Monthly Archives

huhtikuu 2018

Malla Mikko

Huima raa’an rehellisenä: Tämä toisessa ärsyttää

tiistai, huhtikuu 24, 2018

Vuosi yhdessä. Joka päivä, lähes 24/7. Pystyisittekö siihen oman kultsimussukkanne kanssa?

Etukäteen monet varoittelivat meitä siitä, kuinka paljon kärhämää jatkuva yhdessäolo tuottaisi. Pakko myöntää, että se huoletti meitäkin. On ollut melkoinen yllätys, ettemme ole vielä eronneet tahi repineet toisiltamme silmiä päästä. Oikeastaan hommat ovat menneet harvinaisen leppoisasti.

Mutta mutta.

Bloggaajakollegamme Fin Nomadsit kirjoittivat siitä, mitkä kolme piirrettä matkakumppanissa eniten ärsyttävät ja haastoivat muut pariskunnat samaan. Nauroimme ensin ajatukselle, mutta sitten lähdimme mukaan leikkiin. Pian molemmilta alkoi tulla listaa nopeammin kuin Matti Nykäseltä one linereita.

Huima ei tunnetusti salaisuuksia pidä, joten tässä nämä nyt ovat, molempien ärsyttävimmät piirteet.

Suosittelemme tätä prosessia lämpimästi muillekin pariskunnille. Homma on melkoisen silmiä avaavaa ja mahdollisesti myös helevetin hauskaa ─ jos osaa ottaa asiat ja itsensä huumorilla.

Loppujen lopuksi tärkeintä on, että tiimi toimii ja palautetta tulee. Ja että rakkautta riittää.

 

Malla Mikosta

Krapula-Mikko

Krapula-Mikko on välillä todella raskasta seuraa. Mikko on silloin ikään kuin jokin muinainen selkärangaton eläin, joka ääntelehtii sängyn pohjalla ja kaipaa sääliä ja paijausta. Hän on silloin erityisherkässä tilassa, eikä siedä minkäänlaisia järkyttäviä kokemuksia. Näihin lukeutuvat muun muassa liian pelottavat tai surulliset elokuvat, asunnosta poistuminen, vaatteiden päälle pukeminen ja muut sosiaaliset kontaktit kuin minä.

Kaikista raskainta on kuitenkin kuunnella Krapula-Mikon juttuja, jotka eivät kerro yhtään mistään. Se vain suoltaa loputonta puheripulia, vaikka silmät ovat puoliksi kiinni ja suu täynnä karkkia.

 

Pikkutarkkuus

Mikko on harvinaisen pikkutarkka ihminen. Täydellisyys miellyttää häntä ja puoliksi huitaistu on pahin painajainen. Mikko haluaa esimerkiksi tehdä salaatista tasalaatuista niin että kaikki palaset ovat saman kokoisia. Hänelle ei riitä, että taulu on melkein oikeassa kohdassa, vaan sen pitää olla millilleen jiirissä.

Oma ”ei se oo niin justiisa” -logiikkani on välillä melkoisessa ristiriidassa Mikon vatupassiajattelun kanssa.

Vatulointi

Mikko on vatuloinnin, eli viivyttelyn kuningas. Jos pitäisi lähteä jonnekin, Mikko löytää uskomattoman paljon tuusattavia asioita.

Minä tykkään nopeista lähdöistä ja säpäkistä liikkeistä, mutta Mikolle ne ovat mahdottomia. Hän tarvitsee aikaa harkita, miettiä, punnita, välpätä, tuusata ja vatuloida. Aiiiijumankauta se on ärsyttävää, kun itse olet jo käytävässä menossa ja toinen alkaa vasta laittaa piilareita silmiinsä.

 

Herkuttelu

Mikko on herkkuperse, joka ei kuitenkaan liho ikinä. Koitapa siinä sitten elää terveellistä elämää, kun toinen ehdottelee harva se päivä karkkiostoksia ja pizzaa. Tällä reissulla olen vakuuttunut siitä, että Mikko joko hikoilee ulos kaikki syömänsä kalorit tai sitten hänen sisuskaluissaan asuu mato.

 

Kuulo-ongelmat

Mikolla on valikoiva kuulo tai sitten kuulossa vikaa. Joskus joudun toistamaan asiat viiteen kertaan. Ärsyttävintä on, että hän väittää minun mumisevan, vaikka puhun aivan selvästi. Mikko tietty vetoaa johonkin ikiaikaiseen kuulotestiin, jonka mukaan hänellä on täydellinen kuulo. Epäilen vahvasti.

