Browsing Category

Blogiyhteistyö

Blogiyhteistyö Nam Tallinna

Ahoy risteilijät! Paras vinkki Tallinnaan matkustaville

lauantai, kesäkuu 30, 2018

Yhteistyössä Eckerö Line ja Rantapallo

Siitä on pari vuotta, kun matkasimme työporukan kanssa Eckerö Linella päiväksi Tallinnaan. Joku oli ehdottanut, että menisimme risteilymatkan ajaksi loungeen. ”No nyt on pröystäilyä!” muistan naureskelleeni. Loungepaikka maksoi ennakkoon hieman yli kaksikymmentä euroa suuntaansa. Pidin sitä ensin isona hintana, mutta sitten aloin miettiä menneitä laivamatkojani. Olin tuhlannut kaksikymppiä juomiin ja pieneen purtavaan jo ennen kuin laiva oli lähtenyt satamasta.

Julistettakoon se heti, tässä ja nyt: lounge on paras tapa matkustaa Tallinnaan. PARAS.

Miksikö? Loungessa on tarjolla on syötävää ja holittomia ja holillisia juomia. Buffan antimista nauttimisen voi aloittaa heti, kun astuu laivaan. Siellä saa olla rauhassa ja istumapaikkoja riittää jokaiselle. Voi lukea lehteä, katsella merimaisemia, syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa ja ottaa iisisti.

Mieti, paljonko maksat laivalla yhdestä viinilasillisesta. Niitä ei tarvitse kovin montaa juoda, kun samalla hinnalla voisit jo nauttia loungen rajattomista antimista ja palveluista.

Bonuksena mainittakoon, että saimme työporukallemme oman kokoushuoneen, jossa pystyimme paluumatkalla soittamaan musiikkia ja bilettämään villisti. Jossain vaiheessa myös loungen mieletön henkilökunta tuli kanssamme joraamaan. Se oli yksi parhaista risteilykokemuksistani ever.

Hieman hymyilytti, kun Eckeröltä ehdotettiin yhteistyötä juuri loungen ja herkuttelun merkeissä. Ehkä sieltä oltiin kaivettu vanhoja videovalvontatallenteita esiin ja löydetty hiprakkainen Murtomäki julistamassa loungen ihanuutta… Kutsu sai ilahtuneen vastaanoton toki myös Mikolta, joka on tunnettu herkkusuu ja todellinen Tallinna-konkari (kiitos poikien reissujen ja työpaikan virkistysmatkojen).

Loungessa on tarjolla myös juustoa. Rajattomasti. Apua. Ei voi lopettaa syömistä.

Pari viikkoa sitten aurinkoisena sunnuntaipäivänä nousimme M/S Finlandialle. Kun astuimme loungen ovista sisään, meidät otettiin vastaan sellaisella kuplivalla ilolla, että väsymys katosi saman tien. Loungen henkilökunta on tähänastisten kokemusteni mukaan erityisen priimaa porukkaa, aidosti ihania ja iloisia tyyppejä.

Buffet on tarjolla koko laivamatkan ajan ja se sisältää suolaisen ja makean purtavan lisäksi juomatarjoilun. Löytyy siis kahveen ja holittomien juomien lisäksi olutta ja viinejä.

Otimme pöydän ikkunan vierestä ja aloitimme heti aamiaisbuffettiin tutustumisen. Minulla buffassa riitti aihetta iloon: oli täytettyjä patonkeja, croissantteja, piirakkaa, kakkua… Mikko keräsi hieman surkeannäköisenä lautaselleen vain hedelmiä ja jogurttia.

Kun toinen risteilyisännistä kuuli Mikon keliakiasta, hän lähti juoksujalkaa keittiöön. Kohta Mikolle tarjoiltiin pöytään gluteenittomia voileipiä ja oma jälkiruokalautanen. Siitä eteenpäin Mikko olikin isäntien suosikkipoika, jolle haettiin omat karkitkin Taxfreesta. Söps.

Isännät ja kultapoika.

Mielestäni parasta loungessa on se, että matkasta saa nauttia rauhassa. Taxfree on aivan loungen vieressä, eikä ostoksia tarvitse roudata ympäri laivaa. Itse olen tykännyt käydä kiertelemässä laivan kannella ja fiilistelemässä hetken ajan risteilytunnelmaa, mutta sen jälkeen on ollut luksusta palata takaisin loungeen. Meno laivalla kun voi olla välillä vähän too much.

Saimme jättää loungeen turhat kamppeet, joita emme halunneet roudata ympäriinsä Tallinnan helteissä. Pystyi keskittymään paremmin muun muassa näiden bloggarikuvien ottamiseen. 

Rentouttavan laivamatkan jälkeen astelimme ulos laivasta ja lähdimme eksplooraamaan Tallinnaa. Perinteisen vanhan kaupungin sijaan suuntasimme raitsikalla Kopliin. Lippu maksoi 2 euroa ja sen sai ostettua kätevästi kuskilta. Matkasimme päätepysäkille asti ja suuntasimme kulkumme Bar Derevjaska -nimiseen pikkuravintolaan. Mikko oli lukenut kyseisestä paikasta Riku Rantalan kolumnista ja halusi päästä kokemaan ravintolan ainutlaatuisen tunnelman.

Hassua, miten 20 minuutin raitsikkamatkan aikana siirtymme täysin toiseen maailmaan. Poissa olivat keskustan humu, suomenkieliset kaljamainokset ja turistilaumat. Koplissa köpötteli hiljakseen vain muutamia harmaapäisiä paikallisia. Kukkaniityt heijasivat tuulessa ja kesä tuoksui huumaavalta.

Ravintola oli juuri sitä, mitä Rantala oli luvannutkin: kaurismäkeläisen kolkkoa neuvostotunnelmaa, kaihomielistä venäläisiskelmää, kuivattua kalaa pikkupurtavaksi, listalla halpaa vodkaa ja venäläisiä ruokalajeja. Koska palvelua oli tarjolla ainoastaan venäjäksi, päädyimme tilaamaan listalta sitä, mitä tiskin takana häärinyt leidi suositteli. Saimme eteemme annokselliset seljankaa, venäläistä lihakeittoa. Keitto oli ihan ookoo, mitä nyt Mikko valitteli muutamista sattumista ja ihrapalasista. Myös olut ja lonkero maistuivat varsin napsahtavilta ja olivat noin puolet edullisempia kuin keskustassa.

Kaiken kaikkiaan reissu Kopliin oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Huima suosittelee kaikille seikkailua, venäläisromantiikkaa ja kuivattuja kaloja rakastaville.

Jatkoimme matkaa Tallinnan hipsterikeskus Telliskiveen. Halusimme syömään loistavaksi aiemmin toteamaamme ravintola F-Hooneen, mutta vähän ennen sisäänkäyntiä meidät pysäytettiin. Ensireaktiona syntynyt ärsytys kääntyi nopeasti iloksi, kun kuulimme, että Telliskivessä oli käynnissä katuruokafestarit. Pääsylippu alueelle maksoi kokonaisen euron.

Jatkoimme matkaa euron rannekkeet kädessä ihastellen ruokakojujen tarjontaa. Minä herkuttelin nyhtöpossuburgerilla ja Mikko päätyi ottamaan alueen ainoan gluteenittoman hampparin, jota oli tarjolla helsinkiläisen Treffipubin kojussa. Tässä vaiheessa pitää nostaa isosti hattua Treffin pojille, sillä he olisivat tarjonneet Mikolle burgerin ilmaiseksi. Paikan korttilukulaite ei toiminut, eikä meillä ollut juuri käteistä. Kaivoimme kaiken, mikä taskunpohjilta löytyi, ja Mikko pääsi upottamaan hampaansa burgeriin. Isolta mieheltä pääsi melkein ilonkyynel.

Tapahtuma oli upeasti järkätty. Jäätävän laajan ruoka- ja juomavalikoiman lisäksi tarjolla oli musiikkia, sirkusta, burleskia, performansseja ja tekemistä lapsille. Kyllä kelepasi, kun kelikin helli.

Päivän Tallinnassa taaplaamisen jälkeen olo oli melko nuutunut. Kuinka ihanaa olikaan päästä turvaan loungen rauhaan!

Ennen buffetillallista saimme kunnian tavata M/S Finlandian keittiömestarit, jotka johdattivat meidät laivan  keittiötiloihin. This is where the magic happens, mietin keittiöön astuessani. On täysin käsittämätöntä, kuinka kompakteissa tiloissa ja pienellä porukalla valmistetaan järjetön määrä upeaa ruokaa.  14-henkinen tiimi valmistaa noin 2000 annosta vuorokaudessa. Ihan tajutonta!

Keittiömestarit Kai (vasemmalla) ja Tuomas veivät meidät kaikkein pyhimpään, laivan keittiöön.

Keittiömestarit Tuomas Sillanpää ja Kai Honkamäki saavat suunnitella seitsemän kertaa vuodessa vaihtuvat menut henkilökunnan kanssa yhteistyössä. Kesän ajan (22.8 saakka) buffet on saaristolaisteemainen. Tuomas ja Kai kertoivat, että satokausiajattelu ja raaka-aineiden kotimaisuus ovat keskeisiä juttuja menun suunnittelussa. Lähes kaikki tehdään alusta asti itse.

Oli mielenkiintoista jutella menusta sen kehittäjien kanssa ja päästä suorilta maistelemaan heidän luomuksiaan. Saaristolaisteema näkyi mielestäni melkein joka ruokalajissa. Tuomas ja Kai olivat valinneet menun punaiseksi langaksi savun: oli savusilakkaa, savustettua lampaan paahtopaistia ja kampelaa ja savujuustoa. Ai jumankauta oli hyvää!

Buffetin kanssahan tunnetusti lähtee pahasti käsistä, ja niin kävi nytkin. Olin jo alkuruokapöydän (joka usein on se paras) jälkeen vatsa pönköllään. Se harmitti, kun aloin maistella pääruokia. Erityisesti lammas oli taivaallisen hyvää. Jälkkäriksi vielä kakkuja, juustoja ja jäätelöä, niin ähky sai viimeisen silauksen. Sitten vaan loungeen potslojoksi loppumatkan ajaksi.

Siitä vähän jälkkäriä.

Hyvät ihmiset. Testatkaapa kerran lounge-risteilemistä. Se on todellakin rahan väärti. Niin, ja menkää nauttimaan Eckerön saaristolaisbuffetin antimista. Huiman herkkusuut kävivät, söivät, nauttivat ja ähkivät onnesta.

Kiitos Eckerö, kiitos Tallinna, kiitos launtsi. Huima nautti joka suupalasta.

Blogiyhteistyö Kotimaanmatkailu

Suomen top 5: Näitä paikkoja Huima rakastaa

sunnuntai, kesäkuu 10, 2018

Yhteistyössä 100syytä.fi ja Rantapallo.

Minua varmaan pidetään vähän hulluna.

Pyöräilen ympäri Helsinkiä irstaan leveä hymy kasvoilla. Ahmin sisääni kaikkea näkemääni: koivujen vihreyttä, tuulen aaltoilua pelloilla, kimmeltävää merta, jäätelökioskeja, onnellisia hymyjä, lempeää aurinkoa, raikasta ilmaa, lupiineja tien poskessa.

