Juhannustavoitteet. Ne Pangkor täytti.
”Juhannuksena pitää olla jossain pöpelikössä kalja kädessä.”
Tuo perinteinen suomalainen juhannusajattelu ohjasi reittisuunnitteluamme kesäkuussa Malesiassa. Vaihtoehtoja pöpelikölle oli kaksi: tunnettu turistisaari Langkawi ja paikallisten suosima pieni lomasaari Pangkor. Huima-tyyliin valitsimme vaihtoehdoista edullisemman ja aloitimme matkan kohti pikkuruista Pangkoria.
Bussi Butterworthista Lumutin satamaan kesti hieman yli kolme tuntia ja maksoi vaivaiset neljä euroa pakaraparilta. Lumutissa hyppäsimme lauttaan ja jäimme pois kyydistä ensimmäisellä stopilla (SPK Jetty). Paikalliset varmistelivat, olimmeko oikeasti jäämässä pois kalastajakylässä pääsataman sijaan. Nyökyttelimme.
Pangkor on ikään kuin kahtiajakautunut. Sen paratiisisaarimainen puoli hiekkarantoineen löytyy länsirannikolta, joka onkin jo rakennettu täyteen hotelleja ja resortteja. Itärannikko kuuluu sen sijaan paikallisille.
Meitä kiinnosti myös tutustua ensin saaren vähemmän turistiseen puoleen ja itärannikon pikkukyliin.
Pangkorin itärannikolta löytyy muun muassa kalafarmeja.
Olimme varanneet huoneen kalastajakylässä sijaitsevasta Pangkor Guesthouse SPK -majatalosta, joka oli edullinen ja saanut Agodassa hyvät arvostelut. Majapaikka osoittautui ihanaksi. Kylä oli pääasiassa kiinalaisten asuttama, mikä loi paikkaan omanlaisensa fiiliksen. Minä sain aamuisin alakerran leipomosta kaikkea ihanaa, Mikon oli keliaakikkona tyytyminen mitä mielikuvituksellisempiin kiinalaisaamiaisiin.
Upeaa värinkäyttöä Pangkorin kiinalaiskortteleissa. Tällaista toivoisi lisää Suomeen.
Heräsimme muutamana aamuna aikaisin ja menimme katsomaan auringonnousua majatalon vieressä sijainneille laitureille. Samalla näimme, kun kalastajat palasivat yöllisiltä työvuoroiltaan ja purkivat saaliitaan. Kalastajantyö on lienee melkoisen rankkaa hommaa, sen verran elämää nähneiltä miehet paateissaan näyttivät. Mukavaa porukkaa!
Ahti oli ollut suopea tälle seurueelle….
…kuten myös tälle kattimatikaiselle.
Pangkorin, kuten niin monet muutkin saaret Kaakkois-Aasiassa, saa haltuun helpoiten skootterilla. Saaren tieverkosto on pääosin loistavassa kunnossa ja matka itärannikolta lännen hiekkarannoilla kestää vain vartin verran. Saarella suhaa myös taksin virkaa toimittavia minipakuja, mutta niistä saa maksaa itsensä kipeäksi.
Suhatessamme skootterilla kiinnitimme ensimmäisenä huomiota siihen, kuinka hiljaista saarella oli. Turisteja saarella vaikutti olevan kourallinen ja paikallisetkin loistivat poissaolollaan. Syy oli ramadanissa, sillä suuri osa Pangkorin asukkaista on muslimeita. Pääsataman läheinen alue on kaikista vilkkainta, mutta nyt sekin oli lähes tyhjä. Ymmärtäähän sen, ettei hirveästi hotsita hillua kaupungilla, kun ei saa syödä tai juoda mitään valoisan aikaan.
Länsirannikon rantaviiva oli täydellisen kaunista. Vaaleaa hiekkaa, turkoosia vettä, ei ristinsielua vedessä polskimassa. Hurautimme suoraan rantaviivan pohjoisimpaan osaan, Teluk Nipahille. Rannalla pyöri lisäksemme ehkä kymmenen turistia, joten tilaa riitti. Sukeltelimme turkoosissa vedessä, joimme pari olutta ja söimme rannan loistavassa Daddy’s Cafe -ravintolassa, jossa olimme ainoita asiakkaita. Eiköhän tästä vielä kelpo juhannus tule, mietimme.
Odotimme juhannusta kuin kissa ovelan kalavarkauden mahdollisuutta.
Paluu todellisuuteen tapahtui kuitenkin pian. Majapaikan emäntä kertoi meille, että ramadanin päättymistä merkkaava id-al-fitr juhla oli käsillä. Pangkor on yksi paikoista, jonne muslimit tulevat viettämään juhlaa ja lomailemaan. Tänä vuonna saarelle odotettiin kymmeniä tuhansia turisteja.
Jep, hyvästi rauhallinen juhannus pöpelikössä. Ainakin pääsisimme näkemään, miten muslimit juhlistavat rankan paastokuukauden loppumista.
Olimme suunnitelleet viettävämme juhannusaaton ja -päivän länsirannikolla, mutta id-al-fitrin takia lähes kaikki hotellit olivat jo täynnä. Meille tuli helkkarinmoinen kiire löytää huone. Hinnat olivat kaksinkertaisia siihen verrattuna, mitä olimme katsoneet ajalle ennen suurta juhlapyhää. Purimme hammasta ja varasimme huoneen parilla kympillä hotellista, joka ei vakuuttanut arvosteluillaan. Kyseessä oli Nipah Bay Villa, josta on pakko lausua muutama sananen.
