Indonesia Matkalla

Vältä Bali-pettymys – minne mennä ja mitä tehdä Balilla

torstai, syyskuu 28, 2017

Yhden taivas on toisen helvetti.

Bali jakaa mielipiteitä enemmän kuin muut lomakohteet. Sitä joko rakastaa tai vihaa, ja usein mielipide riippuu siitä, tietääkö reissaaja, minne on menossa. Esimerkki: jos italialaiset ylihinnoitellut ravintolat, kaljapöhötys, punainen nahka, liian isoista hihattomista paidoista vilkkuvat miesten nännit ja raivokas fistpumping eivät innosta, Kuta Beachilla majoittuminen saattaa aiheuttaa historiallisen suuria peräpukamia.

Kuta Beachillakin on puolensa: se on aloittelevan surffaajan paratiisi ja yksi saaren parhaista paikoista katsoa auringonlaskua.

En voi korostaa seuraavaa liikaa. Balille matkatessa kannattaa tehdä taustatutkimusta eri alueista, sillä ne eroavat toisistaan kuin päivä ja yö. Räikeästi yleistäen voi sanoa, että Kuta sopii bilettäjille ja surffareille, Seminyak ja Nusa Dua luksusta ja shoppailua arvostaville, Ubud ja Canggu joogeille, hipeille ja terveysintoilijoille ja Sanur perheille ja eläkeläisille. Perussääntönä voi pitää myös sitä, että mitä pohjoisemmaksi saarella liikkuu, sitä vähemmän turismia näkee. Jos paikallisten arki ja aito balilainen kulttuuri kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti suunnata pohjoiseen.

Bali tarjoaa jokaiselle jotakin ja jokainen löytää sieltä varmasti mieluisensa paikan. Mieleisen paikan löytämiseen pitää vaan nähdä vähän vaivaa.

Meidän ihana kotimme Balilla. Ikävä!

Me päädyimme sille rakkaudelliselle kannalle, vaikka välillä ihmispaljous ahdistikin.

Iso syy lienee sillä, että meillä oli Sanurissa oma talo (ja kaksi maailman ihaninta hoitokissaa). Arki omissa oloissa oli meille todellista luksusta kahden kuukauden reissaamisen jälkeen.

Tykkäsimme Sanurin alueesta, vaikka sielläkin vastaan tuli enemmän australialaisia eläkeläisiä kuin paikallisia. Meininki Sanurissa oli leppoisaa ja konstailematonta moneen muuhun näkemäämme paikkaan verrattuna. Ja ruoka paikallisissa warungeissa halpaa ja hyvää.

Sanurin night market – pure love.

Ehdimme kahden kuukauden aikana kiertää saarta sen verran, että löysimme ne itsellemme sopivimmat paikat. Ensi kerralla tulemme välttämään etelää ja suuntaamaan suoraan saaren keskiosiin ja pohjoiseen.

Kahdessa kuukaudessa tuli tietysti myös monia huteja. Esimerkiksi hehkutetut hipsterimestat Canggu ja Ubudin keskusta eivät sytyttäneet meitä lainkaan. Johtunee siitä, etteivät uusimmat joogavaatteet ja orgaaninen superfood ole ihan meidän juttumme. Budjettireissaajina pistimme merkille, että kyseiset alueet olivat huomattavasti muita kalliimpia. Siinä ehkä syy, miksi paikallisia juurikaan näkynyt.

Creative-sarjan leijat olivat uskomattomia. Taivaalle lennätettiin niin kitaraa kuin moottoripyörääkin.

Listasimme teille lisäksi omat Bali-lempparimme. Sinun ei tarvitse kuin ottaa skootteri alle ja lähteä eksplooraamaan. Bali has more to offer than Bintang and beaches. Ja hoi kaikki Balin jo kokeneet! Laittakaa omat lempparialueenne ja menovinkkinne jakoon. Share the love!

 

Hylätty huvipuisto

Tiedän, ettemme ole ainoita, jotka syttyvät hylätyistä ja sopivalla tavalla karmivista paikoista. Hylätty teemapuisto Taman Festival Bali sijaitsee aivan Sanurin kupeessa.

Huima esitti ninjapotkuja pahojen henkien pelottelemiseksi.

Paikalla on hurja historia. Disney World -tyylinen puisto avattiin vuonna 1997. Alueelta löytyivät muun muassa jättimäinen vuoristorata, 3D-elokuvateatteri, Balin isoin uima-allas, keinotekoinen tulivuori lasershow ja joukko krokotiileja. Maaliskuussa 1998, tietenkin 13. päivä perjantaina, salama iski laserlaitteisiin sytyttäen tulipalon. Korjaustyöt viivästyivät käynnissä olleen talouskriisin takia ja puisto suljettiin lopullisesti vuonna 2000. Sen jälkeen paikka on ollut hylättynä.

