Monthly Archives

kesäkuu 2018

Blogiyhteistyö Nam Tallinna

Ahoy risteilijät! Paras vinkki Tallinnaan matkustaville

lauantai, kesäkuu 30, 2018

Yhteistyössä Eckerö Line ja Rantapallo

Siitä on pari vuotta, kun matkasimme työporukan kanssa Eckerö Linella päiväksi Tallinnaan. Joku oli ehdottanut, että menisimme risteilymatkan ajaksi loungeen. ”No nyt on pröystäilyä!” muistan naureskelleeni. Loungepaikka maksoi ennakkoon hieman yli kaksikymmentä euroa suuntaansa. Pidin sitä ensin isona hintana, mutta sitten aloin miettiä menneitä laivamatkojani. Olin tuhlannut kaksikymppiä juomiin ja pieneen purtavaan jo ennen kuin laiva oli lähtenyt satamasta.

Julistettakoon se heti, tässä ja nyt: lounge on paras tapa matkustaa Tallinnaan. PARAS.

Miksikö? Loungessa on tarjolla on syötävää ja holittomia ja holillisia juomia. Buffan antimista nauttimisen voi aloittaa heti, kun astuu laivaan. Siellä saa olla rauhassa ja istumapaikkoja riittää jokaiselle. Voi lukea lehteä, katsella merimaisemia, syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa ja ottaa iisisti.

Mieti, paljonko maksat laivalla yhdestä viinilasillisesta. Niitä ei tarvitse kovin montaa juoda, kun samalla hinnalla voisit jo nauttia loungen rajattomista antimista ja palveluista.

Bonuksena mainittakoon, että saimme työporukallemme oman kokoushuoneen, jossa pystyimme paluumatkalla soittamaan musiikkia ja bilettämään villisti. Jossain vaiheessa myös loungen mieletön henkilökunta tuli kanssamme joraamaan. Se oli yksi parhaista risteilykokemuksistani ever.

Hieman hymyilytti, kun Eckeröltä ehdotettiin yhteistyötä juuri loungen ja herkuttelun merkeissä. Ehkä sieltä oltiin kaivettu vanhoja videovalvontatallenteita esiin ja löydetty hiprakkainen Murtomäki julistamassa loungen ihanuutta… Kutsu sai ilahtuneen vastaanoton toki myös Mikolta, joka on tunnettu herkkusuu ja todellinen Tallinna-konkari (kiitos poikien reissujen ja työpaikan virkistysmatkojen).

Loungessa on tarjolla myös juustoa. Rajattomasti. Apua. Ei voi lopettaa syömistä.

Pari viikkoa sitten aurinkoisena sunnuntaipäivänä nousimme M/S Finlandialle. Kun astuimme loungen ovista sisään, meidät otettiin vastaan sellaisella kuplivalla ilolla, että väsymys katosi saman tien. Loungen henkilökunta on tähänastisten kokemusteni mukaan erityisen priimaa porukkaa, aidosti ihania ja iloisia tyyppejä.

Buffet on tarjolla koko laivamatkan ajan ja se sisältää suolaisen ja makean purtavan lisäksi juomatarjoilun. Löytyy siis kahveen ja holittomien juomien lisäksi olutta ja viinejä.

Otimme pöydän ikkunan vierestä ja aloitimme heti aamiaisbuffettiin tutustumisen. Minulla buffassa riitti aihetta iloon: oli täytettyjä patonkeja, croissantteja, piirakkaa, kakkua… Mikko keräsi hieman surkeannäköisenä lautaselleen vain hedelmiä ja jogurttia.

Kun toinen risteilyisännistä kuuli Mikon keliakiasta, hän lähti juoksujalkaa keittiöön. Kohta Mikolle tarjoiltiin pöytään gluteenittomia voileipiä ja oma jälkiruokalautanen. Siitä eteenpäin Mikko olikin isäntien suosikkipoika, jolle haettiin omat karkitkin Taxfreesta. Söps.

Isännät ja kultapoika.

Mielestäni parasta loungessa on se, että matkasta saa nauttia rauhassa. Taxfree on aivan loungen vieressä, eikä ostoksia tarvitse roudata ympäri laivaa. Itse olen tykännyt käydä kiertelemässä laivan kannella ja fiilistelemässä hetken ajan risteilytunnelmaa, mutta sen jälkeen on ollut luksusta palata takaisin loungeen. Meno laivalla kun voi olla välillä vähän too much.