Minkäs teet, kun tämä maa tekee niin pirun onnelliseksi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Olen miettinyt, miksi en ole aiemmin tajunnut iloita Suomesta samalla tavalla. Totuus on varmaankin se, että kotimaa ja sen tarjoamat elämykset ovat aina jääneet isompien matkahaaveiden varjoon. Olen päässyt käymään Suomen upeimmissa paikoissa, mutta paratiisirannat ja vieraiden kulttuurien kutsu ovat vieneet mielessäni voiton.

Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa. Grande suositus!

Pakko myöntää, että koti-ikävä iski reissussa, varsinkin matkan loppupuolella. Rakkaiden tyyppien lisäksi huomasin ikävöiväni tiettyjä paikkoja. Juuri niitä, joiden loiston reissuhaaveet olivat aiemmin jyränneet alleen.

Nyt reissun jälkeen olen alkanut kiinnostua yhä enemmän rakkaan kotimaan tarjoamista matkailumahdollisuuksista. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan – tai no järveä edemmäs tässä tapauksessa – kun ympärillä on näin paljon eksploorattavaa?

Ehdin jo miettiä kirjoittavani kaipaamistani Suomi-paikoista postauksen, kun sähköpostiin kolahti yhteistyöehdotus. Epäilin hetken, että joku lukee telepaattisesti ajatuksiani (salaliittoteoriat Googlesta, Facebookista ja Italian mafiasta lienevät ihan normaaleja ajatusmalleja tällaisessa tilanteessa).

Onneksi kyseessä ei ollut Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, vaan kotimaan matkailua edistävä 100syytä.fi-sivusto. Sieltä ehdotettiin, että listaisin blogissa viisi kotimaista paikkaa, joita kaipasimme eniten reissussa. Oli muuten harvinaisen helppoa vastata kyllä kiitosta vuanniisa.

Myös herra Huisko rakastaa kotimaan tarjoamia antimia.

Nyt siis kuulolle te kaikki kotimaanmatkailua rakastavat ja siitä salaa fantasioivat: 100syytä.fi-sivustolta löytyy sata syytä matkustaa Suomessa. Se on jokaisen Suomi-fiilistelijän digitaalinen Raamattu.

Itse löysin kyseiselle saitille ensimmäistä kertaa, ja homma lähti heti lapasesta. Oli pakko käydä tsekkaamassa kaikki sata mestaa. Ja mitä helmiä sieltä löytyikään: salakapakka Kyrö Distillery (Napue Ginin koti, kyllä kiitos), Teijon kansallispuisto ruukkikylineen (alpakoita!), Turun saariston minisirkus (maailmankuuluja Cirque du Soleil -sirkustaiteilijoita), Suomen ainoa eläinten vanhainkoti Ylistarossa (öö PARASTA IKINÄ!?!)…

Hassua kyllä, listalta löytyivät myös kaikki ne paikat, joita kaipasin eniten reissun aikana. Kyseessä lienee siis erityisen laadukas tai savolaiseen mielenlaatuun sopiva listaus.

Sivustoa selaillessa syntyi ihan kunnon matkakuume, ensimmäistä kertaa reissun jälkeen. Me olemme Mikon koko kesän kiinni töissä, joten kotimaanmatkailukin jäänee vähäiseksi. Yksi karavaanarimatka on tosin jo suunniteilla, mutta siitä lisää tuonnempana.

Vetoan siis teihin, te onnekkaat kesälomalaiset. Menkää 100syytä.fi-sivuille, inspiroitukaa ja lähtekää ihastelemaan tätä kaunista Suomenmaata. Tämä on nimittäin se todellinen paratiisi.

Suomi Finland.

Tässä vielä Huiman lempparit listalta (ja samalla ne paikat, joita kaipasimme eniten Suomesta). Meidän mielestämme Suomi-ekskursio tuli ehdottomasti aloittaa joistakin näistä kohteista.

Kansallispuistot

Luonnon merkitys tuntuu kasvavan meille molemmille vuosi vuodelta. Kymmenen vuotta sitten olisin todennäköisesti nauranut, jos joku olisi ehdottanut patikkamatkaa luonnonpuistoon. En vielä silloin tajunnut, mikä vaikutus luonnolla on terveydelleni ja erityisesti mielenterveydelle.

Kun Mikon vanhemmat ehdottivat pari vuotta sitten syyslomareissua Sallaan, en ollut varsinaisesti innostunut. Lapin laskettelulomat olivat olleet aina kivoja, mutta en hinkunut pöpelikköön tai tuntureille.

Päädyimme kiertämään Oulangan kansallispuistossa Pienen Karhunkierroksen, joka mullisti näkemykseni patikoinnista. Reitti oli niin uskomattoman monipuolinen ja luonto huikea, että olisin mielelläni jäänyt metsään pidemmäksikin aikaa. Iso Karhunkierros alkoi kovasti kiinnostaa, mutta annetaan idean vielä hautua…

Vesiputtouksella Pienellä Karhunkierroksella. Melekosta meininkiä!

Huiman mielestä kansallispuistot ovat tämän maan huikeinta antia. Me aiomme nauttia niiden antimista lisääntyvissä määrin. Mitään emme kaivanneet reissussa niin paljon kuin Suomen luontoa. Emme edes irtokarkkeja.

P.S. Jos patikointi ei napostele, voit myös polkujuosta kaikkien kansallispuistojen läpi.

 

Saimaa

On jotenkin hassua, että suurin osa ulkomaalaisista ryntää suoraan Helsingistä Lappiin. Siihen väliin kun jää kappale kauneinta Suomea. Toisaalta olemme ihan onnellisia, etteivät Saimaan rannat ole vielä täyttyneet turistiryhmistä. Uskaltaa kirmata saunasta järveen nakupellenä ilman pelkoa kiinalaiskameroiden räpseestä.

Saimaa, olet best.

Pidemmittä puheitta: Saimaa on kaunein näkemämme vesistö. Jos et usko, tule katsomaan. Se käy näppärästi esimerkiksi Saimaa-risteilyllä.

Saaristo

Olemme asuneet Helsingissä useampia vuosia, mutta yllätymme edelleen saariston kauneudesta. Harmittaa, ettei ole omaa venettä, jolla pääsisi tutkimaan saaristoa paremmin. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Sivustolla esitellään muuten Siljan saaristoristeily, joka alkoi helppoutensa takia heti kiinnostaa.

Helsingissä on sen puoleen autuasta asua, että saaristoon pääsee ilman omaa venettäkin. Meidän lempparireissumme on kulkea Vuosaaresta Sipoon Kaunissaareen reittiveneellä ja yöpyä saaressa viikonloppu. Matka kestää noin tunnin ja sinä aikana pääsee ihailemaan Helsingin edustan saaristoa ja komeita merimaisemia mielin määrin.

Tampere

Entinen kotikaupunki ja ikuinen suuri rakkaus. Tampereessa vaan on sitä jotakin, tiäksää.

Huima kävi nauttimassa samppakaljaa Torni-hotellin kattobaarissa. Bellissimo!

Sivustolla mainittiin legendaarinen Rajaportin sauna, mutta Mansella on niiiiiin paljon muutakin tarjottavaa. Omat lempparini tulevat tässä: Pyynikin ranta, näköalatorni, lenkkimaastot ja kartanot, Napoli-pizzeria, Salhojankadun pubi, Klubi- ja Doris-yökerhot, Tammelan tori, Kaupin maastot ja rannat ja Kehräsaaren alue ravintoloineen.

Tampere on kaupunki, jossa on oikeasti luonnetta. Tamperelaiset ovat huikeaa sakkia ja meno aina rentoa. Menen Tampereelle aina, kun mahdollista.

Varkaus

Oli pienimuotoinen yllätys, että Varkaus löytyi listalta. Kotikaupunkimme oli nimittäin hetki sitten jonkin radiokanavan äänestyksessä kilpailemassa Suomen masentavimman kesäkaupungin tittelistä… Me emme sen sijaan voisi olla ylpeämpiä juuristamme, kuten tästä postauksesta voitte ehkä havaita.

Sivustolla mainittiin taiteilijaryhmä Naivistien kesänäyttely, mutta se ei ole ainut näkemisen arvoinen juttu. Varkaus yllättää kävijät, kuten olen itsekin saanut todeta sinne kavereita roudatessani. Sehän on oikeasti sympaattinen kesäkaupunki, jolla on paljon tarjottavaa.

Mökkiranta auringonlaskun aikaan. Näitä maisemia Varkaudessa riittää.

Jos eksyt Varkauteen, vieraile ainakin näissä: vesitornin huipulla sijaitseva Torni-kahvila, Morton-burgerterassi, Keskuskonttori-kahvila, Varkauden teatteri (oikeasti laadukas), vanha kanava, Hertunranta, Ämmänkosken alue ja Puurtilan silta.

Voimme antaa personoidumpia vinkkejä lisää, jos joku on aidosti aikeissa matkata rakkaaseen kotikaupunkiimme. Siinä on kesälomakohde, joka varmasti herättää kysymyksiä ja keskustelua työpaikalla!

 

Siinäpä se. Alkakaahan jo painua 100syytä.fi-sivujen kautta lomalaitumille. Emme ole kateellisia, emme lainkaan.

P.S.Pahentakaa Huiman kotimaamatkakuumetta ja laittakaa jakoon omat lempipaikkanne Suomesta, dänksit ja pliitsit!

Blogiyhteistyö Specsavers

Jos haluat nähdä maailmaa, suojaa silmäsi auringolta

keskiviikko, maaliskuu 14, 2018

Yhteistyössä Specsavers

Viime vuoden joulukuussa lähdin matkalle, joka mullisti monella tavalla ajatteluani. Kyseessä oli Specsaversin hyväntekeväisyysmatka Tansaniaan, jonne lähdin mukaan silloisen työni puolesta. Veimme mukanamme suomalaisten lahjoittamia vanhoja silmälaseja, perustimme pienen kaupungin sairaalaan silmäklinikan ja jaoimme lasit paikallisille.

Vasta tuolla matkalla ymmärsin, millaista haittaa aurinko tekee silmille.

Kiinnitin huomiota siihen, että monien tansanialaisten silmät olivat sumeat. Mukana reissussa ollut optikko Marina Åkerlund kertoi, että kyse oli auringosta ja siitä, ettei paikallisilla ole varaa suojata silmiään voimakkaalta UV-säteilyltä. UV-suojatut aurinkolasit kun ovat tansanialaisille luksusta, joihin useimmilla ei ole varaa. Siksi he saavat kaihin jo suhteellisen nuorella iällä.

Reissun kynnyksellä otin yhteyttä Specsaversiin, sillä halusin blogiimme tietoa reissaamiseen ja erityisesti aurinkoon liittyvästä silmänterveydestä. Ryhdyimme yhteistyöhön, jossa me saimme mukaamme neljät aurinkolasit Specsaversin valikoimasta ja me puolestamme lupasimme levittää tietoutta aiheesta blogissamme.

Win-win, sanoisin.

