 5 (ei parhausjärjestyksessä):

 

Weligama – Sri Lanka

Reissun viimeinen kohde vei sydämen täysin. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme valmiita lähtemään, koska majapaikkamme oli vähän kökkö, emmekä olleet nähneet kaupungista juuri mitään. Kun löysimme surffimestat ja mielettömän majatalon ihan rannan läheisyydestä, aloimme lämmitä.

Lopullisesti rakastuimme Weligamaan vasta, kun tutustuimme paikallisiin yrittäjiin. He neuvoivat meille parhaat biitsit ja ravintolat. Tajusimme nopeasti, että Sri Lanka on maana aivan mieletön. Ruoka, luonto ja ennen kaikkea ihmiset ovat priimaa. Huima aikoo palata Weligamaan, mutta kiertää saarta seuraavalla kerralla laajemminkin.

Kenelle: Surffaajalle, rennosta menosta pitävälle.

Milloin olimme: Low seasonin juuri alettua toukokuussa, täydellinen aika mennä.

 

Tasmania – Australia

Päädyimme Tasmaniaan hetken mielijohteesta. Mikko bongasi saaren kartalta ja totesi, ettei tiedä mestasta yhtään mitään. Minä tiesin vain Tasmanian tuholaisen. Mikä olisi parempi syy mennä jonnekin kuin se, ettei tiedä paikasta ennakkoon mitään?

Tasmania oli meille yksi isoimmista yllätyksistä. Matkasimme Melbournesta Devonportiin lautalla ja Devonportista Hobartiin bussilla. Hobartista vuokrasimme campervanin ja lähdimme unelmien roadtripille itärannikolle.

Suurin osa leirintäalueista sijaitsi aivan meren rannalla. Useilla paikoilla olimme ainoat turistit. Pääsimme paikallisten kanssa leirinuotioille, opimme paljon tasmanialaisesta kulttuurista ja mielenlaadusta, saimme vinkkejä roadtripillemme ja lopulta päädyimme erään perheen luokse illalliselle ja yöksi.

Tasmanian rannat olivat käsittämättömän upeita. Missään muualla ei tullut vastaan loputtomia valkoisia hiekkarantoja ja niin turkoosia vettä. Jotenkin uskomatonta, etteivät turistimassat ole vielä löytäneet Tasmaniaa – luojalle kiitos siitä!

Kenelle: Seikkailijalle, luontoihmiselle, karavaanarille.

Milloin olimme: Australian keväällä marraskuussa, juuri ennen high seasonin alkua.

Bali – Indonesia

Balia on helppo vihata. Se on ylituristisoitunut, ruuhkainen, likainen ja päällekäyvä. Mutta saarella on toinen puoli, jonka me ehdimme löytää kahden kuukauden aikana. Suurin osa paikallisista on nimittäin harvinaisen ystävällistä ja rehellistä porukkaa. Balilaisiin (ja muualta Indonesiasta tulleisiin) kannattaa ehdottomasti tutustua. Heidän sydämellisyytensä ei ole päälle liimattua.

Me aloimme lämmitä Balille, kun tapasimme surffiopettajamme Gekon. Vaikka hengailimme Balin pahimmassa turistirysässä, Kuta Beachilla, olo tuntui kotoisalta. Tutustuimme Gekon lisäksi muihin surffiopettajiin, rantaravintolaa pitäneeseen maailman suloisimpaan pariskuntaan ja paikallisiin biitsipelaajiin. Lopulta oli niin, ettei rannasta meinannut päästä lähtemään ollenkaan, kun koko ajan jäi suustaan kiinni.

Bali on oikeasti supermonipuolinen kohde, mutta se vaatii reissaajalta paljon omatoimisuutta. Saari tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta ne omat jutut on löydettävä. Tästä postauksesta löydät Huiman Bali-lempparit.

Kenelle: Omatoimiselle matkaajalle, joka jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen itselleen sopivat mestat ja aktiviteetit.

Milloin: Vietimme Balilla kesä-heinäkuun, joka oli säiden puolesta täydellinen valinta. Jos Suomen kesäsää ei houkuttele, Bali on varteenotettava vaihtoehto.

 

Koh Chang Ranong – Thaimaa

Tiedämme jo nyt, että paluu Changille tulee olemaan kunnon homecoming. Sydän jäi tuolle saarelle ja paikka tulee mieleen monta kertaa viikossa.

Saimme roppakaupalla uusia ystäviä ja tunsimme oikeasti olevamme osa saaren yhteisöä. Saimme kokata bungalow-paikkamme perheen kanssa juhla-aterioita ja syödä samaa arkiruokaa, mitä paikalliset söivät. Ja se ruoka, se on suoraan taivaasta. Parasta ruokaa koko reissulla.

Missään emme ole rentoutuneet niin täydellisesti kuin Changilla. Se on meille todellinen paratiisi.

Kenelle: Viidakon ihmeistä, hiljaisista hiekkarannoista, simppelistä bungalow-asumisesta, aidosta Thaikku-ruoasta ja absoluuttisesta rentoutumisesta pitävälle.

Milloin: Olimme Changilla tammikuussa. High seasonin aikaa, mutta silti rauhallista. Ranong on Thaimaan sateisin provinssi, joten sadekaudella emme saarelle menisi. Muuten milloin vaan!

 

Pulau Weh – Indonesia, Sumatra

Emme olisi ikinä uskoneet, että Pulau Wehiltä löydämme toisen kodin. Ei ole salaisuus, että meinasimme ensin jättää Wehin kokonaan väliin sharia-lain takia. Jännitti, miten tutustuisimme paikallisiin, kun kulttuurierot ovat niin suuret. Homma meni niin, että meillä on nyt Wehillä perhe, paikka omalle bungalowille ja ikuisia ystäviä.

Weh on lisäksi yksi kauneimpia näkemiämme paikkoja, jossa ainakaan meiltä ei tekeminen loppunut kesken. Kuulimme kyllä yhden jos toisenkin valittelevan tylsistymistä, mutta yhden paratiisi on toisen helvetti. Meille leppoisa elämänrytmi ja erityisesti paikallisten kanssa tekeminen riittivät erinomaisesti. Niin, ja pinnanalainen maailma on Wehillä aivan omaa luokkaansa.

Kenelle: Luontoa rakastavalle, snorklaajalle tai sukeltajalle, ennakkoluulottomalle ja sosiaaliselle tyypille.

Milloin: Me olimme Wehillä elokuussa, jolloin turisteja ei ollut hirveän paljon. Low seasonin aikaan paikallisilla on paljon enemmän aikaa, jolloin tutustuminen käy iisimmin.

Ai että, reissukuume alkoi vähän nostaa päätään noita mestoja muistellessa… Jakakaas omia lemppareitanne: minne Huiman kannattaisi suunnata seuraavaksi ja miksi?

Matkalla Thaimaa

Salaisuus paljastukoon: Tämä on Thaimaan paras saari

sunnuntai, huhtikuu 8, 2018

Ainahan se on reissaajalla mielessä. Kuuma ja kostea. Salainen ja yksityinen. Kaikki unelmat täyttävä. Paratiisisaari siis, tietenkin.

Me kaikki hedonistireissaajat etsimme sitä omaa täydellistä saarta. Hiljaisia rantoja, lämmintä vettä, herkullista ja edullista ruokaa, paikallista leppoisaa elämää, omaa pientä bungalowia rannan tuntumasta, drinkkiä riippumatossa loikoillen… You know the deal.

Olemme erittäin onnellisia kertoessamme, että metsästys on meidän kohdallamme ohi. Löysimme oman palasemme paratiisia Thaimaan länsirannikolta Ranongin maakunnasta. Siksi jumahdimme kuukaudeksi Koh Chang Noille.

Semmottis auringonlasku. Siinä kelepasi heilutella tukkaa.

Saaren löytämisestä kunnia kuuluu Mikolle, joka rantautui Changille jo neljä vuotta sitten. Thaimaan bilesaaret kierrettyään hän alkoi kaivata paikkaa, jossa voisi oikeasti levätä ja rentoutua. Google Mapsia hetken tutkittuaan hän spottasi pienen Koh Chang Noin ja kiinnostui.

Saaresta ei löytynyt tietoa nimeksikään, mikä lupasi pelkästään hyvää.

Rannoilla ei ole ruuhkaa edes high seasonin aikaan.

Kun Mikko saapui Changille, hän tiesi löytäneensä jotain erityistä. Suurin osa saaresta oli viidakkoa ja sieltä löytyi  vain yksi pieni kylä. Bungaloweja oli rakennettu vain saaren pisimmälle rannalle ja aivan rantaviivan tuntumaan. Paikalliset olivat ihania, ruokaa loistavaa ja tunnelma uskomattoman leppoisa. Mikko vietti pari viikkoa uiden, syöden ja riippumatossa hengaillen.

Palatessaan kotiin Kaakkois-Aasiasta hän vannoi, että veisi jonain päivänä minutkin tuolle maagiselle saarelle.

Cheers to our paradise.

Aika koitti vihdoin tammikuussa. Mikkoa hermostutti, sillä hän pelkäsi, etten pitäisi saaresta. Häntä jännitti myös se, olisivatko turistimassat löytäneet Changin. Olisiko koko saari jo pilattu resorteilla?

Matkasimme Ranongista pari tuntia longtail-boatilla ja rantauduimme saman bungalow-mestan eteen kuin Mikko neljä vuotta aiemmin. Fullmoon Bungalowsiin oli rakennettu uusi ravintolarakennus, muutoin mikään ei ollut muuttunut. Minä bongasin heti biitsikentän ja paloin innosta päästä pelaamaan.

Saaren sisäinen biitsiturnaus, jossa Huima otti uskomattomien peliesitysten päätteeksi hopiaa.

Siitä se sitten alkoi. Vuotemme ylivoimaisesti rennoin ajanjakso. Uimme, söimme, pelasimme biitsiä, kävimme viidakkoseikkailuilla, otimme aurinkoa, vietimme aikaa Fullmoon Bungalowsit omistavan perheen kanssa, nukuimme riippumatoissa, kävimme olusilla rantabaarissa, juttelimme ihanien tyyppien kanssa, nautimme upeista auringonlaskuista, chillasimme, olimme vaan. Tuo aika Changilla oli niin helvetin ihanaa, etten osaa kuvailla sitä sanoin.

Täydellistä paratiisisaarielämää.

Keskellä viidakkoa. Mukana täytyy olla jonkinlainen keppi, jolla koputella maata. Silloin kärmekset (joita saarella todella riittää) osaavat pötkiä pakoon. Yhdellä viidakkoreissulla näimme tosin vilauksen kobrasta, mutta siitäkin vain hännänpään.

Saarella pidetään yhdet isommat bileet parin viikon välein. Saarella pippaloista ei ilmoiteta Facebookissa, vaan hieman perinteisemmin keinoin.

Moken-kylän ihana poika. ”Merimustalaisiksi” kutsutut Mokenit asuvat omassa kylässään saaren koillisrannalla.

Viidakon keskeltä löytyy autioita rantoja.

Koh Chang Noi sopii hyvälle ihmiselle, joka rakastaa rento meininkiä, luontoa ja aitoa thaimaalaista elämänmenoa. Vesijettejä, Mäkkäreitä ja yökerhoja Changilta on turha etsiä. Fistpumppaajat ja resorttipellet pysykööt muualla.

Toivomme, että saari pysyy entisellään myös seuraavat neljä vuotta. Siksi emme kirjoittaneet Changista juttua valtamediaan, vaan jaamme salaisuutemme vain täällä blogissa.

Olet siis oikeutettu ja armoitettu vierailemaan paratiisissamme. Kuka ties, saatat vaikka löytää samalla omasi. Siinä tapauksessa olet meille velkaa olusen.

Kalastajien vihreät valot kajastavat joka yö horisontissa. Valosaastetta ei yöllä ole, sillä sähköt katkeavat aina ennen puolta yötä. Mikä maagisinta, mustan kuun aikaan meressä näkyy hohtavaa planktonia.

Fullmoon Bungalowsissa porukka on yhtä isoa, hullua perhettä.

Saaren kylästä löytyy parin asumuksen lisäksi ravintola ja kauppa. Netti toimii vain valoisan aikaan.

Se ruoka… Changilta saa hyvää ruokaa paikasta riippumatta, mutta joissain paikoissa se on taivaallista.

Lopuksi Huiman erityissuositukset Changille:

  • Majoitus: Fullmoon Bungalows
  • Ruoka: Sawasdee (erityisesti curryt ja kala) ja Natureview’n ranskalaiset
  • Juoma: Natureview’n erittäin päihdyttävä cashew-viini
  • Paikka: Viidakko, erityisesti reitit Moken-kylään ja Tommy’s Gardeniin
  • Biitsi: Fullmoon Bungalowsin ranta
  • Aktiviteetti: Biitsikenttä lähellä Thai-baaria
  • Baari: Thai-bar

Bungalowimme vartija työssään. Kotigekko murhasi ilkeän ja myrkyllisen tunkeilijan kylmäverisesti.

