”Viime vuonna yritin tappaa itseni.”
Tuijotimme Mikon kanssa hiljaisina eteemme tietämättä, mitä sanoa. Seurassamme ollut intialaismies käänsi katseensa alas ja jatkoi:
”Vihaan elämääni, mutta minulla ei ole mitään keinoa päästä pois.”
Tuo synkkä tunnustus tapahtui pari päivää sitten majatalollamme Udaipurissa. Istuimme iltaa paikan työntekijän, 29-vuotiaan intialaismiehen kanssa. Majatalo on hänen perheensä omistama.
Muutaman oluen jälkeen mies kertoi meille olevansa homo. Olisimme tienneet asian kertomattakin – niin selvää se oli. Silti mies kertoi asiasta kuiskaten ja sivuilleen vilkuillen. Kukaan hänen perheenjäsenistään ei tiennyt totuutta.
”He tappaisivat minut, jos tietäisivät”, mies sanoi vakavana.
Intiassa on tavallista, että miehet pitävät toisiaan kädestä ja hengailevat muutenkin toistensa iholla. Miesten välinen seksi on kuitenkin laissa kiellettyä. Kuvan miehet eivät liity juttuun.
Intiassa asuu arviolta 2,5 miljoonaa homoseksuaalia. Homous on maassa edelleen paitsi tabu myös rikos.
Hyvä uutinen on, että lakipykälä, joka kriminalisoi saman sukupuolen välisen seksin, on tällä hetkellä maan korkeimman oikeuden tarkastelussa. Voi siis olla, että pian homoseksuaalisuus sallitaan laissa. Täysin toinen juttu on se, saavatko homot hyväksynnän intialaisessa yhteiskunnassa.
Tapaamamme miehen tarinan perusteella ollaan vielä kaukana siitä.
Krooninen masennus, identiteettihäiriö, itsetunto-ongelmat, päihdeongelmat ja itsetuhoisuus. Seuraukset ”kaapissa pysymiselle” ovat karua luettavaa. Niistä on saanut kärsiä myös tapaamamme intialaismies.
”Muutama vuosi sitten masennuin pahasti”, hän kertoi.
Majataloon oli tullut vieraaksi länsimaalainen mies, joka oli vannonut rakkauttaan ja luvannut järjestää intialaismiehelle työpaikan kotimaastaan. Todellisuudessa mies halusi vain seksiä.
”Sama toistui toisen kerran eri miehen kanssa. Se särki sydämeni.”
”Sitten tapasin netissä paikallisen miehen, joka vaikutti mahtavalta. Hän paljastui kuitenkin hulluksi, joka yritti kiristää minulta rahaa. Upposin todella syviin vesiin.”
Tilanne meni niin toivottomaksi, että mies yritti itsemurhaa. Onneksi hän epäonnistui yrityksessään. Sen jälkeen hän uskaltautui lääkärin vastaanotolle ja sai masennuslääkkeet.
”En voinut kertoa lääkärillekään homoudestani, vaan jouduin valehtelemaan masennukseni syistä.”
Kuvan miehet eivät liity juttuun.
Lohtua miehelle antaa tieto siitä, että asiat voisivat olla paremmin. Pari vuotta sitten hän kävi kuukauden mittaisella matkalla Saksassa ja Ranskassa. Se oli miehelle tajunnanräjäyttävää.
”Sain olla vapaasti oma itseni. Pystyin harrastamaan seksiä. Se oli käsittämätöntä!”
”Sen jälkeen olen yrittänyt kaikkeni, jotta pystyisin muuttamaan Eurooppaan. Se on kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi. Minulla pitäisi olla työpaikka odottamassa, enkä sittenkään saisi välttämättä jäädä.”
Mies on säästänyt edellisestä Euroopan matkasta asti rahaa uuteen reissuun. Se koittaa parin kuukauden päästä, mikäli viisumiasiat järjestyvät.
”Jaksan taas elämääni jonkin aikaa, kun saan nauttia vapaudesta – edes hetken.”
Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa joutuvat elämään elämäänsä samalla tavalla kuin tapaamamme intialaismies. Häveten, teeskennellen, peläten. Se on helvetin järkyttävää.
Toivomme sydämemme pohjasta, että laki Intiassa muuttuu. Laki ei kuitenkaan sanele kaikkea. Tärkeintä olisi, että intialainen yhteiskunta kehittyisi niin, ettei yhdenkään sen asukkaan tarvitsisi jättää kotiaan ollakseen oma itsensä.
Jokainen ansaitsee mahdollisuuden rakastaa ja tulla rakastetuksi omana itsenään.
Kuvan miehet eivät liity juttuun.
No Comments