Monthly Archives

elokuu 2017

Malesia Matkalla

Pangkor, kaksijakoinen paratiisisaari

torstai, elokuu 31, 2017

Juhannustavoitteet. Ne Pangkor täytti.

”Juhannuksena pitää olla jossain pöpelikössä kalja kädessä.”

Tuo perinteinen suomalainen juhannusajattelu ohjasi reittisuunnitteluamme kesäkuussa Malesiassa. Vaihtoehtoja pöpelikölle oli kaksi: tunnettu turistisaari Langkawi ja paikallisten suosima pieni lomasaari Pangkor. Huima-tyyliin valitsimme vaihtoehdoista edullisemman ja aloitimme matkan kohti pikkuruista Pangkoria.

Bussi Butterworthista Lumutin satamaan kesti hieman yli kolme tuntia ja maksoi vaivaiset neljä euroa pakaraparilta. Lumutissa hyppäsimme lauttaan ja jäimme pois kyydistä ensimmäisellä stopilla (SPK Jetty). Paikalliset varmistelivat, olimmeko oikeasti jäämässä pois kalastajakylässä pääsataman sijaan. Nyökyttelimme.

Pangkor on ikään kuin kahtiajakautunut. Sen paratiisisaarimainen puoli hiekkarantoineen löytyy länsirannikolta, joka onkin jo rakennettu täyteen hotelleja ja resortteja. Itärannikko kuuluu sen sijaan paikallisille.

Meitä kiinnosti myös tutustua ensin saaren vähemmän turistiseen puoleen ja itärannikon pikkukyliin.

Pangkorin itärannikolta löytyy muun muassa kalafarmeja.

Olimme varanneet huoneen kalastajakylässä sijaitsevasta Pangkor Guesthouse SPK -majatalosta, joka oli edullinen ja saanut Agodassa hyvät arvostelut. Majapaikka osoittautui ihanaksi. Kylä oli pääasiassa kiinalaisten asuttama, mikä loi paikkaan omanlaisensa fiiliksen. Minä sain aamuisin alakerran leipomosta kaikkea ihanaa, Mikon oli keliaakikkona tyytyminen mitä mielikuvituksellisempiin kiinalaisaamiaisiin.

Upeaa värinkäyttöä Pangkorin kiinalaiskortteleissa. Tällaista toivoisi lisää Suomeen.

Heräsimme muutamana aamuna aikaisin ja menimme katsomaan auringonnousua majatalon vieressä sijainneille laitureille. Samalla näimme, kun kalastajat palasivat yöllisiltä työvuoroiltaan ja purkivat saaliitaan. Kalastajantyö on lienee melkoisen rankkaa hommaa, sen verran elämää nähneiltä miehet paateissaan näyttivät. Mukavaa porukkaa!

Ahti oli ollut suopea tälle seurueelle….

…kuten myös tälle kattimatikaiselle.

Pangkorin, kuten niin monet muutkin saaret Kaakkois-Aasiassa, saa haltuun helpoiten skootterilla. Saaren tieverkosto on pääosin loistavassa kunnossa ja matka itärannikolta lännen hiekkarannoilla kestää vain vartin verran. Saarella suhaa myös taksin virkaa toimittavia minipakuja, mutta niistä saa maksaa itsensä kipeäksi.

Suhatessamme skootterilla kiinnitimme ensimmäisenä huomiota siihen, kuinka hiljaista saarella oli. Turisteja saarella vaikutti olevan kourallinen ja paikallisetkin loistivat poissaolollaan. Syy oli ramadanissa, sillä suuri osa Pangkorin asukkaista on muslimeita. Pääsataman läheinen alue on kaikista vilkkainta, mutta nyt sekin oli lähes tyhjä. Ymmärtäähän sen, ettei hirveästi hotsita hillua kaupungilla, kun ei saa syödä tai juoda mitään valoisan aikaan.

Länsirannikon rantaviiva oli täydellisen kaunista. Vaaleaa hiekkaa, turkoosia vettä, ei ristinsielua vedessä polskimassa. Hurautimme suoraan rantaviivan pohjoisimpaan osaan, Teluk Nipahille. Rannalla pyöri lisäksemme ehkä kymmenen turistia, joten tilaa riitti. Sukeltelimme turkoosissa vedessä, joimme pari olutta ja söimme rannan loistavassa Daddy’s Cafe -ravintolassa, jossa olimme ainoita asiakkaita. Eiköhän tästä vielä kelpo juhannus tule, mietimme.

Odotimme juhannusta kuin kissa ovelan kalavarkauden mahdollisuutta.

Paluu todellisuuteen tapahtui kuitenkin pian. Majapaikan emäntä kertoi meille, että ramadanin päättymistä merkkaava id-al-fitr juhla oli käsillä. Pangkor on yksi paikoista, jonne muslimit tulevat viettämään juhlaa ja lomailemaan. Tänä vuonna saarelle odotettiin kymmeniä tuhansia turisteja.

Jep, hyvästi rauhallinen juhannus pöpelikössä. Ainakin pääsisimme näkemään, miten muslimit juhlistavat rankan paastokuukauden loppumista.

Olimme suunnitelleet viettävämme juhannusaaton ja -päivän länsirannikolla, mutta id-al-fitrin takia lähes kaikki hotellit olivat jo täynnä. Meille tuli helkkarinmoinen kiire löytää huone. Hinnat olivat kaksinkertaisia siihen verrattuna, mitä olimme katsoneet ajalle ennen suurta juhlapyhää. Purimme hammasta ja varasimme huoneen parilla kympillä hotellista, joka ei vakuuttanut arvosteluillaan. Kyseessä oli Nipah Bay Villa, josta on pakko lausua muutama sananen.

Itärannikon telakka on vierailemisen arvoinen paikka. Miehet rakentavat valtavia puuveneitä edelleen perinteiseen tapaan.

Pangkorilla törmää hauskannäköisiin hornbill-lintuihin.

Kun saavuimme paikalle, meille yritettiin kaupata omaa mökkiä, sikahinnalla tietysti, josta kieltäydyimme. Sitten meidät vietiin huoneeseemme, jossa meitä odotti lauma hyttysiä, muurahaisia, vuotava vessanpönttö ja vaihtamattomat lakanat (niistä törrötti aimo nippu mustia karvoja). Marssimme takaisin respaan ja kerroimme asiasta ystävällisesti vastaanottovirkailijalle. Hän siirsi meidät hymyillen uuteen huoneeseen, joka oli siisteydeltään ok-tasoa. Olemme nähneet jo tälläkin reissulla yhtä sun toista, mutta nyt olimme pulittaneet hotellista sen verran enemmän, että odotimme karvattomia lakanoita.

Majoittaisitko sinä nämä ihmiset? Ei ole välttämättä varaa valittaa parista mustasta karvasta lakanoilla.

Juhannusaatto oli myös päivä, jolloin turistimassat alkoivat vyöryä Pangkorille. Totta puhuen tilanne ei ollut niin paha kuin olimme odottaneet. Saimme viettää juhannustamme juuri niin kuin olimme suunnitelleet: olutta nauttien ja rannalla möllötellen. Ei huono!

Rantaelämässä ei ollut valittamista.