Moken-kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se sijaitsee parin tunnin kävelymatkan päässä päärannalta. Suurin osa matkasta on saaren ainoaa ”tietä”, mutta loppumatka pitää taittaa viidakkopolkua pitkin.

Tilasimme usein ison illallisen koko Fullmoon Bungalowsin porukalle ja söimme yhdessä – sekä vieraat että paikan omistajat.

Oi Koh Chang, milloin pääsemme näkemään sinut uudelleen?

Matkalla Thaimaa

Hullun bilesaaren toinen puoli – rauhallinen Koh Phangan

perjantai, heinäkuu 14, 2017

Kännisiä teinejä, sankokaupalla viinaa, palaneita olkapäitä neonvärisissä hihattomissa, trance-jumputusta, huumeita, kusetusta, paikallisten vitutusta.

Siinäpä tiivistettynä se, mitä ajattelimme Fullmoon Partyista tunnetusta Koh Phanganin saaresta. Ei meitä varten, ei todellakaan.

Mielipide alkoi muuttua, kun teimme hieman tutkimustyötä. Blogeissa ja keskustelupalstoilla monet kehuivat saaren pohjoisosaa kauniiksi ja – believe it or not – rauhalliseksi. Siitä se idea sitten lähti.

Huima rauhaa metsästämässä. Sekä sisäistä että ulkoista.

Otimme Taolta lautan ja saavuimme Tong Salan laiturille noin sadan nuoren bileturistin kanssa. Ilmassa oli krapulan ja teinihormonien lisäksi suurta odotuksen tuntua, sillä kyseessä oli Fullmoon Party -ilta.

Suurin osa bilettäjistä jatkoi matkaansa kohti etelää. Me hyppäsimme tuktukin kyytiin ja suunnistimme saaren luoteisosaa. Olimme varanneet huoneen Jungle Hut Bungalows -nimisestä paikasta pieneltä Haad Chao Phao -rannalta.

Paikka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Yhdessä bungalowissa oli kaksi erillistä huoneistoa, tilavat terassit ja riippumatot. Naapurissamme asuivat saksalainen Anna ja brasilialainen Brenda, joiden kanssa tulimme heti loistavasti toimeen. Budjettireissaajia ja elämästä nauttijoita, kuten Huimakin.

Jungle Hut Bungalows oli loistovalinta siinäkin mielessä, että mestan ravintola oli edullinen ja loistava. Suosittelemme erityisesti paikan massaman currya (listalla nimellä muslim curry), mutta kaikki kokeilemamme annokset olivat liiankin hyviä.

Huoneet itsessään olivat halpamatkustajan peruskauraa: lakanoissa monenkirjavia täpliä, kivikova sänky, monenkirjavaa eliöstöä vessassa, homeenhajua, ei ilmastointia. Sen sijaan ympäristö oli viiden tähden luokkaa. Kymmenen metriä kävelyä puutarhassa ja sen jälkeen edessä avautuivat täydellinen hiekkaranta ja turkoosi meri.

Kävelimme hetken tyhjällä paratiisirannalla ja päätimme samantien buukata lisää öitä.  Huima oli löytänyt sen, mitä oli tullut etsimään.

Halusimme kokea Phanganin kontrastit koko kirjossaan, joten ostimme muutamat bisset ja viinipullon ja suuntasimme tuktukilla kohti Haadrinia ja Fullmoon Partyja. Matka kesti noin tunnin ja saimme nauttia sen ajan nousuhumalaisten ranskalaispoikien seurasta. He kertoivat olevansa Thaimaassa kuukauden kestävällä matkalla, jonka kierretään kaikki maan suurimmat bilekaupungit. Pojat olivat ryypänneet ja rillutelleet kaksi viikkoa putkeen. Ajatuskin sai Huiman vapisemaan.

Fullmoon Partyt eivät olleet niin kammottavat kuin olimme etukäteen pelänneet. Porukkaa oli jäätävästi ja musiikki ei ihan Huiman makuun, mutta muutamat bucketit kumoamalla hommasta tuli siedettävää, melkein nautinnollista. Löysimme Annan ja Brendan kanssa rannalta mukavan reggae-mestan, jonka edessä makoilimme, joimme kylmää olutta ja katselimme nuorison sekoilua. Itse emme humaltuneet lainkaan.

Saakelin känniset teinit uv-maaleineen ja kukkaseppeleineen…

Phanganilla kannattaa vuokrata skootteri. Tiet ovat hyviä ja liikenne suhteellisen rauhallista.

Skootterilla pääsee näkemään saaren muut osat, jotka ovat täysin eri maailmasta kuin Fullmoon Party -rantana tunnettu Haadrinin alue ja turisteja täynnä oleva eteläranta.

Me kiersimme saarta ahkerasti ristiin rastiin. Lempparimme pohjoisessa oli Chaloklumin pieni kalastajakylä ja sen täydellinen hiekkaranta. Meitä harmitti hitusen, että viisumimme oli umpeutumassa. Muutoin olisimme varmasti ottaneet majapaikan pariksi yöksi Chaloklumista. Kylästä pääsee venekyydillä niemenkärjen toiselle puolelle mystiselle Bottle Beachille, joka sijaitsee viidakon keskellä. Olimme etukäteen suunnitelleet menevämme sinne (rannalta löytyy muutamia edullisia bungaloweja), mutta 600 bahtin venematka oli liikaa.

Myös Chaloklumin rannalla pääsee nauttimaan luonnon omasta spektaakkelista.

Thong Salan satama-alue oli muutoin meidän makuumme liian rauhaton, mutta palasimme sinne lähes joka ilta loistavan night marketin takia. Tori on jokaisen hyvää ruokaa rakastavan paratiisi. Varoituksen sana: homma lähtee siellä helposti käsistä ja päädyt syömään alkusnackien ja kahden pääaterian lisäksi vielä pari jälkkäriä. Eikä mikään maksa juuri mitään. Huima absolutely loved it.

Yksi suosikkijutuistamme oli ajaa Thong Salasta saaren läpi itärannalle. Vaikka Phanganin rannat ovat täynnä ihmisiä, suurin osa saaresta on edelleen vuorikkoista viidakkoa. Sen tajuaa kunnolla vasta, kun ajaa saaren poikki. Reitti vuorten päällä ja on niin upea, että reissu itärannalle kannattaa tehdä jo sen vuoksi. Lisäksi matkan varrelta löytyy useita pieniä vesiputouksia.

