Browsing Category

Malesia

Malesia Matkalla

Koe erilainen Kuala Lumpur – ja säästä

lauantai, syyskuu 9, 2017

Malesian mahtipontinen pääkaupunki osuu useimpien Kaakkois-Aasian reissaajien reitille keskeisen sijaintinsa takia. Moni viettää kaupungissa vain muutamia päiviä ja jatkaa nopeasti matkaansa kohti paratiisisaaria. Se on ymmärrettävää. Metropolin hektisyys ja karut kontrastit voivat tuntua luotaantyöntäviltä.

Huima majailee Kuala Lumpurissa nyt kolmatta kertaa. Olemme syttyneet Kultsi Lumpukalle hitaasti. Aluksi miljoonakaupunki kiiltävine pilvenpiirtäjineen ahdisti meitäkin, mutta olemme onnistuneet löytämään sen inhimillisemmän puolen. Kuten lähes kaikkialla, Kuala Lumpurissakin todellinen kauneus löytyy turistirysien ulkopuolelta.

 

Kampung Baru

Tämä paikka on uskomaton. Kampung Barun asuinalue on pieni kylä miljoonakaupungin keskellä. Alueelta löytyy perinteisiä malesialaisia puutaloja, vehreitä pihoja, korttelin lapsia leikkimässä ja pelailemassa, vapaana juoksevia kanoja, kyläkauppoja, puistoja. Maininnan arvoista on myös Kampung Barun loistava ja erittäin edullinen katuruoka.

Alueella liikkuessa unohtaa hetkeksi olevansa yli seitsemän miljoonan asukkaan metropolissa. Siitä saa kuitenkin muistutuksen aina, kun nostaa katseen ylös. Keskustan pilvenpiirtäjät kohoavat puutalojen ylle kuin jättimäiset robotit. Tapaamamme paikalliset olivat ihania, mutta kuulimme jalkapalloa pelanneilta pojilta, että turistien on viisasta poistua alueelta ennen pimeän tuloa.

Mikko ”Finnish Zlatan” Huisko pääsi potkimaan palloa Kampung Barussa.

Kampung Baruun pääsee helposti junalla. Hyppää KJL-linjalle (suunta Gombak) ja hyppää pois Kampung Barun asemalla. Junan hinta on pari ringiä.

 

Heli Lounge Bar

Kuala Lumpuria ei ole nähnyt kunnolla, jos sitä ei ole päässyt tarkastelemaan yläpuolelta. Useimmat suuntaavat kaupungin kuuluisimpiin pilvenpiirtäjiin, kuten Petronas Towerseihin tai KL Toweriin. Noissa paikoissa on paitsi ruuhkaa, myös mittava pääsymaksu.

Auringonlasku ja Mikon päästä kasvava KL Tower.

Me löysimme suomalaisten kavereidemme suosituksesta todellisen helmen. Keskustassa (KLCC) sijaitsevan Menara KH -pilvenpiirtäjän katolla on päivisin helikopterin laskeutumisalusta. lltakuuden jälkeen katolle kannetaan pöytiä ja tuoleja ja paikka avataan janoisille asiakkaille.

Korkeanpaikankammoiselle Heli Lounge Bar on painajainen. Kyseessä todella on pelkkä helikopterin laskeutumisalusta, joten mitään turva-aitoja tai reunoja baarissa ei ole. Hermoja voi onneksi rauhoittaa oluella, joka on keskustan muihin paikkoihin verrattuna varsin kohtuuhintaista. Mitään pääsymaksua Heli Lounge Bariin ei ole, mutta juomaa pitää tilata ylös päästäkseen.

Katolta näkee koko Kuala Lumpurin keskustan, joka on auringon laskiessa uskomattoman kaunista katseltavaa. Ja kun aurinko on viimein laskenut mailleen, kaupungista tulee tuikkiva valomeri. Unohtumaton kokemus!

Pilvenpiirtäjä sijaitsee Jalan Sultan Ismail -kadulla. Rohkeasti vaan hissillä ylimmän kerroksen baariin ja sieltä portaita pitkin katolle. Korkeanpaikankammoisen kannattaa ottaa rentouttava drinkki ennen katolle kiipeämistä. Se tulee tarpeeseen.

Puisto

Aivan keskustan kupeessa sijaitsee verheä puistoalue. Alueelta löytyy niin orkidea-, perhos-, lintu- kuin peurapuistoakin, mutta me skippasimme kaiken maksullisen. Sen sijaan suuntasimme lammelle. Hyvin hoidettu puisto istutuksineen on loistava paikka esimerkiksi lenkkeilyyn ja piknikille.

Huima hikoilemassa lammella.

Ruuhkaa puistossa ei ollut, tosin me kävimme siellä aina aamupäivällä. Töiden päätyttyä ja viikonloppuisin useammat paikalliset tulevat varmasti nauttimaan vehreydestä.

Matka puistoon kannattaa tehdä jalan Chinatownista. Samalla pääsee näkemään upean National Mosquen ja itämaiselta palatsilta näyttävän vanhan rautatieaseman.

Gold’s Gym

Jos tykkäät treenata tosimiesten kanssa, Gold’s Gym on ainoa oikea vaihtoehto. Sali sijaitsee aivan ydinkeskustan tuntumassa Berjaya Time Square -ostoskeskuksen takana. Sisäänpääsy on vaatimattomat viisi ringiä (noin euron) henkilöltä.

Treenimotivaatiota luovat seinille kiinnitetyt julisteet, jossa kahdeksankymmentäluvun kehonrakentajatähdet pullistelevat lihaksiaan. Laitteet ovat suurinpiirtein samalta ajanjaksolta, eikä niitä ole huollettu todennäköisesti kertaakaan. Ei siis kannata odottaa steppereitä tai juoksumattoja, vaan pelkkää ruostunutta rautaa. Treenin jälkeen voit ostaa salin omistajan itse sekoittaman proteiinijuoman viiden ringin hintaan. Loistava palvelu!

Käsite napapaita sai uudenlaisen merkityksen Gold’s Gymilla.

Olemme tavanneet salilla mitä mielenkiintoisempia tyyppejä. Viimeksi treenamassa oli noin seitsenkymppinen kiinalaismies, joka veti burpeeta, toes-to-baria ja leuanvetoja siihen tahtiin, että moni parikymppinen urheilijakin olisi hyytynyt tahdissa. Jossain vaiheessa äijä riisui paitansa ja paljasti pyykkilautavatsansa. Siinä on tavoitetta meille jokaiselle.

Gold’s Gym löytyy osoitteesta Jalan Nyonya. Paikka on toisessa kerroksessa, eikä sitä ole merkattu kovinkaan hyvin. Jos et meinaa löytää, kysy kadulla päivystäviltä kauppialta. He osaavat kyllä ohjata sinut perille legendaariselle gymille.