 

Mikko Mallasta

Yli-intoilu lepopäivinä

Sportti-intoilu ja ulkoiluhalukkuus nostavat päätään varsinkin sunnuntaisin. Erityisesti silloin, kun minulla on saattanut mennä yön pikkutunneille. Olen kuvitellut että sunnuntai on raamatullisesti pyhitetty torkkumiselle, pizzalle, kebabille ja makeisille, mutta ei tässä perheessä.

 

Tavaroiden levittely

Joskus majapaikoissa saattaa olla pieni pöytä, jossa voisi esimerkiksi työskennellä läppärillä kivasti, mutta kun Huiman naispuolinen edustaja saapuu huoneeseen, pöydän voi vain kuvitella jonnekin sinne vaatepussivuoren alle. Pöydän päältä löytyy niin jumalattomasti tavaraa, että kukaan ei voi uskoa niiden mahtuvan selkäreppuun.

Itsepäisyys väärissä paikoissa

Periksiantaminen on vaan niin hankalaa. Vaelsimme Nepalissa yhtenä päivänä kaksitoista tuntia. Yhdentoista tunnin jälkeen Mallan meno oli aika tuskallista jalkapohjien rakkuloiden ja polvivaivojen takia. Siinä vaiheessa ajattelin leikkiä pelastajaa ja tarjouduin kantamaan rinkkaa viimeisen puolikkaan tunnin. Tämän jälkeen kuulin sanat: ”Usko unelmiis!”. Että se siitä.

Pohojalaaslähtöisen naisen kanssa lupsakka savolainen on välilllä ihmeissään.

 

Huithapelius

Tykkään itsekin nopeista lähdöistä, mutta siinä vaiheessa kun Malla on jo ulkona ovesta, minun täytyy varmistaa että meillä on mukana rahat, passikopiot, käsidesi, itikkamyrkky, rensselit ja pensselit. Joten siksi ”miehiä saa aina odottaa” tässä taloudessa.

 

Överitreenit

Reissunpäällä täytyy myös pitää itsestään huolta, joten joskus teemme kuntopiirin tyyppisiä harjoituksia. Mallalla tämä homma vaan lähtee lapasesta about joka kerta. Viiden liikkeen sijaan kierroksia on viisi ja liikkeitä kaksitoista. Tuossa vaiheessa allekirjoittanut lyö yleensä hanskat tiskiin ja testaa urheilua taas seuraavassa kuussa.

Joskus ärsyttää, mutta niin pitääkin. Tosirakkaus kyllä kestää sen – ja vesiripulin.

Malla

Luovu näistä ihmisistä ja tule onnelliseksi

perjantai, huhtikuu 20, 2018

Jotkut ihmiset tekevät minusta sairaan.

Kutsun noita ihmisiä leikkisästi sielunsyöjiksi, vaikka asiasta on leikki kaukana. He ovat negatiivisia valittajia, pessimistejä, murehtijoita, itsekkäitä, ahdistuneita, ilkeitäkin. Enkä tarkoita nyt hetkittäistä epätoivoa tai murhetta, vaan ihmisen tapaa olla olemassa. Koko hänen persoonaansa ja maailmankatsomustaan.

Tunnistat sielunsyöjän siitä, että hänen tapaamisensa jälkeen omakin mielesi on musta, sydän raskas ja stressitasot katossa. Kahvittelu tai puhelinsoitto hänen kanssaan tuntuvat raskailta velvollisuuksilta.

Pahinta on, että olen haalinut sielunsyöjiä lähelleni, lähipiiriini.

Toiset ihmiset tekevät sinut onnettomaksi, toiset erittäin onnelliseksi. Kuvasta voit päätellä, kumpaan kategoriaan Thaimaassa tapaamamme Rafael kuuluu.

Tiedän, etteivät sielunsyöjät tee sitä tahallaan. He vain ovat sellaisia.

On yksinomaan minun syyni, että annan heidän tehdä minusta onnettoman. Olen miellyttäjä, haluan saada ihmiset pitämään minusta. Ehkä siksi pelkään päästää irti ihmisistä, vaikka he eivät olisikaan minulle hyväksi.

Tämän reissun aikana olen kuitenkin alkanut miettiä, että ehkä olisi aika valita toisin. Miksi helvetissä tuhlaan aikaa ihmisiin, jotka tekevät minusta onnettoman?

