Suomen suurin matkablogiyhteisö
Matkalla

Hyvät halpamatkustajat

lauantai, 20 toukokuun, 2017

Ai että.

Edessä yksitoista tuntia ahtaassa koneessa. Ruokana ainoastaan kuivalihaa ja epäilyttäväksi tahnaksi sulaneita Bull Mentula -protiinipatukoita. Edessä olevalla penkkirivillä vahvasti humaloitunut islantilaismies thai-vaimonsa ja kahden huutavan lapsensa kanssa.

Lennoilta ei ole muuta dokumenttia kuin tämä kännykkäräpsy. Nestehukka ja pelko islantilaisen juopon raivostumisesta estivät laajemmat kuvaussessiot. Kyseinen otos kertonee kaiken oleellisen.

Jos ostat lennot halpalentoyhtiöltä, varaudu kaikkeen.

Sen lisäksi, että saat kuunnella humalaisten huutoa vapiseville lentoemoille, sinun pitää maksaa kova hinta kaikesta – mukaan lukien vedestä. Mikään muu kuin itse lento ei kuulu hintaan. Jos haluat syödä lennolla, sinun tulee varaaman ateriasi 72 tuntia ennen koneen lähtöä. Muuten joudut tuhlaamaan huomattavia summia lentokoneen snack-valikoimaan tai turvautumaan kuivalihaan.

Reissubudjettimme on sellainen, että sillä ei paljon juhlita. Kituuttaminen mielessä ja ateriayllätyksestä sisuuntuneina päätimme, että emme osta koneesta mitään. Lisäpaineita lisäsi se, että olimme sortuneet Oslon kentällä kymmenen euron patonkeihin.

Pidimme kiinni päätöksestämme, vaikka tuloksena olivat lievä nestehukka ja savolaisen huumorinkin hetkeksi hiljentänyt vitutus. Silti, selvisimme! Silkkaa säästöä, tuskallisen kuoleman uhallakin.

Ikään kuin survival camp -henkinen lentomatka ei olisi ollut tarpeeksi, päätimme matkustaa kentältä taksin sijaan täpötäydellä junalla. Onhan se niin pirun halapaa! Matkasimme pingviinidokumenteista tutulla tyylillä noin puoli tuntia kestäneen matkan. Junasta ulostautuminen tuntui uudelleensyntymältä. Ah, mikä vapaus.

Kyse saattoi olla nestehukasta tai Bull Mentula -patukoiden yliannostuksesta, mutta päätimme säästää jälleen kävelemällä viiden kilometrin matkan asemalta hostellille. En tiedä, miksi kukaan tekisi niin rinkat selässä maailman kuumimmassa pääkaupungissa. Muistan sanoneeni alkumatkasta hymy huulillani: Se on suoraan syvään päätyyn vaan, no fear!

Noin kolmen kilometrin kohdalla tulimme siihen tulokseen, että kyseessä oli kenties yksi huonoimmista ideoistamme koskaan. Bangkokin pikkukadut hohkasivat kuumuutta 35 asteen helteessä. Paikallisten vaarien hampaattomat hymyt ja päänpyörittelyt viestivät, että hekin pitivät hommaa pähkähulluna.

Setä kypsytteli rauhassa kalojaan ja ihmetteli hikisinä tarpovien reppureinojen menoa.

Luovutimme, otimme venekyydin lähemmäs keskustaa ja lopulta tuktukin hostellille. Ai sitä autuutta, kun pääsimme levyttämään sängylle tuulettimen puskiessa viilentävää ilmaa hikisille poskillemme. Juopot, Bull-patukat ja tuskalliset minuutit ruuhkajunassa alkoivat vaipua välittömästi unholaan. Vihdoin perillä!

Seuraavaksi tulossa tarinaa psykedeelisestä Bangkokista ja esittely Chao Phraya -joen varrella sijaitsevasta erikoislaatuisesta hippihostellistamme. Totuttelemista tämä on vaatinut, mutta Bangkok alkaa hiljalleen voittaa kaoottisuudellaan puolelleen.

Jo tähän mennessä reissu on ollut sen verran vauhdikas, että paikallinen sairaalakin on tullut testattua. Mittasivat muuten verenpaineenkin – just in case. Eiköhän sekin ala pikkuhiljaa laskea, kun reissumieli ottaa kokonaan vallan.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply