”Pitäisköhän meidän skipata se?”

Oli joulukuun alku, kun suunnittelimme Mikon kanssa reittiämme. Mietimme, mennäkö Myanmariin, vanhaan Burmaan.

Tuo mystinen vuosikymmeniä suljettuna ollut maa kiinnosti molempia, mutta Myanmar oli ollut otsikoissa järkyttävän rohingya-tilanteen takia. Olimme saaneet mediasta sellaisen kuvan, että maassa oli meneillään hallituksen toteuttama kansanmurha ja taantuminen takaisin sotilasdiktatuuriin. Uutiset kuumottivat ja saivat meidät epäröimään.

Päätös lähtemisestä syntyi, kun oleskelimme vuoden vaihteessa Koh Changilla aivan Myanmarin rajan tuntumassa. Tapasimme Changilla monia burmalaisia, jotka olivat kaikki uskomattoman sydämellistä porukkaa. Heihin tutustuminen sai meidät vakuuttumaan siitä, että oikea suunta oli Myanmar – oli maassa sitten levottomuuksia tai ei.

 

 

Anoimme viikkoa etukäteen e-visat (jotka hyväksyttiin parissa tunnissa) ja ylitimme rajan Ranongista Kawthaungiin longtailboatilla.

Koko rajanylitysprosessi on erittäin helppo. Maastapoistumiskortti leimataan Thaikku-rajalla ja sitten voikin jo hypätä rajan yli vievään veneeseen (kesto puolisen tuntia, hinta 100–300 bahtia tinkaustaidoista riippuen).

Myanmarin puolella rajanvalvontameininki on sata kertaa leppoisampaa kuin Thaimaassa. Annat virkailijalle printatun e-visan ja kopion passistasi. Parissa minuutissa saat passiisi 30 päivän viisumin. That’s it.

Nopeat faktat

• Kuukauden e-visan saa nopeasti ja helposti.
• Majoittuminen on mahdollista vain valtion nimittämissä hotelleissa, jotka ovat suhteellisen tyyriitä budjettimatkailijalle (huone noin 20 jenkkidollaria yöltä).
• Matkustaminen on helpointa busseilla, vaikkakin liput ovat melko kalliita. Tiet ovat hyvässä kunnossa isoimpien turistikohteiden välillä, mutta muualla vielä melkoista perunapeltoa. Varaa matkustamiseen runsaasti aikaa tai lennä.
• Automaatteja löytyy nykyisin pienemmistäkin kaupungeista, joten rahaa ei tarvitse vaihtaa etukäteen. Sekä kyatit että jenkkidollarit käyvät valuuttana.
• Huiman lempparit: Mawlamyine, Yangon ja Bagan.
• Ruoka on edullista ja hyvää, hyviä ravintoloita löytyy esimerkiksi Tripadvisorin cheap eats -listalta. Erityinen suositus erilaisille nuudeliannoksille ja shan-ruoalle. Hanaolut on loistavaa ja halpaa.
• Paikalliset ovat uskomattoman ihania ja sydämellisiä. Parhaiten tutustut heihin esimerkiksi aamutoreilla.
• Maa on erittäin uskonnollinen ja suurimpia nähtävyyksiä ovatkin buddhalaistemppelit, -pagodat ja -luostarit.

Kawthaung

Kawthaung on unelias ja pieni rajakaupunki, jossa ei ole juuri nähtävää. Paikan parasta antia ovat rannan olutravintolat. Hanaolut on maassa halpaa (50 senttiä tuopilta) ja erittäin hyvää.

Vietimme Kawthaungissa vain yhden yön, koska siellä majoittuminen on kallista. Toistaiseksi turisti voi majoittua ainoastaan hotelleissa, jotka maan hallitus on valinnut. Ja niissä hinnat ovat kovia (yli 20 jenkkidollaria yöltä).

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa bussilla kohti Daweita. Ostimme liput bussiasemalta ja ne olivat pirullisen kalliit (27 000 kyatia eli noin 20 euroa perältä). Matkan pituudeksi kerrottiin 450 kilometriä ja kestoksi 17 tuntia. Osasimme aavistaa, että siitä tulisi one hell of a ride.

Bussimatka kesti lopulta 22 tuntia. Tie muistutti perunapeltoa ja bussi tärisi niin, että siitä irtosi yksi ikkuna. Bussikuski pysäytti, kävi tarkastamassa tilanteen, veti verhot ikkuna-aukon eteen ja jatkoi matkaa. Bussi hajosi vielä pariin otteeseen matkan edetessä, mutta neuvokas kuski apupoikineen sai aina vian korjattua.