Olen onnekas, sillä olen löytänyt ympärilleni paljon ihania ihmisiä. Jatkossa aion keskittää aikani heihin.

Oma äitini teki saman havainnon jo muutamia vuosia sitten.

Hän alkoi karsia elämästään ihmisiä, jotka veivät häneltä energiaa antamatta sitä koskaan takaisin. Hitaasti, yksi kerrallaan, ketään loukkaamatta. Nykyään hän on onnellisempi kuin koskaan aiemmin.

Samaa haluan myös minä – ja aion vihdoin ryhtyä toimeen.

Olkoon tämä muistutus  ennen kaikkea itselleni. Ystävien on tarkoitus tehdä meistä parempia ihmisiä. Ystävyys on vastavuoroisuutta, se on välittämistä, se on ymmärtämistä, se on kuuntelemista, se on jakamista, se on rakkautta. Ystävän kuuluu nostaa maasta, ei painaa syvemmälle.

Elämä on lyhyt. Haluan käyttää kaiken minulle annetun ajan niiden ihmisten ympäröimänä, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Oikeista tyypeistä saa niin paljon energiaa ja iloa, että ilopissa meinaa päästä.

Kysy sinäkin itseltäsi: Onko elämässäsi vanhoja ystäviä, joiden kanssa olet vain tottumuksesta? Vietätkö jonkun kanssa aikaa vain velvollisuuden tunteesta? Onko lähipiirissäsi henkilö, joka puhuu vain itsestään ja kaataa oman taakkansa muiden niskaan? Tuottaako joku sinulle jatkustasti ahdistusta tai pahaa mieltä?

Ehkä olisi aika tehdä kevätsiivous, joka ei rajoitu vain Facebookin kaverilistaan.

 

Matkalla

Off season – ylivoimaisesti paras aika reissata

keskiviikko, huhtikuu 18, 2018

Mene sinne, minne muut eivät mene. Tai mene silloin, kun muut eivät mene.

Olemme reissanneet sesongin ulkopuolella Thaimaassa, Indonesiassa, Ausseissa, Uudessa-Seelannissa, Nepalissa ja Intian Goalla. Kaikki noista ovat paikkoja, joihin olemme rakastuneet. Sattumaako? I highly doubt it.

Tasmanian jumalaisilla biitseillä ei ollut ruuhkaa off seasonilla.

Näin jälkikäteen on totettava että meillä on käynyt reissullamme satumainen tuuri, kun olemme sattuneet moniin paikkoihin off seasonilla. Uskon, että kokemuksemme monista paikoista olisi voinut olla hyvin toisenlainen, jos olisimme matkustaneet kauden ollessa kuumimillaan.

Olemme saaneet todeta yhä uudestaan, että off season on ylivoimaisesti paras aika matkustaa. Miksikö? Tässä muutamia helevetin hyviä syitä.

Kaikki on halvempaa

Money does matter, ainakin meidän budjettireissaajien keskuudessa.

Maksettiin Pulau Wehillä tästä mereen (miettikää!) rakennetusta bungalowista kymmenen euroa yöltä. Kiitos, low season!

Majapaikkojen hinnat laskevat monin paikoin puoleen high seasonista. Jos olet hyvä neuvottelemaan, saatat saada katon päällesi päälle vieläkin halvemmalla. Myös ruokien, matkalippujen, skootterivuokrien, erilaisten pääsymaksujen ja erityisesti matkamuistojen hinnat laskevat tuntuvasti.

Paikallisilla on aikaa

Tämä on ollut meille ehkä se tärkein juttu. Olemme onnistuneet tutustumaan paikallisiin hyvin, koska heidän ei ole tarvinnut juosta ympäriinsä palvelemassa turistimassoja. On aikaa yhteisille juttuhetkille, illanvietoille ja reissuille.

Sumatralla Pulau Wehillä meistä tuli osa perhettä ja hengasimme oikeastaan pelkästään paikallisten kanssa. Sellaista kokemusta on vaikea saada turistimyllyn ollessa pahimmillaan.

Majoituspaikoissa on tilaa

Tämä tuo reissaamiseen joustavuutta, sillä majoituksia ei tarvitse yleensä varata etukäteen. Voit saapua paratiisirannalle, valita parhaimman näköisen bungalow-mestan ja kysellä hintoja. Monesti hinnat ovat halvempia paikan päällä kuin verkosta varattuina.