Jos resortit ja ylihinnoitellut oluet eivät napostele, jätä Thong Nai Pan ja Thong Nai Pan Yai -rannat suosiolla väliin ja suuntaa skootterisi suoraan Than Sadetiin. Ranta oli yksi lemppareistamme, vaikka hiekan sijaan tallustelimmekin pikkukivillä. Vaikutuksen tekivät erityisesti rantaa reunustaneille kallioille rakennetut bungalowit, joista avautui käsittämätön näkymä merelle. Kävimme mestan ravintolassa syömässä ja kysyimme samalla bungalowien hintaa. Olisi sopinut budjettireissaajallekin. Jos ikinä tulemme Phanganille uudestaan, majoitumme varmasti kyseisessä paikassa.

Than Sadet oli todellinen löytö.

Eniten aikaa vietimme omalla rannallemme, joka oli erittäin hiljainen ja kaunis. Paikka hiljeni täysin Fullmoon Partyjen jälkeen, mutta toki tilanne voi sesongin aikaan olla toinen. Kuulimme, että myös lähellä sijainneet Salad Beach ja Secret Beach ovat samankaltaisia rauhallisia rantsuja. Go and check them out!

Koh Phangan oli Huimalle erittäin positiivinen yllätys. Vietimme saarella viikon, mutta pidempäänkin olisi voinut jatkaa. Täysin autioita rantoja saarelta on turha etsiä, mutta omaa rauhaa, luontoa ja tavallista thaimaalaista elämänmenoa kyllä löytää. Tapaamamme phanganilaiset olivat ihanaa ja avuliasta väkeä, eikä kusetushommia tullut eteen kertaakaan.

Huimalta Phanganille iso suositus ja roppakaupalla rakkautta.

Paikalliset jaksavat edelleen suhtautua punakoihin turreihin positiivisesti ja jopa rakkaudella.

Phanganin parhaat palat

Yövy: Jungle Hut Bungalows tai bungalowit vuoren rinteellä Thand Sadet -rannalla

Fiilistele: Chaloklumin kalastajakylä

Ui: Than Sadet tai Chaloklum

Syö: Thong Sala Night Market

Juo ja fiilistele auringonlaskua: Top Rock Bar

Matkalla Thaimaa

Thaimaan sadekausi + Koh Tao = täydellinen yhdistelmä

torstai, heinäkuu 6, 2017

Sukellussaarena tunnettu Koh Tao ei kuulunut aluksi Huiman matkasuunnitelmiin. Ajattelimme saaresta reppureissaajamaisen ylimielisesti: liikaa ihmisiä, liikaa hässäkkää, liikaa turismia.

Sadekaudella Taolla odottavat upeat auringonlaskut ja tyhjät paratiisirannat.

Päätös lähteä Taolle syntyi vasta siinä vaiheessa, kun naapurisaari Koh Phangania koskeva juttuideamme meni läpi. ”Pääseehän sieltä onneksi nopeasti pois”, allekirjoittanut totesi lauttamatkalla Chumphonista Taolle.

Ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi, ylläri sinänsä.

Opimme, että paras aika matkata Koh Taolle on Suomen kesä, siis Thaimaan sadekausi. Itärannikolla varsinainen sadekausi alkaa vasta marraskuussa, joten sadetta tulee vain harvakseltaan. Silloinkin, kun sataa, sataa yleensä vain tunnin tai pari.

Hyvästä säästä huolimatta kesäkuukaudet ovat Taolla off seasonia. Se tarkoittaa matkailijalle sitä, että porukkaa on vähemmän ja kaikki on halvempaa. You do the math.

Tukkajumala lauttamatkalla Chumphonista Taolle. Matka kustansi 600 bahtia henkilöltä ja kesti noin kaksi tuntia.

Koh Taolle saapuminen oli pienoinen shokki rauhallisen Prachuapin jälkeen. Mae Haad -laiturin tuntumassa riitti kaupustelijoita ja hännystelijöitä. Sitkeimmät taksintarjoajat eivät meinanneet luovuttaa millään, vaan seurasivat meitä ravintolan sisäänkäynnille asti. Lainasimme ravintolan wifiä ja bookkasimme yösijan Agodasta.

Meille selvisi nopeasti, että ainoa järkevä tapa liikkua Taolla on skootteri. Taksit maksavat budjettimatkaajan mittapuulla hitosti, kun taas skootterin saa päiväksi 250 bahtilla. Olimme kuulleet aiemmin pelotteluita Taon petollisista teistä, mutta kitsaus voitti. Skootteri alle, rinkat kyytiin ja menoksi. Kun ajeli hitaasti ja keskittyen väistelemään kuoppia, ei huruuttelussa ollut minkäänlaista ongelmaa.

Taon vilkkain ranta on Sairee Beach, jota suosittelemme välttämään (jos et ole 19-vuotias humalahakuinen brittiteini). Me majoituimme saaren eteläosassa Chalok Bayssa Sunshine Beach Resort -nimisessä hotellissa. Siisti huone rannan tuntumassa maksoi 17,5 euroa. Harmittelimme myöhemmin, ettemme ottaneet rannalta omaa bungalowia, joka olisi tullut maksamaan suurinpiirtein saman verran.

Majapaikkamme terassilta pystyi kätevästi kyyläämään viskiä kiskoneita hollantilaispoikia. SYNTISET!

Tao tunnetaan upeasta merenalaisesta elämästään ja siihen tutustui myös Huima. Vuokrasimme snorkkelit ja suuntasimme ensimmäisenä Tanote Baylle. Kokemus oli melkoinen erityisesti Mikolle, joka ei ollut aiemmin kokeillut kunnolla snorklaamista. Värikkäitä kaloja pörräsi ympärillä kuin mummoja Tokmannin edessä hetki ennen avaamista.

Kävimme snorklaamassa myös Shark Baylla, jossa voi nähdä aamuhämärässä ja auringonlaskun aikaan mustaevähaita ja valashaita. Emme tehneet havaintoja merten jättiläisistä, ehkä ihan hyvä niin.

Shark Bay John Suwan viewpointilta kuvattuna.

