Jouduimme reissun alussa epämukavaan tilanteeseen.
Istuimme bangkokilaisessa baarissa katsomassa Suomen jääkiekkopeliä, kun seuraamme liittyi noin kuusikymppinen suomalaismies. Hän kertoi tulleensa Thaimaahan tapaamaan tyttöystäväänsä, yli puolet häntä nuorempaa laolaista naista. He olivat tavanneet kaksi vuotta aiemmin Pattayalla tyttöbaarissa ja alkaneet ”seurustella”.
– Minähän se kaiken maksan, mies kertoi häpeilemättömästi ja selitti, kuinka kustantaa naisen ja tämän koko perheen elämisen Laosissa.
Kolmannen erän loppupuolella parikymppinen tyttöystävä ilmestyi baariin. Katsoin, kuinka kuvankaunis tyttö istui humaltuneen äijän viereen ja yritti hymyillä. Myös minä väänsin kasvoilleni pakotetun hymyn ja mietin, miltä tilanne mahtoi tytöstä tuntua. Häpesikö hän vai tunsiko sittenkin ylpeyttä?
Mies vetäisi naisen kainaloonsa, suuteli tätä suulle ja iski naiselle sitten rahaa kouraan.
– Get me beer! hän komensi.
Nainen näytti aluksi vastustelevan, mutta nousi sitten hitaasti ja teki työtä käskettyä. Mies kääntyi Mikkoon päin ja totesi naureskellen:
– Näin se homma toimii.
Menin kuvotuksesta kananlihalle.
Lady in red. Punaisiin pukeutunut musliminainen ei liity millään tavalla prostituutioon, mutta kuvassa on aiheeseen sopivaa symboliikkaa.
Tuon illan jälkeen olemme Mikon kanssa keskustelleet aiheesta useaan otteeseen. Olemme miettineet tilanteen etiikkaa. Onko se oikein vai väärin? Onko siinä yhtään häviäjää?
Naisen ei tarvitse enää myydä itseään. Hänen lapsensa on päässyt kouluun. Nainen, lapsi ja naisen äiti asuvat uudessa talossa, jossa tulvavesi ei valu ovesta maalattialle. Järjestelyn ansiosta kokonainen perhe on noussut absoluuttisesta köyhyydestä ja yksi lapsi saanut mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen. Mies sen sijaan saa naiselta kaipaamaansa hellyyttä ja läheisyyttä, vaikkakin vain muutaman viikon ajan vuodessa.
Olen ennen tuominnut jyrkästi kaiken prostituutioon liittyvän, seksiturismin eritoten, mutta oikeassa elämässä asiat eivät aina ole mustavalkoisia.
Sain lisää ajateltavaa, kun Balin talon emäntä antoi minulle luettavaksi kirjan nimeltä Sex Slaves – The trafficking of women in Asia. Teos kertoo naisen asemasta, ihmiskaupasta ja prostituutiosta Aasiassa ja on harvinaisen rankkaa luettavaa. Naisten kohtalot ovat järkyttäviä.
Kirjassa todetaan, että lähes kaikki itseään myyvät naiset tekevät sitä siksi, ettei heillä ole muita vaihtoehtoja. Nämä naiset – tai pikemminkin tytöt – ovat köyhistä maista, köyhimpien kylien köyhimmistä perheistä. Heille huoraamisessa on kyse on hengissä pysymisestä, epätoivosta.
Suurin osa tytöistä päätyy bordelliin 13–15 -vuotiaana. Monet tytöistä houkutellaan vieraaseen maahan tyhjillä lupauksilla työpaikasta tai avioliitosta. Perillä odottaa sänky bordellissa ja viidentoista asiakkaan päivätahti. Ei ole harvinaista, että nälkää näkevät vanhemmat myyvät tyttäriään bordelleihin saadakseen muulle perheelle ruokaa. Tai että tytön on pakko lähteä kotoa, kun vanhemmat eroavat ja uusi äitipuoli ei halua elättää miehensä lasta.
Kaikista epäreiluimmalta tuntuu, että raiskauksen uhriksi joutuminen on yksi yleisistä tavoista päätyä huoraksi. Monissa aasialaismaissa ajatellaan, että jos naisen neitsyys viedään avioliiton ulkopuolella, hänestä tulee epäpuhdas ja siten epäsopiva avioliittoon. Raiskattu nainen on yhteiskunnan hylkiö, jonka ainoa mahdollisuus on myydä itseään.
Kirjan luettuani mietin yhä, onko hyvä juttu vai täydellisen väärin, että suomalaismies ostaa seksiä laolaiselta tytöltä, tykästyy tähän ja alkaa sitten elättää tyttöä ja hänen perhettään? Onko mies pelastanut yhden naisen vielä pahemmalta kohtalolta vai mahdollistanut toiminnallaan kuvottavan järjestelmän olemassaolon?
En osaa edelleenkään vastata. Mutta niin hullulta kuin se tuntuukin, laolaisen naisen kohtalo tuntuu armolliselta verrattuna niihin, joista kirjassa kerrottiin.
Tunnen yhä suurempaa voimattomuutta nyt, kun tajuan, etteivät suurin ongelma ole kyseinen suomalaismies tai muut hänen kaltaisensa. Ihmiskauppa ja prostituutio ovat seurausta naista alistavista kulttuureista, joka hallitsevat edelleen suurta osaa maailmaa, mukaan lukien Aasiaa. Kulttuuriin istutettua naisvihaa on huomattavasti vaikeampaa kitkeä kuin seksiturismia.
