Browsing Category

Indonesia

Australia Indonesia Matkalla Thaimaa

Mitä suosittelemme: Reissun top 5 paikat

tiistai, heinäkuu 17, 2018

Paljon tätä on kysytty, varmaan enemmän kuin mitään muuta: Mikä oli reissun paras paikka?

Vihdoin on aika paljastaa Huiman lempparimestat myös täällä blogin puolella. Mietimme molemmat tahoillamme listan ja – yllätys, yllätys – niistä tuli identtiset. Huiman jäsenistöllä on sama (loistava) maku.

Lemppareiden yhteistä nimittäjää ei tarvitse kauaa etsiä. Kaikki paikat ovat tietenkin lumoavan kauniita, mutta maisemia tärkeämpiä meille olivat kohtaamiset. Vietimme kaikissa listan paikoissa useampia viikkoja ja tutustuimme paikallisiin ihmisiin. Sitä kautta pääsimme turistipintaa syvemmälle.

Nuo kohtaamiset jättävät sieluun sellaisen jäljen, jota maailman upeinkaan maisema ei voi ylittää.

Lätinät sikseet! Tässä ne tulevat, Huiman top 5 (ei parhausjärjestyksessä):

 

Weligama – Sri Lanka

Reissun viimeinen kohde vei sydämen täysin. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme valmiita lähtemään, koska majapaikkamme oli vähän kökkö, emmekä olleet nähneet kaupungista juuri mitään. Kun löysimme surffimestat ja mielettömän majatalon ihan rannan läheisyydestä, aloimme lämmitä.

Lopullisesti rakastuimme Weligamaan vasta, kun tutustuimme paikallisiin yrittäjiin. He neuvoivat meille parhaat biitsit ja ravintolat. Tajusimme nopeasti, että Sri Lanka on maana aivan mieletön. Ruoka, luonto ja ennen kaikkea ihmiset ovat priimaa. Huima aikoo palata Weligamaan, mutta kiertää saarta seuraavalla kerralla laajemminkin.

Kenelle: Surffaajalle, rennosta menosta pitävälle.

Milloin olimme: Low seasonin juuri alettua toukokuussa, täydellinen aika mennä.

 

Tasmania – Australia

Päädyimme Tasmaniaan hetken mielijohteesta. Mikko bongasi saaren kartalta ja totesi, ettei tiedä mestasta yhtään mitään. Minä tiesin vain Tasmanian tuholaisen. Mikä olisi parempi syy mennä jonnekin kuin se, ettei tiedä paikasta ennakkoon mitään?

Tasmania oli meille yksi isoimmista yllätyksistä. Matkasimme Melbournesta Devonportiin lautalla ja Devonportista Hobartiin bussilla. Hobartista vuokrasimme campervanin ja lähdimme unelmien roadtripille itärannikolle.

Suurin osa leirintäalueista sijaitsi aivan meren rannalla. Useilla paikoilla olimme ainoat turistit. Pääsimme paikallisten kanssa leirinuotioille, opimme paljon tasmanialaisesta kulttuurista ja mielenlaadusta, saimme vinkkejä roadtripillemme ja lopulta päädyimme erään perheen luokse illalliselle ja yöksi.

Tasmanian rannat olivat käsittämättömän upeita. Missään muualla ei tullut vastaan loputtomia valkoisia hiekkarantoja ja niin turkoosia vettä. Jotenkin uskomatonta, etteivät turistimassat ole vielä löytäneet Tasmaniaa – luojalle kiitos siitä!

Kenelle: Seikkailijalle, luontoihmiselle, karavaanarille.

Milloin olimme: Australian keväällä marraskuussa, juuri ennen high seasonin alkua.

Bali – Indonesia

Balia on helppo vihata. Se on ylituristisoitunut, ruuhkainen, likainen ja päällekäyvä. Mutta saarella on toinen puoli, jonka me ehdimme löytää kahden kuukauden aikana. Suurin osa paikallisista on nimittäin harvinaisen ystävällistä ja rehellistä porukkaa. Balilaisiin (ja muualta Indonesiasta tulleisiin) kannattaa ehdottomasti tutustua. Heidän sydämellisyytensä ei ole päälle liimattua.

Me aloimme lämmitä Balille, kun tapasimme surffiopettajamme Gekon. Vaikka hengailimme Balin pahimmassa turistirysässä, Kuta Beachilla, olo tuntui kotoisalta. Tutustuimme Gekon lisäksi muihin surffiopettajiin, rantaravintolaa pitäneeseen maailman suloisimpaan pariskuntaan ja paikallisiin biitsipelaajiin. Lopulta oli niin, ettei rannasta meinannut päästä lähtemään ollenkaan, kun koko ajan jäi suustaan kiinni.

Bali on oikeasti supermonipuolinen kohde, mutta se vaatii reissaajalta paljon omatoimisuutta. Saari tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta ne omat jutut on löydettävä. Tästä postauksesta löydät Huiman Bali-lempparit.

Kenelle: Omatoimiselle matkaajalle, joka jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen itselleen sopivat mestat ja aktiviteetit.

Milloin: Vietimme Balilla kesä-heinäkuun, joka oli säiden puolesta täydellinen valinta. Jos Suomen kesäsää ei houkuttele, Bali on varteenotettava vaihtoehto.

 

Koh Chang Ranong – Thaimaa

Tiedämme jo nyt, että paluu Changille tulee olemaan kunnon homecoming. Sydän jäi tuolle saarelle ja paikka tulee mieleen monta kertaa viikossa.

Saimme roppakaupalla uusia ystäviä ja tunsimme oikeasti olevamme osa saaren yhteisöä. Saimme kokata bungalow-paikkamme perheen kanssa juhla-aterioita ja syödä samaa arkiruokaa, mitä paikalliset söivät. Ja se ruoka, se on suoraan taivaasta. Parasta ruokaa koko reissulla.

Missään emme ole rentoutuneet niin täydellisesti kuin Changilla. Se on meille todellinen paratiisi.

Kenelle: Viidakon ihmeistä, hiljaisista hiekkarannoista, simppelistä bungalow-asumisesta, aidosta Thaikku-ruoasta ja absoluuttisesta rentoutumisesta pitävälle.

Milloin: Olimme Changilla tammikuussa. High seasonin aikaa, mutta silti rauhallista. Ranong on Thaimaan sateisin provinssi, joten sadekaudella emme saarelle menisi. Muuten milloin vaan!

 

Pulau Weh – Indonesia, Sumatra

Emme olisi ikinä uskoneet, että Pulau Wehiltä löydämme toisen kodin. Ei ole salaisuus, että meinasimme ensin jättää Wehin kokonaan väliin sharia-lain takia. Jännitti, miten tutustuisimme paikallisiin, kun kulttuurierot ovat niin suuret. Homma meni niin, että meillä on nyt Wehillä perhe, paikka omalle bungalowille ja ikuisia ystäviä.

