Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan pelko. Eilinen osoitti jälleen, kuinka harvinaisen totta tuo lause on.
Pelko on nimittäin siitä vittumainen tunne, että se ruokkii muita negatiivisia ilmiöitä. Se on lähtökohtana vastakkainasetteluille, syrjimiselle, rasismille, ennakkoluuloille, väkivallallekin. Pelko saa ihmisen kääntymään sisäänpäin ja sulkemaan pois kaiken erilaisen.
Viime päivien tapahtumat ovat olleet järkyttäviä.
On ollut surullista seurata myös sitä, kuinka keskustelupalstat ovat täyttyneet yhteisen suremisen ja uhrien muistamisen sijaan rasistisella vihapuheella. Terroriteosta ei tuomita yhtä ihmistä, vaan kaikki maahanmuuttajat tai muslimit. Monien kommentoijien mielestä ainoa keino terrorismin kitkemiseen on muslimien häätäminen Suomesta.
Kommenteista huokuu pelko. Niiden kirjoittajat eivät todennäköisesti tiedä islamista yhtään mitään ja siksi he rinnastavat sen suoraan terrorismiin. Uskon, että jos he olisivat tavanneet muslimeita ja keskustelleet islamista, mielipiteet olisivat erilaisia.
Kommentoijien radikaalit toiveet sopivat täydellisesti terroristien suunnitelmiin. Terrorismin päämääränä on luoda pelon kautta pysyvä vastakkainasettelu, joka lukitsee ihmiset omiin maailmannurkkiinsa.
Yksi tapa taistella terrorismia vastaan on lopettaa omaan nurkkaan tuijottaminen ja matkustaa. Väitän, että mikään ei auta pelon hälventämisessä niin tehokkaasti kuin vieraisiin kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen. Matkustaessa tajuaa, että maailma on täynnä upeita, sydämellisiä, hyvää tahtovia ja rakastavia ihmisiä.
Toivon sydämestäni, ettei yksikään ihminen lopeta matkustamista sen takia, että hän pelkää jonkun jäävänsä auton alle turistikadulla tai saavansa puukosta torilla.
Mitä suuremmaksi tunnemme pelon kasvavan sisällämme, sitä aktiivisemmin meidän pitää taistella sitä vastaan. Bali on yksi paikoista, joissa terroriuhka on tällä hetkellä suuri. Ajatus mahdollisesta hyökkäyksestä välähtää aina välillä mielessä, mutta se ei saa meitä ostamaan paluulippuja Suomeen. Sen sijaan haluamme jatkaa matkustamista entistä suuremmalla intohimolla.
Sotaa terrorismia vastaan ei voiteta suurmoskeijan rakentamista kieltämällä, nuoria maahanmuuttajiamiehiä karkottamalla tai Turun puukotuksista epäiltyä murhaamalla. Mielestäni ratkaisu lepää siinä, miten hyvin pystymme pitämään yhtä pahan edessä – kulttuuritaustasta tai uskontokunnasta riippumatta.
Osta siis matkalippu ja aloita henkilökohtainen taistelusi pelkoa vastaan. Nyt, jos koskaan, on aika lähteä.
18 Comments
Minä olen matkustanut työni vuoksi maailmalla noin 25 vuotta ja se on tehnyt minusta sellaisen realistin, että en halua Suomeen yhtään arabia tai afrikkalaista noin lähtökohtaisesti. Minä en noita musulmaaneja pelkää vaan inhoan.
Se on surullisen totta, että omalle kohdalle sattuvat ikävät kokemukset saattavat muuttaa maailmankuvaa tuohon suuntaan. Todella ikävää, että sinun kohdallesi on sattunut niin. On varmasti kuluttavaa ja raskasta vihata ihmisiä.
Ei mitään kovin henkilökohtaista ole tapahtunut. Olen vain seuraillut niitä ihmisiä. Se jos minä työni vuoksi matkustan jossain ei tarkoita sitä, että haluaisin Suomeen kehitysmaista tulevia ihmisiä jotka eivät tuo yhteiskuntaan mitään positiivista. Tekin kaksi siellä vain oleilette. Kehitysmaiden asukkailla ei ole varaa vastaavaan. Tuollaiseen reppumatkaajamentaliteettiin kuuluu tietynlainen ylimielisyys tavallisia turisteja kohtaan ja paikallisten käyttäminen ikään kuin lavastuksena omalle egoismilleen. Ette te tunne sieltä Malesiasta ja Indonesiasta ketään ettekä tule tuntemaan. Paikallisten ystävällisyys on heille työtä.
