Huiman lemppari Malesiassa: Melaka on kuin kotiin tulisi

”You can go other places, all right – you can live on the other side of the world, but you can’t ever leave home.”

Jenkkikirjailija Sue Monk Kidd kuvailee osuvasti kodin merkitystä kirjassaan The Mermaid Chair. Se on nimittäin niin, että ihminen voi lähteä kotikaupungista, mutta kotikaupunki ei koskaan lähde ihmisestä. Se, mistä tulet, määrittelee sinua aina – vaikka et sitä haluaisikaan.

Olemme Mikon kanssa molemmat kotoisin Varkaudesta, parinkymmenen tuhannen asukkaan teollisuuskaupungista Pohjois-Savosta. Sen lähiössä oli varsin turvallista kasvaa: tunsimme kaikki asuinalueemme tiet, lähimetsät polkuineen ja useimmat naapuruston asukkaistakin. Pihapelejä, puolikkaiden karkkien kerjäämistä lähikiskalla, päärynäsiideriä kotibileissä. Sitä rataa allekirjoittanut vietti ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästään.

Vaikka olemme molemmat jättäneet Varkauden – minä yli kymmenen vuotta sitten, Mikko kolmisen vuotta takaperin – kotikaupungilla on edelleen suuri merkitys meille. Uskon, että ihastumme reissussa samankaltaisiin paikkoihin kuin Varkaus. Meihin vetoavat maasta riippumatta käsitettävän kokoiset kaupungit, joiden kadut oppii nopeasti ulkoa ja joissa jo parin päivän oleskelun jälkeen olo alkaa tuntua turvalliselta ja kodikkaalta.

Thaimaassa rakastuimme Prachuapiin, Malesiassa Melakaan. Molemmat hurmasivat helppoudellaan ja välittömyydellä, sellaisella pienen kaupungin meiningillä. Melakassa oli isottelevaa ainoastaan sen Jenkkilästä lainattu slogan.

Bussi Kuala Lumpurista Melakaan kestää noin kaksi tuntia ja hinta on pari euroa. Bussiasemalta keskustaan pääsee paikallisvossikalla ja keskustassa kaikkialle on kävelymatka. Mietimme alkuun pyörien vuokraamista, mutta totesimme heti ensimmäisenä päivänä, että joka paikkaan pääsee kävellenkin parissa kymmenessä minuutissa.

Melaka on Georgetownin tapaan valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Vanha kaupunki on kuin läpileikkaus Malesian historiasta: arkkitehtuurissa näkyy vahvojen kiinalaisvaikutteiden lisäksi merkkejä Hollannin, Portugalin ja Englannin siirtomaa-ajalta.

Me majoituimme vanhan kaupungin reunamilla joen varrella. Paikka oli nimeltään River One Residence ja se oli loistava. Huoneemme oli yläkerrassa, jonka oleskeluhuoneesta avautui upea näkymä joelle. Itse vietin tunteja kyyläten joessa uineita varaaneja.

Viimeiseen asti siivotusta ja suunnitellusta joenrannasta näkee, kuinka tosissaan Melaka on panostanut turismiin. Perinteisiä puutaloja koristaa trendikäs katutaide, turisteja kuljetetaan edestakaisin jokilaivoilla ja iltaisin rantaan syttyvät väriä vaihtavat (kyllä, valitettavasti) ”tunnelmavalot”.

Itse olisin tuijottanut mieluummin niitä varaaneja kuin turistilauttoja ja diskovaloja, mutta makunsa kullakin. Joen ranta on kaikesta huolimatta ihana paikka.

Melakan tunnetuin mies on kehonrakentaja Gan Boon Leong, joka on aikoinaan voittanut niin Mr. Asian kuin Mr. Universuminkin tittelit. Tottahan halusimme kunnioittaa kaupungin vankkoja kehonrakennusperinteitä, vedimme jalkaamme jumppatrikoot ja lähdimme mestarin perustamalle kuntosalille. Ilmastointia salilla ei ole, mikä vain lisää tunnelmaa. Hinta oli vaivaiset 5 ringiä (noin euron) tiukalta pakaraparilta. Huimalta varaukseton suositus paikalle. Jos tuuri sattuu kohdalle, salilta voi bongata itse herra Leongin, joka ei tosin enää yli kasikymppisenä juurikaan treenaa.

Turistikuhina keskittyy Melakassa lähinnä vanhassa kaupungissa sijaitsevalle Jonker Street -nimiselle kadulle, joen rantaan ja Dataran Pahlawan Melaka Megamallin lähistölle. Muutoin kaupungilla saa liikkua melko rauhassa. Länsimaisia turisteja Melakassa on häviävän vähän, mutta kiinalaisia senkin edestä. Varaudu siis siihen, että Jonker Streetillä liikkuessasi saatat saada ohimoosi napakan osuman selfietikusta.

Yksi lempparipaikoistamme Melakassa oli kaupungin yleinen uima-allas. Altaassa voi uida kuntoilumielessä tai vain lilluskella matalassa päässä. Myös aurinkotuoleja löytyy pronssisen rusketuksen hiomista varten. Hinta oli vaivaiset 5 ringiä ja uintiaikaa sai puolitoista tuntia. Yleisölle avoimet uintiajat kannattaa tsekata altaan verkkosivuilta.

Todellisen aarteen löysi kuitenkin Mikko. Hän osasi suunnata eräänä aamuna askeleensa Melakan aamutorille (sijaitsee Jalan Temenggongilla noin 5 minuutin kävelymatkan päässä joelta). Hedelmiä, lihaa, kahvia, piirakoita, tuoreita jättimäisiä kaloja – torilta sai kaikkea mahdollista. Parasta oli tehdä aamupalaostokset ja jäädä nauttimaan kahvia paikallisten kanssa.

Viimeisenä Melaka-aamunamme eräs ihana pariskunta liittyi seuraamme. Pienen juttutuokion jälkeen he halusivat näyttää meille kaupunkiaan. Hyppäsimme pariskunnan autoon ja kiersimme Melakaa parin tunnin ajan. Pysähdyimme lounaalle, jonka pariskunta vaati maksaa. ”Te olette vieraitamme!” rouva totesi.

Uskomaton ystävällisyys kruunasi käsityksemme Melakasta kodikkaana, turvallisena ja helposti lähestyttävänä kaupunkina.

Melakaan kannattaa kuitenkin suunnata nyt. Melaka menettänee lämpimän sydämensä markkinavoimille ennemmin tai myöhemmin. Pilvenpiirtäjien, jättihotelleiden ja -ostoskeskuksen ja neonväreissä vilkkuvien tuktukien määrä kaupungissa tulee vain kasvamaan.

Mutta tällä hetkellä kaupunki on i-ha-na. Mene jo!

Ekstravinkki herkkusuille

Melaka tunnetaan perinteisestä nyonya-keittiöstään, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä malesialaisia, kiinalaisia ja muita aasialaisia vaikutteita.

Kävimme testaamassa nyonya-ruokia Bulldog Cafe -nimisessä ravintolassa. Kokeilemisen arvoista, vaikkakaan ei välttämättä aivan Huiman makuun. Ainakin cendol-nimistä jännittävää jääjälkiruokaa kannattaa ehdottomasti testata.