Saimme jättää loungeen turhat kamppeet, joita emme halunneet roudata ympäriinsä Tallinnan helteissä. Pystyi keskittymään paremmin muun muassa näiden bloggarikuvien ottamiseen. 

Rentouttavan laivamatkan jälkeen astelimme ulos laivasta ja lähdimme eksplooraamaan Tallinnaa. Perinteisen vanhan kaupungin sijaan suuntasimme raitsikalla Kopliin. Lippu maksoi 2 euroa ja sen sai ostettua kätevästi kuskilta. Matkasimme päätepysäkille asti ja suuntasimme kulkumme Bar Derevjaska -nimiseen pikkuravintolaan. Mikko oli lukenut kyseisestä paikasta Riku Rantalan kolumnista ja halusi päästä kokemaan ravintolan ainutlaatuisen tunnelman.

Hassua, miten 20 minuutin raitsikkamatkan aikana siirtymme täysin toiseen maailmaan. Poissa olivat keskustan humu, suomenkieliset kaljamainokset ja turistilaumat. Koplissa köpötteli hiljakseen vain muutamia harmaapäisiä paikallisia. Kukkaniityt heijasivat tuulessa ja kesä tuoksui huumaavalta.

Ravintola oli juuri sitä, mitä Rantala oli luvannutkin: kaurismäkeläisen kolkkoa neuvostotunnelmaa, kaihomielistä venäläisiskelmää, kuivattua kalaa pikkupurtavaksi, listalla halpaa vodkaa ja venäläisiä ruokalajeja. Koska palvelua oli tarjolla ainoastaan venäjäksi, päädyimme tilaamaan listalta sitä, mitä tiskin takana häärinyt leidi suositteli. Saimme eteemme annokselliset seljankaa, venäläistä lihakeittoa. Keitto oli ihan ookoo, mitä nyt Mikko valitteli muutamista sattumista ja ihrapalasista. Myös olut ja lonkero maistuivat varsin napsahtavilta ja olivat noin puolet edullisempia kuin keskustassa.

Kaiken kaikkiaan reissu Kopliin oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Huima suosittelee kaikille seikkailua, venäläisromantiikkaa ja kuivattuja kaloja rakastaville.

Jatkoimme matkaa Tallinnan hipsterikeskus Telliskiveen. Halusimme syömään loistavaksi aiemmin toteamaamme ravintola F-Hooneen, mutta vähän ennen sisäänkäyntiä meidät pysäytettiin. Ensireaktiona syntynyt ärsytys kääntyi nopeasti iloksi, kun kuulimme, että Telliskivessä oli käynnissä katuruokafestarit. Pääsylippu alueelle maksoi kokonaisen euron.

Jatkoimme matkaa euron rannekkeet kädessä ihastellen ruokakojujen tarjontaa. Minä herkuttelin nyhtöpossuburgerilla ja Mikko päätyi ottamaan alueen ainoan gluteenittoman hampparin, jota oli tarjolla helsinkiläisen Treffipubin kojussa. Tässä vaiheessa pitää nostaa isosti hattua Treffin pojille, sillä he olisivat tarjonneet Mikolle burgerin ilmaiseksi. Paikan korttilukulaite ei toiminut, eikä meillä ollut juuri käteistä. Kaivoimme kaiken, mikä taskunpohjilta löytyi, ja Mikko pääsi upottamaan hampaansa burgeriin. Isolta mieheltä pääsi melkein ilonkyynel.

Tapahtuma oli upeasti järkätty. Jäätävän laajan ruoka- ja juomavalikoiman lisäksi tarjolla oli musiikkia, sirkusta, burleskia, performansseja ja tekemistä lapsille. Kyllä kelepasi, kun kelikin helli.

Päivän Tallinnassa taaplaamisen jälkeen olo oli melko nuutunut. Kuinka ihanaa olikaan päästä turvaan loungen rauhaan!

