Browsing Category

Matkalla

Australia Indonesia Matkalla Thaimaa

Mitä suosittelemme: Reissun top 5 paikat

tiistai, heinäkuu 17, 2018

Paljon tätä on kysytty, varmaan enemmän kuin mitään muuta: Mikä oli reissun paras paikka?

Vihdoin on aika paljastaa Huiman lempparimestat myös täällä blogin puolella. Mietimme molemmat tahoillamme listan ja – yllätys, yllätys – niistä tuli identtiset. Huiman jäsenistöllä on sama (loistava) maku.

Lemppareiden yhteistä nimittäjää ei tarvitse kauaa etsiä. Kaikki paikat ovat tietenkin lumoavan kauniita, mutta maisemia tärkeämpiä meille olivat kohtaamiset. Vietimme kaikissa listan paikoissa useampia viikkoja ja tutustuimme paikallisiin ihmisiin. Sitä kautta pääsimme turistipintaa syvemmälle.

Nuo kohtaamiset jättävät sieluun sellaisen jäljen, jota maailman upeinkaan maisema ei voi ylittää.

Lätinät sikseet! Tässä ne tulevat, Huiman top 5 (ei parhausjärjestyksessä):

 

Weligama – Sri Lanka

Reissun viimeinen kohde vei sydämen täysin. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme valmiita lähtemään, koska majapaikkamme oli vähän kökkö, emmekä olleet nähneet kaupungista juuri mitään. Kun löysimme surffimestat ja mielettömän majatalon ihan rannan läheisyydestä, aloimme lämmitä.

Lopullisesti rakastuimme Weligamaan vasta, kun tutustuimme paikallisiin yrittäjiin. He neuvoivat meille parhaat biitsit ja ravintolat. Tajusimme nopeasti, että Sri Lanka on maana aivan mieletön. Ruoka, luonto ja ennen kaikkea ihmiset ovat priimaa. Huima aikoo palata Weligamaan, mutta kiertää saarta seuraavalla kerralla laajemminkin.

Kenelle: Surffaajalle, rennosta menosta pitävälle.

Milloin olimme: Low seasonin juuri alettua toukokuussa, täydellinen aika mennä.

 

Tasmania – Australia

Päädyimme Tasmaniaan hetken mielijohteesta. Mikko bongasi saaren kartalta ja totesi, ettei tiedä mestasta yhtään mitään. Minä tiesin vain Tasmanian tuholaisen. Mikä olisi parempi syy mennä jonnekin kuin se, ettei tiedä paikasta ennakkoon mitään?

Tasmania oli meille yksi isoimmista yllätyksistä. Matkasimme Melbournesta Devonportiin lautalla ja Devonportista Hobartiin bussilla. Hobartista vuokrasimme campervanin ja lähdimme unelmien roadtripille itärannikolle.

Suurin osa leirintäalueista sijaitsi aivan meren rannalla. Useilla paikoilla olimme ainoat turistit. Pääsimme paikallisten kanssa leirinuotioille, opimme paljon tasmanialaisesta kulttuurista ja mielenlaadusta, saimme vinkkejä roadtripillemme ja lopulta päädyimme erään perheen luokse illalliselle ja yöksi.

Tasmanian rannat olivat käsittämättömän upeita. Missään muualla ei tullut vastaan loputtomia valkoisia hiekkarantoja ja niin turkoosia vettä. Jotenkin uskomatonta, etteivät turistimassat ole vielä löytäneet Tasmaniaa – luojalle kiitos siitä!

Kenelle: Seikkailijalle, luontoihmiselle, karavaanarille.

Milloin olimme: Australian keväällä marraskuussa, juuri ennen high seasonin alkua.

Bali – Indonesia

Balia on helppo vihata. Se on ylituristisoitunut, ruuhkainen, likainen ja päällekäyvä. Mutta saarella on toinen puoli, jonka me ehdimme löytää kahden kuukauden aikana. Suurin osa paikallisista on nimittäin harvinaisen ystävällistä ja rehellistä porukkaa. Balilaisiin (ja muualta Indonesiasta tulleisiin) kannattaa ehdottomasti tutustua. Heidän sydämellisyytensä ei ole päälle liimattua.

Me aloimme lämmitä Balille, kun tapasimme surffiopettajamme Gekon. Vaikka hengailimme Balin pahimmassa turistirysässä, Kuta Beachilla, olo tuntui kotoisalta. Tutustuimme Gekon lisäksi muihin surffiopettajiin, rantaravintolaa pitäneeseen maailman suloisimpaan pariskuntaan ja paikallisiin biitsipelaajiin. Lopulta oli niin, ettei rannasta meinannut päästä lähtemään ollenkaan, kun koko ajan jäi suustaan kiinni.

Bali on oikeasti supermonipuolinen kohde, mutta se vaatii reissaajalta paljon omatoimisuutta. Saari tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta ne omat jutut on löydettävä. Tästä postauksesta löydät Huiman Bali-lempparit.

Kenelle: Omatoimiselle matkaajalle, joka jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen itselleen sopivat mestat ja aktiviteetit.

Milloin: Vietimme Balilla kesä-heinäkuun, joka oli säiden puolesta täydellinen valinta. Jos Suomen kesäsää ei houkuttele, Bali on varteenotettava vaihtoehto.

 

Koh Chang Ranong – Thaimaa

Tiedämme jo nyt, että paluu Changille tulee olemaan kunnon homecoming. Sydän jäi tuolle saarelle ja paikka tulee mieleen monta kertaa viikossa.

Saimme roppakaupalla uusia ystäviä ja tunsimme oikeasti olevamme osa saaren yhteisöä. Saimme kokata bungalow-paikkamme perheen kanssa juhla-aterioita ja syödä samaa arkiruokaa, mitä paikalliset söivät. Ja se ruoka, se on suoraan taivaasta. Parasta ruokaa koko reissulla.

Missään emme ole rentoutuneet niin täydellisesti kuin Changilla. Se on meille todellinen paratiisi.

Kenelle: Viidakon ihmeistä, hiljaisista hiekkarannoista, simppelistä bungalow-asumisesta, aidosta Thaikku-ruoasta ja absoluuttisesta rentoutumisesta pitävälle.

Milloin: Olimme Changilla tammikuussa. High seasonin aikaa, mutta silti rauhallista. Ranong on Thaimaan sateisin provinssi, joten sadekaudella emme saarelle menisi. Muuten milloin vaan!

 

Pulau Weh – Indonesia, Sumatra

Emme olisi ikinä uskoneet, että Pulau Wehiltä löydämme toisen kodin. Ei ole salaisuus, että meinasimme ensin jättää Wehin kokonaan väliin sharia-lain takia. Jännitti, miten tutustuisimme paikallisiin, kun kulttuurierot ovat niin suuret. Homma meni niin, että meillä on nyt Wehillä perhe, paikka omalle bungalowille ja ikuisia ystäviä.

Weh on lisäksi yksi kauneimpia näkemiämme paikkoja, jossa ainakaan meiltä ei tekeminen loppunut kesken. Kuulimme kyllä yhden jos toisenkin valittelevan tylsistymistä, mutta yhden paratiisi on toisen helvetti. Meille leppoisa elämänrytmi ja erityisesti paikallisten kanssa tekeminen riittivät erinomaisesti. Niin, ja pinnanalainen maailma on Wehillä aivan omaa luokkaansa.

Kenelle: Luontoa rakastavalle, snorklaajalle tai sukeltajalle, ennakkoluulottomalle ja sosiaaliselle tyypille.

Milloin: Me olimme Wehillä elokuussa, jolloin turisteja ei ollut hirveän paljon. Low seasonin aikaan paikallisilla on paljon enemmän aikaa, jolloin tutustuminen käy iisimmin.

Ai että, reissukuume alkoi vähän nostaa päätään noita mestoja muistellessa… Jakakaas omia lemppareitanne: minne Huiman kannattaisi suunnata seuraavaksi ja miksi?

Blogiyhteistyö Nam Tallinna

Ahoy risteilijät! Paras vinkki Tallinnaan matkustaville

lauantai, kesäkuu 30, 2018

Yhteistyössä Eckerö Line ja Rantapallo

Siitä on pari vuotta, kun matkasimme työporukan kanssa Eckerö Linella päiväksi Tallinnaan. Joku oli ehdottanut, että menisimme risteilymatkan ajaksi loungeen. ”No nyt on pröystäilyä!” muistan naureskelleeni. Loungepaikka maksoi ennakkoon hieman yli kaksikymmentä euroa suuntaansa. Pidin sitä ensin isona hintana, mutta sitten aloin miettiä menneitä laivamatkojani. Olin tuhlannut kaksikymppiä juomiin ja pieneen purtavaan jo ennen kuin laiva oli lähtenyt satamasta.

Julistettakoon se heti, tässä ja nyt: lounge on paras tapa matkustaa Tallinnaan. PARAS.

Miksikö? Loungessa on tarjolla on syötävää ja holittomia ja holillisia juomia. Buffan antimista nauttimisen voi aloittaa heti, kun astuu laivaan. Siellä saa olla rauhassa ja istumapaikkoja riittää jokaiselle. Voi lukea lehteä, katsella merimaisemia, syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa ja ottaa iisisti.

Mieti, paljonko maksat laivalla yhdestä viinilasillisesta. Niitä ei tarvitse kovin montaa juoda, kun samalla hinnalla voisit jo nauttia loungen rajattomista antimista ja palveluista.

Bonuksena mainittakoon, että saimme työporukallemme oman kokoushuoneen, jossa pystyimme paluumatkalla soittamaan musiikkia ja bilettämään villisti. Jossain vaiheessa myös loungen mieletön henkilökunta tuli kanssamme joraamaan. Se oli yksi parhaista risteilykokemuksistani ever.

Hieman hymyilytti, kun Eckeröltä ehdotettiin yhteistyötä juuri loungen ja herkuttelun merkeissä. Ehkä sieltä oltiin kaivettu vanhoja videovalvontatallenteita esiin ja löydetty hiprakkainen Murtomäki julistamassa loungen ihanuutta… Kutsu sai ilahtuneen vastaanoton toki myös Mikolta, joka on tunnettu herkkusuu ja todellinen Tallinna-konkari (kiitos poikien reissujen ja työpaikan virkistysmatkojen).

Loungessa on tarjolla myös juustoa. Rajattomasti. Apua. Ei voi lopettaa syömistä.

Pari viikkoa sitten aurinkoisena sunnuntaipäivänä nousimme M/S Finlandialle. Kun astuimme loungen ovista sisään, meidät otettiin vastaan sellaisella kuplivalla ilolla, että väsymys katosi saman tien. Loungen henkilökunta on tähänastisten kokemusteni mukaan erityisen priimaa porukkaa, aidosti ihania ja iloisia tyyppejä.

Buffet on tarjolla koko laivamatkan ajan ja se sisältää suolaisen ja makean purtavan lisäksi juomatarjoilun. Löytyy siis kahveen ja holittomien juomien lisäksi olutta ja viinejä.

Otimme pöydän ikkunan vierestä ja aloitimme heti aamiaisbuffettiin tutustumisen. Minulla buffassa riitti aihetta iloon: oli täytettyjä patonkeja, croissantteja, piirakkaa, kakkua… Mikko keräsi hieman surkeannäköisenä lautaselleen vain hedelmiä ja jogurttia.

Kun toinen risteilyisännistä kuuli Mikon keliakiasta, hän lähti juoksujalkaa keittiöön. Kohta Mikolle tarjoiltiin pöytään gluteenittomia voileipiä ja oma jälkiruokalautanen. Siitä eteenpäin Mikko olikin isäntien suosikkipoika, jolle haettiin omat karkitkin Taxfreesta. Söps.

Isännät ja kultapoika.

Mielestäni parasta loungessa on se, että matkasta saa nauttia rauhassa. Taxfree on aivan loungen vieressä, eikä ostoksia tarvitse roudata ympäri laivaa. Itse olen tykännyt käydä kiertelemässä laivan kannella ja fiilistelemässä hetken ajan risteilytunnelmaa, mutta sen jälkeen on ollut luksusta palata takaisin loungeen. Meno laivalla kun voi olla välillä vähän too much.