Bussilla matkaavan kannattaa muuten varustautua korvatulpilla tai kuulokkeilla, sillä myanmarilaisilla on tapana nauttia karaokeviihteestä ja paikallisista musiikkivideoista matkaa tehdessä. Jos mukana on vain yksi dvd, sitä näytetään yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Osaamme nyt ulkoa monia burmalaisia juomalauluja ja siirappisia rakkausballadeja.

Dawei

Saapuessamme Daweihin olimme vuorokauden kestäneen karaokematkan jälkeen melko loppu. Löysimme suhteellisen mukavan ja edullisen majoituksen, mikä paransi mielialaa. Lähdimme illalla kävelemään kaupungille, joka oli kokonaan pimeänä. Korjasivat kuulemma alueen sähköjä.

Tunnelma oli mystinen. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ajassa parisataa vuotta taaksepäin. Puisten talojen ovet olivat auki ja sisällä olevat paikalliset söivät illallistaan kynttilänvalossa. Mystiikkaa lisäsi se, että burmalaiset pukeutuvat ja elävät edelleen varsin perinteisesti. Naiset ja miehet pitävät longhyita, eräänlaista kietaistavaa hametta. Useimmat naiset koristelevat kasvonsa thanaka-puusta tehdyllä jauheella, joka suojaa heidän ihoaan auringolta.

Vuosikymmeniä kestäneen sotilasdiktatuurin ja eristäytyneisyyden ainoa hyvä puoli lienee se, että myanmarilainen kulttuuri on säilynyt harvinaisen muuttumattomana.

Pimeydestä huolimatta löysimme Tavoy Kitchen -nimisen ravintolan ja tilasimme kookosnuudeleita. Olimme kuulleet paljon varoittelua myanmarilaisesta ruoasta, mutta nuudelit olivat superherkullisia.

Dawei on sympaattinen pikkukaupunki, jossa turistit ovat vielä todellinen ihmetyksen aihe. Paikalliset katsovat pitkään ja hymyilevät leveästi, jos katseet kohtaavat. Daweissa kannattaa ehdottomasti ottaa alle skootteri ja käydä ihastelemassa lähistön upeita rantoja.

Parin päivän jälkeen olimme kuitenkin valmiita jatkamaan matkaa. Olimme saaneet karaokesta tarpeeksemme, joten hyppäsimme minibussiin. Matka oli huomattavasti edellistä siedettävämpi ja kesti vain kahdeksan tuntia.

Mawlamyine

Mawlamyine oli Huiman lemppari etelä-Burmassa. Joen varrella sijaitseva kaupunki oli huomattavasti edellisiä paikkoja eläväisempi. Otimme myös Mawlamyinessä skootterin alle ja lähdimme eksplooraamaan lähistön luostareita ja nähtävyyksiä.

Bongasimme metsän keskellä sijaitsevan luostarin ja meditaatiokeskuksen. Saavuimme mestoille sattumalta juuri lounasaikaan ja meidät ohjattiin ruokajonoon. Saimme jäätävät määrät uskomattoman hyvää kasvisruokaa – ilmaiseksi! Yritimme kysellä, missä voisimme lahjoittaa rahaa luostarille, mutta meille vakuuteltiin, ettei ruoasta tarvitse maksaa. Tyydyimme lähettämään paikalle paljon hyviä ajatuksia ja hyvää karmaa.

Jatkoimme matkaa maailman isoimman makaavan Buddha-patsaan luokse. Win Sein Taw Ya -niminen patsas on käsittämätön tapaus. Korkeutta sillä on 30 metriä ja pituutta hurjat 180 metriä. Patsaan sisällä on hämmentävä museo, jossa kerrotaan patsasasetelmien avulla kadotukseen joutumisesta. Creepy stuff.

Poikkesimme matkalla vielä Hindu-temppelille ja kiipesimme karstivuoren päälle rakennetulle pikkupagodalle. Sitten olikin jo niin kuuma, että oli palattava ilmastoituun huoneeseen viilentymään.

Mawlamyinestä löytyy useita hyviä ravintoloita. Meidän lempparimme oli joen varrella sijaitseva Help Grandmother and Grandfather -rafla, jossa ruoka oli superhalpaa ja maistuvaa. Voimme suositella myös nuudeliaterioita tarjoavia shan-ravintoloita, joiden ateriat ovat yleensä herkullisia.