Surullista kyllä, koralli on suurelta osin kuollutta Taon ympärillä. Syitä on kaksi: turismi ja ilmastonmuutos. Suurin katastrofi koettiin vuonna 2010, kun 80 prosenttia Taon korallista kuoli liian lämpimän meriveden takia. Kohtalokkaan vuoden jälkiä yritetään korjata Save Coral Reefs -projektilla, mutta loppujen lopuksi ainoa tapa pelastaa maailman merien korallit on ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Eikä se taida tapahtua ihan heti, mikäli tötteröhuuliset punapäät johtavat vapaata maailmaa.

Ruoka Taolla oli hyvää ja yllättävän halpaa. Sanoisimme, että budjettimatkaajan kannattaa välttää Sairee Beachia ja länkkäriruokaa.

Thai-ruoan ystäville vinkkinä lähellä Chalokia sijaitseva Maruay-ravintola. Kokki Saonui valmisti taivaallisia ruokia samalla, kun hänen miehensä Wan esitteli meille lemmikkiapinaansa.

Wan ja karvakaveri. Päänahka pysyy kuulemma hyvässä kunnossa, kun antaa apinan hoitaa kirppujen etsimisen.

Nyt Tao oli paikallisten mukaan erittäin hiljainen. Silti porukkaa riitti, vaikkakaan ei tungokseksi asti. Suurin osa turisteista oli onneksi tullut saarelle sukeltamaan, ei bilettämään.

Rannoilla oli päiväsaikaan kourallinen ihmisiä, auringonlaskua pääsimme ihailemaan usein kaksin. Teillä ei ollut ruuhkaa, joten skootterointi sujui ilman stressiä. Majoituksen sai halavalla, samoin ruokaa. Vietimme saarella vain kolme päivää, mutta olisimme helposti viihtyneet pidempäänkin.

Thaimaalaiset chicken wingsit – uhka vai mahdollisuus?

Huima suosittelee Koh Taoa sadekaudella, jolloin saaresta pystyy aidosti nauttimaan.

Emme menisi Koh Taolle sesongin aikaan. Uskomme, että silloin Taon leppoisuus ja kauneus hukkuvat turismitulvan alle.

 

Koh Taon valitut palat

Snorklaa: Tanote Bay

Ui: Koh Nang Yan (saarirykelmä Taon kyljessä)

Ihastele auringonnousua: John Suwan viewpoint

Ihastele auringonlaskua: Freedom Beach, jossa erittäin mukava reggaebaari

Syö: Maruay Thaifood

Yövy: Bungalow saaren etelä- tai itärannikolta, vältä Saireen Beachin aluetta

Koh Tao is like a coconut shake – enjoy it before its too late.

Matkalla Thaimaa Yleinen

Prachuap Khiri Khan – pala kauneinta Thaimaata

sunnuntai, kesäkuu 25, 2017

Minne mennä Thaimaassa, jos haluaa paratiisirannalle, mutta ei keskelle turistirysää? Jopa nähdä palasen aitoa thaimaalaista elämänmenoa? Samaa pähkäilimme me.

Päädyin kysymään asiaa eräässä Facebook-ryhmässä ja sain kuulla sitä kautta ensimmäistä kertaa Prachuap Khiri Khan -nimisestä pikkukaupungista ja upeasta Ao Manaon rannasta Thaimaan itärannikolla. Pikaisen googlettelun jälkeen päädyimme varaamaan bussiliput Bangkokista Prachuapiin.

Mikäpäs ilmastoidussa bussissa reissatessa. Kyyti kustansi vain 200 bahtia kankkuparilta.

Bussimatka Bangkokin eteläiseltä bussiasemalta Prachuapiin kesti vain leppoisat neljä tuntia. Bussi jätti meidät rinkkoinemme valtatien viereen, josta matkaa keskustaan oli vielä nelisen kilometriä. Tien vieressä tepasteli kaksi kukkoa ja hieman kauempana kaksi miestä nojailemassa skoottereihinsa.

Miehet väläyttivät harvahampaiset hymynsä ja näyttivät peukkua, kun kysyimme taksikyytiä keskustaan. Ei ongelmaa! Rinkat kuskien jalkojen väliin, turistit skootterien takaloosterille ja kaasuhanat kaakkoon. Se ei pääse perille, joka pelkää.

Yövyimme ensimmäiset kolme yötä Prachuap Beach Hotel -nimisessä pytingissä. Kyseinen hotelli sijaitsee nimen mukaisesti rannassa ja tarjoaa upeat näköalat huoneista. Katselimme lumoutuneena, kun aurinko laski karstivuorten taakse ja kalastajat lähtivät lipumaan puuveneillään kohti ulappaa.

Prachuapin rannan auringonlaskut olivat maagisia. Kyseisellä rantsulla ei uida, vaan se on pyhitetty kalastajien käyttöön.

Prachuapiin tutustuminen kannattaa aloittaa rantabulevardilta, josta löytyy useita huikean hyviä ja hämmentävän edullisia ravintoloita. Sanomattakin lienee selvää, että listalta kannattaa valita merenantimia. Ne ovat niin tuoreita, että pärskivät melkein vielä lautasellakin.

Huima rakastui erityisesti Top Deck -nimiseen ravintolaan, jonka katkaravut punaisessa kookoscurryssa -annos (n. 3 euroa) oli tajunnanräjäyttävä. Tosin huonoa ruokaa emme saaneet yhdestäkään ravintolasta Prachuapissa. Kyseisenä viikonloppuna kaupungissa juhlittiin oikein urakalla. Koulun alkamisen kunniaksi rantabulevardin toinen pääty oli katettu markkinamenoja ja festareita varten. Aijai sitä ruoan määrää. Käsistä lähti ja pahasti.

Prachuapissa ruoka on helkkarin halapaa ja järjettömän hyvää. Need I say more?

Bulevardin jälkeen kannattaa suunnata yhtä katua ylemmäs. Thurd Rattatam Alley on ehkä Prachuapin tunnelmallisin. Katua reunustavat yli 100-vuotiaat pastellinsävyiset puutalot, joista löytyy muutamia ihania kahviloita ja yksi vintage-vaatekauppakin. Kadun varrella on myös aamutori, josta voi ostaa esimerkiksi tuoreita hedelmiä.

Pracuapin keskusta on sen verran pieni, että siellä liikkuu helposti jalan. Kaupungissa pörrää myös hauskoja sivuvaunulla varustettuja tuktukeja, mutta pidemmälle halajavan on kätevintä on vuokrata pyörä tai skootteri. Me päädyimme pyöriin, jotka saimme ilmaiseksi käyttöömme seuraavan majapaikkamme ihanalta isännältä.