Saimme jättää loungeen turhat kamppeet, joita emme halunneet roudata ympäriinsä Tallinnan helteissä. Pystyi keskittymään paremmin muun muassa näiden bloggarikuvien ottamiseen. 

Rentouttavan laivamatkan jälkeen astelimme ulos laivasta ja lähdimme eksplooraamaan Tallinnaa. Perinteisen vanhan kaupungin sijaan suuntasimme raitsikalla Kopliin. Lippu maksoi 2 euroa ja sen sai ostettua kätevästi kuskilta. Matkasimme päätepysäkille asti ja suuntasimme kulkumme Bar Derevjaska -nimiseen pikkuravintolaan. Mikko oli lukenut kyseisestä paikasta Riku Rantalan kolumnista ja halusi päästä kokemaan ravintolan ainutlaatuisen tunnelman.

Hassua, miten 20 minuutin raitsikkamatkan aikana siirtymme täysin toiseen maailmaan. Poissa olivat keskustan humu, suomenkieliset kaljamainokset ja turistilaumat. Koplissa köpötteli hiljakseen vain muutamia harmaapäisiä paikallisia. Kukkaniityt heijasivat tuulessa ja kesä tuoksui huumaavalta.

Ravintola oli juuri sitä, mitä Rantala oli luvannutkin: kaurismäkeläisen kolkkoa neuvostotunnelmaa, kaihomielistä venäläisiskelmää, kuivattua kalaa pikkupurtavaksi, listalla halpaa vodkaa ja venäläisiä ruokalajeja. Koska palvelua oli tarjolla ainoastaan venäjäksi, päädyimme tilaamaan listalta sitä, mitä tiskin takana häärinyt leidi suositteli. Saimme eteemme annokselliset seljankaa, venäläistä lihakeittoa. Keitto oli ihan ookoo, mitä nyt Mikko valitteli muutamista sattumista ja ihrapalasista. Myös olut ja lonkero maistuivat varsin napsahtavilta ja olivat noin puolet edullisempia kuin keskustassa.

Kaiken kaikkiaan reissu Kopliin oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Huima suosittelee kaikille seikkailua, venäläisromantiikkaa ja kuivattuja kaloja rakastaville.

Jatkoimme matkaa Tallinnan hipsterikeskus Telliskiveen. Halusimme syömään loistavaksi aiemmin toteamaamme ravintola F-Hooneen, mutta vähän ennen sisäänkäyntiä meidät pysäytettiin. Ensireaktiona syntynyt ärsytys kääntyi nopeasti iloksi, kun kuulimme, että Telliskivessä oli käynnissä katuruokafestarit. Pääsylippu alueelle maksoi kokonaisen euron.

Jatkoimme matkaa euron rannekkeet kädessä ihastellen ruokakojujen tarjontaa. Minä herkuttelin nyhtöpossuburgerilla ja Mikko päätyi ottamaan alueen ainoan gluteenittoman hampparin, jota oli tarjolla helsinkiläisen Treffipubin kojussa. Tässä vaiheessa pitää nostaa isosti hattua Treffin pojille, sillä he olisivat tarjonneet Mikolle burgerin ilmaiseksi. Paikan korttilukulaite ei toiminut, eikä meillä ollut juuri käteistä. Kaivoimme kaiken, mikä taskunpohjilta löytyi, ja Mikko pääsi upottamaan hampaansa burgeriin. Isolta mieheltä pääsi melkein ilonkyynel.

Tapahtuma oli upeasti järkätty. Jäätävän laajan ruoka- ja juomavalikoiman lisäksi tarjolla oli musiikkia, sirkusta, burleskia, performansseja ja tekemistä lapsille. Kyllä kelepasi, kun kelikin helli.

Päivän Tallinnassa taaplaamisen jälkeen olo oli melko nuutunut. Kuinka ihanaa olikaan päästä turvaan loungen rauhaan!

Ennen buffetillallista saimme kunnian tavata M/S Finlandian keittiömestarit, jotka johdattivat meidät laivan  keittiötiloihin. This is where the magic happens, mietin keittiöön astuessani. On täysin käsittämätöntä, kuinka kompakteissa tiloissa ja pienellä porukalla valmistetaan järjetön määrä upeaa ruokaa.  14-henkinen tiimi valmistaa noin 2000 annosta vuorokaudessa. Ihan tajutonta!

Keittiömestarit Kai (vasemmalla) ja Tuomas veivät meidät kaikkein pyhimpään, laivan keittiöön.

Keittiömestarit Tuomas Sillanpää ja Kai Honkamäki saavat suunnitella seitsemän kertaa vuodessa vaihtuvat menut henkilökunnan kanssa yhteistyössä. Kesän ajan (22.8 saakka) buffet on saaristolaisteemainen. Tuomas ja Kai kertoivat, että satokausiajattelu ja raaka-aineiden kotimaisuus ovat keskeisiä juttuja menun suunnittelussa. Lähes kaikki tehdään alusta asti itse.

Oli mielenkiintoista jutella menusta sen kehittäjien kanssa ja päästä suorilta maistelemaan heidän luomuksiaan. Saaristolaisteema näkyi mielestäni melkein joka ruokalajissa. Tuomas ja Kai olivat valinneet menun punaiseksi langaksi savun: oli savusilakkaa, savustettua lampaan paahtopaistia ja kampelaa ja savujuustoa. Ai jumankauta oli hyvää!

Buffetin kanssahan tunnetusti lähtee pahasti käsistä, ja niin kävi nytkin. Olin jo alkuruokapöydän (joka usein on se paras) jälkeen vatsa pönköllään. Se harmitti, kun aloin maistella pääruokia. Erityisesti lammas oli taivaallisen hyvää. Jälkkäriksi vielä kakkuja, juustoja ja jäätelöä, niin ähky sai viimeisen silauksen. Sitten vaan loungeen potslojoksi loppumatkan ajaksi.

Siitä vähän jälkkäriä.

Hyvät ihmiset. Testatkaapa kerran lounge-risteilemistä. Se on todellakin rahan väärti. Niin, ja menkää nauttimaan Eckerön saaristolaisbuffetin antimista. Huiman herkkusuut kävivät, söivät, nauttivat ja ähkivät onnesta.

Kiitos Eckerö, kiitos Tallinna, kiitos launtsi. Huima nautti joka suupalasta.

Matkalla Myanmar

Myanmar – mitä tehdä ja minne mennä

tiistai, toukokuu 1, 2018

”Pitäisköhän meidän skipata se?”

Oli joulukuun alku, kun suunnittelimme Mikon kanssa reittiämme. Mietimme, mennäkö Myanmariin, vanhaan Burmaan.

Tuo mystinen vuosikymmeniä suljettuna ollut maa kiinnosti molempia, mutta Myanmar oli ollut otsikoissa järkyttävän rohingya-tilanteen takia. Olimme saaneet mediasta sellaisen kuvan, että maassa oli meneillään hallituksen toteuttama kansanmurha ja taantuminen takaisin sotilasdiktatuuriin. Uutiset kuumottivat ja saivat meidät epäröimään.

Baganin temppelikaupunki auringonnousun aikaan. Maagistako? Ehkä hieman.

Päätös lähtemisestä syntyi, kun oleskelimme vuoden vaihteessa Koh Changilla aivan Myanmarin rajan tuntumassa. Tapasimme Changilla monia burmalaisia, jotka olivat kaikki uskomattoman sydämellistä porukkaa. Heihin tutustuminen sai meidät vakuuttumaan siitä, että oikea suunta oli Myanmar – oli maassa sitten levottomuuksia tai ei.

 

Paikallisia kalastajia, jotka toimivat tarpeen tullen myös takseina.

 

Anoimme viikkoa etukäteen e-visat (jotka hyväksyttiin parissa tunnissa) ja ylitimme rajan Ranongista Kawthaungiin longtailboatilla.

Koko rajanylitysprosessi on erittäin helppo. Maastapoistumiskortti leimataan Thaikku-rajalla ja sitten voikin jo hypätä rajan yli vievään veneeseen (kesto puolisen tuntia, hinta 100–300 bahtia tinkaustaidoista riippuen).

Myanmarin puolella rajanvalvontameininki on sata kertaa leppoisampaa kuin Thaimaassa. Annat virkailijalle printatun e-visan ja kopion passistasi. Parissa minuutissa saat passiisi 30 päivän viisumin. That’s it.

Temppeli karstivuoren päällä. Ihan ok maisemat.

Nopeat faktat

  • Kuukauden e-visan saa nopeasti ja helposti.
  • Majoittuminen on mahdollista vain valtion nimittämissä hotelleissa, jotka ovat suhteellisen tyyriitä budjettimatkailijalle (huone noin 20 jenkkidollaria yöltä).
  • Matkustaminen on helpointa busseilla, vaikkakin liput ovat melko kalliita. Tiet ovat hyvässä kunnossa isoimpien turistikohteiden välillä, mutta muualla vielä melkoista perunapeltoa. Varaa matkustamiseen runsaasti aikaa tai lennä.
  • Automaatteja löytyy nykyisin pienemmistäkin kaupungeista, joten rahaa ei tarvitse vaihtaa etukäteen. Sekä kyatit että jenkkidollarit käyvät valuuttana.
  • Huiman lempparit: Mawlamyine, Yangon ja Bagan.
  • Ruoka on edullista ja hyvää, hyviä ravintoloita löytyy esimerkiksi Tripadvisorin cheap eats -listalta. Erityinen suositus erilaisille nuudeliannoksille ja shan-ruoalle. Hanaolut on loistavaa ja halpaa.
  • Paikalliset ovat uskomattoman ihania ja sydämellisiä. Parhaiten tutustut heihin esimerkiksi aamutoreilla.
  • Maa on erittäin uskonnollinen ja suurimpia nähtävyyksiä ovatkin buddhalaistemppelit, -pagodat ja -luostarit.

Puluja on kaikkialla, jopa suljetussa maassa. Olemme vakuuttuneita, että lopulta pulut valloittavat maailman.

Kawthaung

Kawthaung on unelias ja pieni rajakaupunki, jossa ei ole juuri nähtävää. Paikan parasta antia ovat rannan olutravintolat. Hanaolut on maassa halpaa (50 senttiä tuopilta) ja erittäin hyvää.

Vietimme Kawthaungissa vain yhden yön, koska siellä majoittuminen on kallista. Toistaiseksi turisti voi majoittua ainoastaan hotelleissa, jotka maan hallitus on valinnut. Ja niissä hinnat ovat kovia (yli 20 jenkkidollaria yöltä).

One happy traveller.

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa bussilla kohti Daweita. Ostimme liput bussiasemalta ja ne olivat pirullisen kalliit (27 000 kyatia eli noin 20 euroa perältä). Matkan pituudeksi kerrottiin 450 kilometriä ja kestoksi 17 tuntia. Osasimme aavistaa, että siitä tulisi one hell of a ride.

Bussimatka kesti lopulta 22 tuntia. Tie muistutti perunapeltoa ja bussi tärisi niin, että siitä irtosi yksi ikkuna. Bussikuski pysäytti, kävi tarkastamassa tilanteen, veti verhot ikkuna-aukon eteen ja jatkoi matkaa. Bussi hajosi vielä pariin otteeseen matkan edetessä, mutta neuvokas kuski apupoikineen sai aina vian korjattua.

Karaokea 22 tuntia. Pystyisitkö sinä siihen?

Bussilla matkaavan kannattaa muuten varustautua korvatulpilla tai kuulokkeilla, sillä myanmarilaisilla on tapana nauttia karaokeviihteestä ja paikallisista musiikkivideoista matkaa tehdessä. Jos mukana on vain yksi dvd, sitä näytetään yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Osaamme nyt ulkoa monia burmalaisia juomalauluja ja siirappisia rakkausballadeja.

Dawei

Saapuessamme Daweihin olimme vuorokauden kestäneen karaokematkan jälkeen melko loppu. Löysimme suhteellisen mukavan ja edullisen majoituksen, mikä paransi mielialaa. Lähdimme illalla kävelemään kaupungille, joka oli kokonaan pimeänä. Korjasivat kuulemma alueen sähköjä.