Weh on lisäksi yksi kauneimpia näkemiämme paikkoja, jossa ainakaan meiltä ei tekeminen loppunut kesken. Kuulimme kyllä yhden jos toisenkin valittelevan tylsistymistä, mutta yhden paratiisi on toisen helvetti. Meille leppoisa elämänrytmi ja erityisesti paikallisten kanssa tekeminen riittivät erinomaisesti. Niin, ja pinnanalainen maailma on Wehillä aivan omaa luokkaansa.

Kenelle: Luontoa rakastavalle, snorklaajalle tai sukeltajalle, ennakkoluulottomalle ja sosiaaliselle tyypille.

Milloin: Me olimme Wehillä elokuussa, jolloin turisteja ei ollut hirveän paljon. Low seasonin aikaan paikallisilla on paljon enemmän aikaa, jolloin tutustuminen käy iisimmin.

Ai että, reissukuume alkoi vähän nostaa päätään noita mestoja muistellessa… Jakakaas omia lemppareitanne: minne Huiman kannattaisi suunnata seuraavaksi ja miksi?

Indonesia Matkalla

10 syytä mennä Pulau Wehille

maanantai, marraskuu 13, 2017

Tähänastisen matkamme ehdoton kohokohta on ollut pikkuruinen ja ristiriitaisen maineen omaava saari Sumatran pohjoiskärjessä.

Meillä oli epäilyksemme Pulau Wehistä, mutta onneksi emme antaneet ennakkoluulojen voittaa. Sharia-laki ei ole este Pulau Wehille tai Acehin maakuntaan matkustamiselle. Weh sulatti Huiman sydämet läpikotaisesti – eikä se johtunut pelkästään paahtavasta helteestä.

Mietimme, mikä olisi paras tapa kertoa, mihin rakastuimme Wehissä. Tämä kymmenen kohdan lista antaa siitä ehkä jonkinlaisen kuvan. Meillä on jo unelmissa rakentaa oma pieni bungalow syrjäiselle rannalle ja asua osa vuodesta Wehilla. Things got that deep, really.

 

1. Alkoholittomuus antaa perspektiiviä

Koko Acehin maakunnassa ja siis myös Pulau Wehillä on voimassa islamilainen sharia-laki. Sen takia alkoholia ei virallisesti anniskella lainkaan. Useimmat turistit majoittuvat Iboihin kylässä ja monista sen ravintoloista olutta kyllä saa, tiskin alta tietenkin. Salakuljetetun ölppösen hinta on kuitenkin sellainen, ettei budjettimatkaajalla ole varaa sitä nauttia.

Kolmen viikon alkoholittomuus oli meille molemmille iso juttu. Illanvietot ilman kaljan tai viinin kiskomista olivat (ainakin melkein) yhtä hauskoja kuin päissään. Soitimme, tanssimme, nauroimme ja puhuimme syvällisiä. Joimme litratolkulla teetä ja paikalliset tupruttelivat yleensä tupakkaa ja silloin tällöin pilveä.

Mikolle maistui kookospirtelö ohrapirtelön sijaan.

Oli mahtavaa herätä illanviettojen jälkeen ilman darraa. Tuntui, että energiaa riitti vaikka mihin ja olo oli freesi. Taisimme todeta toisillemme jossain vaiheessa, että ehkä elämä ilman alkoholia ei olisikaan ihan paskaa elämää.

Alkoholittomus oli hyvä opetus, mutta jää nähtäväksi, hylkääkö Huima jossain vaiheessa viinanpirun kokonaan. On ainakin hyvä tietää, että ilman viinaakin voi olla hauskaa.

 

2. Turisteja on vain kourallinen, kiitos sharian

Sharia karkottaa tehokkaasti suurimman osan turisteista. Saarelle löytävät oikeastaan ainoastaan reppureissaajat, sukeltajat ja paikalliset turistit.

Suurin osa edullisista majoitusvaihtoehdoista löytyy Iboihista ja siellä sijaitsevat myös useimmat sukelluskeskuksista. Iboihissa turisteihin siis törmää useimmin, mutta silti harvakseen. Muualla saarella liikkuessa on lähes poikkeuksetta ainoa länsimaalainen. Turistikojuja on Iboihissa jonkin verran, mutta kukaan ei tule tuputtamaan yhtään mitään. Matkailija saa liikkua harvinaisen rauhassa. Emme törmänneet myös minkäänlaisiin kusetuksiin tai muihin turistirysien säätöihin.

Mikon, Rickyn ja Santin bändi Jungle Jammin esiintymässä paikallisessa kuppilassa. Ei olisi ensimmäisenä uskonut, että Mikko perustaa oman bändin sharia-alueella. Meininki on oikeasti paljon leppoisampaa kuin voisi kuvitella nettikeskusteluiden perusteella.

Vielä sananen shariasta.

Sharia tarkoittaa turistille sitä, että tämän on pukeuduttava ja käyttäydyttävä säädyllisesti, vaikka ei muslimi olisikaan. Naisen tulee peittää olkapäänsä ja reitensä julkisilla paikoilla liikkuessa, eikä pariskuntien kannata osoittaa hellyyttä toisilleen julkisesti. Huivia naisen ei tarvitse käyttää. Iboihissa sääntöjä on kuitenkin lievennetty ja turistit voivat uida useimmilla rannoilla bikineissä ja käyttää paljastavampia vaatteita. Meillä ei ollut minkäänlaisia hankaluuksia sharian suhteen, eikä se rajoittanut elämäämme juuri mitenkään.

 

3. Kätevän pieni saari, jossa on loputtomasti nähtävää

Pulau Weh on käsitettävän kokoinen saari, jonka tieverkosto on pääosin erinomaisessa kunnossa. Skootterin vuokraaminen on ehdoton juttu. Me neuvottelimme pidempiaikaisen vuokradiilin ja maksoimme menopelistä noin vitosen päivässä. Muista tinkiä, aina.

Näkemisen arvoisia paikkoja saarella riittää: Sabangin kaupunki ja sen vieressä sijaitseva upea Sumurtiga Beach, kaasuja tupruttava tulivuori, vesiputous viidakon keskellä, auringonlaskun ihailemiseen täydellinen Secret Beach ja Kilometer 0 saaren pohjoispäässä (Indonesian alkupiste).

Vesiputous oli maagisen kaunis mesta.

Saaren keskellä kohoaa villi viidakko, jonka koluamiseen reissaaja voisi käyttää koko ikänsä. Pieniä ja toinen toistaan upeampia rantoja löytyy joka puolelta. Myös kaikki saaren pikkukylät ovat pysähtymisen ja tutkimisen arvoisia. Pikku-warungeista saa purtavaa pikkurahalla ja uteliaita paikallisia tulee jutulle 100-prosenttisella varmuudella.