Itärannikon telakka on vierailemisen arvoinen paikka. Miehet rakentavat valtavia puuveneitä edelleen perinteiseen tapaan.
Pangkorilla törmää hauskannäköisiin hornbill-lintuihin.
Kun saavuimme paikalle, meille yritettiin kaupata omaa mökkiä, sikahinnalla tietysti, josta kieltäydyimme. Sitten meidät vietiin huoneeseemme, jossa meitä odotti lauma hyttysiä, muurahaisia, vuotava vessanpönttö ja vaihtamattomat lakanat (niistä törrötti aimo nippu mustia karvoja). Marssimme takaisin respaan ja kerroimme asiasta ystävällisesti vastaanottovirkailijalle. Hän siirsi meidät hymyillen uuteen huoneeseen, joka oli siisteydeltään ok-tasoa. Olemme nähneet jo tälläkin reissulla yhtä sun toista, mutta nyt olimme pulittaneet hotellista sen verran enemmän, että odotimme karvattomia lakanoita.
Majoittaisitko sinä nämä ihmiset? Ei ole välttämättä varaa valittaa parista mustasta karvasta lakanoilla.
Juhannusaatto oli myös päivä, jolloin turistimassat alkoivat vyöryä Pangkorille. Totta puhuen tilanne ei ollut niin paha kuin olimme odottaneet. Saimme viettää juhannustamme juuri niin kuin olimme suunnitelleet: olutta nauttien ja rannalla möllötellen. Ei huono!
Rantaelämässä ei ollut valittamista.
Parin päivän rantalöhöilyn jälkeen palasimme kalajastakylään ja samaan majapaikkaan pariksi yöksi ennen lähtöä Kuala Lumpuriin. Halusimme nähdä, mitä paikalliset tekivät id-al-fitrinä. Kävelimme pienessä muslimikylässä ja todistimme, kuinka perheet olivat kerääntyneet yhteen grillaamaan ja nauttimaan toisensa seurasta. Tunnelma muistutti monella tapaa joulua: paljon hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja lahjoja lapsille.
Malla ja muslimipojat juhlatamineissaan.
Tapasimme muslimikylässä useita perheitä, jotka olivat kokoontuneet yhteen viettämään ramadanin päättymistä. Tunnelma oli lämmin kuin jouluna.
Kaiken kaikkiaan Pangkorista jäi hieman tuhnuinen fiilis. Rannat ovat upeita, saaren keskiosaa hallitseva viidakko majesteettinen ja kalastajakylä omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta se kuuluisa jokin jäi puuttumaan. Paikalliset jäivät etäisiksi ja kieltämättä yleisfiilis oli nihkeähkö. Toki tapasimme muutamia ihania tyyppejä ja paljon ystävällisyyttäkin, mutta päällimmäiseksi jäi outo maku suuhun. Tuntui siltä, että saaren kiinalaisten ja muslimien välit olivat jollain tavalla kireät, ja se vaikutti kaikkeen kanssakäymiseen.
Skootteripyörä on lälläripyörä. Niin ainakin voisi kuvitella, kun 10-vuotiaat ajelevat tukka putkella ilman kypärää.
Pangkorilla oli toki paljon hyvää: ihania rantoja, kohtuuhintaista ruokaa, viidakkoa, rentoa saarielämää, upeita hornbill-lintuja, mielenkiintoisia temppeleitä, apinoita ja monenlaisia turistihuvituksia. Huiman lemppareiksi nousivat kuitenkin vaeltelu muslimikylässä, aamut kalasatamassa ja illalliset tapaamamme ihanan kiinalaismiehen ravintolassa. Noissa paikoissa kohtasimme hymyjä ja ystävällisiä ihmisiä. Ne olivat Pangkorilla valitettavan harvassa.
Ihana herra Chao, jonka pöperöt olivat loistavia.
Jälleen kerran tuli todettua se, että ihmiset tekevät paikan. Paratiisikaan ei ole paratiisi, jos paikallisilla ei ole fiilis kohdillaan. Aito hymy loistaa kirkkaammin kuin yksikään auringonlasku.
Pangkorin parhaat
Yövy: SPK Guesthouse
Syö: Daddy’s Cafe rannalla tai mereneläviin erikoistunut Chao Sheng Restaurant
Tee: Lähde pois päätieltä ja vaeltele pikkukylien läpi. Vuokraa kanootti ja käy melomassa länsirannikon edustalla sijaitsevien pikkusaarten edustalla. Juo kaljaa rannalla.
2 Comments
Kiitos tästä! Pangor on ollut monesti mielessä. Sijainti ilmeisesti olisi myös suotuisa sadekautta ajatellen, jolloin ei taas ole mitään asiaa esim Tiomanille. Pohdissa on taas minne ensi joulun alla Singaporesta, joten tämä tuli mainioon saumaan 🙂
Ihana paikkahan tuo Pangkor on ja taatusti edullisempi kuin itärannikon saaret. Plussaa myös siitä, että paratiisirannoista pääsee nauttimaan rauhassa.