Burmalaiset elävät edelleen erittäin perinteisesti. Fisukauppakin sijaitsee kadulla.

Tunnelma oli mystinen. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ajassa parisataa vuotta taaksepäin. Puisten talojen ovet olivat auki ja sisällä olevat paikalliset söivät illallistaan kynttilänvalossa. Mystiikkaa lisäsi se, että burmalaiset pukeutuvat ja elävät edelleen varsin perinteisesti. Naiset ja miehet pitävät longhyita, eräänlaista kietaistavaa hametta. Useimmat naiset koristelevat kasvonsa thanaka-puusta tehdyllä jauheella, joka suojaa heidän ihoaan auringolta.

Vuosikymmeniä kestäneen sotilasdiktatuurin ja eristäytyneisyyden ainoa hyvä puoli lienee se, että myanmarilainen kulttuuri on säilynyt harvinaisen muuttumattomana.

Kun ikivanhat perinteet ja moderni teknologia kohtaavat. Vuonna 2013 avautunut Myanmar on kiehtova sekoitus molempia.

Pimeydestä huolimatta löysimme Tavoy Kitchen -nimisen ravintolan ja tilasimme kookosnuudeleita. Olimme kuulleet paljon varoittelua myanmarilaisesta ruoasta, mutta nuudelit olivat superherkullisia.

Dawei on sympaattinen pikkukaupunki, jossa turistit ovat vielä todellinen ihmetyksen aihe. Paikalliset katsovat pitkään ja hymyilevät leveästi, jos katseet kohtaavat. Daweissa kannattaa ehdottomasti ottaa alle skootteri ja käydä ihastelemassa lähistön upeita rantoja.

Maungmaganin rannoilla ei ollut ruuhkaa.

Parin päivän jälkeen olimme kuitenkin valmiita jatkamaan matkaa. Olimme saaneet karaokesta tarpeeksemme, joten hyppäsimme minibussiin. Matka oli huomattavasti edellistä siedettävämpi ja kesti vain kahdeksan tuntia.

Mawlamyine

Mawlamyine oli Huiman lemppari etelä-Burmassa. Joen varrella sijaitseva kaupunki oli huomattavasti edellisiä paikkoja eläväisempi. Otimme myös Mawlamyinessä skootterin alle ja lähdimme eksplooraamaan lähistön luostareita ja nähtävyyksiä.

Bongasimme metsän keskellä sijaitsevan luostarin ja meditaatiokeskuksen. Saavuimme mestoille sattumalta juuri lounasaikaan ja meidät ohjattiin ruokajonoon. Saimme jäätävät määrät uskomattoman hyvää kasvisruokaa – ilmaiseksi! Yritimme kysellä, missä voisimme lahjoittaa rahaa luostarille, mutta meille vakuuteltiin, ettei ruoasta tarvitse maksaa. Tyydyimme lähettämään paikalle paljon hyviä ajatuksia ja hyvää karmaa.

Nuoria munkkikokelaita lounaalla.

Jatkoimme matkaa maailman isoimman makaavan Buddha-patsaan luokse. Win Sein Taw Ya -niminen patsas on käsittämätön tapaus. Korkeutta sillä on 30 metriä ja pituutta hurjat 180 metriä. Patsaan sisällä on hämmentävä museo, jossa kerrotaan patsasasetelmien avulla kadotukseen joutumisesta. Creepy stuff.

Maailman suurin köllöttelevä Buddha oli näkemisen arvoinen tapaus.

Poikkesimme matkalla vielä Hindu-temppelille ja kiipesimme karstivuoren päälle rakennetulle pikkupagodalle. Sitten olikin jo niin kuuma, että oli palattava ilmastoituun huoneeseen viilentymään.

Mawlamyinestä löytyy useita hyviä ravintoloita. Meidän lempparimme oli joen varrella sijaitseva Help Grandmother and Grandfather -rafla, jossa ruoka oli superhalpaa ja maistuvaa. Voimme suositella myös nuudeliaterioita tarjoavia shan-ravintoloita, joiden ateriat ovat yleensä herkullisia.

Shan-ruokaa, NAM.

Mawlamyinen hienoin juttu on auringonlaskun seuraaminen. Kyaikthanlan Pagodalta aukeavat huikeat näkymät kaupunkiin, joelle ja vuorille. On satumaista seurata auringonlaskua, kun buddhalaiset mantrat kaikuvat korvissa.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että Myanmar on erittäin uskonnollinen maa. Buddhalaisuus näkyy kaikkialla ja joka nurkan takaa ilmestyy temppeli tai pagoda. Turisti on tervetullut useimpiin palvontapaikkoihin, kunhan muistaa riisua kenkänsä temppelialueelle astuessaan ja käyttäytyy asiallisesti.

Myanmarissa pääsee näkemään, millaista on buddhalaisten munkkien elämä on.

Vietimme Mawlamyinessä kolme päivää ja jatkoimme matkaa kohti sisämaata paikallisbussilla. Matka kesti ainoastaan leppoisat kaksi tuntia. Ja ei karaokea!

Hpa-An

Hpa-An on karstivuorten ympäröimä symppis pikkukaupunki. Suurimpia vetonauloja ovat alueen luolatemppelit ja vuorten päälle rakennetut pagodat. Ne kuuluivat Huimankin suunnitelmiin, mutta toisin kävi. Olimme vuorotellen flunssaisina, emmekä pystyneet hikisiin kiipeilyurakoihin.

Sen sijaan päädyimme tutustumaan kaupungin pikkukujiin. Paikalliset ovat hurmaavan ihanaa porukkaa ja aidosti kiinnostuneita ulkomaalaisista. Meidät napattiin kadulta pieniin muslimihäihin.

Myanmarilaiset osaavat juhlimisen taidon. Häistä ei puutu värejä, musiikkia, ruokaa eikä hauskanpitoa. Itse panostin värikkyyteen lähinnä naamallani.

Kukaan ei puhunut englantia, mutta se ei menoa haitannut. Eteen tuli välittömästi erilaisia jälkiruokia ja sitten poseerattiin sekä hääparin että kaikkien vieraiden kanssa. Se oli niin mahtava kokemus, että hymyilytti vielä pari päivää häiden jälkeenkin.

Hpa-Anin jälkeen oli aika jättää pikkukaupungit ja suunnata kohti pääkaupunki Yangonia.

Yangon

Emme juuri tykkää isoista kaupungeista, joten ajattelimme, että jätämme Yangonin taaksemme niin nopeasti kuin mahdollista. Toisin kävi. Yangonista tuli yksi lempparipääkaupungeistamme.

Yangonin Chinatown.

Saavuimme bussilla Yangonin pääbussiasemalle, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. Bussiasemalta ei kannata ottaa ylihinnoiteltua taksia, vaan käyttää paikallisbussia. Bussit ovat ilmastoituja ja suhteellisen uusia. Ainoa ongelma on se, että ne ovat yleensä erittäin täynnä porukkaa, mutta paikalliset ihmiset ovat mestareita tekemään tilaa. Yksi ottaa rinkan syliinsä, toinen nousee penkiltä antaakseen sinulle tilaa.

Sanotaan se jälleen kerran: burmalaiset ovat kenties maailman ystävällisintä kansaa.

Majoituimme lähellä Chinatownia aivan kaupungin sydämessä. Hotellin nimi on Myint Myat ja voimme todellakin suositella sitä. Hotelli sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa, huoneet ovat supersiistejä ja henkilökunta ystävällistä. Mikä parasta, saman rakennuksen alakerrassa sijaitsee loistava nuudeliravintola ja monia pikkupubeja.

Elämää aamutorilla. Tämäkin leidi puhui täydellistä englantia ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja Myanmarin historia ja nykytilasta.

Yangonin isoimpia vetonauloja ovat luonnollisesti temppelit, kuten kaikkialla muuallakin Myanmarissa. Me keskityimme temppeleiden sijaan kaupungilla kävelyyn, puistoihin ja hengailuun.

Lempipuuhaamme oli paikallisella aamutorilla samoileminen ja paikallisiin tutustuminen. Tunnelma oli kuin pikkukylässä, vaikka olimmekin maan pääkaupungin ytimessä. Ja se on aina hyvän kaupungin merkki.

Bagan

Myanmarin suosituimmat turistikohteet ovat Yangonin lisäksi Inle Lake, Mandalay ja temppelikaupunki Bagan. Meillä oli aikaa vain yhteen ja valitsimme jälkimmäisen. Onneksi, koska mesta on jotain käsittämätöntä.

Majoitus Baganissa on suhteellisen kallista, mutta hyvää ruokaa sen sijaan saa edullisesti. Vältä pahimpia turistirafloja ja etsi ravintoloita hiljaisemmilta kaduilta. Meidän lempparimme Food Affair, hyvää ja edullista ruokaa tarjoava perheravintola.

Majoituimme Shwe Nadi Guesthouse -nimisessä suhteellisen hyvässä hotellissa, jonka aamupala oli loistava. Hinta taisi olla noin 14 euroa yöltä.

Bagan on kuin suoraan Indiana Jones -leffasta. Alueella on yli kaksituhatta tuhat vuotta vanhaa buddhalaista temppeliä, pagodaa ja stupaa. Isoimmat ovat valtavia kirkonkokoisia pytinkejä, pienimmät taas leikkimökin tyylisiä tiilimajoja. Parasta on se, että alueella saa seikkailla melko vapaasti.

Baganin ongelma ovat maanjäristykset, jotka ovat alkaneet tehdä vakavia tuhoja rapistuville temppeleille. Ennen matkailijat saivat kiipeillä temppeleillä oman mielensä mukaan, mutta nyt hommaa on alettu rajoittaa.

Huima suosittelee, että etsit oman keskikokoisen pagodan, joka on kaukana isommista ja tunnetummista temppeleistä. Ajat paikalle sähköskootterilla ennen auringonnousua, kiipeät pagodan päälle ja ihastelet yhtä maailman kauneimmista näyistä.

Auringonnousu, aamu-usva, tuhannet usvasta nousevat temppelit ja taivaanrantaan lipuvat kuumailmapallot. Sitä tunnelmaa ja näkyä ei osaa sanoin kuvata, mutta antaa kuvien puhua. Ehdottomasti yksi jutuista, joka Myanmarissa pitää kokea.

 

Kannattiko?

Myanmar on taianomainen, mystinen, ainutlaatuinen ja kiehtova maa. Olemme erittäin onnellisia siitä, että uskaltauduimme matkaan peloistamme huolimatta. Levottomuudet eivät näkyneet meille mitenkään, vaikka tiesimme, että Bangladeshin rajalla tapahtui hirveyksiä.

Jotkut boikotoivat Myanmariin matkustamista rohingya-tilanteen takia, mutta emme ymmärrä, miten se auttaa. Jotta maa kehittyisi demokraattiseen suuntaan, se tarvitsee kansainvälistymistä ja turismia. Maan eristäminen muusta maailmasta ei palvele ketään.

Nunnia ja munkkeja näkyy Myanmarissa kaikkialla.

Haastavinta Myanmarissa on paikasta toiseen pääseminen. Maan tieverkko on vielä suurelta osin huonossa kunnossa ja juna kuulemma maailman hitain. Isoimpiin turistikohteisiin pääsee kivuttomasti, mutta muutoin homma on säätämistä ja sietämistä. Se tosin tuo matkustamiseen seikkailuntuntua.

Teknologian kehitys on ollut nopeaa ja nykyisin lähes koko maassa toimii mobiiliverkko ja internet. Data on halpaa ja monelta paikalliseltakin löytyy matkapuhelin. On absurdia, kun perinteisesti pukeutuvat ja elävät burmalaiset napsivat selfieitä ja selailevat tottuneesti Facebookia. Kirjoitimme tästä aiheesta jutun tässä kuussa julkaistavaan Maailman Kuvalehteen, kannattaa lukea!

Teknologia kehittyy nopeasti, mutta muussa infrastruktuurissa on vielä paljon tekemistä. Tiet rakennetaan varsin alkukantaisella menetelmällä, joten homma ottaa aikaa.

Ruoka oli paljon parempaa kuin meille oli kerrottu. Hygieniataso parantuu vuosi vuodelta, emmekä me sairastuneet ruoasta kertaakaan. Kannattaa käyttää tervettä järkeä, sillä selviää pitkälle. Me käytimme paljon Tripadvisorin cheap eats -listaa, jolta löytyi monta helmeä.