Skootterit sievässä rivissä yli 100-vuotiaan puutalon edustalla.

Ja jonkinlaista menopeliä Prachuapissa tarvitsee, sillä reissu Ao Manaon paratiisirannalle on must.

Ao Manao sijaitsee muutaman kilometrin päässä Prachuapista. Ranta ja sitä ympäröivä alue on Thaimaan ilmavoimien omistuksessa, mutta sinne pääsevät kaikki turrikatkin päiväsaikaan (klo 6-18). Turistin tulee kirjautua tarkistuspisteellä sisään (muista ottaa ylös passinnumerosi) ja lähtiessä ulos. Ao Manaossa on vain yksi hotelli, sekin ilmavoimien omistama. Sen lisäksi alueelta löytyy muutamia ravintoloita ja kahviloita.

Hevosenkengänmuotoinen hiekkaranta rajautuu vehreisiin karstivuoriin. Hiekkapohja jatkuu pitkälle, eikä rannassa ole koralleja. Ao Manao, suomeksi limettilahti, on niin suojaisa, että vesi on helteisenä päivänä lähes kuumaa. Huima testasi rannan ravintolan ja yllättyi erittäin positiivisesti. Shrimp with pineapple -annos oli erittäin edullinen ja sou delissös.

Haaveissa tyhjä paratiisiranta? Ao Manaon rantaviivaa saa tepastella rauhassa.

Parasta rantsussa on se, että siellä saa olla varsin rauhassa – varsinkin arkipäivinä ja low seasonilla. Viikonloppuisin paikalliset tulevat nauttimaan rantaelämästä ja talvikuukausina hiekalla törmää taatusti muihin farangeihin. Väitän kuitenkin, että kiireisimmilläänkin Ao Manaon meininki on kaukana Pattayasta ja Phuketista.

Alunperin meidän piti viettää vain Prachuapissa kolme yötä, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen päätimme jäädä pidemmäksi aikaa. Vietimme Prachuapissa siis yhteensä viikon ja ihastuimme tunnelmalliseen kaupunkiin ja sen leppoisaan elämänmenoon. Itse asiassa pidimme Prachupista niin paljon, että oli aidosti vaikeaa lähteä. Se kertoo jo aika paljon.

Huiman arvio Prachuapista: kelepoo köllötellä ja öllötellä.

VAROITUS! Paikallisten hymy ja leppoisa elämänasenne saattavat tarttua reissaajaan jo viikossa.

Prachuapin parhaat palat

  1. Kävele rantabulevardilla ja käy syömässä hyvin. Huiman suositus: Top Deck ja sen seafoodit.
  2. Nauti kahvi yli 100-vuotiaassa puutalossa. Huiman suositus: Hachi Coffee and & Bike Shop.
  3. Vuokraa pyörä tai skootteri ja tee päiväretki Ao Manaon paratiisirannalle.
  4. Pyöräile läheiselle vuorelle ja Wat Ao Noi -temppelille. Vuorelta löydät mystisen luolan, jossa makaa kaksi valtavaa Buddha-patsasta.
  5. Majoitu edullisesti ja mukavasti. Huiman suositus: Milano Guesthouse (tilava yksityishuone ilmastoinnilla 450 bahtia).

Loppuun klassisesti kissanpentukuva. Hän on Manu, Milano Guesthousen päällikkö.

Matkalla Terveys Thaimaa Turvallisuus

Thaimaa ja kulkukoirat – miten niiden kanssa tulee toimia

tiistai, kesäkuu 13, 2017

Kun tulimme eilen takaisin bungalowillemme, saimme kuulla järkyttäviä uutisia. Naapurimökin brasilialaistyttö Brenda oli joutunut sairaalaan.

Hän oli ollut kävelemässä bungalowiltaan rannalle ja kohdannut yhden rannan koirista. Koira oli maannut keskellä polkua, joten Brenda oli rykäissyt pari kertaa herättääkseen sen huomion ja välttääkseen koiran pelästyttämistä. Koira oli vilkaissut Brendaa ja jatkanut uniaan.

Mutta kun Brenda oli ollut ohittamassa koiraa, se oli herännyt ja alkanut käyttäytyä aggressiivisesti. Brenda oli korottanut ääntään, mutta siitä huolimatta koira oli lähestynyt häntä hampaitaan näyttäen. Lopulta tyttö oli panikoinut ja lähtenyt juoksemaan. Hän oli päässyt majapaikkamme ravintolan portaille asti, kompastunut ja kaatunut. Majapaikan omistaja oli nähnyt tapahtuneen ja huutanut koiralle, joka oli lähtenyt saman tien pakoon.

Brenda oli lyönyt kasvonsa betoniportaisiin. Pinnallisten ruhjeiden lisäksi häneltä oli katkennut kaksi hammasta, mutta onneksi kasvojen luut olivat säilyneet ehjänä.

Koirat makoilevat usein kaupan ovien edessä nauttimassa viileän sisäilman tuulahduksista. Kyseinen rekku ei liity Brendan tapaukseen.

Thaimaa on tulvillaan hylättyjä koiria, soi dogeja. Pelkästään Bangkokissa elää arvioiden mukaan 300 000 katukoiraa.

Useimmat niistä ovat täysin harmittomia tapauksia. Ne kerjäävät ruokaa ja vettä, istuvat vieressä rauhallisesti ja tykkäävät rapsutuksista. Rakastamme molemmat koiria ja haluaisimme helliä ja hemmotella niitä kaikkia.

Tiedostamme kuitenkin sen, että koirissa piilee vaara. Kaikki yksilöt eivät ole ystävällisiä, ja varsinkin koiralaumat saattavat käyttäytyä aggressiivisesti. Mikko sai kokea sen omakohtaisesti ensimmäisellä Aasian reissullaan, kun öisellä rannalla nukkuneet soi dogit alkoivat piirittää häntä. Onneksi kauempana ollut kaveri oli huomannut tilanteen ja onnistunut pelästyttämään koirat tiehensä.

Brendan tapaus sai meidät etsimään tietoa siitä, miten soi dogien kanssa pitäisi käyttäytyä. Etenkin, jos koira käyttäytyy aggressiivisesti. Koiran (tai minkä tahansa muunkin eläimen) purema on vakava juttu, koska siinä piilee rabiesriski. Jos eläin puree sinua, huuhtele haava pullovedellä ja hakeudu välittömästi lääkäriin. Rabies on hoitamattomana tappava tauti. Jos oireet ehtivät alkaa, hoito ei enää auta. Jo sen takia tilanteista olisi hyvä selvitä ilman verenvuodatusta.

