Monthly Archives

toukokuu 2017

Raha ratkaisee

Budjettimatkaajan Thaimaa: 10 säästövinkkiä

keskiviikko, toukokuu 31, 2017

Isketään ensimmäisenä tiskiin fakta, jota meiltä on kysytty useammin kuin mitään muuta. Kerromme blogissa avoimesti, paljonko tämä koko hemmetin lysti tulee maksamaan.

Rahahan se on aina budjettireissaajan pienessä mielessä.

Emme ole voittaneet lotossa, eikä meillä ole upporikkaita vanhempia. Olemme säästäneet hiljakseen, mistään hirveästi tinkimättä.

Meillä on tällä hetkellä säästöjä piirun verran alle 20 000 euroa. Tuosta summasta maksamme kaiken matkalipuista majoitukseen, ruokaan ja muihin juokseviin kuluihin. Päiväbudjetti on siis noin 27 euroa per perä.

Siinä joutuu jo hieman miettimään, mihin pennosensa laittaa. Olemmekin oppineet vajaan kahden viikon aikana pihistelemään huolella.

Tämä postaus on tehty teitä varten, te ihanat pihtarit ja budjettiniilot. Keräsimme yhteen kymmenen oikeasti toimivaa säästövinkkiä, joiden avulla olemme eläneet alle 20 euron päiväbudjetilla.

 

1. Matkusta sesongin ulkopuolella.

Thaimaan sadekausi sijoittuu Suomen kesäkuukausille. On totta, että sademäärät ovat isoja, mutta todellisuudessa vettä tulee taivaalta yleensä vain muutaman tunnin ajan päivässä. Silloin, kun sataa, sataa hetken ajan kovaa.

Low seasonilla paratiisirannoista saa nauttia ylhäisessä yksinäisyydessään.

Low seasonin edut ovat huomattavia: majoitus on jopa puolet halvempaa, ravintoloiden, baarien ja basaarien hinnat huokeampia, paratiisirannat tyhjiä. Sesongin ulkopuolella pääsee helpommin näkemään, millaista aito thaimaalainen arki on.

Jos siis haluat välttää turistimassoissa vellomisen ja säästää roposiasi, vietä kesäloma Thaikuissa. Et tule katumaan.

 

2. Ota käyttöön Agodan sovellus.

Edullisimmat majapaikat löytyvät kokemuksemme mukaan Agodasta. Kannattaa rekisteröityä sivustolle ja ladata sovellus, jolloin hinnat ovat entistäkin halvempia.

Huomasimme myös, että hinnat yleensä laskevat, kun hotellin varaa Thaimaassa ollessa. Jos siis mahdollista, buukkaa majapaikka Suomesta käsin vain muutamaksi yöksi ja varaa hotelli pidemmälle ajalle vasta perille saavuttuasi.

Varsinkin low seasonilla majoitusta kannattaa käydä kyselemässä myös paikan päältä. Arkena tilaa löytyy taatusti ja hinta voi olla murto-osan sesonkihinnasta.

Säästöä voi tulla myös siitä, jos huoneen hintaan kuuluvat aamupala, juomavesi ja wifi. Jääkaappi on plussaa, koska kylmässä voi säilyttää esimerkiksi jogurtteja ja hedelmiä.

 

3. Opettele tinkimisen jalo taito.

Ruoasta ei yleensä tingitä, mutta kaikesta muusta kyllä. Taksit, tuktukit, vaate- ja krääsäkaupat ovat tinkijän unelma: niissä hinta laskee tinkiessä helposti puoleen ensin ehdotetusta.

Tinkimistä ei kannata pelätä. Vaikka kuskit ja kauppiaat saattavat esittää hetken loukkaantunutta, he eivät oikeasti pahoita mieltään.

Ajattele tinkimistä hauskana pelinä ja pidä pilke silmäkulmassa. Älä koskaan hermostu tai ole töykeä – se ei johda toivottuun lopputulokseen. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen hinnasta, voit hyvin myös hylätä tarjouksen ja lähteä etsimään parempaa. Homma ei ole niin vakavaa.