Parasta Myanmarissa ovat paikalliset ihmiset, jotka ovat aluksi ujoja, mutta tulevat nopeasti kuorestaan. Monet vanhemmista burmalaisista puhuvat hyvää englantia, kiitos Brittien siirtomaa-ajan. Voisi kuvitella, että vuosikymmenien sotilasdiktatuuri, eristys ja sorto olisi tehnyt myanmarilaisista katkeria, mutta ei. Vaikka maa on edelleen yksi Aasian köyhimmistä, ihmiset vaikuttavat vilpittömän onnellisilta. Ja se hyväntuulisuus tarttuu matkailijaankin.

Matkailija kohtaa lempeitä hymyjä kaikkialla.

Huima antaa Myanmarille täydet suositukset. Se lumosi meidät ainutlaatuisuudellaan ja tunnelmallaan, eivätkä loputtomalta tuntuneet karaokebussimatkatkaan himmentäneet maan upeutta. Huima aikoo palata Myanmariin tutkimaan pohjoisen tuntemattomampia seutuja ja heimoalueita.

Myanmariin matkaavan täytyy pitää sydän avoinna ja mieli leppoisana. Maan taika on siinä, etteivät asiat aina mene ihan niin justiinsa, mutta lopulta kaikki järjestyy.

Burman kauneus on sen ihmisissä. Siksi suosittelemmekin skippaamaan maanisen temppelien kiertelemisen ja keskittymään ihmisten kohtaamiseen. Sitä kautta löytää jotain paljon suurempaa kuin jumalkuvia.

“Beauty is meaningless until it is shared.”
― George Orwell, Burmese days

Matkalla

Off season – ylivoimaisesti paras aika reissata

keskiviikko, huhtikuu 18, 2018

Mene sinne, minne muut eivät mene. Tai mene silloin, kun muut eivät mene.

Olemme reissanneet sesongin ulkopuolella Thaimaassa, Indonesiassa, Ausseissa, Uudessa-Seelannissa, Nepalissa ja Intian Goalla. Kaikki noista ovat paikkoja, joihin olemme rakastuneet. Sattumaako? I highly doubt it.

Tasmanian jumalaisilla biitseillä ei ollut ruuhkaa off seasonilla.

Näin jälkikäteen on totettava että meillä on käynyt reissullamme satumainen tuuri, kun olemme sattuneet moniin paikkoihin off seasonilla. Uskon, että kokemuksemme monista paikoista olisi voinut olla hyvin toisenlainen, jos olisimme matkustaneet kauden ollessa kuumimillaan.

Olemme saaneet todeta yhä uudestaan, että off season on ylivoimaisesti paras aika matkustaa. Miksikö? Tässä muutamia helevetin hyviä syitä.

Kaikki on halvempaa

Money does matter, ainakin meidän budjettireissaajien keskuudessa.

Maksettiin Pulau Wehillä tästä mereen (miettikää!) rakennetusta bungalowista kymmenen euroa yöltä. Kiitos, low season!

Majapaikkojen hinnat laskevat monin paikoin puoleen high seasonista. Jos olet hyvä neuvottelemaan, saatat saada katon päällesi päälle vieläkin halvemmalla. Myös ruokien, matkalippujen, skootterivuokrien, erilaisten pääsymaksujen ja erityisesti matkamuistojen hinnat laskevat tuntuvasti.

Paikallisilla on aikaa

Tämä on ollut meille ehkä se tärkein juttu. Olemme onnistuneet tutustumaan paikallisiin hyvin, koska heidän ei ole tarvinnut juosta ympäriinsä palvelemassa turistimassoja. On aikaa yhteisille juttuhetkille, illanvietoille ja reissuille.

Sumatralla Pulau Wehillä meistä tuli osa perhettä ja hengasimme oikeastaan pelkästään paikallisten kanssa. Sellaista kokemusta on vaikea saada turistimyllyn ollessa pahimmillaan.

Majoituspaikoissa on tilaa

Tämä tuo reissaamiseen joustavuutta, sillä majoituksia ei tarvitse yleensä varata etukäteen. Voit saapua paratiisirannalle, valita parhaimman näköisen bungalow-mestan ja kysellä hintoja. Monesti hinnat ovat halvempia paikan päällä kuin verkosta varattuina.

Meininki on rennompaa

Ero turistikohteiden tunnelmassa on kuin yö ja päivä. Jos tykkää rennosta meiningistä, ei todellakaan kannata matkustaa matkailusesongin ollessa kuumimmillaan. Tai sitten pitää valita kohde, jota massat eivät ole vielä löytäneet.

On tilaa olla ja hengittää

Me arvostamme hiljaisuutta ja tilaa. Ajatus täpötäyteen ahdetusta rannasta ahdistaa ihan perkeleesti.

Off seasonilla tyhjät rannat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus – jopa Thaikkulassa.

Olemme saaneet yllättyä positiivisesti esimerkiksi Thaimaan turistihelvetiksi kutsuilla saarilla, kuten Koh Phanganilla. Phanganin pohjoisosan rannat olivat off seasonilla lähes autioita ja bungalowien hinnat uskomattoman edullisia.

Kelit ovat yleensä bellissimot

Meitä hirvitti etukäteen matkustaa Thaimaassa sadekaudella, mutta pelkäsimme turhaan. Useimmissa paikoissa sadekausi tarkoittaa sitä, että päivässä sataa ehkä tunnin. Sademäärät näyttävät isoilta, koska sen tunnin ajan vettä tulee kuin saavista.

Koh Phangan sadekaudella. Ei valittamista.

Kannattaa toki tsekata, mitä sadekausi milläkin saarella tahi paikkakunnalla tarkoittaa. Osassa saarista (esimerkiksi Thaikkujen länsirannikolla) voi sataa viikkoja putkeen. Silloin ei ole kivaa kellään.

Näet toisenlaisen (aidomman) puolen maasta

Melakassa paikallisen pariskunnan kyyditettävänä. Tapasimme aamutorilla sumpin äärellä ja he tarjoutuivat meille oppaiksi. Mikä sen parempaa?

Off seasonilla pääsee lähemmäs paikallisten elämäntapaa ja kulttuuria. Kun turistihässäkkä on poissa, näkee, miten paikalliset oikeasti elävät elämäänsä. Ja siksihän sitä matkustetaan, vai mitä?

Joko vakuutuit? Jos et, ei hätää. Jääpähän enemmän tilaa meille.

Matkalla Thaimaa

Salaisuus paljastukoon: Tämä on Thaimaan paras saari

sunnuntai, huhtikuu 8, 2018

Ainahan se on reissaajalla mielessä. Kuuma ja kostea. Salainen ja yksityinen. Kaikki unelmat täyttävä. Paratiisisaari siis, tietenkin.

Me kaikki hedonistireissaajat etsimme sitä omaa täydellistä saarta. Hiljaisia rantoja, lämmintä vettä, herkullista ja edullista ruokaa, paikallista leppoisaa elämää, omaa pientä bungalowia rannan tuntumasta, drinkkiä riippumatossa loikoillen… You know the deal.

Olemme erittäin onnellisia kertoessamme, että metsästys on meidän kohdallamme ohi. Löysimme oman palasemme paratiisia Thaimaan länsirannikolta Ranongin maakunnasta. Siksi jumahdimme kuukaudeksi Koh Chang Noille.

Semmottis auringonlasku. Siinä kelepasi heilutella tukkaa.

Saaren löytämisestä kunnia kuuluu Mikolle, joka rantautui Changille jo neljä vuotta sitten. Thaimaan bilesaaret kierrettyään hän alkoi kaivata paikkaa, jossa voisi oikeasti levätä ja rentoutua. Google Mapsia hetken tutkittuaan hän spottasi pienen Koh Chang Noin ja kiinnostui.

Saaresta ei löytynyt tietoa nimeksikään, mikä lupasi pelkästään hyvää.

Rannoilla ei ole ruuhkaa edes high seasonin aikaan.

Kun Mikko saapui Changille, hän tiesi löytäneensä jotain erityistä. Suurin osa saaresta oli viidakkoa ja sieltä löytyi  vain yksi pieni kylä. Bungaloweja oli rakennettu vain saaren pisimmälle rannalle ja aivan rantaviivan tuntumaan. Paikalliset olivat ihania, ruokaa loistavaa ja tunnelma uskomattoman leppoisa. Mikko vietti pari viikkoa uiden, syöden ja riippumatossa hengaillen.

Palatessaan kotiin Kaakkois-Aasiasta hän vannoi, että veisi jonain päivänä minutkin tuolle maagiselle saarelle.

Cheers to our paradise.

Aika koitti vihdoin tammikuussa. Mikkoa hermostutti, sillä hän pelkäsi, etten pitäisi saaresta. Häntä jännitti myös se, olisivatko turistimassat löytäneet Changin. Olisiko koko saari jo pilattu resorteilla?

Matkasimme Ranongista pari tuntia longtail-boatilla ja rantauduimme saman bungalow-mestan eteen kuin Mikko neljä vuotta aiemmin. Fullmoon Bungalowsiin oli rakennettu uusi ravintolarakennus, muutoin mikään ei ollut muuttunut. Minä bongasin heti biitsikentän ja paloin innosta päästä pelaamaan.

Saaren sisäinen biitsiturnaus, jossa Huima otti uskomattomien peliesitysten päätteeksi hopiaa.

Siitä se sitten alkoi. Vuotemme ylivoimaisesti rennoin ajanjakso. Uimme, söimme, pelasimme biitsiä, kävimme viidakkoseikkailuilla, otimme aurinkoa, vietimme aikaa Fullmoon Bungalowsit omistavan perheen kanssa, nukuimme riippumatoissa, kävimme olusilla rantabaarissa, juttelimme ihanien tyyppien kanssa, nautimme upeista auringonlaskuista, chillasimme, olimme vaan. Tuo aika Changilla oli niin helvetin ihanaa, etten osaa kuvailla sitä sanoin.

Täydellistä paratiisisaarielämää.

Keskellä viidakkoa. Mukana täytyy olla jonkinlainen keppi, jolla koputella maata. Silloin kärmekset (joita saarella todella riittää) osaavat pötkiä pakoon. Yhdellä viidakkoreissulla näimme tosin vilauksen kobrasta, mutta siitäkin vain hännänpään.

Saarella pidetään yhdet isommat bileet parin viikon välein. Saarella pippaloista ei ilmoiteta Facebookissa, vaan hieman perinteisemmin keinoin.

Moken-kylän ihana poika. ”Merimustalaisiksi” kutsutut Mokenit asuvat omassa kylässään saaren koillisrannalla.

Viidakon keskeltä löytyy autioita rantoja.

Koh Chang Noi sopii hyvälle ihmiselle, joka rakastaa rento meininkiä, luontoa ja aitoa thaimaalaista elämänmenoa. Vesijettejä, Mäkkäreitä ja yökerhoja Changilta on turha etsiä. Fistpumppaajat ja resorttipellet pysykööt muualla.

Toivomme, että saari pysyy entisellään myös seuraavat neljä vuotta. Siksi emme kirjoittaneet Changista juttua valtamediaan, vaan jaamme salaisuutemme vain täällä blogissa.

Olet siis oikeutettu ja armoitettu vierailemaan paratiisissamme. Kuka ties, saatat vaikka löytää samalla omasi. Siinä tapauksessa olet meille velkaa olusen.

Kalastajien vihreät valot kajastavat joka yö horisontissa. Valosaastetta ei yöllä ole, sillä sähköt katkeavat aina ennen puolta yötä. Mikä maagisinta, mustan kuun aikaan meressä näkyy hohtavaa planktonia.

Fullmoon Bungalowsissa porukka on yhtä isoa, hullua perhettä.

Saaren kylästä löytyy parin asumuksen lisäksi ravintola ja kauppa. Netti toimii vain valoisan aikaan.

Se ruoka… Changilta saa hyvää ruokaa paikasta riippumatta, mutta joissain paikoissa se on taivaallista.