Parin päivän rantalöhöilyn jälkeen palasimme kalajastakylään ja samaan majapaikkaan pariksi yöksi ennen lähtöä Kuala Lumpuriin. Halusimme nähdä, mitä paikalliset tekivät id-al-fitrinä. Kävelimme pienessä muslimikylässä ja todistimme, kuinka perheet olivat kerääntyneet yhteen grillaamaan ja nauttimaan toisensa seurasta. Tunnelma muistutti monella tapaa joulua: paljon hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja lahjoja lapsille.

Malla ja muslimipojat juhlatamineissaan.

Tapasimme muslimikylässä useita perheitä, jotka olivat kokoontuneet yhteen viettämään ramadanin päättymistä. Tunnelma oli lämmin kuin jouluna.

Kaiken kaikkiaan Pangkorista jäi hieman tuhnuinen fiilis. Rannat ovat upeita, saaren keskiosaa hallitseva viidakko majesteettinen ja kalastajakylä omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta se kuuluisa jokin jäi puuttumaan. Paikalliset jäivät etäisiksi ja kieltämättä yleisfiilis oli nihkeähkö. Toki tapasimme muutamia ihania tyyppejä ja paljon ystävällisyyttäkin, mutta päällimmäiseksi jäi outo maku suuhun. Tuntui siltä, että saaren kiinalaisten ja muslimien välit olivat jollain tavalla kireät, ja se vaikutti kaikkeen kanssakäymiseen.

Skootteripyörä on lälläripyörä. Niin ainakin voisi kuvitella, kun 10-vuotiaat ajelevat tukka putkella ilman kypärää.

Pangkorilla oli toki paljon hyvää: ihania rantoja, kohtuuhintaista ruokaa, viidakkoa, rentoa saarielämää, upeita hornbill-lintuja, mielenkiintoisia temppeleitä, apinoita ja monenlaisia turistihuvituksia. Huiman lemppareiksi nousivat kuitenkin vaeltelu muslimikylässä, aamut kalasatamassa ja illalliset tapaamamme ihanan kiinalaismiehen ravintolassa. Noissa paikoissa kohtasimme hymyjä ja ystävällisiä ihmisiä. Ne olivat Pangkorilla valitettavan harvassa.

Ihana herra Chao, jonka pöperöt olivat loistavia.

Jälleen kerran tuli todettua se, että ihmiset tekevät paikan. Paratiisikaan ei ole paratiisi, jos paikallisilla ei ole fiilis kohdillaan. Aito hymy loistaa kirkkaammin kuin yksikään auringonlasku.

Pangkorin parhaat

Yövy: SPK Guesthouse

Syö: Daddy’s Cafe rannalla tai mereneläviin erikoistunut Chao Sheng Restaurant

Tee: Lähde pois päätieltä ja vaeltele pikkukylien läpi. Vuokraa kanootti ja käy melomassa länsirannikon edustalla sijaitsevien pikkusaarten edustalla. Juo kaljaa rannalla.

 

Raha ratkaisee

Säästövinkit, joiden avulla lähdimme vuodeksi reissuun

sunnuntai, elokuu 27, 2017

”Helppohan se on lähteä reissuun, kun on a) rikkaat vanhemmat b) hyvät palkat c) iso perintö tilillä.”

Olemme saaneet kuulla ja lukea vaihtoehdot monta kertaa. Hassua, miten yleinen oletus on, ettei maailmalle pysty lähtemään ilman satumaista tuuria tai rahakasta sukua. Me säästimme vuoden reissua varten 20 000 euroa noin kolmen vuoden aikana. Eikä siihen tarvittu ihmeitä.

Todettakoon kuitenkin heti alkuun, että säästämisen helppous on suhteellista. Meidän lähtökohtamme olivat enemmän kuin otolliset: molemmilla vakituiset työt, ei elätettäviä, eikä juurikaan velkaa. Tilanne on täysin erilainen esimerkiksi sairaseläkkeellä olevan kohdalla.

Vyön kiristäminen on taitolaji.

Me teimme tietoisen päätöksen säästää hitaasti, sillä meillä ei ollut mihinkään kiire. Olimme juuri muuttaneet Helsinkiin ja aloittaneet uusissa töissämme. Päätimme laittaa säästöön 100–200 euroa kuukaudessa, hieman kuukauden menoista riippuen.

Rehellisesti sanoen emme huomanneet kyseisen summan puuttumista oikeastaan ollenkaan.

Uskon, että olisimme saaneet 20 000 euroa kasaan vuodessa, jos olisimme oikeasti ottaneet asiaksemme säästää. Nyt teimme vain pieniä myönnytyksiä kuluttamisen suhteen, emmekä missään vaiheessa kituuttaneet tai tehneet minkäänlaista suunnitelmaa säästämiselle. Olisimme voineet olla paljon tarkempia, sillä matkustimme, juhlimme, herkuttelimme ja elimme normaalisti koko tuon ajan.

Pidimme kuitenkin reissun mielessä kaikessa kuluttamisessa. Koetimme karsia turhiksi kokemistamme kuluista.

Nämä ovat ne lauseet, joiden sanomista – ainakin pikemminkin toteuttamista – yritimme välttää. Välillä onnistuimme, aina emme. Sometimes life just happens.

 

”Seuraava lärvilautanen meikäläisen piikkiin!”

Viinan juominen tulee kalliiksi, sen mekin tiedostimme. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä voinut jättää muutamat kympin maksaneet erikoisoluet juomatta. Aasiassa kun kymmenellä eurolla saa oman bungalowin rannalta. Olkaa te viisaampia ja kitsaampia. Keittäkää vaikka omat kotiviinit, jos on tarve päihtyä.

Mikko osaa nauttia erikoisoluistaan.

Suosittelen, että laskette kuukauden ajalta alkoholiin kuluttamanne rahat. Jos harrastatte yksillä käymistä ja tykkäätte käydä ulkona juhlimassa parikin kertaa kuussa, tuo summa on todennäköisesti hurja. Me teimme kyseisen laskutoimituksen pariin kertaan ja täytyy sanoa, että ei hymyilyttänyt. Alkoholin nauttimista rajoittamalla säästää nopeasti ison summan.

 

”Pitäskö käydä testaamassa toi uus Hans Välimäen paikka?”

Ruoka on yksi isoimpia menoeriä, joten siihen kannattaa tosissaan kiinnittää huomiota. Me olemme aina tykänneet kokkailla, joten kotona syömisessä ei ollut mitään uutta. Kävimme ulkona syömässä ehkä kerran viikossa, silloinkin suhteellisen edullisissa paikoissa.

Fine dining a’la Huima.

Olisimme kuitenkin voineet olla paljon suunnitelmallisempia ruokaostostemme kanssa. Kävimme kaupassa lähes päivittäin ostamassa vain päivän tai kahden ruoat kerrallaan. Järkevä tekee ruokalistan viikoksi ja käy tekemässä ostokset kerralla. Mitä useammin kaupassa käy, sitä suurempi on heräteostosten todennäköisyys. Kaupassa kiinnitimme aiempaa enemmän huomiota tuotteiden hintoihin ja vertailimme eri kauppoja ja tuotemerkkejä. Kävimme useimmiten ostoksilla Lidlissä, koska siellä on yksinkertaisesti edullisinta.