Central Marketin foodcourt

Totuuden nimissä on todettava, että emme ole innostuneet malesialaisesta ruoasta. Myöskään Chinatownin paljon hehkutettu katuruoka ei ole tehnyt suurta vaikutusta.

Sen sijaan pidämme Chinatownin foodcourteista, joissa on monta ravintolaa, joista valita. Olemme käyneet lähes poikkeuksetta lounaalla Central Marketin yläkerrassa, jossa on tarjolla monenlaista edullista ruokaa. Monet paikalliset käyvät täällä lounastamassa, mutta yllättävän harvat turistit löytävät ruokataivaaseen. Oma lempparimme on paikan thaimaalainen, josta saa lounassettejä. Kymmenen ringin hintaiseen ateriaan kuuluvat pääruoka, omeletti, riisikeksit ja vesimelonipalaset.

Ekstraruokavinkki: Central Marketin edustalla myydään maailman ihaninta herkkua, putua bambua. Rasiallisen hinta vain 3,5 ringiä!

Toinen hyvä foodcourt löytyy aivan Jalan Petalingin tuntumasta. Käänny Petalingilta Hang Lekirille (Jalan Sultanin suuntaan). Food court on lähes kadun päässä vasemmalla puolella. Sieltä löydät kaikkea malesialaisesta kiinalaiseen ja thaimaalaiseen ruokaa. Lempparimme on sielläkin thai-ravintola, josta saa järjettömän hyvää mangosalaattia.

Keskity… Keskity… PERKKELEEN PUIKOT ANTAKAA HAARUKKA!!!!

Street Feeders

Kirjoitimme jo aiemmin Kuala Lumpurin kodittomista. Tällä hetkellä kodittomia ei kaupunkikuvassa juurikaan näy, sillä heitä on siirretty viereisiin kaupunkeihin rakennettuihin ”leireihin”. Kuala Lumpurissa järjestettiin elokuussa jättimäinen urheilutapahtuma SEA Games, ja hallitus halusi kodittomat pois kisaturistien ja kansainvälisen median silmistä.

Gary vei meidät tapaamaan perhettä, joka asui kuvassa näkyvän sillan alla. Perheeseen kuuluivat isä, äiti ja 9-kuukautinen vauva.

Kodittomia auttavan Street Feeders -järjestön perustaja Gary Liew kertoo, ettei vielä ole varmaa, milloin kodittomien annetaan palata kaupunkiin. Hänen mukaansa olot leireillä ovat kohtuulliset, mutta ne eivät ratkaise kodittomuutta pysyvästi.

Jos sinä haluat auttaa kaupungin kodittomia ja nähdä metropolin toisen, synkemmän puolen, ota yhteyttä Garyyn. Street Feedersin kautta voi päästä mukaan jakamaan ruokaa ja auttamaan kaupungin heikoimmassa asemassa olevia.

 

Lisäsäästövinkit

  • Älä kulje lentokenttäjunalla. Se on helkkarin kallis (55 ringiä per henkilö per suunta). Ilmastoitu bussi maksaa 12 ringiä henkilöltä ja matka kestää vain noin tunnin.
  • Kuala Lumpurin julkiset ovat edullisia, erittäin siistejä ja helppoja käyttää. Hinnat vaihtelevat matkan pituuden mukaan. Katso reitit ja hinnat täältä.

  • Kuala Lumpurin keskustaa kiertävät ilmaisbussit. GOKL-tunnuksilla merkityt violetit bussit kiertävät neljällä eri linjalla ja niihin voi hypätä miltä tahansa pysäkiltä. Katso reittikartta täältä.
  • Kaupungissa on useita vedentäyttöpisteitä, jossa juomavesi maksaa murto-osan kaupan pullovedestä. Olemme juoneet automaattivettä ilman sen suurempia ongelmia, mutta eräs paikallinen kertoi meille, ettei vettä pitäisi juoda päivittäin. Meitä alkoi kuumottaa ja vaihdoimme pulloveteen. Tiedä häntä, mikä on oikea totuus.

Turrevero

Malesian hallitus on alkanut kerätä syyskuussa turistiveroa, joka on 10 ringiä henkilöltä per yö. Summan maksavat kaikki hotelleissa ja hosteillessa yöpyvät ulkomaalaiset. Sanomattakin lienee selvää, että tuo raha on budjettireissaajalle iso.

Mikä helevetin turistivero?

Kyselimme guesthousen henkilökunnalta asiasta, mutta heillä ei ollut harmainta aavistusta siitä, mihin rahat oikeasti menevät. He ilmaisivat tyytymättömyytensä veroa ja hallitusta kohtaan kutsumalla sitä lemmekkäästi ”shit governmentiksi”.

Virallisten lähteiden mukaan verolla on tarkoitus kompensoida maan turisti- ja kulttuuriministeriöön kohdistettuja budjettileikkauksia ja edistää Malesian turismia. Nähtäväksi jää, mihin rahat lopulta päätyvät.

Malesia Matkalla

Pangkor, kaksijakoinen paratiisisaari

torstai, elokuu 31, 2017

Juhannustavoitteet. Ne Pangkor täytti.

”Juhannuksena pitää olla jossain pöpelikössä kalja kädessä.”

Tuo perinteinen suomalainen juhannusajattelu ohjasi reittisuunnitteluamme kesäkuussa Malesiassa. Vaihtoehtoja pöpelikölle oli kaksi: tunnettu turistisaari Langkawi ja paikallisten suosima pieni lomasaari Pangkor. Huima-tyyliin valitsimme vaihtoehdoista edullisemman ja aloitimme matkan kohti pikkuruista Pangkoria.

Bussi Butterworthista Lumutin satamaan kesti hieman yli kolme tuntia ja maksoi vaivaiset neljä euroa pakaraparilta. Lumutissa hyppäsimme lauttaan ja jäimme pois kyydistä ensimmäisellä stopilla (SPK Jetty). Paikalliset varmistelivat, olimmeko oikeasti jäämässä pois kalastajakylässä pääsataman sijaan. Nyökyttelimme.

Pangkor on ikään kuin kahtiajakautunut. Sen paratiisisaarimainen puoli hiekkarantoineen löytyy länsirannikolta, joka onkin jo rakennettu täyteen hotelleja ja resortteja. Itärannikko kuuluu sen sijaan paikallisille.

Meitä kiinnosti myös tutustua ensin saaren vähemmän turistiseen puoleen ja itärannikon pikkukyliin.

Pangkorin itärannikolta löytyy muun muassa kalafarmeja.