Monet balilaiset välttävät paikkaa, sillä he uskovat sen olevan pahojen henkien vallassa. Täytyy myöntää, että meitäkin hieman kuumotti, kun kävelimme sisään pilkkopimeään elokuvateatteriin. Tuli vahva tunne, että emme olleet toivottuja vieraita.

Pilkkopimeä elokuvateatteri oli kuumottava paikka.

Puistoon kannattaa mennä rannan kautta, jolloin välttää parin euron sisäänpääsymaksun. Matkaa Sanurin uimarannalta on vain noin kilometri. Selkäpiitä karmiva kokemus, jota ei kannata missata.

 

Ubudin herbal sauna

Kävimme Ubudissa muutamaan otteeseen, mutta kokemuksemme hehkutetusta kylästä jäi pieneksi. Ubudin keskusta oli suoraan sanottuna melkoinen turistihelvetti, eikä todellakaan sytyttänyt meitä. Hippi- ja joogatyyliä rakastavalle shoppailijalle paikka on paratiisi, mutta me persaukisina savolaisina vain ahdistuimme.

Aloimme saada kiinni paikan meiningistä vasta, kun lähdimme sivukujille ja pääsimme riisipeltojen keskelle. Mieli vain parani, kun löysimme etsimämme paikan: Dragonfly-hotellin, jonka pihalla oli sauna. Kokemuksen hinta oli melko suolainen (noin 7 euroa per pakarapari), mutta saunannälkäisinä suomalaisena maksoimme sen mukisematta.

Ubudin kauneus löytyy riisipelloilta.

Riisuuduimme, puimme päällemme sarongit, käväisimme kylmässä suihkussa ja sitten astelimme savimajalta näyttäneeseen saunarakennukseen. Kyseessä oli höyrysaunatyyppinen ratkaisu, joka kelpasi paremman puutteessa. Saunan jälkeen uimme tähtitaivaan alla uima-altaassa ja istuimme nuotion ääressä teetä nauttien. Hintaan kuului myös vartalokuorinta.

Parin tunnin saunominen teki hyvää suomalaiselle sielulle. Kuulimme, että Balilta löytyy myös aito suomalainen sauna, mutta sinne emme ehtineet. Seuraavalla kerralla emme missaa sitä.

 

Sanurin night market

Food lovers, ahoy! Sanurin night marketille kannattaa matkata kauempaakin. Tarjolla on loistavaa ja erittäin edullista indonesialaista ruokaa.

Satay-kana on jumalaista – ja halapaa.

Huima testasi ja totesi hyviksi seuraavat ateriat: bakso-keitto, satay-vartaat lontong-riisillä, nasi goreng, babi kecap, kaikki ihanat hedelmäsmoothiet, paistettu banaani ja ananas, nasi campur ja balinese cake.

Söimme torilla lähes joka ilta. Täyttävä ja herkullinen ateria ja jättimäinen smoothie tulevat maksamaan 2─4 euroa. Aaaaaaaaaaaettä.

 

Leffailta Maya-hotellissa

Luksustasoinen ja uusi Maya-hotelli sijaitsee Sanurin rannassa. Olisimme muutoin ohittaneet koko paikan peläten, että jo ohi kulkemisesta peritään maksu, mutta Balilla asuvat ystävämme vinkkasivat meille hotellilla järjestettävistä ilmaisista leffailloista.

Leffan katselua tähtitaivaan alla, ilmaiseksi. Budjettireissaaja tykkää.

Leffoja näytetään muutaman kerran kuussa hotellin katolla tähtitaivaan alla. On ihanaa maata maahan levitetyillä patjoilla, syödä ILMAISIA popkorneja ja katsella klassikkoleffaa. Katolta saa ostettua olutta ja mehua, mutta niiden hinta on luksushotellin tasoinen. Tokihan yhden sikahintaisen oluen voi ostaa, kun kaikki muu on ilmaista.

 

Leijat Mertasari Beachilla

Sanur tunnetaan leijanlennätyspaikkana. Erityisen paljon leijoja voi nähdä Mertasari Beachilla, jossa järjestetään säännöllisesti myös leijanlennätyskisoja.

Me olimme onnekkaita ja pääsimme todistamaan yhtä vuoden isoimmista kilpailuista, Bali International Kite Festivalia. Leijat olivat jotakin ihan muuta kuin Suomessa. Suurimmat niistä ovat kymmenen metriä pitkiä, lensivät satojen metrien korkeudessa.

Jättimäisten leijojen lennättäminen on todellista taidetta, johon tarvitaan kokonainen joukkue. Paikallisille leijat ovat todellinen intohimon kohde, johon käytetään valtavasti rahaa ja aikaa.

