Suomen suurin matkablogiyhteisö
Hyppää pois

Hyppää pois: Adam

lauantai, 27 toukokuun, 2017

Pitkä lentomatka on jännittävää arpapeliä: koskaan ei voi tietää, kenet saa viereensä. Joskus käy hyvä tuuri, joskus taas huonompi säkä.

Ja sitten on niitä kertoja, kun voittaa lotossa.

Tein ensimmäisen reppureissuni Meksikoon vuonna 2009 ystäväni Henrin kanssa. Lennolla Amsterdamista Mexico Cityyn tutustuimme vierustoveriimme Aldriniin. Aldrinin silmät syttyivät, kun hän kuuli kansallisuutemme. Mies rakasti Nightwishia.

Siloposkinen Malla ja ihana Aldrin.

Tutustuimme kymmenen tunnin lentomatkan aikana niin hyvin, että Aldrin pyysi meidät visiitille Monterrey-nimiseen kotikaupunkiinsa. Ja mehän menimme.

Rodríguez-Garcían perhe otti meidät avosylin vastaan: äiti kokkasi meksikolaista kotiruokaa, isä opetti tekemään margaritoja ja tutki kanssamme karttakirjaa, perheen pojat veivät meidät pelaamaan tennistä, patikoimaan vuorille ja bilettämään paikallisten kanssa.

Viivyimme Montereyssa muistaakseni kolme päivää. Viimeisenä iltana ennen lähtöämme perhe järjesti isot sukujuhlat, joissa me olimme kunniavieraita. Pääsimme halailemaan mummoja, pappoja, tätejä, setiä ja serkkuja. En osaa edelleenkään kuvata sitä tunnetilaa, joka minulla tuolloin oli. En voinut käsittää onnekkuuttani.

Lähdön hetkellä perheen äiti kyynelehti ja isä totesi meidän olevan osa perhettä. Itkin itsekin, onnesta. Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, että maailma on täynnä uskomattomia ihmisiä.

Että sellainen arpaonni.

Henri ja Malla Meksikon äidin ja isän kainalossa.

Jotakin samankaltaista tapahtui lennolla Oslosta Bangkokiin.

Viereemme istui hyväntuulinen ja puhelias nuori mies, joka esitteli itsensä Adamiksi. Juttelimme lennon ajan ja ystävystyimme. Vaihdoimme Facebook-tietoja ja sovimme tapaamisesta Vietnamissa.

Adam asettui kameran eteen Chao Phraya -joen varrella.

28-vuotias britti kertoi tehneensä elämänsä radikaaleimman ratkaisun. Hän oli jättänyt vakityönsä, tyttöystävänsä ja koko entisen elämänsä aloittaakseen täysin alusta Vietnamissa. Ennen lähtöään Adam oli hommannut pätevyyden toimia englannin kielen opettajana, mutta työpaikasta hänellä ei ollut tietoa. Ei asuntoa, ei toimeentuloa, ei tarkkoja suunnitelmia. Äiti ja läheiset olivat pitäneet Adamia hulluna.

Silti hän oli päättänyt hypätä.

— I believe in faith. You make these decisions for a reason. You just gotta go with it.

Tapasimme Adamin Bangkokissa ennen hänen jatkolentoaan Hanoihin ja pyysimme häntä kertomaan päätöksestään ja kaikesta sen takana. Nyt jaamme Adamin tarinan teidän kanssanne.

Esittelemme Hyppää pois -sarjassa reissussa tapaamiamme upeita tyyppejä, jotka ovat päättäneet ottaa loikan kohti tuntematonta.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply