Suomen suurin matkablogiyhteisö
Hyppää pois Indonesia Yhteiskunta

Mitä olen oppinut islamista

lauantai, 14 lokakuun, 2017

Sielunsisko Santi.

Siellä rankaistaan raipaniskuilla, jos pitää julkisella paikalla kädestä. Homot kivitetään kuoliaaksi. Naiset kulkevat nöyrinä miesten perässä huiveihin verhottuina.

Tuota kaikkea Google tiesi kertoa Sumatran pohjoiskärjessä sijaitsevasta Acehista. Aceh on muuhun Indonesiaan verrattuna erittäin uskonnollinen alue, jossa on voimassa islamilainen sharia-laki. Länsimaisesta näkökulmasta sharia vaikuttaa konservatiiviselta ja vanhoilliselta ja jopa ihmisoikeuksia rikkovalta järjestelmältä.

Me teimme googlettelun jälkeen nopeasti sen johtopäätöksen, ettei paikka ollut meitä varten. No spank you, taisin heittää raipaniskuista luettuani.

 

Pari viikkoa myöhemmin katselin Sabangin kylän vanhinta ladyboyta. Seurasin, kuinka hän sulki silmänsä ja latasi kaikki tunteensa karaokeballadin viimeiseen kertosäkeeseen.

Olimme saaneet kutsun acehilaisiin häihin ja olimme juhlien ainoat ulkomaalaiset. Paikalla oli parisataa ihmistä, siis koko kylä. Naiset olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa, huulipunien sävyt valittuna tarkasti huivien mukaan. Miehet näyttivät skarpeilta kauluspaidoissaan ja hääpari kuninkaallisilta säkenöivissä asuissaan. Söimme paljon hyvää ruokaa, nauroimme vedet silmissä, jammailimme karaoken tahdissa, otimme teinien kanssa selfieitä ja saimme mummoilta lämpimiä halauksia.

Kesken häiden minut valtasi syyllisyys. Olimme melkein jättäneet tulematta koko paikkaan omien ennakkoluulojemme takia. Ajatus vihlaisi syvältä.

Acehilaiset häät olivat kokemus, jota kumpikaan meistä ei tule koskaan unohtamaan.

Se, mitä ei tunne, pelottaa.

Länsimaissa islam tuntuu olevan tällä hetkellä kirosana ja synonyymi terrorismille. Mielestäni on paitsi epäreilua myös idioottimaista tuomita koko uskonto ja ihmisryhmä tuntematta kumpaakaan lainkaan. Väitän, että monet rasistisia kommentteja laukovista ja rajoja kiinni vaativista tyypeistä eivät ole koskaan tutustuneet islamiin tai keskustelleet muslimin kanssa. Toivon, että he näkisivät sen vaivan, ja muodostaisivat mielipiteensä omien kokemustensa perusteella. Google, keskustelupalstat ja huhupuheet kun eivät ole koko totuus, vaan usein kaukana siitä.

Pelko ja ennakkoluulot kulkevat käsi kädessä, kuten olemme saaneet itsekin huomata. Mekin turvauduimme tietämättömyydessämme Googleen ja olimme siksi lähellä missata yhden ihanimmista paikoista koko reissullamme. Onneksi saimme sosiaalisen median kautta suosituksia, joiden rohkaisemana uskalsimme suunnata Acehiin.

Haluamme jakaa kokemuksemme islamista, muslimeista ja sharia-laista, jotta pelot ja ennakkoluulot eivät hallitsisi keskustelua. Todettakoon kuitenkin, että nämä ovat vain meidän kokemuksiamme ja hyvin rajallisia sellaisia. Toisten kokemukset voivat olla hyvin erilaisia (ja haluamme kuulla myös niistä).

Totuus sijaitsee kai jossain raipaniskujen ja ladyboyn välimaastossa – ja se on jokaisen löydettävä itse.

Teinitytöt ovat aina teinityttöjä – olipa maa, valuutta tai uskonto mikä tahansa. Voi sitä hihityksen ja selfieiden määrää.

Muslimit eivät ole yksi homogeeninen joukko

Balilla tapaamamme surffiopettaja Geko on muslimi, mutta hän ei juurikaan rukoile, käy moskeijassa tai noudata muutenkaan sharia-lakia. ”Jokaisella on oma tapansa olla muslimi”, Geko sanoi, kun keskustelimme uskonnosta. ”Voin päättää itse, millä tavalla uskonto on osa elämääni. Se on henkilökohtainen juttu.”

Acehissa tilanne on hieman toinen. Aceh edustaa islamin tiukinta muotoa. Sharia-laki velvoittaa kaikki alueen ihmiset (myös ei muslimit) käyttäytymään ja pukeutumaan tietyllä tavalla. Useimmat muslimeista noudattavat myös islamin viittä peruspilaria, eli he esimerkiksi rukoilevat viisi kertaa päivässä. Uskonto on luonnollinen ja iso osa jokapäiväistä elämää.

Acehkaan ei ole niin yksiulotteinen kuin saattaisi olettaa. Tapasimme useita acehilaisia muslimeita, jotka eivät rukoilleet tai noudattaneet pukeutumissääntöjä. He kertoivat avoimesti kokevansa arvostelua valintojensa takia yhteisön taholta. Mitään kovin vakavaa sääntöjen rikkominen tai ”huonon muslimin leima” ei ollut onneksi saanut aikaan. Valinnanvapaus on siis olemassa, vaikkakin se on Acehissa huomattavasti kapeampi kuin muualla Indonesiassa.

Kaikki tapaamamme muslimit ovat olleet kuitenkin samanlaisia siinä, miten he ovat suhtautuneet meihin ja elämään yleensä. He ottavat vieraat vastaan avosylin, ovat hyviä keskustelijoita ja kuuntelijoita, puhuvat vaikeistakin asioista harvinaisen avoimesti ja toivovat muille ihmisille lähtökohtaisesti vain hyvää.

Häissä meidät otettiin vastaan avosylin.

Uskonto antaa lohtua

Acehin ihmiset ovat käyneet läpi maanpäällisen helvetin. Ennen tsunamia alueella käytiin sotaa kolmekymmentä vuotta. Acehin itsenäisyyttä vaatineet ryhmät ottivat yhteen Indonesian hallituksen kanssa tuhoisin seurauksin. Sota päättyi vasta vuonna 2005 Martti Ahtisaaren johtamissa rauhanneuvotteluissa.

Tsunami tuhosi vuonna 2004 Acehista kokonaisia kaupunginosia ja kyliä. Tapasimme ihmisiä, jotka olivat perheensä tai koko sukunsa ainoita eloonjääneitä. He olivat menettäneet kaiken, ihan kaiken. Sitä tietoa vasten voi hyvin ymmärtää, miksi ihmiset kääntyivät katastrofin jälkeen jumalan puoleen. Monelle se oli ainoa keino pysyä järjissään ja kiinni elämässä.

Rukoilu viisi kertaa päivässä tuntui meistä vaivalloiselta ja aikaa vievältä. Kysyimme asiasta tapaamiltamme muslimeilta ja he kertoivat, että rukoileminen on heille kuin terapiaa tai meditaatiota. Se tarjoaa hetken rauhoittumiselle ja antaa lohtua ja rohkeutta.

Banda Acehissa tapasimme Aden, joka kutsui meidät kotiinsa illalliselle.

Islam on rauhan uskonto

On äärimmäisen surullista, että islam rinnastetaan terrorismiin. Eniten sitä mieltä ovat varmasti muslimit itse. Tapaamani acehilaisnainen, joka asuu nykyisin Berliinissä, kertoi, ettei enää uskalla käyttää huiviaan Saksassa. ”Päälleni syljetään”, hän kertoi kokemuksistaan.

Kaikki muslimit, joiden kanssa keskustelimme islamista, korostivat, että islam on rauhan uskonto. He alleviivasivat, että islam hyväksyy muut uskonnot ja kunnioittaa niitä. Siltä myös meistä tuntui, sillä emme kokeneet minkäänlaista syrjintää kristinuskon tai ateismin takia.

Tosiasiassa islam eroaa kristinuskosta ja juutalaisuudesta vain vähän. Kaikilla on sama jumala, mutta hieman eri käsitykset profeetoista ja muista yksityiskohdista. Kaikkien uskontojen ytimessä on lähimmäisen rakkaus ja pyrkimys hyvyyteen – ja noita arvoja tapaamamme muslimit tuntuivat toteuttavan myös käytännössä.

Hymyilimme Acehissa vietetyn kuukauden aikana niin paljon, että posket alkoivat loppukuusta krampata.

Avoimuutta ja vieraanvaraisuutta

Oletimme, että sharia-lakia noudattava yhteiskunta olisi sulkeutunut ja vanhoillinen. Me saimme kokea kuitenkin sellaista ystävällisyyttä, että välillä suorastaan häkellyimme. Meidät kutsuttiin häiden lisäksi ihmisten koteihin syömään, kalastamaan ja grillaamaan suvun kesken ja bailaamaan musliminaisten kanssa. Olimme aina tervetulleita ja meihin suhtauduttiin sellaisella lämmöllä, että poskia alkoi välillä kuumottaa. ”When you are happy, I’m happy”, kuulimme useampaan otteeseen.

Toki teimme oman osamme ja kunnioitimme paikallisia tapoja ja sharia-lakia pukeutumisellamme ja käytöksellämme. En tiedä, millaista suhtautuminen olisi ollut, jos olisimme kekkaloineet kadulla shortseissa ja pussailleet yleisellä paikalla.

Tapaamiemme muslimien avoimuus hämmästytti. Puhuimme uusienkin tuttavuuksien kanssa vaikeista aiheista, kuten tsunamista, uskonnosta, rakkausasioista ja perheongelmista. Keskusteleminen tuntui luontevalta, eikä sen suurempia tabuja tullut vastaan. Ehkä juuri siksi muodostimme parissa viikossa aitoja ystävyyssuhteita.

Malla ja hurmaava mummo Mujut. Hän itki, kun lähdimme. Ja niin itkimme mekin.

Nyt on teidän vuoronne.

Kommentoikaa ja kertokaa, millaisia ovat teidän kokemuksenne islamista ja muslimeista. Millaisiin kulttuurieroihin olette törmänneet? Entä mikä on ollut samanlaista? Oletteko saaneet huomata, että ennakkokäsitykset ovat olleet täysin vääriä?

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mainis sunnuntai, 15 lokakuun, 2017 at 22:23

    Tyypillistä matkailijan asennetta jossa kiinnitetään huomio pinnalliseen ystävällisyyteen jne. Ei sen pidä antaa hämätä. Mielestäni on suoraan sanottuna pöyristyttävää, kun liberaali pariskunta jolle homoliittojen kannattaminen, uskonnonvastaisuus ja muu citykulttuuri ovat täällä kotona Suomessa ja muualla maailmassa (niin ja joo, Trump on tietenkin yksi Belsebuubi) olevinaan elämän perusasioita. Kehitysmaaromantiikka on tehnyt tehtävänsä, uskonto onkin Sharioineen hyvä asia.
    Kyllä maailmalla ystävällisiä ollaan. Usein maissa joissa on suuri mahdollisuus joutua ryöstetyksi tai huijatuksi, ehkä kaapatuksikin, ollaan ystävällisiä. Jossain länsimaisessa metropolissa kuten vaikka Pariisissa, New Yorkissa tai Berliinissä ollaan melko töykeitä vaikka muuten ollaan hyvin liberaaleja. NY:ssä republikaanit saavat alle 10% äänistä, USA:n etelän kaupungeissa taas ollaan hyvin ystävällisiä. Miten se nyt näin?
    Kokemukseni muslimimaista ovat Indonesia, UAE, Egypti, Tunisia ja Turkki. Moni länsimainen pitää Arabian niemimaan maita jotenkin kehittyneinä koska ne ovat ulkoisesti moderneja. Tosiasia on toinen, demokratiaa ei muslimimaissa ole, Turkin luultiin olevan jotenkin maallinen muslimimaa ja tätä kestikin muutaman kymmenen vuotta. Nyt ollaan missä ollaan.

    Ystävällisyys, kotiinkutsut, grillijuhlat, tummat lapset sylissä jne. eivät saa minua muuttamaan mielipidettäni Islamista. Se on yhtä aikaa uskonto, laki ja elämäntapa. Muslimimaissa valta ei vaihdu koskaan ilman verenvuodatusta, naisten asema on heikko, kehitystä ei ole.

    Eläkööt siellä miten elävät, ehkä se on heille siellä paras yhteiskunta. Ehkä olisivat liian passiivisia elämään demokratiassa. Demokratia vaati kypsän ja sivistyneen ihmisluonteen ja korkean luottamuksen yhteiskunnan eli on osattava luottaa muihinkin kuin omiin sukulaisiin ja omaan heimoon. Tällaiseen ei ole monessakaan kehitysmaassa rahkeita, ei pitkään aikaan, eikä ehkä koskaan.

    • Reply Huima keskiviikko, 25 lokakuun, 2017 at 09:25

      Tämä on meidän kokemuksemme islamista ja muslimeista ja varsin rajallinen sellainen. Pointti on ehkä enemmänkin siinä, ettei ketään pidä tuomita uskonnon perusteella, eikä Acehiin jättää menemättä pelkästään sharian takia. Itse olen sitä mieltä, että Indonesian kehitystä jarruttaa pikemminkin korruptio kuin uskonto.

  • Reply susannamari4 maanantai, 16 lokakuun, 2017 at 20:24

    Mielenkiintoinen kirjoitus ja ajankohtainen aihe, kiitos tästä. Olen itse juuri tämän vuoden puolella eronnut kirkosta, koska rupesi ahdistamaan kaikki uskonnot ja se kaikki paha mitä sen nimissä tehdään. Uskon, että suurin osa uskonnoista perustuu rakkauteen ja muiden ihmisten kunniottamiseen, mutta tänä päivänä varsinkin islamia käyttäen tekosyynä vallanhimoiset tekevät paljon pahaa ja sortavat. En jotenkin halua tukea tällaista ajattelumaailmaa, että uskonto jakaisi meitä ihmisiä eri joukkoihin.

    Toki olen täysin samaa mieltä siitä, että uskonto antaa monelle toivoa ja turvaa, varsinkin jos on ollut koettelemuksia. Ja mielestäni jokainen saa seurata mitä tahansa uskoa, tai olla seuraamatta, kunhan kohtelee muita avoimesti, tasa-arvoisesti ja kunnioituksella. Henk. koht. muslimeista ja islamista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, ainut vain että näin nuorena naisena naisiin kohdistuvat paineet ja syrjintä uskon verukkeella, on aivan kamalaa. Mutta kuten sanoit, ehkä se ei ole tällaista kaikkialla, mutta perinteet kulkevat syvällä.

    • Reply Huima keskiviikko, 25 lokakuun, 2017 at 09:27

      Ymmärrän hyvin erosi kirkosta, sillä olen harkinnut sitä itsekin. Mikko on eronnut kirkosta heti 18-vuotiaana ja on ajatellut uskonnoista samansuuntaisesti kuin sinä. On niin surullista, että uskontojen nimissä ja niiden varjolla on tehty ja tehdään edelleen järkyttäviä tekoja.

  • Reply Tuuli tiistai, 17 lokakuun, 2017 at 13:48

    Kuukautenne Achesissa kuulosti upealta. Minulla on myos kokemusta muslimien varauksettomasta vieraanvaraisuudesta reppureissuiltani. Couchsurffasin useaan otteeseen muslimiperheiden luona, etenkin Indonesiassa. Milloinkaan heille ei ollut ongelma, etta matkustin poikaystavani kanssa (emmeka siis olleet naimisissa, kuten heidan uskontonsa mukaan kuuluisi olla, jos jaamme saman huoneen ja sangyn). Asuin myos kaksi vuotta UAE:ssa, jossa on voimassa sharia-laki. Siella voi joutua vakaviin ongelmiin, jos lakia rikkoo esimerkiksi asumalla saman katon alla poikaystavansa kanssa. Olen itse ateisti, ja suhtaudun varauksella kaikkiin uskontoihin. Mutta minulla ei ole mitaan syyta tuomita islamia, valtaosa tuntemistani muslimeista on ihania ihmisia. Ja suvaitsemattomuutta loytyy ainakin yhta paljon kristityista ja myos meista ateisteista.