Ennen buffetillallista saimme kunnian tavata M/S Finlandian keittiömestarit, jotka johdattivat meidät laivan  keittiötiloihin. This is where the magic happens, mietin keittiöön astuessani. On täysin käsittämätöntä, kuinka kompakteissa tiloissa ja pienellä porukalla valmistetaan järjetön määrä upeaa ruokaa.  14-henkinen tiimi valmistaa noin 2000 annosta vuorokaudessa. Ihan tajutonta!

Keittiömestarit Kai (vasemmalla) ja Tuomas veivät meidät kaikkein pyhimpään, laivan keittiöön.

Keittiömestarit Tuomas Sillanpää ja Kai Honkamäki saavat suunnitella seitsemän kertaa vuodessa vaihtuvat menut henkilökunnan kanssa yhteistyössä. Kesän ajan (22.8 saakka) buffet on saaristolaisteemainen. Tuomas ja Kai kertoivat, että satokausiajattelu ja raaka-aineiden kotimaisuus ovat keskeisiä juttuja menun suunnittelussa. Lähes kaikki tehdään alusta asti itse.

Oli mielenkiintoista jutella menusta sen kehittäjien kanssa ja päästä suorilta maistelemaan heidän luomuksiaan. Saaristolaisteema näkyi mielestäni melkein joka ruokalajissa. Tuomas ja Kai olivat valinneet menun punaiseksi langaksi savun: oli savusilakkaa, savustettua lampaan paahtopaistia ja kampelaa ja savujuustoa. Ai jumankauta oli hyvää!

Buffetin kanssahan tunnetusti lähtee pahasti käsistä, ja niin kävi nytkin. Olin jo alkuruokapöydän (joka usein on se paras) jälkeen vatsa pönköllään. Se harmitti, kun aloin maistella pääruokia. Erityisesti lammas oli taivaallisen hyvää. Jälkkäriksi vielä kakkuja, juustoja ja jäätelöä, niin ähky sai viimeisen silauksen. Sitten vaan loungeen potslojoksi loppumatkan ajaksi.

Siitä vähän jälkkäriä.

Hyvät ihmiset. Testatkaapa kerran lounge-risteilemistä. Se on todellakin rahan väärti. Niin, ja menkää nauttimaan Eckerön saaristolaisbuffetin antimista. Huiman herkkusuut kävivät, söivät, nauttivat ja ähkivät onnesta.

Kiitos Eckerö, kiitos Tallinna, kiitos launtsi. Huima nautti joka suupalasta.

Nam Yhteiskunta

Loppuiko lihansyönti reissuun?

maanantai, kesäkuu 18, 2018

En ole koskaan ollut kasvissyöjä, enkä oikeastaan edes harkinnut ryhtyväni sellaiseksi. Madventuresin innoittamana olemme pari kertaa osallistuneet lihattomaan lokakuuhun, mutta that’s about it.

Reissussa lihansyönnille kuitenkin tapahtui jotakin. Se väheni pikkuhiljaa matkan edessä ja jäi lopulta luonnostaan. Nepalissa, Intiassa ja Sri Lankassa emme syöneet oikeastaan ollenkaan lihaa, emme edes kanaa.

Etelän hetelmät ja kasvikset maistuivat niin hyvältä, ettei lihaa ollut juurikaan ikävä.

Oletin, että liha olisi hiipinyt takaisin ruokavalioon Suomeen palatessa, mutta ei.

Emme ole tehneet minkäänlaista linjanvetoa lihansyönnin suhteen, mutta sitä ei ole tullut poimittua kaupan hyllyiltä. Minä olen valinnut töissäkin pääosin vegevaihtoehtoja, Mikko milloin mitäkin. Kotona olemme syöneet vain kasvista, kalaa ja kämppiksen metsästämää peuraa.

Kaikista hassuinta on se, että tämä kaikki on tapahtunut vahingossa. Lihaa ei ole yksinkertaisesti tehnyt mieli.

Tuli reissussa lihaakin maisteltua, eritoten Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Noissa maissa lihankulutus on muuten melkoisissa lukemissa ja nauta hämmentävän edullista.