Olimme varanneet huoneen kalastajakylässä sijaitsevasta Pangkor Guesthouse SPK -majatalosta, joka oli edullinen ja saanut Agodassa hyvät arvostelut. Majapaikka osoittautui ihanaksi. Kylä oli pääasiassa kiinalaisten asuttama, mikä loi paikkaan omanlaisensa fiiliksen. Minä sain aamuisin alakerran leipomosta kaikkea ihanaa, Mikon oli keliaakikkona tyytyminen mitä mielikuvituksellisempiin kiinalaisaamiaisiin.

Upeaa värinkäyttöä Pangkorin kiinalaiskortteleissa. Tällaista toivoisi lisää Suomeen.

Heräsimme muutamana aamuna aikaisin ja menimme katsomaan auringonnousua majatalon vieressä sijainneille laitureille. Samalla näimme, kun kalastajat palasivat yöllisiltä työvuoroiltaan ja purkivat saaliitaan. Kalastajantyö on lienee melkoisen rankkaa hommaa, sen verran elämää nähneiltä miehet paateissaan näyttivät. Mukavaa porukkaa!

Ahti oli ollut suopea tälle seurueelle….

…kuten myös tälle kattimatikaiselle.

Pangkorin, kuten niin monet muutkin saaret Kaakkois-Aasiassa, saa haltuun helpoiten skootterilla. Saaren tieverkosto on pääosin loistavassa kunnossa ja matka itärannikolta lännen hiekkarannoilla kestää vain vartin verran. Saarella suhaa myös taksin virkaa toimittavia minipakuja, mutta niistä saa maksaa itsensä kipeäksi.

Suhatessamme skootterilla kiinnitimme ensimmäisenä huomiota siihen, kuinka hiljaista saarella oli. Turisteja saarella vaikutti olevan kourallinen ja paikallisetkin loistivat poissaolollaan. Syy oli ramadanissa, sillä suuri osa Pangkorin asukkaista on muslimeita. Pääsataman läheinen alue on kaikista vilkkainta, mutta nyt sekin oli lähes tyhjä. Ymmärtäähän sen, ettei hirveästi hotsita hillua kaupungilla, kun ei saa syödä tai juoda mitään valoisan aikaan.

Länsirannikon rantaviiva oli täydellisen kaunista. Vaaleaa hiekkaa, turkoosia vettä, ei ristinsielua vedessä polskimassa. Hurautimme suoraan rantaviivan pohjoisimpaan osaan, Teluk Nipahille. Rannalla pyöri lisäksemme ehkä kymmenen turistia, joten tilaa riitti. Sukeltelimme turkoosissa vedessä, joimme pari olutta ja söimme rannan loistavassa Daddy’s Cafe -ravintolassa, jossa olimme ainoita asiakkaita. Eiköhän tästä vielä kelpo juhannus tule, mietimme.

Odotimme juhannusta kuin kissa ovelan kalavarkauden mahdollisuutta.

Paluu todellisuuteen tapahtui kuitenkin pian. Majapaikan emäntä kertoi meille, että ramadanin päättymistä merkkaava id-al-fitr juhla oli käsillä. Pangkor on yksi paikoista, jonne muslimit tulevat viettämään juhlaa ja lomailemaan. Tänä vuonna saarelle odotettiin kymmeniä tuhansia turisteja.

Jep, hyvästi rauhallinen juhannus pöpelikössä. Ainakin pääsisimme näkemään, miten muslimit juhlistavat rankan paastokuukauden loppumista.

Olimme suunnitelleet viettävämme juhannusaaton ja -päivän länsirannikolla, mutta id-al-fitrin takia lähes kaikki hotellit olivat jo täynnä. Meille tuli helkkarinmoinen kiire löytää huone. Hinnat olivat kaksinkertaisia siihen verrattuna, mitä olimme katsoneet ajalle ennen suurta juhlapyhää. Purimme hammasta ja varasimme huoneen parilla kympillä hotellista, joka ei vakuuttanut arvosteluillaan. Kyseessä oli Nipah Bay Villa, josta on pakko lausua muutama sananen.

Itärannikon telakka on vierailemisen arvoinen paikka. Miehet rakentavat valtavia puuveneitä edelleen perinteiseen tapaan.

Pangkorilla törmää hauskannäköisiin hornbill-lintuihin.

Kun saavuimme paikalle, meille yritettiin kaupata omaa mökkiä, sikahinnalla tietysti, josta kieltäydyimme. Sitten meidät vietiin huoneeseemme, jossa meitä odotti lauma hyttysiä, muurahaisia, vuotava vessanpönttö ja vaihtamattomat lakanat (niistä törrötti aimo nippu mustia karvoja). Marssimme takaisin respaan ja kerroimme asiasta ystävällisesti vastaanottovirkailijalle. Hän siirsi meidät hymyillen uuteen huoneeseen, joka oli siisteydeltään ok-tasoa. Olemme nähneet jo tälläkin reissulla yhtä sun toista, mutta nyt olimme pulittaneet hotellista sen verran enemmän, että odotimme karvattomia lakanoita.

Majoittaisitko sinä nämä ihmiset? Ei ole välttämättä varaa valittaa parista mustasta karvasta lakanoilla.

Juhannusaatto oli myös päivä, jolloin turistimassat alkoivat vyöryä Pangkorille. Totta puhuen tilanne ei ollut niin paha kuin olimme odottaneet. Saimme viettää juhannustamme juuri niin kuin olimme suunnitelleet: olutta nauttien ja rannalla möllötellen. Ei huono!

Rantaelämässä ei ollut valittamista.

Parin päivän rantalöhöilyn jälkeen palasimme kalajastakylään ja samaan majapaikkaan pariksi yöksi ennen lähtöä Kuala Lumpuriin. Halusimme nähdä, mitä paikalliset tekivät id-al-fitrinä. Kävelimme pienessä muslimikylässä ja todistimme, kuinka perheet olivat kerääntyneet yhteen grillaamaan ja nauttimaan toisensa seurasta. Tunnelma muistutti monella tapaa joulua: paljon hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja lahjoja lapsille.

Malla ja muslimipojat juhlatamineissaan.

Tapasimme muslimikylässä useita perheitä, jotka olivat kokoontuneet yhteen viettämään ramadanin päättymistä. Tunnelma oli lämmin kuin jouluna.

Kaiken kaikkiaan Pangkorista jäi hieman tuhnuinen fiilis. Rannat ovat upeita, saaren keskiosaa hallitseva viidakko majesteettinen ja kalastajakylä omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta se kuuluisa jokin jäi puuttumaan. Paikalliset jäivät etäisiksi ja kieltämättä yleisfiilis oli nihkeähkö. Toki tapasimme muutamia ihania tyyppejä ja paljon ystävällisyyttäkin, mutta päällimmäiseksi jäi outo maku suuhun. Tuntui siltä, että saaren kiinalaisten ja muslimien välit olivat jollain tavalla kireät, ja se vaikutti kaikkeen kanssakäymiseen.