 

4. Suosi katukeittiöitä ja samoja ravintoloita kuin paikalliset.

Thaimaa on kulinaristin paratiisi. Käsittämättömän herkullinen ateria irtoaa ravintolasta 40-60 bahtilla, eli 1,5 eurolla. Katukeittiössä voi päästä vieläkin halvemmalla.

Turistikatujen varsilla olevat ilmastoidut ja länsimaisen näköiset ravintolat ovat luonnollisesti niitä kalleimpia. Meidän linjamme on, että emme maksa ateriasta 150 bahtia enempää. Emmekä ole joutuneet näkemään nälkää.

Katukeittiöiden meininki saattaa näyttää pohjoismaalaiseen hygieniakäsitykseen tottuneen silmään epäilyttävältä, mutta katukokit tietävät, mitä tekevät. Kun menet kojulle, jossa paikalliset ruokailevat, et voi erehtyä.

Kanaa vartaassa hehkuvilla hiilillä grillattuna. Hinta 10 bahtia, eli noin 25 senttiä. Kelepaa!

Vatsallasi saattaa kestää hetken tuttua thai-ruokaan, mutta se rauhoittuu kyllä. Viime Aasian reissullaan Mikko sai yhden ruokamyrkytyksen ja yhden ripulin. Toinen tuli patonkiparatiisi Subwaysta ja toinen Burgerkingistä. Enough said.

Useimmista katukeittiöistä löytyy englanninkielinen menu, mutta suosittelemme, että bongaat herkullisen näköisen annoksen, ja pyydät itsellesi samanlaisen. Et välttämättä tiedä, mitä saat, mutta todennäköisesti yllätyt positiivisesti. Teemme myöhemmin postauksen Thaimaan herkullisimmista katuruoka-annoksista.

Katukeittöt ovat oikea valinta myös herkkusuille. Marketin sipsi- ja karkkihyllyn sijaan kannattaa suunnata banaanipannukakkujen, mango & sticky rice -annoksen, kookosjäätelön ja hedelmäsmoothieiden luokse. Taivaallisen hyvää ja käsittämättömän halpaa.

Lisäsäästövinkkinä, että katukeittiössä ruokaillessa saa yleensä juoda omia juomia. Marketista ostettu vesi tai bisse tulee aina halvemmaksi.

 

5. Älä juo holtittomasti kaljaa.

Alkoholiin saa uppoamaan isoja summia niin koto-Suomessa kuin Thaimaassakin. Yksi olut maksaa ravintolassa enemmän kuin ateria, siis noin 65-80 bahtia. Kaupasta iso Chang-olut irtoaa noin 50 bahtilla. Saakelin kallista, sanoo pihtari!

Halvimmaksi tulisi hylätä viinanpiru kokonaan, mutta what’s the fun in that. Huiman suositus on paikallinen viski. Hong Thong -viski (0,35l) maksaa kaupassa vajaat 140 bahtia. Herkkua se ei ole, mutta yhdistettynä soodaveteen (muista lime tai sitruuna) tai perinteisesti Cokikseen, homma toimii. Samaa tulilientä lipittävät myös paikalliset ukot kokoontuessaan jokailtaisiin maailmanparannuspiireihinsä.

Huima testasi Hong Thongin Bangkokissa. Maku on melko puhutteleva, jopa karski.

Baarissa kannattaa tilata yksittäisen juoman sijaan porukalla jättimäinen beertower tai salaperäinen viina-bucket. Yhteisen ämpärin ympärillä kökkiessä porukkakin pysyy paremmin koossa. Pilli bucketiin ja bileet käyntiin.

 

6. Suosi toreja ja isoja marketteja.

Ravintolassa syöminen on Thaimaassa niin edullista, ettei varsinaisiin kokkaushommiin kannata ryhtyä. Hedelmät ovat superhyviä ja halpoja ja sopivat täydellisesti välipalaksi. Niitä saa valmiiksi kuorittuna ja paloiteltuna katukauppiailta, mutta tuoreimmat hedelmät löytyvät torilta. Osta 7 Elevenistä oma hedelmäveitsi ja napostele tuoreita mangoja aamupalaksi. Kyllä muuten toimii.