Serangan

Seranganin saari sijaitsee Sanurin ja Nusa Duan puolessa välissä ja sinne pääsee kätevästi siltaa pitkin. Saari on tunnettu kilpikonnakonservatoriostaan, mutta sieltä löytyy paljon muutakin.

The Turtle Conservation and Education Center on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Konservatorioon ei ollut varsinaista pääsymaksua, vaan kävijä sai tehdä haluamansa lahjoituksen kilpikonnien hyväksi. Eräs paikan työntekijöistä tuli kertomaan meille enemmän eläimistä ja työstä, jota paikassa tehdään.

Konservatoriossa kasvatetaan kilpikonnanpoikasia, hoidetaan loukkaantuneita ja sairastuneita kilpikonnia ja tehdään sitkeää valistus- ja koulutustyötä eläinten suojelemiseksi. Olimme todella vaikuttuneita näkemästämme, ja kuulimme myöhemmin, että kyseinen paikka on aidosti eläinten asialla. Niin ei kuulemma ole kaikkien samankaltaisten konservatorioiden kohdalla.

Serangan on upea ja mielenkiintoinen saari, jonne moni turisti ei löydä. Hiekkateitä ajellessa tuntuu kuin olisi tuhannen kilometrin päässä Balin ruuhkista. Seranganin asukkaat vaikuttavat olevan leppoisammasta ja yksinkertaisemmasta elämäntyylistä pitävää porukkaa, mikä luo saarelle erityisen oman tunnelmansa. Jos Balin hässäkkä alkaa kyllästyttää, päiväretki Seranganille ja sen hiljaisille rannoille tarjoaa täydellisen hengähdyshetken.

Seranganin hiekkatiet tuovat väkisinkin mieleen mökkimaiseman.

Mount Batur

Joku saattaa pitää auringonnousuretkeä Mount Baturin huipulle liian turrejuttuna, mutta meille se oli unohtumaton kokemus. Retken hinta on 30–50 euroa järjestäjästä riippuen. Me teimme trekin I Love Balin kautta (www.ilovebali) ja olimme erittäin tyytyväisiä.

Reissuun lähdettiin kahden maissa aamuyöllä. Matka Sanurista Baturille kesti puolisentoista tuntia. Söimme aamiaista ja tapasimme oppaamme Wayanin. Hän jakoi kuusihenkiselle ryhmällemme taskulamput ja lähti lampsimaan kohti pilkkopimeää metsää. Oli jännittävää ja upeaa kävellä pimeässä kirkkaan tähtitaivaan alla.

Batur on 1717 metriä korkea tulivuori. Kiipeäminen kesti meiltä noin kaksi tuntia, eikä homma ollut aivan niin helppoa kuin opas oli antanut ymmärtää. Hiki virtasi kaikilta ja ryhmäämme kuulunut intialaispariskunta meinasi luovuttaa pariinkin otteeseen. Lopulta pääsimme kuitenkin vuoren huipulle koko sakki. Siis me ja parisensataa muuta turistia. Välillä väenpaljon häiritsi, mutta ei pahasti.

Auringonnousua vuoren päältä katsottuna ei pysty sanoin kuvailemaan. Se pitää kokea itse. Kun valo viimein voitti pimeyden, oli huikeaa nähdä, kuinka korkealle olimme kiivenneet. Pilvimassat lipuivat ohitse, kun mussutimme banaanileipiämme.

Matka alas kesti suurin piirtein yhtä kauan kuin ylös kiipeäminen. Vulkaaninen kivi murskautuu helposti jalan alla, joten homma oli erittäin hidasta. Porukkamme oli väsynyttä, mutta silminnähden onnellista. Kokemus oli ollut kaikille ikimuistoinen.

 

Bali Unitedin futismatsi

Indonesiassa rakastetaan jalkapalloa. Pelin taso ei ole kovimmallakaan sarjatasolla maailman huippuluokkaa, mutta fanikulttuuri sen sijaan päihittäisi monet isommatkin liigat.

Ajatus peliin lähtemisestä tuli spontaanisti eräänä krapulaisena sunnuntaiaamuna. Bali Unitedin Kapten I Wayan Dipta Stadium -niminen stadion sijaitsee Gianyarissa. Otimme pelipaikalle naapurimme Tonin kanssa yhteisen kyydin. Homma sujui kätevästi, kun kuskikin halusi tulla mukaan peliin. Sisäänpääsyliput maksoivat muutaman euron.