Skootteripyörä on lälläripyörä. Niin ainakin voisi kuvitella, kun 10-vuotiaat ajelevat tukka putkella ilman kypärää.

Pangkorilla oli toki paljon hyvää: ihania rantoja, kohtuuhintaista ruokaa, viidakkoa, rentoa saarielämää, upeita hornbill-lintuja, mielenkiintoisia temppeleitä, apinoita ja monenlaisia turistihuvituksia. Huiman lemppareiksi nousivat kuitenkin vaeltelu muslimikylässä, aamut kalasatamassa ja illalliset tapaamamme ihanan kiinalaismiehen ravintolassa. Noissa paikoissa kohtasimme hymyjä ja ystävällisiä ihmisiä. Ne olivat Pangkorilla valitettavan harvassa.

Ihana herra Chao, jonka pöperöt olivat loistavia.

Jälleen kerran tuli todettua se, että ihmiset tekevät paikan. Paratiisikaan ei ole paratiisi, jos paikallisilla ei ole fiilis kohdillaan. Aito hymy loistaa kirkkaammin kuin yksikään auringonlasku.

Pangkorin parhaat

Yövy: SPK Guesthouse

Syö: Daddy’s Cafe rannalla tai mereneläviin erikoistunut Chao Sheng Restaurant

Tee: Lähde pois päätieltä ja vaeltele pikkukylien läpi. Vuokraa kanootti ja käy melomassa länsirannikon edustalla sijaitsevien pikkusaarten edustalla. Juo kaljaa rannalla.

 

Malesia Matkalla

Huiman lemppari Malesiassa: Melaka on kuin kotiin tulisi

keskiviikko, elokuu 16, 2017

”You can go other places, all right – you can live on the other side of the world, but you can’t ever leave home.”

Jenkkikirjailija Sue Monk Kidd kuvailee osuvasti kodin merkitystä kirjassaan The Mermaid Chair. Se on nimittäin niin, että ihminen voi lähteä kotikaupungista, mutta kotikaupunki ei koskaan lähde ihmisestä. Se, mistä tulet, määrittelee sinua aina – vaikka et sitä haluaisikaan.

Olemme Mikon kanssa molemmat kotoisin Varkaudesta, parinkymmenen tuhannen asukkaan teollisuuskaupungista Pohjois-Savosta. Sen lähiössä oli varsin turvallista kasvaa: tunsimme kaikki asuinalueemme tiet, lähimetsät polkuineen ja useimmat naapuruston asukkaistakin. Pihapelejä, puolikkaiden karkkien kerjäämistä lähikiskalla, päärynäsiideriä kotibileissä. Sitä rataa allekirjoittanut vietti ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästään.

Vaikka olemme molemmat jättäneet Varkauden – minä yli kymmenen vuotta sitten, Mikko kolmisen vuotta takaperin – kotikaupungilla on edelleen suuri merkitys meille. Uskon, että ihastumme reissussa samankaltaisiin paikkoihin kuin Varkaus. Meihin vetoavat maasta riippumatta käsitettävän kokoiset kaupungit, joiden kadut oppii nopeasti ulkoa ja joissa jo parin päivän oleskelun jälkeen olo alkaa tuntua turvalliselta ja kodikkaalta.

Thaimaassa rakastuimme Prachuapiin, Malesiassa Melakaan. Molemmat hurmasivat helppoudellaan ja välittömyydellä, sellaisella pienen kaupungin meiningillä. Melakassa oli isottelevaa ainoastaan sen Jenkkilästä lainattu slogan.

Bussi Kuala Lumpurista Melakaan kestää noin kaksi tuntia ja hinta on pari euroa. Bussiasemalta keskustaan pääsee paikallisvossikalla ja keskustassa kaikkialle on kävelymatka. Mietimme alkuun pyörien vuokraamista, mutta totesimme heti ensimmäisenä päivänä, että joka paikkaan pääsee kävellenkin parissa kymmenessä minuutissa.

Melaka on Georgetownin tapaan valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Vanha kaupunki on kuin läpileikkaus Malesian historiasta: arkkitehtuurissa näkyy vahvojen kiinalaisvaikutteiden lisäksi merkkejä Hollannin, Portugalin ja Englannin siirtomaa-ajalta.

Vanhassa kaupungissa järjestetään viikonloppuisin iltatori, jossa riittää vipinää.

Me majoituimme vanhan kaupungin reunamilla joen varrella. Paikka oli nimeltään River One Residence ja se oli loistava. Huoneemme oli yläkerrassa, jonka oleskeluhuoneesta avautui upea näkymä joelle. Itse vietin tunteja kyyläten joessa uineita varaaneja.

Ihanan majapaikkamme common room.

Viimeiseen asti siivotusta ja suunnitellusta joenrannasta näkee, kuinka tosissaan Melaka on panostanut turismiin. Perinteisiä puutaloja koristaa trendikäs katutaide, turisteja kuljetetaan edestakaisin jokilaivoilla ja iltaisin rantaan syttyvät väriä vaihtavat (kyllä, valitettavasti) ”tunnelmavalot”.

Itse olisin tuijottanut mieluummin niitä varaaneja kuin turistilauttoja ja diskovaloja, mutta makunsa kullakin. Joen ranta on kaikesta huolimatta ihana paikka.

Joen varrelta löytyy myös pieni huvipuisto – ja muutamia jättimäisiä hotelleja. Tässä lienee Melakan tulevaisuus.

Melakan tunnetuin mies on kehonrakentaja Gan Boon Leong, joka on aikoinaan voittanut niin Mr. Asian kuin Mr. Universuminkin tittelit. Tottahan halusimme kunnioittaa kaupungin vankkoja kehonrakennusperinteitä, vedimme jalkaamme jumppatrikoot ja lähdimme mestarin perustamalle kuntosalille. Ilmastointia salilla ei ole, mikä vain lisää tunnelmaa. Hinta oli vaivaiset 5 ringiä (noin euron) tiukalta pakaraparilta. Huimalta varaukseton suositus paikalle. Jos tuuri sattuu kohdalle, salilta voi bongata itse herra Leongin, joka ei tosin enää yli kasikymppisenä juurikaan treenaa.

Turistikuhina keskittyy Melakassa lähinnä vanhassa kaupungissa sijaitsevalle Jonker Street -nimiselle kadulle, joen rantaan ja Dataran Pahlawan Melaka Megamallin lähistölle. Muutoin kaupungilla saa liikkua melko rauhassa. Länsimaisia turisteja Melakassa on häviävän vähän, mutta kiinalaisia senkin edestä. Varaudu siis siihen, että Jonker Streetillä liikkuessasi saatat saada ohimoosi napakan osuman selfietikusta.