Itse olisin säästänyt pitkän pennin, jos olisin tuonut töihin mukanani eväät. Valitsin toisin, sillä työlounas oli minulle tärkeää sosiaalista aikaa työkavereiden kanssa. Kävimme usein syömässä jossakin Helsingin keskustan lounasravintoloista, joissa lounaan hinta nousi usein yli kymmenen euron.

Kerran vein Mikon treffeille yliopiston ruokalaan. Oli halapaa!

Ostin usein töissä aamukahvin (hinta 2,5 euroa), vaikka kotona nautittu aamukahvi olisi hyvin riittänyt. Tuollainen raha tuntuu kertaostoksena pieneltä, mutta kun alkaa miettimään pelkkiin aamukahveihin käyttämäänsä rahasummaa vuositasolla (viikossa 12,5 euroa, eli vuodessa noin 600 euroa), alkaa homma maistua vähän kitkerältä. Pieniä valintoja, iso vaikutus. Miettikää, mistä päivittäisistä pikkujutuista voisitte itse säästää.

 

”Mä tarviin seitsemännet bikinialaosat”

Tunnustan: rakastan vaatteita ja shoppailua. Kun päätös reissuun lähtemisestä ja säästämisestä oli tehty, vähensin kuitenkin vaateostoksilla käymistä merkittävästi. Tehokkain tapa oli välttää vaatekaupoissa ja erityisesti nettikaupoissa pyörimistä kokonaan. Kun pidin päämäärän kirkkaana mielessä, ei shoppailun vähentäminen ollut oikeastaan edes vaikeaa.

Oh, the money you will save by not shopping. You’ll be amazed!

Auttaa, kun punnitset jokaista ostosta pitkään ja mietit, mitä siihen käyttämälläsi rahalla saisit reissussa. Meidän kohdallamme tuo strategia toimi tehokkaasti. Kannattaa myös kysyä itseltään, tarvitseeko kuukausittaista kampaajakäyntiä, ripsienpidennyksiä, rakennekynsiä, uutta hajuvettä, kallista puhdistusmaitoa tai syvänmeren hiukkasista uutettua luksusshampoota. Entä tarvitsee koti välttämättä uusia verhoja, lampunvarjostimia tai sisustustyynyjä?

Mieti, mitä minkäkin tuotteen hinnalla saisit reissun päällä. Kenties kuukauden majoituksen rantabungalowissa? Ei ole vaikeaa valita, jos minulta kysytään.

 

”Olis ylitöitä tarjolla viikonloppuna, mutta tekee mieli juoda kaljaa”

Ehdimme kolme vuoden aikana keksiä mitä mielenkiintoisempia tapoja kerryttää matkakassaamme. Ensimmäinen saattaa kuulostaa jonkun korviin epäreilulta tai epäeettiseltä, mutta me sanoimme lähipiirillemme suoraan, ettei meille tarvitse ostaa yhtäkään lahjaa tai tavaraa. Pyysimme kaikki synttäri- ja joululahjat rahana. Kukaan ei ottanut pyynnöstämme nokkiinsa, vaan kaikki ymmärsivät.

Tätä pukkia kannattaa pelätä.

Toissa jouluna minä sain loistavan idean: Mikko Huiskosta joulupukki. Homma vaati hieman taivuttelua, mutta lopulta Mikko viritti pukinparran naamaansa. Teimme joulupukkikeikkaa kahtena viime jouluna ja tulemme varmasti jatkamaan sitä myös palattuamme. Se oli paitsi tuottoisaa myös erittäin mielekästä puuhaa. Mikä toisi enemmän joulumielen kuin lasten vilpitön ilo?

Mikolla oli mahdollisuus tehdä ylitöitä viikonloppuisin ja siihen mahdollisuuteen hän tarttuikin hanakasti. Viimeisen vuoden aikana Mikko paiskoi töitä niin, että meinasi välillä väsähtää liiankin kanssa. Jos sinulla on mahdollisuus ylitöihin, tee niitä, mutta muista oma jaksamisesi. Mikään ei ole tärkeämpää kuin terveys.

Mikon hall of fame töissä.

Säästöjä kerrytti myös omaisuuden myyminen. Omaisuudella tarkoitetaan meidän tapauksessamme lähinnä vaatteita ja muutamia huonekaluja. Facebook-kirpputorit ovat loistava tapa päästä eroon tarpeettomasta tavarasta ja saada samalla ylimääräistä rahaa. Ota yv/av-kieli rohkeasti haltuun ja ryhdy kauppaamaan.

 

”Oma auto se olla pittää”

Minut tunnetaan hulluna pyöränaisena. Olen polkenut töihin ja kouluun kesät talvet asuinpaikkakunnasta riippumatta. En pidä autoista, enkä juuri joukkoliikenteestäkään. Rakastan pyörän tuomaa vapautta. Minulle autosta luopuminen ei siis ollut vaikeaa.

Mikolla sen sijaan oli ollut auto koko aikuisikänsä. Kun Mikko muutti Helsinkiin, autosta tuli todellinen riesa. Sille ei ollut parkkipaikkaa ja parkkeeraus vei joka kerta ärsyttävän paljon aikaa. Lopulta tajusimme, että emme tarvinneet koko autoa. Kun laskimme yhteen menopelin kustannukset, autosta luopuminen oli helppoa. Mikko alkoi kulkea töihin Vantaalle bussilla ja minä jatkoin hullun pyöränaisen tittelin vahvistamista.

Mikko Huisko ratissa.

Siinäpä ne! Sitten vaan penniä venyttämään ja vyötä kireälle. Jokainen omaan tahtiinsa omien unelmien ja tavoitteiden mukaan.

Tärkeintä on pitää päämäärä kirkkaana mielessä silloinkin, kun tekee mieli tarjota jallut koko seurueelle tai ostaa glittermekko nettikaupasta. Lottovoittoa tai muita ihmeitä ei tarvita, päättäväisyyttä vaan.

Blogiyhteistyö Varusteet

Nämä varusteet tarvitset mukaan pitkälle reppureissulle

tiistai, elokuu 22, 2017

Tila rinkassa on erittäin rajattu ja siksi kannattaa tarkkaan miettiä, mitä sinne sulloo – varsinkin, kun kyse on paria viikkoa pidemmästä matkasta.

Meillä kävi mieletön mäihä, kun saimme Partioaitan yhteistyökumppaniksemme. Kokemattoman reissaajan on nimittäin vaikeaa – jopa mahdotonta – tietää, miten varustautua pitkälle reppureissulle.

Partioaitan asiantuntija Khadija Näätänen on aiheen asiantuntija jo työnsä puolesta, mutta hänellä on myös henkilökohtaista kokemusta reppureissaamisesta. Todettakoon, että hänen varustevinkkinsä ovat osoittautuneet jo tässä vaiheessa reissua kultaakin kalliimmiksi.

Kerromme myöhemmin myös käyttökokemuksistamme ja siitä, mitä kaikkea muuta kannamme rinkoissamme. Sellaista pakkausvinkkilistaa joku taisi jo kommenteissa toivoakin ja sellainen on pian tulossa.

