Ei helvetti. Minähän se syöpä olen.
Tuo ajatus iski tajuntaani eräänä iltana Nusa Penidalla. Ajatus sai aikaan ikävän, kurkkua kuristavan tunteen. Kuvotti.
Olimme tulleet saarelle ”etsimään autenttisuutta, aitoa indonesialaista elämäntapaa ja koskematonta luontoa”. Pakoon Balin aivottomia turistilaumoja, you know.
Nusa Penida tarjosi meille kaikkea tuota – ja vielä enemmän. Kylien lapset olivat innoissaan nähdessään länkkäreitä. Luonto oli henkeäsalpaavan kaunista ja saimme nauttia huikeista maisemista usein kahden. Paikallisten pienistä warungeista sai hyvää ruokaa hävettävän halvalla.
Myrskypilvet olivat kuitenkin jo nousseet horisonttiin. Massaturismin merkkejä ei käynyt kieltäminen.
Aamuisin saaren terhakkaiden kukkojen äänet peittyivät naputuksen, sahauksen ja sirkkelöinnin ääniin, jotka kantautuivat lukuisista rakenteilla olleista bungalow-kylistä. Rantojeen kahvilat ja ravintolat tarjosivat english breakfastia ja superfood bowleja. Kiiltävän valkoisia minivaneja liikkui tiuhaan tahtiin sataman ja muutamien saarelle rakennettujen resortien välillä.
Ja meitä pisti vihaksi.
Kritisoimme kaikkea tuota keskenämme Aina Inkeri Ankeisen tyyliin.
Miksi kaiken pitää aina muuttua? Parin vuoden päästä tämä saari on yhtä täyteen rakennettu kuin Bali. Kohta täällä kuulee enemmän saksaa kuin indonesiaa ja lounaaksi voi tilata patongin Subwaysta. Ne pilaavat luonnon ja roskaavat rannat. Syrjäyttävät paikalliset ja tuhoavat heidän elämäntapansa. Vitun turistit.
Sitten se kurkkua kuristanut ajatus iski. Me olemme turisteja.
Uskon, että kyseinen oivallus on tullut eteen monella muullakin. Turismin ja sen vaikutuksien arvostelu on yleistä reppureissaajien parissa, vaikka turismia se on reppu selässä matkustaminenkin. Jeesustelu on turhaa, kun on ostanut orjantappurakruununsa H&M:ltä.
Oivallus on silti tärkeä. Kun tiedostaa olevansa osa kapitalismin isoa pyörää, voi alkaa ottaa vastuuta tekemisistään ja valinnoistaan.
Me olemme alkaneet miettiä, onko kapitalismin sanelema ”kehitys” ehdotonta.
Onko olemassa tapaa, jolla turisti voi tukea paikallisia ja paikallista elämäntapaa ilman, että lopulta rahat päätyvät isojen herrojen taskuun ja maat hotelliketjujen omistukseen? Millaisia valintoja turisti voi tehdä luonnon ja kestävän kehityksen tukemiseksi? Turismi tuo paljon rahaa ja synnyttää monenlaista kehitystä, mutta millä hinnalla? Kysytäänkö paikallisilta missään vaiheessa, mitä he haluavat? Onko raha aina se, joka ratkaisee?
Jatkamme reissua yrittäen löytää vastauksia noihin kysymyksiin. Loppujen lopuksi meidän on kuitenkin hyväksyttävä, että matkustamiseen liittyy aina tietynlainen kaksinaismoraali. Siitä on mahdotonta irrottautua, vaikka olisi kuinka ekoturisti ja truetravelleri. Reissaajan on tunnettava vastuunsa.
Jos Nusa Penidalle nousee Burger King, se on meidän syytämme.
4 Comments
Juuri näinhän se on. Sitten on vielä se seikka, että yksittäinen kalliiseen resorttiin majoittuva turisti saattaa tuoda paikallisille enemmän rahaa kuin kymmenen mahdollisimman halvalla matkustavaa reppureissaajaa. Esimerkiksi Afrikassa on paljon paikallisten omistamia all inclusive safarikohteita, jotka ovat ökykalliita, mutta niiden tuotoilla myös tuetaan paikallista kehitystä, opetusta ja eläinten suojelua. Yleisesti ottaen kiroan AI-paikat alimpaan helvettiin, mutta safarikohteiden suhteen se ei oikein päde.
Toi on muuten mielenkiintoinen juttu! Nusa Penidallakin oli yksi ravintola, Gallery nimeltään, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli tukea paikallisia. Heillä oli esillä paikallisten tekemiä käsitöitä ja raflassa vain paikallisia töissä.
Paikallisten ja paikallisen kulttuurin tukeminen olisivat meidän mielestämme loistava markkinointietu matkailuyrittäjille. Harmillisen vähän sitä tällä hetkellä tehdään, mutta kenties tulevaisuudessa asiat tulevat muuttumaan.
Huoh.. Tuo on yksi suurimmista jutuista joita omilla reissuilla oon pohtinut. Pitäisikö jättää ”koskemattomat” paikat julkaisematta? Mitä enemmän niitä fiilistelee vaikka somessa niin sitä useampihan niihin löytää.. Mutta sitten taas miettii muuttaisiko oma toiminta kuitenkaan mitään. Mutta jos Penidalle tosiaan nousee burger king, en tiedä mitä enään ajattelen. Vuosi sitten me käytiin tuolla ja se mesta oli sillon tosi hiljanen ja sen jälkeen ilmeisesti muuttunut melko paljon jo. Hyvä postaus ja laittaa miettimään tulevia reissuja.. Meinaanko julkaista kaikki paratiisini joihin eksyn. Luultavasti meinaan, koska joku muu sen kuitenkin tekee 😀
Äläpä muuta sano! Matkabloggaajien yhteinen ja ikuinen dilemma ilmeisesti 🙂