Jonker Streetin häzzäkkää.

Yksi lempparipaikoistamme Melakassa oli kaupungin yleinen uima-allas. Altaassa voi uida kuntoilumielessä tai vain lilluskella matalassa päässä. Myös aurinkotuoleja löytyy pronssisen rusketuksen hiomista varten. Hinta oli vaivaiset 5 ringiä ja uintiaikaa sai puolitoista tuntia. Yleisölle avoimet uintiajat kannattaa tsekata altaan verkkosivuilta.

Altaalta saa myös vuokrattua perinteikkäät munakukkarot tai Mikon kuvassa esittelemät hieman säädyllisemmät uikkarit, jos omia Speedoja ei satu olemaan mukana.

Todellisen aarteen löysi kuitenkin Mikko. Hän osasi suunnata eräänä aamuna askeleensa Melakan aamutorille (sijaitsee Jalan Temenggongilla noin 5 minuutin kävelymatkan päässä joelta). Hedelmiä, lihaa, kahvia, piirakoita, tuoreita jättimäisiä kaloja – torilta sai kaikkea mahdollista. Parasta oli tehdä aamupalaostokset ja jäädä nauttimaan kahvia paikallisten kanssa.

Viimeisenä Melaka-aamunamme eräs ihana pariskunta liittyi seuraamme. Pienen juttutuokion jälkeen he halusivat näyttää meille kaupunkiaan. Hyppäsimme pariskunnan autoon ja kiersimme Melakaa parin tunnin ajan. Pysähdyimme lounaalle, jonka pariskunta vaati maksaa. ”Te olette vieraitamme!” rouva totesi.

Maailman symppiksimmät Chong ja Lim.

Uskomaton ystävällisyys kruunasi käsityksemme Melakasta kodikkaana, turvallisena ja helposti lähestyttävänä kaupunkina.

Melakaan kannattaa kuitenkin suunnata nyt. Melaka menettänee lämpimän sydämensä markkinavoimille ennemmin tai myöhemmin. Pilvenpiirtäjien, jättihotelleiden ja -ostoskeskuksen ja neonväreissä vilkkuvien tuktukien määrä kaupungissa tulee vain kasvamaan.

Mutta tällä hetkellä kaupunki on i-ha-na. Mene jo!

Lähiravintolan karvainen tarjoilija.

Katutaide tuntuu olevan kovassa huudossa Malesiassa. Melakan vanhassa kaupungissa homma oli tosin vielä pientä verrattuna Georgetowniin.

Vain taivas tuntuu olevan rajana tuktukien tuunaamiselle.

Ehkä vihdoin reissun jälkeen alkaa Mallan ura car beibenä?

Ekstravinkki herkkusuille

Melaka tunnetaan perinteisestä nyonya-keittiöstään, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä malesialaisia, kiinalaisia ja muita aasialaisia vaikutteita.

Erikoinen jäähiutalemössö cendol on Melakan ylpeys.

Kävimme testaamassa nyonya-ruokia Bulldog Cafe -nimisessä ravintolassa. Kokeilemisen arvoista, vaikkakaan ei välttämättä aivan Huiman makuun. Ainakin cendol-nimistä jännittävää jääjälkiruokaa kannattaa ehdottomasti testata.

Melaka is a-okay!

Malesia Yhteiskunta

Elämä sillan alla – Kuala Lumpurin kodittomat

torstai, elokuu 3, 2017

Sillan alla on hämärää. Betonisista rakenteista on valunut jotakin märkää, joka saa asfaltin kiiltämään. Haju on sietämätön. Sillan alta virtaava joki on väriltään ruskea ja täynnä miljoonakaupungin jätteitä ja ulosteita.

Märälle asfaltille levitetyn muovialustan päällä konttaa alle vuoden vanha vauva. Viemäriltä haiseva loukko sillan alla on ainoa koti, jonka hän on yhdeksän kuukautta kestäneen elämänsä aikana nähnyt. Hänen isänsä ja äitinsä muuttivat vuosi sitten Kuala Lumpuriin naapurisaari Borneolta työn perässä, mutta työtä ei lopulta löytynytkään. Koska rahaa kotiin palaamiseen tai asunnon vuokraamiseen ei ollut, perhe joutui kadulle.

Pariskunta ja heidän 9-kuukautinen vauvansa asuvat kyseisen sillan alla. He eivät halunneet tulla kuvatuiksi ja me luonnollisesti kunnioitimme heidän toivettaan.

Kohtalo on surullisen yleinen Malesian pääkaupungissa.

Kuala Lumpurin kiiltävien pilvenpiirtäjien varjoissa asuu yli 2000 koditonta. Kaupungin kodittomien määrä on kasvanut muutamassa vuodessa kuudesta sadasta kahteen tuhanteen. Päivisin kodittomia ei juuri näe, mutta hämärän tullen pankkien ja muiden julkisten rakennusten edustat täyttyvät pahvipalasen päällä makaavista ihmisistä.

Kodittomia ei voi olla huomaamatta Kuala Lumpurin keskustassa liikkuessaan. Näimme hostellihuoneemme ikkunasta, kuinka he levittivät pahvilaatikoista tehdyt makuualustansa pankin portaille ilta toisensa jälkeen. Suurin osa käpertyi maahan sikiöasentoon vähäinen maallinen omaisuutensa pään alle aseteltuna. Yksi miehistä imppasi liimaa muovipussista ja katseli ohi kulkevia turisteja silmät valuen.

Näky oli niin surullinen, että vatsaa väänsi.

Se, että saattoi itse sulkea huoneen oven ja käpertyä lämpimään sänkyyn, tuntui iljettävältä ja epäreilulta. Kumpikaan meistä ei saanut unta, kun ajatukset pyörivät kadulla makaavien ihmisten kohtaloissa. Miksi nuo ihmiset olivat joutuneet kodittomiksi? Ja ennen kaikkea, miksei kukaan auttanut heitä?

Näkymä hostellihuoneestamme oli lohduton.

Otimme yhteyttä mieheen, joka on omistanut koko elämänsä Kuala Lumpurin kodittomien auttamiselle.

Gary Liew, 29, perusti vuonna 2011 Streetfeeders-nimisen järjestön. Aluksi Streetfeeders oli vain Garyn ja hänen ystäviensä yhteinen juttu: he kerääntyivät kerran tai pari viikossa yhteen ja jakoivat kodittomille ruokaa. Järjestö on kasvanut parin vuoden aikana massiivisesti – mutta niin on myös kodittomien määrä.