Lopuksi Huiman erityissuositukset Changille:

  • Majoitus: Fullmoon Bungalows
  • Ruoka: Sawasdee (erityisesti curryt ja kala) ja Natureview’n ranskalaiset
  • Juoma: Natureview’n erittäin päihdyttävä cashew-viini
  • Paikka: Viidakko, erityisesti reitit Moken-kylään ja Tommy’s Gardeniin
  • Biitsi: Fullmoon Bungalowsin ranta
  • Aktiviteetti: Biitsikenttä lähellä Thai-baaria
  • Baari: Thai-bar

Bungalowimme vartija työssään. Kotigekko murhasi ilkeän ja myrkyllisen tunkeilijan kylmäverisesti.

Moken-kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se sijaitsee parin tunnin kävelymatkan päässä päärannalta. Suurin osa matkasta on saaren ainoaa ”tietä”, mutta loppumatka pitää taittaa viidakkopolkua pitkin.

Tilasimme usein ison illallisen koko Fullmoon Bungalowsin porukalle ja söimme yhdessä – sekä vieraat että paikan omistajat.

Oi Koh Chang, milloin pääsemme näkemään sinut uudelleen?

Matkalla Uusi-Seelanti

Karu totuus Insta-unelmista – tällaista on elää campervanissa

torstai, maaliskuu 22, 2018

Tiedäthän ne Instagram-kuvat, joissa pariskunta loikoilee campervanissaan henkeäsalpaavan upeissa maisemissa? Vanin sisustus on boheemin chic ja avoinaisesta kontista näkyy vähintäänkin lumihuippuinen vuori tai sumuinen taikametsä. On tunnelmavaloa, viinipulloa ja viimeisen päälle stailattua hippimeininkiä.

No, se ei ole ihan koko totuus campervan-elämästä.

Huima picture perfect Insta-hetki. Tunnustettakoon, että kuva on lavastettu. Ennen kuvan ottamista meidän piti roudata kaikki kamat takapaksista pellolle. Oli kuuma, hiki valui. Makasimme paikoillaan juuri sen aikaa, että saimme kuvan otettua.

Me unelmoimme pitkään oman campervanin ostamisesta ja Uudessa-Seelannissa siihen tarjoutui oiva mahdollisuus. Molempia innosti ajatus rajattomasta vapaudesta ja elämästä pyörien päällä. Ja oli niitä Insta-kuviakin selattu.

Uusi-Seelanti on campervanien luvattu maa. Valtio on tehnyt auton ostamisesta helppoa myös ulkomaalaisille ja pakettiautoista tuunatut campervanit kiertävät edullisilla hinnoilla reissaajalta toiselle (tarkemmat ohjeemme campervanin hankkimiseen löydät täältä).

Nimesimme 20 vuotta vanhan Nissan Serenan Sukkulaksi ja karautimme Instagram-unelmat silmissämme kohti auringonlaskua. Noin kaksi minuuttia ja viisisataa metriä myöhemmin seisoimme Sukkulan vieressä kiroillen. Koko talven pihassa seisonut autovanhus ylikuumeni välittömästi.

Campervan-hommissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelmien mukaan. Sen saimme oppia heti alkumetreillä.

Ihanaa, Sukkula, ihanaa!

Viikon verran siihen meni, että Sukkula saatiin kuntoon. Ensimmäisnen yö campervanissa kului Christchurchin keskustassa yleisellä parkkipaikalla laittomasti leiriytyen. Vuorasimme ikkunat tyynyillä ja peitoilla, ristimme kädet ja yritimme nukkua.

Poliisien sireenien ääni herätti joka kerta, budjettimatkaajia kun pelotti 200 dollarin sakko laittomasta yöpymisestä.

Boho chic -aamu campervanissa.

Nyt riittää valittaminen. Alku oli hieman nihkeä, mutta sekään ei ole koko totuus.

Kun pääsimme vihdoin tien päälle, campervan-elämän hienous alkoi hiljalleen paljastua. Se huumaava vapauden tunne, sitä on vaikea selittää. Edessä olivat vain loputon tie ja tuntemattomat seikkailut yhdessä maailman kauneimmista maista, alla ikioma koti pyörien päällä.

Living the dream.

Uuden-Seelannin leirintäalueet olivat pääosin hyvin ylläpidettyjä ja monet niistä sijaitsivat kauniissa paikoissa. Mukavuuksiin tosin kuuluivat usein vain wc ja yksi vesilähde. Niillä mentiin. Peseytymässä kävimme uimahalleissa, yleisissä suihkuissa ja alppijärvissa.

Täysin hippimeininkiä eli niin kutsuttua freedom campingia saarilta ei enää juurikaan löydä, sillä leiriytyminen virallisten leirintäalueiden ulkopuolelle on sakkojen uhalla kiellettyä.

Herra Huisko nauttii raikastavasta kylvystä alppijärvessä.

Kokkaaminen oli oma taiteenlajinsa. Kävimme ruokaostoksilla usein Pak n’ Save -supermarketissa, jonka totesimme olevan edullisin. Ostimme isot määrät säilykkeitä, kuten pussiriisiannoksia ja tölkkikeittoja. Ruokavaliomme koostui lähinnä seuraavista annoksista: pikapuuroa, pastaa tomaattisella tonnikalakastikkeella, valmisriisiä, tonnikalaa, kesäkurpitsaa ja kananmunaa ja tonnikalamunakas.

Sukkulan keittiö ja ruokailuhuone.

Kaasukeitin oli ultimaattisen kätevä kokkausväline. Gourmet-ateriat nautimme muovisista lasten asioista tai Mikon tapauksessa suoraan paistinpannulta- ja hyvin maittoi.

Usein kokkaus oli pakko suorittaa takakontissa, koska tuuli niin pirusti.

Lounaalla alppijärven rannalla. Tarkkasilmäinen huomaa myös kerjääjäsorsan.

Halpaa laatikkoviiniä nautimme fiinisti muovisista laseista. Tässä tosin nautitaan viinimukista aamukahvia. Karavaanareilla se ei oo ihan niin justiinsa.

Yövyimme usein samassa paikassa vain yhden yön, koska aikaa kahden saaren kiertämiseen oli alun Sukkula-selkkausten takia vain neljä viikkoa. Jos ostatte campervanin Uudessa-Seelannissa, varatkaa aikaa ainakin neljä kuukautta. Muutoin tulee kiirus – ja se harmittaa, kun löytää upeita mestoja.

Näissä maisemissa olisi kelvannut yöpyä pidempäänkin…

Tällaisen tähtitaivaan alla kelpasi yöpyä.

Sukkulassa oli hyvä nukkua, mutta muuten emme auton sisätiloissa juurikaan oleilleet. Syy oli yksinkertainen: sisällä ei mahtunut edes istumaan selkä suorassa.

Jos ostaisimme camperin nyt, hankkisimme ehdottomasti yksilön, jossa on hieman enemmän tilaa. Meillä oli tuuria matkassa kelien kanssa, eikä viiteen viikkoon sattunut kuin yksi sadepäivä. Jos niitä olisi ollut enemmän, olisivat Sukkulan tilat saattaneet käydä hieman liian ahtaiksi.

Potslojo oli ainoa mukava asento, johon Sukkulassa saattoi taipua.

Saavuimme Uuteen-Seelantiin kevään korvilla, joten keli oli välillä kolea. Auringonpaisteessa olisi kelvannut rillutella vaikka bikineissä, mutta illan tullen lämpötila laski lähelle nollaa. Vaatevarustuksemme oli liian kevyt noihin olosuhteisiin, joten kävimme lisäkerroksia paikalliselta megakirpparilta.

Shoppailemassa Save Martissa. Loistava ja superedullinen paikka!

Sähkö oli välillä todellinen ongelma, sillä meidän piti tehdä läppäreillä hommia tien päältä. Puhelimien akkuja saimme ladattua tupakansytyttimen kautta, mutta töitä kävimme tekemässä kirjastoissa ja kahviloissa.

Tärähtäneiden toimisto.

Yksi parhaista jutuista karavaanaamisessa olivat matkalla tavatut ihmiset. Suureksi osaksi jengi oli kiireisiä turisteja, joilla ei ollut aikaa istua leirinuotioilla. He menivät nukkumaan ysin aikoihin noustakseen aamukuudelta trekkaamaan. Onneksi muutamia poikkeuksia löytyi.

Tapasimme Terryn ja Janetten leirintäalueella ja tulimme heti hyvin toimeen. Istuimme iltaa viinin ja oluen ääressä ja kävimme yöllä yhdessä ihastelemassa läheistä vesiputousta ja sen kiiltomatoja. Aamulla pariskunta kutsui meidät kotiinsa. Vietimme heidän kanssaan ihanan viikonlopun, jota emme tule unohtamaan koskaan.

Käsittämättömän ihanat Terry ja Janette, jotka ottivat meidät kotiinsa ja hoiviinsa.

Elämä campervanissa ei vastannut ihan sitä Instagram-utopiaa, mutta se ei ole huono juttu. Homman juju on nimittäin hieman sama kuin mökillä ollessa. Pienetkin arkiset jutut vaativat aikaa ja elämästä tulee väkisinkin yksinkertaisempaa. Ympärillä on luontoa, joka on sekin omiaan rauhoittamaan mieltä ja kehoa.

Viidessä viikossa Sukkulasta tuli meille koti, josta oli vaikeaa luopua. Arki tien päällä ja leirintäalueilla rutinoitui ja tuli päivä päivältä mukavammaksi. Siksi tuntui, että matka jäi auttamattomasti kesken. Olisimme tarvinneet viiden viikon sijaan ainakin viisi kuukautta.

Elämä campervanissa oli paljon parempaa kuin olimme osanneet unelmoida. Se vaatii joustavuutta, hermoja, huumoria ja tietynlaista hippiyttä, mutta niille, ketkä vapaudesta syttyvät, campervan on täydellinen tapa nähdä maailmaa.

Me suunnittelemme jo oman campervanin ostamista (tai tuunaamista) Suomessa. Nähtäväksi jää, toteutuuko tuo unelma jonain päivänä.

Kiitos Uusi-Seelanti, kiitos Sukkula, kiitos loputon tie.

Freedom, baby!

Hyppää pois Matkalla Turvallisuus

20 ohjetta, joilla selviät hengissä ja turvassa reppureissusta

sunnuntai, helmikuu 18, 2018

Näpistys, ryöstö, kaappaus, pahoinpitely, joukkoraiskaus, paloittelusurma…

Internetin syövereistä löytyy jos jonkinlaista kauhuskenaariota, kun erehtyy googlettelemaan eri maiden turvallisuutta. Jos paloittelupelottelua lukee liikaa, alkaa tuntua siltä, ettei reissusta selviä kukaan hengissä.

Meidän reissumme on jatkunut yhdeksän kuukautta, ja toistaiseksi meiltä ei ole varastettu mitään eikä meihin olla kajottu millään tavalla (tähän väliin napakka koputus puuhun). Olemme toki olleet onnekkaita, mutta toisaalta olemme ottaneet asioista selvää ja minimoineet riskit. Reissun ainoat vaaratilanteet ovat liittyneet liikenteeseen, joka on useimmissa Kaakkois-Aasian maissa melkoista kuolemanrallia.

Kaakkois-Aasia on yleisesti ottaen turvallinen ja alueen maissa selviää pitkälle ihan puhtaalla maalaisjärjen käytöllä. Olemme koonneet maalaisjärjen tueksi 20 kohdan listan tärkeimmistä huomioon otettavista turvallisuusseikoista.

Pelko pois ja mualimalle. Kyllä siellä pärjää, kunhan ei ole täysi idiootti.

Fear and loathing in South East Asia… Ei vaiskaan, ihan turvallista täällä on.

1. Ota hyvä matkavakuutus. Jos jotakin tapahtuu, olet totaalisessa kusessa, jos vakuutus ei ole kunnossa. Ohjeet matkavakuutuksen hankintaan löydät täältä.

2. Ota rokotteet ennen lähtöäsi. Meillä on voimassa seuraavat: jäykkäkouristus ja kurkkumätä, A- ja B-hepatiitti, lavantauti, Japanin aivokuume, kolera ja keltakuume. Emme ottaneet rabiesrokotteita, mutta kokemamme perusteella suosittelemme ehdottomasti ottamaan sen. Malarialääkkeet meillä on mukanamme, mutta emme ole vielä käyttäneet niitä. Jos tulet reissussa todella kipeäksi (korkea kuume, pitkään jatkunut ripuli tms.) älä epäröi hakeutua lääkäriin.

3. Ota selvää kohteesta, jonne olet menossa. Isoimmat turistikohteet ovat yleensä niitä, joissa tapahtuu eniten rötöksiä.

4. Älä kanna laukkua tai kameraa olalla tai aseta sitä pyöränkoriin. Turistialueilla liikkuvat ammattimaiset varkaat ajavat ohitsesi skootterilla ja nappaavat laukun mennessään. Säilytä tavaroitasi repussa ja pidä rahat ja passikopiot rahavyössä. Jos sinulla kuitenkin on käsilaukku, pidä siitä aina kiinni. Ota passista ja vakuutusasiakirjoista kopiot ja kanna niitä aina mukanasi. Kanna passia mukanasi vain, jos on aivan pakko.

5. Jos hotellihuoneesta löytyy kassakaappi, laita arvotavarat sinne. Totuuden nimissä myönnettäköön, että emme ole kertaakaan pitäneet kamojamme kassakaapissa, mutta jos olet epäileväinen, kannattaa läppäri, kamera, passi ja rahat laittaa lukkojen taakse.

6. Jos otat skootterin, muista ottaa siitä kuvat. Turistilta yritetään usein huijata rahaa väittämällä, että tämä on kolhinut skootterin. Lue myös vuokrausehdot tarkasti.

M. Huisko ja Nusa Penidan uskottavin menopeli.

7. Älä säilytä mitään arvokasta skootterin penkin alla. Penkin alle tiirikoiminen on varkaille helppo juttu.

8. Älä mene matkatoimistoihin. Niiden kautta kaikki on aina kalliimpaa ja sinulta yritetään todennäköisesti kiristää suuria summia rahaa matkan varrella. Osta matkaliput itse tai hotellin kautta (jälkimmäinen on hieman kalliimpaa, mutta helpompaa).

9. Varo turistikusetuksia. Yleisiä ovat väitteet, joiden mukaan jokin paikka on kiinni, ja siksi sinun on turvauduttava tämän tyypin tarjoukseen. Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se on sitä. Epäilyttävät vibat, peräänny kohteliaasti takavasemmalle.

Syödäkö vaiko eikö syödä? Sitä kannattaa miettiä maissa, joissa hygieniataso on alhainen.

10. Pese kädet usein ja tutustu siihen, mikä on mikäkin maan hygieniataso. Joissakin maissa ei suositella syötäväksi katuruokaa tai kypsentämätöntä ruokaa. Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa söimme kaikkea, mutta ainakin Nepalissa ja Intiassa aiomme miettiä tarkemmin.

11. Neuvottele hinta taksin kanssa aina etukäteen. Älä ota ensimmäistä taksia bussi-, juna- tai lentoasemalla. Varmista etukäteen, että tiedät suunnilleen hinnan, joka on järkevä maksaa. Taksit ovat suurimpia kusettajia.

12. Käytä malaria-alueilla hyttysmyrkkyä ja pitkiä housuja varsinkin auringonlaskun aikaan ja vesistöjen lähellä.

13. Vältä kohtaamisia virkavallan kanssa. Myös poliisi haluaa rahastaa turisteilla, eikä kaihda keinoja.

14. Älä juo liikaa alkomahoolia – varsinkaan, jos et ole tutussa ja turvallisessa seurassa.

Dokaisitko tässä seurassa? En minäkään.

15. Älä lähde tuntemattoman matkaan, jos et ole aivan varma hänestä. Meidän on ollut helpompi luottaa paikallisiin, koska olemme reissussa kahdestaan. Itseasiassa juuri ihmisiin luottaminen on johtanut matkan uskomattomimpiin kokemuksiin. Luota siis intuitioosi. Kaikkeen ja kaikkiin ei kannata suhtautua epäilevästi, sillä suurin osa ihmisistä haluaa sinulle vilpittömästi hyvää.

16.  Opettele muutamia peruslauseita paikallisella kielellä. Se antaa usein vaikutelman, että olet ollut maassa jo hetken aikaa, etkä ole hyönäytettävissä.

17. Älä esittele kalliita kamojasi. Houkutus voi kasvaa suureksi paikalliselle, jos hän näkee esimerkiksi läppärin, jonka arvo vastaa hänen vuosipalkkaansa.

18. Älä päästä kamoja silmistäsi edes hetkeksi, kun olet ihmisten ilmoilla. Varkaat vaanivat erityisesti bussi-, juna- ja lentoasemilla.

19. Vältä liikkumista yöaikaan paikoissa, joissa ei ole ihmisiä. Suurimpana vaarana ovat koiralaumat, jotka käyttäytyvät yöaikaan aggressiivisesti. Vältä muutenkin tilanteita, joissa voit joutua eläimen puremaksi. Jos eläin puree sinua, huuhtele haavaa ja mene sitten välittömästi lääkäriin. Tarvitset rabiesrokotteet. Tässä koottuja ohjeita katukoirien kanssa toimimiseen.

20. Ole varovainen liikenteessä. Toistan: ole erityisen super-mega-hyper -varovainen liikenteessä. Älä luota vihreisiin valoihin, äläkä luota liikennesääntöihin. Jos kuski ajaa liian kovaa, pyydä häntä hiljentämään. Jos hän ei hiljennä, pyydä pysäyttämään ja poistu autosta. Jos ajat itse skootterilla, aja hitaasti ja käytä kypärää. Vaikka osaisit itse ajaa järkevästi, kolarin voi aiheuttaa joku muu teiden miljoonista kilipäistä.

Pulau Weh ja sen uskomattomat ihmiset. Älä pelkää tutustua ihmisiin, erityisesti paikallisiin.

Loppusanoiksi todettakoon, että kaikkeen ei kannata suhtautua epäilyksellä. Suurin osa ihmisistä on aidosti ihania. Hymyyn vastataan hymyllä ja ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Jos vielä epäilet, lue tämä postauksemme.

Be safe, don’t be a dick.

Hyppää pois Matkalla Uusi-Seelanti

Kuinka ostaa campervan Uudessa-Seelannissa – täydelliset ohjeet

tiistai, tammikuu 16, 2018

Huolettomuus, vapaus ja edessä vain loputon tie.

Moni unelmoi täydellisestä irtiotosta ja hippielämästä campervanissa. Yksi parhaista paikoista toteuttaa tuo roadtrip-haave on Uusi-Seelanti. Siellä auton ostamisesta on tehty erittäin helppoa. Ostajan ei tarvitse pyöriä virastoissa, vaan kaikki hoituu muutamassa minuutissa paikallisessa postitoimistossa.

Mikä parasta, ostamalla oman camperin voi säästää pitkän pennin. Asunto- tai retkeilyauton vuokraaminen on pirullisen kallista puhumattakaan hostelleista ja hotelleista. Oman auton ostaminen on aina riski, mutta yleensä sen ottaminen kannattaa – kunhan tietää, mitä tekee.

Ensin faktoja meidän campervan-seikkailustamme.

Ostimme Nissan Serenan vuosimallia -97. Hankimme auton diilerin kautta Christchurchissa ja maksoimme siitä 4000 dollaria, eli noin 2600 euroa. Diileri antaa kaikille myymilleen autoille 500 kilometrin takuun, mikä tuli meidän kohdallamme todellakin tarpeeseen. Sukkulaksi ristitty auto lasahti ensimmäisen kerran noin 500 metrin ajelun jälkeen. Lopulta Sukkulasta korjattiin vesipumppu, mikä meni diilerin piikkiin. Myöhemmin Sukkulasta hajosi takakontin lukitus, jonka korjaamiseen käytimme 250 dollaria. Kirsikka kakun päällä oli reikä jäähdytysvesiletkussa, jonka fiksaaminen maksoi onneksi vain muutamia kymppejä.

Hieman vastoinkäymisiä, mutta Sukkula kuljetti meitä Eteläsaaren läpi Pohjoissaarelle ja aina Aucklandiin asti. Mittariin kertyi yli 4000 kilometriä. Viiden viikon matkaamisen jälkeen myimme Sukkulan 4500 dollarilla Aucklandissa. Parinsadan dollarin voitto sai savolaisten suut maireaan hymyyn.

Opimme prosessissa paljon ja tekisimme nyt muutamia juttuja eri tavalla. Jos siis suunnittelet campervanin ostamista Uudessa-Seelannissa, lue ensin koostamamme lista läpi. Tietämällä nämä jutut vältyt monelta sudenkuopalta. Vanhan auton ostaminen ei ole koskaan riskitöntä, mutta onneksi riskit voi minimoida.

Unelmiesi road trip odottaa.

 

1. Mieti, mistä ostat

Aucklandissa on eniten sekä tarjontaa että kysyntää. Camperit ovat lähes poikkeuksetta Aucklandissa kalliimpia, joten olimme enemmän kuin tyytyväisiä päätökseemme lentää Christchurchiin. Teimme vertailuja ja huomasimme, että samasta autosta joutuu maksamaan Aucklandissa helposti 500 dollaria enemmän.

Jos suunnitelmissasi on ostaa auto Aucklandista ja myydä se Eteläsaarella, varaudu saamaan autostasi vähemmän kuin olet itse maksanut. Myös itse myyminen voi kestää pidempään, sillä ostajia on yksinkertaisesti vähemmän. Me suosittelemme auton hankkimista Eteläsaarelta ja sen myymistä Aucklandissa.

 

2. Mieti, keneltä ostat

Nykyisin camper-kauppaa käydään suurelta osin Facebookin myyntipalstoilla. Myynti-ilmoituksen laitoimme myös Backpacker noticeboardille. Kauppaa näillä palstoilla käydään suureksi osaksi reissaajien kesken. Muista, että toiselta reppureissaajalta ostaessasi et saa autolle minkäänlaista takuuta. Heti, kun omistajuus on vaihtunut, vastuu on sinulla.

Anthony ja Malla iloisina kaupanteon jälkeen.

Me päädyimme ostamaan auton diileriltä, joka on tehnyt samaa hommaa Christchurchissa 20 vuoden ajan. Hän antaa autoille viidensadan kilometrin takuun ja kaikille löytyy upouusi WOF eli warrant of fitness. Sukkula oli kuitenkin seissyt paikoillaan koko talven, joten ongelmia oli odotettavissa. Diileri sanoi suoraan, että jokin tulee taatusti hajoamaan. Onneksi meillä oli takuu ja isot remontit menivät myyjän piikkiin. Kaikki diilerit eivät takuuta anna, joten siitä kannattaa kysyä erikseen.

Oikeastaan on sama, keneltä ostat, kunhan toimit seuraavan kohdan mukaisesti.

 

3. Teetä AINA ostotarkastus

Tämä on ehkä tärkein asia koko ostoprosessissa: keneltä tahansa ostatkin, teetä autolle aina ostotarkastus itse valitsemassasi paikassa. Tarkastuksen voi teettää millä tahansa katsastusasemalla noin sadan dollarin hintaan. Homma menee ostajan piikkiin, mutta kannattaa. Vältyt ostamasta sysipaskaa ajoneuvoa, joka jättää sinut matkan varrelle ja tulee maksamaan maltaita.

Kun saat mekaanikolta listan vioista, kysy hintaa niiden korjaamiselle. Jos hinta on korkea tai korjaaminen kestää pitkään, jätä auto suosiolla ostamatta. Jos kyseessä on pikkuvika, joka kuitenkin saattaa haitata matkantekoa, neuvottele auton hinta alemmaksi myyjän kanssa.

 

4. Mieti, milloin ostat ja milloin myyt

Autoja ostetaan eniten high seasonin alussa eli marras- ja joulukuussa. Juuri ennen joulua myynti hiljenee, mutta kiihtyy uudelleen tammikuussa. Low season alkaa Suomen keväällä ja tuolloin campereita on erittäin vaikeaa saada myydyksi. Parasta on tietenkin ostaa auto high seasonin ulkopuolella ja myydä se high seasonilla. Yritä ainakin saada auto myyntiin ennen huhtikuuta.