 

4. Paikalliset ovat uskomatonta porukkaa

Me ystävystyimme saarella Rickyn ja Santin kanssa, joiden kautta opimme tuntemaan suurimman osan Iboihin kylän asukkaista. Kun kävelimme kylänraitilla, emme meinanneet välillä päästä eteenpäin ollenkaan, kun piti jäädä välppäämään vastaantulevien tuttujen kanssa milloin mistäkin aiheesta.

Minne menimmekään, meidät otettiin vastaan avosylin. Saimme osaksemme pelkkää lämpöä. Vaalean reissaajan kannattaa varautua siihen, että häntä tuijotetaan, mutta paikalliset eivät tarkoita sillä mitään pahaa.

Rannalla kokkaushommissa Santin ja hänen isäpuolensa Papin kanssa. Grillattua tonnikalaa ja sambalia.

Ihmisille todellakin kannattaa mennä juttelemaan, vaikka he eivät englantia puhuisikaan. Hymyllä ja avoimella mielellä pääsee pitkälle. Paikalliset haluavat auttaa ja ovat yleensä aidosti kiinnostuneita ulkomaalaisista. Me päädyimme muun muassa paikallisiin häihin, Santin isäpuolen ja siskonpojan kanssa kalaan, Rickyn ja Santin kanssa autiolle rannalle telttailemaan, Santin tädin hierottaviksi, esiintymään paikallisessa ravintolassa ja näyttelemään Tarzania ja Janea bungalowin omistajan tyttären näytelmässä.

Hääpari vilkutteli meille iloisesti, kun olimme tekemässä lähtöä. Mites noi asut? Jotain tuollaista Huima tulee vetämään ylleen, jos hääpäivä joskus koittaa.

Kun teimme lähtöä Wehiltä, meitä tuli saattamaan kymmenen hengen seurue. Siinä tuli itku yhdeltä jos toiseltakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tuntui kuin olisi joutunut jättämään toisen kotinsa.

 

5. Hintataso tuo hymyn budjettireissaajan huulille

Pulau Wehillä on , erittäin edullista. Me majoituimme aivan meren rantaan rakennetussa bungalowissa, josta maksoimme kympin yöltä. Hieman hienomman mökin saa itselleen parilla kympillä. Me testasimme Pele’s Placen, Bixion ja Olala Bungalowsin ja voimme suositella kaikkia noista.

Kympin bungalow. Värikkäitä kaloja pystyi bongaamaan riippumatosta käsin.

Myös ruoka on halapaa ja erittäin hyvää. Parhaat sapuskat saimme Bixiosta (jumalaista italialaista ruokaa), DeeDee’sista (maailman parhaat kookospirtelöt ja loistavaa indonesialaista) ja Pele’s Placesta (paras syömämme tempe curry -annos). Olalan kookospuuro teki vaikutuksen ja Kilometer 0 -näköalapaikan läheltä sai herkullista rojak-salaattia. Iso ruoka-annos maksoi keskimäärin kaksi euroa. Miettikääs sitä.

Paikalliset syövät paljon soijasta valmistettua tempeä, joka on erittäin maukasta. Kuvassa tempeburger.

Ruokaa joutuu yleensä odottelemaan vähintään puoli tuntia, koska kaikki valmistetaan alusta asti vasta siinä vaiheessa, kun tilaus tulee sisään. Mutta joka kerta ruoka oli odottamisen väärti ja ruokahalu vain kasvoi keittiön tuoksuja haistellessa.

 

6. Kaunein osa saarta löytyy pinnan alta

Sukeltajat ympäri maailmaa ovat tehneet pyhiinvalluksia Pulau Wehille vuosikymmenien ajan. Saarta ympäröivät koralliriutat kuhisevat elämää ja ovat helposti tavoitettavissa suoraan rannalta.

Me snorklasimme omatoimisesti (riutta alkoi heti bungalowimme edustalta) ja kävimme myös päivän kestäneellä snorklausreissulla, jossa saaren parhaita spotteja kierrettiin veneellä. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Se kalojen ja muiden merenelävien määrä oli jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Malla onnistui näkemään jopa hain, joka kuitenkin pakeni siinä vaiheessa, kun Mikko kroolasi paikalle. Mutta SE HAI OLI OIKEESTI SIELLÄ, väittipä joku kateellinen mitä tahansa.

Riutoille pääsee suoraan rannaltakin, mutta ne salaiset (ja tietty kauneimmat) kohteet vaativat venekyydin.

Maskin ja räpylät saa vuokrattua päiväksi muutamalla eurolla, sukeltaminen on luonnollisesti tyyriimpää. Koko päivän kestävä snorklausreissu kustansi noin 30 euroa pakaraparilta sisältäen aamiaisen ja lounaan. Totally worth it!

 

7. Mahdollisuus oppia islamista

Meillä ei ollut juurikaan käryä islamista ennen kuin pölähdimme saarelle. Kun tutustuimme Rickyyn ja Santiin, aloimme pikkuhiljaa käsittää, mistä tuossa parjatussa uskonnossa on kyse. Juttelimme aiheesta paljon ja ymmärsimme, että islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto, jossa on kyse hyvän tekemisestä ja lähimmäisen rakastamisesta – aivan kuten kristinuskossa.

Ricky ja Santi kokivat karmivana sen, mitä terroristit ovat onnistuneet teoillaan tekemään islamin maineelle länsimaissa. Politiikassa puhutaan islamisaation uhasta ja muslimit joutuvat aidosti pelkäämään turvallisuutensa puolesta maissa, joissa he elävät vähemmistönä.

Päätin pukeutua huiviin häiden kunniaksi, vaikka sitä ei vaadittukaan. Paikalliset olivat erittäin otettuja eleestä.

Uskonto näkyy Wehillä kaikkialla. Useimmat paikallisista rukoilevat viisi kertaa päivässä ja monet käyvät säännöllisesti moskeijassa. Rukouskutsut tulevat siis turistille nopeasti tutuiksi. Muslimeille uskonto on kiinteä osa jokapäiväistä arkea. Rutiinit tuovat elämään turvallisuuden tunnetta ja luovat yhteenkuuluvuutta.

Täytyy todeta, että me emme kokeneet islamia lainkaan ahdistavana, vaan pikemminkin mielenkiintoisena osana paikallista kulttuuria. Opimme kolmessa viikossa niin paljon uutta. Sitä toivoisi, että myös monet muut (varsinkin ne terrorismin ja islamin toisiinsa sekoittavat rasistiset kilipäät) näkisivät, mistä islamissa on oikeasti kyse. Tuntuu, että ennakkoluulot ja pelot ovat ottaneet niskalenkkiotteen tiedosta ja omakohtaisesta kokemisesta. On niin paljon helpompaa vihata kuin ottaa itse selvää ja tehdä sitten johtopäätöksiä.

 

8. Tsunamitarinat

Me suomalaiset yhdistämme tsunamin helposti pelkästään Thaimaahan. Se on luonnollista, sillä suurin osa katastrofissa menehtyneistä suomalaisista kuoli juurikin Thaimaan rannoilla. Ehkä juuri siksi oli hurjaa kuulla, mitä tsunami teki Acehissa. Maanjäristyksen keskus kun sijaitsi aivan Acehin länsirannan tuntumassa. 25-metrinen aalto pyyhki rannikon kylät kokonaan mennessään.

Ilmakuva Lampuukin kylästä tsunamin jälkeen. Jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin moskeija.

Tsunami ei iskenyt Pulau Wehille niin pahasti kuin länsirannikon kyliin ja alueen pääkaupunki Banda Acehiin. Silti useimmilla paikallisilla on järkyttäviä tarinoita tuosta kohtalokkaasta päivästä.

Olimme melkoisen yllättyneitä siitä, kuinka avoimesti paikalliset kertoivat tsunamikokemuksistaan. Halusimme taltioida niistä yhden, jotta te muutkin saisitte jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista tuhoa tsunami Indonesiassa teki. Haastattelimme sitä varten ystäväämme Rickya. Hänen uskomaton selviytymistarinansa on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

 

9. Rauha

Koska turismi saarella on vielä niin pientä, useimmat saaren rannoista ja näköalapaikoista ovat säilyneet tyhjinä. Ei kaupustelijoita tai rihkamakojuja sitten missään. Eikä turistilaumoja. Parhaiten fiilistä kuvaa rauha.

Mihin tahansa saarella menetkin, saat todennäköisesti olla rauhassa. Saimme nauttia esimerkiksi tulivuoren mystisistä maisemista ja lumoavasta tunnelmasta vesiputouksella omassa ylhäisessä yksinäisyydessämme. Siitä tulee sellainen fiilis, että on onnistunut löytämään jotain spesiaalia.

 

10. Rentous

Pulau Wehillä on helppo ottaa iisisti.

Internet toimii huonosti, jos toimii lainkaan. Televisioita ei perusbungaloweissa ole. Kirjan lukeminen, teen lipittäminen, keskusteleminen, snorklaaminen, riippumatossa makoilu ja banaanipannukakkujen syöminen ovat niitä saarielämän peruselementtejä. Siinä mieli menee meditatiiviseen rentoustilaan melkein väkisin.

Mikko lukuhommissa. Martti Ahtisaaren elämänkerta on hyvä valinta Pulau Wehille, sillä mies neuvotteli Acehiin rauhan vuonna 2005. Useimmat paikalliset tunnistavat Ahtisaaren nimen.

Miettikää, jopa suorittaja-Murtomäki onnistui heittämään aikataulut veks Wehilla. Saaressa on siis oltava jotain erityistä taikaa. Jos siis stressin aiheuttamat peräpukamasi ovat kasvaneet liian isoiksi, matkusta Pulau Wehille. Et tarvitse muuta hoitoa.

 

No, jokos siellä on Momondon sivut auki?

Auringonlasku Secret Beachilla. Kyllä kelepas.

Indonesia Matkalla Yleinen

Demoninen paratiisisaari Nusa Penida

keskiviikko, lokakuu 25, 2017

Nyt korvat auki sinä, joka vihaat Balia tai olet vältellyt saarta turistilaumojen takia. Sinulle on olemassa paikka, joka sijaitsee aivan Balin kainalossa, mutta on täysin eri maailmasta. Se on aito paratiisi.

On aidosti uskomatonta, että massat eivät ole vielä löytäneet Nusa Penidan valkoisia hiekkarantoja, turkoosina hohtavaa merta ja käsittämättömiä näköaloja. Käynnissä olleiden bungalow-rakennustyömaiden perusteella ennustamme, että tilanne tulee muuttumaan nopeasti. Mene siis nyt – ennen kuin on liian myöhäistä.

Huiman demoninen leijailu. Taustalla näkyy ärhentelemään ryhtynyt Agung-tulivuori. Liekö pahojen henkien tekosia?

Lauttamatka Balilta Penidalle kestää vain puolitoista tuntia, mutta jo satamaan saapuessa tuntuu kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Ei turisteja, ei matkamuistokojuja, ei hälinää. Tulijan ottavat vastaan vain turkoosina kimmeltävä meri ja jylhinä kohoavat viidakkoiset vuoret.

Penidalle pääsee sekä Sanurista turistiveneillä (13 euroa ja matkankesto noin tunti) että satamakaupunki Padang Baista autolautalla (2,5 euroa ja noin kaksi tuntia). Arvannette, kummanko vaihtoehdon Huima valitsi. Vinkkinä vielä, että autolautalle saa mukaan oman skootterin kolmen euron lisämaksulla. Meillä ei ollut mukana alkuperäistä rekisteriotetta, pelkästään kopio siitä, joten jouduimme jättämään räpättimen rantaan. Penidalta saa onneksi vuokrattua skoottereita kohtuulliseen hintaan.

Hitaat ihmiset hitaalla lautalla.

Satamakylä Sampalanista löytyy muutamia majoitusvaihtoehtoja, mutta maisemat ovat hienompia hieman kauempana. Huima suosittelee ottamaan välittömästi alle skootterin ja matkaamaan itärannikkoa Ped-nimisen kylän suuntaan. Itse majoituimme Banana Guesthousen bungalowissa, jonka partsilta avautuivat mielettömät näkymät merelle. Varasimme paikan Agodasta ja se kustansi 20 euroa yöltä. Parempiakin majapaikkoja varmasti löytyy, kun jaksaa etsiä.

Mikko ja saaren miehekkäin skootteri.

Penidalla on mielenkiintoinen ja jokseenkin kuumottava historia. 1500-luvulla balilaiset uskoivat, että Nusa Penida oli pahojen henkien ja mustan magian vallassa. Saarta hallitsi pelätty I Macaling -niminen demoni, jonka uskottiin lähettävän sairauksia ja muita vitsauksia Balille. Kun Balia kohtasi useampi vastoinkäyminen, kuningas päätteli suuressa viisaudessaan, että kyse oli Penidan demonista, joka oli saanut liikaa valtaa. Niinpä hän lähetti pappeja Nusa Penidalle tekemään pyhiä toimituksia ja palauttamaan hyvän ja pahan tasapainon. I Macalingin he vangitsivat temppeliin, joka on paikallaan yhä edelleen.

Penida ei puhdistuksista huolimatta tullut kovinkaan suosituksi balilaisten silmissä. Niinpä siitä tehtiin 1700-luvulla vankiensijoituspaikka. Uskotaan, että monet saaren nykyisistä asukkaista ovat vankien jälkeläisiä.

Ehkä ne demonit saivat sittenkin Huiman valtaansa…

Liekö tummanpuhuva historia syynä siihen, miksi Nusa Penida on jäänyt kehityksessä vuosikymmeniä Balin ja Lembonganin taakse. Huima ei yrityksistä huolimatta löytänyt merkkejä demoneista tai mustasta magiasta, mutta demonihan on edelleen vangittuna pieneen temppeliinsä. Ties mitä tapahtuisi, jos se pääsisi takaisin valtaan… Ehkä jotakin samankaltaista kuin Ameriikan luvatussa maassa.

