Tiedäthän ne Instagram-kuvat, joissa pariskunta loikoilee campervanissaan henkeäsalpaavan upeissa maisemissa? Vanin sisustus on boheemin chic ja avoinaisesta kontista näkyy vähintäänkin lumihuippuinen vuori tai sumuinen taikametsä. On tunnelmavaloa, viinipulloa ja viimeisen päälle stailattua hippimeininkiä.
No, se ei ole ihan koko totuus campervan-elämästä.
Huima picture perfect Insta-hetki. Tunnustettakoon, että kuva on lavastettu. Ennen kuvan ottamista meidän piti roudata kaikki kamat takapaksista pellolle. Oli kuuma, hiki valui. Makasimme paikoillaan juuri sen aikaa, että saimme kuvan otettua.
Me unelmoimme pitkään oman campervanin ostamisesta ja Uudessa-Seelannissa siihen tarjoutui oiva mahdollisuus. Molempia innosti ajatus rajattomasta vapaudesta ja elämästä pyörien päällä. Ja oli niitä Insta-kuviakin selattu.
Uusi-Seelanti on campervanien luvattu maa. Valtio on tehnyt auton ostamisesta helppoa myös ulkomaalaisille ja pakettiautoista tuunatut campervanit kiertävät edullisilla hinnoilla reissaajalta toiselle (tarkemmat ohjeemme campervanin hankkimiseen löydät täältä).
Nimesimme 20 vuotta vanhan Nissan Serenan Sukkulaksi ja karautimme Instagram-unelmat silmissämme kohti auringonlaskua. Noin kaksi minuuttia ja viisisataa metriä myöhemmin seisoimme Sukkulan vieressä kiroillen. Koko talven pihassa seisonut autovanhus ylikuumeni välittömästi.
Campervan-hommissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelmien mukaan. Sen saimme oppia heti alkumetreillä.
Ihanaa, Sukkula, ihanaa!
Viikon verran siihen meni, että Sukkula saatiin kuntoon. Ensimmäisnen yö campervanissa kului Christchurchin keskustassa yleisellä parkkipaikalla laittomasti leiriytyen. Vuorasimme ikkunat tyynyillä ja peitoilla, ristimme kädet ja yritimme nukkua.
Poliisien sireenien ääni herätti joka kerta, budjettimatkaajia kun pelotti 200 dollarin sakko laittomasta yöpymisestä.
Boho chic -aamu campervanissa.
Nyt riittää valittaminen. Alku oli hieman nihkeä, mutta sekään ei ole koko totuus.
Kun pääsimme vihdoin tien päälle, campervan-elämän hienous alkoi hiljalleen paljastua. Se huumaava vapauden tunne, sitä on vaikea selittää. Edessä olivat vain loputon tie ja tuntemattomat seikkailut yhdessä maailman kauneimmista maista, alla ikioma koti pyörien päällä.
Living the dream.
Uuden-Seelannin leirintäalueet olivat pääosin hyvin ylläpidettyjä ja monet niistä sijaitsivat kauniissa paikoissa. Mukavuuksiin tosin kuuluivat usein vain wc ja yksi vesilähde. Niillä mentiin. Peseytymässä kävimme uimahalleissa, yleisissä suihkuissa ja alppijärvissa.
Täysin hippimeininkiä eli niin kutsuttua freedom campingia saarilta ei enää juurikaan löydä, sillä leiriytyminen virallisten leirintäalueiden ulkopuolelle on sakkojen uhalla kiellettyä.
Herra Huisko nauttii raikastavasta kylvystä alppijärvessä.
Kokkaaminen oli oma taiteenlajinsa. Kävimme ruokaostoksilla usein Pak n’ Save -supermarketissa, jonka totesimme olevan edullisin. Ostimme isot määrät säilykkeitä, kuten pussiriisiannoksia ja tölkkikeittoja. Ruokavaliomme koostui lähinnä seuraavista annoksista: pikapuuroa, pastaa tomaattisella tonnikalakastikkeella, valmisriisiä, tonnikalaa, kesäkurpitsaa ja kananmunaa ja tonnikalamunakas.
Sukkulan keittiö ja ruokailuhuone.
Kaasukeitin oli ultimaattisen kätevä kokkausväline. Gourmet-ateriat nautimme muovisista lasten asioista tai Mikon tapauksessa suoraan paistinpannulta- ja hyvin maittoi.
Usein kokkaus oli pakko suorittaa takakontissa, koska tuuli niin pirusti.
Lounaalla alppijärven rannalla. Tarkkasilmäinen huomaa myös kerjääjäsorsan.
Halpaa laatikkoviiniä nautimme fiinisti muovisista laseista. Tässä tosin nautitaan viinimukista aamukahvia. Karavaanareilla se ei oo ihan niin justiinsa.
Yövyimme usein samassa paikassa vain yhden yön, koska aikaa kahden saaren kiertämiseen oli alun Sukkula-selkkausten takia vain neljä viikkoa. Jos ostatte campervanin Uudessa-Seelannissa, varatkaa aikaa ainakin neljä kuukautta. Muutoin tulee kiirus – ja se harmittaa, kun löytää upeita mestoja.
Näissä maisemissa olisi kelvannut yöpyä pidempäänkin…
Tällaisen tähtitaivaan alla kelpasi yöpyä.