Vettä menee kuumuudessa paljon. Puolentoista litran vesipullo maksaa pikkumarketissa 13 bahtia, mutta sixpackin ostamalla homma tulee hieman halvemmaksi. Isompaa markettia (esimerkiksi BigC ja Tesco) emme ole vielä testanneet, mutta oletamme, että sekä vesi että ruoka ovat niissä edullisempia.

 

7. Älä haksahda kusetuksiin.

Kuten aina suosituissa matkakohteissa, myös Thaimaassa turren huijaaminen on oma taiteenlajinsa. Runsaasti tietoa erilaisista huijaustekniikoista löydät Wikitravel-sivustolta.

Kuvan tuktuk-kuski ei liity kusetuksiin. Hän oli oikein mukava setä, mutta kuva oli tunnelmaltaan sopivan synkkä aiheeseen.

Tässä eräs Bangkokissa kohtaamaamme suhteellisen nerokas (ja kuulemma yleinen) kusetus. Nimesimme huolella käsikirjoitetun näytelmän Kohde on suljettu -huijaukseksi.

Ensimmäisessä näytöksessä huijari hengaa lähellä suosittua turistikohdetta, meidän tapauksessamme Grand Palacea. Huijari kertoo nähtävyyden olevan poikkeuksellisesti suljettuna. Voi möks, mikä tuuri!

Mutta ei hätää, sillä huijarilla on paljon ehdotuksia muista näkemisen arvoisista paikoista. Eipä aikaakaan, kun hän kaivaa esille vihkosensa ja alkaa rustata kohteita ylös. Temppelit, marketit ja muut superhienot kohteet ovat harmillisen kaukana toisistaan, mutta huijari neuvoo ystävällisesti ottamaan tuktukin koko nähtävyyskierroksen ajaksi. Hiton halvalla, tietenkin.

Ja kas, samalla hetkellä, kuin jumalan armosta, kadulle kurvaa tuktuk. Jos turisti tarttuu syöttiin ja nousee tuktukin kyytiin, hän köyhtyy huomattavalla rahasummalla. Meidän tapauksessamme tuktuk-kierros floating marketille ja muutamalle läheiselle temppelille olisi tullut maksamaan 1 400 bahtia henkilöltä. Huhheijaa.

 

8. Suosi julkisia.

Varsinkin Bangkokissa julkinen liikenne toimii loistavasti. Keskustan alueella kannattaa napata Chao Phraya -joen varrelta venekyyti, joka kustantaa vain 15 bahtia henkilöltä. Vältät ruuhkat, pääset kätevästi useimpiin turistikohteisiin ja voit ihailla kaupunkia vesiltä käsin. Löydät aikataulut ja reitit osoitteesta www.chaophrayaexpressboat.com. Liput saa ostettua kätevästi veneestä.

Suosittelemme myös Bangkokin busseja, junia ja metroa. Käytimme kaikkia ja kaikki toimivat loistavasti. Erityisen positiivinen yllätys oli ilmastoitu paikallisbussi, jolla matkasimme MBK-centerille. Hinta oli noin kymmenen bahtia pakaraparilta.

Taksilla ja tuktukilla matkustaminen on tietty vaivattominta, mutta myös kalleinta. Muista tinkiä, niin et maksa itseäsi kipeäksi ja sovi hinta AINA ennakkoon.

 9. Suosi ilmaisia nähtävyyksiä.

Thaimaa on pullollaan toinen toistaan upeampia temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Suurin osa niistä on ilmaisia, mutta esimerkiksi Bangkokin Grand Palacesta saa pulittaa 500 bahtia. Grand Palace on toki näkemisen arvoinen, mutta jos rahat ovat tiukilla, kannattaa mieluummin suunnata ilmaisiin kohteisiin.

Huima maksoi pitkin hampain sisäänpääsyn Grand Palaceen. Vaan olihan ne kullitukset nähtävä omin silmin.

10. Valitse ottomaatti ja rahanvaihtopaikka huolella.

Thai-pankit veloittavat nostosta (nostosummasta riippumatta) yleensä 220 bahtia. Huhujen mukaan Citybankin automaatit ovat ilmaisia, mutta emme ole vielä ehtineet testata teoriaa.

Oma pankki veloittaa nostosta yleensä muutaman euron vakiosumman ja tietyn prosenttimäärän nostetusta summasta. Käytämme itse Revolut- ja N26 -nimisiä kansainvälisiä kortteja, joilla saa nostaa tietyn summan ilmaiseksi kuussa. Korteista tulossa lisää tarinaa myöhemmin.

Rahaa vaihtaessa kannattaa aina tsekata kurssi. Yleensä hotellien ja matkatoimistojen yhteydessä sijaitsevat paikat ovat epäedullisimpia. Tarkista valuutan kurssi netistä ja suuntaa pankkikonttoriin.

 

Armon kanssareissaajat ja intohimoiset säästöliekittäjät, jatkakaa listaa. Mitkä olette havainneet parhaiksi tavoiksi säästää Thaimaassa ja muualla Kaakkois-Aasiassa?

Hyppää pois

Hyppää pois: Adam

lauantai, toukokuu 27, 2017

Pitkä lentomatka on jännittävää arpapeliä: koskaan ei voi tietää, kenet saa viereensä. Joskus käy hyvä tuuri, joskus taas huonompi säkä.

Ja sitten on niitä kertoja, kun voittaa lotossa.

Tein ensimmäisen reppureissuni Meksikoon vuonna 2009 ystäväni Henrin kanssa. Lennolla Amsterdamista Mexico Cityyn tutustuimme vierustoveriimme Aldriniin. Aldrinin silmät syttyivät, kun hän kuuli kansallisuutemme. Mies rakasti Nightwishia.

Siloposkinen Malla ja ihana Aldrin.

Tutustuimme kymmenen tunnin lentomatkan aikana niin hyvin, että Aldrin pyysi meidät visiitille Monterrey-nimiseen kotikaupunkiinsa. Ja mehän menimme.

Rodríguez-Garcían perhe otti meidät avosylin vastaan: äiti kokkasi meksikolaista kotiruokaa, isä opetti tekemään margaritoja ja tutki kanssamme karttakirjaa, perheen pojat veivät meidät pelaamaan tennistä, patikoimaan vuorille ja bilettämään paikallisten kanssa.

Viivyimme Montereyssa muistaakseni kolme päivää. Viimeisenä iltana ennen lähtöämme perhe järjesti isot sukujuhlat, joissa me olimme kunniavieraita. Pääsimme halailemaan mummoja, pappoja, tätejä, setiä ja serkkuja. En osaa edelleenkään kuvata sitä tunnetilaa, joka minulla tuolloin oli. En voinut käsittää onnekkuuttani.

Lähdön hetkellä perheen äiti kyynelehti ja isä totesi meidän olevan osa perhettä. Itkin itsekin, onnesta. Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, että maailma on täynnä uskomattomia ihmisiä.

Että sellainen arpaonni.

Henri ja Malla Meksikon äidin ja isän kainalossa.

Jotakin samankaltaista tapahtui lennolla Oslosta Bangkokiin.

Viereemme istui hyväntuulinen ja puhelias nuori mies, joka esitteli itsensä Adamiksi. Juttelimme lennon ajan ja ystävystyimme. Vaihdoimme Facebook-tietoja ja sovimme tapaamisesta Vietnamissa.

Adam asettui kameran eteen Chao Phraya -joen varrella.

28-vuotias britti kertoi tehneensä elämänsä radikaaleimman ratkaisun. Hän oli jättänyt vakityönsä, tyttöystävänsä ja koko entisen elämänsä aloittaakseen täysin alusta Vietnamissa. Ennen lähtöään Adam oli hommannut pätevyyden toimia englannin kielen opettajana, mutta työpaikasta hänellä ei ollut tietoa. Ei asuntoa, ei toimeentuloa, ei tarkkoja suunnitelmia. Äiti ja läheiset olivat pitäneet Adamia hulluna.

Silti hän oli päättänyt hypätä.

— I believe in faith. You make these decisions for a reason. You just gotta go with it.

Tapasimme Adamin Bangkokissa ennen hänen jatkolentoaan Hanoihin ja pyysimme häntä kertomaan päätöksestään ja kaikesta sen takana. Nyt jaamme Adamin tarinan teidän kanssanne.

Esittelemme Hyppää pois -sarjassa reissussa tapaamiamme upeita tyyppejä, jotka ovat päättäneet ottaa loikan kohti tuntematonta.

Malla

Olemisen sietämätön keveys

torstai, toukokuu 25, 2017

Pienenä kävin usein isäni kanssa Veljekset Keskisellä.

Kun pääsin tavaratalon ovista sisään, minua ei pysäyttänyt mikään. Juoksin hullunkiilto silmissä Barbie-hyllyille ja aloin räplätä paketteja. Muistan, kun isi sai lopulta touhusta tarpeekseen. Hän laskeutui kyykkyyn, katsoi minua silmiin ja sanoi jämäkästi:

– Rauhootu.

Aikuistuessani olen usein miettinyt tuota hetkeä Barbie-osastolla. Kuinka monesti olenkaan toivonut, että olisin pystynyt sisäistämään isin neuvon rauhoittumisesta.

Sanonta olemisen sietämättömästä keveydestä pitää paikkaansa kohdallani. Kiireisen arjen keskellä haaveilen leppoisista vapaapäivistä, mutta ahdistun heti, kun minulla ei ole mitään tekemistä. Kauhistelen täyttä kalenteriani, vaikka en osaisi elää ilman jatkuvaa kiirettä.

Pysähtyminen on minulle vaikeaa, jopa mahdotonta. Olen etsinyt apua joogasta, kamomillateestä ja jopa lääkärin vastaanotolta, mutta mikään ei ole tuonut ratkaisua. Viimeisen vuoden aikana olen jollakin tavalla hyväksynyt sen, että levottomuus on pysyvä osa luonnettani.

Mikko on tässä asiassa täydellinen vastakohtani. Rauhallisuus leimaa koko hänen olemustaan. Minä seison hermostuneena takki päällä eteisessä, kun Mikko alkaa vasta vaihtaa piilareitaan ja ajaa partaansa. Mikolla on ollut melkoinen totutteleminen siihen sähellyksen, menemisen ja tekemisen määrään, jonka olen tuonut hänen elämäänsä. Välillä hän on ollut huolissaan jaksamisestani, eikä suotta.

Olen luvannut Mikolle, että yritän tämän vuoden aikana harjoitella rauhoittumista. Se, että arkeen ei enää kuulu työmatkoja, työaikaa, opiskelua, lentopalloa, kavereita, siivoamista, juoksemista ja loputonta määrää erilaisia tapaamisia ja kekkereitä, on minulle aidosti kova paikka. On pakko miettiä, mitä olen ilman kaikkea tuota. Pahin pelkoni on kai, etten ole mitään.

Niin kai se menee, että universumi pysäyttää, jos ei itse ole valmis pysähtymään. Rakko pikkuvarpaassani tulehtui reissun ensimmäisenä päivänä. Olen viettänyt pari päiväähotellihuoneen sängyssä kattoa tuijotellen ja miettien, mitä kaikkea missaan yhden pienen haavan takia.

Olo on edelleen levoton, mutta ajatuksiin on tullut selkeyttä. Tajuan, että seuraavaa vuotta en voi suunnitella enkä suorittaa. On vain otettava, mitä vastaan tulee. Annettava päivien lipua huolettomasti ohitse ilman aikatauluttamista.

Maailman Barbie-hyllyt odottavat. Katsotaan, pystynkö pysähtymään niiden edessä. Ja rauhoottumaan.

Yleinen

Rakkaimmille

tiistai, toukokuu 23, 2017

Huima emme ole vain me kaksi.

Tätä unelmaa on ollut toteuttamassa iso joukko läheisiämme. He ovat tarjonneet pyyteetöntä apuaan ja tukeaan joka kerta, kun olemme sitä tarvinneet – myös silloin, kun emme ole osanneet itse pyytää. On tuntunut uskomattomalta huomata, millaisia ihmisiä meillä on lähellämme.

Tämä video on ylistyslaulu kaikille niille, jotka ovat olleet mukana tekemässä Huimaa. Olette meille tärkeintä maailmassa.

Matkalla

Hyvät halpamatkustajat

lauantai, toukokuu 20, 2017

Ai että.

Edessä yksitoista tuntia ahtaassa koneessa. Ruokana ainoastaan kuivalihaa ja epäilyttäväksi tahnaksi sulaneita Bull Mentula -protiinipatukoita. Edessä olevalla penkkirivillä vahvasti humaloitunut islantilaismies thai-vaimonsa ja kahden huutavan lapsensa kanssa.

Lennoilta ei ole muuta dokumenttia kuin tämä kännykkäräpsy. Nestehukka ja pelko islantilaisen juopon raivostumisesta estivät laajemmat kuvaussessiot. Kyseinen otos kertonee kaiken oleellisen.

Jos ostat lennot halpalentoyhtiöltä, varaudu kaikkeen.

Sen lisäksi, että saat kuunnella humalaisten huutoa vapiseville lentoemoille, sinun pitää maksaa kova hinta kaikesta – mukaan lukien vedestä. Mikään muu kuin itse lento ei kuulu hintaan. Jos haluat syödä lennolla, sinun tulee varaaman ateriasi 72 tuntia ennen koneen lähtöä. Muuten joudut tuhlaamaan huomattavia summia lentokoneen snack-valikoimaan tai turvautumaan kuivalihaan.

Reissubudjettimme on sellainen, että sillä ei paljon juhlita. Kituuttaminen mielessä ja ateriayllätyksestä sisuuntuneina päätimme, että emme osta koneesta mitään. Lisäpaineita lisäsi se, että olimme sortuneet Oslon kentällä kymmenen euron patonkeihin.

Pidimme kiinni päätöksestämme, vaikka tuloksena olivat lievä nestehukka ja savolaisen huumorinkin hetkeksi hiljentänyt vitutus. Silti, selvisimme! Silkkaa säästöä, tuskallisen kuoleman uhallakin.

Ikään kuin survival camp -henkinen lentomatka ei olisi ollut tarpeeksi, päätimme matkustaa kentältä taksin sijaan täpötäydellä junalla. Onhan se niin pirun halapaa! Matkasimme pingviinidokumenteista tutulla tyylillä noin puoli tuntia kestäneen matkan. Junasta ulostautuminen tuntui uudelleensyntymältä. Ah, mikä vapaus.

Kyse saattoi olla nestehukasta tai Bull Mentula -patukoiden yliannostuksesta, mutta päätimme säästää jälleen kävelemällä viiden kilometrin matkan asemalta hostellille. En tiedä, miksi kukaan tekisi niin rinkat selässä maailman kuumimmassa pääkaupungissa. Muistan sanoneeni alkumatkasta hymy huulillani: Se on suoraan syvään päätyyn vaan, no fear!

Noin kolmen kilometrin kohdalla tulimme siihen tulokseen, että kyseessä oli kenties yksi huonoimmista ideoistamme koskaan. Bangkokin pikkukadut hohkasivat kuumuutta 35 asteen helteessä. Paikallisten vaarien hampaattomat hymyt ja päänpyörittelyt viestivät, että hekin pitivät hommaa pähkähulluna.

Setä kypsytteli rauhassa kalojaan ja ihmetteli hikisinä tarpovien reppureinojen menoa.

Luovutimme, otimme venekyydin lähemmäs keskustaa ja lopulta tuktukin hostellille. Ai sitä autuutta, kun pääsimme levyttämään sängylle tuulettimen puskiessa viilentävää ilmaa hikisille poskillemme. Juopot, Bull-patukat ja tuskalliset minuutit ruuhkajunassa alkoivat vaipua välittömästi unholaan. Vihdoin perillä!

Seuraavaksi tulossa tarinaa psykedeelisestä Bangkokista ja esittely Chao Phraya -joen varrella sijaitsevasta erikoislaatuisesta hippihostellistamme. Totuttelemista tämä on vaatinut, mutta Bangkok alkaa hiljalleen voittaa kaoottisuudellaan puolelleen.

Jo tähän mennessä reissu on ollut sen verran vauhdikas, että paikallinen sairaalakin on tullut testattua. Mittasivat muuten verenpaineenkin – just in case. Eiköhän sekin ala pikkuhiljaa laskea, kun reissumieli ottaa kokonaan vallan.

Yleinen

Unelmien hinta

maanantai, toukokuu 15, 2017

Mieletöntä, että olet hypännyt Huiman sivuille.

Oravanpyörästä hyppääminen on meidän unelmamme. Kerromme täällä, miten olemme tehneet siitä totta. Jos haaveiden toteuttaminen kiinnostaa sinua, olet oikeassa paikassa.

Haluamme näyttää maailman juuri sellaisena kuin me sen koemme ja näemme, sukeltaa postikorttimaisemia syvemmälle. Siksi tulemme kertomaan kaikesta matkalla tapahtuvasta mahdollisimman rehellisesti.

Huima tulee olemaan yhdistelmä meidän kokemuksiamme, faktatietoa irtioton käytännön järjestelyistä, aiheeseen liittyviä asiantuntijahaastatteluita, savolaista huumoria, eri maiden ja kulttuurien kokemista, syvällistä ja pinnallisempaakin pohdintaa, vessajuttuja, matkalla tapaamiemme ihmisten tarinoita ja ennen kaikkea rohkaisua haaveiden toteuttamiseen.

Yksi merkittävä syy blogin aloittamiselle on se, että emme ole unelmamme kanssa yksin.

Olemme käyneet parin vuoden aikana aiheesta lukemattomia keskusteluita ihmisten kanssa. Moni haaveilee jostakin samankaltaisesta. Yksi unelma pitkästä reissusta ja täydellisestä irtiotosta, toinen asteittaisesta leppoistamisesta ja kolmas uuden elämänsuunnan löytämisestä. Keskusteluissa toistuvat kuitenkin samat aiheet: työelämän tahdin järjettömyys, arjen kuluttavuus, unelmat ja niiden oletettu mahdottomuus. Se, että ihminen tuntee olevansa arjessaan vankilassa, josta ei pääse edes viikonloppuvapaille.

Haluamme osoittaa esimerkillämme, että vankila löytyy vain omasta mielestä.

Kerromme blogissamme paitsi kaikesta käytännön järjestelyitä vaatineesta, myös elämänmuutoksen henkisestä puolesta. Tutun ja turvallisen jättäminen ei ole yksinkertaista. Se on toki mahtavaa ja vapauttavaa, mutta samaan aikaan yksi vaikeimmista asioista, jonka olemme koskaan tehneet.

Juuri nyt, kaksi päivää ennen lähtöä, sydän tuntuu erityisen raskaalta. Kaikki muu on ollut tähän verrattuna helppoa. Omaisuuden myyminen, asunnosta luopuminen, jopa irtisanoutuminen. Mutta se, että pitää hyvästellä kaikki rakkaat vuodeksi, saa epäilemään, onko tämä sittenkään sen arvoista. Totta kai se on, järki sanoo, mutta samalla tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta. Nyt tajuaa konkreettisesti, millä on oikeasti väliä.

Meillä on uskomaton perhe. Kuva yllätysläksiäisistämme lauantailta.

Niin, unelmilla on aina hintansa. Uskomme kuitenkin, että se hinta kannattaa maksaa.

Äitini lainasi viikonloppuna läksiäisissä Dalai Laman viisaita sanoja: Give the ones you love wings to fly, roots to come back and reasons to stay. Opettelemme vielä lentämään omilla siivillämme, mutta juuret, ne ovat vahvat.

Oheiset kuvat on otettu Varkaudessa Pitkälänniemen pelloilla, jotka minun isäpuoleni perhe on omistanut ja joilla Mikon isä on tehnyt vuosia töitä. Isiemme maat, tajusimme kuvia ottaessamme.

Noissa maisemissa ovat meidän juuremme. Lähdön hetkellä on helpottavaa tietää, että niille voi aina palata.