Valtava stadion vetää 25000 katsojaa ja oli kyseisenä sunnuntaina lähes täynnä. Katsomo oli kuin punainen meri, joka velloi villisti. Fanit tanssivat, lauloivat ja rummuttivat kuin viimeistä päivää. Kun kotijoukkue teki ensimmäisen maalin, riemu repesi. Digitaalista näyttöä stadionilla ei ollut, vaan tuloksen taululle vaihtoi lyhytkasvuinen mies, jolle yleisö hurrasi villisti.

Olimme lähes ainoat länsimaalaiset kymmenien tuhansien katsojien joukossa. Fanit kohtelivat meitä erittäin lämpimästi ja ottivat meidät hienosti mukaan tunnelmaan. Bali United voitti lopulta 6-1 ja stadionilta poistui erittäin tyytyväinen katsojajoukko.

 

Surffaaminen Kuta Beachilla

Bali tunnetaan parhaiten surffiparatiisina. Yksi Huimankin isoimmista tavoitteista oli päästä aalloille ja saada homman juonesta kiinni.

Saimme tietää, että Kuta Beach sopii parhaiten aloittelijoille hiekkapohjansa ja maltillisen kokoisten aaltojensa takia. Muistan, kun saavuimme ensimmäistä kertaa Kutalle. Halusin vain juosta pois nähdessäni sen ihmispaljouden. Kävelimme rantaa pitkin ja kymmenet surffiopettajat tulivat tarjoamaan meille tunteja. Kysyimme jokaiselta hintaa kartoittaaksemme, mitä tunneista kannattaa oikeasti maksaa. Lopulta törmäsimme Geko-nimiseen nuoreen mieheen, johon molemmat tykästyimme heti.

Me teimme Gekon kanssa hyvän diilin. Saimme kaksi surffituntia päivässä 150 000 rupian (noin 10 euron) hintaan. Ensimmäisen päivän ensimmäisellä tunnilla menimme vauva-aalloille rantaan, ja sen jälkeen Geko ilmoitti, että oli aika lähteä oikeille aalloille. Jo ensimmäisen päivän aikana pääsimme molemmat pystyyn laudalla ja innostuimme hommasta aika lailla. Toki turpaankin tuli useaan otteeseen. Meri ei anna armoa.

Meillä kävi hieman huono säkä, sillä Mikko mursi kylkiluunsa toisella surffikerralla. Hänen lautailunsa jäi Balin osalta siihen. Minä kävin aalloilla vielä muutamaan otteeseen, mutta sitten tulin flunssaan. Harmitti, mutta oli pakko pysyä pari viikkoa rannalla. Parasta oli huomata, miten nopeasti lajissa kehittyi osaavan ja kannustavan opettajan kanssa. Voimme suositella lämpimästi Gekoa, hänen yhteystietonsa löydät täältä.

Vaikeinta surffaamisessa ei suinkaan ollut vauhdinotto tai seisomaan nouseminen, vaan meren lukeminen. Milloin ja mistä kannattaa mennä sisälle? Missä kohtaa voi hengähtää ja istua laudan päällä ja milloin täytyy uida syvemmälle merelle isoja aaltoja pakoon? Mitä aaltoa kannattaa yrittää ja mitä ei? Gekon mukaan homman oppii vain kokemuksen kautta. Siksi pitäisi vain surffata – ja paljon.

Hengailimme Kuta Beachilla aina samassa paikassa ja söimme Nanan ravintolassa.

Kirjoitan surffaamisesta vielä kokonaan oman juttunsa, jossa kerron, millainen henkilökohtainen kokemukseni aalloilla on ollut. Ymmärrän nyt, miksi laji koukuttaa jotkut niin pahasti, kun taas toiset jättävät leikin kesken ensimmäisen kokeilukerran jälkeen. Surf is life.

 

Nusa Penida

Yksi hienoimmista Bali kuukausien jutuista oli viikonloppureissumme läheiselle saarelle, Nusa Penidalle. Kirjoitan saaresta laajemman jutun vähän myöhemmin, mutta todettakoon jo nyt, että kyseessä oli yksi kauneimmista koskaan näkemistäni paikoista. Huiman ehdoton lemppari Balilla.

Nusa Penida on pieni saari, joka sijaitsee aivan Balin kupeessa. Lauttamatka kestää vain puolitoista tuntia, mutta Nusa Penidalle saapuessa tuntuu kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Ei turisteja, ei matkamuistokojuja, ei hälinää. Tulijan ottavat vastaan vain turkoosina kimmeltävä meri ja jylhinä kohoavat viidakkoiset vuoret.

Paljon vinkkejä ja kuvia tulossa pian. Hyvää kannattaa odottaa!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Anu lauantai, joulukuu 29, 2018 at 03:40

    Mun sydän ei anna mun matkustaa Balille. Koirien kohtelu, tappaminen ja syöminen. En pysty.

  • Leave a Reply