Camper kannattaa laittaa myyntiin hyvissä ajoin, jotta välttyy paniikkiratkaisuilta. Diilerit kyllä tietävät hyvin, että epätoivoiset backpackerit joutuvat myymään menopelinsä pilkkahintaan lähtöpäivän lähestyessä. Toimi siis ajoissa.

 

5. Mieti, millaisen camperin haluat

Uudessa-Seelannissa on paljon niin kutsuttuja station wagoneita, jotka ovat farkkumallisiin henkilöautoihin rakennettuja campereita. Tilaa on niukasti, mutta henkilöauto on yleensä taloudellisempi ja helpompi ajaa. Lisäksi station wagonit ovat yleensä reilusti pakettiautoja edullisempia. Säilytystila on tärkeä juttu ja sitä henkilöautoissa on varsin rajallisesti. Testaa siis etukäteen, että kaikki kamasi mahtuvat menopeliin.

Me valitsimme pakettiauton, sillä halusimme tilaa. Sinänsä ironista, että päädyimme ostamaan auton, jossa oli vielä penkit tallella. Siksi camperissamme ei pystynyt edes istumaan suorassa. Penkit ovat hyvät jälleenmyyntimielessä, sillä camperin voi myydä myös tavallisena pakettiautona. Silti valitsisin nyt auton, jossa on reilummin tilaa. Erityisen hyviä ovat sellaiset pakettiautot, joissa takatilan saa muutettua sängystä pöydäksi ja penkeiksi. Jos kelit ovat sateisia, haluat auton, jossa voit ainakin istua.

Tärkeää on myös miettiä valintaa self-containedin ja non-self-containedin välillä. Self-contained tarkoittaa autoa, jossa voi tehdä kaikki tarpeensa. Siitä tulee siis löytyä niin vessa kuin tiskinpesupaikkakin. Self-contained -menopeleillä voi majoittua useammilla leirintäalueilla kuin non-self-contained -autoilla. Nuo leirintäalueet ovat usein niitä ilmaisia, joten self-contained -auton ostamalla saattaa säästää mukavan summan rahaa.

Me päädyimme non-self-containediin kustannussyistä. Vessalliset retkeilyautot ovat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi freedom camping on Uudessa-Seelannissa kokonaan kiellettyä, eikä siis leirintäalueiden ulkopuolella saa leiriytyä oli auto millainen hyvänsä.

Todettakoon vielä, että sopivaa yksilöä etsiessä kannattaa huomioida myös auton mittarilukema, kulutus ja ilmastoinnin olemassaolo ja toimivuus.

6. Tarkista WOF (eli katsastusleima)

Warrant of fitness kertoo, että auto on ajokuntoinen. Vanhat autot täytyy katsastaa puolen vuoden välein, joten on tärkeää, että autossa on mahdollisimman tuore WOF-leima. Jos WOFia ei ole voimassa kuin muutama kuukausi, vaadi myyjää teettämään uusi tarkastus.

7. Tarkista varusteet

Kannattaa käydä kaikki auton varusteet läpi. On tärkeää, että kauppaan kuuluu kaikki tarvittava autossa elämistä varten. Kokkaamisvälineet sekä patja ja lakanat tuntuvat vähäpätöisiltä jutuilta, mutta jos ne joutuu ostamaan uusina, summasta voi tulla merkittävä. Meidän autostamme ei löytynyt jääkaappia, mutta emme ostaneet mitään, mikä olisi mennyt pilalle lämpimässä. Purkkiruoka on retkeillessä se juttu.

Jos kuitenkin joudut hankkimaan jotakin, suuntaa ensimmäisenä Save Martiin (käytetyt vaatteet ja tekstiilit) tai Salvation Armyn kirppareille (astiat ja huonekalut).

8. Tee paperit postissa

Jos löydät haluamasi auton tuoreella WOF-leimalla ja se läpäisee ostotarkastuksen, on aika tehdä kaupat. Myyjän tarvitsee vain täyttää myynti-ilmoitus netissä (paikallinen myyjä) tai soittaa yksi puhelu (ulkomaalainen myyjä). Sen jälkeen ostaja voi mennä paikalliselle postiasemalle, täyttää lomakkeen, maksaa yhdeksän dollaria omistajanvaihdoksesta ja rekisteröinnistä noin yhdeksän dollaria kuukaudelta. Muutamaa minuuttia myöhemmin voi marssia ulos tuoreena auton omistajana.

 

9. Hoida vakuutukset kuntoon

Me otimme liikennevakuutuksen diilerin kautta, koska se oli helpointa. Vakuutusyhtiö oli Backpacker’s Motor Insurance. Vakuutus, joka kattoi muille henkilöille tai ajoneuvoille aiheutuneet vahingot miljoonaan dollariin asti, maksoi kolmeksi kuukaudeksi 203 dollaria.

Meidän mielestämme on aivan ehdoton juttu liittyä myös AA-kerhoon (heheh). Paikallinen tiepalvelu, eli AA, toimii loistavasti. Jos auto jättää tien päälle, sinut tullaan hinaamaan lähimmälle huoltoasemalle – olitpa kuinka korvessa tahansa ja olipa kellonaika mikä tahansa. Jos kyseessä on pieni vika, kuten puhjennut rengas tai tyhjentynyt akku, AA:n tyyppi korjaa vian saman tien. Vakuutus maksaa vuodeksi noin 85 euroa.

Kuulimme muilta reissaajilta kauhutarinoita siitä, kuinka paljon hinaaminen voi tulla maksamaan. Vakuutuksen olemassaolo huojensi mieltämme pahimpien mahdollisten uhkakuvien suhteen. Vaikka emme kertaakaan tarvinneet AA:n palveluita, vakuutuksen hankkiminen ei kaduttanut pätkääkään.

10. Tee viimeiset hankinnat

Esimerkiksi puuttuvat verhot eivät ole syy hylätä muutoin kelvollista autoa. Me askartelimme ikkunasuojat roskiksesta dyykkaamastamme pahvista ja ne toimivat loistavasti koko reissun ajan. Valoina toimivat loistavasti parin dollarin jouluvalot.

Lisäksi suosittelemme hankkimaan ainakin narua, pyykkipoikia, kirkkaan lampun ja jämäkkää teippiä. Ja jos kaipaat internetiä, hanki paikallinen liittymä. Se toimii hyvin kaupunkien ja kylien lähistöllä, mutta vähän huonommin korvessa. Hyvä kartta-appi on myös kullanarvoinen.

Kannattaa myös miettiä, tarvitsetko virtalähteitä. Tupakansytyttimeen yhdistettävä puhelimenlaturi on kätevä ja invertterin avulla on mahdollista ladata myös muuta elektroniikkaa.

 

HOI! Jos listasta puuttuu mielestäsi jotain tärkeää, kommentoi alle, niin lisäämme postaukseen. Tehdään ohjeista sellaiset, että niiden avulla camperin ostaminen on naurettavan helppoa.

 

Australia Matkalla

Tasmania – Huiman lemppari Australiassa

lauantai, joulukuu 23, 2017

Tasmania. Mitä tiedät siitä?

Jos olet kuin minä, et mitään muuta kuin piirroshahmo Tasmanian tuholaisen. Vähän nolottaa myöntää, mutta minulla ei ollut mitään muuta mielikuvaa tuosta Australian eteläpuolella sijaitsevasta saaresta.

Malla teki Tasmania-aiheista taidetta Paintilla.

Ehkä juuri tuo tietämättömyys sai meidät päättämään, että Tasmaniaan oli päästävä.

No, kun saavuimme Melbourneen, hintataso iski päin naamaa aika lujaa, kuten tästä postauksesta voitte aistia. Aloimme vakavasti epäillä mahdollisuuksiamme liikkua Ausseissa yhtään mihinkään. Teki lähinnä mieli ostaa teltta ja nukkua kuukausi Melbournen puistossa.

Alkushokin jälkeen aloimme kuitenkin selvittää mahdollisuuksia Tasmanian valloittamiseen. Saaren hallinnolliseen pääkaupunkiin Hobartiin oli suhteellisen edullista lentää Melbournesta, mutta eniten meitä kiinnosti lauttamatka Spirit of Tasmanialla Devonportiin.

Mikä on parempaa kuin lauttamatkailu? Spirit of Tasmania oli melkein kuin tallinnanlaiva, pienemmät tuopit vaan.

Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: täydellinen idea. Löysimme systeemin nimeltä car relocation. Käytännössä homma perustuu siihen, että palautat autonvuokrafirman menopelin sinne, mistä asiakas on sen alunperin vuokrannut. Maksat autosta tai campervanista pari dollaria päivältä ja saat usein parilla sadalla dollarilla bensaa tankkiin. Myös muut kulut (kuten lauttakulut Tasmanian ja päämantereen välillä) maksetaan puolestasi. Ja me löysimme Britzin uudenbränikän camperin, joka piti palauttaa Melbournesta Hobartiin kolmessa päivässä. Voi sitä ilon ja onnen päivää.

Reissumme oli siihen asti sujunut ilman isompia kömmähdyksiä, mutta onni loppui siihen. Kun marssimme Britzille rinkat pakattuina ja paluulento Hobartista Melbourneen (140 euroa) jo ostettuna, he ilmoittivat, että olimme päivän myöhässä. Hupsista saatana.

Kun hommat menivät relocationin kanssa mönkään, tämä haavekuva uhkasi kaikota.

Siinä sitä sitten oltiin. Ilman suunnitelmaa, 14 hengen dormissa, Mikon synttäripäivänä. Onneksi hostellistamme löytyi pieni matkatoimisto, josta saimme loistavaa palvelua. He hoitivat meille Hobartista helkkarin halvan camperin viikoksi. Purimme hammasta ja varasimme yölautan Devonportiin ja bussin Hobartiin. Lautta maksoi kahdelta henkilöltä noin 100 euroa, bussi 54 ja camper viikoksi 369 euroa (saimme sen vahingossa henkilöauton hinnalla).

Kun saimme auton alle ja lähdimme ajelemaan Hobartista kohti itärannikkoa, totesimme molemmat, että kannatti maksaa. Maisemat olivat sitä luokkaa, että jopa moottoriturpa-Murtomäki meni hiljaiseksi. Käsittämättömän turkoosi meri, valkoisina hohtavat kilometrien pituiset, tyhjät hiekkarannat, hehkuvan oranssit kalliot, luonnon puhtaus ja vihreys, sympaattiset pienet rantakylät, ilmaiset leirintäalueet aivan rantaviivan tuntumassa, pikkuvallabit kerjäämässä ruokaa, viinitilat, uskomattomat paikalliset…

Vai että tämmösiä maisemia. Bay of Fires.

Jokaisena yönä saimme nukkua tällaisen taivaan alla. Valosaastetta ei leirintäalueilla juurikaan ollut. Bay of Fires.

Me rakastuimme Tasmaniaan head over heels. Viikko paholaisen saarella oli yksi reissumme ehdottomia kohokohtia. Onneksi emme luovuttaneet Tasmanian suhteen silloin, kun car relocation kosahti. Onneksi.

Hyvät ihmiset, menkää Tasmaniaan.

Siellä näette Australian upeimpia maisemia, joita turistilaumat eivät todellakaan ole vielä löytäneet. Me aiomme palata takaisin, sillä tapasimme leirintäalueilla paikallisia, joiden kanssa ystävystyimme. Sitä paitsi meillä on vielä koko länsirannikko ja pohjoinen kokematta, valaat bongaamatta, paikalliset oluet maistelematta, Southern lightsit näkemättä… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tarkempi selostus reitistämme ja parhaista paikoista tulee pian julki Ilta-Sanomissa ja jaamme sen Facebook-tilillämme. Nyt paskapuheet sikseen ja annetaan kuvien puhua puolestaan.

Huima <3 Tassu.

Oli ihan messevää herätä aaltojen ääneen, avata ovi ja nähdä turkoosi meri. Bay of Fires.

Moi! Ei sul mittää salaatintähteitä olis? Friendly Beach.

Prichettien perhe, jonka tapasimme ekana yönä Fortesque Bayn leirintäalueella. He kutsuivat meidät Hobartiin kotiinsa illalliselle. Lopulta he tarjosivat meille myös yösijan. Uskomattomia tyyppejä!