Suuressa osassa maailmaa ei tarvitse kuin syntyä naiseksi ja on jo hävinnyt pelin. Siinä maailmassa on lottovoitto, jos nainen voi myydä itseään baarissa rottia kuhisevan bordellin sijaan. Siinä maailmassa nainen on onnekas, jos aviomies ei myy häntä parittajalle. Siinä maailmassa naisella on käynyt satumainen tuuri, jos kuusikymppinen suomalaisukko kourii häntä ja käskee hakemaan kaljaa.
Ja mikä erottaa meidät suomalaisnaiset tuosta maailmasta? Silkka tuuri.
4 Comments
Kiitos erittäin hyvästä, monipuolisesta pohdiskelusta. Naisten asema ja prostituutio on todellakin vaikea ongelma ja niin totta maailmanlaajuisesti.
Olen puolisoni kanssa pohtinut samantapaisia ajatuskuvioita matkoillamme.
Suomessa, kun näen kadulla nuoren aasialaisnaisen ja selvästi vanhemman suomalaismiehen, mieleeni tulee väkisinkin maksettu avioliitto. Toisaalta, jos itse olisin syntynyt köyhäksi thaitytöksi ja päätynyt prostituoiduksi, tekisin todennäköisesti parhaani, että pääsisin naimisiin juuri sen vanhemman suomalaismiehen kanssa. Lopetan yleensä tämän ajatusleikin muistuttamalla itseäni, että kaikki seka-avioliitot eivät toki ole saaneet alkuaan kaupalliselta pohjalta, ja toisaalta ihmiset voivat päätyä hyvään parisuhteeseen niin monen eri reitin kautta.
Kaikesta huolimatta maksullinen seksi on mielestäni kuvottava ilmiö, oli seksin ostaja sitten suomalainen mies Thaimaassa tai suomalainen nainen Ghanassa.
Samaa mieltä kanssasi, Piia! Matkatessa näkee niin surullisia kohtaloita, että nämä länkkärimiesten käsikynkkään päätyneet tytöt alkavat vaikuttaa onnekkailta. Hulluahan se on, mutta niin vain käy.
noin 10 kertaa käyny sellasia 3kk settejä ni tämä on valittettavaa mutta totta. Ensimmästä kertaa vein vaimoni hän hämmästeli et voiko tämä olla totta..
Karua ja julmaa. monella kaverilla on suomalainenkaveri ja thai nainen asuvat suomessa ja ikä on aika lailla sama ni se on ok… mutta kun pattayalla kävelee ni ei voi olla huomaamatta miehellä ikää kävelykepin verrran ja thai nainen on nuorempi kun 18v
aika lailla hullua .. mutta maa on loistava lämmin ja kaikki toimii mitä muukaan suomalais pariskunta haluaa ranta lomalta ku ilma 32.
Hyvä kirjoitus ja vielä parempi esimerkki siitä miten matkustaminen avartaa. Suurin osa länsimaalaisista ei edes voi ymmärtää kuinka mahdottomista olosuhteista miljoonat, jos ei miljardit tytöt ponnistavat. Itse olen nähnyt paljon kuvailemaasi toimintaa eri Aasian maissa ja tunnen henkilökohtaisestikin paljon eri tautaisia ihmisiä Aasian eri maista. Siellä tosiaan nuorilla naisilla ykköshaave on saada valkoinen aviomies ja muuttaa Jenkkeihin. Jenkit sen takai, että useasti kaikki valkoisest koetaan tulevan Jenkeistä ja tietysti koska populaarikulttuuri. Kun kuuntelee heidän tarinoitaan, toiveitaan ja haaveitaan, ei voi kuin joka kerta ihmetellä kuinka hyvä osainen sitä onkaan. He kaikki haaveilevat hyvin yksinkertaisista asioista ja haluavat pitkäjänteisyyttä elämään aviomiehen muodossa. Lähes poikkeuksetta he etsivät itseään vanhempaa miestä, sillä Aasiassa kunnioitetaan ihan eri tavala kokemusta, pysyvyyttä ja turvaa. Rakautta tietysti kaivataan, mutta se ei ole syy mennä naimisiin. Ja kun joku onnistuu löytämään itselleen valkoisen miehen, ei häneltä ruinata Louis Vuitton laukkua vaan pyydetään rahaa omalle perheelle. Nämä nuoret naiset asettavat oman perheen edun oman edelle ja ovat valmiita tekemään suuria uhrauksia auttaakseen omaa perhettään. Länsimaalaisen korvaan tämä tietysti kuulostaa aivan kamalalta, mutta he ovat usein ylpeitä savutuksestaan ja naiset jotka löytävät asiallisen miehen, ovat usein onnellisia. Näiden köyhistä maista tulevien naisten onni ja yltäkylläisyydessä elävien länsimalaalaisten onni (tai mitä he onneksi luulevat) eivät kohtaa millään tasolla. Ja ihan kuten kirjoutuksessa sanotaan, on asioihin aina syytä perehtyä ennen kuin ne teilataan ymmärtämättä olosuhteita ja taustoja. Jos näitä naisia haluaa jotenkin auttaa, on rahan antaminen koulutuksen kehittämiseen yksi parhaista.
Live and learn!