Meininki on rennompaa

Ero turistikohteiden tunnelmassa on kuin yö ja päivä. Jos tykkää rennosta meiningistä, ei todellakaan kannata matkustaa matkailusesongin ollessa kuumimmillaan. Tai sitten pitää valita kohde, jota massat eivät ole vielä löytäneet.

On tilaa olla ja hengittää

Me arvostamme hiljaisuutta ja tilaa. Ajatus täpötäyteen ahdetusta rannasta ahdistaa ihan perkeleesti.

Off seasonilla tyhjät rannat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus – jopa Thaikkulassa.

Olemme saaneet yllättyä positiivisesti esimerkiksi Thaimaan turistihelvetiksi kutsuilla saarilla, kuten Koh Phanganilla. Phanganin pohjoisosan rannat olivat off seasonilla lähes autioita ja bungalowien hinnat uskomattoman edullisia.

Kelit ovat yleensä bellissimot

Meitä hirvitti etukäteen matkustaa Thaimaassa sadekaudella, mutta pelkäsimme turhaan. Useimmissa paikoissa sadekausi tarkoittaa sitä, että päivässä sataa ehkä tunnin. Sademäärät näyttävät isoilta, koska sen tunnin ajan vettä tulee kuin saavista.

Koh Phangan sadekaudella. Ei valittamista.

Kannattaa toki tsekata, mitä sadekausi milläkin saarella tahi paikkakunnalla tarkoittaa. Osassa saarista (esimerkiksi Thaikkujen länsirannikolla) voi sataa viikkoja putkeen. Silloin ei ole kivaa kellään.

Näet toisenlaisen (aidomman) puolen maasta

Melakassa paikallisen pariskunnan kyyditettävänä. Tapasimme aamutorilla sumpin äärellä ja he tarjoutuivat meille oppaiksi. Mikä sen parempaa?

Off seasonilla pääsee lähemmäs paikallisten elämäntapaa ja kulttuuria. Kun turistihässäkkä on poissa, näkee, miten paikalliset oikeasti elävät elämäänsä. Ja siksihän sitä matkustetaan, vai mitä?

Joko vakuutuit? Jos et, ei hätää. Jääpähän enemmän tilaa meille.

Matkalla Thaimaa

Salaisuus paljastukoon: Tämä on Thaimaan paras saari

sunnuntai, huhtikuu 8, 2018

Ainahan se on reissaajalla mielessä. Kuuma ja kostea. Salainen ja yksityinen. Kaikki unelmat täyttävä. Paratiisisaari siis, tietenkin.

Me kaikki hedonistireissaajat etsimme sitä omaa täydellistä saarta. Hiljaisia rantoja, lämmintä vettä, herkullista ja edullista ruokaa, paikallista leppoisaa elämää, omaa pientä bungalowia rannan tuntumasta, drinkkiä riippumatossa loikoillen… You know the deal.

Olemme erittäin onnellisia kertoessamme, että metsästys on meidän kohdallamme ohi. Löysimme oman palasemme paratiisia Thaimaan länsirannikolta Ranongin maakunnasta. Siksi jumahdimme kuukaudeksi Koh Chang Noille.

Semmottis auringonlasku. Siinä kelepasi heilutella tukkaa.

Saaren löytämisestä kunnia kuuluu Mikolle, joka rantautui Changille jo neljä vuotta sitten. Thaimaan bilesaaret kierrettyään hän alkoi kaivata paikkaa, jossa voisi oikeasti levätä ja rentoutua. Google Mapsia hetken tutkittuaan hän spottasi pienen Koh Chang Noin ja kiinnostui.

Saaresta ei löytynyt tietoa nimeksikään, mikä lupasi pelkästään hyvää.

Rannoilla ei ole ruuhkaa edes high seasonin aikaan.

Kun Mikko saapui Changille, hän tiesi löytäneensä jotain erityistä. Suurin osa saaresta oli viidakkoa ja sieltä löytyi  vain yksi pieni kylä. Bungaloweja oli rakennettu vain saaren pisimmälle rannalle ja aivan rantaviivan tuntumaan. Paikalliset olivat ihania, ruokaa loistavaa ja tunnelma uskomattoman leppoisa. Mikko vietti pari viikkoa uiden, syöden ja riippumatossa hengaillen.

Palatessaan kotiin Kaakkois-Aasiasta hän vannoi, että veisi jonain päivänä minutkin tuolle maagiselle saarelle.

Cheers to our paradise.

Aika koitti vihdoin tammikuussa. Mikkoa hermostutti, sillä hän pelkäsi, etten pitäisi saaresta. Häntä jännitti myös se, olisivatko turistimassat löytäneet Changin. Olisiko koko saari jo pilattu resorteilla?