Söimme ensimmäisenä iltana Gallery-nimisessä ravintolassa, jonka omistaa britti Mike. Hän saapui Nusa Penidalle seitsemän vuotta sitten ja oli yksi ensimmäisistä saarella säännöllisesti vierailleista länkkäreistä .

– Seitsemän vuotta sitten täällä ei ollut lainkaan turismia. Ei ravintoloita, ei majapaikkoja. Kaikkien teiden varret olivat täynnä merilevää, jota paikalliset kasvattivat ja kuivasivat auringossa.

Miken pitämä Gallery-ravintola on käymisen arvoinen. Ruoka on hyvää ja mestassa myydään paikallisten tekemää taidetta ja käsitöitä.

Mike kertio, että muutama vuosi sitten merilevän kasvattamisesta tuli mahdotonta, kun merenpinta nousi yllättäen (jälleen kerran loistava osoitus siitä, että ilmastonmuutos on pelkkä myytti). Monet paikalliset jäivät ilman elantoa. Sen jälkeen saaren asukkaiden on ollut pakko keksiä muita tulonlähteitä ja se on osittain kiihdyttänyt turismin nousua.

– Viimeisen kahden vuoden aikana kehitys on ollut nopeaa. Saaren teitä on päällystetty uudelleen ja tänne on rakennettu useita bungalow-kyliä ja muutamia hotellejakin.

Living the slow life. Parasta on pysähtyä pienten kylien warungeihin hörppäämään tsumpit ja seuraamaan verkkaista elämänmenoa.

Myös Mike ennustaa, että turismin määrä Penidalla tulee vain kasvamaan. Hän toivoo, että saari pysyisi siitä huolimatta rauhaa ja luontoa rakastavien paratiisina. Ainakin toistaiseksi elämä saarella pyörii paikallisten, ei turistien, ehdoilla. Sopii siis savolaisille puskajusseille.

Saaren saa parhaiten haltuun skootterilla. Penidan tiet ovat hyväkuntoisia muutoin, paitsi länsirannalla sijaitseville Angel’s Billabongille ja Broken Beachille suunnatessa. Uskomme kuitenkin, että nuokin tiet tullaan päällystämään uudelleen pikapuoliin. Japanilaisia turisteja kärrättiin jo nyt paikalle nelivetoautoilla.

The baddest ass of the island.

Saaren kiertää skootterin selässä päivässä, mutta parasta on varata kierrokselle muutama päivä, jotta maisemista ehtii nauttia kunnolla. Edullista bungalow-majoitusta ja majataloja löytyy ympäri saarta. Näin mekin olisimme tehneet, jos emme olisi jo varanneet Banana Bungalowsista majoitusta koko reissulle. Me vietimme Penidalla kolme päivää, joka oli auttamattoman lyhyt aika. Ole sinä viisaampi!

Itärannikolla asuvat saaren viimeiset merileväviljelijät, joten siellä pääsee näkemään, millaista elämä Nusa Penidalla oli vain muutamia vuosia sitten. Idästä löytyy myös valtavaan luolaan rakennettu hindutemppeli Giri Putri, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kun matkaa jatkaa, tie kääntyy kohti saaren keskiosaa ja nousee mutkitellen vuorten päälle. Maisemat ovat mielettömiä.

Temppeliluolassa hindukasteen mystisissä jälkimainingeissa.

Tie kieputtelee vuorten lomassa ja halkoo monia pieniä kyliä, joissa paikalliset elävät edelleen maanviljelyksestä. Kylien lapset vilkuttavat innokkaasti ja juoksentelevat skootterin perässä. Kaikesta huomaa, että Penidalla turistit eivät ole vielä jokapäiväinen näky. Kyliin kannattaa ehdottomasti pysähtyä kahville, lounaalle tai vaikkapa pelaamaan lentistä kylän lasten kanssa, kuten allekirjoittanut. Paikalliset ovat erittäin mukavaa porukkaa, vaikka englantia on turha odottaa kuulevansa. Leveällä hymyllä ja kohteliaalla käytöksellä pääsee pitkälle.

Kylien lapset olivat mahtavinta hetkeen. Sen energian kun voisi purkittaa.

Etelän rantaviiva on täynnä toinen toistaan huikeampia näköalapaikkoja. Nusa Penidan kalliot kohoavat merenpinnasta yli sadan metrin korkeuteen. Aivan rantaviivan tuntumassa sijaitsee Seganing-niminen vesiputous, jolla emme valitettavasti ehtineet käydä. Perkeleen kireä aikataulu, never again.

Etelästä löytyy myös viimeinen palanen Nusa Penidan alkuperäistä sademetsää, joka oli Huiman ehdoton lemppari. Tembeling-niminen ikivanha metsä ja korkeiden kallioiden suojassa oleva samanniminen ranta ovat kuin suoraan satukirjasta. Sademetsän läpi kulkee pieni polku, mutta maisemista saa enemmän irti, kun skootterin jättää päätien varteen ja kävelee rantaa kohti. Lopuksi matkan rasitukset voi puhdistaa iholtaan rantaan muodostuneessa peilikirkkaassa luonnonaltaassa. Huiman jäsenet eivät uskaltautuneet altaaseen, sillä meidät valtasi ääretön loiskammo. ”Jotain persmatoja sieltä kuitenkin saa”, taisi kuulua perustelu.

Sademetsän takaa paljastuu järjettömän upea ranta. Me olimme ainoita paikalla, enkä usko, että rannalla joutuu lähitulevaisuudessakaan väistelemään selfietikkuja.

Saaren tunnetuimmat nähtävyydet löytyvät lounaasta. Yli satametrinen kallionkieleke Kelingking Beach tarjoaa Nusa Penidan huikeimmat puitteet auringonlaskun seuraamiselle. Angel’s Billabong ja Broken Beach ovat suosituimmat kohteet, minkä huomaa selfietikkujen määrästä. Luonnon muodostama ääretönallas ja romahtanut jättimäinen luola ovat silti ehdottomasti näkemisen arvoisia – oli sitten selfietikkuja tai ei.

Maisemat ovat pohjois-savolaisittain sanottuna murakoita.

Saaren suosituin ranta on idässä sijaitseva suojaisa Crystal Bay, mutta sielläkään ei ole ihmisiä ruuhkaksi asti. Rannalta pääsee snorklaamaan suoraan elämää kuhisevalle koralliriutalle. Nusa Penida on tunnettu paholaisrauskuistaan, mutta meren leppoisia jättiläisiä nähdäkseen snorklaajan tai sukeltajan pitää ottaa venekyyti Manta Bay -lahdelle. Huimalla oli suunnitelma toteuttaa mantasnorklaus, mutta uni vei voiton. Ei olisi pitänyt nauttia useita huurteisen kylmiä Bintangeja riippumatossa kellien ja merta tuijotellen. Nääh, oli se sen arvoista.