Toivottavasti vinkeistä on apua teille muille pidempään reissuun valmistautuville. Myös täydentävät varustevinkit ovat erittäin tervetulleita. Itse olemme huomanneet, että ainakin sveitsiläinen linkkuveitsi olisi ollut hyvä olla messissä. Onneksi niitä saa täältäkin päin muailmaa.

Kilpavarustelu alkakoon!

 

Hyvät kengät

Reissuun ei kannata ottaa mukaan monia kenkiä. Mieluiten kahdet hyvälaatuiset, jotka palvelevat eri tarkoitusta. Kengät ovat yksi reissun tärkeimmistä sijoituksista, sillä ne jalassa tulee todennäköisesti viettämään paljon aikaa. Kun on lähdössä reppureissuun, kannattaa miettiä joka tuotteen kohdalla käyttöastetta ja panostaa tuotteeseen sen mukaisesti.

  1. Remmisandaalit, joilla on hyvä kävellä. Sellaiset, joilla pärjää kivikossakin. Ulkonäöltään ehkä hieman epäromanttiset, mutta monikäyttöisimmät tropiikissa. Voit ostaa esimerkiksi Aasiasta muutamalla eurolla varvassandaalit rantareissuja varten.
  2. Toisen kengän pitäisi olla kosteudenkestävä ja suljettu. Paras on lenkkarimainen kenkä hieman paksummalla pohjalla ja Gore-Tex -pinnalla. Nykyisin löytyy vaelluskengän ja lenkkarin yhdistelmiä, jotka sopivat sekä kaupunkikäyttöön että trekkailuun.

Huiman valinta: (klikkaamalla tuotteiden nimiä löydät lisätietoja) Asolo Shiver

 

Päiväreppu

Päivärepun suhteen voi valita joko kevyen tai jämäkän vaihtoehdon. Jos haluaa säästää tilaa rinkassa, kannattaa hommata superkevyt reppu, jonka saa pakattua nyrkin kokoiseksi. Kyseisessä repussa ei voi kantaa kovin painavia lasteja. Jämäkämpi selkään muotoiltu reppu taas kestää isommatkin painot, mutta vie vastaavasti enemmän tilaa.

Huiman valinta: Osprey Ultralight Stuff Pack

 

Matkalakana

Makuupussia järkevämpi vaihtoehto kuumiin olosuhteisiin on matkalakana. Se vie myös huomattavasti vähemmän tilaa rinkasta. Matkalakanalla saa hieman epäilyttäväänkin sänkyyn puhtaan ja hygieenisen makuupaikan. Malleja on kaksi, mummy ja liner, joista jälkimmäinen sopii paremmin pitkään reissuun. Se on suorakaiteen mallinen, eikä kapene jalkatilaa kohden. Partioaitan malleista löytyy myös oma tasku tyynylle. Materiaalina kannattaa suosia ehdottomasti silkkiä, joka tuntuu iholla viileältä ja pehmeältä.

Huiman valinta: Frilufts Silk Blanket Liner

 

Matkatyyny

Uni on kallisarvoinen asia. Siksi hyvään matkatyynyyn kannattaa panostaa. Sen avulla pystyy nukkumaan matkatessa, esimerkiksi yöbussissa. Joskus myös majapaikan tyyny on sen verran huono, että paremmat unet saa matkatyynyllä. Materiaalina fleece on paras valinta, sillä muovi alkaa hikoiluttaa heti.

Huiman valinta: Cocoon Air Core Travel Pillow

 

Hyttysverkko

Hyttysiltä ja muilta ötököiltä suojautuminen on tropiikissa tärkeää sekä terveyden että mukavuuden kannalta. Ei ole ollenkaan sanottua, että jokaisesta majapaikasta löytyy hyttysverkko, joten oma on hyvä olla mukana. On suositeltavaa valita tuplakoko, jotta verkko ylettyy varmasti koko sängyn ympäri.

Huiman valinta: Sea to Summit Nano Mosquito Net Double

 

Matkapyyhe

Useimmat majapaikat tarjoavat vierailleen pyyhkeen, mutta matkaajan kannattaa varautua omallakin. Onpahan sitten pyyhe myös rannalle. Froteepyyhe on huono valinta reppureissaajalle, sillä se vie tilaa ja kuivuu hitaasti. Sen sijaan kannattaa hankkia kätevä matkapyyhe, jonka saa pakattua erittäin pieneen tilaan. Matkapyyhkeen materiaali kuivuu hetkessä, joten reissaaja voi huoletta käydä suihkussa vielä lähtöaamunakin.

Huiman valinta: Frilufts Microfibre Towel L

 

Riippumatto

Riippumatto vie tilaa rinkassa, mutta rannalla tähtitaivaan alla vietetty yö jää taatusti mieleen. Ticket To The Moon -riippumatot valmistetaan samasta kankaasta kuin laskuvarjot, joten materiaali on keveydestään huolimatta erittäin kestävää.

Huiman valinta: Ticket To The Moon Double Hammock

 

Kosteutta kestävät säilytyspussit

Tropiikissa ilma on kosteaa ja sade kastelee hetkessä kaiken läpimäräksi. Siksi esimerkiksi elektroniikkaa on järkevää säilyttää kosteuden kestävässä pussissa. Lisävinkki: pussiin kannattaa laittaa muutamia kosteudensyöjiä, joita saa yleensä pyytämällä esimerkiksi vaatekaupoista.

Huiman valinta: Ortlieb Dry bag 12l

 

Pakkauspussit

Rinkan pakkaaminen on melkoista taidetta. Värikkäät pakkauspussit helpottavat hommaa. Niiden avulla vaatteet saa pakattua tiiviimmin. Värit helpottavat myös vaatteiden löytämistä. Vaatteita voi säilyttää pusseissa myös majapaikassa, jolloin ne pysyvät puhtaina.

Huiman valinta: Pakkauspussit Partioaitta

 

Rahavyö

Rahapussin kantaminen takataskussa ei ole paras ajatus varsinkaan vilkkaissa kaupungeissa. Rahoja on kätevä säilyttää vyössä, jonka olemassaoloa vorot eivät huomaa.

Huiman valinta: Sea To Summit

 

Rakkolaastarit

Jos kengät tuntuvat hankaavan, kannattaa heti kaivaa rakkolaastarit esiin. Rakosta syntyvä haava on ikävä vaiva tropiikissa, sillä se tulehtuu herkästi. Ennaltaehkäisy kannattaa.

Huiman valinta: Compeed rakkolaastarit

 

Ekstravinkki: kalustekoukut

Pienen budjetin huoneissa on yleensä vain vähän säilytystilaa. Mukaan kannattaa ottaa pieniä kalustekoukkuja, joita voi kiinnittää huoneen seiniin. Niihin saa ripustettua vaatteita, pakkauspusseja tai kiinnitettyä hyttysverkon kattoon.

Malla Yhteiskunta

Osta matkalippu ja aloita taistelu pelkoa vastaan

lauantai, elokuu 19, 2017

Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan pelko. Eilinen osoitti jälleen, kuinka harvinaisen totta tuo lause on.

Pelko on nimittäin siitä vittumainen tunne, että se ruokkii muita negatiivisia ilmiöitä. Se on lähtökohtana vastakkainasetteluille, syrjimiselle, rasismille, ennakkoluuloille, väkivallallekin. Pelko saa ihmisen kääntymään sisäänpäin ja sulkemaan pois kaiken erilaisen.

Viime päivien tapahtumat ovat olleet järkyttäviä.

On ollut surullista seurata myös sitä, kuinka keskustelupalstat ovat täyttyneet yhteisen suremisen ja uhrien muistamisen sijaan rasistisella vihapuheella. Terroriteosta ei tuomita yhtä ihmistä, vaan kaikki maahanmuuttajat tai muslimit. Monien kommentoijien mielestä ainoa keino terrorismin kitkemiseen on muslimien häätäminen Suomesta.

Kommenteista huokuu pelko. Niiden kirjoittajat eivät todennäköisesti tiedä islamista yhtään mitään ja siksi he rinnastavat sen suoraan terrorismiin. Uskon, että jos he olisivat tavanneet muslimeita ja keskustelleet islamista, mielipiteet olisivat erilaisia.

Kommentoijien radikaalit toiveet sopivat täydellisesti terroristien suunnitelmiin. Terrorismin päämääränä on luoda pelon kautta pysyvä vastakkainasettelu, joka lukitsee ihmiset omiin maailmannurkkiinsa.

Yksi tapa taistella terrorismia vastaan on lopettaa omaan nurkkaan tuijottaminen ja matkustaa. Väitän, että mikään ei auta pelon hälventämisessä niin tehokkaasti kuin vieraisiin kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen. Matkustaessa tajuaa, että maailma on täynnä upeita, sydämellisiä, hyvää tahtovia ja rakastavia ihmisiä.

Toivon sydämestäni, ettei yksikään ihminen lopeta matkustamista sen takia, että hän pelkää jonkun jäävänsä auton alle turistikadulla tai saavansa puukosta torilla.

Mitä suuremmaksi tunnemme pelon kasvavan sisällämme, sitä aktiivisemmin meidän pitää taistella sitä vastaan. Bali on yksi paikoista, joissa terroriuhka on tällä hetkellä suuri. Ajatus mahdollisesta hyökkäyksestä välähtää aina välillä mielessä, mutta se ei saa meitä ostamaan paluulippuja Suomeen. Sen sijaan haluamme jatkaa matkustamista entistä suuremmalla intohimolla.

Sotaa terrorismia vastaan ei voiteta suurmoskeijan rakentamista kieltämällä, nuoria maahanmuuttajiamiehiä karkottamalla tai Turun puukotuksista epäiltyä murhaamalla. Mielestäni ratkaisu lepää siinä, miten hyvin pystymme pitämään yhtä pahan edessä – kulttuuritaustasta tai uskontokunnasta riippumatta.

Osta siis matkalippu ja aloita henkilökohtainen taistelusi pelkoa vastaan. Nyt, jos koskaan, on aika lähteä.

Malesia Matkalla

Huiman lemppari Malesiassa: Melaka on kuin kotiin tulisi

keskiviikko, elokuu 16, 2017

”You can go other places, all right – you can live on the other side of the world, but you can’t ever leave home.”

Jenkkikirjailija Sue Monk Kidd kuvailee osuvasti kodin merkitystä kirjassaan The Mermaid Chair. Se on nimittäin niin, että ihminen voi lähteä kotikaupungista, mutta kotikaupunki ei koskaan lähde ihmisestä. Se, mistä tulet, määrittelee sinua aina – vaikka et sitä haluaisikaan.

Olemme Mikon kanssa molemmat kotoisin Varkaudesta, parinkymmenen tuhannen asukkaan teollisuuskaupungista Pohjois-Savosta. Sen lähiössä oli varsin turvallista kasvaa: tunsimme kaikki asuinalueemme tiet, lähimetsät polkuineen ja useimmat naapuruston asukkaistakin. Pihapelejä, puolikkaiden karkkien kerjäämistä lähikiskalla, päärynäsiideriä kotibileissä. Sitä rataa allekirjoittanut vietti ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästään.

Vaikka olemme molemmat jättäneet Varkauden – minä yli kymmenen vuotta sitten, Mikko kolmisen vuotta takaperin – kotikaupungilla on edelleen suuri merkitys meille. Uskon, että ihastumme reissussa samankaltaisiin paikkoihin kuin Varkaus. Meihin vetoavat maasta riippumatta käsitettävän kokoiset kaupungit, joiden kadut oppii nopeasti ulkoa ja joissa jo parin päivän oleskelun jälkeen olo alkaa tuntua turvalliselta ja kodikkaalta.

Thaimaassa rakastuimme Prachuapiin, Malesiassa Melakaan. Molemmat hurmasivat helppoudellaan ja välittömyydellä, sellaisella pienen kaupungin meiningillä. Melakassa oli isottelevaa ainoastaan sen Jenkkilästä lainattu slogan.

Bussi Kuala Lumpurista Melakaan kestää noin kaksi tuntia ja hinta on pari euroa. Bussiasemalta keskustaan pääsee paikallisvossikalla ja keskustassa kaikkialle on kävelymatka. Mietimme alkuun pyörien vuokraamista, mutta totesimme heti ensimmäisenä päivänä, että joka paikkaan pääsee kävellenkin parissa kymmenessä minuutissa.

Melaka on Georgetownin tapaan valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Vanha kaupunki on kuin läpileikkaus Malesian historiasta: arkkitehtuurissa näkyy vahvojen kiinalaisvaikutteiden lisäksi merkkejä Hollannin, Portugalin ja Englannin siirtomaa-ajalta.

Vanhassa kaupungissa järjestetään viikonloppuisin iltatori, jossa riittää vipinää.

Me majoituimme vanhan kaupungin reunamilla joen varrella. Paikka oli nimeltään River One Residence ja se oli loistava. Huoneemme oli yläkerrassa, jonka oleskeluhuoneesta avautui upea näkymä joelle. Itse vietin tunteja kyyläten joessa uineita varaaneja.

Ihanan majapaikkamme common room.

Viimeiseen asti siivotusta ja suunnitellusta joenrannasta näkee, kuinka tosissaan Melaka on panostanut turismiin. Perinteisiä puutaloja koristaa trendikäs katutaide, turisteja kuljetetaan edestakaisin jokilaivoilla ja iltaisin rantaan syttyvät väriä vaihtavat (kyllä, valitettavasti) ”tunnelmavalot”.

Itse olisin tuijottanut mieluummin niitä varaaneja kuin turistilauttoja ja diskovaloja, mutta makunsa kullakin. Joen ranta on kaikesta huolimatta ihana paikka.

Joen varrelta löytyy myös pieni huvipuisto – ja muutamia jättimäisiä hotelleja. Tässä lienee Melakan tulevaisuus.