Itärannikon tie tarjosi ihan kivoja näkymiä merelle.

Lammas poikineen.

Huiskon hyppy. Taisi olla perjantairiemu meneillään. Chain of Lagoons.

”Käydääks jossain kevyellä lounaalla? Voisin ehkä ottaa jonkun salaatin…”

Mallan camping-tyylinäyte ja muutamia muodin ystäviä. Friendly Beach.

Hobartin Mona-museo on ehkä oudoin, hulluin ja mielenkiintoisin taidemuseo, jossa olemme käyneet. Ehdoton suositus!

Mikko-kokilla siinä jotain kurmettia syntymässä.

Merta kesyttämässä. Friendly Beach.

Ostimme erään kylän kirpparilta itsellemme ystävän. Hän on Veksi, merihevoinen. Mayfield Bay.

Perfect traveller.

Selfie keskellä yötä leirintäalueen huussissa. Malla ei uskaltanut mennä yksin, koska myrkylliset eläimet. Mikko on oman helevettinsä valinnut…

Camper-elämä on parasta – ainakin auringonpaisteessa. Ehkä muutamme joskus pysyvästi pakettiautoon.

Australia Raha ratkaisee

Säästövinkit Australiaan – näin selviät alle 40 eurolla päivässä

keskiviikko, marraskuu 29, 2017

Ei helvetti. Me ei selvitä täältä hengissä.

Muistan, kuinka vatsassa väänsi, kun katselin ensimmäistä kertaa ruokakaupan hintoja Melbournessa. Kaakkois-Aasian jälkeen shokki oli melkoinen. Oli surullisen selvää, että meidän piti siirtyä herkullisista ravintola-aterioista purkkiruokaan ja riisikakkuihin.

Eikä rahanmeno ruokakauppaan loppunut.

Majoittuminen Ausseissa on niin kallista, että tekisi aidosti mieli nukkua kadulla. Maksoimme yöstä 14 henkilön dormissa 25 dollaria (16 euroa) per perä. Nuorempana ja lyhyemmillä reissuilla dormimajoitus menetteli, mutta nykyisin sitä kaipaa omaa tilaa. Varsinkin, kun dormissa yöpymistä helpottavaan kaljoitteluun ei juurikaan ole varaa. Mutta kun katsoimme oman hostellihuoneen hintoja, valitsimme ilolla dormin.

No, emme joutuneet kadulle tai nähneet nälkää, mutta viritimme Australian viikkoina budjettimatkaamisen täysin uudelle tasolle. Päiväbudjetiksemme muodostui noin 34 euroa per nuppi. Olisimme varmasti päässeet alle kolmenkympin, jos olisimme kituuttaneet hampaat irvessä, mutta what’s the fun in that.

Tässä siis kootut vinkkimme sentin venyttämiseen downunderissa. Säästäminen on oikeaa taidetta, kun vauhtiin pääsee.

 

Car relocation

Matkustaminen kaupungista toiseen on kallista, ottaa sitten junan tai bussin. Absurdia kyllä, lentäminen on usein se halvin vaihtoehto.

Car relocation on loistava tapa matkustaa paikasta toiseen erittäin halvalla ja toteuttaa samalla unelmien roadtrip. Relocationia tarjoavia firmoja löytyy helposti googlettamalla. Menopeliksi saa valintansa mukaan retkeilyauton tai tavallisen auton, joka sitten pitää kuljettaa vuokrafirman toivomassa ajassa tiettyyn kaupunkiin.

Meidän tapauksessamme olisimme kuljettaneet campervanin Melbournesta Hobartiin neljässä päivässä. Usein vuokrafirmat antavat myös jonkin verran rahaa bensoihin ja maksavat mahdolliset lauttamaksut.

Meillä kävi hieman kökkö tuuri, sillä päivämäärät menivät sekaisin sekä autoa välittäneellä firmalla että meillä. Lopputulos oli se, ettemme saaneet autoa lainkaan. Onneksi homma järjestyi ja saimme vuokrattua Tasmaniasta camperin erittäin halvalla.

 

Kuntosalin kokeilujaksot

Reissussa tulee välillä ikävä kunnollista salitreeniä. Monet kuntosalit tarjoavat muutaman päivän trial-jaksoa, jonka aikana potentiaalinen asiakas voi tutustua saliin. On tietty hieman ikävää, että reissaajana saattaa joutua kertomaan valkoisia valheita siitä, kuinka kauan aikaa on kaupungissa viettämässä.

Me saimme viiden päivän trialin salille, joka sijaitsi aivan majapaikkamme naapurissa. Saimme käyttää salipuolta ja osallistua vapaasti kaikille tunneille. Ensin meidän piti toki käydä lyhyesti läpi asiakaspalvelijan kanssa tilannettamme ja sitä, olimmeko tosissamme kiinnostuneita salista. Kukaan ei kuitenkaan soitellut peräämme viiden päivän jälkeen, eikä meitä ahdisteltu millään muullakaan tavalla salin puolelta.

 

Ruoat Aldista

Ruoka on Australiassa Suomen hintatasoa. Aldi on Aussien Lidl sekä valikoimansa, ulkonäkönsä että hintojensa puolesta. Ruoka on huomattavasti halvempaa siellä kuin esimerkiksi Colesissa tai Woolsworthissa.

Aldin tuorepuolessa olisi parantamisen varaa, mutta muuten valikoima on reissaajalle loistava. Teimme yleensä isot ostokset Aldissa ja ostelimme tuoreksia Colesista.

 

Housesitting

Ei tule ihan heti mieleen loistavampaa keksintöä kuin housesitting. Käytännössä se siis tarkoittaa, että paikallinen antaa talonsa (ja monesti myös lemmikkinsä) vieraan hoidettavaksi. Kaikki tapahtuu palveluntarjoajan kautta ja on erittäin simppeliä.

Palveluntarjoajia on monia, mutta me päädyimme käyttämään Trusted Housesittersia, sillä rakastamme eläimiä. Sivuston kautta etsitään hoitajia nimenomaan talolle ja lemmikeille. Rekisteröitymismaksu oli 70 euron luokkaa.

Olimme talonvahtina ihanalle naiselle, jolla oli iso huoneista Melbournen rikkaassa lähiössä Glen Iriksessa. Hommaamme kuului pitää huolta rouvan kahdesta hieman ylipainoisesta kissasta. Hostimme oli ostanut meille ruoka-aineita ja avasi myös viinikaappinsa oven sanoen, että voisimme juoda, mitä halusimme. Hän ei selkeästi tajunnut puhuvansa kahdelle suomalaiselle…

Saavuimme naisen kotiin päivää ennen hänen lähtöään ja saimme yöpyä yhden yön hänen saapumisensa jälkeen. Vietimme naisen luona yhteensä 11 ilmaista yötä. Jos olisimme viettäneet saman ajan dormissa, olisimme köyhtyneet 350 euroa.

Et käytännössä maksa asumisesta yhtään mitään ja voit olla kuin kotonasi. Sinulla on seuranasi ihania eläimiä. Mikä olisi sen parempaa?

 

Couchsurfing

Sohvasurffaamista emme ehtineet kokeilla, sillä ystävämme majoittivat meidät pariksi viimeiseksi päiväksi. Olisimme kuitenkin saaneet majoituksen erään mukavalta vaikuttaneet vanhemman herrasmiehen luona.

Toivottavasti pääsemme jossain vaiheessa kokeilemaan couchsurfingia, sillä monet reissussa tapaamamme tyypit ovat ylistäneet sitä parhaaksi tavaksi matkustaa. Ehkä kokeilemme surffaamista Aasiassa. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia!

 

Airbnb

Huomasimme yllätykseksemme, että Airbnb-majoitus tulee Ausseissa usein halvemmaksi kuin hostelli – ainakin, jos yöpyjiä on useampia kuin yksi.

Me yövyimme maailman ihanimmassa paikassa Melbournen lähiössä. Saimme oman huoneen, joka vastasi varustelultaan ja siisteydeltään hotellihuonetta. Isossa keittiössä oli tarjolla kaikkea hedelmistä puuroon ja Nutellaan. Kaikista isoin bonus olivat kuitenkin kaksi rescue-koiraa, jotka nukkuivat lopulta meidän sängyssämme. Aurinkoisina päivinä uimme koirien kanssa takapihan uima-altaassa.

Talon omistajat Catharine ja Geoff olivat niin loistavia tyyppejä, että tapasimme heidät uudestaan, kun palasimme Tasmaniasta. Kävimme maistelemassa ginejä ja menimme heidän luokseen brunssille. Saimme siis samalla uusia ystäviä.

Yksi yö maksoi meille 25 euroa, eli se tuli reilut 8 euroa halvemmaksi kuin yö dormissa. Airbnb on taivaallinen keksintö.

 

Goon-viinit

Maassa, jossa kaikki muu on kallista, viini on suhteellisen halpaa. Itse suosimme niin kutsuttuja goon-viinejä, eli pöniköitä. Parhaimmillaan saimme 4,5-litraisen pönikän valkkaria 14 dollarilla. Sen juominen oli silkkaa säästöä.

Vinkkinä myös, että monet etnisistä ravintoloista ovat niin kutsuttuja BYO-paikkoja. Niihin saa siis viedä omat viinit mukanaan. Usein ravintolat ottavat muutaman dollarin ”pullonavausmaksua”, mutta silti viinittely tulee noissa paikoissa hitokseen halvemmaksi kuin ostamalla vinkkua ravintolahinnoilla.

 

Kokkaa omat ruokasi

Ravintolassa syöminen on samanhintaista kuin Suomessa. Kannattaa siis etsiä majoitusvaihtoehtoja, joista löytyy keittiö. Ainakin Airbnb-majoituksissa ja useimmissa backpackerhostelleissa on mahdollista tehdä itse ruokaa.

Jos kuitenkin haluat syödä ulkona, suosittelemme edullisia etnisiä ravintoloita. Thairuoka, intialainen ja kiinalainen ovat melko edullisia. Myös lounasaikaan saattaa löytää edullisia diilejä.

 

Ota mukaan opiskelijakortti

Siinä on etunsa, kun on ikuinen opiskelija. Opiskelijakorttia vilauttamalla saa tuntuvia alennuksia esimerkiksi museoista (ja mielettömään Melbourne Museumiin pääsee ilmaiseksi). Myös jotkut ruokapaikat tarjoavat opiskelija-alea.

Tarjoa siis korttia joka kerta, kun vähänkään tuntuu siltä, että alennus olisi mahdollinen.

 

Käy maistelemassa viinejä

Viinitilat vaikuttavat fancyilta paikoilta, joihin köyhillä ei ole asiaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin. Useimmat paikat tarjoavat ilmaisia tastingeja siinä toivossa, että maistelija ostaisi heidän tuotteitaan. Mitään ostopakkoa ei kuitenkaan ole.

Se on budjettireissaajan mahdollisuus saada huulilleen jotakin muuta kuin laatikkoviiniä. Ei sillä, että laatikkoviineissä olisi jotakin vikaa, mutta vaihtelu virkistää.

 

Ilmainen tram Melbournessa

Melbournessa on todella ajateltu turisteja. Kaupungin keskustaa kiertää raitiovaunu, joka ei maksa sentin senttiä. Kaupungin julkinen liikenne toimi muutenkin loistavasti, eikä maksanut maltailta.

 

Suosi kirppareita

Parhaiten säästää, jos ei ostaa yhtään uutta vaatetta, mutta joskus on pakko. Melbourne on tunnettu vilakasta ja vaihtelevasta kelistään ja Aasian kuukausien jälkeen meinasimme jäätyä sinne. Lämmintä vaatetta löytyy parilla dollarilla Salvation Armysta tai paikallisilta kirppareilta.

Siinäpä tärkeimmät. Toivottavasti näillä vinkeillä te muutkin onnistutte nauttimaan Ausseista ilman henkilökohtaista vararikkoa.

Jakakaa ihmeessä omia säästövinkkejänne, jos niitä tulee mieleen. Huima ottaa ne vastaan avosylin ja tiukasti suljetuin kukkaroin.