Kylänraitti ja hauska sattumus. Edellä menee äiti, takana poika ja taaimmaisena isoäiti. Poika käveli mummonsa kanssa, mutta meidät nähdessään mummo alkoi tanssia ja höpsötellä kameran edessä. Poikaa alkoi nolottaa ja hän kiihdytti nopeasti askeleitaan. Mummo vaan nauroi ja jatkoi kulkuaan luuta kädessä tanssien.

Nusa Penida on edelleen villi, vapaa ja kesyttämätön. Se on seikkailijan ja luontoa rakastavan rentoilijan paikka. Meille se oli taivas Balin ruuhkiin verrattuna.

Meillä on suunnitelmana palata Penidalle ja nauttia saaresta ainakin pari viikkoa. Sekään ei todennäköisesti riitä mihinkään. Kuten Mike asian totesi, monet tulevat saarelle pariksi päiväksi, mutta jäävät kuukausiksi. Mies itse rakastui Penidaan niin pahanpäiväisesti, että jäi sinne pysyvästi. Huima ymmärtää sataprosenttisesti tuon päätöksen.

Nusa Penida on yksinkertaisesti helevetin hieno paikka.

Huima on kuin Nusa Penida: villi, vapaa ja selfietikuton.

Huiman hehkutukset

SYÖ: Gallery, Jungle Warung ja Penida Minang Beach

JUO: Penida Coladassa on kuulemma hyviä drinkkejä, mutta ne olivat liian kalliita meille. Mene kyläkauppaan ja osta kylmää Bintangia. Toimii.

YÖVY: Meidän majapaikkamme suurin plussa oli näköala, mutta muutoin mesta oli vähän kaukana kaikesta. Tsekkaa Agoda tai mene yksinkertaisesti paikanpäälle ja kysele suosituksia.

NÄE: Ehdottomasti Tembeling Forest, luonnon ääretönallas Angel’s Billabong ja romahtanut luola Broken Beach, auringonlasku Kelingking Beachilla (varaa mukaan hyvät kengät, jotta pystyt kävelemään alas jyrkkää, rannalle johtavaa polkua).

Merenelävät grillataan Jungle Warungissa kuivaneilla kookospähkinän kuorilla. Ruoka oli namiskuukkelia ja edullista.

Indonesia Matkalla

Vältä Bali-pettymys – minne mennä ja mitä tehdä Balilla

torstai, syyskuu 28, 2017

Yhden taivas on toisen helvetti.

Bali jakaa mielipiteitä enemmän kuin muut lomakohteet. Sitä joko rakastaa tai vihaa, ja usein mielipide riippuu siitä, tietääkö reissaaja, minne on menossa. Esimerkki: jos italialaiset ylihinnoitellut ravintolat, kaljapöhötys, punainen nahka, liian isoista hihattomista paidoista vilkkuvat miesten nännit ja raivokas fistpumping eivät innosta, Kuta Beachilla majoittuminen saattaa aiheuttaa historiallisen suuria peräpukamia.

Kuta Beachillakin on puolensa: se on aloittelevan surffaajan paratiisi ja yksi saaren parhaista paikoista katsoa auringonlaskua.

En voi korostaa seuraavaa liikaa. Balille matkatessa kannattaa tehdä taustatutkimusta eri alueista, sillä ne eroavat toisistaan kuin päivä ja yö. Räikeästi yleistäen voi sanoa, että Kuta sopii bilettäjille ja surffareille, Seminyak ja Nusa Dua luksusta ja shoppailua arvostaville, Ubud ja Canggu joogeille, hipeille ja terveysintoilijoille ja Sanur perheille ja eläkeläisille. Perussääntönä voi pitää myös sitä, että mitä pohjoisemmaksi saarella liikkuu, sitä vähemmän turismia näkee. Jos paikallisten arki ja aito balilainen kulttuuri kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti suunnata pohjoiseen.

Bali tarjoaa jokaiselle jotakin ja jokainen löytää sieltä varmasti mieluisensa paikan. Mieleisen paikan löytämiseen pitää vaan nähdä vähän vaivaa.

Meidän ihana kotimme Balilla. Ikävä!

Me päädyimme sille rakkaudelliselle kannalle, vaikka välillä ihmispaljous ahdistikin.

Iso syy lienee sillä, että meillä oli Sanurissa oma talo (ja kaksi maailman ihaninta hoitokissaa). Arki omissa oloissa oli meille todellista luksusta kahden kuukauden reissaamisen jälkeen.

Tykkäsimme Sanurin alueesta, vaikka sielläkin vastaan tuli enemmän australialaisia eläkeläisiä kuin paikallisia. Meininki Sanurissa oli leppoisaa ja konstailematonta moneen muuhun näkemäämme paikkaan verrattuna. Ja ruoka paikallisissa warungeissa halpaa ja hyvää.

Sanurin night market – pure love.

Ehdimme kahden kuukauden aikana kiertää saarta sen verran, että löysimme ne itsellemme sopivimmat paikat. Ensi kerralla tulemme välttämään etelää ja suuntaamaan suoraan saaren keskiosiin ja pohjoiseen.

Kahdessa kuukaudessa tuli tietysti myös monia huteja. Esimerkiksi hehkutetut hipsterimestat Canggu ja Ubudin keskusta eivät sytyttäneet meitä lainkaan. Johtunee siitä, etteivät uusimmat joogavaatteet ja orgaaninen superfood ole ihan meidän juttumme. Budjettireissaajina pistimme merkille, että kyseiset alueet olivat huomattavasti muita kalliimpia. Siinä ehkä syy, miksi paikallisia juurikaan näkynyt.

Creative-sarjan leijat olivat uskomattomia. Taivaalle lennätettiin niin kitaraa kuin moottoripyörääkin.

Listasimme teille lisäksi omat Bali-lempparimme. Sinun ei tarvitse kuin ottaa skootteri alle ja lähteä eksplooraamaan. Bali has more to offer than Bintang and beaches. Ja hoi kaikki Balin jo kokeneet! Laittakaa omat lempparialueenne ja menovinkkinne jakoon. Share the love!

 

Hylätty huvipuisto

Tiedän, ettemme ole ainoita, jotka syttyvät hylätyistä ja sopivalla tavalla karmivista paikoista. Hylätty teemapuisto Taman Festival Bali sijaitsee aivan Sanurin kupeessa.

Huima esitti ninjapotkuja pahojen henkien pelottelemiseksi.

Paikalla on hurja historia. Disney World -tyylinen puisto avattiin vuonna 1997. Alueelta löytyivät muun muassa jättimäinen vuoristorata, 3D-elokuvateatteri, Balin isoin uima-allas, keinotekoinen tulivuori lasershow ja joukko krokotiileja. Maaliskuussa 1998, tietenkin 13. päivä perjantaina, salama iski laserlaitteisiin sytyttäen tulipalon. Korjaustyöt viivästyivät käynnissä olleen talouskriisin takia ja puisto suljettiin lopullisesti vuonna 2000. Sen jälkeen paikka on ollut hylättynä.