Pari viikkoa sitten silmiini osui tämä Hesarin uutinen. Siinä kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvisi, että liha- ja maitotuotteiden vältteleminen on tehokkain tapa vähentää omaa ympäristökuormaa. Artikkelissa oli kohtia, jotka saivat minut ajattelemaan kasvispainotteista ruokavaliotani aivan uudelta kantilta. Esimerkiksi tämä:

”Vegaaninen ruokavalio on todennäköisesti merkittävin yksittäinen keino vähentää vaikutustasi planeetta Maahan, ei vain kasvihuonekaasuja, vaan happamoitumista, rehevöitymistä sekä maan ja veden käyttöä”, sanoi tutkimusta johtanut Joseph Poore Oxfordin yliopistosta.

Aikamoista.

Meistä ei todennäköisesti tule vegaaneja koskaan, eikä ehkä kasvissyöjiäkään. Mutta olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi miettiä omaa lihankulutustaan.

Lihaa voisi ajatella enemmän luksuksena, jota kokataan vaikka viikonloppuisin tai mökillä grillatessa. Ateria kun ei kaipaa lihaa maistuakseen hyvältä tai täyttääkseen vatsan, vaikka niin tuntuvat monet edelleen ajattelevan. Jotenkin uskomatonta, miten joku voi vastustaa koulujen kasvisruokaPÄIVÄÄ. Mielestäni koulussa voisi hyvin olla yksi liharuokapäivä viikossa.

Maapallon tulevaisuus lepää seuraavan sukupolven harteilla. Näyttää siltä, ettei lihankulutus voi jatkua samalla tasolla, saati kasvaa. Siksi lapsille tulisi opettaa, mistä liha tulee, mitä sen tuottaminen vaatii ja mitkä ovat tuotannon vaikutukset. Eikä sitä tarvitse niin kauheasti kaunistella.

Nepalissa lihaa syödään erittäin harvoin. Tämä vuohi uhrattiin harvinaiselle juhla-aterialle. Moniko meistä länkkäreistä pystyisi katsomaan teurastusta saati tekemään sen itse? Se on kuitenkin aina lihansyönnin hinta, että eläin menettää henkensä. Ehkä meistä jokaisen pitäisi joutua näkemään useammin, mistä se liha marketin hyllylle tulee.

En ala jeesustella aiheesta yhtään tämän enempää. Jotkut rakastavat liharuokia, niin Huimakin. Mutta onko liha niin hyvää, että sen takia pitää tuhota koko maapallo? No, jokainen miettiköön tahollaan.

Huima jatkaa kasvispainotteisena, mutta edelleen lihaa silloin tällöin nauttivana yksikkönä. Ainakin juhannuksena ruokalistalta löytyy molempia sortteja. Ja kyllä ne kyrsät jossain vaiheessa tiensä grilliin löytävät, ei epäilystäkään.

Upeaa keskikesän juhlaa – olitpa sitten lihansyöjäkasvi tai kasvinsyöjäliha.

Blogiyhteistyö Kotimaanmatkailu

Suomen top 5: Näitä paikkoja Huima rakastaa

sunnuntai, kesäkuu 10, 2018

Yhteistyössä 100syytä.fi ja Rantapallo.

Minua varmaan pidetään vähän hulluna.

Pyöräilen ympäri Helsinkiä irstaan leveä hymy kasvoilla. Ahmin sisääni kaikkea näkemääni: koivujen vihreyttä, tuulen aaltoilua pelloilla, kimmeltävää merta, jäätelökioskeja, onnellisia hymyjä, lempeää aurinkoa, raikasta ilmaa, lupiineja tien poskessa.

Minkäs teet, kun tämä maa tekee niin pirun onnelliseksi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Olen miettinyt, miksi en ole aiemmin tajunnut iloita Suomesta samalla tavalla. Totuus on varmaankin se, että kotimaa ja sen tarjoamat elämykset ovat aina jääneet isompien matkahaaveiden varjoon. Olen päässyt käymään Suomen upeimmissa paikoissa, mutta paratiisirannat ja vieraiden kulttuurien kutsu ovat vieneet mielessäni voiton.

Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa. Grande suositus!

Pakko myöntää, että koti-ikävä iski reissussa, varsinkin matkan loppupuolella. Rakkaiden tyyppien lisäksi huomasin ikävöiväni tiettyjä paikkoja. Juuri niitä, joiden loiston reissuhaaveet olivat aiemmin jyränneet alleen.

Nyt reissun jälkeen olen alkanut kiinnostua yhä enemmän rakkaan kotimaan tarjoamista matkailumahdollisuuksista. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan – tai no järveä edemmäs tässä tapauksessa – kun ympärillä on näin paljon eksploorattavaa?