Sinulla on melkoisen negatiivinen kuva matkustamisesta ja ihmisistä noin yleensä. Se varmastikin kumpuaa jostakin, ehkä sitten siitä tarkkailemisesta. Harmi, ettei matkoillesi ole koskaan sattunut ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä muutenkin kuin työnsä puolesta. Itse olen saanut aiemmilta reissuilta ystäviäkin. Ehkä se, mitä reissuilla itselle tapahtuu ja keneen siellä tutustuu, riippuu paljolti omasta asenteesta muita ihmisiä kohtaan.
Toivomme sinulle mukavaa syksyä, vihataan vähemmän!
Mitä ihmettä tuo tarkoitti? Negatiivinen kuva matkustamisesta? Miten niin? Minä olen todennäköisesti matkustanut paljon enemmän kuin sinä. Minulla on omaa kokemusta, ei mitään kuvaa. Ei minulla ole negatiivista kuvaa ihmisistä. Minä olen siellä missä olen kuin kala vedessä. Taisit ymmärtää väärin. Työllä tarkoitin sitä, että ystävällisyys on työtä jolla vieras saadaan käyttämään rahaa.
Ystävällisyyttä olen kokenut ja jakanut monella maailman kulmalla. Etenkin viehkeiden neitosten kanssa ;))
Onpas postaus. Omaa maailmankuvaa ja matkustusintoa markkinoidaan reseptinä kaikkeen hyvään. Ei se niin mene. On helppo matkustaa Balille, Thaimaahan, Laosiin, Meksikoon, jne reppureissailumielessä ja julistaa rauhaa ja rakkautta mutta matkustahan Irakiin, Afganistaniin, Jemeniin, maaseudulle itäisessä Turkissa, Libyaan, Nigeriaan, Algeriaan jne. Monesta noista maista tulee Suomeen(kin) väkeä josta emme tiedä mitään ja joiden maailmankuva ei ole rakkaudentäyteinen. Siellä voi joutua kidnapatuksi (Afganistanissa viruu suomalainen maailmanparantaja juuri nytkin) tai surmatuksi eikä asiaa auta sen sanominen, että minun mielestäni te muslimit olette kivoja.
Matkustusinnossaan moni unohtaa realiteetit ja katsoo maailmaa matkailulasien läpi. Todellisuus on aivan muuta.
On irvokasta että kirjoitat puukotuksista epäillyn (sehän se ne teki) murhaamisesta. Tämä tyyppi murhasi kaksi naista ja haavoitti kymmentä. Murhaajan sopisikin kuolla. Marokkolaismies nimen omaan halusi surmata naisia. Siinäpä vasta unelmavävy.
Hei ja kiitos kommentista! Puukotuksista epäillyn murhaamisella viittaan siihen, että monet nettipalstoilla kommentoijista toivoivat hänen kuolemaansa. Mielestäni se ei ratkaise yhtään mitään, eikä ainakaan tuo kahta menehtynyttä naista takaisin.
Matkustaminen ja muihin kulttuureihin tutustuminen on vain yksi tapa lisätä omaa ymmärrystä ja ehkä helpottaa omia pelkoja liittyen terrorismiin.
Maat, joihin viittaat, ovat tosiaankin tuntemattomia useimmille suomalaisille. Siksi olisi tärkeää tutustua noihin kulttuureihin. Tapoja siihen on monia muitakin kuin paikan päälle matkustaminen. Ehkä siten meidän olisi helpompi ehkäistä radikalisoitumista oman maamme sisällä. Itse en usko siihen, että rajojen sulkeminen lopettaisi terrorismin. Pahan tekijät kyllä löytäisivät keinot tulla Suomeen.
Varsinainen muutos täytyy kuitenkin tapahtua islamistisissa maissa. Tässä tekstissä keinot on mielestäni kiteytetty hyvin: ”Aidosti toimivat terrorismin torjuntakeinot ovat hitaita ja tylsiä. Lainsäädäntö, uskontojen välinen dialogi, kansainvälisen sopimusjärjestelmän ja instituutioiden vahvistaminen, mielenterveystyö, konfliktinratkaisu, kotouttaminen, kehitysyhteistyö, rasismin vastainen työ, uudenlaisten miesten mallien kehittäminen, radikalisoitumisen ehkäisy ja monet muut perin tylsiltä tuntuvat keinot ovat aidosti kestäviä tapoja vähentää poliittista ja muutakin väkivaltaa. Terrorismi on olemukseltaan globaali ongelma, ja me Euroopassa saamme silmillemme vain pieniä pirskeitä niistä hirmumyrskyistä, joista monet alueet muualla maailmassa kärsivät”.
Terrorismin kitkemisess ei ole oikotietä onneen. Kyse on hitaasta ja työläästä muutoksesta. Sitä odotellessa pitää miettiä, miten itse pystyy elämään maailmassa, jossa terrorismia tapahtuu. Matkustaminen on yksi tapa tajuta, että suurin osa maailman ihmisistä – myös mainitsemissasi islamistisissa maissa – on hyvää tahtovia. Itseäni se ajatus ainakin auttaa.
Hei
Kiitos Huima hyvästä kirjoituksesta ja viisaista, maltillisista vastauksista näille kommentoijille.
Teillä on hyvä blogi, jossa käsitellään monipuolisesti mielenkiintoisia asioita aidosti sekä valon että varjon puolelta.
Kiitos ihanista sanoistasi!
Arvostan kovasti blogianne. Olette rohkeita kirjoittaessanne monipuolisesti sekä yhteiskunnallisesti tärkeistä ja erittäin vaikeistakin asioista että matkailun riumuista. Samoin hatunnosto avarakatseisuudellenne, kun julkaisette lukijoidenne tiukimmatkin kritiikit ja vastaatte niihin asiallisesti.
Hyvää ja turvallista matkan jatkoa Teille!
Kauniit sanasi lämmittävät sydäntä. Kiitos, Piia <3
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201709122200386675_ul.shtml
Tämä tyttö osti matkalipun ja pelkää varmaan nyt enemmän kuin koskaan.
Hirvittävä juttu. Karmeaa kyllä, raiskauksia tapahtuu kaikkialla maailmassa – Suomessakin.
Tapahtuu, ja myös Suomessa asialla ovat usein ihan muut kuin suomalaiset ihan kuin nyt Italiassa. Muistaa sopii sekin, että näiden maahantulijoiden tekemät raiskaukset ovat usein paljon väkivaltaisempia kuin kotimaiset joissa on usein kyse kiistasta sanoiko tyttö ei vaiko kyllä.
Vastahan Italiassa tapahtui muutakin:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201709062200374506_ul.shtml
Kannattaa lukea tämä blogi:
http://jasmin70.blogspot.fi/2014/11/oli-lokakuun-23.html
sen on kirjoittanut Malmin City-Marketissa afrikkalaisen raiskaamaksi joutunut myyjä.
Raiskaus on aina väärin ja järkyttävä väkivallanteko, oli tekijänä sitten kuka tahansa.
Mutta miksi aina silloin kun uutisoidaan ulkomaalaisen, nimenomaan jostain kehitysmaasta tulleen, tekemästä raiskauksesta niin sanotaan suurimman osan raiskauksista tapahtuvan kotona? Koskaan tällaisista tapauksista ei uutisoida vaikka niitä kuulemma sattuu tuhkatiheään.
Ei se kuulkaa teitä sen vähemmän kansainvälisiksi ja vähemmän maailmaa nähneiksi tee jos tuomitsette ulkomaalaisten tekemät raiskaukset.
Hyvä puheenvuoro yleistämisestä. Eero Paloheimo on Vihreän puolueen alkuajan kantavia voimia:
http://www.eeropaloheimo.fi/yleistamisen-yleisyys/
Tuomitsemme jokaikisen raiskauksen. Se, että raiskausrikos, raiskaaja tai uhri kategorisoidaan vain tietynlaiseksi, on haitallista ainoastaan uhrin kannalta. Ilmiötä kutsutaan nimellä raiskausmyytit.