    • Reply Huima keskiviikko, 25 lokakuun, 2017 at 09:29

      Ihanaa kuulla, että myös sinun kokemuksesi ovat olleet positiivisia! Näitä tarinoita toivoisi paljon enemmän valtamediaan, jotta islam tulisi joskus esiin myös positiivisissa yhteyksissä (eikä vain terrorismiuutisoinnissa, kuten nykyään).

  • Reply Tiedäntoki tiistai, 17 lokakuun, 2017 at 17:47

    Tämä kommenttiosio tulee varmasti täyteen Islamia ylistävistä kommenteista tai ainakin sellaisista joissa kaikkia muitakin syytetään suvaitsemattomiksi, syyllisyyttä ikään kuin lavennetaan.
    Eurooppa on muuttunut hermostuneeksi ja varautuneeksi, terrori-iskuja on tapahtunut ja tapahtuu. Samoin muuallakin maailmassa. Kukaan ei sano, että joka ikinen muslimi on tuollainen tai tällainen mutta ihan riittävän moni on. Jos vaikka joka sadas on valmis terrori-iskuun niin se kuulostaa vähältä, mutta jo Helsingissäkin sata muslimia on kävellyt sinua vastaan varttitunnissa. Kuulostaako nyt vähältä?

    Muslimit osaavat kyllä olla mielin kielin. Vasta tuli dokkari jossa kerrottiin kotiapulaisten surkeasta asemassa Libanonissa. Tytöt tekevät itsemurhia epätoivoissaan. Nimen omaan arabiperheissä siellä. Samaa on pitkin Arabian niemimaata. Muslimit halveksuvat afrikkalaisia sekä köyhempiä aasialaisia ja kohtelevat heikommaksi katsomiaan täysimittaisen törkeästi. Länsimaalaisia eivät aina uskalla.

    • Reply Huima keskiviikko, 25 lokakuun, 2017 at 09:32

      Kuten aiemmin mainitsin, kyseessä ovat vain meidän rajatut kokemuksemme islamista. Kulttuuri ja sen mukana uskonto varmasti vaihtelevat maittain. Itse olen sitä mieltä, että vaikka joka sadas muslimi olisikin valmis terrori-iskuun, se ei silti oikeuta meitä tuomitsemaan niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää muuta uskonnon perusteella.

    • Reply Jenni keskiviikko, 25 lokakuun, 2017 at 17:55

      Katsoin saman dokumentin, kuin ”tiedäntoki”. Ei niillä kotiapulaisilla kovin hyvät oltavat olleet muuallakaan…

      Omat kokemukseni muslimeista ovat hyvin rajalliset. Pari vuotta sitten Indonesiassa, Gilin saarella sain kutsun paikallisiin juhliin. Juhlat olivat hääparille ennen häitä. Juhlissa ei kovin montaa turistia ollut ja olin hämilläni, kun minut kutsuttiin. Kokemus oli kuitenkin todella hyvä ja ainutlaatuinen. Häihinkin olisin saanut mennä, mutta jätin menemättä, koska jännitti mennä yksin, eikä minulla ollut mielestäni tarpeeksi hienoja vaatteita mukana 😀

      Itseäni harmittaa, kun ihan lähipiiristäkin kuulee välillä todella rasistisia (ja typeriä) kommentteja ja ennakkoluuloja. Erään kaverini kommentti Indonesiasta oli ”hyi, muslimeita”. Olin niin hämmentynyt tästä, etten osannut sanoa mitään. No, oltiin 2kk Indonesiassa, muuallakin kun Balilla, eikä meillä ollut mitään ongelmia. Sulawesilla oltiin hämmentyneitä saamastamme huomiosta ja siitä, että ihmiset halusivat kanssamme kuviin 😀

      • Reply Huima torstai, 26 lokakuun, 2017 at 03:42

        Sinulla oli siis hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin meillä. Juttelimme uskonnosta muutamien paikallisten kanssa ja he olivat kauhuissaan siitä, millaisen leiman islam on saanut länsimaissa terrorismin takia. Niin surullista…

    Leave a Reply