Monet balilaiset välttävät paikkaa, sillä he uskovat sen olevan pahojen henkien vallassa. Täytyy myöntää, että meitäkin hieman kuumotti, kun kävelimme sisään pilkkopimeään elokuvateatteriin. Tuli vahva tunne, että emme olleet toivottuja vieraita.

Pilkkopimeä elokuvateatteri oli kuumottava paikka.

Puistoon kannattaa mennä rannan kautta, jolloin välttää parin euron sisäänpääsymaksun. Matkaa Sanurin uimarannalta on vain noin kilometri. Selkäpiitä karmiva kokemus, jota ei kannata missata.

 

Ubudin herbal sauna

Kävimme Ubudissa muutamaan otteeseen, mutta kokemuksemme hehkutetusta kylästä jäi pieneksi. Ubudin keskusta oli suoraan sanottuna melkoinen turistihelvetti, eikä todellakaan sytyttänyt meitä. Hippi- ja joogatyyliä rakastavalle shoppailijalle paikka on paratiisi, mutta me persaukisina savolaisina vain ahdistuimme.

Aloimme saada kiinni paikan meiningistä vasta, kun lähdimme sivukujille ja pääsimme riisipeltojen keskelle. Mieli vain parani, kun löysimme etsimämme paikan: Dragonfly-hotellin, jonka pihalla oli sauna. Kokemuksen hinta oli melko suolainen (noin 7 euroa per pakarapari), mutta saunannälkäisinä suomalaisena maksoimme sen mukisematta.

Ubudin kauneus löytyy riisipelloilta.

Riisuuduimme, puimme päällemme sarongit, käväisimme kylmässä suihkussa ja sitten astelimme savimajalta näyttäneeseen saunarakennukseen. Kyseessä oli höyrysaunatyyppinen ratkaisu, joka kelpasi paremman puutteessa. Saunan jälkeen uimme tähtitaivaan alla uima-altaassa ja istuimme nuotion ääressä teetä nauttien. Hintaan kuului myös vartalokuorinta.

Parin tunnin saunominen teki hyvää suomalaiselle sielulle. Kuulimme, että Balilta löytyy myös aito suomalainen sauna, mutta sinne emme ehtineet. Seuraavalla kerralla emme missaa sitä.

 

Sanurin night market

Food lovers, ahoy! Sanurin night marketille kannattaa matkata kauempaakin. Tarjolla on loistavaa ja erittäin edullista indonesialaista ruokaa.

Satay-kana on jumalaista – ja halapaa.

Huima testasi ja totesi hyviksi seuraavat ateriat: bakso-keitto, satay-vartaat lontong-riisillä, nasi goreng, babi kecap, kaikki ihanat hedelmäsmoothiet, paistettu banaani ja ananas, nasi campur ja balinese cake.

Söimme torilla lähes joka ilta. Täyttävä ja herkullinen ateria ja jättimäinen smoothie tulevat maksamaan 2─4 euroa. Aaaaaaaaaaaettä.

 

Leffailta Maya-hotellissa

Luksustasoinen ja uusi Maya-hotelli sijaitsee Sanurin rannassa. Olisimme muutoin ohittaneet koko paikan peläten, että jo ohi kulkemisesta peritään maksu, mutta Balilla asuvat ystävämme vinkkasivat meille hotellilla järjestettävistä ilmaisista leffailloista.

Leffan katselua tähtitaivaan alla, ilmaiseksi. Budjettireissaaja tykkää.

Leffoja näytetään muutaman kerran kuussa hotellin katolla tähtitaivaan alla. On ihanaa maata maahan levitetyillä patjoilla, syödä ILMAISIA popkorneja ja katsella klassikkoleffaa. Katolta saa ostettua olutta ja mehua, mutta niiden hinta on luksushotellin tasoinen. Tokihan yhden sikahintaisen oluen voi ostaa, kun kaikki muu on ilmaista.

 

Leijat Mertasari Beachilla

Sanur tunnetaan leijanlennätyspaikkana. Erityisen paljon leijoja voi nähdä Mertasari Beachilla, jossa järjestetään säännöllisesti myös leijanlennätyskisoja.

Me olimme onnekkaita ja pääsimme todistamaan yhtä vuoden isoimmista kilpailuista, Bali International Kite Festivalia. Leijat olivat jotakin ihan muuta kuin Suomessa. Suurimmat niistä ovat kymmenen metriä pitkiä, lensivät satojen metrien korkeudessa.

Jättimäisten leijojen lennättäminen on todellista taidetta, johon tarvitaan kokonainen joukkue. Paikallisille leijat ovat todellinen intohimon kohde, johon käytetään valtavasti rahaa ja aikaa.

Serangan

Seranganin saari sijaitsee Sanurin ja Nusa Duan puolessa välissä ja sinne pääsee kätevästi siltaa pitkin. Saari on tunnettu kilpikonnakonservatoriostaan, mutta sieltä löytyy paljon muutakin.

The Turtle Conservation and Education Center on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Konservatorioon ei ollut varsinaista pääsymaksua, vaan kävijä sai tehdä haluamansa lahjoituksen kilpikonnien hyväksi. Eräs paikan työntekijöistä tuli kertomaan meille enemmän eläimistä ja työstä, jota paikassa tehdään.

Konservatoriossa kasvatetaan kilpikonnanpoikasia, hoidetaan loukkaantuneita ja sairastuneita kilpikonnia ja tehdään sitkeää valistus- ja koulutustyötä eläinten suojelemiseksi. Olimme todella vaikuttuneita näkemästämme, ja kuulimme myöhemmin, että kyseinen paikka on aidosti eläinten asialla. Niin ei kuulemma ole kaikkien samankaltaisten konservatorioiden kohdalla.

Serangan on upea ja mielenkiintoinen saari, jonne moni turisti ei löydä. Hiekkateitä ajellessa tuntuu kuin olisi tuhannen kilometrin päässä Balin ruuhkista. Seranganin asukkaat vaikuttavat olevan leppoisammasta ja yksinkertaisemmasta elämäntyylistä pitävää porukkaa, mikä luo saarelle erityisen oman tunnelmansa. Jos Balin hässäkkä alkaa kyllästyttää, päiväretki Seranganille ja sen hiljaisille rannoille tarjoaa täydellisen hengähdyshetken.

Seranganin hiekkatiet tuovat väkisinkin mieleen mökkimaiseman.

Mount Batur

Joku saattaa pitää auringonnousuretkeä Mount Baturin huipulle liian turrejuttuna, mutta meille se oli unohtumaton kokemus. Retken hinta on 30–50 euroa järjestäjästä riippuen. Me teimme trekin I Love Balin kautta (www.ilovebali) ja olimme erittäin tyytyväisiä.