Sukkulassa oli hyvä nukkua, mutta muuten emme auton sisätiloissa juurikaan oleilleet. Syy oli yksinkertainen: sisällä ei mahtunut edes istumaan selkä suorassa.
Jos ostaisimme camperin nyt, hankkisimme ehdottomasti yksilön, jossa on hieman enemmän tilaa. Meillä oli tuuria matkassa kelien kanssa, eikä viiteen viikkoon sattunut kuin yksi sadepäivä. Jos niitä olisi ollut enemmän, olisivat Sukkulan tilat saattaneet käydä hieman liian ahtaiksi.
Potslojo oli ainoa mukava asento, johon Sukkulassa saattoi taipua.
Saavuimme Uuteen-Seelantiin kevään korvilla, joten keli oli välillä kolea. Auringonpaisteessa olisi kelvannut rillutella vaikka bikineissä, mutta illan tullen lämpötila laski lähelle nollaa. Vaatevarustuksemme oli liian kevyt noihin olosuhteisiin, joten kävimme lisäkerroksia paikalliselta megakirpparilta.
Shoppailemassa Save Martissa. Loistava ja superedullinen paikka!
Sähkö oli välillä todellinen ongelma, sillä meidän piti tehdä läppäreillä hommia tien päältä. Puhelimien akkuja saimme ladattua tupakansytyttimen kautta, mutta töitä kävimme tekemässä kirjastoissa ja kahviloissa.
Tärähtäneiden toimisto.
Yksi parhaista jutuista karavaanaamisessa olivat matkalla tavatut ihmiset. Suureksi osaksi jengi oli kiireisiä turisteja, joilla ei ollut aikaa istua leirinuotioilla. He menivät nukkumaan ysin aikoihin noustakseen aamukuudelta trekkaamaan. Onneksi muutamia poikkeuksia löytyi.
Tapasimme Terryn ja Janetten leirintäalueella ja tulimme heti hyvin toimeen. Istuimme iltaa viinin ja oluen ääressä ja kävimme yöllä yhdessä ihastelemassa läheistä vesiputousta ja sen kiiltomatoja. Aamulla pariskunta kutsui meidät kotiinsa. Vietimme heidän kanssaan ihanan viikonlopun, jota emme tule unohtamaan koskaan.
Käsittämättömän ihanat Terry ja Janette, jotka ottivat meidät kotiinsa ja hoiviinsa.
Elämä campervanissa ei vastannut ihan sitä Instagram-utopiaa, mutta se ei ole huono juttu. Homman juju on nimittäin hieman sama kuin mökillä ollessa. Pienetkin arkiset jutut vaativat aikaa ja elämästä tulee väkisinkin yksinkertaisempaa. Ympärillä on luontoa, joka on sekin omiaan rauhoittamaan mieltä ja kehoa.
Viidessä viikossa Sukkulasta tuli meille koti, josta oli vaikeaa luopua. Arki tien päällä ja leirintäalueilla rutinoitui ja tuli päivä päivältä mukavammaksi. Siksi tuntui, että matka jäi auttamattomasti kesken. Olisimme tarvinneet viiden viikon sijaan ainakin viisi kuukautta.
Elämä campervanissa oli paljon parempaa kuin olimme osanneet unelmoida. Se vaatii joustavuutta, hermoja, huumoria ja tietynlaista hippiyttä, mutta niille, ketkä vapaudesta syttyvät, campervan on täydellinen tapa nähdä maailmaa.
Me suunnittelemme jo oman campervanin ostamista (tai tuunaamista) Suomessa. Nähtäväksi jää, toteutuuko tuo unelma jonain päivänä.
Kiitos Uusi-Seelanti, kiitos Sukkula, kiitos loputon tie.
Freedom, baby!
4 Comments
Kaikki kohdat kuulostaa erittäin tutuilta tonnikalatomaattikastiketta, kirjastoja ja yleisiä suihkuja myöten 😀 me ollaan reissussa ihan vaan kaksovisella Nissanilla eli siitä on romanttinen vanielämä aika kaukana, mutta hyvin sielläkin saa nukuttua eikä bensaa kulu paljoa. Leirielämää viettäessä tulee nautittua ihan yksinkertaisista pikkujutuista ja kahvinkeittokin on ihan oma projektinsa. Tällä hetkellä ollaan Kaikourassa ja meidän auto seisoo korjaamolla kun vaihteisto otti ja pamahti… Toivottavasti päästään vielä jatkamaan reissua. Huippua loppumatkaa teille! 🙂
Ah, ollaan teille vähän kateellisia just tällä hetkellä (Intiassa ja vatsataudissa). Toivottavasti menopeli tulee kuntoon ilman että budjetti menee päin prinkkalaa. Nauttikaa, kohta tavataan rakkaassa kotimaassa ja muistellaan näitä olusten ääressä 🙂
Mihin aikaan vuodesta olitte Uudessa-Seelannissa? Reissu siintää tulevaisuudessa ja pohdin minkälaista vaatetta pitää pakata mukaan.
Olimme marras-joulukuussa, eli Uuden-Seelannin keväällä. Kesällä (eli meidän talvikuukausina) pärjää varmastikin ihan kesävarusteilla, jos suunnitelmissa ei ole kiivetä kovin korkealle. Talvella taas tarvitsee kunnon toppaa.