Melakan tunnetuin mies on kehonrakentaja Gan Boon Leong, joka on aikoinaan voittanut niin Mr. Asian kuin Mr. Universuminkin tittelit. Tottahan halusimme kunnioittaa kaupungin vankkoja kehonrakennusperinteitä, vedimme jalkaamme jumppatrikoot ja lähdimme mestarin perustamalle kuntosalille. Ilmastointia salilla ei ole, mikä vain lisää tunnelmaa. Hinta oli vaivaiset 5 ringiä (noin euron) tiukalta pakaraparilta. Huimalta varaukseton suositus paikalle. Jos tuuri sattuu kohdalle, salilta voi bongata itse herra Leongin, joka ei tosin enää yli kasikymppisenä juurikaan treenaa.

Turistikuhina keskittyy Melakassa lähinnä vanhassa kaupungissa sijaitsevalle Jonker Street -nimiselle kadulle, joen rantaan ja Dataran Pahlawan Melaka Megamallin lähistölle. Muutoin kaupungilla saa liikkua melko rauhassa. Länsimaisia turisteja Melakassa on häviävän vähän, mutta kiinalaisia senkin edestä. Varaudu siis siihen, että Jonker Streetillä liikkuessasi saatat saada ohimoosi napakan osuman selfietikusta.

Jonker Streetin häzzäkkää.

Yksi lempparipaikoistamme Melakassa oli kaupungin yleinen uima-allas. Altaassa voi uida kuntoilumielessä tai vain lilluskella matalassa päässä. Myös aurinkotuoleja löytyy pronssisen rusketuksen hiomista varten. Hinta oli vaivaiset 5 ringiä ja uintiaikaa sai puolitoista tuntia. Yleisölle avoimet uintiajat kannattaa tsekata altaan verkkosivuilta.

Altaalta saa myös vuokrattua perinteikkäät munakukkarot tai Mikon kuvassa esittelemät hieman säädyllisemmät uikkarit, jos omia Speedoja ei satu olemaan mukana.

Todellisen aarteen löysi kuitenkin Mikko. Hän osasi suunnata eräänä aamuna askeleensa Melakan aamutorille (sijaitsee Jalan Temenggongilla noin 5 minuutin kävelymatkan päässä joelta). Hedelmiä, lihaa, kahvia, piirakoita, tuoreita jättimäisiä kaloja – torilta sai kaikkea mahdollista. Parasta oli tehdä aamupalaostokset ja jäädä nauttimaan kahvia paikallisten kanssa.

Viimeisenä Melaka-aamunamme eräs ihana pariskunta liittyi seuraamme. Pienen juttutuokion jälkeen he halusivat näyttää meille kaupunkiaan. Hyppäsimme pariskunnan autoon ja kiersimme Melakaa parin tunnin ajan. Pysähdyimme lounaalle, jonka pariskunta vaati maksaa. ”Te olette vieraitamme!” rouva totesi.

Maailman symppiksimmät Chong ja Lim.

Uskomaton ystävällisyys kruunasi käsityksemme Melakasta kodikkaana, turvallisena ja helposti lähestyttävänä kaupunkina.

Melakaan kannattaa kuitenkin suunnata nyt. Melaka menettänee lämpimän sydämensä markkinavoimille ennemmin tai myöhemmin. Pilvenpiirtäjien, jättihotelleiden ja -ostoskeskuksen ja neonväreissä vilkkuvien tuktukien määrä kaupungissa tulee vain kasvamaan.

Mutta tällä hetkellä kaupunki on i-ha-na. Mene jo!

Lähiravintolan karvainen tarjoilija.

Katutaide tuntuu olevan kovassa huudossa Malesiassa. Melakan vanhassa kaupungissa homma oli tosin vielä pientä verrattuna Georgetowniin.

Vain taivas tuntuu olevan rajana tuktukien tuunaamiselle.

Ehkä vihdoin reissun jälkeen alkaa Mallan ura car beibenä?

Ekstravinkki herkkusuille

Melaka tunnetaan perinteisestä nyonya-keittiöstään, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä malesialaisia, kiinalaisia ja muita aasialaisia vaikutteita.

Erikoinen jäähiutalemössö cendol on Melakan ylpeys.

Kävimme testaamassa nyonya-ruokia Bulldog Cafe -nimisessä ravintolassa. Kokeilemisen arvoista, vaikkakaan ei välttämättä aivan Huiman makuun. Ainakin cendol-nimistä jännittävää jääjälkiruokaa kannattaa ehdottomasti testata.

Melaka is a-okay!

Hyppää pois

Nainen, älä pelkää lähteä reissuun yksin

maanantai, elokuu 14, 2017

Naapuriaan ei valitettavasti voi aina valita. Sama pätee reissaamiseen: usein on pelkän arpaonnen varassa, millainen hippi oleskelee viereisessä punkassa, huoneessa tai bungalowissa. Se on vaan fingers crossed, ettei kohdalle satu se kuuluisa tyhjä arpa.

Koh Phanganilla uhkapelaaminen kannatti. Saman bungalowin toisella puoliskolla majoittuivat ihanat tyypit. Saksalainen Anna, 28, ja brasilialainen Brenda, 23, olivat tavanneet toisensa pari päivää aiemmin viereisellä Koh Taolla. He olivat tajunneet, että rantabungalowissa kahdestaan majoittuminen tulee halvemmaksi kuin yöpyminen yksin kökössä hostellissa, ja tehneet välittömästi varauksen Jungle Hut Bungalowsista.

Brendan piti olla reissussa kolme kuukautta. Nyt hän haluaa jatkaa matkaa ainakin vuodella.

Kun saavuimme, Anna ja Brenda olivat juuri nauttimassa aamupalaansa. Se koostui halvimmasta pikakahvista ja alennuksesta löydetystä vesimelonista. Pitää säästää, molemmat totesivat, ja kertoivat huvenneista reissukassoistaan.

Löysimme nopeasti yhteisen sävelen budjettireissaamisen tiimoilta. Paikallisten kauppiaiden ”cheap, cheap” -huudosta tuli yhteinen mantramme.

Reissussa ihmisiin tutustuu eri aikataululla kuin kotona.

Viikossa ehdimme ystävystyä hyvin Brendan ja Annan kanssa, sillä vietimme paljon aikaa yhdessä. Joimme iltaisin olutta yhteisen bungalowimme parvekkeella ja katselimme tähtiä rannalle sytyttämämme nuotion ympärillä. Uimme turkoosissa meressä ja kävimme herkuttelemassa Thong Salan iltatorilla. Päädyimme jopa Fullmoon Partyihin neljästään.

Mikä parasta, kävimme monia syvällisiä keskusteluita reissaamisesta, lähtemisestä ja elämästä yleensä.

Brenda ja Anna olivat hypänneet tyhjän päälle, vaikkakin hyvin erilaisista lähtökohdista. Lähteminen oli vaatinut paljon uhrauksia ja rohkeutta. Molempien mielestä reissu oli ollut heidän elämänsä paras päätös: naiset kertoivat olevansa onnellisempia kuin koskaan aiemmin.

Minua inspiroi erityisesti se, että Brenda ja Anna olivat lähteneet reissuun yksin. Kumpikaan ei ollut empinyt, vaikka tiesivät uhkista ja vaaroista. ”Jos oikein paska tuuri sattuu kohdalle, siinä ei auta mikään. Ei edes mies”, Anna totesi, kun keskustelimme aiheesta.