– Kasvoin kodittomien parissa. Äitini teki vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, kun olin lapsi. 11-vuotiaana aloin auttaa itsekin siinä, missä pystyin. Keittiöhommat eivät olleet vahvuuteni, mutta ystävystyin nopeasti kodittomien kanssa, Gary kertoo.

Äiti istutti poikaansa vahvan auttamisen halun. Gary oli 21-vuotias, kun hän päätti lähteä Keniaan tekemään lähetystyötä. Hän ajatteli, että oli lähdettävä kauas löytääkseen hätää kärsiviä.

– Kun palasin puolen vuoden jälkeen Keniasta, näin kotikaupunkini kodittomien lohduttoman tilanteen uudella tavalla. Silloin tajusin, että minun on tehtävä kaikkeni auttaakseni kotimaani heikoimmassa asemassa olevia.

Gary Liew on auttanut Kuala Lumpurin kodittomia 11-vuotiaasta lähtien.

Gary ja hänen silloinen tyttöystävänsä perustivat Streetfeedersin.

– Kodittomien ruokkiminen ja auttaminen oli monen vuoden ajan minun ja ystäväporukkani salaisuus. Olen ammatiltani elokuvatuottaja ja tein sitä päivätyönäni. Useimpina iltoina suuntasin töiden jälkeen kaduille, koska en vain voinut pysyä poissa.

– Kodittomien auttamisesta ja heihin tutustumisesta tuli osa minua.

Streetfeedersin toiminta kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2014. Tuolloin Kuala Lumpurin kodittomista kirjoitettiin erityisen paljon mediassa, kiitos maan hallituksen erityisten ”siivoustoimenpiteiden”.

– Eräs ministereistämme halusi puhdistaa keskustan kodittomista. Niinpä hallitus kielsi vapaaehtoisvoimin toimineiden soppakeittiöiden toiminnan keskusta-alueella ajatellen, että ongelma yhtäkkiä katoaisi, Gary kertoo.

– Silloin tehtiin myös paljon ratsioita, joissa kodittomat lastattiin isoihin rekkoihin ja kuljetettiin kauas kaupungin ulkoreunoille. Heidät lukittiin yöksi putkaan ja potkaistiin aamulla ulos, jonka jälkeen he joutuivat kävelemään tunteja päästääkseen takaisin keskustaan. Toiminta oli kuvottavaa ja epäinhimillistä.

Monet malesialaiset ajattelivat hallituksen toiminnasta samoin ja halusivat tarjota apuaan kodittomien hyväksi. Streetfeedersiin liittyi satoja uusia vapaaehtoisia. Viime vuosina järjestön toiminta on levinnyt muihin Malesian suurkaupunkeihin ja jopa ulkomaille. Vapaaehtoisista ei ole enää pulaa.

– Nykyisin vapaaehtoisia on aina kymmeniä, joskus yli satakin. Tavoitamme jopa 600 koditonta yhden yön aikana.

Parin vuoden takaiset tapahtumat saivat Malesian pääministerin havahtumaan kodittomien tilanteeseen. Hän halusi ojentaa auttavan kätensä ja rakennutti yömajan Kuala Lumpurin kodittomille.

– Hieno ajatus sinänsä – ja tietenkin upeaa pr-näkyvyyttä pääministerille – mutta yömajaan mahtuu parisataa henkilöä. Se on vain murto-osa kodittomien määrästä.

Gary kierrätti meitä ydinkeskustan alueilla, jotka täyttyvät illan hämärtyessä kodittomista. Viralliset tahot haluavat ”puhdistaa” keskustan kodittomista.

Samat epäinhimilliset siivoustoimet ovat alkaneet uudelleen nyt, kun Kuala Lumpur järjestää elokuussa suuret SEA Games -urheilukisat. Kodittomat halutaan pois kisaturistien ja kansainvälisen median silmistä.

– Ratsioita tehdään joka viikko, mutta tällä kertaa niistä ei juurikaan kirjoiteta mediassa. Tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että ongelma ratkaistiin pari vuotta sitten, vaikka kodittomien määrä on vain kasvanut.

Ratsioiden lisäksi kodittomia sorretaan nyt huomaamattomammilla taktiikoilla.

– Päämoskeijan edessä yöpyy noin kaksisataa ihmistä. Nyt sinne on asennettu järjettömän kokoisia valonheittimiä, jotka ovat tehneet nukkumisesta mahdotonta. He ovat keksineet keinot, joilla kodittomat häädetään ilman kohua.

Myös soppakeittiöiden toiminta on jälleen tapetilla. Virkamiehet haluaisivat kieltää avunantamisen vedoten siihen, että ilmainen ruoka motivoi kodittomia pysymään kadulla. Gary ei voi käsittää tuota logiikkaa.

– Hallitus luulee, että me vain syötämme kodittomia kuin eläintarhan eläimiä. Meidän tavoitteemme on saada ihmiset pois kaduilta. Jututamme näitä ihmisiä ja tutustumme heihin, jotta voimme auttaa heitä löytämään töitä ja saamaan katon päänsä päälle, Gary sanoo vakavana.

– Kukaan ei halua olla koditon, sen voin luvata. Elämä kadulla on käsittämättömän rankkaa.

Gary tietää, mistä puhuu. Hän on asunut kadulla muutaman päivän ajan ymmärtääkseen vähän paremmin, millaista kodittomuus on.

– En ole koskaan tuntenut olevani niin yksin. En voinut pyytää apua keneltäkään, en saada turvaa. Se oli järkyttävä kokemus.

Gary kertoo, että kadulla uhkana ovat paitsi rikolliset ja taudit, myös sää.

– Parin päivän sateen vielä kestää, mutta monsuunikaudella olosuhteet muuttuvat karmiviksi. Kadut tulvivat ja sairaudet leviävät. Sairastaminen oman sängyn pohjallakin on kamalaa, mutta mieti, millaista se on kadulla.

Sillan alla asuvan perheen kaikki tavarat paloivat kesäkuussa. Gary epäilee tuhopolttoa. Samaa mieltä oli ilmeisesti myös graffittitaiteilija, joka maalasi kyseisen teoksen pian tapaturman jälkeen.

Kodittomiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Moni ajattelee, että kodittomat ovat laiskoja juoppoja ja narkkareita, jotka ansaitsevat kohtalonsa.

– Toivon, että nämä ihmiset lähtisivät mukaani ja tulisivat tapaamaan kodittomia. He ymmärtäisivät, että kodittomat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Heillä on unelmia ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Myös heillä on perhe, joka merkitsee heille enemmän kuin mikään muu.

Garyn mukaan alkoholi- ja huumeongelmaiset muodostavat häviävän pienen osan Kuala Lumpurin kodittomista. Useimmat ovat päätyneet kadulle taloudellisten ongelmien takia.