Matkasimme Ranongista pari tuntia longtail-boatilla ja rantauduimme saman bungalow-mestan eteen kuin Mikko neljä vuotta aiemmin. Fullmoon Bungalowsiin oli rakennettu uusi ravintolarakennus, muutoin mikään ei ollut muuttunut. Minä bongasin heti biitsikentän ja paloin innosta päästä pelaamaan.

Saaren sisäinen biitsiturnaus, jossa Huima otti uskomattomien peliesitysten päätteeksi hopiaa.

Siitä se sitten alkoi. Vuotemme ylivoimaisesti rennoin ajanjakso. Uimme, söimme, pelasimme biitsiä, kävimme viidakkoseikkailuilla, otimme aurinkoa, vietimme aikaa Fullmoon Bungalowsit omistavan perheen kanssa, nukuimme riippumatoissa, kävimme olusilla rantabaarissa, juttelimme ihanien tyyppien kanssa, nautimme upeista auringonlaskuista, chillasimme, olimme vaan. Tuo aika Changilla oli niin helvetin ihanaa, etten osaa kuvailla sitä sanoin.

Täydellistä paratiisisaarielämää.

Keskellä viidakkoa. Mukana täytyy olla jonkinlainen keppi, jolla koputella maata. Silloin kärmekset (joita saarella todella riittää) osaavat pötkiä pakoon. Yhdellä viidakkoreissulla näimme tosin vilauksen kobrasta, mutta siitäkin vain hännänpään.

Saarella pidetään yhdet isommat bileet parin viikon välein. Saarella pippaloista ei ilmoiteta Facebookissa, vaan hieman perinteisemmin keinoin.

Moken-kylän ihana poika. ”Merimustalaisiksi” kutsutut Mokenit asuvat omassa kylässään saaren koillisrannalla.

Viidakon keskeltä löytyy autioita rantoja.

Koh Chang Noi sopii hyvälle ihmiselle, joka rakastaa rento meininkiä, luontoa ja aitoa thaimaalaista elämänmenoa. Vesijettejä, Mäkkäreitä ja yökerhoja Changilta on turha etsiä. Fistpumppaajat ja resorttipellet pysykööt muualla.

Toivomme, että saari pysyy entisellään myös seuraavat neljä vuotta. Siksi emme kirjoittaneet Changista juttua valtamediaan, vaan jaamme salaisuutemme vain täällä blogissa.

Olet siis oikeutettu ja armoitettu vierailemaan paratiisissamme. Kuka ties, saatat vaikka löytää samalla omasi. Siinä tapauksessa olet meille velkaa olusen.

Kalastajien vihreät valot kajastavat joka yö horisontissa. Valosaastetta ei yöllä ole, sillä sähköt katkeavat aina ennen puolta yötä. Mikä maagisinta, mustan kuun aikaan meressä näkyy hohtavaa planktonia.

Fullmoon Bungalowsissa porukka on yhtä isoa, hullua perhettä.

Saaren kylästä löytyy parin asumuksen lisäksi ravintola ja kauppa. Netti toimii vain valoisan aikaan.

Se ruoka… Changilta saa hyvää ruokaa paikasta riippumatta, mutta joissain paikoissa se on taivaallista.

Lopuksi Huiman erityissuositukset Changille:

  • Majoitus: Fullmoon Bungalows
  • Ruoka: Sawasdee (erityisesti curryt ja kala) ja Natureview’n ranskalaiset
  • Juoma: Natureview’n erittäin päihdyttävä cashew-viini
  • Paikka: Viidakko, erityisesti reitit Moken-kylään ja Tommy’s Gardeniin
  • Biitsi: Fullmoon Bungalowsin ranta
  • Aktiviteetti: Biitsikenttä lähellä Thai-baaria
  • Baari: Thai-bar

Bungalowimme vartija työssään. Kotigekko murhasi ilkeän ja myrkyllisen tunkeilijan kylmäverisesti.

Moken-kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se sijaitsee parin tunnin kävelymatkan päässä päärannalta. Suurin osa matkasta on saaren ainoaa ”tietä”, mutta loppumatka pitää taittaa viidakkopolkua pitkin.

Tilasimme usein ison illallisen koko Fullmoon Bungalowsin porukalle ja söimme yhdessä – sekä vieraat että paikan omistajat.

Oi Koh Chang, milloin pääsemme näkemään sinut uudelleen?