Muista kuitenkin, että aggressiivisuus ei ole koiran syy. Monet eläimistä ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa ja pelkäävät sen takia ihmisiä. Aggressiivinen käytös voi olla myös merkki vesikauhusta. Joka tapauksessa sinun tulee tehdä kaikkesi, ettet joudu satuttamaan eläintä.

Ohjeita on monenlaisia. Toiset kannustavat itsevarmuuteen ja jopa aggressiivisuuteen koiria kohtaan, mutta itse en usko sen tuovan ratkaisua. Uskon, että tehokkainta on osoittaa koiralle, ettei ole sille uhka.

Mieti, miten kohtelet katukoiria. Tekisitkö samoin tälle pörröiselle pennulle? Katukoirat eivät ansaitse mitään vähempää.

Ohjeet katukoiran kohtaamiseen:

Pysy rauhallisena ja kävele pois.

Jos soi dog haukkuu sinulle, se ilmoittaa, että olet astumassa sen reviirille. Silloin helpointa on yksinkertaisesti valita toinen reitti. Älä missään nimessä lähde juoksemaan, sillä silloin koira saattaa lähteä vaistonomaisesti jahtaamaan sinua ja koittaa pysäyttää sinut puremalla jalkoihin. Älä myöskään käännä koiralle selkääsi.

Älä pelästytä koiraa.

Kun koira pelästyy, se saattaa käyttäytyä aggressiivisesti. Älä koskaan mene silittämään nukkuvaa koiraa ja herätä aina koiran huomio ennen kuin menet lähelle sitä.

Osoita koiralle eleillä, että et halua vahingoittaa sitä.

Koira lukee eleitäsi ja päättelee niiden perusteella, oletko uhka sille. Jos koira pelkää sinua, se käyttäytyy aggressiivisesti. Seuraavat eleet ilmaisevat koiralle, ettet halua sille pahaa: haukottelu, huulien nuoleminen, katsekontaktin välttäminen, koirasta katsottuna sivuttain seisominen, se, että annat koiran lähestyä rauhassa ja haistella sinua. Nämä eleet sen sijaan tarkoittavat koiran silmissä uhkaavaa käytöstä: tuijottaminen, huutaminen, käsien heiluttaminen tai nostaminen, koiraa kohti käveleminen tai juokseminen.

Pyydä apua paikallisilta.

Paikalliset osaavat toimia soi dogien kanssa. Heidän kanssaan keskustelemalla ja heitä seuraamalla opit varmasti parhaat kikat. Jos kohtaat aggressiivisen koiran, koita aina pyytää apuun paikallinen. Heidän seurassaan olet taatusti turvassa.

Pysy kaukana koiralaumoista.

Yksittäisen koiran kanssa vielä selviää, mutta koiralauma tietää aina pahaa. Lauma tietää, miten potentiaalinen uhkaaja taltutetaan. Koiria ja varsinkin koiralaumoja kannattaa vältellä erityisesti öisin, sillä silloin ne ovat erityisen valppaita puolustamaan reviiriään. Laumat oleskelevat usein esimerkiksi temppelialueilla tai tyhjillä parkkipaikoilla.

Älä luota siihen, että koirat ovat hiljaa. Lauma iskee usein haukkumatta. Muista myös, että häntäänsä heiluttava koira ei ole välttämättä ystävällinen. Hännänheilutus ilmaisee innostusta, mikä voi johtua myös siitä, että koira aikoo purra.

 

Jos mikään muu ei toimi, turvaudu näihin:

Esitä itsevarmaa.

Kävele ryhdikkäänä ja mahdollisimman harteikkaana. Jos mahdollista, levitä vaatteitasi niin, että vaikutat kokoasi isommalta. Pidä ilmeesi vakavana ja äänesi matalana. Tärkeintä on, ettet näytä pelkoasi.

Älä kuitenkaan jää tilanteeseen pitkäksi aikaa. Haukkuminen kerää paikalle lisää koiria ja jäät yhä varmemmin alakynteen isomman lauman edessä.

Teeskentele, että keräät pieniä kiviä.

Surullista kyllä, useimmat katukoirat osaavat yhdistää kivien poimimisen kipuun. Ele saa ne yleensä haukkumaan entistä kiihkeämmin, mutta pitää ne turvallisen välimatkan päässä.

Kanna mukanasi jotakin kättä pidempää.

Jos koira hyökkää, sinun on puolustettava itseäsi. Esimerkiksi sateenvarjo voi olla tähän tarkoitukseen hyvä. Jotkut koira-alueilla asuvat kantavat mukanaan pippurisumutetta. Käytä väkivaltaa kuitenkin vain, jos on aivan pakko.

 

Ja jos tiedätte muita hyviä keinoja toimia katukoirien kanssa, kertokaa!

Malla Matkalla Thaimaa

Ensikertalaisen Bangkok: Selviytymisopas

keskiviikko, kesäkuu 7, 2017

Bangkok has him now.

Kohtalokkaalta kuulostava lause on The Hangover 2 -elokuvasta, jonka katsoimme Mikon kanssa vähän aikaa sitten. Miksi valitsimme kyseisen elokuvakokemuksen, on minulle täysi mysteeri. Syytän krapulaa.

Leffaa katsoessani ajattelin, että lauseella viitataan Bangkokin vaarallisuuteen ja sekopäisyyteen. Mutta ei. Vasta nyt kaupungin nähneenä tajuan, mitä se oikeasti tarkoittaa: kun Bangkokille antaa mahdollisuuden, se voi viedä kokonaan mukanaan. Enkä nyt puhu kaappauksesta.

Make Bangkok your bitch.

Mikolle Bangkok oli ennestään tuttu, minulle se oli ensimmäinen kosketus Aasiaan. Osasin odottaa ruuhkia, kuumuutta ja kaaosta, mutta mikään ei olisi voinut valmistaa sen tason hulluuteen. Yli 40 asteen helle, mätänevien roskien löyhkä, liikenteen sekopäisyys, huutelu, kusettaminen, likaisuus, hapettomuus, mielettömyys.

Voin sanoa rehellisesti: tuli ikävä kotiin.

Olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että Bangkok ei olisi minulle vain pakollinen paha matkalla paratiisirannoille. Siitä syystä (ja mädän varpaani takia) vietimme Bangkokissa kymmenen yötä. Onneksi. Tuossa ajassa opin pitämään Bangkokista ja sen hulluudesta.