Mawlamyinen hienoin juttu on auringonlaskun seuraaminen. Kyaikthanlan Pagodalta aukeavat huikeat näkymät kaupunkiin, joelle ja vuorille. On satumaista seurata auringonlaskua, kun buddhalaiset mantrat kaikuvat korvissa.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että Myanmar on erittäin uskonnollinen maa. Buddhalaisuus näkyy kaikkialla ja joka nurkan takaa ilmestyy temppeli tai pagoda. Turisti on tervetullut useimpiin palvontapaikkoihin, kunhan muistaa riisua kenkänsä temppelialueelle astuessaan ja käyttäytyy asiallisesti.

Vietimme Mawlamyinessä kolme päivää ja jatkoimme matkaa kohti sisämaata paikallisbussilla. Matka kesti ainoastaan leppoisat kaksi tuntia. Ja ei karaokea!

Hpa-An

Hpa-An on karstivuorten ympäröimä symppis pikkukaupunki. Suurimpia vetonauloja ovat alueen luolatemppelit ja vuorten päälle rakennetut pagodat. Ne kuuluivat Huimankin suunnitelmiin, mutta toisin kävi. Olimme vuorotellen flunssaisina, emmekä pystyneet hikisiin kiipeilyurakoihin.

Sen sijaan päädyimme tutustumaan kaupungin pikkukujiin. Paikalliset ovat hurmaavan ihanaa porukkaa ja aidosti kiinnostuneita ulkomaalaisista. Meidät napattiin kadulta pieniin muslimihäihin.

Kukaan ei puhunut englantia, mutta se ei menoa haitannut. Eteen tuli välittömästi erilaisia jälkiruokia ja sitten poseerattiin sekä hääparin että kaikkien vieraiden kanssa. Se oli niin mahtava kokemus, että hymyilytti vielä pari päivää häiden jälkeenkin.

Hpa-Anin jälkeen oli aika jättää pikkukaupungit ja suunnata kohti pääkaupunki Yangonia.

Yangon

Emme juuri tykkää isoista kaupungeista, joten ajattelimme, että jätämme Yangonin taaksemme niin nopeasti kuin mahdollista. Toisin kävi. Yangonista tuli yksi lempparipääkaupungeistamme.

Saavuimme bussilla Yangonin pääbussiasemalle, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. Bussiasemalta ei kannata ottaa ylihinnoiteltua taksia, vaan käyttää paikallisbussia. Bussit ovat ilmastoituja ja suhteellisen uusia. Ainoa ongelma on se, että ne ovat yleensä erittäin täynnä porukkaa, mutta paikalliset ihmiset ovat mestareita tekemään tilaa. Yksi ottaa rinkan syliinsä, toinen nousee penkiltä antaakseen sinulle tilaa.

Sanotaan se jälleen kerran: burmalaiset ovat kenties maailman ystävällisintä kansaa.

Majoituimme lähellä Chinatownia aivan kaupungin sydämessä. Hotellin nimi on Myint Myat ja voimme todellakin suositella sitä. Hotelli sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa, huoneet ovat supersiistejä ja henkilökunta ystävällistä. Mikä parasta, saman rakennuksen alakerrassa sijaitsee loistava nuudeliravintola ja monia pikkupubeja.

Yangonin isoimpia vetonauloja ovat luonnollisesti temppelit, kuten kaikkialla muuallakin Myanmarissa. Me keskityimme temppeleiden sijaan kaupungilla kävelyyn, puistoihin ja hengailuun.

Lempipuuhaamme oli paikallisella aamutorilla samoileminen ja paikallisiin tutustuminen. Tunnelma oli kuin pikkukylässä, vaikka olimmekin maan pääkaupungin ytimessä. Ja se on aina hyvän kaupungin merkki.

Bagan

Myanmarin suosituimmat turistikohteet ovat Yangonin lisäksi Inle Lake, Mandalay ja temppelikaupunki Bagan. Meillä oli aikaa vain yhteen ja valitsimme jälkimmäisen. Onneksi, koska mesta on jotain käsittämätöntä.

Majoitus Baganissa on suhteellisen kallista, mutta hyvää ruokaa sen sijaan saa edullisesti. Vältä pahimpia turistirafloja ja etsi ravintoloita hiljaisemmilta kaduilta. Meidän lempparimme Food Affair, hyvää ja edullista ruokaa tarjoava perheravintola.

Majoituimme Shwe Nadi Guesthouse -nimisessä suhteellisen hyvässä hotellissa, jonka aamupala oli loistava. Hinta taisi olla noin 14 euroa yöltä.

