Odottamassa yöjunaa Thaimaasta Malesiaan. Muodostimme matkalaukkulinnakkeen muutamien muiden yhtä hullujen turistien kanssa, jotka odottelivat juniaan.
Yhden yön aikana voi matkustaa maailmasta toiseen. Siltä ainakin tuntui, kun astuimme yöjunasta Padang Besarissa. Olimme juuri ylittäneet rajan Thaimaasta Malesiaan, mutta tuntui kuin olisimme saapuneet toiseen ulottuvuuteen. Thaimaan lämpimät hymyt olivat vaihtuneet yön aikana zombie-elokuvista tuttuun aavemaiseen hiljaisuuteen.
Hiljaisuudelle oli syynsä. Malesia on muslimimaa ja tuolloin käynnissä oli muslimien pyhä kuukausi ramadan. Kyseisen kuukauden ajan muslimit paastoavat: he eivät syö tai juo mitään valoisan aikaan. Voitte kuvitella, että energiaa ei paaston aikana ole juuri mihinkään ylimääräiseen – ei esimerkiksi työntekoon tai kaupungilla liikuskeluun. Tätä Huiman torstit eivät luonnollisestikaan olleet ottaneet huomioon.
Hävettää myöntää, että me emme tienneet ramadanista (tai islamista yleensäkään) oikeastaan mitään Malesiaan saapuessamme. Mietimme jälkikäteen, että meidän olisi ehkä kannattanut tehdä pientä taustatutkimusta maasta, sen tavoista ja uskonnoista etukäteen. Otamme tästä onkeemme.
The Ramadan Effect: aavemaisen hiljaiset kadut ja zombi-elokuvien tunnelma.
Ensimmäinen kohteemme Malesiassa oli länsirannikolla sijaitseva Penangin saari, josta olimme kuulleet paljon ylistystä. Siellä on maailman parasta katuruokaa! Mieletöntä katutaidetta ja historiaa! Penang on Aasian Berliini! Odotukset olivat korkealla.
Perillä meitä odotti zombie-kaupunki. Joskus käytän jutuissani värikynää, mutta tässä asiassa en liioittele yhtään. Kaduilla ei liikkunut ketään, ei ristin sielua. Kerran tien yli pyöri tuulen mukana sellainen risupallero, joita näkee lännenelokuvissa. Pysäyttävin hetki oli, kun menimme sisään jättimäiseen ostoskeskukseen. Paikassa ei ollut ketään muuta meidän ja kahden vartijan lisäksi. Tervetulorobotin sanat kaikuivat tyhjillä käytävillä. Olin varma, että kohta selkääni hyppää joku, joka arvostaa tuoreiden aivojen aromia.
Zombiko se siellä?
Ihmiset putkahtivat koloistaan vasta pimeän laskeuduttua. Olimme innosta pinkeinä, kun näimme katuruokakojuista nousevat höyryt. Ruokalistaa tutkiessa innostus laski. Emme tajunneet annoksien nimistä mitään, emmekä osanneet päätellä edes ruokien ulkonäöstä, mitä annokset mahtoivat sisältää. Koetimme tuuriamme ja tilasimme curry meeta. Saimme kulhollisen mautonta lientä, riisinuudeleita ja outoja vetisiä palleroita. Menimme takaisin hostellille toivoen, että zombit olisivat jo lopettaneet kärsimyksemme.
Aivan kaikki muslimit eivät pitäneet lomaa ramadanin aikaan. Tämä setä pilkkoi lihaa, todennäköisesti nälkäkiukun voimalla.
Oudosta tunnelmasta huolimatta vietimme Penangissa viisi yötä, sillä hankimme sieltä kahden kuukauden viisumimme Indonesiaan. Tämä muuten vinkiksi muille Indo-viisumia hakeville: prosessi on moninkertaisesti nopeampi ja helpompi Penangissa kuin Kuala Lumpurissa. Meidän viisumimme valmistuivat päivässä, eikä konsulaatissa tarvinnut juurikaan jonotella.
Aasian kaupungeissa tyhjät kadut ovat harvinaista herkkua. Penangissa niistä sai nauttia yllinkyllin.
Pikkuhiljaa aloimme tottua tyhjiin katuihin ja nauttia kaupungin väljyydestä ja rauhallisuudesta. Kävimme testaamassa muutamia kahviloita, joiden kakut olivat syntisen ihania. Jatkoimme myös katuruoan testailua (yhdistettynä ruokalajien ahkeraan googletteluun) ja aloimme tottua malesialaisen keittiön makumaailmaan. Vaikka monet paikat olivat ramadanin takia kiinni, keksimme tapoja tappaa aikaa. Viihdytimme itseämme muun muassa kummitusmuseossa, joka oli rakennettu lähinnä aasialaisten turistien selfie-tarpeita varten.