Haluamme jakaa näiden rohkeiden naisten inspiroivat tarinat teidän kanssanne. Ne toistavat jälleen kerran samaa viestiä: kuka tahansa – sukupuoleen katsomatta – voi lähteä, kunhan uskaltaa hypätä.

Anna irtisanoutui toimistotyöstään kymmenen vuoden jälkeen ja lähti maailmalle. Se oli Annan mukaan hänen elämänsä paras päätös.

Malesia Yhteiskunta

Elämä sillan alla – Kuala Lumpurin kodittomat

torstai, elokuu 3, 2017

Sillan alla on hämärää. Betonisista rakenteista on valunut jotakin märkää, joka saa asfaltin kiiltämään. Haju on sietämätön. Sillan alta virtaava joki on väriltään ruskea ja täynnä miljoonakaupungin jätteitä ja ulosteita.

Märälle asfaltille levitetyn muovialustan päällä konttaa alle vuoden vanha vauva. Viemäriltä haiseva loukko sillan alla on ainoa koti, jonka hän on yhdeksän kuukautta kestäneen elämänsä aikana nähnyt. Hänen isänsä ja äitinsä muuttivat vuosi sitten Kuala Lumpuriin naapurisaari Borneolta työn perässä, mutta työtä ei lopulta löytynytkään. Koska rahaa kotiin palaamiseen tai asunnon vuokraamiseen ei ollut, perhe joutui kadulle.

Pariskunta ja heidän 9-kuukautinen vauvansa asuvat kyseisen sillan alla. He eivät halunneet tulla kuvatuiksi ja me luonnollisesti kunnioitimme heidän toivettaan.

Kohtalo on surullisen yleinen Malesian pääkaupungissa.

Kuala Lumpurin kiiltävien pilvenpiirtäjien varjoissa asuu yli 2000 koditonta. Kaupungin kodittomien määrä on kasvanut muutamassa vuodessa kuudesta sadasta kahteen tuhanteen. Päivisin kodittomia ei juuri näe, mutta hämärän tullen pankkien ja muiden julkisten rakennusten edustat täyttyvät pahvipalasen päällä makaavista ihmisistä.

Kodittomia ei voi olla huomaamatta Kuala Lumpurin keskustassa liikkuessaan. Näimme hostellihuoneemme ikkunasta, kuinka he levittivät pahvilaatikoista tehdyt makuualustansa pankin portaille ilta toisensa jälkeen. Suurin osa käpertyi maahan sikiöasentoon vähäinen maallinen omaisuutensa pään alle aseteltuna. Yksi miehistä imppasi liimaa muovipussista ja katseli ohi kulkevia turisteja silmät valuen.

Näky oli niin surullinen, että vatsaa väänsi.

Se, että saattoi itse sulkea huoneen oven ja käpertyä lämpimään sänkyyn, tuntui iljettävältä ja epäreilulta. Kumpikaan meistä ei saanut unta, kun ajatukset pyörivät kadulla makaavien ihmisten kohtaloissa. Miksi nuo ihmiset olivat joutuneet kodittomiksi? Ja ennen kaikkea, miksei kukaan auttanut heitä?

Näkymä hostellihuoneestamme oli lohduton.

Otimme yhteyttä mieheen, joka on omistanut koko elämänsä Kuala Lumpurin kodittomien auttamiselle.

Gary Liew, 29, perusti vuonna 2011 Streetfeeders-nimisen järjestön. Aluksi Streetfeeders oli vain Garyn ja hänen ystäviensä yhteinen juttu: he kerääntyivät kerran tai pari viikossa yhteen ja jakoivat kodittomille ruokaa. Järjestö on kasvanut parin vuoden aikana massiivisesti – mutta niin on myös kodittomien määrä.

– Kasvoin kodittomien parissa. Äitini teki vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, kun olin lapsi. 11-vuotiaana aloin auttaa itsekin siinä, missä pystyin. Keittiöhommat eivät olleet vahvuuteni, mutta ystävystyin nopeasti kodittomien kanssa, Gary kertoo.

Äiti istutti poikaansa vahvan auttamisen halun. Gary oli 21-vuotias, kun hän päätti lähteä Keniaan tekemään lähetystyötä. Hän ajatteli, että oli lähdettävä kauas löytääkseen hätää kärsiviä.

– Kun palasin puolen vuoden jälkeen Keniasta, näin kotikaupunkini kodittomien lohduttoman tilanteen uudella tavalla. Silloin tajusin, että minun on tehtävä kaikkeni auttaakseni kotimaani heikoimmassa asemassa olevia.

Gary Liew on auttanut Kuala Lumpurin kodittomia 11-vuotiaasta lähtien.

Gary ja hänen silloinen tyttöystävänsä perustivat Streetfeedersin.

– Kodittomien ruokkiminen ja auttaminen oli monen vuoden ajan minun ja ystäväporukkani salaisuus. Olen ammatiltani elokuvatuottaja ja tein sitä päivätyönäni. Useimpina iltoina suuntasin töiden jälkeen kaduille, koska en vain voinut pysyä poissa.

– Kodittomien auttamisesta ja heihin tutustumisesta tuli osa minua.

Streetfeedersin toiminta kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2014. Tuolloin Kuala Lumpurin kodittomista kirjoitettiin erityisen paljon mediassa, kiitos maan hallituksen erityisten ”siivoustoimenpiteiden”.

– Eräs ministereistämme halusi puhdistaa keskustan kodittomista. Niinpä hallitus kielsi vapaaehtoisvoimin toimineiden soppakeittiöiden toiminnan keskusta-alueella ajatellen, että ongelma yhtäkkiä katoaisi, Gary kertoo.

– Silloin tehtiin myös paljon ratsioita, joissa kodittomat lastattiin isoihin rekkoihin ja kuljetettiin kauas kaupungin ulkoreunoille. Heidät lukittiin yöksi putkaan ja potkaistiin aamulla ulos, jonka jälkeen he joutuivat kävelemään tunteja päästääkseen takaisin keskustaan. Toiminta oli kuvottavaa ja epäinhimillistä.

Monet malesialaiset ajattelivat hallituksen toiminnasta samoin ja halusivat tarjota apuaan kodittomien hyväksi. Streetfeedersiin liittyi satoja uusia vapaaehtoisia. Viime vuosina järjestön toiminta on levinnyt muihin Malesian suurkaupunkeihin ja jopa ulkomaille. Vapaaehtoisista ei ole enää pulaa.

– Nykyisin vapaaehtoisia on aina kymmeniä, joskus yli satakin. Tavoitamme jopa 600 koditonta yhden yön aikana.

Parin vuoden takaiset tapahtumat saivat Malesian pääministerin havahtumaan kodittomien tilanteeseen. Hän halusi ojentaa auttavan kätensä ja rakennutti yömajan Kuala Lumpurin kodittomille.

– Hieno ajatus sinänsä – ja tietenkin upeaa pr-näkyvyyttä pääministerille – mutta yömajaan mahtuu parisataa henkilöä. Se on vain murto-osa kodittomien määrästä.

Gary kierrätti meitä ydinkeskustan alueilla, jotka täyttyvät illan hämärtyessä kodittomista. Viralliset tahot haluavat ”puhdistaa” keskustan kodittomista.