Reissuun lähdettiin kahden maissa aamuyöllä. Matka Sanurista Baturille kesti puolisentoista tuntia. Söimme aamiaista ja tapasimme oppaamme Wayanin. Hän jakoi kuusihenkiselle ryhmällemme taskulamput ja lähti lampsimaan kohti pilkkopimeää metsää. Oli jännittävää ja upeaa kävellä pimeässä kirkkaan tähtitaivaan alla.

Batur on 1717 metriä korkea tulivuori. Kiipeäminen kesti meiltä noin kaksi tuntia, eikä homma ollut aivan niin helppoa kuin opas oli antanut ymmärtää. Hiki virtasi kaikilta ja ryhmäämme kuulunut intialaispariskunta meinasi luovuttaa pariinkin otteeseen. Lopulta pääsimme kuitenkin vuoren huipulle koko sakki. Siis me ja parisensataa muuta turistia. Välillä väenpaljon häiritsi, mutta ei pahasti.

Auringonnousua vuoren päältä katsottuna ei pysty sanoin kuvailemaan. Se pitää kokea itse. Kun valo viimein voitti pimeyden, oli huikeaa nähdä, kuinka korkealle olimme kiivenneet. Pilvimassat lipuivat ohitse, kun mussutimme banaanileipiämme.

Matka alas kesti suurin piirtein yhtä kauan kuin ylös kiipeäminen. Vulkaaninen kivi murskautuu helposti jalan alla, joten homma oli erittäin hidasta. Porukkamme oli väsynyttä, mutta silminnähden onnellista. Kokemus oli ollut kaikille ikimuistoinen.

 

Bali Unitedin futismatsi

Indonesiassa rakastetaan jalkapalloa. Pelin taso ei ole kovimmallakaan sarjatasolla maailman huippuluokkaa, mutta fanikulttuuri sen sijaan päihittäisi monet isommatkin liigat.

Ajatus peliin lähtemisestä tuli spontaanisti eräänä krapulaisena sunnuntaiaamuna. Bali Unitedin Kapten I Wayan Dipta Stadium -niminen stadion sijaitsee Gianyarissa. Otimme pelipaikalle naapurimme Tonin kanssa yhteisen kyydin. Homma sujui kätevästi, kun kuskikin halusi tulla mukaan peliin. Sisäänpääsyliput maksoivat muutaman euron.

Valtava stadion vetää 25000 katsojaa ja oli kyseisenä sunnuntaina lähes täynnä. Katsomo oli kuin punainen meri, joka velloi villisti. Fanit tanssivat, lauloivat ja rummuttivat kuin viimeistä päivää. Kun kotijoukkue teki ensimmäisen maalin, riemu repesi. Digitaalista näyttöä stadionilla ei ollut, vaan tuloksen taululle vaihtoi lyhytkasvuinen mies, jolle yleisö hurrasi villisti.

Olimme lähes ainoat länsimaalaiset kymmenien tuhansien katsojien joukossa. Fanit kohtelivat meitä erittäin lämpimästi ja ottivat meidät hienosti mukaan tunnelmaan. Bali United voitti lopulta 6-1 ja stadionilta poistui erittäin tyytyväinen katsojajoukko.

 

Surffaaminen Kuta Beachilla

Bali tunnetaan parhaiten surffiparatiisina. Yksi Huimankin isoimmista tavoitteista oli päästä aalloille ja saada homman juonesta kiinni.

Saimme tietää, että Kuta Beach sopii parhaiten aloittelijoille hiekkapohjansa ja maltillisen kokoisten aaltojensa takia. Muistan, kun saavuimme ensimmäistä kertaa Kutalle. Halusin vain juosta pois nähdessäni sen ihmispaljouden. Kävelimme rantaa pitkin ja kymmenet surffiopettajat tulivat tarjoamaan meille tunteja. Kysyimme jokaiselta hintaa kartoittaaksemme, mitä tunneista kannattaa oikeasti maksaa. Lopulta törmäsimme Geko-nimiseen nuoreen mieheen, johon molemmat tykästyimme heti.

Me teimme Gekon kanssa hyvän diilin. Saimme kaksi surffituntia päivässä 150 000 rupian (noin 10 euron) hintaan. Ensimmäisen päivän ensimmäisellä tunnilla menimme vauva-aalloille rantaan, ja sen jälkeen Geko ilmoitti, että oli aika lähteä oikeille aalloille. Jo ensimmäisen päivän aikana pääsimme molemmat pystyyn laudalla ja innostuimme hommasta aika lailla. Toki turpaankin tuli useaan otteeseen. Meri ei anna armoa.

Meillä kävi hieman huono säkä, sillä Mikko mursi kylkiluunsa toisella surffikerralla. Hänen lautailunsa jäi Balin osalta siihen. Minä kävin aalloilla vielä muutamaan otteeseen, mutta sitten tulin flunssaan. Harmitti, mutta oli pakko pysyä pari viikkoa rannalla. Parasta oli huomata, miten nopeasti lajissa kehittyi osaavan ja kannustavan opettajan kanssa. Voimme suositella lämpimästi Gekoa, hänen yhteystietonsa löydät täältä.

Vaikeinta surffaamisessa ei suinkaan ollut vauhdinotto tai seisomaan nouseminen, vaan meren lukeminen. Milloin ja mistä kannattaa mennä sisälle? Missä kohtaa voi hengähtää ja istua laudan päällä ja milloin täytyy uida syvemmälle merelle isoja aaltoja pakoon? Mitä aaltoa kannattaa yrittää ja mitä ei? Gekon mukaan homman oppii vain kokemuksen kautta. Siksi pitäisi vain surffata – ja paljon.

Hengailimme Kuta Beachilla aina samassa paikassa ja söimme Nanan ravintolassa.

Kirjoitan surffaamisesta vielä kokonaan oman juttunsa, jossa kerron, millainen henkilökohtainen kokemukseni aalloilla on ollut. Ymmärrän nyt, miksi laji koukuttaa jotkut niin pahasti, kun taas toiset jättävät leikin kesken ensimmäisen kokeilukerran jälkeen. Surf is life.

 

Nusa Penida

Yksi hienoimmista Bali kuukausien jutuista oli viikonloppureissumme läheiselle saarelle, Nusa Penidalle. Kirjoitan saaresta laajemman jutun vähän myöhemmin, mutta todettakoon jo nyt, että kyseessä oli yksi kauneimmista koskaan näkemistäni paikoista. Huiman ehdoton lemppari Balilla.

Nusa Penida on pieni saari, joka sijaitsee aivan Balin kupeessa. Lauttamatka kestää vain puolitoista tuntia, mutta Nusa Penidalle saapuessa tuntuu kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Ei turisteja, ei matkamuistokojuja, ei hälinää. Tulijan ottavat vastaan vain turkoosina kimmeltävä meri ja jylhinä kohoavat viidakkoiset vuoret.

Paljon vinkkejä ja kuvia tulossa pian. Hyvää kannattaa odottaa!