Pääsin tenttaamaan ihanaa Marinaa Itäkeskuksen Specsaversilla juuri ennen lähtöämme. Hän korosti, että pitkälle reissulle lähdettäessä uv-suojatut aurinkolasit ovat yksi tärkeimmistä varusteista. Aurinko on esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa armoton, eivätkä rantakojusta ostetut tilpehöörilasit välttämättä suojaa säteilyltä.

– UV-säteily on silmälle se kaikkein haitallisin. Jos ei silmää suojaa, sarveiskalvo saattaa saada vaurioita, samoin sidekalvo ja mykiö. Yleisin muoto siitä on kaihi, joka kaikille tulee ennemmin tai myöhemmin. Säteily saattaa päästä silmänpohjaan saakka, mikä voi vaurioittaa silmää pysyvästi, Marina kertoi.

– Aurinkolasit eivät ole vain asuste, vaan suoja silmille.

Suurin ero optikolta ostetuissa ja rantakojun halppislaseissa on linssin laatu. Marinan mukaan linssit saattavat olla liian tummia, mikä yhdistettynä olemattomaan UV-suojaan on erityisen haitallista silmälle.

– Ei voi koskaan olla aivan varma, onko suojaa, vaikka tarra löytyykin. Pupilli aukeaa reilusti tumman linssin takana ja silloin säteily pääsee silmänpohjaan saakka.

Olemme käyttäneet aurinkolasejamme lähes päivittäin kymmenen kuukauden ajan, niin rantahiekoilla kuin lumihuippuisilla vuorillakin. Lasit ovat osoittautuneet elintärkeiksi reissuvarusteiksi.

Ottakaa siis neuvosta vaari: älkää lähtekö leikkimään näöllänne, vaan hankkikaa ennen reissua lasit, joiden tiedätte suojaavan silmiä. Maailmaa on astetta hankalampi nähdä sokeana.

Voimme lämpimästi suositella Specsaversia, jos reissulasit ovat vielä hankkimatta. Aurinkolasivalikoimaan pääset tutustumaan täällä.

Blogiyhteistyö

Uskoisitko? Paras vaatemateriaali tropiikkiin on villa

tiistai, syyskuu 19, 2017

Yhteistyössä Partioaitta

Pitkälle reissulle pakkaaminen on hullun hommaa.

Rinkka täyttyy hetkessä jo perusvaatteista, kun niitä varaa viikon tarpeiksi. T-paitaa ja alusvaatteita on pakko vaihtaa päivittäin – sen verran savolainen tropiikissa hikoilee. Partioaitan asiantuntija Khadija Näätänen sanoo, että pitkälle reissulle pakatessa pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti vaatteiden materiaaleihin.

– Tavalliset t-paidat ja alusvaatteet ovat useimmiten puuvillan ja synteettisiä kuituja. Puuvilla imee kuusi kertaa oman painonsa verran nestettä, eikä haihduta sitä eteenpäin, Khadija sanoo.

– Kaikki hiki jää vaatteeseen ja alkaa haista. Siksi puuvilla on yksi huonoimmista materiaalivalinnoista kuumaan ilmastoon.

Puuvillaisten vaatteiden sijaan reissaajan kannattaa panostaa kevyempään, viileämpään ja pidempään puhtaana pysyvään materiaaliin. Kyseistä ihmemateriaalia ei tosin nimen perusteella yhdistäisi heti tropiikkiin sopivaksi.

– Paras valinta kuumiin maihin sijoittuvalle matkalle on ehdottomasti villa, hän sanoo ja naurahtaa.

– Merinovilla tarkemmin sanottuna.

Merinovillalla on kolme täydellisesti reppureissaajalle sopivaa ominaisuutta: se on kevyttä, hengittävää ja luontaisesti antibakteerista. Materiaalin viileys perustuu siihen, että se siirtää tehokkaasti kosteutta eteenpäin ja on hengittävä materiaali.

– Joskus on tarve käyttää pitkiä ja peittäviä vaatteita esimerkiksi uskonnollisista syistä tai auringon tai hyttysten takia. Merinovilla on niin kevyttä, ettei pitkähihainen paita tunnu tukalalta edes helteessä, Khadija sanoo.

Yksi merinovillan parhaista ominaisuuksista reppureissaajan kannalta on sen luontainen antibakteerisuus.

– Villainen vaate ei haise pahalta kovankaan hikoilun jälkeen, eikä sitä siis tarvitse pestä niin usein. Kun samaa paitaa voi käyttää 3–4 päivää, reissulle tarvitsee pakata huomattavasti vähemmän vaatetta.

– Plussaa reissaajan hartioiden kannalta on sekin, että merinovilla painaa huomattavasti puuvillaa vähemmän.

Merinovillan huono puoli on siinä, että se on melkoisen tyyristä. T-paidasta saa pulittaa lähemmäs 70 euroa, mikä tuntuu monesta turhan suurelta summalta. Khadijan mukaan laadukkaaseen materiaaliin panostaminen kuitenkin kannattaa.

– Lupaan, että tarvitset vain yhden merinovillaisen t-paidan kymmenen puuvillaisen sijaan. Se kestää vuosia, sillä sitä ei tarvitse pestä niin usein.

– Moni ostaa yhden merinovillaisen vaatteen, eikä halua sen jälkeen enää mitään muuta.

 

Huima testaa

Partioaitta antoi meille reissuun mukaan merinovillaiset vaatekappaleet, jotta ihmemateriaali pääsee tositestiin.

Minä sain Supernatural-merkkisen merinovillaisen hupparin (Supernatural W Waterfront Funnel Hoody), Mikko Icebreakerin t-paidan (Icebreaker Spector SS Crewe Glass Mountain). Tähän mennessä molemmat vaatekappaleet ovat olleet kovassa käytössä.