Huima got a bit carried away. Kummitusmuseo oli luonnollinen jatkumo Penangin aavemaiselle tunnelmalle.
Yövyimme saaren vanhassa kaupungissa Georgetownissa keskellä pikku-Intiaa. Kiertelimme kiehtovaa ja karun kaunista Unescon maailmanperintökohteeksikin valittua kaupunkia, jollaista emme kumpikaan olleet aiemmin nähneet. Malesian monivaiheinen historia näkyy kaikkialla Georgetownissa: arkkitehtuurissa, kuluneissa kylteissä, kadunnimissä, ruokalajeissa. Kaikki vanha yhdistettynä mielikuvitukselliseen katutaiteeseen tekee Georgetownista paikan, jossa jokaisen Malesian matkaajan kannattaa ehdottomasti käydä – oli sitten ramadan tai ei. Aasian Berliini kuvaa kaupunkia osuvasti. Se on kiehtova yhdistelmä historiaa ja hipsteriyttä, siirtomaa-ajan jäänteitä ja raakakakkukahviloita, uusinta uutta ja todella vanhaa.
Peace out!
Emme varmastikaan päässeet näkemään Penangia parhaimmillaan, sillä ramadanin takia koko saaren muslimiväestö oli suureksi osaksi poissa kuvioista. Uskon, että normaalisti paikka muistuttaa vähemmän zombie-elokuvaa ja enemmän Berliiniä. Tekemistä ja näkemistä saarella riittää: esimerkiksi rantaloma, viidakkovaellus, vuorella kiipeily ja loputon temppelien ihmettely onnistuvat samalla maapalalla. Ainoastaan vesileikit kannattaa jättää väliin, sillä Penangin vesistö kuhisee meduusoja.
Georgetown tunnetaan nykyisin myös kekseliäästä katutaiteesta.
Onneksi emme luovuttaneet Penangin suhteen alkushokin aikana. Viiden päivän zombie-seikkailun jälkeen aivomme olivat yhä tallella ja mikä parasta, ne olivat ehtineet lämmitä Penangille.
Suosittelemme Penangia jokaiselle Malesian kävijälle. Sitäkin enemmän suosittelemme huolellista perehtymistä paikalliseen kulttuuriin, uskontoihin ja tapoihin ennen maahan saapumista. Kulttuurishokin voi välttää, kun tietää, mihin on menossa. Kun aivoja käyttää etukäteen, ei tarvitse pelätä niiden päätyvän pataan.
Georgetown, you got us in the end.
Huiman vinkit Penangiin
Syö: Georgetown on katuruoan mekka. Eniten kojuja löydät Lebuh Chulialta ja Lebuh Kimberleylta. Huiman mieleen olivat eniten paksussa soijakastikkeessa wokattu nuudeliannos mee koreng ja erikoinen jäähilejälkiruoka cendol. Myös lok lok -nimiset pikkusnacksit, jotka kypsennetään itse kiehuvassa vedessä, olivat Huiman herkkusuiden mieleen. Suosittelemme perehtymään malesialaiseen ruokakulttuuriin ja annosten nimiin etukäteen. Myös kaupungin lukuisat kahvilat kakkuvalikoimineen saavat Huiman suosituksen.
Teksen-niminen ravintola oli edullinen ja loistava. Sen maine lienee kiirinyt, sillä ravintolan edessä kiersi lähes aina jono nälkäisiä turisteja.
Juo: Love Lanelta ja sitä ympäröiviltä pikkukaduilta löytyy baari jos toinenkin. Useimmista saa ”osta 1 kalja, saat toisen kaupanpäälle” -tyyppisiä tarjouksia. Koska muslimit eivät pääsääntöisesti käytä alkoholia, paikallisia baareissa ei kiinalais- ja intialaislähtöistä väestöä lukuun ottamatta juurikaan näy. Georgetownissa tuoppia nostavat lähinnä nuoret reppureissaajat.
Yövy: Georgetownista löytyy paljon edullisia majataloja, joista monet sijaitsevat niin kutsutuissa ”heritage houseissa”, eli historiallisesti merkittävissä rakennuksissa. Me yövyimme Cocoa Mewsissä, yhdessä halvimmista majataloista. Paikan omistaja George oli erikoinen, mutta erittäin avulias tyyppi. Voimme suositella kyseistä paikkaa kaikille budjettireissaajille.
Kulje: Unohda taksit ja riksat. Saari on helppo ottaa haltuun paikallisbusseilla, jotka ovat halpoja, ilmastoituja ja helppoja käyttää.
Take the ride. Georgetown ja Penang ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja.
No Comments