Kokemuksestani voi olla hyötyä kaikille teille, jotka saavutte kaupunkiin ensimmäistä kertaa. Ja myös teille, jotka vihaatte Bangkokia parin päivän kokemuksen perusteella. Antakaa sille vielä yksi mahdollisuus.

Kaaokselle on pakko antautua, jotta siitä pystyy nauttimaan. Ja se vaatii sääntöpervertikkosuomalaisen kohdalla pidempään kuin kaksi päivää.

Panosta ensimmäisiin öihin.

Vaikka olisit liikkeellä erittäin tiukalla budjetilla, ensimmäinen majoituspaikka kannattaa hommata siististä hotellista, jossa on ilmastointi. Me yövyimme ensimmäiset kolme yötä New Phiman Riverview Guesthousessa, jonka esittely löytyy oheiselta videolta:

Majatalo kuulosti ihanalta: rento ja hippimäinen mesta joen rannassa. Oh boy were we wrong. Huoneemme oli peltikattoisessa hökkelissä, jossa oli yölläkin lähemmäs 50 astetta lämmintä. Emme nukkuneet oikeastaan lainkaan. Unettomuus johtui osittain kuumuudesta, osittain huoneeseen pyrkineistä rotista. Hauskan pikkulisän teki se, että Mikko oli ensimmäisen yön jälkeen täynnä eksoottisia ötökänpuremia.

Tuollaisen sietää, jos on ollut hetken aikaa reissussa ja tottunut kaikenlaiseen. Mutta kun kyseessä on ensikosketus Bangkokiin (tai Aasiaan), hotellin pitää olla turvasatama, johon voi paeta hetkeksi kaaosta. Ei paikka, jossa pelkää heräävänsä siihen, että rotta nakertaa palasta puolison silmämunasta.

Rentoudu.

Varaa ainakin kaksi päivää fiilistelylle. Ei turistikohteita, ei aikatauluja. Vain kaupungissa haahuilua, katuruokaa, eri kaupunginosiin tutustumista (jokiveneet, skytrain ja metro ovat käteviä ja edullisia) ja rauhoittumista.

Bangkok tuo ison hymyn naamalle, trust me.

Jos näet jossain mukavan ravintolan, kivan baarin tai ihanan puiston, pysähdy tai merkkaa paikka ylös karttaan. Erityisen kätevä karttapalvelu on Maps.me-sovellus, jonka offline-kartat toimivat loistavasti.

Rauhootu.

Käy rauhoittumassa pienissä temppeleissä ja vältä turistipaikkoja, kuten Grand Palacea. Jos tarvitset hetken hiljaisuutta, temppeli on siihen täydellinen paikka, vaikka et uskontohommista niin välittäisikään. Suosittelen kylläkin buddhalaisuuteen perehtymistä. Uskon, että jos buddhalaisuus olisi vallitseva maailmanuskonto, meille menisi hiton paljon paremmin.

Omaa sisäistä rauhaa voi etsiä seuraamalla munkkien esimerkkiä.

Muista tarkistaa etukäteen armaasta internetistä, miten temppeleissä tulee käyttäytyä ja pukeutua. Muista ainakin piilottaa polvet ja hartiat.

Ota kontaktia paikallisiin.

Bangkokilaiset ovat pääosin mukavaa sakkia, vaikka saattavat vaikuttaa aluksi kireltä ja kiireisiltä. Hymyile paljon ja sinulle taatusti hymyillään takaisin. Kysele paljon ja osoita mielenkiintosi. Kadulla kulkiessa näkee ihmisiä tekemässä mitä mielikuvituksellisimpia asioita, usein jotakin käsitöihin liittyvää. He suostuvat lähes aina kuvattavaksi ja näyttävät mielellään, mitä ovat tekemässä. Muista kiitellä aina vuolaasti.

Käsityö on yhä arvossaan Thaimaassa.

Auttaa paljon, jos otat haltuun muutamat fraasit thaiksi. Ihmiset ilahtuvat silminnähden siitä, että osaat heidän kieltään. Varsinkin tervehdys ”sawadee khrup (mies) / ka (nainen)” ja kiitos ”kop khun khrup/ka” kannattaa opetella. Saa aikaan paljon hymyjä.

Ota liikenne haltuun.

Kävely on paras tapa nähdä ja fiilistellä kaupunkia, mutta Bangkokin liikenteen sekaan hyppääminen tuntuu aluksi itsemurhalta. Hyvä tapa opetella liikenteessä kulkemista on ottaa mallia paikallisista. Jos odotat hetkeä, jolloin autoja, skoottereita tai tuktukeja ei ole näy missään, et tule pääsemään tien yli ikinä. Hommaan saa harjoittelemalla hyvän flow’n.

Rauhaa Bangkokin kaduilta ei välttämättä löydä, mutta rakkautta sitäkin enemmän.

Jos liikenne pelottaa, eikä kävely hotsita, suosittelen ottamaan taksin tuktukin sijaan. Itse meinasin välillä kakkia housuuni, kun tuktuk-kuski painoi kaasua juuri ennen jättimäistä risteystä ja ohitteli jättimäisiä rekkoja parinkymmenen sentin päästä. Tuktukin kyydissä oleminen on tietty kokemus itsessään, jos siitä selviää hengissä ja puhtain alushousuin.

Älä pelkää katuruokaa.

Söimme parhaat ateriamme katukojuista 60—80 bahtilla, emmekä maistaneet kymmenen päivän aikana yhtäkään huonoa katuruoka-annosta. Vaikka ruoanlaitto näyttää hurjalta kaiken roskan ja saasteen keskellä, katuruoalle kannattaa antaa mahdollisuus.

Kana. Peukku. Ei muuta.

Aloita turvallisesti vaikkapa paistetulla riisillä ja siirry sen jälkeen eksoottisempiin ruokalajeihin. Älä käänny pois, jos et ymmärrä ruokien nimiä. Kojuista löytyy yleensä yksi englanninkielinen menu, jonka saa pyytämällä. Katuruoka on taatusti hyvää jokaisessa kojussa, jossa paikalliset käyvät. Jos et tiedä, mistä aloittaa, suuntaa kulkusi Chinatowniin. Se on katuruoan Mekka.

Fiilistele outoutta.

Mitä friikimpää, sitä siistimpää. Bangkokissa voi tulla vastaan mitä vain — ja juuri se tekee kaupungista niin upean. Expect the unexpected and still be surprised.

I rest my case.