Hervottomasta hikoilustaan tunnettu Mikko on laittanut merinovillan kovalle koetukselle 35 asteen helteissä. Mikon mukaan eron materiaalissa oikeasti huomaa. Merinovillainen paita tuntuu mukavalta päällä, vaikka olisi hikoillut sen läpimäräksi. Materiaali on ohuemman tuntuista, ei ala haista ja kuivuu erittäin nopeasti. Suurhikoilijalta siis iso plussa merinovillalle.

Itse olen käyttänyt hupparia lähinnä iltaisin. Pitkähihainen paita on hyvä valinta varsinkin auringonlaskun aikaan, kun moskiitot aktivoituvat. Lisättäköön vielä, että atoopikkona suhtauduin materiaaliin epäileväisesti, sillä useimmat villavaatteet kutittavat ihoani. Merinovillan kanssa sitä ongelmaa ei ole ollut.

Neljän kuukauden käyttökokemuksen perusteella voimme molemmat suositella lämpimästi merinovillaisia vaatteita tropiikin olosuhteisiin. Nyt harmittaa ainoastaan se, ettemme hankkineet mukaan useampia merinovillavetimiä. Olkaa te muut viisaampia ja panostakaa reissuvetimiinne.

Huima jatkaa hervotonta hikoilua ja pitää tiukasti kiinni villoistaan. Merinovilla menee jatkoon!

Blogiyhteistyö Varusteet

Nämä varusteet tarvitset mukaan pitkälle reppureissulle

tiistai, elokuu 22, 2017

Tila rinkassa on erittäin rajattu ja siksi kannattaa tarkkaan miettiä, mitä sinne sulloo – varsinkin, kun kyse on paria viikkoa pidemmästä matkasta.

Meillä kävi mieletön mäihä, kun saimme Partioaitan yhteistyökumppaniksemme. Kokemattoman reissaajan on nimittäin vaikeaa – jopa mahdotonta – tietää, miten varustautua pitkälle reppureissulle.

Partioaitan asiantuntija Khadija Näätänen on aiheen asiantuntija jo työnsä puolesta, mutta hänellä on myös henkilökohtaista kokemusta reppureissaamisesta. Todettakoon, että hänen varustevinkkinsä ovat osoittautuneet jo tässä vaiheessa reissua kultaakin kalliimmiksi.

Kerromme myöhemmin myös käyttökokemuksistamme ja siitä, mitä kaikkea muuta kannamme rinkoissamme. Sellaista pakkausvinkkilistaa joku taisi jo kommenteissa toivoakin ja sellainen on pian tulossa.

Toivottavasti vinkeistä on apua teille muille pidempään reissuun valmistautuville. Myös täydentävät varustevinkit ovat erittäin tervetulleita. Itse olemme huomanneet, että ainakin sveitsiläinen linkkuveitsi olisi ollut hyvä olla messissä. Onneksi niitä saa täältäkin päin muailmaa.

Kilpavarustelu alkakoon!

 

Hyvät kengät

Reissuun ei kannata ottaa mukaan monia kenkiä. Mieluiten kahdet hyvälaatuiset, jotka palvelevat eri tarkoitusta. Kengät ovat yksi reissun tärkeimmistä sijoituksista, sillä ne jalassa tulee todennäköisesti viettämään paljon aikaa. Kun on lähdössä reppureissuun, kannattaa miettiä joka tuotteen kohdalla käyttöastetta ja panostaa tuotteeseen sen mukaisesti.

  1. Remmisandaalit, joilla on hyvä kävellä. Sellaiset, joilla pärjää kivikossakin. Ulkonäöltään ehkä hieman epäromanttiset, mutta monikäyttöisimmät tropiikissa. Voit ostaa esimerkiksi Aasiasta muutamalla eurolla varvassandaalit rantareissuja varten.
  2. Toisen kengän pitäisi olla kosteudenkestävä ja suljettu. Paras on lenkkarimainen kenkä hieman paksummalla pohjalla ja Gore-Tex -pinnalla. Nykyisin löytyy vaelluskengän ja lenkkarin yhdistelmiä, jotka sopivat sekä kaupunkikäyttöön että trekkailuun.

Huiman valinta: (klikkaamalla tuotteiden nimiä löydät lisätietoja) Asolo Shiver

 

Päiväreppu

Päivärepun suhteen voi valita joko kevyen tai jämäkän vaihtoehdon. Jos haluaa säästää tilaa rinkassa, kannattaa hommata superkevyt reppu, jonka saa pakattua nyrkin kokoiseksi. Kyseisessä repussa ei voi kantaa kovin painavia lasteja. Jämäkämpi selkään muotoiltu reppu taas kestää isommatkin painot, mutta vie vastaavasti enemmän tilaa.

Huiman valinta: Osprey Ultralight Stuff Pack

 

Matkalakana

Makuupussia järkevämpi vaihtoehto kuumiin olosuhteisiin on matkalakana. Se vie myös huomattavasti vähemmän tilaa rinkasta. Matkalakanalla saa hieman epäilyttäväänkin sänkyyn puhtaan ja hygieenisen makuupaikan. Malleja on kaksi, mummy ja liner, joista jälkimmäinen sopii paremmin pitkään reissuun. Se on suorakaiteen mallinen, eikä kapene jalkatilaa kohden. Partioaitan malleista löytyy myös oma tasku tyynylle. Materiaalina kannattaa suosia ehdottomasti silkkiä, joka tuntuu iholla viileältä ja pehmeältä.