Samat epäinhimilliset siivoustoimet ovat alkaneet uudelleen nyt, kun Kuala Lumpur järjestää elokuussa suuret SEA Games -urheilukisat. Kodittomat halutaan pois kisaturistien ja kansainvälisen median silmistä.

– Ratsioita tehdään joka viikko, mutta tällä kertaa niistä ei juurikaan kirjoiteta mediassa. Tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että ongelma ratkaistiin pari vuotta sitten, vaikka kodittomien määrä on vain kasvanut.

Ratsioiden lisäksi kodittomia sorretaan nyt huomaamattomammilla taktiikoilla.

– Päämoskeijan edessä yöpyy noin kaksisataa ihmistä. Nyt sinne on asennettu järjettömän kokoisia valonheittimiä, jotka ovat tehneet nukkumisesta mahdotonta. He ovat keksineet keinot, joilla kodittomat häädetään ilman kohua.

Myös soppakeittiöiden toiminta on jälleen tapetilla. Virkamiehet haluaisivat kieltää avunantamisen vedoten siihen, että ilmainen ruoka motivoi kodittomia pysymään kadulla. Gary ei voi käsittää tuota logiikkaa.

– Hallitus luulee, että me vain syötämme kodittomia kuin eläintarhan eläimiä. Meidän tavoitteemme on saada ihmiset pois kaduilta. Jututamme näitä ihmisiä ja tutustumme heihin, jotta voimme auttaa heitä löytämään töitä ja saamaan katon päänsä päälle, Gary sanoo vakavana.

– Kukaan ei halua olla koditon, sen voin luvata. Elämä kadulla on käsittämättömän rankkaa.

Gary tietää, mistä puhuu. Hän on asunut kadulla muutaman päivän ajan ymmärtääkseen vähän paremmin, millaista kodittomuus on.

– En ole koskaan tuntenut olevani niin yksin. En voinut pyytää apua keneltäkään, en saada turvaa. Se oli järkyttävä kokemus.

Gary kertoo, että kadulla uhkana ovat paitsi rikolliset ja taudit, myös sää.

– Parin päivän sateen vielä kestää, mutta monsuunikaudella olosuhteet muuttuvat karmiviksi. Kadut tulvivat ja sairaudet leviävät. Sairastaminen oman sängyn pohjallakin on kamalaa, mutta mieti, millaista se on kadulla.

Sillan alla asuvan perheen kaikki tavarat paloivat kesäkuussa. Gary epäilee tuhopolttoa. Samaa mieltä oli ilmeisesti myös graffittitaiteilija, joka maalasi kyseisen teoksen pian tapaturman jälkeen.

Kodittomiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Moni ajattelee, että kodittomat ovat laiskoja juoppoja ja narkkareita, jotka ansaitsevat kohtalonsa.

– Toivon, että nämä ihmiset lähtisivät mukaani ja tulisivat tapaamaan kodittomia. He ymmärtäisivät, että kodittomat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Heillä on unelmia ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Myös heillä on perhe, joka merkitsee heille enemmän kuin mikään muu.

Garyn mukaan alkoholi- ja huumeongelmaiset muodostavat häviävän pienen osan Kuala Lumpurin kodittomista. Useimmat ovat päätyneet kadulle taloudellisten ongelmien takia.

– Monet tulevat maaseudulta isoon kaupunkiin töiden perässä, mutta joutuvat pettymään. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä huono, Gary kertoo.

Jotkut kodittomista käyvät töissä, mutta heidän palkkansa on niin matala, ettei vuokraan ja työmatkakuluihin ole varaa. Siksi he yöpyvät kadulla, lähellä työpaikkaa.

– Moni lähettää kaikki liikenevät rahansa kotiin perheelleen. Perhe ei välttämättä tiedä tilanteen lohduttomuutta, sillä kodittomuus voi olla suuri häpeä.

Kivipenkki, jolla Gary istuu, on kymmenien kodittomien nukkumapaikka.

Gary toivoo, että muutaman vuoden kuluttua Streetfeedersia ei enää olisi olemassa. Ettei sille olisi enää tarvetta.

– En anna sen lannistaa, että kodittomien määrä on kasvanut. Olen kuitenkin päättänyt ajatella positiivisesti: kun autamme ihmisiä yksi kerrallaan, lopulta saamme kaikki pois kadulta.

Eniten Garya harmittaa maan johdon suhtautuminen kodittomuuteen. Mahdollisuuksia ja rahaa ongelman ratkaisemiseen olisi, mutta heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen ei tunnu kiinnostavan hallitusta – tai ketään muutakaan.

– Malesiassa on länsimainen infrastruktuuri, mutta kehitysmaamentaliteetti. Täällä ajatellaan, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan. Ja jos ei pärjää, se on ihmisen oma ongelma, Gary sanoo vakavana.

– Olen sitä mieltä, että kodittomuus on meidän jokaisen ongelma. Ei vain hallituksen, ei vain kodittomien, vaan myös sinun ja minun.

Gary myöntää, että positiivisesta asennoitumisesta huolimatta työ käy välillä raskaaksi. Hän on opetellut suhtautumaan asioihin neutraalisti, mutta toisinaan ihmisten kohtalot menevät ihon alle. Nyt tieto siitä, että pieni vauva nukkuu yönsä saastan keskellä sillan alla, on valvottanut Garya.

– Aina, kun jätejoen vesi nousee, perhe joutuu pelastamaan nopeasti kaikki tavaransa ja kiipeämään sillan rakenteisiin vedenpintaa pakoon. Miettikää, millaista se on pienen vauvan kanssa.

Onnistumiset saavat Garyn kuitenkin jatkamaan rankkaa työtä.

– Se, kun joku pitkään kadulla asunut saa viimein avaimet ikiomaan asuntoonsa, tuntuu uskomattoman hienolta. Tieto siitä, että hän pystyy sulkemaan oven takanaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi ensi kertaa vuosiin, riittää antamaan minulle motivaatiota.

Streetfeedersin filosofian ytimessä on se, että jokainen voi auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Jos vain haluaa.

– Be your own hero, ole oman elämäsi supersankari. Sinä voit muuttaa toisen ihmisen elämän paremmaksi.

Yksi sankaritarina toteutui, kun vauva vanhempineen sai Garyn ja lukuisten lahjoittajien avulla asunnon Kuala Lumpurista. Pieni lapsi sai ensimmäisen kotinsa, jossa ei tarvitse kiivetä pakoon tulvavettä.

Be your own hero.

Maailma tarvitsee enemmän Garyn kaltaisia supersankareita. Myös me koetamme kaivaa sisäiset supervoimamme esiin syyskuussa, kun palaamme Kuala Lumpuriin. Silloin liitymme Streetfeedersien vapaaehtoisten joukkoon ja autamme kaupungin kodittomia.

Myös sinä voit auttaa. Ota yhteyttä Garyyn ja kysy, mitä voit tehdä. Yhteystiedot löydät Streetfeedersin kotisivuilta osoitteesta www.streetfeeders.com.

– Kaupungin näkee eri tavalla, kun sitä tarkastelee kodittomien näkökulmasta. Se on tismalleen sama paikka, mutta kokonaan eri maailma.