Bagan on kuin suoraan Indiana Jones -leffasta. Alueella on yli kaksituhatta tuhat vuotta vanhaa buddhalaista temppeliä, pagodaa ja stupaa. Isoimmat ovat valtavia kirkonkokoisia pytinkejä, pienimmät taas leikkimökin tyylisiä tiilimajoja. Parasta on se, että alueella saa seikkailla melko vapaasti.

Baganin ongelma ovat maanjäristykset, jotka ovat alkaneet tehdä vakavia tuhoja rapistuville temppeleille. Ennen matkailijat saivat kiipeillä temppeleillä oman mielensä mukaan, mutta nyt hommaa on alettu rajoittaa.

Huima suosittelee, että etsit oman keskikokoisen pagodan, joka on kaukana isommista ja tunnetummista temppeleistä. Ajat paikalle sähköskootterilla ennen auringonnousua, kiipeät pagodan päälle ja ihastelet yhtä maailman kauneimmista näyistä.

Auringonnousu, aamu-usva, tuhannet usvasta nousevat temppelit ja taivaanrantaan lipuvat kuumailmapallot. Sitä tunnelmaa ja näkyä ei osaa sanoin kuvata, mutta antaa kuvien puhua. Ehdottomasti yksi jutuista, joka Myanmarissa pitää kokea.

 

Kannattiko?

Myanmar on taianomainen, mystinen, ainutlaatuinen ja kiehtova maa. Olemme erittäin onnellisia siitä, että uskaltauduimme matkaan peloistamme huolimatta. Levottomuudet eivät näkyneet meille mitenkään, vaikka tiesimme, että Bangladeshin rajalla tapahtui hirveyksiä.

Jotkut boikotoivat Myanmariin matkustamista rohingya-tilanteen takia, mutta emme ymmärrä, miten se auttaa. Jotta maa kehittyisi demokraattiseen suuntaan, se tarvitsee kansainvälistymistä ja turismia. Maan eristäminen muusta maailmasta ei palvele ketään.

Haastavinta Myanmarissa on paikasta toiseen pääseminen. Maan tieverkko on vielä suurelta osin huonossa kunnossa ja juna kuulemma maailman hitain. Isoimpiin turistikohteisiin pääsee kivuttomasti, mutta muutoin homma on säätämistä ja sietämistä. Se tosin tuo matkustamiseen seikkailuntuntua.

Teknologian kehitys on ollut nopeaa ja nykyisin lähes koko maassa toimii mobiiliverkko ja internet. Data on halpaa ja monelta paikalliseltakin löytyy matkapuhelin. On absurdia, kun perinteisesti pukeutuvat ja elävät burmalaiset napsivat selfieitä ja selailevat tottuneesti Facebookia. Kirjoitimme tästä aiheesta jutun tässä kuussa julkaistavaan Maailman Kuvalehteen, kannattaa lukea!

Ruoka oli paljon parempaa kuin meille oli kerrottu. Hygieniataso parantuu vuosi vuodelta, emmekä me sairastuneet ruoasta kertaakaan. Kannattaa käyttää tervettä järkeä, sillä selviää pitkälle. Me käytimme paljon Tripadvisorin cheap eats -listaa, jolta löytyi monta helmeä.

Parasta Myanmarissa ovat paikalliset ihmiset, jotka ovat aluksi ujoja, mutta tulevat nopeasti kuorestaan. Monet vanhemmista burmalaisista puhuvat hyvää englantia, kiitos Brittien siirtomaa-ajan. Voisi kuvitella, että vuosikymmenien sotilasdiktatuuri, eristys ja sorto olisi tehnyt myanmarilaisista katkeria, mutta ei. Vaikka maa on edelleen yksi Aasian köyhimmistä, ihmiset vaikuttavat vilpittömän onnellisilta. Ja se hyväntuulisuus tarttuu matkailijaankin.

Huima antaa Myanmarille täydet suositukset. Se lumosi meidät ainutlaatuisuudellaan ja tunnelmallaan, eivätkä loputtomalta tuntuneet karaokebussimatkatkaan himmentäneet maan upeutta. Huima aikoo palata Myanmariin tutkimaan pohjoisen tuntemattomampia seutuja ja heimoalueita.

Myanmariin matkaavan täytyy pitää sydän avoinna ja mieli leppoisana. Maan taika on siinä, etteivät asiat aina mene ihan niin justiinsa, mutta lopulta kaikki järjestyy.

Burman kauneus on sen ihmisissä. Siksi suosittelemmekin skippaamaan maanisen temppelien kiertelemisen ja keskittymään ihmisten kohtaamiseen. Sitä kautta löytää jotain paljon suurempaa kuin jumalkuvia.

“Beauty is meaningless until it is shared.”
― George Orwell, Burmese days