Huiman valinta: Frilufts Silk Blanket Liner

 

Matkatyyny

Uni on kallisarvoinen asia. Siksi hyvään matkatyynyyn kannattaa panostaa. Sen avulla pystyy nukkumaan matkatessa, esimerkiksi yöbussissa. Joskus myös majapaikan tyyny on sen verran huono, että paremmat unet saa matkatyynyllä. Materiaalina fleece on paras valinta, sillä muovi alkaa hikoiluttaa heti.

Huiman valinta: Cocoon Air Core Travel Pillow

 

Hyttysverkko

Hyttysiltä ja muilta ötököiltä suojautuminen on tropiikissa tärkeää sekä terveyden että mukavuuden kannalta. Ei ole ollenkaan sanottua, että jokaisesta majapaikasta löytyy hyttysverkko, joten oma on hyvä olla mukana. On suositeltavaa valita tuplakoko, jotta verkko ylettyy varmasti koko sängyn ympäri.

Huiman valinta: Sea to Summit Nano Mosquito Net Double

 

Matkapyyhe

Useimmat majapaikat tarjoavat vierailleen pyyhkeen, mutta matkaajan kannattaa varautua omallakin. Onpahan sitten pyyhe myös rannalle. Froteepyyhe on huono valinta reppureissaajalle, sillä se vie tilaa ja kuivuu hitaasti. Sen sijaan kannattaa hankkia kätevä matkapyyhe, jonka saa pakattua erittäin pieneen tilaan. Matkapyyhkeen materiaali kuivuu hetkessä, joten reissaaja voi huoletta käydä suihkussa vielä lähtöaamunakin.

Huiman valinta: Frilufts Microfibre Towel L

 

Riippumatto

Riippumatto vie tilaa rinkassa, mutta rannalla tähtitaivaan alla vietetty yö jää taatusti mieleen. Ticket To The Moon -riippumatot valmistetaan samasta kankaasta kuin laskuvarjot, joten materiaali on keveydestään huolimatta erittäin kestävää.

Huiman valinta: Ticket To The Moon Double Hammock

 

Kosteutta kestävät säilytyspussit

Tropiikissa ilma on kosteaa ja sade kastelee hetkessä kaiken läpimäräksi. Siksi esimerkiksi elektroniikkaa on järkevää säilyttää kosteuden kestävässä pussissa. Lisävinkki: pussiin kannattaa laittaa muutamia kosteudensyöjiä, joita saa yleensä pyytämällä esimerkiksi vaatekaupoista.

Huiman valinta: Ortlieb Dry bag 12l

 

Pakkauspussit

Rinkan pakkaaminen on melkoista taidetta. Värikkäät pakkauspussit helpottavat hommaa. Niiden avulla vaatteet saa pakattua tiiviimmin. Värit helpottavat myös vaatteiden löytämistä. Vaatteita voi säilyttää pusseissa myös majapaikassa, jolloin ne pysyvät puhtaina.

Huiman valinta: Pakkauspussit Partioaitta

 

Rahavyö

Rahapussin kantaminen takataskussa ei ole paras ajatus varsinkaan vilkkaissa kaupungeissa. Rahoja on kätevä säilyttää vyössä, jonka olemassaoloa vorot eivät huomaa.

Huiman valinta: Sea To Summit

 

Rakkolaastarit

Jos kengät tuntuvat hankaavan, kannattaa heti kaivaa rakkolaastarit esiin. Rakosta syntyvä haava on ikävä vaiva tropiikissa, sillä se tulehtuu herkästi. Ennaltaehkäisy kannattaa.

Huiman valinta: Compeed rakkolaastarit

 

Ekstravinkki: kalustekoukut

Pienen budjetin huoneissa on yleensä vain vähän säilytystilaa. Mukaan kannattaa ottaa pieniä kalustekoukkuja, joita voi kiinnittää huoneen seiniin. Niihin saa ripustettua vaatteita, pakkauspusseja tai kiinnitettyä hyttysverkon kattoon.

Blogiyhteistyö Partioaitta Varusteet

Kuinka valita rinkka reppureissulle

keskiviikko, kesäkuu 28, 2017

Yhteistyössä Partioaitta

Videolla esiteltävät rinkat ovat Fjällrävenin Kajka ja Ospreyn Ariel (klikkaamalla tuotenimiä löydät lisätietoja).

 

Rinkka, tuo reppureissaajan pyhä lehmä ja Graalin malja. Ehkä tärkein yksittäinen ostos pitkää reissua ajatellen.

Olen ostanut ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan rinkkani yhdeksän vuotta sitten. Kyseessä oli paniikkihankinta pari päivää ennen reppureissua Meksikoon, jota ennen en tietenkään ottanut selville mitään rinkkojen ominaisuuksista ja erilaisista vaihtoehdoista. Valintakriteerejä oli silloin kaksi: halpa hinta ja väri.

Voitte uskoa, että kirosin valintaani siinä vaiheessa, kun talloin rinkka selässäni hiekkarantaa kilometritolkulla väärään suuntaan. Hiki virtasi ja hartioita särki niin pirusti, että teki mieli heivata koko höskä mereen.

Kipeiden kokemusteni perusteella tiesin varsin hyvin, etten tulisi pärjäämään vanhalla rinkallani vuoden pituisella reissulla. Uuden rinkan hankkiminen osoittautui kuitenkin yllättävän haastavaksi hommaksi. Seisoin rinkkahyllyn edessä ja tuijotin näkemääni hämmentyneenä. Vaihtoehtoja oli kymmenittäin.

Sen oikean kanssa hymy on herkässä. Pätee sekä rakkauteen että rinkkoihin.

Hämmennyksen keskellä syntyi ajatus: olisi mahtavaa saada yhteistyökumppani, joka voisi auttaa minua (ja samalla myös muita) rinkan valinnassa. Onneksi Partioaitta piti ideasta ja lähti yhteistyöhön Huiman kanssa.

Partioaitan asiantuntijoiden Khadijan ja Petrin apu oli korvaamatonta rinkkaa valitessa. Opin muun muassa, että rinkat ovat muuttuneet ja kehittyneet isoin harppauksin muutamassa vuodessa. Enää eivät reppureissaajan hartiat kärsi.

– Ensimmäinen rinkan valintaa ohjaava kriteeri on sukupuoli. Pikkurepuissa ei ole varsinaisesti eroja, mutta yli 50-litraisissa naisille ja miehille on omat mallinsa, Petri kertoo.

– Merkittäviä eroja on neljä: erilaiset lonkkaremmit, selkälaitteen pituus, hartia-alueen leveys ja kantoviilekkeen kohta.

Partioaitan ihana Khadija Näätänen auttoi Huimaa rinkanvalinnassa.

Moni tekee sen virheen, että valitsee rinkkansa litrakoon perusteella. Tilavuuden sijaan kannattaa miettiä, kuinka isoa painoa rinkassaan haluaa kantaa ja kuinka pitkiä aikoja kerrallaan. Se vaikuttaa olennaisesti rinkan rakenteeseen – ja hintaan.

– Eri käyttötarkoituksiin löytyy eri malleja, jotka eroavat kantojärjestelmältään ja taskutukseltaan. Toisella on mukava kantaa 10 kiloa, toisella 20. Yksi toimii pitkilläkin kantomatkoilla vaikkapa patikoidessa, toinen taas reppureissuilla, jolloin rinkka on selässä vain lyhyitä aikoja kerrallaan.

– Isoille painoille tehdyt rinkat ovat kalliimpia kuin kevyemmille, vaikka litramäärä voi olla sama.

Kannettavan painon ja kantoajan jälkeen voi pohtia rinkan kokoa. Petri neuvoo arvioimaan rinkan litrakoon hieman yläkanttiin.

– Nykyajan rinkat ovat niin hyvin kompressoitavissa remmeillä, että niitä voi kantaa järkevästi vaikka puolityhjinä. Tilaa ei voi tehdä lisää, mutta sitä saa helposti pois. Pitkälle reppureissulle lähtiessä hyvät ohjekoot ovat miehille 70­–80 ja naisille 60–65 litraa.

Lopuksi voi miettiä rinkan materiaalivalintaa. Varsinkin pidemmälle reissulle kannattaa valita rinkka, joka kestää kovaakin kulutusta. Varsinaista huoltoa ei tarvitse tehdä, vaan laadukas materiaali kestää sellaisenaan.

– Rinkan pintamateriaali kestää yleensä hieman kosteutta, mutta lähes kaikista löytyy nykyisin sadesuoja. Se kannattaa kaivaa nopeasti esiin, jos taivaalta alkaa tulla vettä niskaan, Petri kertoo.

– Lisäksi suosittelen suojapussin hankkimista lento-, bussi- ja junamatkoja varten. Matkatavaroita ei aina käsitellä kovin hellästi.

Askel tuntuu kevyeltä, vaikka selässä on 16 kiloa.

Rinkan hankkimisen 3 askelta

  1. Sukupuoli vaikuttaa rinkan valintaan. Miesten ja naisten rinkat ovat rakenteeltaan erilaisia.
  2. Käyttötarkoitus ratkaisee. Arvioi, paljonko painoa kannat rinkassa ja kuinka pitkiä aikoja kerrallaan. Nuo asiat vaikuttavat olennaisesti rinkan rakenteeseen, kantolaitteistoon ja hintaan. Litrakoko ei kerro siitä, millaisen painon kantamiseen rinkka on tarkoitettu.
  3. Sopiva litrakoko pitkälle reissulle on miehelle noin 70–80 litraa, naiselle 60–65 litraa. Arvioi litrakoko mieluummin yläkanttiin, sillä modernin rinkan saa kompressoitua helposti

Huima testaa

Päädyimme Petrin ja Khadijan kanssa kahteen vaihtoehtoon: Fjällrävenin 65-litraiseen (klikkaamalla tuotenimeä löydät lisätietoja) Kajkaan ja Ospreyn 65-litraiseen Arieliin. Molemmilla rinkoilla voi kantaa mukavasti jopa 20 kiloa, joten ne sopivat loistavasti pidempään reissuun.

Kallistuin lopulta Kajkaan lähinnä sen avausmekanismin takia. Rinkan saa avattua kokonaan etupuolelta kuin matkalaukun. Lisäksi kyseinen malli tuntui selässä mukavammalta ja jämäkkä pintamateriaali reissun ryvettymiset kestävältä.

Naurava kulkuri ja Fjällrävenin Kajka.

Kuukauden reissaamisen jälkeen voin todeta, että valinta osui oikeaan. On uskomatonta, ettei 16-kiloisen rinkan kantaminen tunnu juuri miltään. Rinkka pääsi jo todelliseen testiin, kun kannoin sitä Bangkokissa yhtäjaksoisesti noin puolitoista tuntia. Ei tarvinnut kertaakaan uhkailla painolastin jokeen heivaamisella.

Olen oppinut kantapään kautta sen, että pitkälle reissulle lähtiessä ei kannata kitsastella rinkan suhteen. Rinkka on kuitenkin ainoa kotini sen aikaa, kun olen tien päällä.

Voin suositella lämpimästi Partioaittaa ja sen loistavia asiantuntijoita. Olen ikuisesti kiitollinen Partioaitalle siitä, että pystyn nauttimaan matkustamisesta myös silloin, kun kannan rinkkaa selässäni.