Ehdin jo miettiä kirjoittavani kaipaamistani Suomi-paikoista postauksen, kun sähköpostiin kolahti yhteistyöehdotus. Epäilin hetken, että joku lukee telepaattisesti ajatuksiani (salaliittoteoriat Googlesta, Facebookista ja Italian mafiasta lienevät ihan normaaleja ajatusmalleja tällaisessa tilanteessa).

Onneksi kyseessä ei ollut Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, vaan kotimaan matkailua edistävä 100syytä.fi-sivusto. Sieltä ehdotettiin, että listaisin blogissa viisi kotimaista paikkaa, joita kaipasimme eniten reissussa. Oli muuten harvinaisen helppoa vastata kyllä kiitosta vuanniisa.

Myös herra Huisko rakastaa kotimaan tarjoamia antimia.

Nyt siis kuulolle te kaikki kotimaanmatkailua rakastavat ja siitä salaa fantasioivat: 100syytä.fi-sivustolta löytyy sata syytä matkustaa Suomessa. Se on jokaisen Suomi-fiilistelijän digitaalinen Raamattu.

Itse löysin kyseiselle saitille ensimmäistä kertaa, ja homma lähti heti lapasesta. Oli pakko käydä tsekkaamassa kaikki sata mestaa. Ja mitä helmiä sieltä löytyikään: salakapakka Kyrö Distillery (Napue Ginin koti, kyllä kiitos), Teijon kansallispuisto ruukkikylineen (alpakoita!), Turun saariston minisirkus (maailmankuuluja Cirque du Soleil -sirkustaiteilijoita), Suomen ainoa eläinten vanhainkoti Ylistarossa (öö PARASTA IKINÄ!?!)…

Hassua kyllä, listalta löytyivät myös kaikki ne paikat, joita kaipasin eniten reissun aikana. Kyseessä lienee siis erityisen laadukas tai savolaiseen mielenlaatuun sopiva listaus.

Sivustoa selaillessa syntyi ihan kunnon matkakuume, ensimmäistä kertaa reissun jälkeen. Me olemme Mikon koko kesän kiinni töissä, joten kotimaanmatkailukin jäänee vähäiseksi. Yksi karavaanarimatka on tosin jo suunniteilla, mutta siitä lisää tuonnempana.

Vetoan siis teihin, te onnekkaat kesälomalaiset. Menkää 100syytä.fi-sivuille, inspiroitukaa ja lähtekää ihastelemaan tätä kaunista Suomenmaata. Tämä on nimittäin se todellinen paratiisi.

Suomi Finland.

Tässä vielä Huiman lempparit listalta (ja samalla ne paikat, joita kaipasimme eniten Suomesta). Meidän mielestämme Suomi-ekskursio tuli ehdottomasti aloittaa joistakin näistä kohteista.

Kansallispuistot

Luonnon merkitys tuntuu kasvavan meille molemmille vuosi vuodelta. Kymmenen vuotta sitten olisin todennäköisesti nauranut, jos joku olisi ehdottanut patikkamatkaa luonnonpuistoon. En vielä silloin tajunnut, mikä vaikutus luonnolla on terveydelleni ja erityisesti mielenterveydelle.

Kun Mikon vanhemmat ehdottivat pari vuotta sitten syyslomareissua Sallaan, en ollut varsinaisesti innostunut. Lapin laskettelulomat olivat olleet aina kivoja, mutta en hinkunut pöpelikköön tai tuntureille.

Päädyimme kiertämään Oulangan kansallispuistossa Pienen Karhunkierroksen, joka mullisti näkemykseni patikoinnista. Reitti oli niin uskomattoman monipuolinen ja luonto huikea, että olisin mielelläni jäänyt metsään pidemmäksikin aikaa. Iso Karhunkierros alkoi kovasti kiinnostaa, mutta annetaan idean vielä hautua…

Vesiputtouksella Pienellä Karhunkierroksella. Melekosta meininkiä!

Huiman mielestä kansallispuistot ovat tämän maan huikeinta antia. Me aiomme nauttia niiden antimista lisääntyvissä määrin. Mitään emme kaivanneet reissussa niin paljon kuin Suomen luontoa. Emme edes irtokarkkeja.