– Monet tulevat maaseudulta isoon kaupunkiin töiden perässä, mutta joutuvat pettymään. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä huono, Gary kertoo.

Jotkut kodittomista käyvät töissä, mutta heidän palkkansa on niin matala, ettei vuokraan ja työmatkakuluihin ole varaa. Siksi he yöpyvät kadulla, lähellä työpaikkaa.

– Moni lähettää kaikki liikenevät rahansa kotiin perheelleen. Perhe ei välttämättä tiedä tilanteen lohduttomuutta, sillä kodittomuus voi olla suuri häpeä.

Kivipenkki, jolla Gary istuu, on kymmenien kodittomien nukkumapaikka.

Gary toivoo, että muutaman vuoden kuluttua Streetfeedersia ei enää olisi olemassa. Ettei sille olisi enää tarvetta.

– En anna sen lannistaa, että kodittomien määrä on kasvanut. Olen kuitenkin päättänyt ajatella positiivisesti: kun autamme ihmisiä yksi kerrallaan, lopulta saamme kaikki pois kadulta.

Eniten Garya harmittaa maan johdon suhtautuminen kodittomuuteen. Mahdollisuuksia ja rahaa ongelman ratkaisemiseen olisi, mutta heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen ei tunnu kiinnostavan hallitusta – tai ketään muutakaan.

– Malesiassa on länsimainen infrastruktuuri, mutta kehitysmaamentaliteetti. Täällä ajatellaan, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan. Ja jos ei pärjää, se on ihmisen oma ongelma, Gary sanoo vakavana.

– Olen sitä mieltä, että kodittomuus on meidän jokaisen ongelma. Ei vain hallituksen, ei vain kodittomien, vaan myös sinun ja minun.

Gary myöntää, että positiivisesta asennoitumisesta huolimatta työ käy välillä raskaaksi. Hän on opetellut suhtautumaan asioihin neutraalisti, mutta toisinaan ihmisten kohtalot menevät ihon alle. Nyt tieto siitä, että pieni vauva nukkuu yönsä saastan keskellä sillan alla, on valvottanut Garya.

– Aina, kun jätejoen vesi nousee, perhe joutuu pelastamaan nopeasti kaikki tavaransa ja kiipeämään sillan rakenteisiin vedenpintaa pakoon. Miettikää, millaista se on pienen vauvan kanssa.

Onnistumiset saavat Garyn kuitenkin jatkamaan rankkaa työtä.

– Se, kun joku pitkään kadulla asunut saa viimein avaimet ikiomaan asuntoonsa, tuntuu uskomattoman hienolta. Tieto siitä, että hän pystyy sulkemaan oven takanaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi ensi kertaa vuosiin, riittää antamaan minulle motivaatiota.

Streetfeedersin filosofian ytimessä on se, että jokainen voi auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Jos vain haluaa.

– Be your own hero, ole oman elämäsi supersankari. Sinä voit muuttaa toisen ihmisen elämän paremmaksi.

Yksi sankaritarina toteutui, kun vauva vanhempineen sai Garyn ja lukuisten lahjoittajien avulla asunnon Kuala Lumpurista. Pieni lapsi sai ensimmäisen kotinsa, jossa ei tarvitse kiivetä pakoon tulvavettä.

Be your own hero.

Maailma tarvitsee enemmän Garyn kaltaisia supersankareita. Myös me koetamme kaivaa sisäiset supervoimamme esiin syyskuussa, kun palaamme Kuala Lumpuriin. Silloin liitymme Streetfeedersien vapaaehtoisten joukkoon ja autamme kaupungin kodittomia.

Myös sinä voit auttaa. Ota yhteyttä Garyyn ja kysy, mitä voit tehdä. Yhteystiedot löydät Streetfeedersin kotisivuilta osoitteesta www.streetfeeders.com.

– Kaupungin näkee eri tavalla, kun sitä tarkastelee kodittomien näkökulmasta. Se on tismalleen sama paikka, mutta kokonaan eri maailma.

Malesia Matkalla

Zombie-tunnelmaa Aasian Berliinissä – vinkit Penangiin

keskiviikko, heinäkuu 26, 2017

Odottamassa yöjunaa Thaimaasta Malesiaan. Muodostimme matkalaukkulinnakkeen muutamien muiden yhtä hullujen turistien kanssa, jotka odottelivat juniaan.

Yhden yön aikana voi matkustaa maailmasta toiseen. Siltä ainakin tuntui, kun astuimme yöjunasta Padang Besarissa. Olimme juuri ylittäneet rajan Thaimaasta Malesiaan, mutta tuntui kuin olisimme saapuneet toiseen ulottuvuuteen. Thaimaan lämpimät hymyt olivat vaihtuneet yön aikana zombie-elokuvista tuttuun aavemaiseen hiljaisuuteen.

Hiljaisuudelle oli syynsä. Malesia on muslimimaa ja tuolloin käynnissä oli muslimien pyhä kuukausi ramadan. Kyseisen kuukauden ajan muslimit paastoavat: he eivät syö tai juo mitään valoisan aikaan. Voitte kuvitella, että energiaa ei paaston aikana ole juuri mihinkään ylimääräiseen – ei esimerkiksi työntekoon tai kaupungilla liikuskeluun. Tätä Huiman torstit eivät luonnollisestikaan olleet ottaneet huomioon.

Hävettää myöntää, että me emme tienneet ramadanista (tai islamista yleensäkään) oikeastaan mitään Malesiaan saapuessamme. Mietimme jälkikäteen, että meidän olisi ehkä kannattanut tehdä pientä taustatutkimusta maasta, sen tavoista ja uskonnoista etukäteen. Otamme tästä onkeemme.

The Ramadan Effect: aavemaisen hiljaiset kadut ja zombi-elokuvien tunnelma.

Ensimmäinen kohteemme Malesiassa oli länsirannikolla sijaitseva Penangin saari, josta olimme kuulleet paljon ylistystä. Siellä on maailman parasta katuruokaa! Mieletöntä katutaidetta ja historiaa! Penang on Aasian Berliini! Odotukset olivat korkealla.

Perillä meitä odotti zombie-kaupunki. Joskus käytän jutuissani värikynää, mutta tässä asiassa en liioittele yhtään. Kaduilla ei liikkunut ketään, ei ristin sielua. Kerran tien yli pyöri tuulen mukana sellainen risupallero, joita näkee lännenelokuvissa. Pysäyttävin hetki oli, kun menimme sisään jättimäiseen ostoskeskukseen. Paikassa ei ollut ketään muuta meidän ja kahden vartijan lisäksi. Tervetulorobotin sanat kaikuivat tyhjillä käytävillä. Olin varma, että kohta selkääni hyppää joku, joka arvostaa tuoreiden aivojen aromia.