P.S. Jos patikointi ei napostele, voit myös polkujuosta kaikkien kansallispuistojen läpi.

 

Saimaa

On jotenkin hassua, että suurin osa ulkomaalaisista ryntää suoraan Helsingistä Lappiin. Siihen väliin kun jää kappale kauneinta Suomea. Toisaalta olemme ihan onnellisia, etteivät Saimaan rannat ole vielä täyttyneet turistiryhmistä. Uskaltaa kirmata saunasta järveen nakupellenä ilman pelkoa kiinalaiskameroiden räpseestä.

Saimaa, olet best.

Pidemmittä puheitta: Saimaa on kaunein näkemämme vesistö. Jos et usko, tule katsomaan. Se käy näppärästi esimerkiksi Saimaa-risteilyllä.

Saaristo

Olemme asuneet Helsingissä useampia vuosia, mutta yllätymme edelleen saariston kauneudesta. Harmittaa, ettei ole omaa venettä, jolla pääsisi tutkimaan saaristoa paremmin. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Sivustolla esitellään muuten Siljan saaristoristeily, joka alkoi helppoutensa takia heti kiinnostaa.

Helsingissä on sen puoleen autuasta asua, että saaristoon pääsee ilman omaa venettäkin. Meidän lempparireissumme on kulkea Vuosaaresta Sipoon Kaunissaareen reittiveneellä ja yöpyä saaressa viikonloppu. Matka kestää noin tunnin ja sinä aikana pääsee ihailemaan Helsingin edustan saaristoa ja komeita merimaisemia mielin määrin.

Tampere

Entinen kotikaupunki ja ikuinen suuri rakkaus. Tampereessa vaan on sitä jotakin, tiäksää.

Huima kävi nauttimassa samppakaljaa Torni-hotellin kattobaarissa. Bellissimo!

Sivustolla mainittiin legendaarinen Rajaportin sauna, mutta Mansella on niiiiiin paljon muutakin tarjottavaa. Omat lempparini tulevat tässä: Pyynikin ranta, näköalatorni, lenkkimaastot ja kartanot, Napoli-pizzeria, Salhojankadun pubi, Klubi- ja Doris-yökerhot, Tammelan tori, Kaupin maastot ja rannat ja Kehräsaaren alue ravintoloineen.

Tampere on kaupunki, jossa on oikeasti luonnetta. Tamperelaiset ovat huikeaa sakkia ja meno aina rentoa. Menen Tampereelle aina, kun mahdollista.

Varkaus

Oli pienimuotoinen yllätys, että Varkaus löytyi listalta. Kotikaupunkimme oli nimittäin hetki sitten jonkin radiokanavan äänestyksessä kilpailemassa Suomen masentavimman kesäkaupungin tittelistä… Me emme sen sijaan voisi olla ylpeämpiä juuristamme, kuten tästä postauksesta voitte ehkä havaita.

Sivustolla mainittiin taiteilijaryhmä Naivistien kesänäyttely, mutta se ei ole ainut näkemisen arvoinen juttu. Varkaus yllättää kävijät, kuten olen itsekin saanut todeta sinne kavereita roudatessani. Sehän on oikeasti sympaattinen kesäkaupunki, jolla on paljon tarjottavaa.

Mökkiranta auringonlaskun aikaan. Näitä maisemia Varkaudessa riittää.

Jos eksyt Varkauteen, vieraile ainakin näissä: vesitornin huipulla sijaitseva Torni-kahvila, Morton-burgerterassi, Keskuskonttori-kahvila, Varkauden teatteri (oikeasti laadukas), vanha kanava, Hertunranta, Ämmänkosken alue ja Puurtilan silta.

Voimme antaa personoidumpia vinkkejä lisää, jos joku on aidosti aikeissa matkata rakkaaseen kotikaupunkiimme. Siinä on kesälomakohde, joka varmasti herättää kysymyksiä ja keskustelua työpaikalla!

 

Siinäpä se. Alkakaahan jo painua 100syytä.fi-sivujen kautta lomalaitumille. Emme ole kateellisia, emme lainkaan.

P.S.Pahentakaa Huiman kotimaamatkakuumetta ja laittakaa jakoon omat lempipaikkanne Suomesta, dänksit ja pliitsit!