Zombiko se siellä?

Ihmiset putkahtivat koloistaan vasta pimeän laskeuduttua. Olimme innosta pinkeinä, kun näimme katuruokakojuista nousevat höyryt. Ruokalistaa tutkiessa innostus laski. Emme tajunneet annoksien nimistä mitään, emmekä osanneet päätellä edes ruokien ulkonäöstä, mitä annokset mahtoivat sisältää. Koetimme tuuriamme ja tilasimme curry meeta. Saimme kulhollisen mautonta lientä, riisinuudeleita ja outoja vetisiä palleroita. Menimme takaisin hostellille toivoen, että zombit olisivat jo lopettaneet kärsimyksemme.

Aivan kaikki muslimit eivät pitäneet lomaa ramadanin aikaan. Tämä setä pilkkoi lihaa, todennäköisesti nälkäkiukun voimalla.

Oudosta tunnelmasta huolimatta vietimme Penangissa viisi yötä, sillä hankimme sieltä kahden kuukauden viisumimme Indonesiaan. Tämä muuten vinkiksi muille Indo-viisumia hakeville: prosessi on moninkertaisesti nopeampi ja helpompi Penangissa kuin Kuala Lumpurissa. Meidän viisumimme valmistuivat päivässä, eikä konsulaatissa tarvinnut juurikaan jonotella.

Aasian kaupungeissa tyhjät kadut ovat harvinaista herkkua. Penangissa niistä sai nauttia yllinkyllin.

Pikkuhiljaa aloimme tottua tyhjiin katuihin ja nauttia kaupungin väljyydestä ja rauhallisuudesta. Kävimme testaamassa muutamia kahviloita, joiden kakut olivat syntisen ihania. Jatkoimme myös katuruoan testailua (yhdistettynä ruokalajien ahkeraan googletteluun) ja aloimme tottua malesialaisen keittiön makumaailmaan. Vaikka monet paikat olivat ramadanin takia kiinni, keksimme tapoja tappaa aikaa. Viihdytimme itseämme muun muassa kummitusmuseossa, joka oli rakennettu lähinnä aasialaisten turistien selfie-tarpeita varten.

Huima got a bit carried away. Kummitusmuseo oli luonnollinen jatkumo Penangin aavemaiselle tunnelmalle.

Yövyimme saaren vanhassa kaupungissa Georgetownissa keskellä pikku-Intiaa. Kiertelimme kiehtovaa ja karun kaunista Unescon maailmanperintökohteeksikin valittua kaupunkia, jollaista emme kumpikaan olleet aiemmin nähneet. Malesian monivaiheinen historia näkyy kaikkialla Georgetownissa: arkkitehtuurissa, kuluneissa kylteissä, kadunnimissä, ruokalajeissa. Kaikki vanha yhdistettynä mielikuvitukselliseen katutaiteeseen tekee Georgetownista paikan, jossa jokaisen Malesian matkaajan kannattaa ehdottomasti käydä – oli sitten ramadan tai ei. Aasian Berliini kuvaa kaupunkia osuvasti. Se on kiehtova yhdistelmä historiaa ja hipsteriyttä, siirtomaa-ajan jäänteitä ja raakakakkukahviloita, uusinta uutta ja todella vanhaa.

Peace out!

Emme varmastikaan päässeet näkemään Penangia parhaimmillaan, sillä ramadanin takia koko saaren muslimiväestö oli suureksi osaksi poissa kuvioista. Uskon, että normaalisti paikka muistuttaa vähemmän zombie-elokuvaa ja enemmän Berliiniä. Tekemistä ja näkemistä saarella riittää: esimerkiksi rantaloma, viidakkovaellus, vuorella kiipeily ja loputon temppelien ihmettely onnistuvat samalla maapalalla. Ainoastaan vesileikit kannattaa jättää väliin, sillä Penangin vesistö kuhisee meduusoja.

Georgetown tunnetaan nykyisin myös kekseliäästä katutaiteesta.

Onneksi emme luovuttaneet Penangin suhteen alkushokin aikana. Viiden päivän zombie-seikkailun jälkeen aivomme olivat yhä tallella ja mikä parasta, ne olivat ehtineet lämmitä Penangille.

Suosittelemme Penangia jokaiselle Malesian kävijälle. Sitäkin enemmän suosittelemme huolellista perehtymistä paikalliseen kulttuuriin, uskontoihin ja tapoihin ennen maahan saapumista. Kulttuurishokin voi välttää, kun tietää, mihin on menossa. Kun aivoja käyttää etukäteen, ei tarvitse pelätä niiden päätyvän pataan.

Georgetown, you got us in the end.

Huiman vinkit Penangiin

Syö: Georgetown on katuruoan mekka. Eniten kojuja löydät Lebuh Chulialta ja Lebuh Kimberleylta. Huiman mieleen olivat eniten paksussa soijakastikkeessa wokattu nuudeliannos mee koreng ja erikoinen jäähilejälkiruoka cendol. Myös lok lok -nimiset pikkusnacksit, jotka kypsennetään itse kiehuvassa vedessä, olivat Huiman herkkusuiden mieleen. Suosittelemme perehtymään malesialaiseen ruokakulttuuriin ja annosten nimiin etukäteen. Myös kaupungin lukuisat kahvilat kakkuvalikoimineen saavat Huiman suosituksen.

Teksen-niminen ravintola oli edullinen ja loistava. Sen maine lienee kiirinyt, sillä ravintolan edessä kiersi lähes aina jono nälkäisiä turisteja.

Juo: Love Lanelta ja sitä ympäröiviltä pikkukaduilta löytyy baari jos toinenkin. Useimmista saa ”osta 1 kalja, saat toisen kaupanpäälle” -tyyppisiä tarjouksia. Koska muslimit eivät pääsääntöisesti käytä alkoholia, paikallisia baareissa ei kiinalais- ja intialaislähtöistä väestöä lukuun ottamatta juurikaan näy. Georgetownissa tuoppia nostavat lähinnä nuoret reppureissaajat.

Yövy: Georgetownista löytyy paljon edullisia majataloja, joista monet sijaitsevat niin kutsutuissa ”heritage houseissa”, eli historiallisesti merkittävissä rakennuksissa. Me yövyimme Cocoa Mewsissä, yhdessä halvimmista majataloista. Paikan omistaja George oli erikoinen, mutta erittäin avulias tyyppi. Voimme suositella kyseistä paikkaa kaikille budjettireissaajille.

Kulje: Unohda taksit ja riksat. Saari on helppo ottaa haltuun paikallisbusseilla, jotka ovat halpoja, ilmastoituja ja helppoja käyttää.

Take the ride. Georgetown ja Penang ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja.